Labor court dismissed union claim for training compensation, ruling general staff training not job-specific.

Matkatoimistojen toimihenkilöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen määräyksen mukaan työajan ulkopuolella tapahtuva koulutus, joka oli toimihenkilön säännöllisten työtehtävien hoidon kannalta tarpeellista ja mihin toimihenkilö osallistui työnantajan esityksestä, korvattiin joko yksinkertaisena tuntipalkkana tai vastaavana vapaana säännöllisenä työaikana.

Viimeksi mainitun määräyksen tarkoituksesta ja kanteessa tarkoitettujen koulutustilaisuuksien luonteesta ja sisällöstä esitetyn selvityksen perusteella katsottu jääneen näyttämättä, että kyseisissä koulutustilaisuuksissa annettu koulutus olisi ollut sellaista toimihenkilön säännöllisten työtehtävien hoitamisen kannalta tarpeellista koulutusta, jota työehtosopimuksen määräyksellä tarkoitettiin. Kyseisiin koulutustilaisuuksiin osallistuneilla ei ollut siten oikeutta mainitun sopimusmääräyksen mukaiseen korvaukseen työajan ulkopuoliselta koulutusajalta. (Ään.)

Kantaja Teknisten ja Erikoisammattien Liitto ry Vastaajat Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry Oy Aurinkomatkat-Suntours Ltd Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton, nykyisen Erityispalveluiden Työnantajaliiton, ja Teknisten ja Erikoisammattien Liiton välillä solmitussa matkatoimistojen toimihenkilöiden työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa 27.2.1995 31.1.1997 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan voimassa olevia keskusjärjestösopimuksia ellei niistä liittojen välillä ole toisin sovittu. Samoin noudatetaan LETL-TEKERI koulutussopimusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III TYÖAIKA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § Lisä- ja ylityö perinteisessä työajassa

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Pöytäkirjamerkintä 2: Toimihenkilön osallistuessa työnantajan esityksestä työajan ulkopuolella tapahtuvaan alaan liittyvään tiedotus- ja esittelytilaisuuteen eikä hänelle tältä ajalta suoriteta muuta korvausta työehtosopimuksen mukaisesti, maksetaan hänelle tilaisuuden ajalta yksinkertainen tuntipalkka tai annetaan vastaava vapaa säännöllisenä työaikana. Korvaus maksetaan vain varsinaiseen tilaisuuteen käytetyltä ajalta.

Pöytäkirjamerkintä 3: Työajan ulkopuolella tapahtuvaan toimihenkilön säännöllisten työtehtävien hoidon kannalta tarpeelliseen koulutukseen osallistuminen korvataan samojen periaatteiden mukaisesti kuin tiedotus- ja esittelytilaisuudet mikäli koulutukseen osallistuminen on tapahtunut työnantajan esityksestä. Edellä todettuun koulutukseen osallistuminen rinnastetaan yrityksen voimassaolevan matkustussäännön mukaiseen virkamatkaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Oy Aurinkomatkat-Suntours Ltd Ab:n (jäljempänä Aurinkomatkat) menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään antamatta 18. - 19.10. ja 8. - 9.11.1996 järjestettyihin koulutustilaisuuksiin osallistuneille toimihenkilöilleen matkatoimistojen toimihenkilöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen 10 §:n mukaisen lisätyökorvauksen.

Lisäksi Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vaatinut Aurinkomatkojen tuomitsemista hyvityssakkoon edellä mainitun työehtosopimuksen määräyksen tietensä rikkomisesta sekä Erityispalveluiden Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vielä vaatinut Erityispalveluiden Työnantajaliiton ja Aurinkomatkojen velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Teknisten ja Erikoisammattien Liiton oikeudenkäyntikulut.

Perustelut

Aurinkomatkat oli järjestänyt Tuusulan Gustavelundin kurssikeskuksessa henkilökunnalleen kaksi samansisältöistä koulutustilaisuutta viikonloppuina 18. - 19.10. ja 8. - 9.11.1996. Työnantaja oli kutsunut koulutustilaisuuksiin, joiden aiheena oli ollut asiakaspalvelun parantaminen, kaikki matkatoimistoissa asiakaspalvelutyötä tekevät toimihenkilöt. Työnantaja oli edellyttänyt pätevää syytä koulutuksesta poissaololle. Ensimmäisessä koulutustilaisuudessa koulutusta oli järjestetty työajan ulkopuolella perjantaina kello 17.00 - 18.30 ja lauantaina 8.30 - 12.00. Toisessa tilaisuudessa koulutus oli tapahtunut työajan ulkopuolella vain lauantaina.

Työehtosopimuksen 10 §:n pöytäkirjamerkintöjen 2 ja 3 mukaan tällaiseen koulutukseen osallistuneilla toimihenkilöillä oli oikeus saada työajan ulkopuolella tapahtuneen koulutuksen ajalta lisätyökorvauksena joko yksinkertainen tuntipalkka tai vastaava vapaa säännöllisenä työaikana. Edellä mainitut työehtosopimuksen pöytäkirjamerkinnät olivat erityissäännöksiä, jotka oli tarkoitettu sovellettavaksi LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton ja Teknisten ja Erikoisammattien Liiton välisen koulutussopimuksen asemesta. Liittojen kesken työehtosopimuksen tulkinnasta ei ollut vallinnut erimielisyyttä.

Aurinkomatkat oli työehtosopimuksen 10 §:n määräysten vastaisesti ja pääluottamusmiehen huomautuksista huolimatta kieltäytynyt lisätyökorvauksen maksamisesta ilmoittaen syyksi, ettei koulutukseen osallistuminen ollut ollut pakollista. Koska korvauksen edellytyksenä oli osallistuminen koulutukseen työnantajan esityksestä, Aurinkomatkat oli soveltanut työehtosopimusta selvästi virheellisesti.

Erityispalveluiden Työnantajaliitto ei ollut ryhtynyt työehtosopimuksen rikkomisen johdosta mihinkään toimenpiteisiin. Lisätyökorvaus koulutukseen osallistuneille toimihenkilöille oli edelleen suorittamatta.

VASTAUS

Vaatimukset

Erityispalveluiden Työnantajaliitto ja Aurinkomatkat ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Lisäksi Erityispalveluiden Työnantajaliitto ja Aurinkomatkat ovat vaatineet Teknisten ja Erikoisammattien Liiton velvoittamista korvaamaan Erityispalveluiden Työnantajaliiton ja Aurinkomatkojen oikeudenkäyntikulut.

Perustelut

Aurinkomatkojen järjestämät kanteessa tarkoitetut tilaisuudet olivat koko Aurinkomatkojen kotimaan henkilökunnalle tarkoitettuja seminaareja, joiden aiheena oli ollut kotimaan myynnin ja pääkonttorin asiakaslähtöisyys ja vastuu sekä palveluputkesta että asiakaspalvelusta. Tilaisuudessa oli ollut myös runsaasti vapaamuotoista ohjelmaa. Työnantaja oli ilmoittanut etukäteen, että tilaisuus oli vapaaehtoinen ja että kyse oli puhtaasti yleisestä ammatilliseen kehittymiseen liittyvästä koulutuksesta ja että tilaisuuksissa järjestetty koulutus oli liittojen välisen koulutussopimuksen ja työehtosopimuksen 3 §:n mukaista ammatillista koulutusta, jonka osalta työnantaja korvasi vain kustannukset.

Liittojen välinen koulutussopimus oli ollut voimassa jo useamman vuoden. Sen sijaan työehtosopimuksen 10 §:n pöytäkirjamerkintä 3 oli tullut voimaan vuonna 1995, jolloin käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa toimihenkilöliitto oli esittänyt uuden pöytäkirjamerkinnän lisäämistä työehtosopimuksen 10 §:ään. Toimihenkilöliiton esityksessä oli ehdotettu korvattavaksi työajan ulkopuolella tapahtuva alaan liittyvä koulutus, johon toimihenkilö työnantajan esityksestä osallistui. Toimihenkilöliiton esitystä oli kuitenkin muutettu, koska työnantajapuoli ei ollut voinut hyväksyä esitystä sellaisenaan, koska kaikkea alaan liittyvää koulutusta ei haluttu korvattavuuden piiriin. Työnantajapuolen mielestä korvattavan koulutuksen tuli liittyä välittömästi toimihenkilön säännöllisiin työtehtäviin ja olla työnantajan määräämää koulutusta.

Pöytäkirjamerkintä 3:n tarkoituksena ei ollut ohittaa koulutussopimusta, vaan se koski vain tiettyjen koulutustilaisuuksien korvaamista. Vain sellainen koulutus korvattiin, mihin työnantaja oli toimihenkilön määrännyt ja mikä selvästi ja välittömästi liittyi toimihenkilön säännöllisten työtehtävien hoitamiseen. Koulutus oli tällöin räätälöity tietylle kohderyhmälle, kuten esimerkiksi tietotekniikkaan liittyvä paikanvarausjärjestelmäkoulutus, ja se pyrittiin tavallisesti järjestämään työaikana. Mikäli tällaista koulutusta annettiin työajan ulkopuolella, se luonnollisesti korvattiin työehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Kanteessa tarkoitetuissa tilaisuuksissa annettu koulutus oli sen sijaan ollut yleisempää koko Aurinkomatkojen henkilökunnalle tarkoitettua yleissivistävää koulutusta, johon osallistuminen oli ollut vapaaehtoista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Aurinkomatkat on järjestänyt kaksi samansisältöistä koulutustilaisuutta Gustavelundin kurssikeskuksessa 18. 19.10. ja 8. - 9.11.1996. Koulutustilaisuudet ovat alkaneet perjantai-iltapäivällä ja päättyneet lauantaina puolilta päivin. Tilaisuudet on tarkoitettu koko Aurinkomatkojen kotimaan henkilöstölle ja niiden aiheena on ollut kotimaan myynnin ja pääkonttorin asiakaslähtöisyys sekä vastuu palveluputkesta ja asiakaspalvelusta. Tilaisuudessa on ollut illalla myös vapaa-ajan ohjelmaa.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko edellä tarkoitetuissa tilaisuuksissa järjestetty koulutus ollut sellaista koulutusta, mitä tarkoitetaan matkatoimistojen työehtosopimuksen 10 §:n pöytäkirjamerkintä 3:ssa ja onko kyseisiin tilaisuuksiin osallistuneilla toimihenkilöillä siten oikeus sanotussa määräyksessä tarkoitettuun lisätyökorvaukseen työajan ulkopuolella tapahtuneen koulutuksen ajalta.

Työehtosopimuksen 10 §:n pöytäkirjamerkintä 3:n tulkinta

Työnantajaliitto ei ollut hyväksynyt toimihenkilöliiton esitystä, joka työnantajaliiton tulkinnan mukaan olisi johtanut siihen, että jokseenkin kaikki alaan liittyvä koulutus olisi tullut korvattavaksi sovellettavan koulutussopimuksen asemesta tämän määräyksen perusteella. Työnantajaliitto on tehnyt toimihenkilöliitolle oman esityksensä, jonka mukaan korvauksen piiriin hyväksyttäisiin vain sellainen työajan ulkopuolella tapahtuva koulutus, joka on toimihenkilön säännöllisten työtehtävien hoidon kannalta välttämätöntä.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun työnantajaliiton johtajan mukaan osapuolten välillä käydyissä neuvotteluissa työnantajaliiton edustajat ovat todenneet, ettei yleiseksi katsottavaa koulutusta eikä myöskään perehdyttämistä korvata. Neuvotteluissa on myös keskusteltu siitä, että tietylle ryhmälle kohdennettu erityiskoulutus, kuten esimerkiksi atk-pohjainen paikanvarausjärjestelmäkoulutus, kuului korvattavan koulutuksen piiriin.

Edellä mainituissa työehtosopimusneuvotteluissa mukana ollut työtuomioistuimessa todistajana kuultu pääluottamusmies on kertonut, että työnantajaliiton edustajat olivat halunneet rajata korvattavan koulutuksen piiriä siten, että vain osallistuminen koulutukseen, josta oli hyötyä nimenomaan siinä työtehtävässä, mitä toimihenkilö teki, korvattaisiin. Tämän vuoksi keskusteluissa oli tuotu esiin, ettei esimerkiksi kielikoulutusta korvata, koska se ei ollut pelkästään toimihenkilön senhetkiseen työtehtävään valmistavaa tai sitä helpottavaa koulutusta.

Työehtosopimusneuvottelut olivat työnantajaliiton johtajan kertoman mukaan jatkuneet vuoden 1995 helmikuun alkupuolelle saakka. Kun osapuolet eivät olleet päässeet kaikista asioista yksimielisyyteen, toimihenkilöliitto oli antanut työtaisteluvaroituksen. Neuvotteluja oli tämän jälkeen käyty valtakunnansovittelijan johdolla. Todistajana kuullun pääluottamusmiehen mukaan edellä mainittu työehtosopimuksen 10 §:n pöytäkirjamerkintä 3 ei kuitenkaan ollut aiheuttanut suurempaa riitaa eikä ollut ollut tärkeimpien neuvoteltavana olevien asioiden joukossa. Myös työnantajaliiton johtaja on kertonut, että pöytäkirjamerkintä 3 oli jo hyvin pitkälle neuvoteltu ennen työtaisteluvaroituksen antamista.

Työnantajaliiton johtajan kertoman mukaan osapuolet ovat päässeet sopimukseen valtakunnansovittelijan annettua oman ehdotuksensa asiassa. Johtajan mukaan sovittelijan ehdotuksessa pöytäkirjamerkintä 3:n sanamuoto on muuten ollut sama kuin työnantajaliiton esityksessä, mutta siinä ollut sana "välttämätön" on korvattu sovittelijan ehdotuksessa sanalla "tarpeellinen".

Uuden pöytäkirjamerkinnän tulkinnasta ei ole näytetty syntyneen yhtenäistä jommankumman sopijapuolen tulkintaa tukevaa käytäntöä. Työnantajaliiton johtaja on kertonut, että puhelinneuvonnassa on jäsenyrityksiä ohjeistettu siten, että korvausvelvollisuutta ei ole, jos koulutus on yleisluontoista ja koko henkilökunnalle tarkoitettua.

Työtuomioistuimelle esitetystä selvityksestä käy ilmi, että työnantajaliiton edustajat eivät ole hyväksyneet toimihenkilöpuolen esitystä siitä, että kaikki alaan liittyvä koulutus korvattaisiin pöytäkirjamerkintä 3:ssa tarkoitetulla tavalla. Osapuolten välisissä työehtosopimusneuvotteluissa on tuotu esille, ettei yleistä koulutusta eikä esimerkiksi kielikursseja korvata. Esityksellään työnantajapuoli on toimihenkilöpuoleltakin kuultujen todistajien kertoman mukaan tarkoittanut pöytäkirjamerkintää sovellettavaksi vain sellaiseen koulutukseen, joka on tarpeen ja hyödyllistä siinä työssä, jota kukin toimihenkilö tekee. Hyväksyessään valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen tältä osin työnantajan esityksen mukaisena toimihenkilöliiton on samalla katsottava hyväksyneen edeltäneissä neuvotteluissa esillä olleen, myös merkinnän sanamuotoa vastaavan tulkinnan.

Koulutustilaisuudet 18. - 19.10. ja 8. - 9.11.1996

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun vastaajayhtiön johtajan mukaan edellä tarkoitettujen Gustavelundissa järjestettyjen koulutustilaisuuksien tarkoituksena on ollut yhteisen hengen luominen ja henkilöstön tietynlainen "ravistelu" ja palveluasenteen etsiminen uudelleen laman jälkeen. Ohjelmaan on kuulunut myös yleistä seurustelua ja vapaa-aikaa. Johtajan mukaan osallistuminen koulutukseen on ollut toivottavaa, mutta ei pakollista. Todistajana kuultu pääluottamusmies on kertonut koulutustilaisuuksien aiheena olleen asiakaspalvelu, motivointi vastuun ottamiseen asiakkaista, tiimityöhön kannustaminen ja yhteisen hengen kohottaminen. Tilaisuuksissa on kerrottu myös vastaajayhtiön tavoitteista. Pääluottamusmiehen mukaan työnantaja oli edellyttänyt tilaisuudesta pois jäämiselle pätevää estettä. Esteen ilmoittaneita oli puhuteltu ja tilaisuudesta pois jäämistä oli paheksuttu.

Vastaajayhtiön johtajan kertoman mukaan koulutustilaisuudet on järjestetty osittain sen vuoksi, että henkilöstön taholta oli toivottu sellaisten tilaisuuksien järjestämistä, joissa toimihenkilöt voisivat tavata muissa toimipisteissä työskenteleviä ja kuulla heidän näkemyksiään. Tilaisuudet oli tarkoitettu koko henkilöstölle ja niihin oli myös osallistunut organisaation eri tasoilla ja eri työtehtävissä työskenteleviä henkilöitä. Johtajan mukaan noin kaksi kolmasosaa henkilöstöstä työskentelee säännöllisesti asiakaspalvelutehtävissä.

Vastaajayhtiön johtaja on myös kertonut, että yhtiössä järjestettävä toimihenkilöiden säännöllisten työtehtävien kannalta tarpeellinen koulutus on yleensä ollut vain tietyn sektorin toimihenkilöille järjestettyä puhtaasti ammatillista koulutusta, kuten esimerkiksi atk-koulutusta. Yleensä tällainen koulutus on pyritty järjestämään työaikana.

Arviointia

Esitetyn selvityksen perusteella on jäänyt jossakin määrin epäselväksi, onko koulutustilaisuuksiin osallistuminen työ-ajan ulkopuolella tapahtunut työnantajan määräyksestä, mutta joka tapauksessa koulutukseen osallistumisen on katsottava tapahtuneen pöytäkirjamerkintä 3:ssa edellytetyllä tavalla työnantajan esityksestä.

Koulutustilaisuuksissa on ollut yleiseen asiakaspalveluun liittyvän koulutuksen lisäksi tiimityöskentelyyn motivoivaa ja yhteishengen kohottamiseen liittyvää koulutusta ja ohjelmaa. Koulutusta ei miltään osin ole kohdennettu millekään tietylle ryhmälle, vaan se on tarkoitettu vastaajayhtiön koko kotimaan henkilöstölle. Osa koulutuksesta on tosin liittynyt asiakaspalveluun, joka on suurimmalla osalla osanottajista kuulunut heidän säännöllisiin työtehtäviinsä, mutta kokonaisuutena esitettyä selvitystä arvioiden kysymys on lähinnä ollut luonteeltaan yleisesti parempaan palveluun ja tehokkaampaan työskentelyyn motivoivasta, yksittäisten toimihenkilöiden työtehtäviin välittömästi liittymättömästä koulutuksesta.

Ottaen huomioon työehtosopimuksen pöytäkirjamerkinnän tarkoituksesta ja työajan ulkopuolella annetun koulutuksen luonteesta ja sisällöstä edellä lausutun työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että kanteessa tarkoitettu koulutus olisi ollut sellaista toimihenkilön säännöllisten työtehtävien hoitamisen kannalta tarpeellista koulutusta, jota työehtosopimuksen 10 §:n pöytäkirjamerkintä 3:ssa tarkoitetaan. Koulutukseen osallistuneilla ei siten ole oikeutta mainitun sopimusmääräyksen mukaiseen korvaukseen työajan ulkopuoliselta koulutusajalta.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Aurinkomatkat ole kieltäytyessään maksamasta vaadittuja korvauksia menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Siten myöskään työnantajaliitto ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden Erityispalvelujen Työnantajaliitto ja Oy Aurinkomatkat-Suntours Ltd Ab saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Tuulensuu, Uoti, Pystynen ja Orpana jäseninä. Esittelijä on ollut Tuliara.

Eri mieltä olevan jäsen Orpanan lausunto, johon jäsenet Pystynen ja Saloheimo yhtyivät:

Työehtosopimuksen pöytäkirjamerkinnän syntyvaiheista esitetty selvitys osoittaa, että luonteeltaan yleinen koulutus, kuten kielikurssit on tarkoitettu jättää korvattavuuden ulkopuolelle. Sen sijaan tietylle ryhmälle tarkoitettu, kuten paikanvarausjärjestelmän käyttöä koskeva koulutus on ajateltu korvattavaksi.

Nyt esillä olevassa tapauksessa annettu koulutus sijoittuu näiden työehtosopimusneuvotteluissa esillä olleiden selvien tilanteiden välimaastoon. Koulutustilaisuuksissa on ollut asiakaspalveluun yleisesti liittyvän koulutuksen lisäksi vastaajayhtiön omien palvelujen sisältöä koskevaa koulutusta sekä tiimityöskentelyyn motivoivaa ja yhteishengen kohottamiseen liittyvää koulutusta ja ohjelmaa. Koulutusta ei ole erityisesti kohdennettu millekään tietylle ryhmälle, vaan se on tarkoitettu vastaajayhtiön koko kotimaan henkilöstölle. Toisaalta koulutus ei ole ollut sillä tavoin yleistä, että se esimerkiksi kielikurssien tai yleisen atk-koulutuksen tapaan olisi hyödyksi muissakin ammateissa tai vapaa-aikana.

Huomattava osa koulutuksesta on liittynyt asiakaspalveluun, joka on koulutettavien suurimmalla osalla ollut säännöllisten työtehtävien pääsisältönä. Kun esitettyä selvitystä arvioidaan kokonaisuutena matkatoimistoalan työtehtävien laatu huomioon ottaen, kysymys mielestäni on ollut koulutustilaisuuksiin osallistuneiden säännöllisiin työtehtäviin liittyvästä, tehtävien hoitamisen kannalta tarpeellisesta koulutuksesta.

Esitetyn selvityksen perusteella on jäänyt jossakin määrin epäselväksi, onko koulutustilaisuuksiin osallistuminen työ-ajan ulkopuolella ollut pakollista, mutta joka tapauksessa koulutukseen osallistumisen on katsottava tapahtuneen pöytäkirjamerkintä 3:ssa edellytetyllä tavalla työnantajan esityksestä.

Edellä lausutuilla perusteilla vahvistan, että asianomaisilla toimihenkilöillä on oikeus työehtosopimuksen 10 §:n pöytäkirjamerkintä 3:ssa tarkoitettuun korvaukseen työajan ulkopuoliselta koulutusajalta.

Ottaen huomioon työehtosopimuksen pöytäkirjamerkinnän syntyhistorian ja määräyksen tulkinnan vakiintumattomuuden vastaajayhtiön ei kuitenkaan voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden myöskään Erityispalvelujen Työnantajaliiton ei ole katsottava laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulujen osalta yhdyn työtuomioistuimen tuomioon.