Labor court dismisses union claim that maternity pay applies to employees on parental leave before maternity leave.

Työehtosopimuksen mukaan työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään kuusi kuukautta ennen synnytystä, maksetaan palkka synnytysloman ajalta. Kun sopijapuolen muusta tarkoituksesta ei ollut selvitystä, sopimusmääräystä oli tulkittava sen sanamuotoa vastaavalla tavalla. Siten myös hoitovapaalta suoraan synnytyslomalle jäävälle työntekijälle, jonka työsuhde oli jatkunut vähintään kuusi kuukautta ennen synnytystä, tuli maksaa palkka synnytysloman ajalta. (Ään.)

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry Vastaaja Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry Kuultava Mikkelin Autokoulu Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies Seppo Viljakainen

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 27.9.1995 allekirjoitetussa liikenneopettajia koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § Synnytysloma

1. Työntekijän oikeus äitiys-, isyys- ja vanhempainlomaan sekä hoitovapaaseen määräytyy työsopimuslain ja sairausvakuutuslain perusteella.

2. Naispuoliselle työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään 6 kuukautta ennen synnytystä, maksetaan hänen synnytyslomansa ajalta palkka 3 kuukauden pituiselta ajanjaksolta työsopimuslain 34 §:n nojalla tulevan synnytysloman alkamispäivästä lukien. Synnytysloman palkasta vähennetään, mitä työntekijä saa synnytyksen takia samalta ajanjaksolta äitiysrahaa tai siihen verrattavaa muuta korvausta lain tai sopimuksen perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT (jäljempänä AKT) on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan työehtosopimuksen 14 §:n 2 kohdan synnytyslomamääräyksen tulkinnaksi, että naispuoliselle työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään kuusi kuukautta ennen synnytystä, maksetaan hänen synnytyslomansa ajalta palkka kolmen kuukauden pituiselta ajanjaksolta työsopimuslain 34 §:n nojalla tulevan synnytysloman alkamispäivästä lukien riippumatta siitä, onko työntekijä ennen synnytysloman alkamista ollut työssä.

Lisäksi AKT on vaatinut Mikkelin Autokoulu Ky:n ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen Seppo Viljakaisen velvoittamista yhteisvastuullisesti maksamaan liikenneopettaja Eini Karvoselle synnytysloma-ajan palkkaa ajalta 8.7. 7.10.1996 yhteensä 23 100 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Edelleen AKT on vaatinut Erityispalvelujen Työnantajaliiton velvoittamista korvaamaan AKT:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Karvonen oli työskennellyt 2.11.1989 lähtien Mikkelin Autokoulu Ky:n palveluksessa. Hän oli jäänyt ensimmäisen kerran äitiyslomalle 10.1.1994. Äitiysloman jälkeen hän oli jäänyt hoitovapaalle ja sen aikana 8.7.1996 lukien uudelleen äitiyslomalle. Riidan kohteena oli, tuliko työehtosopimuksen 14 §:n 2 kohdan mukaan maksaa palkkaa myös sellaiselle synnytyslomalla olevalle työntekijälle, joka oli jäänyt synnytyslomalle hoitovapaalta.

Työehtosopimuksen 14 §:n 2 kohdan sanamuodon mukaan synnytysloman ajalta palkka oli maksettava aina, jos työntekijän työsuhde oli jatkunut vähintään kuusi kuukautta ennen synnytystä. Sillä seikalla, oliko työntekijä ollut työssä, vuosilomalla, lomautettuna, opintovapaalla tai hoitovapaalla ei ollut merkitystä määräyksessä tarkoitettua palkanmaksuvelvollisuutta arvioitaessa. Keskeistä oli työsuhteen kestoa koskevan edellytyksen täyttyminen. Mitään muita edellytyksiä palkanmaksulle ei ollut asetettu eivätkä osapuolet muita edellytyksiä olleet tarkoittaneet asettaa.

Jos osapuolet olisivat tarkoittaneet asettaa edellytykseksi esimerkiksi sen, että työntekijän tuli olla synnytysloman edellä työssä, osapuolet olisivat tämän edellytyksen sopimukseen kirjanneet. Näin oli menetelty muun muassa lomaltapaluurahan maksamista koskevassa työehtosopimuksen 17 §:n 2 kohdan määräyksessä. Toisaalta 17 §:n 3 kohdan määräyksen mukaan muun muassa hoitovapaalla oleminen ennen tai jälkeen vuosiloman ei poistanut lomaltapaluurahan maksamisvelvollisuutta. Tästä voitiin perustellusti vetää osapuolten tarkoitusta yleisemminkin kuvaava johtopäätös, jonka mukaan hoitovapaan käyttäminen ei vähentänyt työntekijälle työehtosopimuksen mukaan kuuluvia etuuksia.

Osapuolet olivat neuvotelleet synnytyslomaa koskevasta määräyksestä kokonaisuudessaan työehtosopimusneuvotteluissa, jotka olivat johtaneet sopimukseen 29.5.1986. Noissa neuvotteluissa työehtosopimuksen sisältö oli muutettu vastaamaan vuoden 1985 aikana voimaan tullutta vanhemmuuteen liittyvää lainsäädäntöä. Neuvotteluissa oli ollut esillä useita eri malleja, joiden mukaan uudet määräykset tulisi sisällyttää työehtosopimukseen. Tuossa yhteydessä synnytysloman ajan palkanmaksuvelvollisuutta oli pidennetty yhdellä kuukaudella.

Työtuomioistuin oli aiemmissa ratkaisuissaan TT 1988-166 ja 1990-49 ottanut kantaa työnantajan palkanmaksuvelvollisuuteen vastaavassa tilanteessa. Nyt riidan kohteena olevassa asiassa oli oleellisia eroja tuomioon TT 1988-166 verrattuna. Keskeinen ja perustavaa laatua oleva ero oli siinä, että synnytysloman aikaa koskevalle palkanmaksuvelvollisuudelle oli asetettu selkeä työsuhteen kestoa koskeva edellytys. Tätä edellytystä tai mitään muutakaan edellytystä ei mainitussa työtuomioistuimen tuomiossa ollut ollut. Määräyksellä oli tarkoitettu, että kaikissa tilanteissa, joissa työntekijän työsuhde oli kestänyt vähintään kuusi kuukautta, työntekijällä oli oikeus synnytysloma-ajan palkkaan.

Toinen oleellinen seikka oli, että vuoden 1986 työehtosopimusneuvotteluissa työehtosopimuksen sisältö oli muutettu edellisenä vuonna voimaan tulleiden, vanhemmuuteen liittyvien säännösten mukaiseksi. Samassa yhteydessä oli muutettu myös synnytysloma-ajan palkkaa koskevaa määräystä siten, että palkanmaksun ajanjaksoa oli pidennetty yhdellä kuukaudella. Tuossakaan yhteydessä työnantajaliitto ei ollut esittänyt mitään vaatimuksia sen suhteen, että synnytysloma-ajan palkanmaksuvelvollisuuden edellytyksiä olisi muutettava.

Kolmas oleellinen ero aikaisempaan tuomioon nähden oli, että työehtosopimusmääräystä oli käytännössä sovellettu siten, ettei työntekijän ollut edellytetty olevan työssä ennen synnytysloman alkamista. Tällaisia tilanteita oli ollut muun muassa silloin, kun työntekijä oli jäänyt synnytyslomalle suoraan vuosilomaltaan.

Työtuomioistuimen tuomio TT 1990-49 oli miltei täydellisesti nyt riidan kohteena olevan tapauksen kanssa samankaltainen. Synnytysloman palkanmaksuvelvollisuuden edellytyksenä oli tietty työsuhteen kestoaika. Uuden lainsäädännön sisällyttämisestä työehtosopimukseen oli neuvoteltu ja synnytysloman palkanmaksua koskevaa määräystä oli muutettu tuossa yhteydessä. Työnantajaliitto ei ollut vaatinut vuoden 1986 neuvottelujen yhteydessä eikä sen jälkeenkään käydyissä sopimusneuvotteluissa lisäedellytyksiä synnytyloman palkanmaksuvelvollisuudelle.

Työehtosopimuksen sanamuodon ja osapuolten tarkoituksen perusteella työntekijällä oli, riippumatta siitä, oliko hän työssä vai ei ennen synnytysloman alkamista, oikeus kolmen kuukauden pituiselta ajanjaksolta palkkaan synnytyslomansa aikana siitä hetkestä lukien, kun synnytysloma työsopimuslain 34 §:n mukaisesti alkoi. Sanamuotoa ja osapuolten tarkoitusta tukivat ja sitä osoittivat määräyksen soveltaminen käytännössä ja se, ettei työnantajapuoli ollut määräyksen muuttamisen yhteydessä vuonna 1986 vaatinut lisäedellytyksiä synnytysloma-ajan palkan maksamiselle.

VASTAUS

Vaatimukset

Erityispalvelujen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Lisäksi Erityispalvelujen Työnantajaliitto on vaatinut AKT:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Työehtosopimuksen 14 §:n 2 kohdan mukainen kolmen kuukauden palkallinen äitiysloman ajanjakso edellytti, että työntekijä palasi työhön äitiyslomaltaan ennen uuden äitiysloman alkamista. Koska Karvonen ei ollut jäänyt äitiyslomalle työstään, hän ei ollut oikeutettu palkkaan uuden synnytyslomansa ajalta.

Työehtosopimuksen määräys synnytysloma-ajan palkasta oli peräisin 1970-luvulta. Oikeus äitiysloman palkkaan ei perustunut työsopimuslakiin, vaan se perustui yksinomaan työehtosopimukseen. Kyseessä olevista määräyksistä aikanaan sovittaessa ei vielä ollut olemassa säännöksiä hoitovapaasta, jotka oli otettu työsopimuslakiin vasta vuonna 1985. Näin ollen tilanne, että uusi synnytysloma olisi alkanut hoitovapaan aikana ei ollut ollut mahdollinen puheena olevasta työehtosopimuksen määräyksestä ensi kertaa sovittaessa.

Sopiessaan äitiysloma-ajan palkkamääräyksestä osallisliitot eivät olleet voineet edes kuvitella tilannetta, jossa työnantaja olisi joutunut maksamaan toimihenkilölle synnytysloman palkan useamman kerran peräkkäin ilman että toimihenkilö olisi ollut välillä työssä.

Työntekijäliiton tulkinta johtaisi siihen, että työnantajan palkanmaksuvelvollisuus lisääntyisi huomattavasti uuden äitiysloman ajalta, koska liikenneopettajalla ei olisi ollut palkkatuloa hoitovapaan aikana. Työehtosopimuksen 14 §:n 2 kohdan mukaan synnytysloman palkasta vähennetään, mitä työntekijä saa synnytyksen takia samalta ajanjaksolta äitiysrahaa tai siihen verrattavaa muuta korvausta lain tai sopimuksen perusteella. Kun äitiyspäiväraha pienenee, kasvaa työnantajan maksuvelvollisuus vastaavasti.

Kevään 1986 työehtosopimusneuvotteluissa silloisen työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohtaa oli muutettu vain sanonnaltaan vastaamaan työsopimuslain vuonna 1985 muuttuneita säännöksiä. Työehtosopimuksen 13 §:n 3 kohta koski synnytysloman palkanmaksuvelvollisuutta. Tämän osalta muutos oli koskenut ainoastaan palkanmaksuvelvollisuuden pituutta; palkanmaksuvelvollisuutta oli pidennetty kahdesta kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Palkanmaksuperusteisiin ei ollut tehty muutosta eikä niistä osallisliittojen välillä tällöin ollut neuvoteltu. Asia ei ole ollut osallisliittojen välillä esillä myöskään myöhemmissä neuvotteluissa. Kanteessa tarkoitettua tilannetta ei ollut sopimusneuvotteluissa huomioitu eikä siitä ollut työehtosopimuksessa sovittu.

Ennen kuin osallisliittojen väliset neuvottelut keväällä 1986 olivat päättyneet umpikujaan oli useista asioista päästy yhteisymmärrykseen. Näistä yksi oli ollut silloisen työehtosopimuksen 13 §:n muutoskohdat. Osallisliittojen välillä ei asiasta ollut syvällisemmin neuvoteltu, vaan 13 §:n 1 kohta oli muutettu vastaamaan nykyistä lainsäädäntöä. Yhteisymmärrys oli saavutettu 1 kohdasta jo maaliskuussa 1986. Työehtosopimuksen 13 §:n 3 kohdan osalta työntekijäliitto oli vaatinut palkanmaksuvelvollisuutta neljän kuukauden ajalta silloisen kahden kuukauden sijasta. Kompromissina oli sovittu kolmen kuukauden palkanmaksuvelvollisuudesta.

Synnytysloma-ajan palkkamääräyksistä oli sovittu ennen hoitovapaamääräysten tuloa työsopimuslakiin. Sopiessaan silloisen työehtosopimuksen 13 §:n määräyksistä nyt esillä olevaa tilannetta ei siten ollut voitu ennakoida. Palkanmaksuvelvollisuuden ehdoksi asetettu kuuden kuukauden työsuhde ennen synnytystä tarkoitti nimenomaan työskentelyä ennen synnytystä. Työehtosopimuksen mukainen lomaltapaluurahan maksamisvelvollisuus hoitovapaan yhteydessä ei antanut johtoa nyt esillä olevaan asiaan. Vuosilomalta synnytyslomalle jääminen oli myös eri asia, koska vuosiloma oli palkallista työssäoloaikaan rinnastettavaa aikaa.

Työtuomioistuimen tuomiossa TT 1990-49 käsitellyssä tapauksessa Pankkialan Työnantajaliitto ry oli nimenomaan vaatinut synnytyksen uusiutumistapauksen osalta muutosta työehtosopimukseen saamatta sitä kuitenkaan läpi. Nyt esillä olevassa tapauksessa neuvotteluja ei ollut käyty, joten jo tältäkään osalta tapaus ei soveltunut esillä olevaan tilanteeseen. Sen sijaan työtuomioistuimen tuomio TT 1988-166 käsitteli nyt esillä olevaan tapaukseen verrattavaa tapausta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Eini Karvonen on työskennellyt Mikkelin Autokoulu Ky:n palveluksessa liikenneopettajana 2.11.1989 alkaen. Hän on 10.1.1994 jäänyt synnytyslomalle ja sen jälkeen hoitovapaalle, jonka aikana hän on palaamatta välillä työhön jäänyt 8.7.1996 lukien uudelle synnytyslomalle.

Liikenneopettajien työehtosopimuksen 14 § 2 kohdan mukaan työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään kuusi kuukautta ennen synnytystä, maksetaan hänen synnytyslomansa ajalta palkka kolmen kuukauden pituiselta ajanjaksolta. Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko työnantaja ollut velvollinen kyseisen työehtosopimusmääräyksen perusteella maksamaan palkan Karvoselle myös 8.7.1996 alkaneen uuden synnytysloman ajalta.

Esitetyn selvityksen mukaan työsopimuslain uudet hoitovapaa- ja muut vanhemmuuteen liittyneet säännökset ovat olleet esillä sopijapuolten välisissä työehtosopimusneuvotteluissa ja ne on huomioitu 1.6.1986 voimaan tulleessa liikenneopettajien työehtosopimuksessa. Synnytyslomaa koskevassa sopimusmääräyksessä on todettu, että työntekijän oikeus äitiys-, isyys- ja vanhempainlomaan sekä hoitovapaaseen määräytyy työsopimuslain ja sairausvakuutuslain perusteella. Tämä määräys on korvannut aiemman määräyksen, jonka mukaan työntekijällä oli oikeus olla synnytyksen vuoksi poissa työstä enintään 12 kuukautta, ellei se aiheuttanut töiden järjestelylle poikkeuksellisen suuria vaikeuksia.

Vuoden 1986 työehtosopimuksessa muutettiin myös synnytysloma-ajan palkkamääräystä siten, että palkallinen ajanjakso pidennettiin kahdesta kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Synnytysloma-ajan palkan maksamisen edellytyksiä ei tuossa yhteydessä muutettu. Neuvotteluissa ei ole erikseen ollut esillä palkanmaksuvelvollisuus tilanteessa, jossa työntekijä jää uudelle äitiyslomalle palaamatta välillä työhön.

AKT:n puolelta työehtosopimusneuvotteluihin osallistunut entinen osastosihteeri on työtuomioistuimessa todistajana kertonut, että puhelinneuvonnassa oli jo ennen vuoden 1986 sopimusmuutosta esiintynyt kyselyjä työnantajan palkanmaksuvelvollisuudesta työntekijän jäädessä uudelleen äitiyslomalle. Todistajan mukaan tulkinnan tässä tapauksessa oli todettu määräytyvän sopimusmääräyksen sanamuodon mukaan. Tämän mukaisesti oli ilmeisesti myös käytännössä menetelty, koska erimielisyystapauksia ei ollut tullut tietoon. Työntekijäpuolelta ei ollut vuoden 1986 työehtosopimusneuvotteluissa nähty aiheelliseksi ottaa synnytysloma-ajan palkanmaksuvelvollisuutta esille, koska määräyksen sanamuoto oli vastannut heidän kantaansa. Neuvotteluissa oli todistajan mukaan todettu, että aiempi käytäntö jatkuu edelleen.

Työnantajapuolelta vuoden 1986 työehtosopimusneuvotteluihin osallistunut johtaja on todistajana kertonut, ettei hänen tietääkseen alalla johtuen lähinnä naisten vähäisestä määrästä ollut muodostunut käytäntöä palkan maksamisesta nyt riidanalaisessa tilanteessa. Asia ei ollut ollut myöskään esillä mainituissa vuoden 1986 työehtosopimusneuvotteluissa. Viittaus työsopimuslain hoitovapaaym. säännöksiin oli otettu työehtosopimukseen säännösten sisältöä tarkemmin läpikäymättä. Sen sijaan enemmän oli keskusteltu palkallisen synnytysloman pituudesta, jota sitten olikin suostuttu jatkamaan kahdesta kolmeen kuukauteen.

Todistajankertomukset osoittavat, että sopijapuolet eivät ole sopiessaan muutoksista vuoden 1986 työehtosopimukseen ottaneet nimenomaisesti kantaa työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden laajuuteen synnytysloman ajalta muutoin kuin palkallisen ajanjakson pituuden osalta. Asia ei ole ollut sopimusneuvotteluissa esillä tämän jälkeenkään, joten osapuolet ovat jättäneet kysymyksen vuonna 1986 sovitun sopimustekstin varaan.

Toisaalta todistajankertomusten valossa on katsottava jääneen näyttämättä, että alalla olisi syntynyt yhtenäistä, jomman kumman sopijapuolen tulkintaa tukevaa soveltamiskäytäntöä.

Mainitussa tuomiossa työtuomioistuimen kanta on perustunut työehtosopimusmääräyksen nyt tulkittavana olevasta määräyksestä jonkin verran poikkeavaan sanamuotoon ja työehtosopimusneuvottelujen kulusta esitettyyn selvitykseen. Lähtötilanne on ollut siinä määrin erilainen, ettei tästä tuomiosta ole sellaisenaan saatavissa ohjetta liikenneopettajien työehtosopimuksen tulkintaan.

Mainittu ratkaisu on perustunut siihen molemminpuoliseen ilmoitukseen, että asiaa ei ollut neuvotteluissa huomioitu eikä osapuolten välille siten ollut katsottava syntyneen sopimusta tästä asiasta.

Vastaavalla tavalla uudesta, sopimuksessa huomioimatta jääneestä tilanteesta ei voi enää olla kyse nyt kysymyksessä olevalla liikenneopettajien työehtosopimusalalla, vaan sopijapuolten on uusiessaan sopimuksen jo useamman kerran tekstiä tältä osin muuttamatta katsottava hyväksyneen, että myös hoitovapaalta synnytyslomalle jäävän työntekijän oikeus palkalliseen ajanjaksoon määräytyy työehtosopimuksen synnytyslomamääräyksen mukaan.

Työntekijän jääminen synnytyslomalta uudelle synnytyslomalle palaamatta välillä työhön on ollut mahdollista jo ennen vuoden 1986 työehtosopimusmuutosta, joskin hoitovapaasäännökset ovat merkittävästi lisänneet tällaisten tilanteiden syntymismahdollisuuksia. Kun synnytysloma-ajan palkkamääräyksen sanamuoto on sikäli selkeä, että se asettaa synnytysloman palkan maksamisen edellytykseksi vain vähintään kuusi kuukautta ennen synnytystä jatkuneen työsuhteen, työnantajatahon asiana olisi ollut esittää neuvotteluissa oma käsityksensä määräyksen soveltamisalan mahdollisista rajoituksista muuttuneessa tilanteessa. Kun näin ei ole menetelty ja kun osapuolten muustakaan yhteisestä tarkoituksesta ei ole esitetty selvitystä, sopimusmääräystä on tulkittava sen sanamuotoa vastaavalla tavalla.

Karvisella on siten työehtosopimuksen perusteella oikeus vaatimaansa synnytysloma-ajan palkkaan, jonka määrä on myönnetty oikeaksi.

Kanteen pohjalta ei ole mahdollista ottaa vahvistusvaatimuksessa edellytetyllä tavalla yleisesti kantaa siihen, onko työnantaja liikenneopettajien työehtosopimuksen mukaan aina velvollinen maksamaan palkan synnytysloman ajalta riippumatta siitä, onko työntekijä ennen synnytysloman alkamista ollut työssä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että liikenneopettajien työehtosopimuksen 14 §:n 2 kohdan mukaan hoitovapaalta suoraan synnytyslomalle jäävälle työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään kuusi kuukautta ennen synnytystä, maksetaan hänen synnytyslomansa ajalta palkka kolmen kuukauden pituiselta ajanjaksolta työsopimuslain 34 §:n nojalla tulevan synnytysloman alkamispäivästä lukien.

Mikkelin Autokoulu Oy ja sen vastuunalainen yhtiömies Seppo Viljakainen velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan Eini Karvoselle liikenneopettajien työehtosopimuksen 14 §:n 2 kohdan mukaisena synnytysloma-ajan palkkana ajalta 8.7. - 7.10.1996 23 100 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian laatuun nähden Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kallio, H. Rautiainen, Niskanen, Leivo ja Kolula jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Niskanen, jonka lausuntoon jäsen H. Rautiainen yhtyi, lausui:

Mielestäni työnantajan palkanmaksuvelvollisuus esillä olevassa tilanteessa määräytyy edelleen sen mukaan, mitä osapuolten on katsottava riidanalaisella määräyksellä tarkoittaneen. Sopimusmääräyksestä sovittaessa työsopimuslain hoitovapaasäännösten voimaantulon jälkeen syntynyttä uudenlaista tilannetta ei oltu huomioitu eikä siitä oltu sopimuksessa sovittu. Esitetty selvitys soveltamiskäytännöstä ei tue kummankaan osapuolen näkemystä. Kun työnantaja oli velvollinen maksamaan palkan työntekijän poissaolon ajalta vain niissä tilanteissa, joissa siitä oli erikseen määrätty, palkanmaksuvelvollisuus synnytysloman ajalta on poikkeusmääräys, jota ei voida tulkita laajentavasti määräyksellä velvoitetun eli työnantajan vahingoksi.

Vuoden 1986 työehtosopimusneuvotteluissa sopimusmääräystä on muutettu, mutta ei riidanalaiselta osalta. Tässä vaiheessa määräyksen tulkinnasta ei ole ollut käytäntöä myöskään muilta työaloilta.

Ensimmäinen työtuomioistuimen ratkaisu asiasta on tuomio TT 1988-166, jossa kanne palkanmaksuvelvollisuudesta hylättiin. Tapaus on lähes identtinen nyt esillä olevan tapauksen kanssa eikä eroavuutena olevilla kuuden kuukauden työssäoloedellytyksellä eikä sillä, että työnantajan velvollisuutta maksaa synnytysloman ajalta palkkaa on myöhemmin pidennetty kahdesta kolmeen kuukauteen ole merkitystä esillä olevan riidan ratkaisemisessa. Kantajan näkemystä tukevat myöhemmät työtuomioistuimen tuomiot ovat koskeneet tilanteita, joissa palkanmaksuvelvollisuudesta oli työnantajan aloitteesta neuvoteltu (TT 1990-49), jossa sairauslomalle oli jääty hoitovapaalta, mutta uuteen raskauteen liittyvän sairauden johdosta (TT 1992-10) tai jossa sairauslomalle oli jääty työntekijän oltua lomautettuna (TT 1993-104).

Katson, että edellä selostettu käytäntö on ollut tämän tapauksen osalta siinä määrin vakiintunut, että Erityispalvelujen Työnantajaliitto on voinut perustellusti katsoa, ettei työnantajalla ole palkanmaksuvelvollisuutta. Näissä olosuhteissa vastaajaliitolla ei ole ollut velvollisuutta ottaa asiaa esille työehtosopimusneuvotteluissa, koska määräyksen tulkinta ei ole ollut osapuolten kesken riidanalainen.

Esittämilläni perusteilla hylkään kanteen.

Asian laatuun nähden Erityispalvelujen Työnantajaliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.