Local union branches fined for strike violations; national unions acquitted of monitoring duties.

Tehtaan metalliteollisuuden ja sähköalan työehtosopimusten soveltamispiiriin kuuluvien työntekijöiden lakot, joiden tarkoituksena oli ollut tukea työntekijöiden palkankorotusvaatimuksia, olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimusten palkkamääräyksiin.

Ammattiosastot olivat lakkojen yhteydessä laiminlyöneet niille kuuluvan valvontavelvollisuuden. Näyttämättä sen sijaan oli jäänyt, että työntekijäliitot olisivat laiminlyöneet asiassa valvontavelvollisuutensa. (Ään.)

Kantaja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry Vastaajat Metallityöväen Liitto ry Sahköalojen ammattiliitto ry Kuultavat Kokkolan Metallurgisentehtaantyöväen ammattiosasto ry Kokkolan Seudun Sähköalantyöntekijät ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Metallityöväen Liiton välillä 29.9.1995 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Työntekijän palkka

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

31 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom.1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton, nykyisen Sähköalojen ammattiliiton, välillä 29.9.1995 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Työntekijän palkka

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

31 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Sähköalojen ammattiliiton sekä Kokkolan Metallurgisentehtaantyöväen ammattiosaston ja Kokkolan Seudun Sähköalantyöntekijät ry:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

Lisäksi Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut Metallityöväen Liiton, Sähköalojen ammattiliiton, Kokkolan Metallurgisentehtaantyöväen ammattiosaston ja Kokkolan Seudun Sähköalantyöntekijät ry:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Vuoden 1996 lopulla Outokumpu Zinc Oy:n Kokkolan tehtaan pääluottamusmies oli esittänyt työnantajalle, että tehtaan palkat olivat jääneet jälkeen konsernin muiden tehtaiden palkoista. Lisäksi hän oli työehtosopimuksen vastaisesti vaatinut työntekijöille usean markan korotusta tuntipalkkaan. Työnantaja oli ilmoittanut, ettei merkittäviä palkkaeroja Kokkolan tehtaan ja konsernin muiden tehtaiden välillä ollut ja että yleiskorotukset maksettiin ja oli maksettu 11.9.1995 keskusjärjestöjen välillä hyväksytyn talous-, työllisyys- ja työmarkkinapoliittisen ratkaisun ja työehtosopimusten mukaisesti. Yhtiössä oli ollut mahdollisuus kehittää tulospalkkausjärjestelmää ja käytännössä palkkoja oli voitu tarkistaa esimerkiksi työmäärän lisääntyessä.

Tehtaan valimon luottamusmies oli 3.1.1997 vaatinut valimon käyttöinsinööriltä valimon työntekijöille palkankorotusta. Valimossa oli 22.1.1997 kiertänyt huhu, että palkkaneuvottelujen vauhdittamiseksi työntekijät lähtisivät samana päivänä valimosta pois kello 11.40. Asiasta oli päätetty kaksi viikkoa aiemmin. Työsuhdepäällikkö oli ennen työtaistelun alkua vaatinut pääluottamusmieheltä toimenpiteitä työtaistelun estämiseksi. Työsuhdepäällikkö oli iltapäivällä tuloksetta vaatinut toimenpiteitä myös ammattiosaston puheenjohtajalta.

Valimon aamuvuoro oli poistunut työstä 22.1.1997 kello 11.40, iltavuoro kello 19.40 ja yövuoro kello 3.40. Viidestä vuorosta kolme oli ollut lakossa kaksi tuntia ja työtaisteluun oli osallistunut 23 työntekijää 54 työntekijästä. Luottamusmiehellä oli ollut työvuoron mukainen vapaapäivä.

Valimolla oli 23.1.1997 käyty neuvottelu, jossa oli ollut mukana käyttöinsinööri, työnjohtaja, luottamusmies ja varaluottamusmies. Luottamusmies oli neuvottelussa vaatinut palkankorotuksia ilmoittaen, että neuvottelua oli jatkettava 24.1.1997 sillä uhalla, että työt keskeytettäisiin jälleen. Neuvotteluja oli jatkettu 24., 28. ja 29.1.1997. Työtaistelu-uhan alaisena työnantaja oli 30.1.1997 allekirjoittanut sopimuksen, jolla valimon työntekijöiden palkkoja oli korotettu.

Koneryhmän luottamusmies oli 13.1.1997 alkaneella viikolla vaatinut koneryhmän päälliköltä palkankorotuksia. Vaatimus oli uudistettu 31.1.1997 aamupäivällä. Koneryhmän työssä olleet työntekijät olivat viimeksi mainittuna päivänä poistuneet työpaikalta iltapäiväksi kello 11.30 15.30. Ryhmän vahvuus oli ollut 71 henkilöä ja lakkoon oli osallistunut 44 henkilöä. Päätös työtaistelun aloittamisesta oli tehty ruokatuntikokouksessa, jossa olivat olleet läsnä pääluottamusmies ja luottamusmies.

Koneryhmän työntekijät olivat palanneet työhön 3.2.1997 ja tuolloin oli pidetty työmaalla palaveri, jossa olivat olleet mukana työsuhdepäällikkö, koneryhmän päällikkö, pääluottamusmies, ammattiosaston puheenjohtaja sekä luottamusmies. Pääluottamusmies oli vaatinut koneryhmälle palkankorotuksia. Työsuhdepäällikkö oli vaatinut työrauhan palauttamista ja ilmoittanut, että palkankorotukset maksettaisiin työehtosopimuksen mukaisesti.

Neuvottelua oli jatkettu 5.2.1997 ja siihen olivat osallistuneet edellä mainitut henkilöt. Pääluottamusmies oli antanut työnantajan edustajille luottamusmiehen kanssa laatimansa muistion, jossa työnantajalta oli vaadittu palkankorotuksia. Neuvotteluja oli jatkettu 10.2.1997 ja työnantaja oli ilmoittanut, että asian käsittely siirrettäisiin osaston tuottavuusryhmälle, jossa selvitettäisiin palkantarkistusmahdollisuudet ja tuottavuuspalkkion matriisin toimivuus.

Koneryhmän työntekijät olivat 11.2.1997 kello 13.30 poistuneet työpaikalta. Lakkoon oli osallistunut 48 työntekijää. Luottamusmies oli ilmoittanut lakon syyksi sen, että työnantajan esitys 10.2.1997 ei ollut tyydyttänyt työntekijöitä.

Koneryhmän palkoista oli 14.2.1997 käyty jälleen neuvottelut, jossa olivat olleet läsnä tehdaspalvelunjohtaja, työsuhdepäällikkö, koneryhmän päällikkö, pääluottamusmies, ammattiosaston puheenjohtaja, varapääluottamusmies ja luottamusmies. Työtaistelutoimien johdosta työntekijöiden kanssa oli tehty sopimus, jolla noin 15 työntekijän palkkoja oli korotettu.

Sähköalojen ammattiliittoon kuuluvat työntekijät olivat 31.1.1997 vaatineet automaatioryhmän päälliköltä palkankorotusta. Sähköalojen luottamusmies oli 3.2.1997 vaatinut kirjallisesti työnantajalta 3,50 markan palkankorotusta tunnissa. Työpaikan pääluottamusmies oli 5.3.1997 vaatinut työnantajaa neuvottelemaan automaatioryhmän palkankorotuksista. Neuvottelupäiväksi oli sovittu 10.3.1997. Neuvottelussa olivat olleet läsnä työsuhdepäällikkö, automaatioryhmän päällikkö, pääluottamusmies, varapääluottamusmies, automaatioryhmän luottamusmies ja automaatioryhmän varaluottamusmies. Neuvottelussa pääluottamusmies oli vaatinut automaatioryhmälle palkankorotusta ja automaatioryhmän luottamusmies oli ilmoittanut työnantajalle, että ruokatunnilla oli kokous, jossa palkankorotusvaatimuksia käsiteltäisiin.

Automaatioryhmän työntekijät olivat poistuneet työpaikalta 10.3.1997 kello 11.30. Työtaisteluun oli osallistunut 30 Sähköalojen ammattiliittoon kuuluvaa työntekijää ja yksi Metallityöväen Liiton jäsen. Luottamusmies oli ollut työpaikalla, mutta edes sähköpäivystäjiä ei ollut jäänyt työhön turvaamaan työssä olevien työturvallisuutta.

Työpaikalla oli 11.3.1997 järjestetty neuvottelu, jossa olivat olleet läsnä edellä mainitut henkilöt. Työnantajan taholta oli kerrottu palkkapolitiikan periaatteet sekä tulevaisuuden kehitystavoitteet tuottavuuspalkkion ja palkkausjärjestelmän osalta. Luottamusmiehet olivat edelleen vaatineet palkankorotusta.

Automaatioryhmän työntekijät mukaan lukien sähköpäivystäjät olivat 12.3.1997 kello 11.30 poistuneet työpaikalta. Luottamusmies oli ilmoittanut, että lakko tulisi päättymään vasta 17.3.1997. Käydyssä neuvottelussa automaatioryhmän luottamusmies oli vaatinut palkankorotuksia. Työnantaja oli vaatinut tuloksetta riittäviä toimenpiteitä työtaistelun estämiseksi. Lakko, johon oli osallistunut 31 henkilöä, oli päättynyt ilmoituksen mukaisesti vasta 17.3.1997.

Automaatioryhmän työntekijät olivat neuvottelussa 11.4.1997 kello 10 vaatineet työnantajalta palkankorotusta alkuperäisen vaatimuksen mukaisesti. Neuvottelussa olivat olleet paikalla automaatioryhmän luottamusmies ja varaluottamusmies sekä tehdaspalvelun johtaja ja automaatioryhmän päällikkö. Työnantaja ei ollut suostunut esitettyyn vaatimukseen. Työntekijät olivat pitäneet ruokatunnilla kokouksen, jonka seurauksena he olivat poistuneet työpaikalta kello 12. Myös vuorosähköpäivystäjä oli poistunut työpaikalta ja palannut työhön kello 18. Päivämiehet olivat tulleet työhön maanantaina 14.4.1997 kello 7. Työtaisteluun olivat osallistuneet osaston työssä olleet 24 työntekijää ja se oli kestänyt kuusi tuntia. Työnantaja oli antanut automaatio-osaston Sähköalojen ammattiliittoon kuuluvalle luottamusmiehelle kirjallisen vaatimuksen työehtosopimuksen vastaisen työtaistelun lopettamiseksi.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET oli ilmoittanut työtaisteluista Metallityöväen Liittoon ja Sähköalojen ammattiliittoon sekä vaatinut toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi. Metallityöväen Liiton ja Sähköalojen ammattiliiton toimenpiteet olivat olleet riittämättömiä.

Yrityksessä toimeenpantu laiton työtaistelu oli kohdistunut erityisesti voimassa olevan työehtosopimuksen palkkausta ja erimielisyyksien ratkaisemista koskeviin määräyksiin. Työtaistelutoimien tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan työehtosopimusten vastaisiin ratkaisuihin palkkausta koskevissa asioissa ja erimielisyyksien ratkaisemisessa.

Ammattiosastojen vastuu korostui myös erityisesti siinä, että pääluottamusmies ja luottamusmiehet olivat esittäneet työnantajalle työehtosopimukseen perustumattomia vaatimuksia ja he olivat olleet mukana tekemässä päätöstä laittomaan työtaisteluun ryhtymisestä. Pääluottamusmies, luottamusmiehet ja ammattiosastot eivät olleet vaatimuksista huolimatta ryhtyneet minkäänlaisiin toimenpiteisiin, jotta ammattiosastojen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain ja työehtosopimuksen vastaisiin työtaisteluihin ryhtymistä. Ammattiosastojen taholta ei ollut voitu havaita mitään toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi tai säilyttämiseksi.

Metallityöväen Liitto ja Sähköalojen ammattiliitto sekä Kokkolan Metallurgisentehtaantyöväen ammattiosasto ja Kokkolan Seudun Sähköalantyöntekijät ry olivat laiminlyöneet työehtosopimuslain ja työehtosopimusten mukaan niille kuuluvat velvollisuudet salliessa niitä työpaikalla edustavien henkilöiden esittää ja tukea voimassa olevien työehtosopimusten vastaisia vaatimuksia sekä sallimalla jäsentensä ryhtyä työehtosopimuslain ja työehtosopimusten vastaiseen työtaisteluun ja laiminlyöneet ryhtyä riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin työrauhan ylläpitämiseksi.

METALLITYÖVÄEN LIITON VASTAUS

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto, jonka puolesta lausuttuun Kokkolan Metallurgisentehtaantyöväen ammattiosasto on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Metallityöväen Liitto on vaatinut Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n velvoittamista korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut.

Perustelut

Metallityöväen Liitto oli 3.2.1997 joutunut tekemisiin kanteessa tarkoitettuun riita-asiaan liittyvien erimielisyyksien ja työnseisausten kanssa. Tuolloin työnantajaliitosta oli esitetty vaatimus työtaistelun lopettamiseksi. Tuotantolaitoksella ei tuona ajankohtana ollut ollut työnseisausta meneillään. Työntekijäliiton työehtosihteeri oli ollut yhteydessä ammattiosaston puheenjohtajaan ja kehottanut työntekijöitä ja heidän edustajiaan ryhtymään työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla neuvotteluihin erimielisyyksien lopettamiseksi. Tämän jälkeen Metallityöväen Liittoon ei ollut kohdistettu vaatimuksia työnseisausten lopettamiseksi. Metallityöväen Liitto oli omalta osaltaan huolehtinut valvontavelvollisuudestaan.

Tiedot työnseisauksiin osallistuneiden työntekijöiden lukumääristä pitivät paikkansa. Pääluottamusmies tai osastojen luottamusmiehet eivät olleet työnseisauksilla uhaten tai työnseisauksiin osallistumalla painostaneet työnantajaa työehtosopimuksen vastaisten vaatimusten läpisaamiseksi. Metallityöväen Liittoon kuuluvat luottamusmiehet olivat välittäneet työnantajalle palkankorotusesitykset koskien valimoa ja koneryhmää sekä esittäneet neuvotteluja työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla. Luottamusmiehet olivat myös informoineet työntekijöitä neuvottelutilanteessa, mutta eivät olleet kehottaneet työntekijöitä neuvottelujen "vauhdittamiseksi" ryhtymään työnseisauksiin.

Kanteessa mainitut työnseisaukset olivat olleet työntekijöiden oma-aloitteisia reaktioita, joiden syntyyn luottamusmiehet eivät olleet vaikuttaneet, vaan päin vastoin pyrkineet palauttamaan normaalin olotilan niin nopeasti kuin mahdollista neuvottelujen jatkamiseksi. Työrauhan palattua oli neuvotteluja jatkettu siten, että työnantajan ja työntekijöiden välillä oli päästy yhteisymmärrykseen palkkaerimielisyyksiä koskevassa asiassa. Työpaikalla oli päästy työehtosopimuksen neuvotteluvelvollisuusmääräyksen tarkoittamalla tavalla molempien osapuolten välillä sopimukseen koskien sekä tehdaspalvelun koneryhmää että valimoa. Sen seurauksena tehtaalla vuosikausia vakiintuneen käytännön mukaan riitakysymykset oli kaikilta osin sovittu koskien myös työnseisauksia.

Kokkolan Metallurgisentehtaantyöväen ammattiosastossa oli noin 800 jäsentä.

SÄHKÖALOJEN AMMATTILIITON VASTAUS

Vaatimukset

Sähköalan ammattiliitto, jonka puolesta lausuttuun Kokkolan Seudun Sähköalantyöntekijät ry on omalta osaltaan yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Sähköalojen ammattiliitto on myöntänyt kanteessa ilmoitetut työstäpoistumisten ajankohdat ja työstäpoistuneiden lukumäärät paikkansa pitäviksi. Työpaikoilla työntekijäliittoa ja ammattiosastoa edustavat henkilöt eivät olleet esittäneet työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Työnantaja ei ollut vaatinut ammattiosaston puheenjohtajalta mitään toimenpiteitä. Automaatioryhmän luottamusmies ei ollut ollut mukana tekemässä päätöstä laittomaan työtaisteluun ryhtymisestä.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n edustaja oli 10.3.1997 kello 14.30 ilmoittanut puhelimitse työstä poistumisesta Sähköalojen ammattiliiton edustajalle. Sähköalojen ammattiliiton edustaja oli saanut puhelinyhteyden automaatioryhmän luottamusmieheen työpaikalle kello 15 ja kertonut hänen velvollisuutensa työrauhan palauttamiseksi välittömästi. Sähköalojen ammattiliiton edustaja oli tavoittanut puhelimitse ammattiosaston puheenjohtajan kello 15.30, jolloin oli käyty läpi osaston valvontavelvollisuuteen liittyvät toimet. Ammattiosastolle osoitettu kirje oli faksattu luottamusmiehelle kello 15.45. Kirje oli lähetetty postitse samana päivänä ammattiosastolle.

Työnantajaliiton 11.4.1997 kello 14.39 lähettämässä faksissa oli kerrottu, että noin 30 automaatioryhmän työntekijää oli poistunut kello 11.30 työpaikalta. Menetelmä oli ollut poikkeuksellinen, koska tapana oli ollut ilmoittaa ensin puhelimitse. Sama työnantajaliiton ilmoitus oli 14.4.1997 tullut kello 10.30 postitse Sähköalojen ammattiliittoon. Työntekijäliitto oli 11.4.1997 kello 15.01 faksannut ammattiosastolle lähetetyn sähkeen luottamusmiehelle. Ammattiosaston puheenjohtajalle sama sähke oli lähetetty sähkeitse. Siinä oli kehotettu ammattiosastoa palauttamaan työrauha välittömästi.

Mikäli Sähköalojen ammattiliitto tiesi työtaistelusta, sen tuli ryhtyä toimenpiteisiin asiassa. Sähköalojen ammattiliitto oli nyt kysymyksessä olevassa asiassa ryhtynyt välittömästi toimenpiteisiin. Työnantajaliitolla puolestaan oli velvollisuus ilmoittaa työntekijäliitolle tietämistään työtaisteluista.

Ammattiosaston hallituksen kokouksessa 10.3.1997 kello 18 oli ilmennyt, että ammattiosaston puheenjohtaja oli saanut tiedon työstä poistumisesta kello 15.30. Edelleen hän oli saanut yhteyden automaatioryhmän luottamusmieheen kello 16.30 ja kehottanut palauttamaan työrauhan. Hallitus oli kehottanut ammattiosaston jäseniä palaamaan välittömästi työpaikalle. Edelleen ammattiosaston hallituksen kokouksessa 12.3.1997 kello 18 hallitus oli kehottanut työntekijöitä palaamaan välittömästi työhön uhalla, että hallituksen täytyisi ryhtyä kurinpidollisiin toimenpiteisiin. Lisäksi ammattiosaston hallituksen kokouksessa 13.4.1997 ammattiosaston puheenjohtaja oli soittanut automaatioryhmän luottamusmiehelle ja kehottanut jäseniä välittömästi palaamaan työhön.

Kokkolan Seudun Sähköalantyöntekijät ry:ssä oli 233 jäsenmaksut maksavaa jäsentä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n jäsenyrityksen Outokumpu Zinc Oy:n Kokkolan tehtaalla Kokkolan Metallurgisentehtaantyöväen ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies on vuoden 1996 lopulla kiinnittänyt työnantajan huomiota tehtaan osastojen sisäisiin palkkaeroihin. Lisäksi pääluottamusmies on esittänyt, että tehtaan työntekijöiden palkat olivat jääneet jälkeen konsernin muiden tehtaiden palkoista. Vuoden 1997 puolella tehtaan pääluottamusmies, valimon luottamusmies, tehdaspalvelun koneryhmän luottamusmies sekä automaatioryhmän työntekijät ja luottamusmies ovat kanteesta tarkemmin ilmenevin tavoin vaatineet työntekijöille palkankorotuksia.

Työnantajan ilmoitettua muun ohella, ettei merkittäviä palkkaeroja puoleen tai toiseen ollut Kokkolan tehtaan ja konsernin muiden tehtaiden välillä, että yleiskorotukset maksettiin työmarkkinapoliittisen kokonaisratkaisun ja työehtosopimusten mukaisesti ja että yhtiössä oli mahdollista kehittää tulospalkkausjärjestelmää, työntekijät ovat palkkaneuvotteluja vauhdittaakseen ja painostaakseen työnantajaa suostumaan esitettyihin palkankorotusvaatimuksiin ryhtyneet jäljempänä ilmeneviin lakkoihin.

Valimon työntekijät ovat 22.1.1997 kello 11.40 alkaen panneet toimeen kahden tunnin pituiset työnseisaukset kolmen työvuoron aikana. Lakkoihin on osallistunut yhteensä 23 Kokkolan Metallurgisentehtaantyöväen ammattiosaston jäsentä. Lakon jälkeen valimolla on useana päivänä käyty palkkaneuvotteluja. Neuvottelujen kestäessä osaston luottamusmies on vaatinut neuvotteluja jatkettavaksi ilmoittaen, ettei hän voi taata töiden keskeytymätöntä jatkumista. Neuvottelujen seurauksena työntekijöiden palkkoja on korotettu.

Tehdaspalvelun koneryhmän 44 työntekijää ovat 31.1.1997 olleet lakossa kello 11.30 - 15.30. Lakon jälkeen palkkaneuvotteluja on käyty kahtena päivänä. Tyytymättöminä työnantajan palkankorotusesitykseen koneryhmän 48 työntekijää ovat 11.2.1997 kello 13.30 alkaen ryhtyneet kahden tunnin pituiseen lakkoon. Myöhemmin samalla viikolla käydyissä palkkaneuvotteluissa työntekijöiden palkkoja on korotettu.

Automaatioryhmän 30 Kokkolan Seudun Sähköalantyöntekijät ry:n jäsenyyteen kuuluvaa työntekijää ja yksi Kokkolan Metallurgisentehtaantyöväen ammattiosaston jäsenyyteen kuuluva työntekijä ovat 10.3.1997 kello 11.30 ryhtyneet loppupäivän kestäneeseen lakkoon. Työnantajan ja työntekijöiden välillä käytyjen palkankorotusneuvottelujen jälkeen automaatioryhmän 31 työntekijää ovat keskiviikkona 12.3.1997 kello 11.30 ryhtyneet loppuviikoksi lakkoon ja palanneet työhön luottamusmiehen tekemän ennakkoilmoituksen mukaisesti seuraavana maanantaina. Edelleen automaatioryhmän 24 työntekijää ovat perjantaina 11.4.1997 kello 12 jääneet kuusi tuntia kestäneeseen lakkoon.

Edellä mainitut lakot ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimusten palkkamääräyksiin.

Metallityöväen Liitto on vaatimukset kiistäessään katsonut, että kun paikalliset osapuolet olivat päässeet työehtosopimuksen neuvottelumääräysten mukaisesti sopimukseen palkkausasiassa, myös työnseisauksia koskeva asia oli Kokkolan tehtaalla vuosikausia vallinneen käytännön mukaisesti tullut sovituksi. Tällaista käytäntöä tai sopimusta tehtaalla ei kuitenkaan ole näytetty olleen.

Kokkolan Metallurgisentehtaantyöväen ammattiosaston asettamat pääluottamusmies, valimon luottamusmies ja koneryhmän luottamusmies ovat esittäneet työnantajalle työntekijäpuolen palkankorotusvaatimuksia. Heidän ei kuitenkaan ole näytetty olleen tekemässä päätöksiä työtaisteluihin ryhtymisestä. Ammattiosaston, sen edustajien tai sen asettamien luottamusmiesten ei toisaalta ole näytetty ryhtyneen sanottaviin toimenpiteisiin työntekijöiden palkankorotusvaatimusten tueksi toimeenpanemien työtaisteluiden estämiseksi. Ottaen huomioon tehtaan eri osastoja koskeneet erilliset ja eri aikoina käsitellyt palkankorotusvaatimukset ja lakkojen uusiutuminen työtuomioistuin katsoo, ettei ammattiosasto ole ryhtynyt riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin lakkojen uusiutumisen estämiseksi ja työrauhan turvaamiseksi. Näin ollen ammattiosasto on laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Metallityöväen Liitto on 3.2.1997 saanut työnantajaliitolta ilmoituksen 31.1.1997 toimeenpannusta lakosta, minkä johdosta Metallityöväen Liitto on puhelimitse ollut yhteydessä ammattiosaston puheenjohtajaan ja vaatinut työntekijöitä ja heidän edustajiaan ryhtymään työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla neuvotteluihin erimielisyyksien lopettamiseksi. Sen sijaan 11.2.1997 toimeenpannusta lakosta Metallityöväen Liiton ei ole näytetty saaneen tietoa. Kun Metallityöväen Liitto on ottanut ammattiosastoon yhteyttä jo päättyneen lakon osalta ja kun liiton ei ole näytetty tienneen 11.2.1997 toimeenpannusta lakosta, Metallityöväen Liiton ei ole näytetty laiminlyöneen sille kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Sähköalojen ammattiliitto on 10.3. ja 11.4.1997 saatuaan lakoista tiedon välittömästi puhelimitse ja faksilla kehottanut ammattiosastoa palauttamaan työrauhan. Sähköalojen ammattiliitolla ei ole näytetty olleen tietoa 12.3.1997 toimeenpannuista lakosta. Sähköalan ammattiliiton tiedossa olleiden lakkojen lyhyt kestoaika huomioon ottaen ammattiliiton ei ole näytetty laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan asiassa.

Metallityöväen Liitto on vastaajana jutussa paitsi ammattiosastoonsa myös siihen itseensä samassa asiassa kohdistettujen vaatimusten johdosta. Asian laatu huomioon ottaen Metallityöväen Liitolle ei voida katsoa asiassa syntyneen erikseen korvattavia oikeudenkäyntikuluja.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla ammattiosastot maksamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, Kokkolan Metallurgisentehtaantyöväen ammattiosaston 13 000 markkaa ja Kokkolan Seudun Sähköalantyöntekijät ry:n 12 000 markkaa.

Metallityöväen Liittoa ja Sähköalojen ammattiliittoa vastaan kanteessa esitetyt vaatimukset hylätään.

Kokkolan Metallurgisentehtaantyöväen ammattiosasto ja Kokkolan Seudun Sähkötyöntekijät ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Metallityöväen Liitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Koski, K. Rautiainen, Varis, Sulkunen ja Pystynen jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Pystynen, jonka lausuntoon jäsen Sulkunen yhtyi, lausui:

Yhdyn tuomioon muutoin, mutta katson, että Kokkolan Seudun Sähköalantyöntekijät ry on tuomiossa mainittuihin toimenpiteisiin ryhtyessään täyttänyt valvontavelvollisuutensa. Tämän vuoksi hylkään ammattiosastoon kohdistetut hyvityssakko- ja oikeudenkäyntikuluvaatimukset.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvoitettuna lausumaan Kokkolan Seudun Sähköalantyöntekijät ry:lle kanteessa esitetyistä hyvityssakkoon tuomitsemista ja oikeudenkäyntikuluja koskevista vaatimuksista yhdyn työtuomioistuimen ratkaisuun.