Labor court dismisses union claim that local agreement overrides national law on vacation pay deduction for strike absence.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksen mukaan lomarahaa ei makseta, jos viranhaltija tai työntekijä on välittömästi ennen lomansa alkamista tai sen päätyttyä ollut virantoimituksesta tai työstä poissa luvattomasti tai ilman pätevää syytä.

Eräät kaupungin palveluksessa olevat viranhaltijat ja työntekijät olivat olleet lakossa välittömästi ennen lomiaan tai välittömästi niiden jälkeen. Lakosta johtuen ja edellä mainittuun sopimusmääräykseen vedoten kaupunki oli pidättänyt lakkoon osallistuneiden henkilöiden palkasta summan, joka oli vastannut lomarahaa siltä loman osalta, joka oli ollut välittömästi yhteydessä lakon alkamiseen tai päättymiseen.

Kaupunki ja paikalliset kunnalliset viranhaltija- ja työntekijäjärjestöt olivat solmineet paikallisen sopimuksen, jonka mukaan lomaraha voitiin vaihtaa vapaaksi. Näyttämättä oli jäänyt, että tällä paikallisella sopimuksella olisi sovittu poikettavaksi valtakunnallisen sopimuksen edellä mainitusta määräyksestä. Kaupunki oli siten paikallisen sopimuksen estämättä voinut soveltaa kysymyksessä olevaa valtakunnallisen sopimuksen määräystä tilanteessa, jossa lakkoon osallistuneet henkilöt olivat vaihtaneet lomarahansa vapaa-ajaksi ja jo pitäneet kyseisen vapaa-ajan.

Kantaja Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Vantaan kaupunki

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisessa yleisessä virka ja työehtosopimuksessa 1995 1996 on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

88 § Lomaraha

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 mom. Lomarahaa ei makseta lomalta tai sen osalta, jos viranhaltija/työntekijä on välittömästi ennen loman tai sen osan alkamista tai välittömästi loman tai sen osan päätyttyä ollut virantoimituksesta/työstä poissa luvattomasti tai ilman pätevää syytä. Lomarahaa ei myöskään makseta lomakorvaukseen, jos viranhaltija/työntekijä jättää irtisanomisajan noudattamatta tai jos viranhaltija on pantu viralta. Edelleen lomarahaa ei makseta lomakorvaukseen, jos työntekijä purkaa määräaikaisen työsopimuksen tärkeän syyn sitä vaatimatta tai työntekijälle, jonka työsopimuksen työnantaja on purkanut.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vantaan kaupunki ja paikalliset kunnalliset viranhaltija- ja työntekijäjärjestöt allekirjoittivat 10.2.1994 paikallisen sopimuksen, joka oli yhdistetty sitoumus sekä virka- ja työehtosopimus Vantaan kaupungin kuukausipalkkaisen henkilöstön palkkamenojen säästämisestä vuonna 1994. Mainitussa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Säästöjen toteuttaminen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lomaraha.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Jokaisella on mahdollisuus vaihtoehtoisesti vaihtaa koko lomarahansa vapaaseen ilmoittamalla siitä palkanlaskentaan. = = = = = = = = = = = = =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Sopimuksen sitovuus, seuranta ja soveltaminen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sopimus on paikallinen virka- ja työehtosopimus siltä osin kuin siinä on sovittu valtakunnallisesta virka- ja työehtosopimuksesta poikkeavasti. Jos joku osapuoli ei noudata sopimusta, se voidaan toisten osapuolten toimesta irtisanoa noudattamalla pääsopimuksessa sovittua irtisanomisaikaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ (jäljempänä TNJ) on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että paikallisen sopimuksen johdosta kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (jäljempänä KVTES) 88 §:n 5 momenttia ei voida soveltaa kanteessa tarkoitettuihin viranhaltijoihin ja työntekijöihin.

TNJ on lisäksi vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Vantaan kaupungin velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan TNJ:n oikeudenkäyntikulut.

Perustelut

Vantaan kaupunki ja paikalliset kunnalliset viranhaltija- ja työntekijäjärjestöt allekirjoittivat 10.2.1994 paikallisen sopimuksen, joka oli yhdistetty sitoumus sekä virka- ja työehtosopimus henkilöstön palkkojen säästämisestä vuonna 1994. Sopimukseen sisältyi vapaaehtoinen mahdollisuus vaihtaa koko lomaraha tai osa siitä sovittuun määrään ylimääräisiä vapaapäiviä. Halukkaiden oli ilmoitettava halukkuutensa viimeistään 30.9.1994 mennessä. Sopimuksen mukaan niin sanotut lomarahavapaat oli pidettävä vuoden 1998 loppuun mennessä.

Vuonna 1995 TNJ toimeenpani ajalla 24.2. - 23.3.1995 lakon, johon useat viranhaltijat ja työntekijät osallistuivat. Eräät heistä olivat lakossa välittömästi ennen helmi-maaliskuulle 1995 vahvistettuja lomiaan tai välittömästi niiden jälkeen.

Lakosta johtuen ja KVTES:n 88 §:n 5 momenttiin vedoten Vantaan kaupunki pidätti viranhaltijoiden ja työntekijöiden palkasta summan, joka vastasi sen loman osan lomarahaa, joka oli välittömässä yhteydessä lakon alkamiseen tai päättymiseen.

Kunnallisen pääsopimuksen 13 §:n mukaan valtakunnallisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksistä voitiin poiketa. Valtakunnallisessa sopimuksessa oli määräykset lomarahasta. Näistä määräyksistä voitiin siis sopia toisin paikallisella virka- ja työehtosopimuksella.

Vantaan kaupunki ja paikallinen TNJ olivat sopineet lomarahan vaihtamisesta sovittuun määrään vapaa-aikaa. Sovittu vaihtosuhde oli työnantajalle edullisempi kuin työntekijälle. Vaihto oli tullut sopimuksen mukaan molempia osapuolia sitovaksi viimeistään 30.9.1994.

Valtakunnallisen sopimuksen mukaan lomarahaa ei maksettu, jos viranhaltija tai työntekijä oli luvattomasti pois virantoimituksesta tai työstä, kuten esimerkiksi lakossa, välittömästi ennen lomaa tai välittömästi loman jälkeen. Kaupungin eräiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden kohdalla tällainen sopimuksen tarkoittama tilanne oli syntynyt talvella 1995, kun TNJ oli toimeenpannut lakon ja vuodelta 1994 oli lomia siirretty annettavaksi seuraavan vuoden puolelle.

Paikallinen sopimus oli syrjäyttänyt valtakunnallisen sopimuksen. Eräät viranhaltijat ja työntekijät olivat vaihtaneet lomarahansa kokonaan tai osittain vapaa-ajaksi ja mainitun vapaa-ajan kokonaan tai osittain jo pitäneetkin. Sen johdosta keväällä 1995 lakon jälkeen heidän osaltaan ei enää ollut sellaista vuoden 1994 lomarahaa, johon valtakunnallisen sopimuksen määräystä lomarahan menettämisestä olisi voitu soveltaa. Paikallinen sopimus esti lomarahan käyttämisen muuhun kuin vaihtotarkoitukseen niiden osalta, jotka olivat vaihdon tehneet. Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan myöhemmin sattuneet ulkopuoliset tilanteet eivät enää voineet vaikuttaa paikallisen sopimuksen sisältöön.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vastauksessaan, johon Vantaan kaupunki on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lisäksi vaatinut TNJ:n velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Vantaan kaupungin oikeudenkäyntikulut lainmukaisine korkoineen.

Perustelut

TNJ:n toimeenpanemassa työtaistelussa, joka oli alkanut virkasuhteisten osalta 24.2.1995 ja työsuhteisten osalta 10.3.1995 oli ollut mukana kaikki järjestön noin 80 000 TEHY:n ja SuPer:n jäsentä. Vastoin kunnallisen virkariitalautakunnan suositusta TNJ ei ollut valtakunnallisesti rajannut mitään toimintoja työtaistelun ulkopuolelle eikä näin ollut tehty myöskään Vantaan kaupungissa. Vantaalla, kuten yleisesti kunnissa ja kuntayhtymissä, suojelutyövoiman saaminen oli ollut riippuvainen järjestön suostumuksesta ja tapahtunut lakkotoimikunnan osoittaman henkilöstön turvin.

TNJ:n ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kesken oli ollut selvää ja riidatonta, että lomaraha tai sen osa menetettiin silloin, kun vuosiloma sattui välittömästi ennen lakkoa tai sen jälkeen. Tämä oli ollut myös TNJ:n jäsenistön tiedossa.Kanteessa oli kuitenkin lähdetty siitä, että paikallisen sopimuksen ollessa voimassa takaisinperintään ei saanut ryhtyä sellaiselta ryhmältä, joka oli ehtinyt pitää vain lomarahavapaita. Takaisinperintään ei kanteen mukaan saanut myöskään ryhtyä niiden lomarahavapaapäivien osalta, jotka oli pidetty ennen lakkoa.

Pääsopijajärjestöjen ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen sopima, vuonna 1993 voimaan tullut pääsopimuksen 13 §:n mukainen paikallinen sopimismenettely oli tarkoitettu käytettäväksi normaaleissa olosuhteissa, joissa oli kyse toimintojen ja työtehtävien järjestämisestä tilanteessa, jossa toinen osapuoli ei käyttänyt painostuskeinoja. Paikallisessa sopimisessa osapuolet olivat tasavertaisia. Vuonna 1994 paikallisia sopimuksia oli tehty vaihtelevasti kuntien ja kuntayhtymien harkinnan ja tarpeiden mukaan ja niiden sisällöt vaihtelivat toisistaan myös lomarahaa koskevilta osin.

Paikallisella sopimuksella ei ollut sovittu poikettavaksi KVTES:n 88 §:n 5 momentin määräyksestä eikä osapuolilla ollut ollut erimielisyyttä lakon vaikutuksesta viranhaltijan tai työntekijän lomarahaoikeuteen sinänsä. Paikallisen sopimisen ei ollut myöskään tarkoitettu johtavan valtakunnallista sopimusta parempiin etuuksiin työntekijäjärjestön toteuttamissa työtaistelutilanteissa, johon työnantajaosapuoli ei ollut voinut vaikuttaa. Työtaistelutilanteissa tulivat noudatettavaksi muutoinkin omat säännöksensä.

Paikallisen sopimuksen 3 §:n lomarahaa koskevasta 3 kohdan lomarahavapaasta ja ylimääräisestä vapaasta osapuolet olivat laatineet yksimieliset soveltamisohjeet. Sopimuksesta ilmeni, että viranhaltijoiden ja työntekijöiden ilmoitus halukkuudesta vaihtaa lomaraha vapaaksi tuli saattaa työnantajan tietoon 30.9.1994 mennessä. Soveltamisohjeista ilmeni, että vapaapäivien pitäminen perustui molemminpuoliseen sopimiseen ja ettei yksittäisiä vapaapäiviä voitu henkilölle myöntää ilman hänen suostumustaan.

Sille, että lomarahan suoritustapa paikallisesta sopimuksesta johtuen oli muu kuin rahasuoritus, ei voitu antaa merkitystä. Vantaan sopimus oli tarkoittanut vastikevapaapäivien lukumäärän riippuvan henkilön vuosilomaoikeudesta ja vapaapäiviltä maksettavan palkkauksen riippuvan lomarahan markkamääräisestä suuruudesta. Kyseessä oli ollut näin ollen vain lomarahan suorittamistapa, jonka pitemmällä aikavälillä toteutettuna oli laskettu tuovan säästösopimuksen tarkoittaman hyödyn.

Työtaisteluun varautumiseksi ja sen aikana Kunnallinen työmarkkinalaitos oli pitänyt muun muassa kuntafaksien avulla yhteyttä paikallisiin työnantajiin, kuntiin ja kuntayhtymiin. Jo 17.1.1995 ja sen jälkeen lähetetyissä kuntafakseissa oli viitattu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen julkaisussa 3/93 koottuihin ohjeisiin kunnallisten toimintojen turvaamisesta työtaistelutilanteessa. Näissä ohjeissa lomarahan pidättämisestä annetut ohjeet olivat olleet riidattomia. Niissä todettiin, että jos viranhaltijalle tai työntekijälle oli jo maksettu asianomaisen lomanmääräytymisvuoden lomaraha täysimääräisenä, häneltä perittiin liikaa maksettu lomarahan osa takaisin esimerkiksi vähentämällä vastaava summa myöhemmin erääntyvästä palkasta KVTES:n 42 §:n työnantajan saatavan kuittausoikeutta koskevia määräyksiä noudattaen. Takaisinperintään voitiin siis ryhtyä siitä riippumatta, oliko lomaraha ehditty jo kokonaisuudessaan suorittaa.

Lakon päättymisen jälkeen TNJ:n ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kesken 22.6.1995 laaditun yksimielisen neuvottelumuistion kohdassa 3 oli täydennetty lomarahan menetystä koskevia ohjeita. Näissä täydentävissä ohjeissa oli lähinnä kysymys tilanteista, joissa työnantajan menettely oli ollut KVTES:n vastaista tai moitittavaa, mistä syystä lomarahan tai sen osan menettämistä oli pidettävä kohtuuttomana.

TNJ ei ollut esittänyt 22.6.1995 päättyneisiin muistioneuvotteluihin mennessä vaatimusta siitä, että lomarahan tai sen osan takaisin perimisestä muissa tilanteissa tulisi luopua. Nyt työtuomioistuimessa käsiteltävänä oleva erimielisyys oli ainakin ollut TNJ:n tiedossa, koska Vantaan kaupungissa lomarahan tai sen osan menettämistä oli selvitetty suullisissa neuvotteluissa jo keväällä 1995, vaikka paikallisneuvottelut oli aloitettu syyskuussa 1995.

Erimielisyyttä ei ollut ollut missään vaiheessa myöskään aikaisemmin annettujen työtuomioistuimen tuomioiden TT 1985-7 ja TT 1986-53 soveltamisesta TNJ:n keväällä 1995 toimeenpanemaan lakkoon. Viitatuissa työtuomioistuimen tuomioissa ei ollut annettu merkitystä sille, mikä oli ollut lomarahan erääntymisajankohta tai oliko lomaraha kokonaisuudessaan jo ehditty suorittaa. Tuomiot koskivat vuosina 1983 ja 1984 keväälle ajoittuneita lakkoja. Sopimusmääräysten mukaan lomarahat oli maksettu henkilöille jo edellisenä kesänä.

Jo keskusneuvotteluissa kantajajärjestön esittämät rajaukset erimielisyyden kohteista sekä nyt kanteessa esitetyt vaatimusten perustelut olivat ristiriitaisia ja epäjohdonmukaisia. Keskusneuvottelupöytäkirjasta ilmeni, että erimielisyyden ulkopuolelle oli rajattu ne tilanteet, joissa lomaraha oli maksettu rahana tai joissa lomarahavapaita oli pitämättä.

Yleisenä periaatteena on kuitenkin ollut viranhaltijoiden ja työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu. TNJ:n lakon jälkeen selvitettäessä lakosta johtuneita ongelmia ja tulkintoja osapuolet olivat korostaneet pyrkimystä yhtäläisiin tulkintoihin palvelussuhdelajien välillä. Tämä ilmeni muistiosta 22.6.1995 samoin kuin tämän erimielisyysasian yhteydessä samassa keskusneuvottelussa ratkaistusta sairaslomaa ja lakkoa koskevasta kysymyksestä. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen käsityksen mukaan yhdenvertaisen kohtelun vaatimus oli itsestään selvä viranhaltija- ja työntekijäryhmien sisällä.

Kanteessa vaadittu menettely johtaisi kuitenkin siihen, että TNJ:n viranhaltijat ja työntekijät joutuisivat valtakunnallisesti täysin eriarvoiseen asemaan lomarahan tai sen osan menettämisen suhteen. TNJ:n lakon koskiessa kaikkia järjestön jäseniä oli siten perusteltua kohdella kaikkia viranhaltijoita ja työntekijöitä yhdenvertaisella tavalla.

Paikallisen sopimuksen tarkoituksena oli ollut kustannusten säästäminen ja säästötoimenpiteiden kohdentaminen tasapuolisesti kaikkiin henkilöihin. Paikallisella sopimuksella ei ollut sovittu tai tarkoitettu, että useille eri vuosille sattuvan lomarahavapaan käyttäjät joutuisivat eriarvoiseen asemaan. Eriarvoista kohtelua ei voitu perustella myöskään sillä, oliko viranhaltijalle tai työntekijälle ehditty jo suorittaa lomarahaa ja jos oli, niin missä muodossa sitä oli suoritettu.

Paikallisen sopimuksen mukaan TNJ:n jäsenistöön kuuluvista viranhaltijoista ja työntekijöistä 23 henkilöä ei ollut alunperinkään halunnut lomarahan vapaaksi vaihtamista. Heidän lisäkseen vuonna 1995 päättyneissä palvelussuhteissa oli viisi TNJ:läistä viranhaltijaa ja työntekijää, joilta ei ollut pidätetty lainkaan lomarahaa.

Yleisenä oikeusohjeena ja tulkintana on pidetty perusteettoman edun palauttamista aiheettomasti maksetuista ja suoritetuista eduista. Kanteessa vaadittu menettely johtaisi siihen, että eräät vapaata pitäneet viranhaltijat ja työntekijät saisivat perusteetonta etua. Joissakin tilanteissa, joissa työnantaja oli erheellisesti myöntänyt liikaa vuosilomaa, liikaa saatua vapaata ei ollut voitu periä takaisin. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa Vantaan kaupungin menettelyä vapaapäivien antamisessa ei voitu osoittaa virheelliseksi. Lomarahan tai sen osan menettäminen oli puolestaan johtunut viranhaltijoiden ja työntekijöiden omasta menettelystä, josta Vantaan kaupunki ei ollut lomarahavapaata antaessaan voinut olla tietoinen. Vantaan kaupungin menettely lomarahavapaata vastaavan markkamäärän takaisin perimiseksi oli ollut perusteltua.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Vantaan kaupunki ja paikalliset kunnalliset viranhaltija- ja työntekijäjärjestöt ovat kunnallisen pääsopimuksen 13 §:n nojalla solmineet paikallisen sopimuksen 10.2.1994 Vantaan kaupungin kuukausipalkkaisen henkilöstön palkkamenojen säästämisestä vuonna 1994. Tavoitellut säästöt pyritään sopimuksen mukaan aikaansaamaan lähinnä vaihtamalla lomaraha vapaaseen sopimuksessa tarkemmin määritellyllä tavalla.

TNJ on keväällä 1995 toimeenpannut lakon, johon on osallistunut useita sopimuksen piiriin kuuluneita viranhaltijoita ja työntekijöitä. Useat heistä ovat olleet lomalla välittömästi ennen lakkoa tai välittömästi sen jälkeen.

KVTES:n 88 §:n 5 momentin mukaan lomarahaa ei makseta lomalta tai sen osalta, jos viranhaltija tai työntekijä on välittömästi ennen loman tai sen osan alkamista tai välittömästi loman tai sen osan päätyttyä ollut virantoimituksesta tai työstä poissa luvattomasti tai ilman pätevää syytä. Vantaan kaupunki on lakon johdosta KVTES:n 88 §:n 5 momenttiin vedoten pidättänyt edellä mainittujen viranhaltijoiden ja työntekijöiden palkasta summan, joka on vastannut sen loman osan lomarahaa, joka on ollut välittömässä yhteydessä lakon alkamiseen tai päättymiseen.

TNJ on katsonut, että niiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden osalta, jotka olivat vaihtaneet lomarahansa kokonaan tai osittain vapaa-ajaksi ja mainitun vapaa-ajan kokonaan tai osittain jo pitäneet, ei ole ollut enää sellaista vuoden 1994 lomarahaa, johon valtakunnallisen sopimuksen 88 §:n 5 momenttia olisi voitu soveltaa. TNJ:n mukaan paikallinen sopimus on tältä osin syrjäyttänyt valtakunnallisen sopimuksen.

Paikallisen sopimuksen tarkoituksesta

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun pääluottamusmiehen mukaan paikallisen sopimuksen tarkoituksena on ollut säästöjen aikaansaaminen Vantaan kaupungissa. Sopimusta tehtäessä KVTES:n 88 §:n 5 momentista ei ole erikseen keskusteltu. Tuolloin ei myöskään ole keskusteltu ylipäätään viranhaltijoiden ja työntekijöiden oikeudesta lomarahaan. Sopimusta tehtäessä on sovittu vain lomarahan vaihtamisesta vapaaseen ja niistä ehdoista, joilla se tapahtuu. TNJ on kuitenkin tulkinnut paikallista sopimusta niin, että kaupungilla ei ole yksipuolisella päätöksellä oikeutta periä rahana takaisin jo pidettyjä lomarahavapaita.

Myös työtuomioistuimessa todistajana kuullun henkilöstöpäällikön mukaan paikallista sopimusta tehtäessä lomarahan osalta ei ole ollut kysymys mistään muusta kuin lomarahan vaihtamisesta vapaaksi. KVTES:n 88 §:n 5 momenttia ei ole käsitelty sopimusneuvotteluissa eikä myöskään sopimusta tehtäessä. Paikallinen sopimus ei todistajan mukaan ole vaikuttanut työnantajan oikeuteen pidättää lomaraha KVTES:n 88 §:n 5 momentin tarkoittamissa tilanteissa.

Henkilöstöpäällikön mukaan työnantajalla on KVTES:n 88 §:n 5 momentin nojalla oikeus pidättää työntekijän lomaraha muun muassa silloin, kun työntekijän työsopimus puretaan tai todetaan purkautuneeksi tai kun työntekijä aloittaa lomansa liian aikaisin tai palaa töihin myöhässä lomansa jälkeen. Vantaan kaupungissa on myös käytännössä pidätetty tai peritty takaisin lomarahoja edellä mainituissa tilanteissa. Todistajan mukaan kantajan vaatima tulkinta aikaansaisi sen, ettei työnantaja voisi lakon ohella muissakaan 88 §:n 5 momentin tarkoittamissa luvattoman poissaolon tilanteissa periä takaisin lomarahoja niiltä viranhaltijoilta tai työntekijöiltä, jotka ovat ehtineet pitää jo vaihtamansa lomarahavapaan. Vantaan kaupunki ei ole tarkoittanut luopua oikeudestaan puuttua KVTES:n 88 §:n 5 momentin mahdollistamalla tavalla työntekijöiden luvattomiin poissaoloihin lomien yhteydessä.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelupäällikkö on kertonut, että silloin, kun säännös paikallisesta sopimisesta otettiin kunnallisen pääsopimuksen 13 §:ään, tarkoitettiin, että paikallisen sopimuksen päättyessä, jonkin asian jäädessä epäselväksi tai silloin, kun jostain asiasta ei ole paikallisessa sopimuksessa lainkaan sovittu, valtakunnallisen sopimuksen määräykset tulevat sovellettavaksi. Neuvottelupäällikön mukaan neuvotteluissa on haluttu korostaa sitä, että mikäli valtakunnallisesta sopimuksesta halutaan poiketa, siitä on selvästi sovittava.

Lomarahan voi neuvottelupäällikön kertoman mukaan menettää siitä riippumatta, onko lomaraha jo maksettu vai onko se vielä maksamatta. Myös Vantaan kaupungissa noudatetun käytännön mukaan lomaraha on voitu periä takaisin, vaikka se olisi jo maksettu.

Arviointia

Osapuolten kesken ei sinänsä ole ollut erimielisyyttä siitä, etteikö joissakin tapauksissa viranhaltija tai työntekijä voisi menettää KVTES:n 88 §:n 5 momentin mukaisesti lomarahansa. He ovat niin ikään olleet yksimielisiä siitä, että lakko ei ole sopimusmääräyksen tarkoittama pätevä syy olla poissa virantoimituksesta tai työstä. Kiista osapuolten välillä koskeekin sitä, onko paikallinen sopimus syrjäyttänyt edellä mainitun 88 §:n 5 momentin määräyksen lomarahan pidättämisestä ja perimisestä takaisin niissä tapauksissa, joissa viranhaltija tai työntekijä on vaihtanut lomarahansa vapaaseen ja tämän vapaan kokonaan tai osittain jo pitänyt.

Paikallisen sopimuksen tarkoituksena on ollut aikaansaada säästöjä Vantaan kaupungissa tarjoamalla viranhaltijoille ja työntekijöille mahdollisuuden vaihtaa lomarahat vapaaseen. Sanamuotonsa mukaan paikallisessa sopimuksessa ei ole sovittu muusta kuin lomarahan vapaaksi vaihtamisen mahdollisuudesta. Myös työtuomioistuimessa kuullut todistajat ovat kertoneet, ettei paikallisella sopimuksella ole nimenomaisesti sovittu muusta kuin lomarahan vaihtamisesta vapaaksi.

Vantaan kaupungissa noudatetun käytännön mukaan viranhaltijat ja työntekijät ovat KVTES:n 88 §:n 5 momentin perusteella menettäneet lomarahansa, mikäli he ovat olleet välittömästi ennen lomansa alkamista tai sen päätyttyä virantoimituksesta tai työstä poissa luvattomasti tai ilman pätevää syytä. Lisäksi työnantaja on esitetyn selvityksen perusteella noudattanut käytäntöä, jonka mukaan viranhaltijoiden ja työntekijöiden lomarahat on edellä mainituissa tilanteissa peritty takaisin myös silloin, kun lomarahat on jo maksettu viranhaltijalle tai työntekijälle. Mainitusta käytännöstä ei ole aiheutunut erimielisyyttä.

Mikäli paikallinen sopimus kanteessa tarkoitetussa tilanteessa ja siinä tarkoitetulla tavalla syrjäyttäisi KVTES:n 88 §:n 5 momentin, työnantajalla ei voitaisi katsoa olevan myöskään muissa kyseisen määräyksen tarkoittamissa luvattoman poissaolon tilanteissa oikeutta periä takaisin lomarahoja niiltä viranhaltijoilta tai työntekijöiltä, jotka ovat vaihtaneet lomarahansa vapaaseen ja tämän vapaan jo pitäneet.

Edellä lausuttu huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että jos tarkoituksena olisi ollut pääsopimuksen 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla paikallisesti sopia toisin KVTES:n 88 §:n 5 momentin määräyksestä, siitä olisi tullut osapuolten kesken selvästi sopia. Tällaista tarkoitusta ei paikallisesta sopimuksesta ole kuitenkaan todettavissa, vaan esitetty selvitys pikemminkin viittaa tarkoituksena olleen rajata paikallinen sopiminen koskemaan vain lomarahan vaihtamista vapaaksi puuttumatta lomarahan määräytymisen perusteisiin. Näyttämättä on siten jäänyt, että paikallisella sopimuksella olisi sovittu poikettavaksi KVTES:n 88 §:n 5 momentin määräyksestä. Näin ollen Vantaan kaupunki on paikallisen sopimuksen estämättä voinut soveltaa KVTES:n mainittua määräystä kyseessä olevassa tilanteessa.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään TNJ on velvollinen korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Vantaan kaupungin yhteiset oikeudenkäyntikulut. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty näistä kuluista laskelmaa tai muuta selvitystä, vaan ne on määrältään jätetty oikeuden harkintaan. Ottaen huomioon tavanomaisen korvauskäytännön tämän kaltaisissa asioissa työtuomioistuin arvioi oikeudenkäyntikulujen korvauksen kohtuulliseksi määräksi 4 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Vantaan kaupungin yhteiset oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kallio, Määttänen, Tuulensuu, Kolula ja Koivistoinen jäseninä. Esittelijä on ollut Tuliara.

Tuomio on yksimielinen.