Labor court allows fixed daily pay in trucking collective agreement but excludes overtime and Sunday premiums from it.

Kysymys siitä, oliko kuorma-autoalan työehtosopimuksen mukaan mahdollista ulkomaalle suuntautuvassa liikenteessä sopia noudatettavaksi palkkaustapaa, jonka mukaan tehdystä työajasta riippumatta autonkuljettajalle maksettiin kahdeksan tunnin palkka päivässä. Kysymys myös siitä, mitä työehtosopimuksen mukaisia lisiä tällaiseen kiinteään korvaukseen voitiin sisällyttää.

Kuultavat Autoliikenteen Työnantajaliitto ry Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välillä 10.5.1990 allekirjoitetussa kuormaautoalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

1 § Soveltamisala Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y:n alueliikennettä, ulko- ja kotimaan tavaraliikennettä harjoittavien jäsenyritysten työntekijäin työsuhteisiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Palkat 1. Työntekijöiden 2-viikkojakso- ja tuntipalkat.

2. Palkkataulukot

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ulkomaanliikenteen palkkataulukot

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § Erilliset lisät

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1a. Ilta- ja yötyölisät syksyn 1990 palkkamää- räysten voimaantulosta lukien.

Klo 18.00-22.00 välisenä aikana tehdyiltä työtunneilta maksetaan iltatyölisää 15 % taulukkopalkasta ja klo 22.00-06.00 välisenä aikana yötyölisää 20 % taulukkopalkasta.

2. Vapaapäivätyölisä

Vapaapäivänä suoritetusta työstä maksetaan vapaapäivätyölisä, jonka suuruus on 100 % työntekijän taulukkopalkasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

11 § Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika on 80 tuntia 2-viikkojaksossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10. Lakimääräisen viikkolevon lisäksi on autonkuljettajalle ja apumiehelle järjestettävä saman viikon aikana toinen yhtäjaksoinen vapaa-aika siten, että kyseisellä viikolla on mainittua vapaa-aikaa yhteensä vähintään 54 tuntia. Toinen yhtäjaksoinen vapaa-aika annetaan, mikäli mahdollista viikkolevon yhteydessä. Vapaapäivä on kalenterivuorokausi. Vapaapäivä voidaan työntekijän suostumuksella siirtää pidettäväksi 2-viikkojakson toisella puoliskolla. Vapaapäivä annetaan työntekijän asemapaikkakunnalla ellei työntekijän kanssa muuta sovita.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § Yli-, hätä- ja sunnuntaityö ja niistä maksettavat korvaukset

1. Yli-, hätä- ja sunnuntaityötä voidaan teettää lain sallima määrä ja lain edellyttämällä tavalla tämän työehtosopimuksen säännösten mukaisesti.

2. Työajan määräytyessä työaikalain 6 §:n mukaan (periodityö) on kaksiviikkojakson säännöllisen työajan ylittäviltä kahdeltatoista (12) ensimmäiseltä tunnilta maksettava viidelläkymmenellä (50) prosentilla ja sen yli meneviltä sadalla (100) prosentilla korotettu palkka.

3. Jos kaksiviikkojakso on keskeytynyt sen johdosta, että työntekijän työsuhde on katkennut tai ettei hän ole voinut olla työssä loman, sairauden tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi, lasketaan montako tuntia keskimääräinen työaika kesken jääneenä jaksona on työhön käytettyinä ja niiden veroisina vuorokausina kahdeksaa tuntia pitempi.

Työpäivän veroisina pidetään tällöin työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettuja vapaapäiviä, mutta ei viikkolepopäivää eikä ns. viikon toista vapaapäivää. Jakajana käytettävä työpäivien ja niiden veroisten päivien summa voi olla enintään viisi (5) jakson puolikasta kohden, ellei todellisten työpäivien luku ole tätä suurempi.

Kahdeksan (8) keskimääräisen työtunnin ylittäviltä kahdelta (2) ensimmäiseltä ylityötunnilta maksetaan viidelläkymmenellä (50) prosentilla ja seuraavilta sadalla (100) prosentilla korotettu palkka, kuitenkin niin, että 50 prosenttisten tuntien lukumäärä myös katkenneessa jaksossa on enintään kaksitoista (12).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Sunnuntaina, kirkollisena juhlapäivänä, itsenäisyyspäivänä ja vapunpäivänä suoritetusta työstä maksetaan sadalla (100) prosentilla korotettu palkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISET KORVAUKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § Päivärahat ja yöpyminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ulkomailla

5. Milloin työntekijä joutuu oleskelemaan ulkomailla, maksetaan hänelle päivä- ja ruokarahaa yhteensä 237 markkaa vuorokautta kohti laskettuna siitä hetkestä, jolloin työntekijä siirtyy 9 kohdan mukaisesti ulkomaan päivä- ja ruokarahasäädösten piiriin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7. Milloin oleskelu ulkomailla täysien vuorokausien lisäksi tai kokonaisuudessaan kestää 10 tuntia, maksetaan työntekijälle puolet ulkomaan ruokarahasta eli 67.50 markkaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välillä solmituissa vuosina 1992 1994 voimassa olleissa kuorma-autoalan työehtosopimuksissa on muun ohella muutoin samansisältöiset määräykset kuin edelle on jäljennetty, mutta 18 §:ssä tarkoitettujen päivärahan ja ruokarahan markkamääriä on korotettu.

Edellä mainittujen liittojen välillä vuosiksi 1995 - 1998 tehdyssä kuorma-autoalan työehtosopimuksessa on muun ohella samansisältöiset määräykset kuin edelle on jäljennetty kuitenkin siten, että päivärahan ja ruokarahan markkamääriä on korotettu ja 11 §:n 1. ja 9. kohdan määräykset ovat olleet seuraavan sisältöiset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika on 80 tuntia 2-viikkojaksossa. Työaikalain moottoriajoneuvon kuljettajia koskevia vuorokautisia enimmäistyöaikoja eikä lepoaikoja sovelleta tämän työehtosopimuksen soveltamispiirissä. Vuorokautista enimmäistyöaikaa rajoittavat tämän työehtosopimuksen vuorokautista lepoaikaa ja taukoja koskevat määräykset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Viikottaiset lepoajat on järjestettävä siten, että saman viikon aikana on annettava kaksi vapaapäivää. Vapaapäivä on kalenterivuorokausi. Työntekijän suostumuksella vapaapäivät voidaan antaa 2-viikkojaksossa edellä olevasta poiketen kuitenkin siten, että jokaisella viikolla on oltava vähintään yksi vapaapäivä. 2-viikkojaksossa on oltava vähintään 4 vapaapäivää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Vaatimukset

Autonkuljettaja Lauri Haapala on Etelä-Kiito Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle saamatta jääneenä työehtosopimuksen mukaisena palkkana vuodelta 1991 yhteensä 14 610,72 markkaa, vuodelta 1992 yhteensä 26 384,38 markkaa, vuodelta 1993 yhteensä 37 897,59 markkaa, vuodelta 1994 yhteensä 108 611,27 markkaa ja vuodelta 1995 yhteensä 25 142,35 markkaa sekä kullekin edellä mainitulle määrälle viivästyskorkoa asianomaisen vuoden viimeisestä päivästä lukien. Lisäksi Haapala on vaatinut yhtiön velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Perustelut

Haapala oli toiminut ulkomaanliikenteen kuljettajana Etelä-Kiito Oy:n palveluksessa vuodesta 1985 lähtien. Haapala oli ajanut rekka-autoa ulkomaille. Viime aikoina hänen ajonsa olivat suuntautuneet pääasiassa Venäjälle. Haapalalle oli maksettu palkkaa kahdeksalta tunnilta päivässä riippumatta siitä, mikä hänen todellinen työaikansa kunakin työpäivänä oli ollut. Tämä palkkausperuste oli sekä lain että työehtosopimuksen vastainen, sillä se merkitsi sitä, että tehdyistä ylityötunneista ei ollut maksettu korvauksia lainkaan. Samoin työehtosopimuksen mukaiset ilta-, yö- ja vapaapäivätyölisät olivat edellä mainittua palkkausperiaatetta noudatettaessa tulleet maksettaviksi sattumanvaraisesti.

Koska Haapalan ajot olivat suuntautuneet pääasiassa Venäjälle, oli erimielisyyttä syntynyt muun muassa siitä, tuliko Haapalalle korvata se odotusaika, minkä Haapala oli pakotettu rajamuodollisuuksien vuoksi odottamaan rajalla. Työehtosopimuksen mukaan tällainen odotusaika tuli lukea työaikaan, koska kysymyksessä olevan kaltaisessa tilanteessa työntekijä ei voinut tehdä muuta kuin olla rekkaautossa ja odottaa omaa vuoroaan sekä siirtää välillä autoa päästäkseen tulliin.

Myös muista työntekijälle lain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvista saatavista oli Haapalan ja työnantajan välillä syntynyt erimielisyyttä.

Osa Haapalan saatavista muodostui vapaapäivinä tehdyistä töistä, koska vapaapäivänä tehdystä työstä oli kuorma-autoalan työehtosopimuksen 10 §:n 2 kohdan mukaan maksettava 100 prosentilla korotettu palkka. Haapala oli vapaapäivinäänkin joutunut olemaan töissä muun muassa Venäjälle suuntautuneiden työmatkojensa aikana. Palkkasaatavia koskevat vaatimukset oli esitetty siten, että laskentaperusteessa oli otettu huomioon, että kalenteriviikossa oli kaksi vapaapäivää ja kaksiviikkoisjaksossa neljä vapaapäivää. Tältä osin vaatimus perustui kuorma-autoalan työehtosopimuksen 1992 - 1994 11 §:n 10 kohtaan ja vuoden 1995 työehtosopimuksen 11 §:n 9 kohdan kolmannen kappaleen määräykseen.

Vaadittuihin palkkasaataviin sisältyi myös saamatta jääneitä korvauksia tehdyistä ylitöistä ja tehtyjen ylityötuntien korotusosia sekä ilta- ja yötyölisiä. Saatavat oli laskettu tosiasialliseen työhön käytetyn ajan mukaisesti ja otettu huomioon kaikki lisät, jotka laki ja työehtosopimus edellyttivät maksettaviksi.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n aluetoimitsijat olivat kahteen otteeseen yrittäneet päästä Haapalan palkkasaatavista sopimukseen työnantajan kanssa. Viimeisen neuvottelun jälkeen yhtiön taholta oli todettu, ettei Haapalan vaatimia palkkasaatavia maksettaisi.

VASTAUS

Vaatimukset

Etelä-Kiito Oy on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Yhtiö on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Perustelut

Etelä-Kiito Oy oli työsuojeluviranomaisten luvalla vapautettu työtuntijärjestelmien laatimisesta ulkomaanliikenteessä toimiville rekka-autonkuljettajille. Tämä johtui siitä, että erityisesti Venäjälle suuntautuvien kuljetustehtävien yhteydessä työaikojen ennalta tapahtuva määrittely oli mahdotonta.

Edellä esitetystä syystä johtuen olivat työmarkkinaosapuolet paikallisesti luoneet Etelä-Kiito Oy:ssä palkkauksessa noudatettavan järjestelmän, jossa mainitut seikat oli otettu huomioon. Osapuolet olivat sopineet, että kukin kuljettaja sai päivittäin palkan kahdeksalta tunnilta riippumatta siitä, ajoiko hän tuona päivän vähemmän tai enemmän tunteja. Kysymys oli tietyllä tavalla niin sanotusta periodityöstä. Tosiasiallisesti tehty työaika, sikäli kuin sitä voitiin luotettavasti seurata, tasottui hyvin lähelle työaikalain mukaisia tuntimääriä.

Haapala oli koko työsuhteensa ajan saanut palkkaa osapuolten yhteisesti hyväksymän käytännön mukaisesti. Tätä käytäntöä oli Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n luottamusmiehen tieten sovellettu koko ajan yhtiön kaikkiin ulkomaan kuljettajiin. Käytäntö Etelä-Kiito Oy:ssä kuten valtaosassa ulkomaanliikennettä harjoittavia kuljetusliikkeitä oli muotoutunut siten, että työmarkkinaosapuolten tieten ja niiden hiljaisella hyväksymisellä yrityksissä oli noudatettu mainitunkaltaista palkkausjärjestelmää. Tämä johtui erityisesti siitä, että työaikoja ei voitu pitkissä ulkomaanajoissa etukäteen suunnitella saati sitten jälkikäteen tarkasti kontrolloida.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT olivat perustaneet työryhmän selvittämään, miten ulkomaanajojen työtuntijärjestelmät ja työajat sekä palkkaus muutoinkin tulisi järjestää. Siten myös työehtosopimusosapuolet olivat todenneet sen, että tarkkojen työtuntijärjestelmien laatiminen ja noudattaminen ulkomaanajoissa oli täysin mahdotonta. Kokonaan ulkomailla toimivien eli ulkomaan satamista ynnä muista sellaisista lastaus- ja purkupaikoista kuorman hakevien ja sinne palaavien kuljettajien kohdalla tämä tosiasiallinen tilanne oli jo oikeuskäytännössäkin otettu huomioon eikä työaikojen tiukkaa seurantaa työehtosopimuksessa esitetyin tavoin ollut edellytetty. Käytännön tosiasiat olivat ikään kuin kohtuullistuttaneet työehtosopimuksen "mahdottomat" ja kokonaan eri olosuhteita silmällä pitäen laaditut määräykset.

Haapalan esittämät palkkavaatimukset ja työaikoja koskevat tiedot perustuivat pitkälti hänen omiin taskukalenterimerkintöihinsä. Nämä merkinnät olivat useissa kohdin ristiriitaisia, kun niitä verrattiin ajopiirturikiekkojen ja niin sanottujen "keikkaraporttien" sisältämiin tietoihin. Lisäksi jopa ajopiirturikiekkojen merkinnät olivat sillä tavoin epävarmoja, että ajopiirturikiekoista voitiin täydellä varmuudella todeta vain ajettu aika. Siinä tilanteessa kun kuljettaja oli tuhansien kilometrien päässä lähtöpaikastaan ulkomailla, hänellä oli suhteellisen suuri vapaus niin sanotun aikaryhmävalitsimen vipua kääntelemällä merkitä esimerkiksi lepoaikansa lastaus- ja purkuajaksi.

Haapala oli perustanut palkkavaatimuksensa jälkikäteen tehtyihin tai työmäärän suhteen huomattavasti liioiteltuihin kalenterimerkintöihin. Työntekijäliiton paikallinen toimitsija oli Haapalan antamien työaikatietojen perusteella laskenut palkkasaatavien määrän. Kun sekä työn määrä että työajan sijoittelu ilta-, sunnuntai- ynnä muille sellaisille ajoille oli ollut täysin Haapalan tekemien merkintöjen varassa, oli laskelmissa päädytty kanteessa esitettyihin huomattaviin palkkavaatimuksiin.

Työnantaja oli hallussaan olevien ajopiirturikiekkojen sekä niin sanottujen keikkaraporttien perusteella tutkinut tarkoin esitetyt palkkasaatavat vuodelta 1994. Tämän tarkastuksen perusteella työnantaja oli havainnut muun muassa virheelliseen perusteeseen pohjautuvia vaatimuksia. Tehdyssä tarkastuksessa oli myös käynyt ilmi, että työaikamerkintöjä ei voitu pitää luotettavina. Vaatimusten perusteettomuutta osoitti lisäksi se, että palkkavaatimuksia oli esitetty takautuvasti usealta vuodelta tilanteessa, jossa Haapalan työsuhde oli muista syistä päättymässä. Työehtosopimuksen 26 §:n 2 kohdan mukaan muistutukset palkkaa vastaan oli tehtävä ennen seuraavaa palkanmaksua.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Forssan käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, onko osapuolten välillä ollut mahdollista sopia palkan maksamisesta asiakirjoista ilmenevällä kuorma-autoalan työehtosopimuksen määräyksistä poikkeavalla tavalla.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Autoliikenteen Työnantajaliitolle ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle tilaisuudessa tulla asiassa kuulluiksi.

LIITTOJEN LAUSUNNOT

Autoliikenteen Työnantajaliitto on lausunnossaan todennut seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kuorma-autoalan työehtosopimus mahdollistaa työsopimuksen osapuolten välisen sopimisen palkan määräytymisperusteesta. Palkka voidaan työsopimuslain 19 §:n mukaisesti laskea siten työhön käytetyn ajan, työn tuloksen tai muun sovitun perusteen mukaan.

Autoliikenteen Työnantajaliitto toteaa, että kuorma-autoalan työehtosopimuksen mukaan on mahdollista sopia työnantajan ja työntekijän kesken palkkauksesta kertoelmasta ilmenevällä tavalla edellyttäen, että kuljettajan palkka ei palkkaustavasta johtuen jää pienemmäksi kuin aikatyönä tehtynä ottamalla huomioon työehtosopimuksen mukaiset todella tehdyn työajan perusteella määräytyvät lisät. Mahdollinen odotusaika voidaan myös sisällyttää näin sovittuun palkkaan.

Edellä kuvatusta periaatteesta liitot olivat yhtä mieltä tätä lausuntoasiaa koskevissa neuvotteluissa 21.5.1997. Erimielisiksi liitot jäivät ainoastaan yli- ja sunnuntaityökorotusten sisällyttämisestä sovittuun palkkausjärjestelmään.

Autoliikenteen Työnantajaliitto toteaa, että kuorma-autoalan työehtosopimusta sovelletaan Suomesta lähtevään ja Suomeen palaavaan ulkomaanliikenteeseen. Kertoelmassa kuvattu palkkaustapa on alalla ulkomaan liikenteessä vallitseva.

Työaikalakia sovelletaan alueperiaatteen mukaisesti vain Suomen valtakunnan alueella. Pääosa lausuntopyynnön tarkoittamasta työstä tehdään ulkomailla, joten Suomen lain työaikamääräykset eivät aseta esteitä sisällyttää ylitöiden ja sunnuntaitöiden korotusosat sovittuun palkkausjärjestelmään.

Kuorma-autoalan työehtosopimus sisältää työaikalakia vastaavat tekniset määräykset yli- ja sunnuntaityöstä maksettavasta korotetusta palkasta. Työehtosopimuksessa ei ole määräystä, joka estäisi yli- ja sunnuntaityökorotusten sisällyttämisen lausuntopyynnössä tarkoitettuun palkkausjärjestelmään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lausunnossaan todennut seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Palkan määräytyminen työehtosopimuksen mukaan

Vuosina 1995-1998 voimassa olevan työehtosopimuksen 7 §:n 1 kohdan mukaan "työntekijän palkka määräytyy joko tunti- tai 2-viikkojakson palkkana".

2-viikkojaksopalkan lisäksi työntekijä on oikeutettu muun muassa työehtosopimuksen 10 §:n mukaisiin erillisiin lisiin, 14 §:n mukaisiin yli-, hätä- ja sunnuntaityökorvauksiin, 17 §:n mukaisiin varallaolosta maksettaviin korvauksiin, 18 §:n mukaisiin päivärahoihin ja odotusajan palkkaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Lausuntopyynnön kohteena olevan liikenteen luonne ja palkan määräytyminen

Lausuntopyynnön kohteena oleva liikenne on Venäjälle suuntautuvaa ulkomaantilausliikennettä, jossa työntekijälle on maksettu kiinteänä päiväpalkkana 8 tunnin palkkaa vastaava korvaus.

Lausuntopyynnön kohteena olevassa liikenteessä palkka määräytyy, joko työehtosopimuksen 7 §:n mukaisena palkkana tai työehtosopimuksen 9 §:n mukaisena urakkapalkkana. Tavaralinjaliikenteen reissumaksua ei kyseessä olevaan liikenteeseen voida soveltaa.

Lausuntopyynnön liitteenä olevista asiakirjoista käy ilmi, että työntekijän osalta ei ole sovittu urakkapalkasta, vaan työ on ollut aikatyötä ja tällöin palkkaus määräytyy työehtosopimuksen 7 ja 8 §:n mukaisena 2-viikkojakson aikatyön palkkana. Lisäksi työntekijä on oikeutettu muun muassa iltatyö-, yötyö- ja vapaapäivälisiin, odotusajan palkkaan ja ylityö- ja sunnuntaityökorvauksiin.

Sunnuntaityö- ja ylityökorvaukset on suoritettava erikseen, vaikka olisi sovittu muunlaisesta palkanmääräytymistavasta kuin aikapalkkauksesta.

5. Työtuntijärjestelmästä

Uudella työaikalailla (9.8.1996/605) 23.11.1996 kumotun vanhan työaikalain (2.8.1946/604) 20 §:n mukaan työnantajan oli laadittava työtuntijärjestelmä, ellei työnantajaa oltu vapautettu työtuntijärjestelmän laatimisesta. Työehtosopimuksen 13 §:ssä on määräykset työtuntijärjestelmän laatimisesta ja laatimisvelvollisuudesta poikkeamisesta.

Vapautus työtuntijärjestelmän laatimisvelvollisuudesta ei muuta työnantajan velvollisuutta suorittaa muun muassa työaikalain ylityö- ja sunnuntaityökorvaukset.

Myöskään poikkeaminen työehtosopimuksen 13 §:n mukaisesti työtuntijärjestelmän laatimisvelvollisuudesta ei muuta työnantajan velvollisuutta suorittaa työehtosopimuksen mukaiset ylityö- ja sunnuntaityökorvaukset, odotusajan palkan tai iltatyö-, yötyö- ja vapaapäivälisät.

6. Työehtosopimuksen määräyksistä toisin sopiminen ja liittojen väliset neuvottelut

Työsuhteen ehdoista (kuten palkanmaksua ja lisiä ja korvauksia koskevista määräyksistä) ei voida sopia työehtosopimuksesta poiketen työntekijälle heikommista ehdoista. Työehtosopimus ei kuitenkaan estä sitä, että palkan määräytymisestä sovitaan toisin, kunhan sovittua palkkaustapaa noudattaen työntekijän palkkaus on vähintään sen suuruinen kuin hänelle työehtosopimuksen mukaisia palkkaustapoja noudatettaessa tulisi.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välillä käydään neuvotteluja ulkomaanliikenteen palkkausjärjestelmän kehittämisestä. Nämä neuvottelut eivät ole johtaneet työehtosopimuksen muuttamiseen.

Työehtosopimusosapuolten välillä ei ole sovittu, että työehtosopimuksen määräyksistä voitaisiin poiketa siten kuin kertoelmassa on kuvattu, eikä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry ole muutenkaan tällaista sopimista hyväksynyt.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8. Johtopäätöksiä

Yhteenvetona edellä olevaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry toteaa, että työehtosopimusta ei voida tulkita siten, että työnantaja ja työntekijä voisivat sopia palkkauksesta kertoelmassa kuvatulla tavalla, jos palkkaustavan johdosta työntekijän palkkaus muodostuisi pienemmäksi kuin hänelle työehtosopimuksen mukaan aikapalkkana kuuluisi, kun huomioidaan lisät ja korvaukset, joihin hän on oikeutettu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vielä lausunut, että lausuntopyynnössä tarkoitettuna ajankohtana voimassa olleen työaikalain mukaan mahdollista olisi ollut työehtosopimuksella sopia ylityökorvauksen sisällyttämisestä palkkaan. Kuorma-autoalan työehtosopimuksessa ei kuitenkaan ollut sovittu asiasta. Sen sijaan sunnuntaityökorvauksen sisällyttäminen peruspalkkaan ei ollut ollut työaikalain pakottavan säännöksen mukaan mahdollista. Työneuvosto oli aikaisemmissaan lausunnoissaan (511-58 ja 593-60) omaksunut tulkinnan, jonka mukaan työaikalakia sovellettiin vain Suomen alueella. Sittemmin työneuvosto oli työaikalakeja tulkitessaan luopunut alueperiaatteesta, mikä ilmeni muun muassa työneuvoston lausunnosta 1332-1996. Myös korkeimman oikeuden ratkaisusta 1986-II-95 kävi ilmi se kanta, että Suomen työaikalaki voi tulla sovellettavaksi Suomen alueen ulkopuolella.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Lauri Haapala on työskennellyt Etelä-Kiito Oy:n palveluksessa rekka-autonkuljettajana. Haapalan ajot ovat suuntautuneet ulkomaille, viime vuosina pääosin Venäjälle. Palkanmaksussa on noudatettu yhtiössä tehdyn sopimuksen mukaista palkkausjärjestelmää, jonka mukaan työntekijälle on päivittäin tehtyjen työtuntien määrästä riippumatta maksettu kahdeksan tunnin palkka. Haapalan käräjäoikeudessa esittämien vaatimusten mukaan kysymyksessä olevaa palkkaustapaa noudatettaessa häneltä on jäänyt saamatta muun muassa Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välisen kuorma-autoalan työehtosopimuksen mukaisia ilta- ja yötyölisiä sekä vapaapäivätyölisiä ja korvaukset tehdyistä ylityötunneista.

Käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, onko osapuolten välillä ollut mahdollista sopia palkan maksamisesta edellä mainitulla kuorma-autoalan työehtosopimuksen määräyksistä poikkeavalla tavalla.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa kantanaan todennut, että muista kuin työehtosopimuksessa nimenomaan mainituista palkkausperusteista, kuten päiväpalkasta, sovittaessa voidaan sovittuun kiinteään päiväpalkkaan sisällyttää kaikki työehtosopimuksen 10 §:n mukaiset erilliset lisät kuten esimerkiksi iltatyö-, yötyöja vapaapäivätyölisät, 14 §:n mukaiset yli- ja sunnuntaityökorvaukset sekä 17 ja 18 §:ssä tarkoitetut päivärahaynnä muut korvaukset ja korvaus odotusajalta. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT puolestaan on katsonut, että työehtosopimuksessa mainituista palkkausjärjestelmistä poikkeavasta järjestelmästä sovittaessa ei työehtosopimuksen mukaisia yli- ja sunnuntaityökorvauksia voida työaikalain 17 ja 18 §:n säännökset huomioon ottaen sisällyttää sovittuun palkkaan, vaan ne tulee aina maksaa sovitun palkan lisäksi erikseen.

Lausuntopyynnössä tarkoitettuna ajankohtana voimassa olleen työaikalain 17 §:ään on sisältynyt ylityötä koskevat säännökset. Mainitun pykälän 8 momentin mukaan sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevia etuja tai jolla ylityöstä maksettava korotettu palkka sisällytetään peruspalkkaan, on mitätön. Työaikalain 17 §:n 9 momentin mukaan saman pykälän säännöksistä poikkeaminen on mahdollista työehtosopimuksella. Kuormaautoalan työehtosopimukseen ei sisälly määräystä, jolla työaikalain ylitöiden korvaamista koskevista säännöksistä olisi poikettu. Näin ollen ylityökorvausten sisällyttämisestä sovittuun päiväpalkkaan ei ole ollut mahdollista sopia työsopimuksella. Siten myös tilanteessa, jossa palkkausperusteeksi on sovittu päiväpalkka, tulee kuormaautoalan työehtosopimuksen soveltamispiirissä ylityökorvaukset maksaa tehtyjen työtuntien mukaan erikseen.

Kysymyksessä olevana ajankohtana voimassa olleeseen työaikalain 18 §:ään on sisältynyt säännökset sunnuntaina tehdyn työn korvaamisesta. Pykälän 5 momentin mukaan sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevia etuja tai sunnuntaityöstä lain mukaan maksettava korotettu palkka sisällytetään peruspalkkaan, on mitätön. Edellä mainitun työaikalain pakottavan säännöksen mukaan sunnuntaityöstä maksettavaa palkkaa ei siten ole voitu sisällyttää sovittuun kiinteään peruspalkkaan, vaan sunnuntaityöstä maksettava korvaus tulee aina suorittaa peruspalkasta erikseen.

Työtuomioistuimella ei ole perustetta poiketa työehtosopimukseen osallisten liittojen kannasta siltä osin kuin liitot ovat olleet yhtä mieltä palkkaustavasta sopimisen työehtosopimuksen mukaisuudesta. Näin ollen työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että kuorma-autoalan työehtosopimuksen määräyksiä sovellettaessa voidaan palkkausperusteena sopia käytettäväksi esimerkiksi päiväpalkkaa ja tähän sisällyttää ylityö- ja sunnuntaityökorvauksia lukuun ottamatta muut nyt esillä olevassa asiassa tarkoitetut työehtosopimuksen mukaiset lisät sillä edellytyksellä, että näin sovittu palkka ei jää pienemmäksi kuin aikatyönä tehdystä työstä maksettava palkka mukaan luettuna työehtosopimukseen perustuvat työehtosopimuksen mukaisen työajan perusteella määräytyvät lisät. Sen sijaan yli- ja sunnuntaityöstä työehtosopimuksen mukaan maksettavia lisiä ei voida sisällyttää sovittuun päiväpalkkaan.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa katsonut, että koska työaikalakia ei sovelleta ulkomaalla tehtävään työhön, ei työaikalain pakottavista määräyksistä voi myöskään johtua, ettei ylityö- ja sunnuntaityökorvauksia voitaisi sisällyttää sopimukseen perustuvaan päiväpalkkaan. Kun kuorma-autoalan työehtosopimusta sen 1 §:n mukaan sovelletaan myös ulkomaille suuntautuvassa kuorma-autoliikenteessä ja kun mainittua työehtosopimusta sovellettaessa yli- ja sunnuntaityökorotusten sisällyttäminen sovittuun päiväpalkkaan tai muuhun kiinteään korvaukseen ei edellä todetuin tavoin ole mahdollista, ei Autoliikenteen Työnantajaliiton esittämää kantaa voida pitää perusteltuna.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kallio, Niskanen, Vänttinen, Sulkunen ja Kolula jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Lausunto on yksimielinen.