Employee dismissed for unauthorized window frames; employer must pay severance and damages despite breach.

Työntekijä oli ilman työnantajan lupaa teettänyt työtovereillaan työajalla työnantajan raaka-aineesta kaksi ikkunaritilää. Työntekijän oli katsottava tienneen, ettei omien töiden tekeminen, kuten myöskään teettäminen, työaikana ilman työnantajan lupaa ollut ollut sallittua. Ottaen huomioon myös ikkunaritilöiden tekemiseen käytetyn materiaalin laadun ja määrän sekä niiden tekemiseen käytetyn ajan työntekijän oli täytynyt ymmärtää tarvitsevansa työnantajan luvan edellä mainittuun työhön. Työntekijä oli näin ollen menetellyt työsopimusvelvoitteidensa vastaisesti.

Ottaen kuitenkin työpaikalla noudatetun käytännön ja olosuhteet muutoinkin kokonaisuudessaan huomioon työtuomioistuin katsoi jääneen näyttämättä, että työntekijän työsopimusvelvoitteiden vastainen menettely olisi ollut sellaista, ettei yhtiöltä olisi kohtuuden mukaan voitu vaatia hänen työsuhteensa jatkamista. Yhtiöllä ei siten ollut ollut tärkeää syytä purkaa työntekijän työsopimusta eikä edes erityisen painavaa perustetta sitä irtisanoa.

Työnantaja velvoitettu suorittamaan työntekijälle irtisanomisajan palkan lisäksi korvausta irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsopimuksen purkamisesta. Tuomitun korvauksen määrään vaikutti erityisesti työntekijän pitkä ja nuhteeton työsuhde ja toisaalta työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksensa päättämiseen. (Ään.)

Kantaja Metallityöväen Liitto ry Vastaaja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry Kuultava Temal Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana on vuonna 1996 noudatettu Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välillä vuonna 1991 solmittua irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleissopimusta, jossa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. kuuden kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut yli 15 vuotta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Työnantajaa ei voida tuomita tässä pykälässä tai 15 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen työsopimuslain 47 f tai 51 §:n mukaisen vahingonkorvauksen lisäksi eikä sen sijasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Temal Oy on irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:n vastaisesti purkanut hitsaaja Urmo Kiiskisen työsopimuksen ja että työnantajalla ei ole ollut oikeutta edes irtisanoa Kiiskisen työsopimusta.

Metallityöväen Liitto on vaatinut Temal Oy:n velvoittamista maksamaan Kiiskiselle saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana kuudelta kuukaudelta yhteensä 59 568,00 markkaa ja lomakorvauksena irtisanomisajalta 6 353,12 markkaa, molemmat määrät laillisine korkoineen 4.7.1996 lukien.

Metallityöväen Liitto on vielä vaatinut Temal Oy:n velvoittamista korvaamaan Kiiskiselle perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n nojalla 24 kuukauden palkkaa vastaavat 238 272,00 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Temal Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluessa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perustelut

Kiiskinen oli työskennellyt Oy Hackman Ab:n palveluksessa vuodesta 1974. Temal Oy oli jatkanut Oy Hackman Ab:n harjoittamaa liiketoimintaa helmikuusta 1994 alkaen. Kiiskinen oli tällöin siirtynyt Temal Oy:n palvelukseen niin sanottuna vanhana työntekijänä.

Kiiskisen työsuhde oli päättynyt 4.7.1996, jolloin Temal Oy oli purkanut hänen työsopimuksensa. Työnantaja oli ilmoittanut työsopimuksen purkamisen syyksi omien töiden tekemisen ja teettämisen työnantajan raaka-aineista työaikana ilman lupaa. Työnantaja väitti, että Kiiskinen oli työtoverilla työtä teettämällä syyllistynyt työvelvoitteen laiminlyöntiin sekä käyttäytynyt epärehellisesti työnantajaa kohtaan.

Kiiskinen oli pyytänyt toukokuussa 1996 työtoveriaan tekemään hänelle romulavalta löytämästään pellin kappaleesta kaksi ikkunaritilää, koska työtoverin käyttämässä työkoneessa oli ollut työhön sopivat työkalut. Arvion mukaan työn tekemiseen oli kulunut noin 15 minuuttia.

Työpaikalla oli ollut ja oli edelleen yleisenä käytäntönä, että työntekijät olivat saaneet joko itse tai käyttäen apunaan työtoveria tehdä silloin tällöin niin sanottuja firabelitöitä. Tämän vuoksi Kiiskinen ei ollut millään tavoin osannut epäillä syyllistyvänsä moitittavaan menettelyyn. Hän ei ollut saanut työnantajalta ilmoitusta siitä, että omien töiden tekeminen olisi ollut kiellettyä. Kiiskinen oli koko ajan toiminut avoimesti ja vilpittömässä mielessä.

Työtoverilla, joka oli tehnyt kyseiset ikkunaritilät, olisi ollut oikeus kieltäytyä ritilöiden tekemisestä, jolloin Kiiskisellä ei olisi ollut minkäänlaisia keinoja työtoverin pakottamiseksi. Kiiskisellä ei ollut ollut työnjohtovaltaa ja siihen liittyvää käskyttämisoikeutta. Kiiskinen ei ollut vaatinut, uhkaillut tai muulla tavoin painostanut työtoveriaan, vaan tämä oli tehnyt ikkunaritilät täysin vapaaehtoisesti.

Edellä selostetusta voitiin päätellä, että firabelityön teettäminen työtoverilla oli ollut purkuperusteena ainoastaan tekosyy. Kiiskisen työsuhteen purkamisen taustalla olivat olleet muut syyt.

Kun Oy Hackman Ab oli luovuttanut liiketoimintansa Temal Oy:lle, yhtiön organisaatiossa ja erityisesti sen johdossa oli tapahtunut muutoksia, jotka olivat aiheuttaneet ongelmia henkilösuhteissa. Kiiskisellä oli alusta alkaen ollut ristiriitoja toimitusjohtajan sekä työnjohtoon kuuluvien kanssa.

Esimerkiksi väite siitä, että Kiiskinen olisi jarruttanut töitä Temal Oy:ssä, ei pitänyt paikkaansa. Tilanne oli ollut juuri päinvastainen eli Kiiskinen oli työtoverinsa kanssa tehnyt töitä liian nopeassa tahdissa. Hitsaustiimiä vetänyt hitsaaja oli puuttunut tähän, koska hän oli halunnut tehdä ylitöitä ylityökorvausten vuoksi.

Kiiskinen ei ollut voinut hyväksyä sitä, että edellä tarkoitettu hitsaaja oli myynyt Virosta tuomaansa alkoholia työtovereilleen työpaikalla. Kiiskinen oli myös suhtautunut paheksuvasti siihen, että eräs työntekijöistä oli ajanut trukkia alkoholin vaikutuksen alaisena ja siten saattanut jopa vaarantaa muiden työntekijöiden työturvallisuuden.

Kiiskinen ei ollut suostunut tekemään myöskään ylitöitä siinä määrin kuin mitä työnantajan edustajat olivat vaatineet. Työnantajan edustajana tuotantopäällikkö oli ilmoittanut pääluottamusmiehelle, että Kiiskisen työsuhde irtisanottaisiin, koska hän ei ollut suostunut tekemään ylitöitä. Pääluottamusmies oli tällöin todennut, että edellä mainittu peruste työsopimuksen irtisanomiselle olisi lainvastainen. Tämä kuvasi kuitenkin hyvin työnjohdon asennetta Kiiskiseen.

Hitsaustiimin vetäjä oli ilmoittanut pääluottamusmiehelle tiistaina 25.6.1996 kertovansa toimitusjohtajalle Kiiskisen firabelitöistä. Jotta työnantaja voisi vedota purkuperusteeseen, työsopimuksen purkaminen oli suoritettava viikon kuluessa siitä, kun työnantaja oli havainnut rikkeen. Kiiskisen työsopimus oli purettu vasta 4.7.1996. Siten hänen työsopimustaan ei ollut purettu viikon kuluessa rikkeestä, sikäli kuin Kiiskisen menettely sellaiseksi olisi katsottava ja mikäli toimitusjohtaja oli tosiasiallisesti saanut tiedon Kiiskisen toimista 25.6.1996. Joka tapauksessa yhtiön ylempi johto oli saanut tiedon asiasta ja tällöin oli katsottava, että purkuperusteeseen olisi tullut vedota viikon kuluessa. Näin ei ollut tapahtunut, joten purkuperuste oli vanhentunut.

Kiiskisen työsuhde oli kestänyt ennen sen purkamista 22 vuotta. Kiiskinen ei ollut saanut työsuhteensa kestoaikana yhtään huomautusta tai varoitusta. Vaikka yhtiöstä oli irtisanottu paljon työntekijöitä taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella, Kiiskistä ei ollut irtisanottu. Tästä voitiin päätellä, että työnantaja oli arvostanut Kiiskisen ammattitaitoa. Työsopimuksen purkamisen yhteydessä yhtiön toimitusjohtaja oli tämän myös myöntänyt. Kiiskiselle oli jopa tarjottu työsopimuksen purkamisen jälkeen mahdollisuutta ryhtyä suorittamaan aliurakointia Temal Oy:lle.

Kun otettiin huomioon Kiiskisen pitkä ja nuhteeton työsuhde sekä se, että firabelitöiden tekeminen ja teettäminen työpaikalla oli ollut yleistä ja hyväksyttävää, oli selvää, ettei työnantajalla ollut ollut purku- tai edes irtisanomisperustetta päättäessään Kiiskisen työsuhteen. Kiiskinen ei ollut itse mieltänyt menettelevänsä väärin eikä sitä, että hänen työsopimuksensa voitaisiin purkaa.

Mikäli työnantaja oli katsonut Kiiskisen menetelleen moitittavasti, työnantaja olisi voinut antaa hänelle varoituksen, jotta hän olisi tiennyt, mitä seurauksia mahdollisesta uudesta firabelityöstä olisi ollut odotettavissa. Työnantaja oli kuitenkin katsonut asialliseksi suoraan purkaa Kiiskisen työsopimuksen. Työnantajan menettely oli ollut niin moitittavaa, että Kiiskisen työsopimuksen työehtosopimuksen vastaisesta päättämisestä oli tuomittava maksimikorvaus.

Mikäli Kiiskinen olisi, vastoin Metallityöväen Liiton käsitystä, syyllistynyt moitittavaan menettelyyn teettäessään ikkunaritilät työtoverillaan, Kiiskisen menettely työsuhteen kestoaika huomioiden oli ollut hyvin mitätön. Tässä tapauksessa Kiiskisen oma menettely voitaisiin ottaa huomioon korvauksen määrää arvioitaessa.

Työpaikalla tapahtuvan alkoholin myynnin ja alkoholin vaikutuksen alaisena työskentelyn salliminen oli katsottava yleisen elämänkokemuksen kannalta huomattavasti moitittavammaksi menettelyksi, kuin mihin Kiiskinen oli nyt syyllistynyt. Jos työnantaja oli tällaisen käytöksen työpaikalla hyväksynyt, työnantajalla ei tästäkään lähtökohdasta katsottuna ollut ollut työsopimuksen purku- tai irtisanomisperustetta. Purkaessaan Kiiskisen työsopimuksen työnantaja oli siten syyllistynyt syrjintään eli kohdellut Kiiskistä muihin työntekijöihin nähden eriarvoisesti.

VASTAUS

Vaatimukset

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vastauksessaan, johon Temal Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on lisäksi vaatinut Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Temal Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Temal Oy perustettiin helmikuussa 1994. Emaliyksikkö, jossa Kiiskinen oli työskennellyt hitsaajana, oli yksi Temal Oy:n kolmesta tulosyksiköstä. Emaliyksikön henkilöstön vahvuus oli 24 työntekijää. Emalointituotteiden valmistus oli ollut raskaasti tappiollista jo 10 vuoden ajan. Yhtiön perustamisen jälkeen yhtiö oli käynyt läpi mittavan saneerauksen, jonka aikana koko emaliyksikön toimintamalli oli uuden tuotevalikoiman myötä muuttunut. Yksikön tervehdyttäminen oli merkinnyt vuonna 1996 joidenkin työsopimusten irtisanomista taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Saneerauksesta huolimatta emaliyksikkö oli tuottanut vuoden 1996 aikana 10,7 Mmk:n liikevaihdolla 2,4 Mmk tappiota.

Hitsaaja, jolle oli kuulunut tuotannonohjausvastuu hitsaustiimissä, oli maanantaina 1.7.1996 tiedustellut tuotantopäälliköltä, oliko Kiiskisellä ollut työnantajan lupa tehdä omia töitä työaikana. Hitsaaja oli kertonut, että Kiiskinen oli käyttäen apunaan työtovereitaan valmistanut työnantajan omistamasta täysin uudesta pellistä ikkunaritilöitä. Lisäksi hän oli kertonut, että Kiiskinen oli jo useamman vuoden ajan toistuvasti tehnyt työaikana omia töitään, kuten esimerkiksi auton helmapeltejä ja ruohonleikkurin lisälaitteita ja että Kiiskinen oli valmistanut tuotteita sekä omaan että muiden käyttöön.

Työnantajan ryhdyttyä selvittämään yksityiskohtia ikkunaritilöiden valmistuksesta oli käynyt ilmi, että Kiiskinen oli itse leikannut peltileikkurilla ritilöihin sopivat pellit. Kiiskisen työtoverit olivat osallistuneet ritilöiden valmistukseen siten, että eräs heistä oli kantannut ja ritilöinyt pellit, toinen oli suorittanut raepuhalluksen ja kolmas työtoveri epoksi-pinnoituksen.

Kiiskinen oli jättäessään kertomatta työtovereilleen, ettei työhön ollut ollut työnantajan lupaa, erehdyttänyt heidät tekemään työtä hänen lukuunsa. Työn teettämistä vallinneissa olosuhteissa oli arvosteltava samoin kuin jos Kiiskinen itse olisi tehnyt työn. Muiden yllyttämistä rikkomaan työsopimusvelvoitteitaan oli pidettävä pikemminkin Kiiskiselle raskauttavana seikkana.

Kantajan väite siitä, että epäkeskopuristimessa oli ollut käytössä juuri sopivat työkalut ikkunaritilöiden valmistukseen, ei pitänyt paikkaansa. Kiiskisen kesäkuussa teettämien ikkunaritilöiden edellyttämät työkalut oli jouduttu varmuudella vaihtamaan juuri tätä työtä varten, sillä tuotanto-ohjelmassa oli viimeksi toukokuussa 1996 ollut sellaisia tuotteita, joihin oli liittynyt ritilöintiä. Työkalujen asetukseen oli kulunut aikaa puolesta tunnista tuntiin.

Väitettä siitä, että Kiiskinen olisi käyttänyt ikkunaritilöiden valmistukseen romulavan peltiä ei ollut pidettävä erityisen uskottavana. Ulkona säilytetty romupelti oli ollut avolavalla täysin säiden armoilla ja se oli usein jo alkanut ruostua. Tehdashallissa oli säilytetty peltejä, joista aihiot oli leikattu, mutta niitä oli säilytetty siinä tarkoituksessa, että niistä olisi voitu vielä myöhemmin leikata hyötykappaleita. Kaikki Temal Oy:n tiloissa ollut pelti oli työnantajan omaisuutta. Romupellin Temal Oy myi romuliikkeelle.

Vaikka työnantaja ei ollut koskaan nähnyt nyt puheena olevia ikkunaritilöitä, eri työvaiheet yhteenlaskien oli pystytty kuitenkin arvioimaan, että työhön oli kulunut aikaa muutama tunti. Työnantajalle koitunut vahinko materiaali-, energia-, palkka- ynnä muut kulut huomioonottaen oli näin ollen ollut useita satoja markkoja. Kaiken lisäksi työ oli osin tehty ylityöajalla.

Tuotantopäällikkö, jolle Kiiskisen työsopimusrikkomukset olivat tulleet tietoon 1.7.1996, ei ollut oikeutettu ottamaan ja erottamaan työntekijöitä. Vain toimitusjohtaja oli ollut toimivaltainen tekemään päätöksiä työntekijöiden työsopimusten päättämisestä. Koska toimitusjohtaja oli saanut tuotantopäälliköltä tiedon Kiiskisen toimista 2.7.1996 ja Kiiskisen työsopimus oli purettu 4.7.1996, työnantaja ei ollut menettänyt oikeuttaan vedota purkuperusteeseen. Toisaalta oli katsottava, että Kiiskisen työsopimuksen purkamisperuste oli ollut luonteeltaan jatkuva. Kanteessa esitetty väite siitä, että hitsaustiimin vetäjä olisi ollut työnantajan edustaja työpaikalla, ei pitänyt paikkaansa.

Kiiskisen menettelyn jääminen tuotantopäälliköltä huomaamatta oli ollut ymmärrettävää, sillä tuotantopäällikkö ei suinkaan ollut ollut jatkuvasti läsnä tehdashallissa. Lisäksi Kiiskinen oli sittemmin saadun tiedon mukaan pitänyt työpöydällään usein näkösuojana tuotanto-ohjelmaan kuuluvaa tasoallasta, jonka takana hän oli voinut näperrellä omia töitään.

Temal Oy:ssä ei ollut ainakaan työnantajan tieten tehty omia töitä siten, kuin Kiiskinen väitti puolustuksekseen. Jo ilman eri kieltoa oli pidettävä täysin selvänä, että työaikana omien töiden tekeminen vieläpä työnantajan raaka-aineista, oli työntekijän työsopimusvelvoitteiden vastaista. Temal Oy:ssä oli kuitenkin myös työntekijöille erikseen ilmoitettu, että omien töiden tekemiseen tarvittiin aina lupa, vaikka niitä tehtäisiinkin työajan ulkopuolella. Tällaisia lupia työntekijät olivatkin säännöllisesti kysyneet tuotantopäälliköltä. Kiiskinen itsekin oli vuonna 1994 pyytänyt lupaa toimitusjohtajalta korjata autonsa pakoputken tehtaan tiloissa työajan ulkopuolella. Ainoastaan AIC-yksikössä oli ollut voimassa poikkeuksellinen pysyväislupa, joka oli koskenut työntekijöiden oikeutta teflon-pinnoittaa talousastioitaan työnjohdon valvonnan alaisena.

Työnantajalla oli ollut oikeus purkaa Kiiskisen työsopimus, koska Kiiskinen oli tehnyt ja teettänyt edellä mainitut ikkunaritilät ja aiemmin muutakin omaa työtä työajalla ilman työnantajan lupaa ja työnantajan raaka-aineista. Kiiskisen työsopimusrikkomuksia oli arvosteltava paitsi työvelvoitteen laiminlyömisenä myös sellaisena epärehellisyytenä ja sopimattomana käytöksenä, jonka perusteella työsuhteen jatkumiselle välttämätöntä luottamusta ei enää ollut ollut. Kiiskisen toiminta oli ollut järjestelmällistä ja jatkuvaa. Hän oli ollut lisäksi täysin tietoinen tekojensa sopimuksenvastaisuudesta. Näissä oloissa Kiiskistä ei tarvinnut enää varoittaa rikkomuksen johdosta, vaan työnantaja oli ollut oikeutettu suoraan päättämään Kiiskisen työsopimuksen.

Päätöksenteossa oli otettu huomioon toisaalta Kiiskisen korkea ammattitaito, mutta toisaalta myös se, että hän ei ollut sopeutunut uuteen tiimityömalliin. Hän oli pyrkinyt jarruttamaan jatkuvasti työn tekemistä hidastaen omaa työtahtiaan. Lisäksi hän oli halunnut myös muidenkin työntekijöiden hidastavan työtahtiaan. Kiiskisen asennetta kuvasi hänen ilmoituksensa siitä, ettei hän välittänyt työstään ja että hän toivoi Temal Oy:n menevän konkurssiin.

Väitettä siitä, että hitsaustiimin vetäjä olisi halunnut hidastaa Kiiskisen työtahtia, jotta töitä olisi voitu tehdä ylityönä, ei ollut pidettävä uskottavana. Kyseinen hitsaaja oli pitkään harkinnut ylipäätänsä työn tekemisen mielekkyyttä, koska hän oli velkasaneerauksessa ja kaikki hänen ansionsa menivät käytännössä velkoihin. Ylityökorvausten saaminen ei olisi välittömästi häntä hyödyttänyt.

Työantajalta ei kohtuudella ollut voitu edellyttää työsuhteen jatkamista työntekijän kanssa, joka oli käyttäytynyt edellä mainitulla tavalla, kun yhtiö ja varsinkin sen emaliyksikkö oli taistellut olemassaolostaan. Kiiskinen oli työskennellyt aikapalkalla ja oli saanut erehdytettyä työnantajan maksamaan hänelle perusteettomasti monen tunnin palkan. Kiiskisen omien töiden tekemisestä oli aiheutunut välitöntä tuotannollista häiriötä. Emaliyksikön taloudellinen ja toiminnallinen tila tuli ottaa Kiiskisen työsopimuksen päättämisperusteen kokonaisarvostelussa huomioon.

Ylityöstä kieltäytyminen, johon kantaja viittasi, oli sattunut tilanteessa, jolloin tehtaalla keväällä 1996 järjestetty yleinen ylityökielto työnantajan painostamiseksi oli jo päättynyt. Kiiskinen oli kuitenkin yksin pyrkinyt jatkamaan työtaistelua. Ylityöstä kieltäytymisen johdosta Kiiskistä ei kuitenkaan ollut aiottu irtisanoa.

Työsopimuksensa purkutilanteessa 4.7.1996 Kiiskinen oli puolustuksekseen tokaissut työnantajan suosivan kaikenlaisia viinanmyyjiä ja alkoholisteja. Työnantajan selvittäessä Kiiskisen väitettä siitä, että hitsaustiimin vetäjä olisi myynyt alkoholia työpaikalla, oli käynyt ilmi, ettei Kiiskisen väite ollut pitänyt paikkaansa. Toimitusjohtaja oli kuitenkin huomauttanut, että työsuhde tultaisiin päättämään, mikäli tällaista tapahtuisi.

Vasta kuluvan vuoden alussa Temal Oy:n tietoon oli saatettu väite, että eräs työntekijä olisi keväällä 1996 ajanut trukkia alkoholin vaikutuksen alaisena. Työnjohto ei ollut ollut huomannut asiaa, eikä sitä ollut pystytty jälkikäteen todentamaan. Kyseistä työntekijää oli kuitenkin puhuteltu ja suullisesti varoitettu vastaisen varalle.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET paljoksui voimakkaasti vaadittua korvausta irtisanomissuojasopimuksen vastaiseksi väitetystä työsuhteen päättämisestä. Mahdollista korvausta vähentävänä seikkana tuli ottaa huomioon ainakin Kiiskisen itsensä antama aihe työsuhteen päättämiseen, työnantajan heikot taloudelliset olosuhteet ja Kiiskisen ansion menetys työttömyyspäivärahat mukaan lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kiiskisen työsopimuksen purkaminen

Urmo Kiiskinen on ollut Oy Hackman Ab:n ja sittemmin sen liiketoimintaa jatkaneen Temal Oy:n palveluksessa vuodesta 1974. Temal Oy on purkanut Kiiskisen työsopimuksen 4.7.1996. Purkamisen perusteeksi yhtiö on ilmoittanut omien töiden tekemisen ja teettämisen työnantajan raakaaineista työaikana ilman työnantajan lupaa.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan Kiiskinen on pyytänyt työtoveriaan tekemään hänelle kaksi ikkunaritilää työnantajan omistamasta raaka-aineesta. Kiiskinen ei ollut pyytänyt työnantajalta lupaa tämän työn tekemiseen. Työnantajan mukaan sittemmin on käynyt ilmi, että Kiiskinen on ennenkin tehnyt luvatta omia töitä työajalla.

Omien töiden tekemisestä työpaikalla

Kantajan mukaan Kiiskinen ei ole osannut epäillä syyllistyvänsä minkäänlaiseen moitittavaan menettelyyn, koska Temal Oy:ssä on ollut käytäntönä, että työntekijät ovat saaneet tehdä silloin tällöin myös omia töitään. Myös vastaajaliiton mukaan työntekijöillä on ollut muun muassa jatkuva lupa teflon-pinnoittaa talousastioitaan. Kuitenkaan Temal Oy:ssä ei ole ainakaan työnantajan tieten tehty omia töitä työajalla ilman työnantajan lupaa. Työnantajan lupa on tarvittu myös tehtäessä työpaikalla omia töitä työajan ulkopuolella.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun emaliosaston tuotantopäällikön mukaan yhtiössä on ollut sallittua tehdä omia töitä vain, jos niiden tekemiseen on saatu työnantajalta lupa. Myös hitsaustiimin vetäjänä toiminut hitsaaja on todistajana kertonut omien töiden tekemisen Temal Oy:ssä ilman työnantajan lupaa olleen kiellettyä. Todistajan mukaan tämä on ollut myös Kiiskisen tiedossa. Kiiskinen oli kuitenkin salaa tehnyt aiemminkin työajalla omia töitään. Todistaja ei ole kertomansa mukaan havainnut muiden työntekijöiden Temal Oy:ssä toimineen samalla tavoin kuin Kiiskinen.

Emaliosaston tuotantopäällikön mukaan ikkunaritilöiden ja Kiiskisen aiempien omien töiden tekeminen on jäänyt työnjohdolta huomaamatta muun muassa sen vuoksi, että esimerkiksi todistajan työaika on mennyt tehtaan uudelleen suunnitteluun ja järjestelyyn. Tehtaalla on lisäksi tehty paljon erilaisia prototyyppejä, joten omien töiden tekeminen ei tämänkään vuoksi ole ollut helposti havaittavissa. Sen lisäksi työnjohto-organisaatio on purettu ja tiimien työskentely on ollut hyvin itsenäistä.

Työtuomioistuimessa todistajina kuullut entinen pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu ovat puolestaan kertoneet yhtiössä käytäntönä olleen, että työntekijät ovat saaneet tehdä vähäpätöisiä omia töitään eikä niihin ole aina tarvinnut kysyä työnantajalta lupaa. Omien töiden tekemiseen on kysytty lupa yleensä silloin, kun työ on ollut suurempitöinen ja sen tekemiseen on mennyt enemmän materiaalia. Tällöin työntekijät ovat yleensä myös maksaneet materiaalin käytöstä.

Työntekijöiden vielä ollessa Oy Hackman Ab:n palveluksessa,omien töiden tekemisestä oli työsuojeluvaltuutetun mukaan sovittu työnantajan kanssa. Pääluottamusmiehen mukaan omien töiden tekemiseen oli silloin varattu jopa tietty päivä. Temal Oy:ssä ei työntekijöille ole annettu mitään uusia työmääräyksiä tai -sääntöjä siitä, että aikaisempi käytäntö olisi muuttunut.

Todistajana kuultu ohutlevytyöntekijä, joka on osallistunut kyseessä olevien ikkunaritilöiden valmistamiseen, on kertonut, että omien töiden tekemiseen piti olla työnantajan lupa. Todistaja ei tiennyt, oliko Kiiskisellä ollut lupa teettää kyseiset ritilät, mutta todistaja oli suostunut niiden tekemiseen, koska kyseessä oli hänen mielestään ollut vähäinen työ, jonka tekeminen ei kestänyt kauan. Myös todistajina kuullut pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu ovat arvioineet kyseisten ikkunaritilöiden tekemisen luonteeltaan vähäiseksi.

Kiiskinen itse on työtuomioistuimessa kertonut, että silloin, kun he olivat muuttaneet Temal Oy:n nykyiseen tehtaaseen, vanhat työntekijät olivat kertoneet hänelle, että heillä oli lupa tehdä omia töitään. Kiiskisen mukaan omia töitä ei tehty työajalla, vaan yleensä ruokatunnilla. Kiiskinen itse on pyytänyt luvan työnantajalta omien töiden tekemiseen lähinnä silloin, kun hän on jäänyt työskentelemään iltaisin.

Todistajana kuullun pääluottamusmiehen kertoman mukaan työnantajan edustajien on täytynyt olla tietoisia työntekijöiden omien töiden tekemisestä. Myös Kiiskinen on kertonut, että tehtaalla oli yleisesti arvioitu hänen työpaikalla, mutta omalla ajallaan ja omista tarvikkeistaan, valmistamansa ruohonkeruulaitteen toimivuutta, ja siihen myös tuotantopäällikkö oli osallistunut. Tuolloinkaan ei omien töiden tekemiseen ollut puututtu.

Työnantajan tarvikkeiden käyttäminen

Ikkunaritilöiden tekemiseen on esitetyn selvityksen mukaan käytetty tehdassalissa ollutta peltiä. Todistajana kuullun hitsaajan mukaan Temal Oy:n tiloissa ei ole ollut varsinaista romupeltiä, ja kaikesta materiaalista on saatu kierrätykseen vietynä jonkinlainen korvaus. Hitsaajan sekä emaliosaston tuotantopäällikön mukaan työntekijöillä ei ole ollut lupa käyttää edes pihalle vietyä romupeltiä omaan lukuunsa. Tuotantopäällikkö on kertomansa mukaan voinut antaa luvan peltien ottamiseen, mikäli hän on katsonut, ettei niitä tulla todennäköisesti tarvitsemaan muuhun käyttöön. Jos materiaalin määrä on ollut mainittava, siitä on peritty korvaus.

Todistajana kuultu pääluottamusmies on kertonut työntekijöiden kysyneen työnantajalta luvan materiaalin käyttämiseen lähinnä silloin, kun he olivat tehneet jotain isompaa omaa työtä. Tällöin materiaalista on saatettu veloittaa työntekijältä esimerkiksi muutamasta markasta sataan markkaan. Työsuojeluvaltuutettu on puolestaan kertonut työntekijöillä olleen oikeus tehdä omia töitään työnantajan tarvikkeista maksamatta niistä mitään, mikäli kyse on ollut jostain pienemmästä työstä.

Tuotantopäällikön mukaan ikkunaritilöihin käytetyt pellinkappaleet olisivat todennäköisesti olleet sellaisia peltejä, jotka Kiiskinen olisi saanut luvan kysyttyään ottaa omaan käyttöönsä korvausta vastaan. Ikkunaritilöihin käytetyn materiaalin osalta kustannukset eivät tuotantopäällikön mukaan ole olleet kovinkaan suuret. Suurempaa vahinkoa työnantajalle on aiheutunut siitä, että ikkunaritilät on tehty työajalla.

Ohutlevytyöntekijän mukaan kyseisiä ikkunaritilöihin käytettyjä peltejä olisi voinut vielä ehkä käyttää johonkin pieneen työhön, mutta samanlaisia pellinpaloja on aikaisemmin heitetty myös jätelavalle. Hänen arvionsa mukaan peltien arvo on ollut ehkä kaksi markkaa. Myös Kiiskisen kertoman mukaan vastaavanlaisia peltejä on viety romuksi, koska tehtaalla ei ole ollut tilaa säilyttää niitä. Samanlaisia peltejä on Kiiskisen mukaan ollut runsaasti tehtaan lattioilla.

Työsopimuksen purkuperusteiden arviointia

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa Temal Oy:ssä olleen yleisenä käytäntönä, että työntekijät ovat tehneet työpaikalla ja työnantajan välineillä myös omia töitään. Temal Oy:n työntekijöiden keskuudessa on ollut erilaisia käsityksiä siitä, milloin ja minkälaisten omien töiden tekemiseen on pitänyt pyytää työnantajalta lupa. Työtuomioistuimelle esitetystä selvityksestä ei kuitenkaan ole pääteltävissä, että omien töiden tekeminen ilman lupaa työajalla olisi ollut sallittua tai tavanomaista.

Yhtiössä noudatettu käytäntö siitä, milloin työntekijöiden on pitänyt korvata työnantajalle omien töiden tekemiseen käyttämänsä työnantajalle kuuluvan materiaalin, on ollut ainakin jonkin verran epäselvä. Esitetty selvitys työtuomioistuimen mielestä kuitenkin osoittaa, että yhtiön peltien ja muiden tarvikkeiden ottaminen omiin tarkoituksiin on edellyttänyt lupaa ja sopimista mahdollisen korvauksen suorittamisesta.

Kaikki Temal Oy:n työntekijät eivät olleet ehkä mieltäneet työnantajan suhtautuvan omien töiden tekemiseen työpaikalla tiukasti sen vuoksi, että Oy Hackman Ab:n aikana työpaikalla oli sovittu omien töiden tekemisestä työnantajan kanssa eikä tätä ollut nimenomaisesti peruutettu Temal Oy:n taholta. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo Kiiskisen omankin kertomuksen osoittavan hänen tienneen, ettei omien töiden tekeminen, kuten myöskään teettäminen, työaikana ilman työnantajan lupaa ole ollut sallittua. Ritilät olisi tosin voitu tehdä myös työajan ulkopuolella, mutta sekin olisi edellyttänyt työnantajan lupaa. Ottaen myös huomioon kyseessä olevien ikkunaritilöiden tekemiseen käytetyn materiaalin laadun ja määrän sekä niiden tekemiseen käytetyn ajan Kiiskisen on täytynyt ymmärtää tarvitsevansa työnantajan luvan kyseessä olevaan työhön. Teettäessään työtovereillaan kyseiset ritilät ilman lupaa Kiiskinen on menetellyt työsopimusvelvoitteidensa vastaisesti.

Esitetyn ristiriitaisen näytön valossa työtuomioistuin katsoo jääneen riittävästi selvittämättä, että Kiiskinen olisi aiemmin syyllistynyt vastaavaan menettelyyn.

Ritilöiden tekemiseen kaiken kaikkiaan käytetty työaika on jäänyt tarkasti selvittämättä, mutta esitetyn selvityksen perusteella sitä ei voida pitää erityisen huomattavana. Myös ritilöihin käytetyn materiaalin arvo on ollut suhteellisen vähäinen. Ottaen työpaikalla noudatetun käytännön ja olosuhteet muutoinkin kokonaisuudessaan huomioon työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Kiiskisen työsopimusvelvoitteiden vastainen menettely olisi ollut sellaista, ettei yhtiöltä olisi kohtuuden mukaan voitu vaatia hänen työsuhteensa jatkamista. Yhtiöllä ei siten ole ollut tärkeätä syytä purkaa Kiiskisen työsopimusta eikä edes erityisen painavaa perustetta sitä irtisanoa.

Korvaukset sopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä

Koska Temal Oy:llä ei ole edellä todetuin tavoin ollut riittäviä perusteita purkaa tai edes irtisanoa Kiiskisen työsopimusta, Kiiskinen on oikeutettu vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan vuosilomakorvauksineen, jotka on määrältään myönnetty oikeaksi. Lisäksi Kiiskinen on oikeutettu korvaukseen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä. Tuomitun korvauksen määrään on vaikuttanut erityisesti Kiiskisen pitkä ja nuhteeton työsuhde. Toisaalta korvauksen määrään on vaikuttanut alentavasti se, että Kiiskinen on omalla menettelyllään antanut aiheen työsopimuksensa päättämiseen. Näihin seikkoihin nähden työtuomioistuin pitää kohtuullisena korvauksena noin kymmenen kuukauden palkkaa vastaavaa määrää.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Temal Oy on velvollinen korvaamaan kantajaliiton vaatimat 32 261,28 markan määräiset oikeudenkäyntikulut, jotka määrältään on yhtiön puolesta myönnetty kohtuullisiksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Temal Oy on purkaessaan Kiiskisen työsopimuksen menetellyt vastoin irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen määräyksiä.

Temal Oy velvoitetaan maksamaan Kiiskiselle irtisanomisajan palkkana vuosilomakorvauksineen 65 921 markkaa 12 penniä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 4.7.1996 lukien.

Temal Oy velvoitetaan edelleen suorittamaan Kiiskiselle korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä 100 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan haasteen tiedoksiantopäivästä 3.2.1997 lukien.

Temal Oy velvoitetaan lisäksi korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 32 261 markalla 28 pennillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET saa pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Juvonen, Varis, Sulkunen ja Korpela jäseninä. Esittelijä on ollut Tuliara.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Jäsen Korpela lausui:

Yhdyn tuomioon muilta osin, mutta velvoitan Temal Oy:n maksamaan Kiiskiselle korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisen työsopimuksen purkamisen johdosta 130 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Jäsen Sulkunen lausui:

Työpaikalla noudatetusta käytännöstä esitetty selvitys osoittaa, että Kiiskinen on voinut perustellusti olettaa, ettei hänen tarvitse pyytää erikseen lupaa ritilöiden tekemiseen tarvittaviin aineisiin. Pyytäessään työtoveriaan tekemään ritilät Kiiskinen ei myöskään ole voinut määrätä siitä, tehdäänkö työ työajalla vai sen ulkopuolella. Tämän vuoksi Kiiskinen ei ole menetellyt tavalla, joka antaisi aihetta alentaa hänelle määrättävää korvausta.

Velvoitan Temal Oy:n maksamaan Kiiskiselle irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamana korvauksena 200 000 markkaa.

Muutoin olen samaa mieltä kuin työtuomioistuimen enemmistö.