Labor court partially dismissed union claims, ordering employer to pay damages for selective termination violations.

Yhtiö oli irtisanonut taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä kahdeksan työntekijää. Jättäessään kiinnittämättä riittävästi huomiota työntekijöiden työsuhteiden kestoon ja huoltovelvollisuuteen työnantajan katsottiin kahden irtisanotun työntekijän kohdalla tietensä rikkoneen työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä. Kahden muun työntekijän kohdalla työnantajan olisi pitänyt perustellusti tietää rikkovansa kyseistä määräystä. Sen sijaan muiden työntekijöiden irtisanomisten yhteydessä työnantaja ei ollut menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti.

Työnantajaliiton ei katsottu syyllistyneen asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin, vaikka sen olisi tullutkin tarkemmin selvittää irtisanomisjärjestyksen sopimuksenmukaisuutta.

Työntekijäliitolla oli oikeus ajaa kannetta myös sellaisen työntekijän osalta, joka oli ilmoittanut, ettei hän halunnut olla mukana erimielisyydessä. Tähän perustunut kanteen tutkimista vastaan esitetty väite hylätty.

Kantaja Suomen Elintarviketyöläisten liitto SEL ry Vastaajat Elintarviketeollisuus ry Kotivara Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Silloisen Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL ry:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n (jäljempänä SEL) välisessä teurastamoiden, makkaratehtaiden ja einestehtaiden työehtosopimuksessa ajalle 23.3.1994 29.2.1996 on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I Yleistä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Liittojen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liittojen välisiä sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva sopimus soveltamisohjeineen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

19 § Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Silloisen Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL ry:n ja SEL:n välinen teurastamoita, makkaratehtaita ja einestehtaita koskeva työehtosopimus on uusittu ajalle 29.9.1995 - 31.1.1998. Uudistamispöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § Hyvityssakot

Paikallisen tason (yritykset ja ammattiosastot) hyvityssakot ovat 11 % työehtosopimuslain mukaisista kulloisistakin enimmäismääristä niissä liha-alan yrityksissä, jotka 31.12.1990 olivat LTK:n jäseniä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

SEL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Kotivara Oy:n rikkoneen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 19 §:n säännöstä työvoiman vähentämisjärjestyksestä irtisanoessaan Anneli Saarelan, Elli Häcklinin, Helena Ollakan, Risto Siiran, Tapio Kuhan, Reijo Kukkosen, Erkki Ojalan ja Pasi Ylimäen.

SEL on vaatinut Kotivara Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Elintarviketeollisuus ry:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

SEL on lisäksi vaatinut Kotivara Oy:n ja Elintarviketeollisuus ry:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan SEL:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perustelut

Kotivara Oy oli irtisanonut taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä vuoden 1996 kevään ja kesän aikana 8 työntekijää. Tehtaalta oli irtisanottu ruiskuttajat Saarela, Häcklin ja Ollakka. Leikkaamosta oli irtisanottu lihanleikkaajat Siira, Kuha ja Kukkonen sekä aputyöntekijät Ojala ja Ylimäki. Kaikki irtisanotut olivat SEL:n jäseniä.

Yhtiö oli työntekijät irtisanoessaan jättänyt huomioon ottamatta irtisanottujen työntekijöiden ammattitaidon, työsuhteen keston ja huoltovelvollisuuden.

Tehtaan irtisanomiset

Häcklin, Ollakka ja Saarela olivat työskennelleet tehtaalla makkarantekijöinä ja ruiskuttajina. He olivat kaikki olleet monitaitoisia ammattityöntekijöitä. He olivat työskennelleet myös siivuttamossa, lähettämössä ja leikkaamossa. Häcklinin työsuhde oli alkanut 30.9.1974, Ollakan 4.11.1974 ja Saarelan 9.2.1970. Juuri ennen työsuhteensa alkua Häcklin oli käynyt puolivuotisen lihanvalmistusalan peruskurssin. Hänellä oli kaksi huollettavaa.

Saarelan, Häcklinin ja Ollakan työsopimukset olivat päättyneet 9.4.1996. Koska Kotivara Oy:llä oli irtisanomisajan umpeuduttua ollut tarjota työtä, yhtiö oli solminut sekä Häcklinin että Ollakan kanssa määräaikaiset työsopimukset 2.5.1996 - 31.8.1996 väliseksi ajaksi.

Tehtaalle Kotivara Oy:n palvelukseen olivat jääneet Häcklinin, Ollakan ja Saarelan irtisanomisten aikaan ruiskuttajiksi Kinnunen, Korkala, Pöyskö ja Rautio, joiden kaikkien työsuhteet olivat kestäneet lyhyemmän aikaa kuin irtisanottujen. Esimerkiksi Kinnunen ja Korkala olivat alkaneet työskennellä ruiskuttajina vasta vuoden 1995 keväällä ja Pöyskö vuoden 1995 syksyllä. Ennen sitä he olivat työskennelleet yhtiön muilla osastoilla. Työhön jääneistä vain Rautio oli huoltovelvollinen.

Leikkaamon irtisanomiset

Leikkaamosta irtisanotut lihanleikkaajat Siira, Kuha ja Kukkonen olivat kaikki olleet ammattimiehiä. Siira oli ollut yhtiöön työsuhteessa 5.5.1962 - 29.7.1971 välisen ajan sekä 12.5.1972 lähtien. Hän oli ollut erityisen ammattitaitoinen lihanleikkaaja ja hänen työtapaansa oli esitelty esimerkkinä ergonomisesti oikeasta työsuorituksesta. Siira oli entinen pääluottamusmies.

Kuha oli ollut työsuhteessa 25.10.1971 - 7.3.1986 välisen ajan ja 2.6.1986 lähtien. Hän oli käynyt lihanleikkaajakurssin vuonna 1971. Kuha oli vanhempi ja eräs parhaimmista lihanleikkaajista. Kuhalla oli kaksi huollettavaa.

Kukkosen työsuhde oli alkanut 31.1.1983. Kukkonen oli työskennellyt lihanleikkaajana työsuhteensa päättymisen aikaan. Ennen sitä hän oli tehnyt leikkaamossa aputöitä. Hän oli työskennellyt myös lähettämössä, tehtaalla ja teurastamossa eli hänellä oli monipuolinen kokemus yhtiön eri tehtävistä. Hänellä oli yksi huollettava.

Siiran työsopimus oli päättynyt 23.8., Kuhan 23.6. ja Kukkosen 23.7.1996. Kuhan kanssa yhtiö oli solminut 24.6.1996 määräaikaisen työsopimuksen kesäksi ja Kukkosen kanssa syyskuun loppuun saakka. Lisäksi yhtiö oli ottanut Kuhan takaisin työhön 7.1.1997 lähtien.

Siiran, Kuhan ja Kukkosen irtisanomisten aikaan lihanleikkaajiksi Kotivara Oy:n palvelukseen olivat jääneet Tyni, Suorsa, Alalauri, Heikkilä, Juntunen, Pulkkinen, Sirviö ja Hyvärinen, joiden kaikkien työsuhde oli kestänyt lyhyemmän aikaa kuin irtisanottujen. Muun muassa Suorsalla ja Tynillä oli ollut jopa kaksikymmentä vuotta lyhyempi työsuhde kuin Siiralla ja Kuhalla. Alalaurin, Heikkilän, Juntusen, Pulkkisen ja Sirviön työsuhde oli alkanut vuonna 1990 ja Hyvärisen vuonna 1985.

Alalaurilla, Hyvärisellä ja Sirviöllä ei ollut huoltovelvollisuutta. Tynillä, Suorsalla ja Pulkkisella oli yksi huollettava ja Heikkilällä sekä Juntusella kaksi huollettavaa.

Leikkaamosta oli irtisanottu myös aputyöntekijät Ojala ja Ylimäki, jotka olivat molemmat olleet ammattimiehiä. Ojala oli tehnyt useita erilaisia töitä työsuhteensa aikana. Hän oli työskennellyt Kotivara Oy:n palveluksessa ensin autonkuljettajana 10.8.1975 - 31.5.1992 välisen ajan ja sen jälkeen 1.6. - 10.8.1992 välisen ajan leikkaamon aputyöntekijänä. Lisäksi hän oli työskennellyt lähettämössä, tehtaalla ja laitoshuollossa. Ojalalla oli kaksi huollettavaa.

Ylimäen työsuhde oli alkanut 22.1.1990, jolloin Kotivara Oy oli tehnyt hänen kanssaan määräaikaisen työsopimuksen. Määräaikaisena työntekijänä hän oli ollut 21.9.1990 saakka ja uudelleen 23.4.- 27.9.1991. Toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa hän oli ollut 4.3.1992 lähtien. Hän oli työsuojelun varavaltuutettu. Ylimäki oli leikkaamon lisäksi työskennellyt myös tehtaalla ja lähettämössä.

Ojalan ja Ylimäen työsuhde oli kestänyt kauemmin kuin aputyöntekijöiksi yhtiön palvelukseen jääneiden Erkkilän, Marjasen, ja Pudaksen. Marjasen ja Pudaksen työsuhde oli alkanut lokakuussa 1992 ja Erkkilän huhtikuussa 1993. Aputyöntekijä Erkkilä oli poikamies.

Johtopäätöksiä

Kaikki tehtaalta ja leikkaamosta irtisanotut olivat olleet pitkään työsuhteessa ja heillä kaikilla oli varsin monipuolinen ammattitaito. Vastaajilla oli todistustaakka siitä, että irtisanottujen ammattitaito olisi ollut vähäarvoisempaa kuin yhtiön palvelukseen jääneiden. Koska työntekijät olivat tehneet samaa työtä, työsuhteen kestolle oli annettava ratkaiseva merkitys myös ammattitaitoa arvioitaessa. Työnantajan oli tullut selvittää vähentämisjärjestyksessä mainitut seikat irtisanomisia arvioidessaan.

Kotivara Oy oli tietensä rikkonut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 19 §:n periaatetta, jonka mukaan yrityksen toiminnalle tärkeät ammattityöntekijät oli viimeksi irtisanottava. Lisäksi Kotivara Oy oli jättänyt irtisanomisia toimeenpannessaan huomioon ottamatta irtisanottujen työsuhteiden keston samoin kuin huoltovelvollisuuden. Tämän kannan työntekijäpuoli oli ilmoittanut sekä paikallisissa että liittojen välisissä neuvotteluissa.

Sillä seikalla, ettei luottamusmies ollut ilmoittanut, kenet työnantajan olisi tullut irtisanoa, ei ollut asiassa merkitystä. Vastaajien velvollisuutena oli ollut selvittää työntekijöiden huoltovelvollisuus, ammattitaito ja työsuhteen kesto. Yhteistoimintamenettelyssä ei ollut hyväksytty työnantajan menettelyä eikä mikään hiljaisesti annettu hyväksyntä ollut riittävä.

Elintarviketeollisuus ry ei ollut valvonut työehtosopimuksen osana olevan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 19 §:n noudattamista jäsenyrityksessään Kotivara Oy:ssä, vaikka vastaajaliitto oli tiennyt jäsenyrityksensä aikeista toteuttaa irtisanomiset.

Sillä seikalla, että Kuha oli ilmoittanut haluavansa vetäytyä kyseessä olevasta jutusta, ei ollut asiassa merkitystä, koska SEL oli kantajana jutussa. Yksittäinen työntekijä ei voinut esittää vähentämisjärjestyssäännöksen perusteella vaatimuksia.

VASTAUS

Vaatimukset

Elintarviketeollisuus ry on vaatinut vastauksessaan, johon Kotivara Oy on puolestaan yhtynyt, kanteen jättämistä tutkimatta siltä osalta kuin se koskee Tapio Kuhan irtisanomista, ja muilta osin kanteen hylkäämistä.

Elintarviketeollisuus ry on lisäksi vaatinut SEL:n velvoittamista korvaamaan Elintarviketeollisuus ry:n ja Kotivara Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Koska Tapio Kuha oli ilmoittanut haluavansa vetäytyä nyt käsillä olevasta jutusta ja koska työvoiman vähentämisjärjestystä koskeva määräys oli dispositiivinen, asiaa ei voitu Kuhan osalta käsitellä työtuomioistuimessa. Yksittäinen työntekijä voi pätevästi sopia vähentämisjärjestyksestä poikkeavasti. Vaikka irtisanominen oli perustunut työnantajan yksipuoliseen menettelyyn, jälkeenpäin tehty sopimus oli pätevä. Vaikka katsottaisiin, vastoin vastaajien käsitystä, ettei yksittäinen työntekijä voisi päättää sitä, halusiko hän olla jutussa mukana vai ei, pääluottamusmies oli kuitenkin ollut tietoinen Kuhan päätöksestä ja hän oli sen myös hyväksynyt. Koska pääluottamusmies edusti liittoa ja ammattiosastoa työpaikalla, oli katsottava, ettei asiassa ollut ollut edes erimielisyyttä osapuolten välillä.

Väite siitä, että Kotivara Oy olisi tietensä rikkonut työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan irtisanomissuojasopimuksen määräystä jättämällä huomioon ottamatta irtisanottujen työntekijöiden ammattitaidon, työsuhteen keston sekä huoltovelvollisuuden ja siitä, että työntekijäpuolelta olisi esitetty tämä kanta jo liittojen välisissä neuvotteluissa, eivät pitäneet paikkaansa.

Irtisanomissuojasopimuksen määräys noudatettavasta työvoiman vähentämisjärjestyksestä ei sisältänyt yksiselitteistä ja tarkkaa ohjetta. Siihen sisältyi vain eräitä irtisanomisjärjestyksen muodostamisessa noudatettavia kriteereitä. Määräys antoi työnantajalle tietyn liikkumavaran harkittaessa, keihin irtisanominen kohdistettaisiin.

Työvoiman vähentämisjärjestystä koskeva määräys sisälsi harkintasäännön, jonka mukaan viimeksi oli irtisanottava ne työntekijät, jotka olivat 1) yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, 2) sotavammaisia tai 3) saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä. Nämä kriteerit olivat ensisijaisia. Toissijaisena seikkana sopimuksessa tuotiin esiin, että edellä mainitun säännön lisäksi huomiota oli kiinnitettävä myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Kotivara Oy oli irtisanomistilanteessa ottanut huomioon irtisanomissuojasopimuksen sisältämän vähentämisjärjestysmääräyksen ja tehnyt päätöksensä siinä olevien kriteerien pohjalta. Irtisanomisia harkittaessa oli lähdetty siitä, että irtisanomiset kohdistettaisiin työntekijöihin, jotka olivat työskennelleet osastoilla, joilta oli vähennettävä työvoimaa.

Tehtaan irtisanomiset

Kotivara Oy:n tehdas oli erikoistunut kestomakkaroiden valmistukseen ja tuotantorakenne oli muutenkin sellainen, että siellä oli valmistettu suhteellisen paljon raskaampia tuotteita, kuten tankomakkaroita. Yrityksen kilpailukyky halvempien ja kevyempien tuotteiden markkinoilla oli heikentynyt ja niiden valmistamista oli vähennetty. Irtisanomistarve oli näin ollen kohdistunut kevyempien tuotteiden ruiskuttajiin, joita irtisanotut Saarela, Häcklin ja Ollakka olivat olleet.

Tehtaan irtisanomisia pääluottamusmiehen kanssa käsiteltäessä oli todettu, että niitä toteutettaessa lähdettäisiin siitä, ettei yrityksen kannalta tärkeimpiä työntekijöitä irtisanottaisi. Tehtaalla ei ollut ollut aputyöntekijöitä, joten kaikki siellä työskennelleet olivat olleet ammattityöntekijöitä. Huomiota oli kiinnitetty nimenomaan irtisanomissuojasopimuksen ammattityöntekijä -kriteeriin eli työntekijöiden osaamiseen ja monityötaitoisuuteen.

Ruiskuttajan tehtävänä oli laittaa makkaramassaa suoleen ja tämä tapahtui koneellisesti. Tehtävä sisälsi lähinnä koneen säädön, ruiskun ja sulkijalaitteen hallinnan. Ruiskutuksen jälkeen tuotteet kepitettiin, mikä tarkoitti makkaroiden laittamista keppeihin roikkumaan jatkokäsittelyä varten.

Ruiskutusryhmään kuului myös neljä miespuolista ruiskuttaja-kepittäjää. Kaksi heistä oli ollut opintovapaalla ja työssä vain lähinnä loma-aikoina. Silloin, kun erillistä kepittäjää ei ollut tarvittu, kepittäjät olivat toimineet erilaisissa muissa tehdastöissä, kuten apumiehinä savustuksessa, lihojen esikäsittelyssä ja punnituksessa. Ruiskuttajina toimineet naispuoliset työntekijät olivat suorittaneet kevyempien tuotteiden, kuten nakkien, lenkkien ja grillimakkaroiden kepityksen. Sen sijaan raskaampien tuotteiden, kuten tankomakkaroiden kepitykseen tarvittiin ruiskuttajan lisäksi erillinen raskaaseen kepitystyöhön pystyvä miespuolinen kepittäjä. Tankomakkaroiden valmistus oli vaativampaa työtä kuin ruokamakkaroiden ja kummallekin tuotetyypille oli omat koneensa. Työn raskautta kuvasi se, että siirrettävät kepilliset painoivat noin kaksikymmentä kiloa.

Kanteessa väitettiin, että tehtaalta irtisanotut Saarela, Häcklin ja Ollakka olivat valmistaneet myös tankomakkaroita.Tämä väite oli kuitenkin virheellinen. Tehtävät ruiskutuksessa olivat eriytyneet eivätkä irtisanotut työntekijät olleet oppineet lukuisista opettelukerroista huolimatta tankomakkaran ruiskutusta. Ollakka ja Saarela eivät olleet edes halunneet oppia. Häcklinin, Ollakan ja Saarelan ammattitaito ei ollut riittänyt näihin vaativampiin tehtäviin. Häcklinin mahdollisesti vuonna 1974 käymällä puolivuotisella lihanvalmistusalan peruskurssilla ei ollut enää mitään merkitystä arvioitaessa hänen ammattitaitoansa yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Saarelan, Häcklinin ja Ollakan työskentely siivuttamossa, lähettämössä ja leikkaamossa oli ollut satunnaista ja poikkeuksellista, eikä se ollut ollut mikään osoitus monityötaitoisuudesta. Sekä leikkaamossa että lähettämössä he olivat toimineet yksinkertaisissa pakkaustehtävissä, kuten esimerkiksi kelmuttamassa tai pussittamassa leikattuja lihoja. Se, että Häcklin, Ollakka ja Saarela olivat työskennelleet muissa kuin ruiskutustehtävissä oli lähtenyt tarpeesta järjestää kyseisille henkilöille täytetyötä eikä siitä, että työnantajalla olisi ollut tarve saada leikkaamoon tai muualle lisätyövoimaa.

Tehtaalle jääneistä työntekijöistä kepittäjä Pöysköä oli jatkuvasti tarvittu raskaiden tankomakkaroiden valmistuksessa. Lisäksi Pöyskö oli toiminut myös muissa raskaammissa tehdastöissä. Yhtiön palvelukseen tehtaalle jääneiden Kinnusen ja Korkalan varsinainen työskentelypaikka oli siivuttamossa kestomakkaroiden pakkauksessa ja hinnoittelussa kaasupakkauskoneella, jonka säädöt ja käytön he hallitsivat. Tämän ohella he hallitsivat myös ruokamakkaroiden ruiskutuksessa. Myös Rautio pystyi toimimaan ruiskuttajana kaikkien tuotteiden valmistuksessa, joten hän oli yritykselle tärkeämpi ammattityöntekijä kuin irtisanotut.

Kaikki yhtiön palvelukseen tehtaalle jääneet työntekijät olivat olleet yhtiön palveluksessa niin kauan, ettei työsuhteen kestoaika ollut antanut aihetta poiketa ammattitaitovaatimuksen asettamasta vähentämisjärjestyksestä. Työnantajalla ei ollut ollut tarkkaa tietoa työntekijöiden huoltovelvollisuuden määrästä, mutta työnantajan silloisten tietojen mukaan kukaan irtisanotuista ei ollut yksinhuoltaja eikä kenelläkään ollut määrältään huomattavaa huoltovelvollisuutta. Tämäkään seikka ei siten puoltanut poikkeamista ammattitaito -kriteeristä. Käydyissä neuvotteluissa huoltovelvollisuuden määrää ei ollut tuotu kenenkään työntekijän osalta esiin.

Leikkaamon irtisanomiset

Lihanleikkaajien irtisanomisia toteutettaessa lähtökohtana oli pidetty sitä, että kaikki työntekijät olivat olleet ammattitaitoisia lihanleikkaajia. Irtisanomiset oli toteutettu monipuolisen harkinnan perusteella ja erityisesti henkilön ammattitaito ja käytettävyys tulevaisuudessa oli pyritty ottamaan huomioon. Tällöin ei ollut voitu noudattaa yksinomaan työsuhteen kestoon liittyvää kriteeriä.

Koska Siira oli osallistunut viime vuosina vain sian leikkaamiseen muiden leikatessa sekä sikaa että nautaa, Siiran käytettävyys työnantajan kannalta ei ollut vastannut muiden leikkaajien käytettävyyttä. Kukkonen oli ollut lihanleikkaajana eikä hänen useita vuosia aikaisemmin tapahtuneella työskentelyllä aputöissä muilla osastoilla ollut merkitystä hänen ammattitaitonsa tai käytettävyytensä kannalta.

Leikkaamon irtisanomisjärjestystä harkittaessa huomiota oli kiinnitetty myös sosiaalisiin seikkoihin. Asiaa oli käsitelty myös yhteistoimintaneuvotteluissa. Pöytäkirjaan 22.2.1996 oli kirjattu, että mahdollisten irtisanomisten tapahtuessa, pyrittiin ottamaan huomioon sosiaaliset perusteet. Työntekijät eivät olleet puuttuneet tai vastustaneet tätä mitenkään. Tältä pohjalta ja leikkaamon tuotantopäällikön tiedossa olleiden sosiaalisten olosuhteiden perusteella oli päädytty siihen, että irtisanomiset oli kohdistettu Siiraan, Kukkoseen ja Kuhaan, joilla ei ollut pieniä lapsia. Päätöksenteossa oli lisäksi otettu huomioon se, että Kukkosella oli mahdollisesti ollut vuokratuloa ja että Kuhan vaimolla oli ollut hyvä työpaikka.

Suorsaan ja Tyniin irtisanomisia ei ollut kohdistettu, sillä heillä oli aivan pieniä lapsia. Alalauri, Heikkilä, Juntunen, Pulkkinen ja Sirviö olivat olleet yrityksen kannalta erityisen ammattitaitoisia lihanleikkaajia. He olivat tulleet Kotivara Oy:n palvelukseen kilpailijayrityksestä ja heillä kaikilla oli pitkä kokemus lihan leikkaamisesta. Mainitut työntekijät olivat olleet viemässä uutta leikkuutapaa eteenpäin, kun Kotivara Oy:n leikkaamon urakat oli uudistettu vuonna 1991 heidän suorittamansa leikkuutavan pohjalta.

Kanteessa väitettiin, että aputyöntekijät Ojala ja Ylimäki olisivat olleet ammattimiehiä. Leikkaamosta puhuttaessa käsite "ammattimies" tarkoitti vain ammattitaitoista lihanleikkaajaa. Näin ollen Ojala ja Ylimäki eivät olleet olleet ammattimiehiä.

Myös aputyöntekijöiden irtisanomisten osalta oli kiinnitetty huomiota sosiaalisiin seikkoihin. Yhtiön palvelukseen leikkaamoon jääneillä aputyöntekijöillä Marjasella ja Pudaksella oli pieniin lapsiin kohdistuva huoltovelvollisuus. Työhön jäänyt Erkkilä ja irtisanottu Ylimäki olivat kumpikin tulleet työhön vuonna 1993, joten heidän työsuhteidensa kestojen välillä ei ollut suurta eroa. He olivat kumpikin poikamiehiä. Erkkilä oli kuitenkin työnantajan kannalta ollut ammattitaitoisempi sekä paremmin alalle suuntautunut, sillä hän oli käynyt Koivikon maatalousoppilaitoksen.

Ojalan osalta irtisanomiseen oli päädytty sen vuoksi, että hän ei ollut ollut yrityksen kannalta samalla tavalla tärkeä työntekijä kuin muut aputyöntekijät. Hän oli opintovapaalla hankkinut itselleen toisen ammatin ja ilmoittanut työnjohtajalle useamman kerran siirtyvänsä tämän ammatin mukaisiin tehtäviin heti, kun se oli mahdollista. Aikaisemmin hän oli toiminut autonkuljettajana. Leikkaamon työntekijöistä hänellä oli vähiten työkokemusta. Ojalalla oli lapsia, mutta lapset olivat jo vanhempia.

Kannevaatimuksista

Se, että irtisanotut olivat työskennelleet yrityksen muilla osastoilla ei kuvannut erityistä ammattitaitoa tai osaamista. Kotivara Oy:n kokoisessa yrityksessä lähes kaikki työntekijät olivat satunnaisesti joutuneet työskentelemään muilla osastoilla ja muissa kuin varsinaisesti omissa työtehtävissään. Lisäksi kantajan esittämät arviot henkilöiden monityötaitoisuudesta olivat subjektiivisia, eivätkä ne vastanneet työnantajan arviota työntekijöiden ammattitaidosta.

Kanteessa väitettiin, ettei Kotivara Oy:ssä ollut kiinnitetty huomiota työntekijöiden ammattitaitoon. Lähtökohtana niin tehtaan kuin leikkaamonkin osalta oli kuitenkin ollut, ettei yritykselle tärkeitä ammattityöntekijöitä irtisanottu. Irtisanomisjärjestykseen liittyviä seikkoja voitiin painottaa eri tavalla. Lisäksi harkinnassa voitiin ottaa huomioon vain ne tiedot, jotka työnantaja oli tiennyt tehdessään päätöksen. Näiden seikkojen vuoksi ja koska työntekijäpuoli ei ollut tuonut mitään konkreettista asiaa esille väittäessään, että irtisanomisjärjestystä oli rikottu, työnantajaa ei voitu tuomita työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta, vaikka työtuomioistuin harkitsisi irtisanomisjärjestyksen vääräksi. Työnantaja oli liikkunut sen harkintavallan puitteissa, minkä irtisanomisjärjestysmääräys jo sanamuotonsakin mukaan jätti työnantajalle.

Mikäli työtuomioistuin kuitenkin tuomitsisi Kotivara Oy:n maksamaan työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa, määrässä oli otettava huomioon määräyksen epätarkkuus, työnantajan toiminta ja neuvotteluhalukkuus sekä se, ettei pääluottamusmies useammista pyynnöistäkään huolimatta ollut perustellut mitenkään väitettään.

Kotivara Oy oli noudattanut irtisanomissuojasopimusta irtisanoessaan edellä mainitut työntekijät. Elintarviketeollisuus ry ei siten ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Liittoa ei voitu tuomita valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä senkään vuoksi, ettei väitettä irtisanomissuojasopimuksen rikkomisesta ollut neuvotteluvaiheessa riittävästi yksilöity. Tämän vuoksi työnantajaliiton oli aivan mahdotonta seurata ja valvoa näinkin monitahoisessa irtisanomistilanteessa noudatettavaa irtisanomisjärjestystä sopimuksessa olevien monien harkintatekijöiden kannalta käytännössä muuten, kuin antamalla yleisiä ohjeita määräyksen sisällöstä. Yrityksen edustajalle oli kerrottu ennen irtisanomisten toimittamista, että irtisanomissuojasopimukseen sisältyi vähentämisjärjestystä koskeva määräys. Lisäksi oli selitetty sen sisältöä.

Pelkkä tietoisuus siitä, että yrityksessä aiottiin toteuttaa irtisanomisia ei riittänyt perustamaan valvontavastuuta liitolle noudatettavan järjestyksen osalta. Työehtosopimuslain 8 §:n 2 momentin mukaan yhdistyksen katsottiin laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa, mikäli selvää ja riidatonta työehtosopimuksen määräystä ei ollut sovellettu liittojen yksimielisen kannan mukaisesti, eikä väärää soveltamista olosuhteet huomioon ottaen nopeasti korjattu silloin, kun väärä soveltaminen oli tullut yhdistyksen tietoon. Esillä olevassa asiassa noudatettava määräys ei ollut ollut selvä eikä riidaton, eikä sen tulkinnasta yksittäistapauksessa voinut olla eikä ollut ollut liittojen yksimielistä kantaa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Elintarviketeollisuus ry on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta Kuhan irtisanomisen osalta, koska Kuha on ilmoittanut, ettei hän halua olla mukana irtisanomisjärjestystä koskevassa erimielisyydessä.

SEL:n ja Elintarviketeollisuus ry:n välisen teurastamoita, makkaratehtaita ja einestehtaita koskevan työehtosopimuksen osana noudatetaan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleissopimusta. Edellä mainittuun työehtosopimukseen osallisena SEL:llä on työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan yksinomainen oikeus mainittua työehtosopimusta koskevassa asiassa panna kanne vireille ja ajaa sitä työtuomioistuimessa. Työehtosopimukseen osallisena SEL:llä on myös oikeus saada todetuksi, onko kanteessa esitetty menettely ollut työehtosopimuksen määräysten vastainen ja vaatia seuraamusta mahdollisen työehtosopimuksen vastaisen menettelyn johdosta. Näin ollen ja kun ei ole edes väitetty, että SEL olisi luopunut edellä tarkoitetuista oikeuksistaan, työtuomioistuin hylkää esitetyn väitteen.

Pääasiaratkaisun perustelut

Kotivara Oy on irtisanonut vuoden 1996 kevään ja kesän aikana kahdeksan työntekijää taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä. Työnantajan mukaan irtisanomisia harkittaessa on lähdetty siitä, että irtisanomiset on kohdistettu niiden osastojen työntekijöihin, missä työvoiman vähentämisen tarvetta on ollut. Tämän johdosta tehtaalta on irtisanottu kolme ruiskuttajaa ja leikkaamosta kolme lihanleikkaajaa sekä kaksi aputyöntekijää. Työtuomioistuin on arvioinut suoritettuja irtisanomisia seuraavasti:

Tehtaan irtisanomiset

Tehtaalta on irtisanottu ruiskuttajat Saarela, Häcklin ja Ollakka. Irtisanottavia työntekijöitä tehtaalta valittaessa huomiota on kiinnitetty työnantajan ilmoituksen mukaan ensisijaisesti työntekijöiden ammattitaitoon ja sen monipuolisuuteen.

Saarelan työsuhde on alkanut vuonna 1970 ja Häcklinin ja Ollakan vuonna 1974. Häcklinillä on kaksi huollettavaa. Ennen Saarelaa, Häckliniä ja Ollakkaa olisi kantajan mukaan tullut irtisanoa Kinnunen, Korkala, Pöyskö ja Rautio, joiden kaikkien työsuhteet ovat kestäneet lyhyemmän aikaa kuin irtisanottujen. Kinnusen työsuhde on alkanut vuonna 1985, Korkalan ja Pöyskön vuonna 1986 ja Raution vuonna 1984. Työhön jääneistä vain Rautio on ollut huoltovelvollinen.

Kinnunen ja Korkala ovat aikaisemmin työskennelleet siivuttamossa ja siirryttyään tehtaalle he ovat jatkaneet työskentelyään siivuttamoon jääneellä metwurstin kaasupakkauskoneella, jonka säädöt he ovat hallinneet itsenäisesti. Sen lisäksi Kinnunen ja Korkala ovat tehtaan puolella hallinneet ruokamakkaroiden ruiskutuksen eli sen, mitä irtisanotut ovat pääasiallisena työnään tehneet. Todistajana kuullun Kotivara Oy:n silloisen tehtaan tuotantopäällikön mukaan irtisanotut työntekijät olivat jonkin verran työskennelleet kaasupakkauskoneella, tosin vain lähinnä avustavissa tehtävissä. He eivät olleet myöskään hallinneet koneen säätöjä. Vaikka kaasupakkauskoneen säädöt olisivat ehkä olleet ainakin aikaa myöten myös irtisanottujen työntekijöiden opittavissa, työtuomioistuimen arvion mukaan työnantajalla on irtisanomishetkellä ollut asialliset perusteet katsoa Kinnusen ja Korkalan olleen yhtiölle tärkeämpiä ammattityöntekijöitä kuin Saarela, Häcklin ja Ollakka.

Pöyskö on pääasiassa työskennellyt savustamossa. Lisäksi hän on kepittänyt tankomakkaroita. Todistajana kuullun tehtaan tuotantopäällikön mukaan savustamon työ on fyysisesti raskasta työntekijän joutuessa tyhjentäessään ja täyttäessään savustusuuneja siirtelemään jopa 400 kiloa painavia makkaravaunuja. Myös tankomakkaroiden kepittäminen on fyysisesti raskasta työntekijän joutuessa nostelemaan noin 20 kiloa painavia makkarakeppejä.

Todistajana kuullun pääluottamusmiehen mukaan Ollakka on jonkin verran kepittänyt tankomakkaroita. Tehtaan tuotantopäällikön mukaan Ollakka, Saarela ja Häcklin eivät kuitenkaan olisi kyenneet työskentelemään pääasiallisesti tankomakkaroiden kepittäjänä tai savustamossa työn fyysisen rasittavuuden vuoksi. Tuotantopäällikön mukaan Kotivara Oy:ssä on aikaisemmin kokeiltu sitä, että myös naiset ovat tehneet näitä raskaampia töitä päätyönään, mutta he ovat itse todenneet työn olevan heille liian raskasta. Myös todistajana kuullun pääluottamusmiehen mukaan savustamossa ei ole naisia ja tankomakkaroiden kepittämisessäkin käytetään enimmäkseen miehiä työn fyysisen rasittavuuden vuoksi. Koska Pöysköä on voitu käyttää myös fyysisesti raskaissa töissä, työnantajalla voidaan katsoa olleen asialliset perusteet pitää Pöysköä yhtiölle irtisanottuja työntekijöitä tärkeämpänä ammattityöntekijänä.

Rautio on ruiskuttanut pääasiallisesti samoja ruokamakkaroita kuin irtisanotut, mutta sen lisäksi hän on hallinnut itsenäisesti myös tankomakkaroiden ruiskutuksen ja siinä käytettävän koneen säädöt. Tankomakkaroiden ruiskutus on raskaampaa kuin ruokamakkaroiden ruiskutus ja tankomakkaroiden valmistuksessa käytettävä kone vaatii tarkempia säätöjä.

Todistajana kuultu pääluottamusmies on todennut, että irtisanotut työntekijät eivät osanneet tankomakkaroiden ruiskutusta, mutta on toisaalta todennut, ettei Ollakalle ja Häcklinille ole annettu edes mahdollisuutta oppia niiden ruiskutusta. Todistajana kuullun tehtaan tuotantopäällikön mukaan irtisanotut työntekijät eivät olleet hallinneet tankomakkaroiden ruiskutusta useista opettelukerroista huolimatta eivätkä he olleet olleet halukkaita sitä edes opettelemaan. Koska Rautio on hallinnut tankomakkaroiden ruiskutuksen, työnantajalla voidaan työtuomioistuimen mielestä katsoa olleen asialliset perusteet pitää myös Rautiota yhtiölle irtisanottuja työntekijöitä tärkeämpänä ammattityöntekijänä.

Yhtiön palvelukseen tehtaalle jääneillä työntekijöillä on siten ollut oman työn edellyttämän ammattitaidon lisäksi ammattitaitoa myös johonkin muuhun vaativaan työhön, kuten esimerkiksi siihen työhön, mitä irtisanotut työntekijät olivat päätyönään tehneet. Sen sijaan irtisanotut työntekijät ovat olleet ammattitaitoisia vain omassa työssään.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Kotivara Oy:n irtisanomisjärjestystä muodostaessaan ja pannessaan edellä todetulla tavalla painoa työntekijöiden monipuoliseen ammattitaitoon voida katsoa menetelleen vastoin työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä.

Leikkaamon irtisanomiset

Leikkaamosta on irtisanottu lihanleikkaajat Siira, Kuha ja Kukkonen sekä aputyöntekijät Ojala ja Ylimäki. Irtisanottavia työntekijöitä leikkaamosta valittaessa huomiota on työnantajan ilmoituksen mukaan kiinnitetty ensisijaisesti työntekijän ammattitaitoon ja käytettävyyteen tulevaisuudessa. Lisäksi huomiota on kiinnitetty sosiaalisiin seikkoihin.

Lihanleikkaajista Siiran työsuhde on kestänyt yhteensä yli 30 vuotta. Kuhan työsuhde on alkanut vuonna 1971 ja Kukkosen vuonna 1983. Kuhalla on ollut kaksi ja Kukkosella yksi huollettava. Ennen Siiraa, Kuhaa ja Kukkosta olisi kantajan mukaan tullut irtisanoa Tyni, Suorsa, Alalauri, Heikkilä, Juntunen, Pulkkinen, Sirviö ja Hyvärinen, joiden kaikkien työsuhde on ollut lyhyempi kuin irtisanottujen. Suorsan työsuhde on alkanut vuonna 1993, Tynin vuonna 1992, Alalaurin, Heikkilän, Juntusen, Pulkkisen ja Sirviön vuonna 1990 ja Hyvärisen vuonna 1985. Alalaurilla, Hyvärisellä ja Sirviöllä ei ole ollut huoltovelvollisuutta. Tynillä, Suorsalla ja Pulkkisella on ollut yksi ja Heikkilällä ja Juntusella kaksi huollettavaa. Heikkilä on ollut lisäksi yksinhuoltaja.

Kaikki lihanleikkaajat ovat olleet ammattitaitoisia työntekijöitä. Siira on kuitenkin irtisanottu osittaisen työrajoitteisuuden vuoksi. Hän on osallistunut vain sian leikkaamiseen muiden leikatessa sekä sikaa että nautaa. Kuhaan ja Kukkoseen irtisanomiset on kohdistettu sen vuoksi, ettei heillä, toisin kuin Suorsalla ja Tynillä, ole ollut pieniin lapsiin kohdistuvaa huoltovelvollisuutta. Hyväristä ei ole irtisanottu todistajana kuullun leikkaamon tuotantopäällikön mukaan sen vuoksi, että hän on vuonna 1992 ottanut asuntolainan. Alalauri, Heikkilä, Juntunen, Pulkkinen ja Sirviö ovat työnantajan mukaan olleet yhtiön toiminnan kannalta erityisen tärkeitä ammattityöntekijöitä, koska he ovat tullessaan Kotivara Oy:n palvelukseen kilpailijayrityksestä tuoneet mukanaan uuden lihan leikkuutavan.

Todistajana kuullun pääluottamusmiehen mukaan kilpailijayrityksestä tulleet työntekijät eivät ole olleet muita työntekijöitä ammattitaitoisempia lihanleikkaajia. Hänen mukaansa Kotivara Oy:ssä uudistetaan jatkuvasti lihan leikkuutapoja eivätkä kilpailijayrityksestä tulleet työntekijät siinä mielessä olleet tuoneet mitään uutta Kotivara Oy:hyn. Tyni ja Suorsa puolestaan ovat olleet nuorempia lihanleikkaajia eivätkä he ole olleet yhtä ammattitaitoisia kuin irtisanotut työntekijät. Sen sijaan Kuha, joka on irtisanottu, on ollut pääluottamusmiehen mukaan erityisen ammattitaitoinen lihanleikkaaja.

Kun otetaan huomioon Siiran osittainen työrajoitteisuus, Kotivara Oy:n ei voida katsoa irtisanoessaan Siiran ja jättäessään irtisanomatta ne työntekijät, jotka pystyivät leikkaamaan sekä nautaa että sikaa, menetelleen vastoin työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä.

Kilpailijayrityksestä tulleet työntekijät ovat tulleet Kotivara Oy:n palvelukseen vuonna 1990. Vaikka he olisivat tullessaan tuoneet Kotivara Oy:hyn uudenlaisen lihan leikkuutavan ja hallinneet sillä hetkellä uuden leikkuutavan paremmin kuin muut työntekijät, sillä ei työtuomioistuimen arvion mukaan ollut enää merkitystä irtisanomisista päätettäessä kuusi vuotta myöhemmin. Esitetyn selvityksen mukaan irtisanomishetkellä sekä irtisanotut että yhtiön palvelukseen jääneet työntekijät ovat leikanneet lihaa samalla tavalla niin sanotussa täydessä urakassa. Kaikki täyteen urakkaan hyväksytyt lihanleikkaajat pystyivät leikkaamaan lihaa tietyllä nopeudella ja heillä kaikilla on ollut sama urakkapalkka.

Kuhalla ja Kukkosella on ollut huomattavasti pidempi työsuhde kuin edellä mainituilla Kotivara Oy:n palvelukseen jääneillä lihanleikkaajilla. Kuhalla ja Kukkosella on myös ollut huollettavia. Kun lisäksi on jäänyt näyttämättä, että työhön jääneet lihanleikkaajat olisivat olleet yhtiölle tärkeämpiä ammattityöntekijöitä kuin Kuha ja Kukkonen, Kotivara Oy ei ole heidän irtisanomistensa yhteydessä työtuomioistuimen arvion mukaan kiinnittänyt riittävää huomiota heidän työsuhteidensa pituuteen ja huoltovelvollisuuteen.

Myös Heikkilällä on ollut irtisanottuja lihanleikkaajia huomattavasti lyhyempi työsuhde, mitä työnantaja irtisanomisjärjestystä muodostaessaan ei ole riittävästi ottanut huomioon. Siihen, ettei Heikkilää ollut irtisanottu, on kuitenkin osaltaan vaikuttanut se, että hän on ollut yksinhuoltaja. Esitetyn selvityksen mukaan pääluottamusmies on vaatinut yhteistoimintaneuvotteluissa sosiaalisten perusteiden huomioimista muun muassa siten, ettei yksinhuoltajia irtisanota.

Aputyöntekijöistä Ojalan työsuhde on alkanut vuonna 1975 ja Ylimäen vuonna 1992. Ylimäki on ennen vakituisen työsuhteensa alkamista ollut määräaikaisessa työsuhteessa. Ojalalla on ollut kaksi huollettavaa. Ennen Ojalaa ja Ylimäkeä olisi kantajan mukaan tullut irtisanoa Marjanen, Pudas ja Erkkilä. Marjasen ja Pudaksen työsuhde on alkanut vuonna 1992 ja Erkkilän vuonna 1993.

Kaikki aputyöntekijät ovat olleet yhtä ammattitaitoisia. Ojala ja Ylimäki on kuitenkin työnantajan ilmoituksen mukaan irtisanottu, koska heillä ei, toisin kuin Marjasella ja Pudaksella, ollut huollettavinaan pieniä lapsia. Ojala on lisäksi hankkinut itselleen opintovapaalla toisen ammatin ja ilmoittanut haluavansa siirtyä uutta ammattia vastaavalle alalle. Ylimäen on katsottu ylioppilas-merkonomina löytävän helpommin uuden työn kuin yhtiön palvelukseen jääneet aputyöntekijät. Erkkilä puolestaan on työnantajan mukaan suuntautunut alalle paremmin kuin irtisanotut, koska hän on käynyt maatalousoppilaitoksen.

Irtisanoessaan Ojalan ennen työsuhteeseen edelleen jääneitä Marjasta, Pudasta ja Erkkilää, joiden työsuhteet ovat kestäneet lähes kaksikymmentä vuotta lyhyemmän aikaa kuin Ojalan, Kotivara Oy ei työtuomioistuimen arvion mukaan ole kiinnittänyt riittävää huomiota hänen työsuhteensa pitkään kestoon ja huoltovelvollisuuteen.

Ylimäelläkin on ollut pidempi työsuhde kuin työhön jääneillä. Koska Marjanen ja Pudas ovat kuitenkin olleet huoltovelvollisia, Kotivara Oy:n ei voida katsoa irtisanoessaan Ylimäen ennen Marjasta ja Pudasta menetelleen vastoin työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä. Näyttämättä on sen sijaan jäänyt, että Erkkilä olisi ollut yhtiölle tärkeämpi ammattityöntekijä kuin Ylimäki. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo, ettei yhtiö ole riittävästi kiinnittänyt huomiota siihen, että Ylimäellä on ollut yli kaksi vuotta pidempi työsuhde kuin Erkkilällä. Yhtiö on siten Ylimäen irtisanoessaan menetellyt työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen vastaisesti.

Johtopäätöksiä

Edellä esitetyillä perusteella työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Kotivara Oy olisi irtisanoessaan tehtaalta ruiskuttajat Saarelan, Häcklinin ja Ollakan menetellyt työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen vastaisesti.

Irtisanoessaan lihanleikkaajista Kuhan ja Kukkosen ennen selvästi lyhyemmän aikaa työsuhteessa olleita Tyniä, Suorsaa, Alalauria, Juntusta, Pulkkista, Sirviötä ja Hyväristä työnantajan on katsottava rikkoneen tietensä edellä mainittua määräystä. Sen sijaan työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että yhtiö ottaessaan huomioon pääluottamusmiehen esittämät sosiaaliset perusteet ja irtisanoessaan mainitut työntekijät ennen Heikkilää, joka on ollut yksinhuoltaja, olisi rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Lisäksi työtuomioistuin katsoo, että työnantajan olisi pitänyt perustellusti tietää rikkovansa kyseistä työvoiman vähentämismääräystä irtisanoessaan ammatillisesti tasavertaisista aputyöntekijöistä pidempään työsuhteessa olleet Ojalan ennen Marjasta, Pudasta ja Erkkilää ja Ylimäen ennen Erkkilää.

Työnantajaliiton vastuu

Liittojen välillä on käyty 6.5.1996 erimielisyysneuvottelut Kotivara Oy:ssä suoritettujen irtisanomisten johdosta. Työnantajaliiton on viimeistään tuolloin katsottava tulleen tietoiseksi siitä, ettei työntekijäpuoli ole hyväksynyt työvoiman vähentämisjärjestystä. Tämän johdosta Elintarviketeollisuus ry:n olisi tullut tapahtunutta tarkemmin selvittää irtisanomisjärjestyksen sopimuksenmukaisuutta. Neuvotteluiden pääpaino on kuitenkin ollut irtisanomisperusteiden arvioinnissa eikä esitetyn selvityksen mukaan työntekijäpuolikaan ole ollut kovin halukas neuvottelemaan irtisanomisjärjestyksestä, ettei työnantajapuolelle olisi syntynyt sellaista käsitystä, että irtisanomisten perusteet olisi hyväksytty. Tässä tilanteessa Elintarviketeollisuus ry:n ei työtuomioistuimen mielestä voida katsoa syyllistyneen valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa Kotivara Oy:n menetelleen irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n vastaisesti irtisanoessaan Kuhan, Kukkosen, Ojalan ja Ylimäen työsopimukset.

Työtuomioistuin tuomitsee Kotivara Oy:n työehtosopimuslain 7, 9 ja 10 §:n nojalla sekä ottaen huomioon työehtosopimuksen hyvityssakkojen enimmäismäärää koskevan määräyksen maksamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 10 000 markkaa.

Elintarviketeollisuus ry:hyn kohdistetut vaatimukset hylätään.

Kotivara Oy velvoitetaan korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut 15 100 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä. Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen Elintarviketeollisuus ry saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Vänttinen, Hynönen ja Korpela jäseninä. Esittelijä on ollut Tuliara.

Tuomio on yksimielinen.