Labour court dismisses union claim that employee entitled to paid maternity pay for second leave without returning to work.

Toimihenkilö ei ollut palannut vanhempainlomalta uuden raskauden vuoksi työhön ennen uuden äitiysloman alkamista. Kysymyksessä olevan työehtosopimusmääräyksen syntyhistorian ja pitkään jatkuneen yhtenäisen soveltamiskäytännön huomioon ottaen katsottu näyttämättä jääneen, että toimihenkilöllä olisi ollut oikeus työehtosopimuksen määräyksen mukaiseen äitiysajan palkkaan uudelta äitiyslomalta.

Työnantaja ei ollut tieten rikkonut työehtosopimusta eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta esikysymyksen osalta.

Kantaja Suomen Journalistiliitto ry Vastaajat Graafisen Teollisuuden Liitto ry Kymen Sanomalehti Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 14.3.1995 allekirjoitetussa toimituksellista henkilöstöä koskevassa työehtosopimuksessa, jonka voimassaoloa on 25.9.1995 allekirjoitetun pöytäkirjan nojalla jatkettu 31.1.1998 saakka, on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ÄITIYS-, ISYYS- JA VANHEMPAINLOMA

44 §

1. Toimihenkilölle, joka synnyttää, annetaan kolmen kuukauden palkallinen loma. Palkan saamisen edellytyksenä on, että hänen työsuhteensa on jatkunut yhdenjaksoisena vähintään 6 kuukautta ennen synnytystä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Toimihenkilöllä on lisäksi oikeus saada palkatonta lomaa synnytyksen ja adoptoinnin yhteydessä siten, että äitiysloman kokonaispituus on 12 kuukautta. Synnytysloman tai adoptioloman alkaessa on osapuolten sovittava työhön paluun ajankohdasta.

Pöytäkirjamerkintä: Paikallisesti voidaan ennen äitiysloman alkamista sopia siitä, että äitiysloman lisäksi toimihenkilö voi pitää äitiysloman aikana annettavaksi tulevan vuosi- ja talvilomansa välittömästi edellä 3 momentissa tarkoitetun 12 kuukauden jakson päätyttyä ennen työhön paluutaan.

Mikäli yhteisesti todetaan, että mm. sijaisuusjärjestelyt eivät aseta estettä palkattoman äitiyslomakauden jatkamiselle, voidaan paikallisesti sopia äitiysloman jatkamisesta 18 kuukauden ajaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Lapsen isällä on äitiysrahan suorittamisajan päätyttyä oikeus saada vanhempainlomaa siinä järjestyksessä kuin vanhempainrahan maksamisesta on säädetty. Vanhempainlomaa toimihenkilöllä on oikeus pitää enintään kahdessa jaksossa. Jakson vähimmäispituus on 12 arkipäivää.

Toimihenkilön on ilmoitettava työnantajalle vanhempainloman käyttämisestä, sen alkamisesta, pituudesta ja jaksottamisesta mikäli mahdollista kuukautta ennen laskettua synnytysaikaa, kuitenkin viimeistään kahden kuukauden kuluttua lapsen syntymästä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Suomen Journalistiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että valokuvaaja Sari Taurulla on oikeus työehtosopimuksen 44 §:n mukaiseen äitiysajan palkkaan joko 25.9. ja 25.12.1995 väliseltä ajalta tai vaihtoehtoisesti 17.11.1995 ja 17.2.1996 väliseltä ajalta.

Suomen Journalistiliitto on vaatinut, että Kymen Sanomat Oy velvoitetaan suorittamaan Taurulle äitiysajan palkkana joko 14 079 markkaa laillisine korkoineen 25.12.1995 lukien tai vaihtoehtoisesti 14 168 markkaa laillisine korkoineen 17.2.1996 lukien.

Suomen Journalistiliitto on lisäksi vaatinut Kymen Sanomat Oy:n tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 ja 9 §:n nojalla ja Graafisen Teollisuuden Liiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla.

Suomen Journalistiliitto on vaatinut Graafisen Teollisuuden Liiton ja Kymen Sanomalehti Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Journalistiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Tauru oli työskennellyt Kymen Sanomalehti Oy:n palveluksessa 1.1.1989 alkaen. Hänen toimenkuvaansa olivat kuuluneet valokuvaajan työtehtävät. Tauru oli jäänyt äitiyslomalle ja sitä seuranneelle vanhempainlomalle 25.10.1994. Yhtiö oli maksanut Taurulle työehtosopimuksen 44 §:n mukaisesti äitiysajan palkkaa ajalta 25.10.1994 25.1.1995. Koska Tauru oli synnyttänyt kaksoset, Kansaneläkelaitos oli myöntänyt hänelle sairausvakuutuslain mukaisen äitiys- ja vanhempainrahakauden pidennettynä 25.10.1994 ja 16.11.1995 väliselle ajalle. Tauru oli ilmoittanut vanhempainlomansa päättymisajankohdaksi työnantajalle 16.11.1995.

Ennen vanhempainlomansa päättymistä Tauru oli tullut uudestaan raskaaksi. Hän oli ilmoittanut 11.8.1995 työnantajalle muuttavansa vanhempainloman ajankohtaa uuden äitiysloman takia. Tauru oli saanut Kansaneläkelaitokselta päätöksen, jonka mukaan hänelle myönnetty etuus oli lakkautettu. Tauru oli siirtynyt uudelle äitiysrahakaudelle 25.9.1995 ja 28.2.1996 väliseksi ajaksi. Kansaneläkelaitos oli maksanut hänelle vanhempainrahaa 1.3. ja 8.8.1996 väliseltä ajalta.

Kymen Sanomalehti Oy ei ollut hyväksynyt Taurun ilmoitusta muuttaa vanhempainlomansa ajankohtaa perustellusta syystä eli uuden äitiysloman johdosta. Yhtiö ei myöskään ollut suostunut maksamaan Taurulle äitiysajan palkkaa, koska Tauru oli jäänyt uudelle äitiyslomalle työhön palaamatta.

Taurun kuukausipalkka oli syyskuussa 1995 äitiysloman alkaessa ollut 12 455 markkaa ja 1.11.1995 se oli ollut työehtosopimuksen mukaisen korotuksen johdosta 12 679 markkaa. Kansaneläkelaitoksen maksaman äitiysrahan suuruus oli 25.9.1995 alkaen ollut 318,25 markkaa arkipäivää kohti. Mikäli katsottaisiin, että Taurulla oli ollut oikeus muuttaa vanhempainlomansa ajankohtaa ja että hän oli saanut siirtyä uudelle äitiyslomalle 25.9.1995 lukien, kohdistui työnantajan palkanmaksuvelvollisuus ajalle 25.9. - 25.12.1995. Taurun kuukausipalkka oli ollut 25.9. ja 31.10.1995 välisen ajan 12 455 markkaa kuukaudessa ja 1.11.1995 lukien 12 679 markkaa kuukaudessa. Mikäli katsottaisiin, että uusi äitiysajan palkanmaksuvelvollisuus voisi alkaa vasta edellisen vanhempainloman loputtua 17.11.1995, kohdistuisi kolmen kuukauden palkallinen jakso aikaan 17.11.1995 - 17.2.1996.

Sanomalehtimiesten työsopimuksissa vuosina 1948 - 1965 noudatettujen normaalivälikirjojen ja vuoden 1966 toimittajasopimuksen mukaan palkka synnytysloman ajalta oli maksettu samojen periaatteiden mukaan kuin sairauden ajalta. Sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta oli porrastettu siten, että yhden vuoden työsuhde oli oikeuttanut yhden kuukauden, kahden vuoden työsuhde kahden kuukauden ja viiden vuoden työsuhde kolmen kuukauden palkkaan. Jos sairaus oli jatkunut, puoli palkkaa oli maksettu yhtä pitkältä ajalta. Uuteen sairausavustukseen eli sairausajan palkkaan ei ollut ollut oikeutta ennen kuin 12 kuukautta oli kulunut edellisestä sairausavustuksesta.

Synnytykseen liittyen määräyksen tulkintaa oli täsmennetty normaalivälikirjan allekirjoituksen yhteydessä 21.10.1948 laaditulla päätepöytäkirjalla, jossa oli todettu, että toimittaja sai normaalitapauksessa palkan yhdeltä, kahdelta tai kolmelta kuukaudelta sen mukaan, oliko hän ollut kustantajan palveluksessa yksi, kaksi vai viisi vuotta. Mikäli synnytyksestä johtui sairaus, joka esti toimittajaa palaamasta työhön, hän sai edelleen puolet palkkaa yhtä pitkältä ajalta.

Vuonna 1964 voimaan tullut sairausvakuutuslaki oli toteutettu kahdessa vaiheessa 1.9.1964 ja 1.1.1967. Ensimmäisen toteutusvaihe oli merkinnyt, että synnyttävä nainen oli saanut sairausvakuutuslain nojalla päivärahaa 54 arkipäivää. Toinen vaihe puolestaan oli korvannut osan lääkärinpalkkioista ja sairauden oma vastuuaika oli lyhentynyt 14 päivästä seitsemään päivään.

Tulkinnan kohteena oleva työehtosopimuksen äitiysajan palkanmaksuvelvollisuutta koskeva määräys oli syntynyt Suomen Sanomalehtimiehen Liitto ry:n esityksestä vuoden 1967 työehtosopimusneuvotteluissa. Sopimusmääräyksen mukaan toimittajalle, joka synnyttää, annetaan kahden kuukauden palkallinen loma. Palkan saamisen edellytyksenä on, että hänen työsuhteensa on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään yhdeksän kuukautta ennen synnytystä.

Riidanalaisen määräyksen sanamuotoon oli vuoden 1967 jälkeen tehty kaksi muutosta. Vuonna 1973 äitiysajan palkanmaksuvelvollisuuden työsuhteen kestoa koskeva edellytys oli alennettu yhdeksästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen ja vuonna 1975 palkanmaksuvelvollisuus oli pitennetty kolmeen kuukauteen.

Työehtosopimusmääräyksen tarkoitus oli ollut taata synnyttävälle toimihenkilölle oikeus äitiysajan palkkaan. Aluksi edellytys oli ollut, että työsuhde ennen synnytystä olisi kestänyt yhden vuoden ja vuoden 1967 sanamuodon mukaan yhdeksän kuukautta. Työsuhteen raskaana aloittava ei siten aikaisemmin ollut saanut etuutta. Sittemmin työsopimuksen kestoedellytys oli alennettu kuuteen kuukauteen, joten työsuhteen raskaana aloittavakin sai palkallisen kolmen kuukauden jakson työsuhde-etuutena.

Vuodesta 1990 alkaen Graafisen Teollisuuden Liitto oli toistuvasti tuolloin käynnistettyjen graafisen alan yleisiä työehtoja koskevien niin sanottujen YLTE-neuvottelujen yhteydessä esittänyt kantajaliitolle, että sairausja äitiysajan palkanmaksuvelvollisuusnormit korvattaisiin uusilla niin sanotuilla YLTE-määräyksillä. Kantajaliitto oli kuitenkin pitänyt kiinni omista teksteistään eikä ollut hyväksynyt työnantajaliiton esityksiä. Äitiysajan palkanmaksuvelvollisuutta koskevassa määräyksessä ei ollut muuttunut mikään.

Osapuolet eivät olleet työehtosopimusneuvotteluissa tai muissa keskinäisissä neuvotteluissaan ottaneet esille tilannetta, jossa toimihenkilö jäisi uudelle äitiyslomalle työssä käymättä. Työhön paluun edellytystä ei ollut koskaan neuvotteluissa käsitelty eikä asiaa ollut yhdessä ohjeistettu.

Äitiysajan palkkanormi oli alunperin syntynyt sairausajan palkanmaksun pohjalta. Sairausajan palkanmaksun edellytyksenä ei ollut ollut työhön paluu sairauksien välillä, vaan työsuhteen kesto. Lisäksi sairauspalkkanormi oli pitänyt sisällä niin sanotun karenssi-periaatteen, jonka mukaan toimihenkilöllä, joka oli saanut ansaitsemansa sairausajan palkan, ei ollut oikeutta uuteen sairausajan palkkaan ennen kuin kuusi kuukautta oli kulunut edellisestä sairaustapauksesta. Tämänkään normin soveltaminen ei ollut edellyttänyt työhön paluuta, vaan oikeus oli ollut sidottu työsuhteen kestoon ja pääsääntöisesti kuuden kuukauden sääntöön, tietyin poikkeuksin, mikäli oikeus oli käytetty täysimääräisesti.

Määräys ei koskaan aikaisemmin ollut ollut tulkinnan kohteena. Toimihenkilöliitto oli ohjeistanut asiassa sanamuodon mukaan ja siten sitä oli myös käytännössä sovellettu. Toimihenkilöliiton ohjeiden mukaan palkka oli maksettu uudestaan synnyttävälle, vaikka tämä oli jäänyt äitiyslomalle työhön palaamatta. Koskaan aikaisemmin toimihenkilöliiton ohjeistus ei ollut johtanut tulkintaerimielisyyteen.

Kymen Sanomalehti Oy oli tietoisesti rikkonut työehtosopimusta, koska se ei pyynnöistä huolimatta ollut suostunut maksamaan vaadittua äitiysajan palkkaa. Vaikka vastaavaa tapausta ei aikaisemmin ollut ollut liittojen ratkaistavana, eivät työehtosopimuksen sanamuoto, tarkoitus ja vakiintunut tulkinta missään tapauksessa olleet edellyttäneet työhön paluuta. Siksi yhtiön tulkinta työhön paluusta äitiysajan palkanmaksun edellytyksenä oli omavaltainen ja työehtosopimuksen rikkominen tahallista.

Työnantajaliiton edustajat olivat toistuvasti ohjeistaneet yhtiötä siten, ettei sillä ollut palkanmaksuvelvollisuutta tilanteessa, jossa henkilö jäi uudelle äitiyslomalle työhön palaamatta. Työnantajaliitto oli aktiivisesti asian eri käsittelyvaiheissa tukenut yhtiön työehtosopimuksen vastaista menettelyä ja siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Työnantajaliitto ei ollut muuttanut kantaansa edes toimihenkilöliiton lähettämän valvontakirjeen jälkeen. Yhtiö ei ollut soveltanut työehtosopimusmääräystä oikein eikä työnantajaliitto ollut pyrkinyt virheen korjaamiseen, vaikka äitiysajan palkanmaksuvelvollisuudesta oli selvä ja riidaton normi ja soveltamisohjeet, jotka eivät olleet työehtosopimuksen osa.

Asiasta oli neuvoteltu paikallisesti 9.11.1995 ja liittojen välillä 28.3.1996. Asia oli jäänyt riitaiseksi.

VASTAUS

Vaatimukset

Graafisen Teollisuuden Liitto ja Kymen Sanomalehti Oy ovat vaatineet kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta siltä osin kuin kysymys oli siitä, oliko Taurulla oikeus muuttaa vanhempainloman ajankohtaa, ja muutoin kanteen hylkäämistä.

Graafisen Teollisuuden Liitto ja Kymen Sanomalehti Oy ovat vaatineet Suomen Journalistiliiton velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Kysymys Taurun oikeudesta muuttaa vanhempainloman ajankohtaa perustui työsopimuslain 34 a §:ään eikä osapuolten väliseen työehtosopimukseen. Näin ollen kanne oli tältä osin jätettävä tutkittavaksi ottamatta.

Mikäli kanne kuitenkin otettaisiin vanhempainloman keskeyttämisen osalta esikysymyksenä ratkaistavaksi, oli otettava huomioon, että uusi raskaus ei ollut työsopimuslaissa tarkoitettu perusteltu syy muuttaa vanhempainloman ajankohtaa, koska se ei muuttanut lapsen hoitamisedellytyksiä, vaan äiti jäi edelleenkin hoitamaan ensimmäistä lasta kotiin. Työsopimuslain perusteluissa perusteltuna syynä oli pidetty ennalta arvaamatonta ja oleellista muutosta lapsen hoitamisedellytyksissä. Esimerkkinä oli mainittu muun muassa kuolema, sairastuminen ja avioero. Perusteltuna syynä ei voitu pitää sitä, miten Kansaneläkelaitos maksoi päivärahoja tai muita etuuksia uuden raskauden perusteella.

Esillä olevassa asiassa oli kysymys eturistiriidasta, jota ei voitu sopimusmääräyksen tulkinnalla ratkaista. Lainsäädännön kautta pitentyneet perhepoliittiset vapaat eivät voineet johtaa siihen, että lainsäädännön tuomat etuudet automaattisesti laajentaisivat työnantajan maksuvelvollisuuksia. Synnytysajan palkkamääräys oli poikkeusmääräys, jota tuli tulkita suppeasti. Graafisen Teollisuuden Liiton jäsenyrityksissä synnytysajan palkkamääräystä oli sovellettu siten, ettei palkkaa maksettu uuden synnytysloman ajalta, jos työntekijä ei palannut välillä työhön.

Tulkinnan kohteena oleva työehtosopimuksen synnytysajan palkkamääräys oli syntynyt vuoden 1967 työehtosopimusneuvotteluissa. Määräyksen mukaan toimittajalle, joka synnytti, annettiin kahden kuukauden palkallinen loma. Palkan saamisen edellytyksenä oli, että hänen työsuhteensa oli jatkunut yhdenjaksoisena vähintään yhdeksän kuukautta ennen synnytystä. Sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa maksettiin tuolloin kahdelta kuukaudelta. Työehtosopimus näin ollen antoi toimihenkilölle lakia paremmat edut, koska synnytysloma oli palkallista.

Palkan saamisen edellytyksenä olevalla yhdeksän kuukauden työssäoloehdolla oli tarkoitettu ensimmäiseen synnytykseen liittyvää erityistä edellytystä, koska oikeus poissaoloon työstä synnytyksen takia oli vain kaksi kuukautta. Tilanne, jolloin henkilö olisi saanut kaksi palkallista synnytyslomaa käymättä työssä synnytysten välillä oli ollut mahdoton. Työehtosopimusosapuolet eivät olleet voineet sopiessaan palkallisesta synnytyslomasta tarkoittaa, että henkilö saisi peräkkäin kaksi palkallista synnytyslomaa työskentelemättä raskauksien välillä.

Laissa säädelty oikeus palkattomaan synnytyslomaan oli pidentynyt vuodesta 1967. Vuonna 1970 työsopimuslakiin oli tullut määräys, jonka mukaan henkilöllä oli oikeus saada synnytyslomaksi sairausvakuutuslain synnytyslomaa vastaava aika. Sairausvakuutuslain mukainen synnytysloma oli noin 12 viikkoa, josta kolmannes oli kohdistunut aikaan ennen laskettua synnytystä.

Työehtosopimuksen palkallista synnytyslomaa koskevaa määräystä ei ollut muutettu lukuun ottamatta muutosta vuonna 1973, jolloin työsuhteen kestoedellytys oli muutettu kuudeksi kuukaudeksi, ja vuonna 1975, jolloin palkallisen synnytysloman pituudeksi oli sovittu kolme kuukautta. Vuonna 1974 toimihenkilölle oli annettu mahdollisuus olla palkattomalla lomalla yksi vuosi synnytysloman alkamisesta. Oikeus palkattomaan lomaan oli työsopimuslakia parempi etuus. Määräystä oli sovellettu siten, että työntekijällä ei ollut oikeutta uuteen synnytysajan palkkaan, mikäli synnytysloma alkoi ennen kuin hän palasi työhön. Samoin oli menetelty sairausajan palkan suhteen. Toisin sanoen henkilö, joka oli äitiyslomalla ei saanut palkkaa, vaikka olisikin sairastunut äitiysloman aikana, vaan hän oli yleisen sairausvakuutuslain piirissä. Palkanmaksuvelvollisuutta synnytysajalta tarkoittavaa määräystä ei ollut muutettu.

Työehtosopimuksen pöytäkirjamerkinnällä oli vuonna 1983 sovittu siitä, että paikallisesti voitiin sopia henkilön voivan olla palkattomalla äitiyslomalla 18 kuukautta. Tämä määräys oli sopimisen varainen asia eikä antanut automaattista oikeutta olla pois työstä. Määräyksen syntyessä palkallisen synnytysloman sanamuoto ei ollut muuttunut eikä tilannetta, jossa henkilö tulisi tänä aikana uudelleen raskaaksi, ollut edes käsitelty. Tarkoituksena ei ollut ollut muuttaa synnytysloman palkkamääräyksiä miltään osin.

Työsopimuslakiin perustuva oikeus olla pois työstä oli sairausvakuutuslain muutosten johdosta kasvanut asteittain. Vuonna 1974 sairausvakuutuslain mukainen päivärahakausi oli ollut vajaa seitsemän kuukautta. Vuonna 1985 päivärahakauden pituus oli ollut 43 viikkoa. Vuonna 1995 voimassa olleiden säännösten perusteella henkilöllä oli oikeus noin 13 kuukauden poissaoloon. Oli selvää, että lainmuutosten myötä tilanteet, jolloin toinen synnytysloma alkoi ensimmäisen poissaolojakson aikana, olivat lisääntyneet.

Esillä olevasta asiasta ei ollut neuvoteltu 1990-luvulla käydyissä yleisiin työehtoihin liittyvissä niin sanotuissa YLTE-neuvotteluissa. Asiaa koskeva tulkinta ei myöskään ollut neuvotteluissa muuttunut. Se ei ollut ollut neuvottelujen kohteena journalistien eikä minkään muunkaan työehtosopimusosapuolen kanssa.

Palkallisen synnytysloman pituus oli työnantajaliiton kaikilla sopimussektoreilla kolme kuukautta. Muista sopimuksista oli poistettu kuuden kuukauden karenssi, mutta journalisteille se oli jäänyt. Työehtosopimuksen synnytysajan palkanmaksua koskevaa määräystä ei ollut työehtosopimusneuvotteluissa journalistien osalta eikä minkään muunkaan ryhmän osalta muutettu laajentavasti siten, että työnantajalla olisi velvollisuus maksaa palkkaa synnytyslomalta, vaikka toimihenkilö ei ollut palannut työhön synnytyslomien välillä.

Työnantajaliitto oli ohjeistanut jäseniään kaikkien sopimussektoreidensa osalta siten, että jos henkilö jäi uudelle äitiyslomalle vanhempainlomalta tai hoitovapaalta palaamatta työhön, työnantajalla ei ollut velvollisuutta maksaa synnytysajan palkkaa. Ohjeistus oli ollut sama kaikilla sopimussektoreilla siitä lähtien, kun vastaavanlainen riitatilanne oli ylipäätään ollut mahdollinen. Työnantajaliiton suurimmassa jäsenyrityksessä Sanoma Oy:ssä tulkinta oli kirjattu yrityksen henkilöstöoppaaseen. Kanta vastasi myös Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto ry:n kantaa asiassa ja periaate vastaavissa tilanteissa muilla teollisuuden aloilla oli vakiintunut.

Synnytysajan palkkamääräykset eivät olleet olleet yhteydessä työsopimuslain mukaiseen poissaolo-oikeuteen. Lain mukaiset perhepoliittiset poissaolot olivat palkattomia. Synnytysajan palkkamääräykset olivat erityismääräyksiä, joita ei voitu tulkinnalla laajentaa yli sen, mitä osapuolet olivat sopimusmääräyksiä sopiessaan tarkoittaneet. Tilanne ei poikennut työtuomioistuimen käsiteltävänä olleesta kysymyksestä, joka oli ratkaistu tuomiolla 1988-166.

Riidanalaisen määräyksen sanamuoto oli syntynyt vuoden 1967 neuvotteluissa. Sopimusosapuolet eivät olleet voineet ennakoida nyt riidan kohteena olevan kaltaista tilannetta, koska oikeus poissaoloon oli sopimusta solmittaessa ollut vain kaksi kuukautta eikä tiedossa ollut myöskään voinut olla se, mitä lainsäädännössä myöhemmin tapahtuisi. Kysymyksessä oleva työehtosopimuksen synnytysajan palkkaa koskeva määräys oli rakenteeltaan samanlainen kuin useissa muissakin toimihenkilöitä koskevissa työehtosopimuksissa, joissa oli sovittu palkallisen synnytysloman pituudesta.

Synnytysajan palkkamääräys ei ollut enää edellä kerrotuilla perusteilla yhteydessä sairausajan palkkamääräykseen. Mikäli sairausajan palkkamääräyksistä haluttiin kuitenkin vetää jotain johtoa kyseessä olevaan erimielisyyteen tilanne oli vastaavanlainen kuin sellaisessa tapauksessa, että työkyvyttömyys jatkui esimerkiksi kaksi vuotta eikä henkilö palannut välillä työhön. Tällaisessa tilanteessa henkilö sai maksimissaan neljän kuukauden pituisen sairausajan palkan, minkä jälkeen poissaolo muuttui palkattomaksi eikä missään vaiheessa muuttunut edelleen palkalliseksi ennen kuin henkilö palasi työhön.

Tauru oli ilmoittanut työnantajalle olevansa työsopimuslain mukaisella vanhempainlomalla 16.11.1995 saakka. Tauru ei ollut palannut työhön ilmoittamanaan ajankohtana, koska hän oli tullut uudestaan raskaaksi. Tauru oli 11.8.1995 ilmoittanut keskeyttävänsä 25.10.1995 päättyväksi tarkoitetun vanhempainlomansa 11.8.1995 ilmeisenä tarkoituksenaan saada uudelleen palkallinen synnytysloma. Työnantaja ei kuitenkaan ollut tähän suostunut, koska kysymyksessä ei ollut laissa tarkoitettu lapsen hoitamisessa tapahtunut ennalta arvaamaton ja olennainen muutos.

Erimielisyyden kohteena olevaa tilannetta voitiin verrata tapaukseen, jossa henkilö jäi uudelle äitiyslomalle hoitovapaalta. Vanhempainloma oli verrattavissa hoitovapaaseen, koska hoitovapaan ja vanhempainloman käyttäminen ja muun muassa jakaminen olivat työntekijän tahdonvallan asia eikä työnantaja voinut siihen puuttua. Tätäkin taustaa vastaan voitiin perustellusti katsoa, että synnytysajan palkkamääräystä tuli velvoitetun kannalta tulkita suppeasti.

Oikeus palkalliseen synnytysajan palkkaan oli erityismääräys, jonka tulkintaa ei voinut laajentaa muun lainsäädännön muuttuessa velvoitetun vahingoksi.

Koska Tauru ei ollut palannut työhön ennen seuraavaa äitiyslomaa, työnantajalla ei ollut palkanmaksuvelvollisuutta työehtosopimuksen perusteella.

Kymen Sanomalehti Oy ei ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä sen olisi edes pitänyt tietää rikkovansa sitä. Yhtiö oli kysynyt määräyksen tulkintaohjetta Graafisen Teollisuuden Liitolta, joka on ilmoittanut sille oman kantansa asiaan. Myöskään työnantajaliitto ei ollut rikkonut työehtosopimusta. Kysymys ei ollut työehtosopimuslain tarkoittamalla tavalla selvästä ja riidattomasta määräyksestä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Suomen Journalistiliitto on perustanut työehtosopimuksen mukaista äitiysajan palkkaa koskevat vaatimuksensa osaksi siihen, että Taurulla on ollut oikeus muuttaa hänen työehtosopimuksen 44 §:n 5 kohdan toisen kappaleen tarkoittamalla tavalla työnantajalle ilmoittamansa vanhempainloman ajankohtaa. Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan Taurun oikeutta työehtosopimuksen mukaiseen palkkaan koskevan kysymyksen ratkaiseminen kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan. Kun sanotun kysymyksen ratkaiseminen lisäksi edellyttää myös sen selvittämistä, onko Taurulla ollut työsopimuslain mukaan oikeus keskeyttää vanhempainlomansa, ei ole estettä ottaa tätä kysymystä työtuomioistuimessa esikysymyksenä ratkaistavaksi.

Pääasiaratkaisun perustelut

Taustaa

Kymen Sanomalehti Oy:n palveluksessa oleva valokuvaaja Sari Tauru on jäänyt äitiyslomalle ja sitä seuranneelle vanhempainlomalle 25.10.1994. Yhtiö on maksanut Taurulle äitiysajan palkkaa ajalta 25.10.1994 - 25.1.1995. Tauru on ilmoittanut työnantajalle vanhempainloman päättymisajankohdaksi 16.11.1995. Ennen vanhempainloman päättymistä Tauru on tullut uudestaan raskaaksi. Hän on ilmoittanut työnantajalle 11.8.1995 keskeyttävänsä vanhempainlomansa uuden äitiysloman vuoksi. Työnantaja ei ole tähän suostunut. Sen sijaan Kansaneläkelaitos on lakkauttanut Taurun vanhempainlomaetuuden ja Tauru on siirtynyt uudelle äitiysrahakaudelle ajalle 25.9.1995 - 28.2.1996. Kymen Sanomalehti Oy ei ole maksanut Taurulle palkkaa jälkimmäisen äitiysloman ajalta, koska Tauru oli jäänyt uudelle äitiyslomalle palaamatta välillä työhön.

Erimielisyyskysymys

Osapuolten välille on syntynyt erimielisyys siitä, onko työnantaja velvollinen työehtosopimuksen 44 §:n 1 kohdan perusteella maksamaan kolmen kuukauden palkan toimihenkilölle äitiysloman ajalta myös silloin, kun toimihenkilön uusi äitiysloma alkaa vanhempainloman aikana. Kantajaliiton mielestä Taurulla olisi ainakin ollut oikeus keskeyttää vanhempainlomansa uuden raskauden vuoksi. Työnantajapuolen mukaan palkanmaksuvelvollisuuden edellytyksenä on, että toimihenkilö on ollut työssä äitiyslomiensa välillä.

Vanhempainloman muuttaminen tai keskeyttäminen

Työehtosopimuksen 44 §:n 5 kohdan mukaan lapsen isällä ja äidillä on oikeus saada vanhempainlomansa siinä järjestyksessä kuin vanhempainrahan maksamisesta on säädetty. Vanhempainloma toimihenkilöllä on oikeus pitää enintään kahdessa jaksossa. Edelleen sanotun määräyksen mukaan toimihenkilön on ilmoitettava työnantajalle muun muassa vanhempainloman pituudesta ja sen jaksottamisesta viimeistään kahden kuukauden kuluttua lapsen syntymästä. Vanhempainloman ajankohdan muuttamisesta tai loman keskeyttämisestä työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä.

Työsopimuslain 34 a §:n 3 momentin mukaan työntekijällä on oikeus perustellusta syystä muuttaa vanhempainloman ajankohtaa ilmoittamalla siitä työnantajalle viimeistään kuukautta ennen muutoksen toteutumista tai niin pian kuin mahdollista. Säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä hoitovapaan ajankohdan muuttamiseen oikeuttavilla perusteilla ja syillä on tarkoitettu lähinnä perhepiirissä tapahtuneita ennalta arvaamattomia ja vakavaksi luonnehdittavia tapahtumia, joiden johdosta työntekijällä on perustellusti aihetta poiketa aikaisemmasta hoitovapaan pitämistä koskevasta suunnitelmasta. Esimerkkinä perustellusta syystä on mainittu lapsen tai toisen vanhemman kuolema taikka lapsen vanhempien avioero tai muu lapsen hoitoedellytyksissä tapahtunut olennainen muutos.

Korkeimman oikeuden tuomiossa KKO 1994:65 ei muun ohessa puolison työttömyydestä johtuneita taloudellisia toimeentulovaikeuksia ole pidetty kysymyksessä olevassa lainkohdassa tarkoitettuna perusteltuna syynä. Edelleen työtuomioistuin on tuomiossaan TT 1991-37, jossa on ollut kysymys työsopimuslain kysymyksessä olevaa säännöstä vastaavan virkaehtosopimuksen määräyksen tulkinnasta, katsonut, että virkamiehen äidin työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen ja tästä johtunut mahdollisuus tulla hoitamaan virkamiehen lapsia ei ollut sellainen perusteltu syy, joka olisi oikeuttanut virkamiehen muuttamaan hänelle myönnetyn hoitovapaan ajankohtaa. Myöskään hoitovapaan keskeyttämisen vaikutusta virkamiehen perheen taloudelliseen asemaan ei pidetty sellaisena ennalta arvaamattomana lasten hoitoedellytyksiin olennaisesti vaikuttavana seikkana, että sillä perusteella olisi ollut oikeus hoitovapaan keskeyttämiseen.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Taurun vanhempainloman keskeyttämisen syyksi ilmoittamaa uutta äitiyslomaa ei ole pidettävä sellaisena työsopimuslaissa tarkoitettuna lapsen hoitoedellytyksiin liittyvänä ennalta arvaamattomana ja vakavaksi luonnehdittavana tapahtumana, jonka johdosta hänellä olisi ollut oikeus keskeyttää vanhempainlomansa työhön palatakseen.

Sopimusmääräysten syntyhistoria

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan synnytysloman ajalta maksettavaa palkkaa koskevia määräyksiä on ollut osapuolten välisissä sopimuksissa vuodesta 1948 alkaen. Aluksi työnantajan palkanmaksuvelvollisuus synnytysloman ajalta on määräytynyt sairausajan palkkamääräysten mukaan. Erillinen äitiysloma-ajan palkkaa koskeva määräys on otettu toimihenkilöliiton esityksestä työehtosopimukseen vuonna 1967. Määräys ei osapuolten mukaan ole enää sen jälkeen ollut sidoksissa sairausajan palkkamääräyksiin.

Vuoden 1967 jälkeen riidanalainen äitiys-, isyys- ja vanhempainlomaa koskeva työehtosopimusmääräys on ollut työehtosopimusneuvottelujen kohteena kolme kertaa. Vuonna 1973 äitiysloman palkan saamisen edellytyksenä ollut yhdenjaksoisen työsuhteen kestoaika on alennettu yhdeksästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Lisäksi toimihenkilölle on sovittu oikeus saada palkatonta lomaa muun muassa synnytyksen yhteydessä siten, että äitiysloman kokonaispituus on 12 kuukautta. Vuonna 1975 palkallinen äitiysloma on pitennetty kahdesta kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Vuonna 1983 sopimusmääräykseen on liitetty pöytäkirjamerkintä, jonka mukaan mikäli yhteisesti todetaan, että muun muassa sijaisuusjärjestelyt eivät aseta estettä palkattoman äitiyslomakauden jatkamiselle, voidaan paikallisesti sopia äitiysloman jatkamisesta 18 kuukauden ajaksi.

Työsopimuslakiin perustuva työntekijän oikeus olla pois työstä äitiysloman vuoksi on liittynyt sairausvakuutuslain päivärahamääräyksiin ja niiden muutoksiin. Vuonna 1967 sairausvakuutuslain mukainen synnytykseen liittyvä päivärahakausi on ollut 54 arkipäivää, vuonna 1974 se on ollut vajaat seitsemän kuukautta, vuonna 1985 noin 10 kuukautta ja vuonna 1995 noin 13 kuukautta.

Riidanalaisesta sopimusmääräyksestä vuonna 1967 sovittaessa ei sopimusmääräyksen enempää kuin työsopimuslain äitiyslomaa koskevien säännöstenkään perusteella ole tosiasiassa ollut mahdollista, että äitiyslomalla ollut toimihenkilö olisi voinut jäädä uudelle palkalliselle äitiyslomalle palaamatta välillä työhön. Kysymys siitä, onko toimihenkilön palattava äitiysloman jälkeen työhön saadakseen uuden äitiysloman palkallisena, ei esitetyn selvityksen mukaan ole lainkaan ollut esillä osallisten välillä käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa eikä osallisten välillä käydyissä graafisen alan yleisiä työehtoja koskevissa neuvotteluissa, vaikka esimerkiksi palkattomasta äitiyslomasta sovittaessa uuden äitiysloman alkaminen edellisen äitiysloman aikana on myös käytännössä tullut mahdolliseksi.

Määräysten soveltamiskäytännöstä

Työtuomioistuimelle on myös esitetty selvitystä siitä, että työnantajaliiton suurimmassa jäsenyrityksessä Sanoma Oy:ssä on ollut käytössä henkilöasiain opas, josta myös kantajaliitolla on ollut tieto. Oppaan mukaan mikäli henkilö ei kahden peräkkäisen äitiyslomansa välillä ole ollut lainkaan työssä, vaan uusi äitiysloma on alkanut vanhempainloman, hoitovapaan tai muun äitiyslomaan liittyvän poissaolon aikana tai välittömästi sen jälkeen, uuden äitiysloman ajalta ei makseta äitiyslomapalkkaa.

Palkallisen äitiysloman sijoittumisajankohdasta ei työehtosopimuksessa ole määräyksiä. Osapuolten yhdensuuntaisten lausumien mukaan se on vakiintuneesti sijoitettu sairausvakuutuslain mukaisen äitiysrahakauden alkuun palkallisen työssäoloajan jatkeeksi.

Sopimuksen tulkinnasta

Riidanalaisilta osin sopimusmääräyksen sanamuoto on pysynyt muuttumattomana vuodesta 1967 alkaen. Määräyksen sanamuodon mukaan voitaisiin sinänsä päätyä kantajaliiton vaatimaan tulkintaan, jonka mukaan työnantaja on velvollinen maksamaan toimihenkilölle äitiysloman palkan uudelta äitiyslomalta riippumatta siitä, onko toimihenkilö ollut äitiyslomien välillä työssä vai ei. Esitetyn selvityksen mukaan määräyksen soveltamiskäytäntö ei kuitenkaan ole vastannut tätä tulkintaa.

Näin ollen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että toimihenkilöllä olisi kantajaliiton esittämällä tavalla sopimusmääräyksen perusteella oikeus uuden äitiysloman palkkaan palaamatta äitiyslomien välillä työhön.

Taurun oikeudesta äitiysloman palkkaan

Kun Tauru ei ole palannut vanhempainlomalta uuden raskauden vuoksi työhön ennen uuden äitiysloman alkamista, työtuomioistuin edellä mainituilla perusteilla katsoo jääneen näyttämättä, että hänellä olisi oikeus kanteessa vaadittuun äitiysajan palkkaan.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Kymen Sanomalehti Oy ei ole tieten rikkonut työehtosopimusta eikä Graafisen Teollisuuden Liitto ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden Graafisen Teollisuuden Liitto ja Kymen Sanomalehti Oy saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Tiitinen, Niskanen, Juvonen, Kolula ja Ahokas-Kelotie jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.