Labor court allows severance pay when dismissal lacks a compelling reason despite procedural breaches.

Koulutuskuntayhtymällä oli opettajan virheellisen menettelyn ja olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen ollut erityisen painava peruste irtisanoa hänen työsopimuksensa. Työnantajalla ei vallinneissa olosuhteissa ollut ollut tärkeätä syytä purkaa työsopimusta. Kun opettajan työsuhde oli päätetty noudattamatta irtisanomisaikaa, hän oli oikeutettu vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan.

Kantaja AKAVAn Julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS ry Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVAJS:n välillä 22.3.1995 allekirjoitetussa kunnallisessa opetusalan virka ja työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

YLEINEN OSA

I LUKU SOVELTAMINEN JA TYÖRAUHA

1 § Soveltamisala

1 mom. Tätä virka- ja työehtosopimusta sovelletaan kuntien ja kuntayhtymien ylläpitämien koulujen ja oppilaitosten opetushenkilöstön palvelussuhteen ehtoihin. Peruskoulun ja lukion opetushenkilöstön palvelussuhteen ehtoihin sovelletaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) määräyksiä siten kuin liitteissä 1 ja 2 on sovittu. Muiden koulujen ja oppilaitosten opetushenkilöstöön noudatetaan, jollei tästä virka- ja työehtosopimuksesta muuta johdu, soveltuvin osin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnallista työmarkkinalaitosta ja AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS:ää sitovassa vuoden 1994 kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

135 § Työsuhteen päättyminen

Työntekijät

Työsopimuksen lakkaaminen ja päättämismenettely määräytyvät työsopimuslain asianomaisten säännösten mukaisesti, ellei jäljempänä 136 - 138 §:ssä ole toisin määrätty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

136 § Työsopimuksen irtisanominen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomisperusteet (työntekijästä johtuva syy)

2 mom. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta työntekijästä johtuvasta syystä ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa perustetta. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään paitsi syitä, joiden vuoksi työsopimus voidaan työsopimuslain mukaan purkaa, myös sellaisia työntekijästä itsestään johtuvia syitä, kun töiden laiminlyöminen, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättäminen, järjestysmääräysten rikkominen, perusteeton poissaolo ja ilmeinen huolimattomuus työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomisajat

3 mom. Työnantajan ja työntekijän on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsopimuslain 38 §:n mukaisia irtisanomisaikoja, kuitenkin siten, ettei työnantajan noudatettavaksi säädettyjä lyhyemmistä irtisanomisajoista voida sopia työntekijän vahingoksi. Irtisanomisajat määräytyvät keskeytyksittä jatkuneen palvelussuhteen perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

4 mom. Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että PohjoisKarjalan koulutuskuntayhtymä on menetellyt opettaja Jouko Turusen työsuhteen päättäessään työehtosopimuksen vastaisesti ja päättänyt Turusen työsuhteen ilman työehtosopimuksen ja lain mukaista perustetta sekä noudattamatta irtisanomisaikaa.

AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS on lisäksi vaatinut Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän velvoittamista maksamaan Turuselle viiden kuukauden irtisanomisajan palkan yhteensä 66 160 markkaa 16 prosentin viivästyskorkoineen kunkin kuukauden palkalle kuukauden viimeisestä päivästä lukien sekä maksamaan Turuselle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 16 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 211 712 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS on edelleen vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Turunen oli työskennellyt elokuusta 1981 lukien työsopimussuhteessa Pohjois-Karjalan ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa, aluksi metsurikurssien, sittemmin erä- ja luontomatkailukurssien opettajana. Turusen työsopimus oli purettu 1.7.1994 päivätyllä ilmoituksella päättymään 4.7.1994. Turusta ei hänen työsopimustaan 1.7.1994 päätettäessä ollut lainkaan kuultu. Purkamisen perusteeksi työnantaja oli ilmoittanut kahden Turusen pitämän kurssin päiväkirjan jäämisen annetusta varoituksesta huolimatta palauttamatta.

Kurssit, joiden päiväkirjoja purkuilmoituksessa oli tarkoitettu, oli pidetty jo 21.9.1992 - 17.12.1993 ja 5.4. 10.12.1993. Turunen oli muun muassa 28.3.1994 ilmoittanut aikuiskoulutuskeskuksen osastonjohtajalle, ettei hän ollut löytänyt häneltä pyydettyjä päiväkirjoja.

Sittemmin seuraavana kesänä 21.6.1994 Turuselle oli annettu niin sanottu varoitus, jonka mukaan Turusen tuli palauttaa päiväkirjat 29.6.1994 mennessä uhalla, että muussa tapauksessa Turusen työsuhde tultaisiin purkamaan. Koska päiväkirjat eivät olleet Turusen hallussa, Turusella ei ollut ollut mahdollisuutta noudattaa varoituksessa vaadittua palauttamista. Turunen oli käynyt henkilökohtaisesti ilmoittamassa tästä osastonjohtajan sijaiselle 29.6.1994. Työsopimuksen purkamisen jälkeen Turunen oli löytänyt toisen päiväkirjoista erään luokan kaapista ollessaan hakemassa henkilökohtaisia tavaroitaan entiseltä työpaikaltaan. Turunen oli toimittanut löytyneen päiväkirjan työnantajalleen.

Aikuiskoulutuskeskuksen päiväkirjat eivät olleet sellaisia asiakirjoja, jotka perustaisivat opettajille tai oppilaille oikeuksia. Päiväkirjoilla ei ollut esimerkiksi vaikutusta opettajan palkanmaksuun, oppilaiden todistuksiin tai vastaavaan. Asiassa ei ollut myöskään mitään syytä olettaa, että päiväkirjat olisivat olleet Turusen ilmoituksen vastaisesti hänen hallussaan.

Turusen työsopimuksen purkamisen perusteeksi oli ilmoitettu pelkästään päiväkirjojen katoaminen. Päiväkirjojen katoaminen ei ollut työsopimuksen purkamiseen oikeuttava työsopimuslain 43 §:n tarkoittama tärkeä syy. Myöhemminkään ei Turunen ollut syyllistyneen mihinkään laiminlyönteihin tai väärinkäytöksiin, jotka saattaisivat oikeuttaa työsuhteen purkamiseen tai irtisanomiseen.

Turunen oli oppilaiden keskuudessa erittäin pidetty opettaja, jonka ammattiosaamista opiskelijat poikkeuksetta arvostivat. Turusen työsopimuksen päättämisen todellinen syy oli ollut hänen ja osastonjohtajan välien rikkoutuminen sen jälkeen, kun Turunen ei ollut tammikuussa 1994 suostunut lomien määräämiseen takautuvasti 17.1.1994 lukien eikä lomauttamiseen 24.1.1994 alkaen ilman ilmoitusaikaa, ja kun Turunen oli vielä riitauttanut virheellisesti tapahtuneen tammikuun 1994 palkanmaksun.

Työsopimuslain 44 §:n mukaan työnantajan oikeus purkaa työntekijän työsopimus raukeaa viikon kuluessa siitä, kun aihe purkamiseen ilmaantui. Vuonna 1993 päättyneiden kahden kurssin päiväkirjojen katoaminen oli ollut työnantajan tiedossa jo vuoden 1994 alussa ja Turunen oli vielä erikseen ilmoittanut niiden katoamisesta 28.3.1994 työnantajalle. Heinäkuussa 1994 työnantaja ei ollut enää voinut vedota päiväkirjojen katoamiseen Turusen työsopimuksen purkamisperusteena. Työnantajan oli vedottava myös irtisanomisperusteeseen kohtuullisen ajan kuluessa perusteen ilmenemisestä. Kun työnantaja oli päättänyt Turusen työsuhteen noin puolen vuoden kuluttua väittämänsä perusteen ilmenemisestä, ei tästäkään syystä Turusen työsuhteen päättämiselle ollut voinut olla laissa ja työehtosopimuksessa tarkoitettua purkamis- tai irtisanomisperustetta.

Turunen oli ollut 15 kuukautta työttömänä. Sen jälkeen hän oli saanut ainoastaan määräaikaista työtä aiempaan nähden pienemmällä palkalla. Turunen oli työttömäksi jouduttuaan muun muassa pakotettu myymään omakotitalonsa ja muuttamaan perheineen toiselle paikkakunnalle. Lain ja työehtosopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä oli aiheutunut kokonaisuudessaan suuret taloudelliset vahingot.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos, jonka puolesta lausuttuun Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS:n velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen toiminta perustui kurssisuunnitelmiin. Aikuiskoulutuskeskuksella oli oltava järjestelmä, jolla se seurasi suunnitelmien toteutumista. Seurantajärjestelmä tuotti tiedot annetun opetuksen määrästä ja laadusta kursseittain, opiskelijoiden läsnä- ja poissaoloista sekä kurssilla opettaneista opettajista ja heidän tunneistaan. Näitä tietoja tarvittiin muun ohella opiskelijoille annettaviin todistuksiin, opettajien palkanlaskennan oikeellisuuden tarkistamiseen, opiskelijoiden opintososiaalisten etujen tarkistamiseen ja kurssin etukäteishinnoittelun ja toteutuneiden kurssikustannusten seurantaan. Tältä osin seurantajärjestelmän oleellisin asiakirja oli kurssipäiväkirja.

Päiväkirjoista voitiin jälkikäteen todeta muun muassa opetussuunnitelman noudattaminen, annetun opetuksen sopimuksenmukaisuus, opiskelijoiden poissaolot ja keskeytykset mahdollisia opiskelutodistuksia varten, tiedot MYELvakuutuksen piiriin kuuluvien opiskelijoiden läsnäolosta viljelijäväestön opintorahan saantia varten, tiedot mahdollisista opiskelijoille sattuneista tapaturmista vakuutusilmoituksia varten, ketkä opettavat ja mitä sekä täsmäävätkö palkkalaskentaan tehdyt tunti-ilmoituksen päiväkirjamerkintöihin. Päiväkirjoilla siis nimenomaisesti kontrolloitiin tarvittaessa palkanmaksun oikeellisuutta. Lisäksi Pohjois-Karjalan ammatillisella aikuiskoulutuskeskuksella oli erityinen tarve tutkia päiväkirjojenkin perusteella, minkä takia Lieksan metsäalan kurssien käyttöaste eli myyntisopimuksen mukaisen ryhmäkoon suhde toteutuneeseen ryhmäkokoon oli ollut niin huono.

Turunen oli toiminut erä- ja luontomatkailun kehittämiskurssin 21.9.1992 - 17.12.1993 ja eräoppaan jatkolinjan 5.4. - 10.12.1993 pääopettajana. Hänen olisi tullut sekä yleisohjeiden että nimenomaisen Lieksan osaston 20.4.1993 antaman ohjeen perusteella palauttaa puheena olevien kurssien päiväkirjat viikon kuluessa kurssin päättymisestä osastonjohtajalle. Turunen ei ollut toimittanut päiväkirjoja ohjeen mukaisesti. Osastonjohtaja oli pyytänyt päiväkirjoja erikseen tammikuussa 1994, jolloin Turunen oli ilmoittanut niiden olevan kotonaan ja samalla tarjoutunut heti ne hakemaan. Osastonjohtaja oli kuitenkin todennut riittävän, että Turunen toisi päiväkirjat seuraavana päivänä. Turunen ei ollut toimittanut päiväkirjoja kuten oli luvannut.

Turunen oli sairauslomansa 25.1. - 27.3.1994 jälkeen ilmoittanut päiväkirjojen häviämisestä osastonjohtajalle 28.3.1994. Päiväkirjoista oli lisäksi puhuttu seuraavan kerran paikallisneuvottelussa 20.4.1994, jolloin AKAVA ry:n pääluottamusmies oli pyytänyt suullisesti luottamusmiestä kiirehtimään, että Turunen toimittaisi päiväkirjat koululle. Koska työnantaja oli pitänyt edellä kuvatun tapahtumaketjun perusteella selvänä, että päiväkirjat olivat yhä Turusen hallussa ja koska Turusella oli ollut muitakin laiminlyöntejä, oli hänelle annettu kirjallinen varoitus 21.6.1994, jossa oli ollut muun muassa kehotus palauttaa puuttuvat kurssipäiväkirjat 29.6.1994 mennessä uhalla, että työsuhde muutoin puretaan työsopimuslain 43 §:n 6 kohdan nojalla. Kun Turunen ei varoituksista huolimatta ollut palauttanut päiväkirjoja määräaikaan mennessä, työnantaja oli purkanut työsopimuksen 4.7.1994 lukien.

Löytyneen eräoppaan jatkolinjan päiväkirjan hän oli palauttanut vasta 2.8.1994, vaikka hän kertomansa mukaan oli löytänyt sen luokkahuoneen kaapista jo aiemmin hakiessaan tavaroitaan. Käynti oli tapahtunut työnantajan selvityksen mukaan 12.7.1994 eikä Turusella työsuhteen jo päätyttyä olisi ollut oikeutta ottaa asiakirjaa haltuunsa, vaikka hän olisi päiväkirjan löytänytkin kertomallaan tavalla.

Turunen oli laiminlyönyt huolehtia siitä, että eräoppaan jatkolinjan päiväkirja oli täytetty oikein. Muun muassa muiden opettajien allekirjoitukset puuttuivat. Turunen oli toimittanut työnantajalle tammikuulta 1994 tunti-ilmoituksen, mihin hän oli merkinnyt täydet 8 tunnin päivät, vaikka opetustunteja ei hänelle ollut tammikuussa kurssin peruuntumisen johdosta ollut. Tunti-ilmoituksesta ei myöskään ollut ilmennyt, mitä työtä ilmoitetut tunnit olivat olleet, vaikka toistakymmentä vuotta opettajana toimineen Turusen oli täytynyt tietää, että erittely oli seurannan kannalta välttämätöntä.

Turunen oli tammikuussa 1994 jättänyt tekemättä miljöörakentamisprojektisuunnitelmaa varten tarvittavan materiaalin kokoamisen ja projektisuunnitelman laatimisen sekä eräoppaan peruskurssilla tarvittavien välineiden hankintaluettelon ja kustannusarvion laatimisen, minkä johdosta muut opettajat olivat joutuneet hoitamaan nämä tehtävät. Turunen ei myöskään ollut saapunut sovittuun miljöörakentamisprojektipalaveriin 17.1.1994. Tehtävä oli annettu viransijaiselle osastonjohtajalle.

Turunen oli kesäkuussa 1994 kieltäytynyt suorittamasta osastonjohtajan hänelle antamaa Riihimäen erämessumatkan selvittelytehtävää ja laiminlyönyt noudattaa ohjetta matkamääräysten hyväksyttämisestä. Matka oli tehty ilman matkamääräystä. Turusen kielteinen asenne asioiden hoitoon ilmeni myös hänen vastauksestaan palkanlaskennan pyyntöön päivärahahakemuksen täyttämiseksi ja siitä, että päivärahahakemuksia oli jouduttu häneltä nimenomaisesti pyytämään.

Tunti-ilmoituksista ja päiväkirjamerkinnöistä voi päätellä, että Turunen oli merkinnyt tunti-ilmoituksiin itselleen päiväkirjassa ilmenemättömiä ja näin pitämättömiä tunteja vuonna 1993 yhteensä 91 tuntia, joiden rahallinen arvo oli ollut 10 920 markkaa. Turunen oli itse asiassa jo selvityksessään 10.8.1995 myöntänyt, että hän oli merkinnyt päiväkirjaan oppitunneiksi suunnittelutunteja, koska osastonjohtaja ei ollut hänelle niitä myöntänyt.

Lisäksi tunti-ilmoitusten ja palautetun päiväkirjan perusteella oli mahdollista päätellä, että joillekin opettajille oli vuonna 1993 maksettu aiheettomasti palkkaa yhteensä 102 tunnista, joiden rahallinen arvo oli ollut noin 12 000 markkaa. Tunnit olivat muodostuneet tuntien merkitsemisestä kahdelle opettajalle ilman siihen tarvittavaa nimenomaista lupaa.

Turusen työsuhteen päättämisen todellinen syy ei ollut hänen ja osastonjohtajan välien rikkoutuminen. Turunen oli omasta aloitteestaan 18.1.1994 tullut puhumaan osastonjohtajalle lomautuksesta ja siitä, että hän voi opettaa tulevasta eräoppaan peruskurssista vain 850 tuntia. Samansisältöisen ilmoituksen Turunen oli tehnyt myöhemmin kokouksessa 25.1.1994. Lomautuksesta Turunen oli todennut, että lyhytaikaiseen lomautukseen sovellettiin vuonna 1994 soviteltua päivärahaa, jolloin hänen oli edullisempi olla kokonaan lomautettuna ja ottaa lapset pois hoidosta, koska hän hankki näin saman kuin työssä ollessaan.

Osastonjohtaja oli tarjonnut kuntayhtymän palkkalaskennasta annettua vaihtoehtoa sopimusperusteisesta lomautuksesta Turuselle. Turunen oli kuitenkin seuraavana päivänä 19.1.1994 ilmoittanut, ettei hän tulisi allekirjoittamaan sopimusta lomautuksesta. Kyseisten tapahtumien jälkeen oli selvää, että sekä sopimusperusteinen lomautus että siihen liittyvä vuosiloma raukeaisivat, koska niihin ei ollut saatu Turusen suostumusta. Osastonjohtaja oli peruuttanut 18.1.1994 tekemänsä vuosilomapäätöksen. Sopimusperusteisesta lomautuksesta ei edes ollut ehditty tehdä asiakirjaa.

Turusen työsopimuksen päättämiseen oli ollut olemassa sekä purkamis- että irtisanomisperuste. Työsopimuksen päättämisperusteisiin oli vedottu lainmukaisessa ajassa, koska päättämisperuste eli päiväkirjojen palauttamatta jättäminen oli ollut jatkuva. Lisäksi laiminlyönnit olivat jatkuneet matkamääräysasiassa myös kesäkuussa 1994.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

1. Turusen työsopimuksen purkaminen

Jouko Turunen on 1.8.1981 lukien toiminut Pohjois-Karjalan ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen tuntiopettajana. Turusen työsopimus on purettu 1.7.1994 päättymään 4.7.1994. Syyksi työsopimuksen purkamiseen on ilmoitettu, että Turunen ei varoituksesta huolimatta ole toimittanut esimiehelleen erä- ja luontomatkailun kehittämiskurssin eikä eräoppaan kurssin päiväkirjoja. Purkamisen perusteeksi on viitattu työsopimuslain 43 §:n 6 kohtaan. Samalla Turuselle on ilmoitettu, että koska tämä ei ollut saapunut 1.7.1994 työsopimuksen purkamisasian johdosta järjestettyyn kuulemistilaisuuteen, tällä oli oikeus tulla työsopimuslain 47 b §:n tarkoittamalla tavalla kuulluksi kirjallisesti.

Purkuilmoituksessa viitattu varoitus on Turuselle annettu 21.6.1994. Tämä varoitus kuuluu seuraavasti:

"Koska ette useista pyynnöistä huolimatta ole toimittanut Erä- ja luontomatkailun kehittämiskurssin sekä Eräoppaan kurssin päiväkirjoja, jotka arkistointisäännösten perusteella on luovutettava arkistoitavaksi, määrään Teidät toimittamaan ne asianmukaisesti täytettynä esimiehellenne Pertti Saarelaiselle tai hänen sijaiselleen 29.6.1994 mennessä.

Lisäksi olette oheisen liitteen nro 1 mukaisesti kieltäytynyt suorittamasta esimiehenne Teille antamaa tehtävää. Myöskään ette ole toimittanut ohjeiden mukaista (liitteet nro 2 ja 3) opintomatkaaloitetta Eräopaskurssin 10.6.1994 Riihimäelle tekemästä opintomatkasta.

Tammi-helmikuussa olleiden sairauslomienne sekä alle 10-vuotiaan lapsen sairastumisesta johtuvasta poissaolostanne ette useista pyynnöistä huolimatta toimittanut tarvittavaa päivärahahakemusta ettekä lapsen sairauden johdosta täytettävää poissaoloanomuslomaketta, ennen kuin kuntayhtymä uhkasi vahingonkorvausvaatimuksella ja palkan menetyksellä. Silloinkin esim. lapsen sairastumisen vuoksi täytettävään poissaoloanomukseen ette hakenut esimiehenne hyväksymismerkintää (liitteet nro 4-6).

Mikäli pyydettyjä päiväkirjoja ei toimiteta Pertti Saarelaiselle tai hänen sijaiselleen Marja-Riitta Oinoselle 29.6.1994 mennessä ja mikäli työtehtävien ja työmääräysten noudattamisessa tapahtuu jatkossa laiminlyöntejä, sovelletaan työsuhteeseen työsopimuslain 43 §:n kohtaa 6."

2. Työsopimuksen purkamisperusteet

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä ovat oikeudenkäynnissä ilmoittaneet Turusen työsopimuksen purkamisen johtuneen siitä luottamuspulasta, jonka Turusen ohjeiden ja työvelvoitteiden vastainen menettely oli aiheuttanut. Työnantajalla oli perusteita olettaa Turusen jättäneen edellä mainitut päiväkirjat palauttamatta salatakseen menettelynsä, jolla hän oli edustanut itselleen yli 10 000 markkaa perusteettomia palkkoja. Turunen oli muutoinkin toiminut omavaltaisesti ja laiminlyönyt hänelle määrättyjä tehtäviä.

Turunen on kiistänyt työnantajapuolen esittämät perusteet katsoen työsopimuksen purkamisen aiheutuneen hänen ja osastonjohtajan huonoista väleistä. Välien huonontuminen oli taas johtunut siitä, ettei Turunen kertomansa mukaan ollut suostunut loma- ja lomautusjärjestelyihin, joita osastonjohtaja oli hänelle esittänyt tammikuussa 1994.

Työtuomioistuin on käsitellyt ja arvioinut esitettyjä työsuhteen päättämisperusteita seuraavasti:

2.1. Suunnittelutuntien merkitseminen työtunneiksi

Todistajana kuullun aikuiskoulutuskeskuksen rehtorin kertoman mukaan vuoteen 1991 saakka, jolloin oli toimittu ammatillisena kurssikeskuksena, valtio oli maksanut jokseenkin kokonaisuudessaan toiminnasta aiheutuneet kustannukset. Vuoden 1991 alusta valtion toiminta-avustus oli ainoastaan 30 prosenttia kustannuksista, ja se on sittemmin alentunut edelleen niin, että tällä hetkellä se on noin 10 prosenttia kustannuksista. Muu osa kustannuksista on katettava myymällä koulutusta työvoimahallinnolle, lääninhallitukselle ja yrityksille. Taloudellinen tilanne on todistajan mukaan aiempiin vuosiin verrattuna erittäin kireä ja edellyttää kustannusten tarkkaa seurantaa ja suunnitelmien noudattamista.

Mainitun todistajan kertoman mukaan koulutuksen suunnittelua varten myönnetään opettajille suunnittelutunteja. Todistajan tulosalueella oli vuonna 1992 ollut käytettävissä 1 000 tuntia, joista Turunen oli käyttänyt 270 tuntia. Talouden kiristyttyä entisestään on jouduttu menemään entistä enemmän toiminnan mukaiseen suunnittelukiintiöön niin, että vuoden 1994 alusta yhtä opiskelijavuosityöjaksoa eli 250 päivää kohti tuli 12 tuntia suunnittelua. Päätöksen tästä suunnittelumäärästä saa tehdä osastonjohtaja tulosyksikössään. Jos suunnittelutunteja tarvitaan tämän lisäksi, päätöksen siitä tekee rehtori.

Edelleen rehtorin kertoman mukaan vuonna 1992 Turuselle oli myönnetty suunnittelutunteja kaikkiaan 11:een eri kohteeseen, mikä oli erittäin paljon verrattuna opettajiin yleensä. Suunnittelutunnit merkitään tunti-ilmoitukseen erikseen.

Turunen on myöntänyt, että hän on merkinnyt suunnittelutunteja opetustunneiksi. Tähän hänellä kuitenkin on ollut osastonjohtaja Saarelaisen lupa. Kun eräoppaan kurssia varten ei ollut osoitettu erillisiä suunnittelutunteja ja kun mainittu kurssi oli opetuksen osalta yhdistetty eräja luontomatkailun kehittämiskurssiin, johon oli varattu enemmän resursseja, niin osastonjohtaja oli Turusen mukaan antanut luvan käyttää eräoppaan jatkolinjan suunnitteluun opetustunteja.

Osastonjohtaja Saarelainen on kiistänyt antaneensa lupaa suunnittelutuntien merkitsemiseen opetustunneiksi. Turuselle oli myönnetty suunnittelutunnit sekä vuonna 1992 että 1993 kirjallisilla päätöksillä. Osastonjohtaja oli vastuussa kurssien taloudesta, joten hänen ei ollut mahdollista tai järkevää menetellä Turusen väittämällä tavalla.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että suunnittelutunneista on edellytetty tehtävän erilliset kirjalliset päätökset. Eräoppaan kurssia varten tällaista erillistä päätöstä suunnittelutunneista ei ole tehty. Tunti-ilmoituksista ja eräoppaan kurssin päiväkirjasta on sittemmin todettu Turusen merkinneen opetustunneiksi myös tällä kurssilla tunteja, jolloin ei ole ollut opetusta. Näyttämättä on jäänyt, että Turusella olisi ollut esimiehensä lupa merkitä suunnitteluun käyttämäänsä aikaa opetustunneiksi, tai että näin olisi muutoinkaan hyväksytty käytännössä meneteltäväksi.

2.2. Kahden opettajan käyttäminen

Myytävästä koulutuksesta laaditaan esitetyn selvityksen mukaan opetussuunnitelma, joka on käytävien hintaneuvottelujen pohjana. Tässä suunnitelmassa otetaan huomioon muun muassa opettajien tarve. Eräissä opetustilanteissa työturvallisuusnäkökohdat edellyttävät kahden opettajan käyttämistä. Tällaisia aloja ovat Lieksassa olleet aiemmin erityisesti metsurikurssit ja maatilayrittäjäkurssit. Osastonjohtaja Saarelainen on antanut luvan kahden opettajan käyttämiseen erä- ja luontomatkailun kehittämiskurssilla sikäli kuin kurssiohjelmaan on kuulunut erilaisten rakenteiden tekemistä.

Työnantaja on väittänyt Turusen tämän lisäksi omavaltaisesti käyttäneen opetuksessa samanaikaisesti kahta opettajaa.

Saarelainen on työtuomioistuimessa todistajana kertonut, että erä- ja luontomatkailun kehittämiskurssiin kuului sellaisia rakenteiden tekemisiä, joita varten oli myönnetty lupa käyttää kahta opettajaa. Sen sijaan eräoppaan jatkokurssin osalta tällaista lupaa ei ollut myönnetty.

Karjunen on puolestaan todistajana kertonut, että kahden opettajan käytäntö oli muuttunut 1990-luvun alussa, jolloin koulutuksessa oli siirrytty tarjousmenettelyyn ja hinta oli tullut ratkaisevaksi. Todistaja ei ollut opettanut nyt kysymyksessä olevilla kursseilla muuta kuin sellaisia rakenteita, joiden tekemisessä moottorisahan käyttäminen oli oleellista.

Turunen on edelleen todennut, että kahden opettajan käyttäminen samoilla tunneilla on ollut todettavissa tuntiilmoituksista ja että osastonjohtaja Saarelainen on nämä tunti-ilmoitukset allekirjoituksellaan hyväksynyt.

Saarelainen on itse puolestaan kertonut, että tunti-ilmoituksista on ollut vaikeata seurata yksityiskohtaisesti opettajatyövoiman käyttämistä. Tunti-ilmoituksia on ollut varsin runsaasti. Osa tunti-ilmoituksista on tehty muualle kuin Lieksan toimipisteeseen ja jotkut ilmoitukset ovat saattaneet olla myöhässä. Osa tällaisesta kaksoisopetuksesta on ollut lisäksi luvallista, kuten Karjusen työskentely samanaikaisesti Turusen kanssa erä- ja luontomatkailun kehittämiskurssilla eräissä opetustehtävissä. Kun lisäksi eräät ulkopuoliset opettajat laskuttavat antamastaan opetuksesta myöhemmin, tunti-ilmoituksia on miltei mahdotonta vertailla niiden tullessa osastonjohtajalle hyväksyttäväksi.

Työtuomioistuin katsoo esitetyn selvityksen perusteella jääneen näyttämättä, että Turusella olisi ollut osastonjohtajan lupa käyttää kahta opettajaa samoilla tunneilla. Tunti-ilmoitusten hyväksyminen sinänsä tukee Turusen näkemystä asiassa. Ottaen kuitenkin huomioon tapahtuneet muutokset koulutuksen rahoituspohjassa ja uuden tilanteen huomioiminen myös nyt kysymyksessä olevien kurssien opetussuunnitelmia laadittaessa Turusen on täytynyt käsittää, ettei kahden opettajan käyttäminen tapahtuneessa laajuudessa siitä erikseen sopimatta ole ollut hyväksyttyä.

2.3. Päiväkirjojen katoaminen

Koulutuskuntayhtymässä on esitetyn selvityksen mukaan seurattu koulutuksen taloudellisuutta eri yksiköissä ja opetusaloilla, eräiltä osin myös kurssikohtaisesti erityisen käyttöastelaskelman avulla. Keskimääräisestä ryhmäkoosta lasketaan oppilastyötunnit ja niitä verrataan maksettuihin opetustyötunteihin, jolloin saadaan keskimääräinen ryhmäkoko. Suhteellisella käyttöasteella tarkoitetaan tämän keskimääräisen ryhmäkoon suhdetta sopimusten mukaiseen ryhmäkokoon. Jos tämä suhteellinen käyttöaste on tasan yksi, kurssin oppilastulot ja opetuskustannukset ovat olleet tasapainossa. Muussa tapauksessa kurssista on saatu voittoa tai siitä on koitunut tappiota.

Koulutuskuntayhtymän rehtori on vuoden 1994 alussa kiinnittänyt huomiota Lieksan metsäalan opetuksen alhaiseen suhteelliseen käyttöasteeseen (0,60). Selvittääkseen tarkemmin syitä käyttöasteen alhaisuuteen osastonjohtaja Saarelainen on pyytänyt Turusta tammikuussa 1994 esittämään molempien nyt kysymyksessä olevien kurssien päiväkirjat. Turunen ei näitä päiväkirjoja ole lupauksistaan huolimatta kuitenkaan toimittanut osastonjohtajalle tuolloin eikä koko kevään 1994 aikana siitä huolimatta, että niitä on häneltä eri otteeseen vaadittu. Sittemmin Turunen on kertonut ensin toisen niistä hävinneen ja myöhemmin myös toisen päiväkirjoista joutuneen kateisiin. Eräoppaan kurssin päiväkirjan Turunen on ilmoittanut löytäneensä työsopimuksen purkamisen jälkeen ja hän on myöhemmin toimittanut sen aikuiskoulutuskeskuksen rehtorille.

Kurssipäiväkirjoista on selvitettävissä muun muassa, milloin opetusta on annettu ja ketkä opettajat sitä ovat antaneet. Vertaamalla päiväkirjoja tunti-ilmoituksiin on selvitettävissä, onko opetuksesta aiheutunut esimerkiksi useamman opettajan käyttämisen johdosta kustannuksia, joita ei ole otettu huomioon kurssien opetussuunnitelmissa.

Esitetyn selvityksen mukaan päiväkirjojen täyttämisessä on yleisemminkin esiintynyt puutteita, mutta niiden katoamisia ei aiemmin ollut tapahtunut. Tähän nähden on erittäin poikkeuksellista, että Turunen on hukannut molempien nyt kysymyksessä olevien kurssien päiväkirjat. Esitetyn selvityksen valossa työnantajalla on ollut perusteita epäillä, että Turunen on tahallaan jättänyt päiväkirjat osastonjohtajalle toimittamatta salatakseen oman työsopimusvelvoitteiden vastaisen menettelynsä tai ainakin vaikeuttaakseen sen paljastumista.

2.4. Turusen muista väitetyistä laiminlyönneistä

2.4.1. Erämessumatka Riihimäelle

Turunen on myöntänyt menetelleensä epäasiallisesti kieltäytyessään valmistelemasta eräoppaiden erämessumatkaa osastonjohtajan esittämällä tavalla ja vastatessaan matkanjärjestelyjen valmistelukehoitukseen, että "Valmistele ite sinähän se pomo olet". Turusen mukaan syynä tähän on ollut välien tulehtuminen osastonjohtajan kanssa.

2.4.2. Päiväkirjan täyttäminen

Työtuomioistuimelle esitetystä Eräoppaan jatkokurssin päiväkirjasta on todettavissa, että sitä ei ole täytetty asianmukaisesti. Päiväkirjasta puuttuu muun muassa merkintöjä oppilaiden poissaoloista samoin kuin opettajien allekirjoituksia. Turunen on kurssin vetäjänä ollut vastuussa päiväkirjan asianmukaisesta täyttämisestä.

2.4.3. Muita laiminlyöntejä

Turunen on laatinut tunti-ilmoituksen tammikuulta 1994 erittelemättä tekemiään töitä. Sittemmin on käynyt ilmi, että Turunen on vastauksessa kerrotuin tavoin laiminlyönyt tehdä hänen tehtäväkseen annettuja suunnittelu- ja valmistelutehtäviä.

2.4.4. Turusen suhteista esimiehiinsä

Turusen ja osastonjohtajan välien on selvitetty kiristyneen tammikuussa 1994 Turusen loman ajankohdasta ja lomautuksesta keskusteltaessa. Tätä ei kuitenkaan voida työtuomioistuimen mielestä pitää kantajajärjestön väittämin tavoin Turusen työsuhteen päättämisen todellisena syynä. Aikuiskoulutuskeskuksen rehtori oli edellä todetulla tavalla kiinnittänyt huomiota metsäosaston kurssien alhaiseen käyttöasteeseen, mikä oli käynnistänyt asian selvittämisen. Tämä selvittely on työnantajasta riippumattomasta syystä jatkunut Turusen työsuhteen päättymiseen saakka.

3. Purkamisperusteiden oikeudellista arviointia

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 136 §:n 2 momentin mukaan työsopimusta ei saa irtisanoa ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa perustetta. Tällaisina perusteina pidetään paitsi syitä, joiden vuoksi työsopimus voidaan purkaa, myös sellaisia työntekijästä itsestään johtuvia syitä, kuten töiden laiminlyöminen, työnantajan työnjohto-oikeutensa nojalla antamien määräysten noudattamatta jättäminen, järjestysmääräysten rikkominen, perusteeton poissaolo ja ilmeinen huolimattomuus työssä.

Turunen on edellä todetun mukaisesti merkinnyt luvatta suunnitteluun käyttämäkseen ilmoittamaansa aikaa opetustunneiksi. Hän on lisäksi omavaltaisesti käyttänyt johtamallaan kurssilla kahta opettajaa samanaikaisesti tilanteissa, joissa siihen ei ole ollut asianmukaisia perusteita. Tällä tavoin Turunen on edustanut itselleen palkkaa yli sen, mitä hänelle hyväksyttävien opetustuntien perusteella olisi kuulunut maksaa.

Turunen on lisäksi jättänyt toimittamatta esimiehelleen johtamiensa kurssien päiväkirjat työnantajan edellyttämässä ajassa. Hän ei ole niitä toimittanut erikseen vaadittaessakaan, kun kurssien kustannuksia on tarkemmin ryhdytty selvittämään. Päiväkirjat olisivat olleet tarpeen juuri todellisten opetustuntien ja opetuksessa mahdollisesti käytetyn kaksinkertaisen miehityksen selvittämiseksi.

Turunen ei ole uskottavasti selvittänyt, miten molempien kysymyksessä olevien kurssien päiväkirjat ovat kadonneet. Turusen menettely ja päiväkirjojen sijainnista ja katoamisesta antamat selitykset pikemminkin tukevat työnantajan epäilyä siitä, että Turunen on tarkoituksellisesti jättänyt päiväkirjat palauttamatta.

Ottaen huomioon Turusen virheellisen menettelyn ja olosuhteet kokonaisuudessaan työtuomioistuin katsoo, että koulutuskuntayhtymällä on ollut työehtosopimuksessa edellytetty erityisen painava peruste irtisanoa Turusen työsopimus. Päiväkirjojen palauttamista on alkuvuonna 1994 vaadittu Turuselta useaan otteeseen olosuhteissa, joissa työnantajalla on ollut perustellut syyt pitää Turusen ilmoitusta päiväkirjojen katoamisesta totuudenvastaisena. Kun Turusen muukin epäasiallinen menettely on jatkunut vielä kesäkuussa 1994 työtuomioistuin katsoo, että irtisanomisperusteeseen on vedottu kohtuullisessa ajassa.

Turunen ei ole palauttanut päiväkirjoja hänelle annetussa varoituksessa asetetussa määräajassa. Kuitenkin työtuomioistuin katsoo, ettei työnantajalla yksistään tällä perusteella tai vallinneissa olosuhteissa muutoinkaan ole ollut tärkeätä syytä purkaa Turusen työsopimusta. Kun Turusen työsuhde on päätetty noudattamatta irtisanomisaikaa, hän on oikeutettu vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan. Sen laskuperusteena olevaksi kuukausipalkaksi asianosaiset ovat sopineet 13 232 markkaa.

4. Oikeudenkäyntikulut

Työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla työtuomioistuin katsoo, että asian laatu huomioon ottaen on perusteltua velvoittaa Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä jutun osaksi hävinneenä korvaamaan puolet kantajajärjestön oikeudenkäyntikuluista. Kulujen kokonaismääräksi on myönnetty 35 622 markkaa.

Tuomiolauselma

Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä velvoitetaan suorittamaan Turuselle irtisanomisajan palkkana ajalta 4.7. 4.12.1994 66 160 markkaa 16 prosentin korkoineen kullekin viidelle 13 232 markan suuruiselle kuukausierälle elo-, syys-, loka-, marras- ja joulukuun 1994 viimeisestä päivästä lukien.

Enemmälti kanne hylätään.

Pohjois- Karjalan koulutuskuntayhtymä velvoitetaan korvaamaan AKAVA-JS ry:n oikeudenkäyntikuluista 17 811 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Niskanen, Uoti, Porttila ja Kiuru jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.