Labor court dismisses union claim that secret local wage agreement binds collective bargaining agreement framework.

Tehdaspalveluosaston päällikkö ja varaluottamusmies olivat tehneet PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa käsitelleiden työryhmien ulkopuolella tehtailla paikallisen sopimuksen sähköalan työntekijöiden palkkojen määräytymisestä sähköalan ja metallialan työntekijöiden palkkoja koskevien erilaisten ratkaisujen yhteydessä siten, että sähköalan työntekijöiden palkat säilyisivät tulevaisuudessa samassa työnvaativuusryhmässä työskentelevien metallialan työntekijöiden palkkoja suurempina.

Osapuolten yhteisenä tarkoituksena ei näytetty olleen tehdä sopimus työehtosopimusvaikutuksin. Myöskään PARAKEpalkkarakenteen käyttöönottoa koskevan työehtosopimuksen määräykset eivät velvoittaneet tai kelpuuttaneet paikallisia osapuolia tekemään sanotun sisältöistä paikallista sopimusta.

Paikallinen sopimus ei perustunut työehtosopimukseen siten, että se olisi tullut osaksi sähköalan työehtosopimusta. Sopimuksen voimassaoloa koskevan erimielisyyden tutkiminen ei kuulunut työtuomioistuimen toimivaltaan.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta.

Kantaja Sähköalojen ammattiliitto ry Vastaaja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry Kuultava Outokumpu Chrome Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 16.5.1988 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

PARAKE-PALKKARAKENTEEN KÄYTTÖÖNOTTO

1. PARAKE-palkkarakenteen käyttöönotto ja soveltaminen tapahtuvat tämän työehtosopimuksen määräyksiä noudattaen.

2. Työpaikalle perustetaan, ellei muusta sovita, pariteettipohjalta PARAKE-työryhmä, jonka tehtävänä on käsitellä palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvät asiat, valvoa ja seurata käyttöönoton edistymistä sekä työntekijöiden ansiotason kehitystä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7. Vanhaan palkkarakenteeseen liittyvien yrityskohtaisten tai paikallisten sopimusten ja työehtosopimuksesta poikkeavien käytäntöjen voimassaolo päättyy samanaikaisesti vanhan palkkarakenteen soveltamisen kanssa. Näiden rahallinen merkitys todetaan ja otetaan huomioon määritettäessä työntekijälle vanhan palkkarakenteen mukaan maksettua palkkaa.

8. Uuden palkkarakenteen käyttöönotto ei saa haitallisesti vaikuttaa työntekijöiden normaaleihin palkkatuloihin.

Työntekijälle määritettävän uuden palkkarakenteen mukaisen palkan tulee olla suuruudeltaan vähintään hänelle vanhan palkkarakenteen mukaan maksetun palkan suuruinen. Uuden ja vanhan palkkarakenteen mukaisten palkkojen erotus otetaan huomioon aikapalkassa joko aikapalkkaosuudessa tai maksetaan erillisenä lisänä. Suorituspalkassa se otetaan huomioon joko hinnoittelussa tai maksetaan erillisenä lisänä.

Erillistä lisää maksetaan niin kauan, kunnes se on palkankorotusten myötä kokonaan sisällytetty työntekijälle maksettavaan palkkaan.

9. Uuden palkkarakenteen mukaiset palkkaluvut ja muut määräykset tulevat työpaikalla voimaan sen palkanmaksukauden alusta lukien, joka ensiksi alkaa sen jälkeen, kun paikallisessa PARAKEtyöryhmässä on yhdessä todettu uuden palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvien toimenpiteiden tulleen suoritetuiksi, kuitenkin 28.2.1989 mennessä.

Käytön aloittamisesta ilmoitetaan yhteisesti kirjallisesti liitoille.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § PARAKE-työehtosopimus

Uuden palkkarakenteen käyttöönotto tapahtuu niiden ohjeiden mukaisesti, joista on nyt käytyjen työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä sovittu. Ohjeet on liitetty osaksi PARAKEtyöehtosopimusta.

Tämän työehtosopimuksen tarkoittamien työntekijöiden edustajalla on oikeus osallistua paikallisten PARAKE-työryhmien työskentelyyn silloin, kun ne käsittelevät sähköalan työntekijöiden palkkoihin liittyviä kysymyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Sähköalojen ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että 12.7.1989 allekirjoitettu sopimus nimeltään "Vanhan palkkarakenteen mukaisen PHH-lisän sisällyttäminen PARAKE-palkkauksen perusteisiin" on edelleen voimassa.

Lisäksi Sähköalojen ammattiliitto on vaatinut Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Outokumpu Chrome Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Sähköalojen ammattiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Outokumpu Oy:n terästeollisuuden Tornion tehtailla oli 12.7.1989 sovittu kirjallisesti PARAKE-palkkarakenteeseen siirtymisen yhteydessä, että palkkaero verrattaessa metallin ja sähkön vastaavia työnvaativuusryhmiä oli keskimäärin kussakin ryhmässä 1,80 markkaa tunnissa sähkön eduksi. PHH-lisä tarkoitti poikkeuksellisesta haitasta ja hankaluudesta maksettavaa lisää. Työnantaja oli noudattanut tätä sopimusta 28.2.1995 saakka.

Tornion tehtailla sähköalan työntekijöiden kanssa oli käyty pitkät neuvottelut PARAKE-palkkarakenteeseen siirtymisestä. Työntekijäpuolen keskeisimpänä ehtona oli ollut se, että metallimiesten ja sähkömiesten välinen palkkaero säilytettäisiin suhteellisesti saman suuruisena. Sähkömiesten vaatimuksena oli nimenomaisesti ollut se, että ellei tästä asiasta sovittaisi ei sovittaisi myöskään PARAKE-palkkarakenteeseen siirtymisestä.

PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa koskevan sopimuksen 7. kohdan mukaan vanhaan palkkarakenteeseen liittyvien yksityiskohtaisten tai paikallisten sopimusten ja työehtosopimuksesta poikkeavien käytäntöjen rahallinen merkitys todetaan ja otetaan huomioon määriteltäessä työntekijälle vanhan palkkarakenteen mukaan maksettua palkkaa. Kyseinen 12.7.1989 päivätty sopimus oli tehty tämän määräyksen perusteella. Sopimus oli osa työehtosopimusta ja sen palkkamääräysten kiinteä osa. Sopimus oli voimassa työehtosopimuskausittain.

Vuoden 1995 työehtosopimuksessa oli sovittu, että järjestelyvarasta oli neuvoteltava paikallisesti 28.2.1995 mennessä ja että korotukset tulivat voimaan 1.3.1995 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta. Järjestelyvarasta käytyjen neuvottelujen yhteydessä sähköalan työntekijät olivat esittäneet työnantajalle vaatimuksen, että palkkojen kehitys olisi tarkistettava 12.7.1989 tehdyn sopimuksen mukaisesti. Vaatimukseen työnantaja oli vastannut, että mainittu sopimus oli työnantajapuolelta katsottu päättyneeksi vuonna 1990. Perusteluksi tälle kannanotolleen työnantaja oli esittänyt, että sopimus oli tehty ennen yhtiössä tapahtunutta yhtiöittämistä silloisen sähköryhmän ja työnantajan välillä.

Outokumpu Oy:n terästeollisuus oli vuoden 1990 alussa yhtiöitetty jakamalla se kahdeksi yhtiöksi Outokumpu Polarit Oy:ksi ja Outokumpu Chrome Oy:ksi.

Sopimusta oli noudatettu sellaisenaan myös yhtiöittämisen jälkeen. Sähkömiesten palkkoja oli kysymyksessä olevan 12.7.1989 tehdyn sopimuksen perusteella tarkistettu vuoden 1991 tammikuussa. Sen jälkeen työehtosopimusratkaisut olivat neljän vuoden ajan olleet niin matalatasoisia, että palkkojen kehitys ei ollut muuttanut sovittua suhdetta. Sopimus oli voimassa edelleen.

VASTAUS

Vaatimukset

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET, jonka puolesta lausuttuun Outokumpu Chrome Oy on osaltaan yhtynyt, on ensisijaisesti vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on lisäksi vaatinut Sähköalojen ammattiliiton velvoittamista korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Outokumpu Chrome Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Taustaa

Asianosaisliittojen välisen vuosien 1988 - 1990 työehtosopimuksen PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa koskeneiden määräysten mukaan työpaikalle perustettu pariteettipohjainen PARAKE-työryhmä käsitteli palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvät asiat, valvoi ja seurasi käyttöönoton edistymistä sekä työntekijöiden ansiotason kehitystä. Tuollainen PARAKE-työryhmä oli toiminut myös Outokumpu Oy:n Tornion tehtailla. Uuden palkkarakenteen käyttöönotto tehtailla oli tapahtunut 1.6.1990.

Sopimuksen oikeudellinen luonne

Raukon ja Tennon välinen sopimus ei ollut paikallinen työehtosopimus eikä sitä ollut pidettävä myöskään asianosaisliittojen välisen työehtosopimuksen osana. Jutun käsittely ei näin ollen kuulunut työtuomioistuimen toimivaltaan.

Asianosaisliittojen välinen työehtosopimus ei sisältänyt ainoatakaan määräystä, jossa määriteltäisiin sähkömiesten palkkojen/ansioiden tasosta suhteessa metallimiehiin. Sanottu työehtosopimus ei velvoittanut eikä kelpuuttanut paikallisia osapuolia kyseisenkaltaiseen ansiovertailuun.

Kanteessa oli annettu ymmärtää, että asiassa olisi ollut kysymys PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa koskeneiden määräysten 7 kohdan tulkinnasta. Tuo määräys ei kuitenkaan puhunut edellä tarkoitetusta ansiovertailusta mitään.

Kanteessa tarkoitettu 12.7.1987 tehty sopimus oli otsikoitu "Vanhan palkkarakenteen mukaisen PHH-lisän sisällyttäminen PARAKE-palkkauksen perusteisiin". Sopimuksen otsikko ei vastannut sopimuksen sisältöä. Toisaalta sopijapuolet olivat joka tapauksessa tienneet, että PARAKEpalkkarakenteen käyttöönottoon liittyvät kysymykset tuli käsitellä työpaikan PARAKE-työryhmässä. He eivät olleet voineet vilpittömästi mieltää olleensa toimivaltaisia ohi PARAKE-työryhmän sopimaan otsikon mukaisesta asiasta. Sopimus ei tästäkään syystä ollut työnantajaa sitova.

Sopimus oli tehty Raukon ja Tennon välisenä eikä siitä voinut aiheutua oikeuksia ja velvollisuuksia kolmansille. Kenelläkään sähkömiehellä ei ollut subjektiivista oikeutta vaatia juuri itselleen tietyn suuruista palkankorotusta tai -alennusta.

Sopimus oli luonteeltaan puhtaasti yrityksen palkkapolitiikan alaan kuuluva mielipide, jota eivät osapuolet olleet kohtuudella edes itsekään voineet mieltää juridisesti velvoittavaksi omassakaan oikeussuhteessa. Näin siksi, että Raukko ei ollut asemassaan voinut määrätä työnantajansa palkkapolitiikasta siten, että hänen tekemänsä sopimus sitoisi määräämättömäksi ajaksi kahden eri työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvien työntekijöiden palkkasuhteet tietyn suuruiseksi.

Outokumpu Oy:n Tornion tehtaiden neuvottelujärjestyksen mukaisesti laitoksen yhteiset tai muuten yleisluontoiset asiat oli tullut käsitellä suoraan työsuhdeasiainhoitajan, hallinnollisen johtajan ja pääluottamusmiehen välisissä neuvotteluissa, mistä nyt ei suinkaan ollut ollut kyse.

Oikeudelliselta ja käytännölliseltä kannalta sopimus olisi ollut mahdoton panna edes täytäntöön, sillä sanamuotonsa mukaan se sitoi kahden työntekijäryhmän välisen palkkaeron tarkasti (= minimi ja maksimi) tietyn suuruiseksi neljännesvuosittain tarkasteltuna. Tarkasteltavien ryhmien sisällä tapahtuvat palkkaustapamuutokset, työntekijärakenteen muutokset, työolosuhdemuutokset tai muut sellaiset aiheuttaisivat sen, että sähkömiesten palkkoja toisinaan nostettaisiin, mutta jouduttaisiin myös toisinaan laskemaan. Esimerkiksi tilanne, jossa metallimiesten ryhmään olisi otettu uusia työntekijöitä keskimääräistä pienemmällä palkalla, olisi aiheuttanut neljännesvuositasolla palkkaeron kasvamisen sopimuksen vastaisesti liian suureksi. Sähkömiesten palkkojen laskeminen tällöin olisi esimerkiksi palkanpysyvyysmääräykset huomioon ottaen aiheuttanut oikeudellisen ongelman. Palkkojen laskeminen ei muutenkaan olisi kerrotuin perustein tarkoituksenmukaista.

Sopimuksen voimassaolo

Mikäli kuitenkin katsottaisiin alunperin syntyneen sitova sopimus, niin se ei ollut enää voimassa.

Sopimusta ei nimittäin ollut sanamuotonsa mukaisesti milloinkaan noudatettu. Syyskuussa 1989 ei ollut määritelty sopimuksen tarkoittamia henkilökohtaisia osuuksia ja työnvaativuusryhmiä, sillä PARAKE:n käyttöönotto oli viivästynyt kesään 1990. Myöskään neljännesvuositarkasteluja ei ollut kertaakaan suoritettu. Täysin eri asia oli se, että työnantaja oli pyrkinyt noudattamaan sähkömiehiin tarkoituksenmukaista palkkapolitiikkaa, joka oli hyvinkin voinut merkitä jonkin suuruisen palkkaeron säilymistä sähkön ja metallin välillä.

Edelleen Raukon tekemää sopimusta oli luonteensa puolesta tulkittava niin, että hän henkilökohtaisesti oli sitoutunut tiettyyn menettelyyn. Tornion tehtaiden tehdaspalveluosaston yhtenäinen sähköryhmä oli alkanut hajautua jo 1.8.1989, jolloin osa sähkömiehistä oli siirtynyt toiseen tulosyksikköön Ferrokromitehtaalle. Sittemmin vuonna 1990 terästeollisuus oli yhtiöitetty kahdeksi yhtiöksi. Raukko oli jäänyt Outokumpu Polarit Oy:hyn eikä hänellä ollut 1.1.1990 jälkeen ollut sanansijaa Outokumpu Chrome Oy:n palkkausasioissa.

Raukko oli 17.1.1990 todennut sähkömiesten luottamusmiehelle, että aikapalkkaosuustakuuta ei missään tapauksessa ollut sovittu eikä voitu sopia. Kanteessa tarkoitettu sopimus oli irtisanottavissa ilman irtisanomisaikaa. Se oli katsottava irtisanotuksi tai lakanneeksi viimeistään 22.6.1995, jolloin Outokumpu Chrome Oy:n puolesta oli erimielisyysmuistiossa ilmoitettu, ettei yhtiö ollut sidottu puheena olevaan sopimukseen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Kanteessa on vaadittu työtuomioistuinta vahvistamaan, että Outokumpu Oy:n Tornion tehtailla tehdaspalveluosaston päällikön ja sähköalan varaluottamusmiehen 12.7.1989 allekirjoittama sopimus on edelleen voimassa. Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut kanteen jättämistä työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta, koska sanottu sopimus ei ollut paikallinen työehtosopimus eikä sitä ollut pidettävä myöskään asianosaisliittojen välisen työehtosopimuksen osana.

Kysymys siitä, onko edellä mainittua paikallista sopimusta, jonka osalta työehtosopimuksen oikeusvaikutus on kiistetty, pidettävä työehtosopimusvaikutuksin solmittuna sopimuksena vai ei, on kanteen hyväksymistä tai hylkäämistä koskeva asiakysymys eikä oikeudenkäynnin edellytyksiä koskeva kysymys. Näin ollen työtuomioistuin hylkää kanteen tutkimista vastaan tehdyn väitteen.

Pääasiaratkaisun perustelut

Tornion tehtailla 12.7.1989 tehty sopimus

Kesällä 1989 sähköteknisen ryhmän luottamusmiehenä toiminut varaluottamusmies ja tehdaspalveluosaston päällikkö, jonka alaisuuteen tehtaan sähköteknisten ryhmä on tuolloin kuulunut, ovat keskustelleet ryhmän sähkömiesten ansiotasosta verrattuna tehtailla metalliteollisuuden työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvien metallimiesten palkkatasoon. Näiden keskustelujen tuloksena tehdaspalveluosaston päällikkö ja varaluottamusmies ovat 12.7.1989 allekirjoittaneet asiasta sopimukseksi otsikoidun asiakirjan.

Kysymyksessä olevan sopimuksen asia-kohdan mukaan sopimus koskee vanhan palkkarakenteen mukaisen PHH-lisän sisällyttämistä palkkauksen perusteisiin. Sopimuksen ensimmäisessä kappaleessa todetaan, että vanhan PHH-lisän vaikutus on ollut 1,80 mk/h. Sopimuksen toisessa kappaleessa on sovittu, että palkkaero verrattaessa metallialan ja sähköalan vastaavia työnvaativuusryhmiä on keskimäärin kussakin ryhmässä 1,80 mk/h sähköalan eduksi. Sopimuksessa on lisäksi määräyksiä palkkaeron tarkistamisesta tulevaisuudessa.

Erimielisyyskysymys

Sähköalojen ammattiliiton mukaan edellä tarkoitettu sopimus on PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa koskevan työehtosopimuksen 7. kohdan nojalla tehty työehtosopimuksen soveltamissopimus, joka on tullut työehtosopimuksen palkkamääräysten kiinteäksi osaksi. Sähköalojen ammattiliiton mukaan sopimus on edelleen voimassa.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n mukaan kysymyksessä on tehdaspalveluosaston päällikön ja varaluottamusmiehen välinen yrityksen palkkapolitiikkaan kuuluva mielipide sähkömiesten palkkauksesta, mikä ei sido työnantajaa. Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n mukaan asianosaisten välinen kanteessa tarkoitettu työehtosopimus ei ole velvoittanut eikä kelpuuttanut paikallisia osapuolia solmimaan kysymyksessä olevan sisältöistä sopimusta. Sopimuksen allekirjoittajat eivät myöskään ole olleet toimivaltaisia sopimaan asiasta PARAKE-työryhmän ohi työnantajaa sitovalla tavalla. Sopimus on työnantajaliiton mukaan joka tapauksessa tullut irtisanotuksi ja lakannut viimeistään 22.6.1995 käytyjen erimielisyysneuvottelujen yhteydessä.

Sopimuksen tarkoitus

Kysymyksessä olevan sopimuksen syntyvaiheista ja tarkoituksesta on työtuomioistuimessa kuultu todistajina sopimuksen allekirjoittaneita varaluottamusmiestä ja tehdaspalveluosaston päällikköä sekä sähköalan työntekijöiden nykyistä luottamusmiestä.

Varaluottamusmiehen mukaan sopimuksella on sovittu poikkeuksellista haittaa ja hankaluutta koskevan lisän sisällyttämisestä PARAKE-palkkaratkaisun aikapalkkaosuuksiin sopimuksesta ilmenevällä tavalla. Allekirjoittajien kesken on samalla sovittu, ettei sopimusta saatettaisi tehtaan pääalan eli metallialan työntekijöiden tietoon.

Tehdaspalveluosaston päällikön mukaan sähkömiesten kanssa pidetyissä tilaisuuksissa on keväällä 1989 todettu PHHlisien tulevan sisältymään PARAKE-palkkaratkaisuun. Sanottu päällikkö ja sähkömiesten varaluottamusmies ovat kesällä 1989 käymissään keskusteluissa todenneet sähkömiesten olevan tehtailla jonkin verran paremmin palkattuja kuin muut ammattiryhmät. Keskustelun pohjalta on tehdaspalveluosaston päällikön mukaan sovittu, että hän tulisi henkilökohtaisesti huolehtimaan sähkömiesten keskimääräisen palkkatason säilymisestä määrätyn markkamäärän korkeampana kuin metallimiesten. Minkäänlaista sähkömiesten palkkauksen aikapalkkaosuustakuuta asiakirjalla ei kuitenkaan ollut sovittu. Varaluottamusmiehen pyynnöstä tehdaspalveluosaston päällikkö on laatinut asiasta asiakirjan, joka on sovittu pidettäväksi sen allekirjoittajien omana tietona.

Sähköalan työntekijöiden nykyisen luottamusmiehen kertoman mukaan sähkömiesten pyrkimyksenä on ollut PARAKEpalkkajärjestelmään siirryttäessä säilyttää poikkeuksellista haittaa ja hankaluutta koskevaa lisää vastaava raha tulevaisuudessa sähkömiesten palkkojen aikapalkkaosuudessa keskimääräisenä siten, että sähkömiehille maksettavaa aikapalkkaosuutta verrattaisiin metallimiesten palkkoihin.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan Tornion tehtailla kysymyksessä olevan uuden palkkarakenteen käyttöönottoon liittyvät kysymykset on käsitelty työehtosopimuksen tarkoittamissa työnvaativuus- ja palkkarakennetyöryhmissä, joissa sähkömiesten edustaja on ollut saapuvilla heitä koskevia asioita käsiteltäessä. Sähkömiesten vanha PHH-lisä on sinänsä otettu huomioon sähkömiesten palkan määrässä PARAKE-työryhmissä tehdyissä palkkaratkaisuissa uuden PARAKE-palkkarakenteen käyttöönotossa.

Työehtosopimuksen valtuutuksesta/kelpuutuksesta paikallisen sopimuksen tekemiseen

PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa koskevan työehtosopimuksen 1. kohdan mukaan PARAKE-palkkarakenteen käyttöönotto ja soveltaminen tapahtuvat tämän työehtosopimuksen määräyksiä noudattaen.

Sanotun työehtosopimuksen 7. kohdan mukaan vanhaan palkkarakenteeseen liittyvien yrityskohtaisten tai paikallisten sopimusten ja työehtosopimuksesta poikkeavien käytäntöjen voimassaolo päättyy samanaikaisesti vanhan palkkarakenteen soveltamisen kanssa. Näiden rahallinen merkitys määräyksen mukaan todetaan ja otetaan huomioon määritettäessä työntekijälle vanhan palkkarakenteen mukaan maksettua palkkaa. Edelleen sanotun työehtosopimuksen 8. kohdassa todetaan, että työntekijälle määrättävän uuden palkkarakenteen mukaisen palkan tulee olla suuruudeltaan vähintään hänelle vanhan palkkarakenteen mukaan maksetun palkan suuruinen. Uuden ja vanhan palkkarakenteen mukaisten palkkojen erotus otetaan huomioon aikapalkassa tai maksetaan erillisenä lisänä.

Työtuomioistuimen mielestä työehtosopimuksen kysymyksessä olevat määräykset koskevat työntekijän palkan suuruuden määrittämistä uuden palkkarakenteen käyttöönottotilanteessa. Kysymyksessä oleva paikallinen tehdaspalveluosaston päällikön ja varaluottamusmiehen tekemä sopimus puolestaan koskee sähköalan työntekijöiden palkan suuruuden määräytymistä tulevaisuudessa erilaisten sähköalan ja metallialan työntekijöiden palkkoja koskevien ratkaisujen yhteydessä suhteessa toisen sopimusalan työntekijöiden palkan suuruuteen.

PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa koskevan työehtosopimuksen kysymyksessä olevat määräykset eivät työtuomioistuimen mielestä ole velvoittaneet eivätkä kelpuuttaneet paikallisia osapuolia tekemään edellä ilmenevän sisältöistä paikallista sopimusta sähkömiesten palkkojen määräytymisestä. Näin ollen Tornion tehtailla tehty sopimus ei perustu työehtosopimukseen siten, että sen voitaisiin katsoa tulleen osaksi sähköalan työehtosopimusta.

Sähköalojen ammattiliitto ei ole edes väittänyt, että sopimus olisi tarkoitettu itsenäiseksi paikalliseksi työehtosopimukseksi.

Johtopäätökset

Työtuomioistuimen mielestä se, että osapuolet ovat PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa koskeneiden neuvottelujen kestäessä tehtaille perustettujen uuden palkkarakenteen käyttöönottoa käsitelleiden toimivaltaisten työryhmien ulkopuolella tehneet kysymyksessä olevan salaisen sopimuksen, osoittaa, etteivät sopimuspuolet ole alunperin tarkoittaneet tehdä sopimusta työehtosopimusvaikutuksin. PARAKE-palkkarakenteen käyttöönottoa koskevan työehtosopimuksen kysymyksessä olevat määräykset eivät myöskään ole velvoittaneet eivätkä kelpuuttaneet paikallisia osapuolia tekemään kanteessa tarkoitettua sopimusta. Sopimus ei näin ollen ole tullut osaksi alan työehtosopimusta eikä sen voimassaoloa koskevan erimielisyyden tutkiminen siten kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään kantajaliitto on velvollinen korvaamaan vastaajaliiton vaatimat 12 000 markan määräiset oikeudenkäyntikulut, jotka kantajaliitto on määrältään myöntänyt kohtuullisiksi.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Sähköalojen ammattiliitto velvoitetaan korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:lle ja Outokumpu Chrome Oy:lle korvaukseksi yhteisistä oikeudenkäyntikuluista 12 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Saloheimo, Virtanen, Uoti, Leivo ja Kolula jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.