Labor court dismissed union claim for severance pay breach, ruling employer followed valid collective agreement terms.

Kuntainliiton ja sairaalan koneteknillisen henkilökunnan kesken oli vuonna 1970 sovittu sairaalan koneteknillisen henkilökunnan varallaolossa noudatettavista periaatteista. Sopimusta oli pidettavä sovellettavissa virkaehtosopimuksissa tarkoitettuna kuntainliittokohtaisena erityislaatuisena järjestelmänä, jota oli noudatettava sellaisena kuin se oli ollut voimassa virkaehtosopimuksen tullessa voimaan.

Sopimuksessa oli muun ohella sovittu erillispalkkion maksamisesta konepäällikölle ylipäivystäjän tehtävistä. Työnantaja oli vuonna 1991 päättänyt lopettaa tämän palkkion maksamisen.

Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että sopimus olisi tullut irtisanotuksi sopimuksessa edellytetyllä tavalla tai että työnantajalla muutoinkaan olisi ollut perusteita lopettaa palkkion maksaminen.

Kuntayhtymä velvoitettiin suorittamaan vaaditut korvaukset sikäli kuin ne eivät olleet vanhentuneita.

Asian laatuun nähden kuntayhtymän ei katsottu rikkoneen tietensä virkaehtosopimusta eikä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

Kantaja Suomen Konepäällystöliitto ry Vastaajat Kunnallinen työmarkkinalaitos Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Uudenmaan tuberkuloosipiirin kuntainliiton, nykyisen Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän, ja Kiljavan parantolan koneteknillisen henkilökunnan välillä 30.10.1970 allekirjoitetussa sopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1) Tämä sopimus on voimassa 1.11.1970 lukien toistaiseksi ja on se irtisanottava puolin ja toisin kaksi kuukautta ennen kalenterivuoden loppua.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7) Ylipäivystäjänä toimii konepäällikkö, jolle maksetaan tästä korvauksena 5 % kuukausipalkasta ikälisineen. Ylipäivystys ei ole asunto- eikä paikkakuntavarallaoloa.

8) Varallaoloon liittyvistä tehtävistä antaa tarkempia ohjeita konepäällikkö, joka järjestää myös varallaolovuorot ja ilmoittaa ne etukäteen konehuoneelle, puhelinkeskukseen, tutkimus- ja potilasosastoille sekä keittiöön.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muiden ohella STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ry:n välillä 25.1.1990 allekirjoitetussa kunnallisessa yleisessä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEINEN OSA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sopimuksen voimassaolo ja suhde aikaisempiin palvelussuhteen ehtoihin

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 mom. Jollei tästä tai muusta virkaehtosopimuksesta taikka Kunnallisen työmarkkinalaitoksen suostumuksella yksittäistapauksessa tehdystä kunnallisen viranhaltijan palkkaussopimuksesta muuta aiheudu, viranhaltijain palvelussuhteen ehdot säilytetään sellaisina kuin ne olivat virkaehtosopimuksen nojalla noudatettavina 28.2.1990.

Pöytäkirjamerkintä:

Voimassa olleita kunta- tai kuntainliittokohtaisia erityislaatuisia järjestelmiä noudatetaan edelleenkin. Tämä ei kuitenkaan koske kokous- ja luentopalkkioiden maksamista, matkakustannusten korvausta eikä liitteessä 20 tarkoitettuja päiväkodin viranhaltijoita, vaan näiden osalta noudatetaan, mitä tämän sopimuksen 45 ja 46 §:ssä sekä liitteissä 4 ja 20 on määrätty. Myöskään ikälisäjärjestelmää koskevia kunta- tai kuntainliittokohtaisia erityislaatuisia järjestelmiä ei noudateta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muiden ohella STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ry:n välillä 19.2.1992 allekirjoitetussa kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa 1992 - 1993 on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I LUKU YLEINEN OSA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Sopimuksen voimassaolo ja suhde aikaisempiin palvelussuhteen ehtoihin

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 mom. Viranhaltijat

Voimassa olleita kunta- tai kuntainliittokohtaisia erityislaatuisia järjestelmiä noudatetaan viranhaltijoihin edelleenkin sellaisena, kuin ne olivat voimassa edellisen sopimuksen voimassa ollessa.

Soveltamisohje

Erityislaatuiset järjestelmät perustuvat ao. kunnallisen viranomaisen ennen 1.12.1970 tekemiin päätöksiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muiden ohella Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:n välillä 9.12.1993 allekirjoitetussa kuntien ja kuntayhtymien teknistä henkilöstöä koskevassa virka- ja työehtosopimuksessa 1994 (TVTES) on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I LUKU YLEINEN OSA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Sopimuksen suhde aikaisempiin palvelussuhteen ehtoihin

1 mom. Viranhaltijat

Jollei tästä tai muusta virkaehtosopimuksesta taikka Kunnallisen työmarkkinalaitoksen suostumuksella yksittäistapauksessa tehdystä kunnallisen viranhaltijan palkkaussopimuksesta muuta aiheudu, viranhaltijan palvelussuhteen ehdot säilytetään sellaisina kuin ne olivat virkaehtosopimuksen nojalla noudatettavina edellisen sopimuksen päättyessä. Voimassa olleita kunta- tai kuntayhtymäkohtaisia erityislaatuisia järjestelmiä noudatetaan viranhaltijoihin edelleenkin sellaisena, kuin ne olivat voimassa edellisen sopimuksen voimassa ollessa.

Soveltamisohje

Erityislaatuiset järjestelmä perustuvat ao. kunnallisen viranomaisen ennen 1.12.1970 tekemiin päätöksiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n välillä 30.1.1995 allekirjoitetussa teknisten sopimuksessa 1995 - 1996 on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I LUKU YLEINEN OSA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Aiemmat palvelussuhteen ehdot

Viranhaltijat 1 mom. Viranhaltijan palvelussuhteen ehdot säilyvät sellaisina, kuin ne olivat TVTES 1994:n nojalla noudatettavina sen voimassaoloon päättyessä, ellei toisin ole sovittu. * TS-95:llä tai * Kunnallisen työmarkkinalaitoksen suostumuksella yksittäistapauksessa tehdyllä kunnallisen viranhaltijan palkkasopimuksella. Viranhaltijoita koskevat kunta-/kuntayhtymäkohtaiset erityislaatuiset järjestelmät, jotka perustuvat ao. viranomaisen ennen 1.12.1970 tekemiin päätöksiin, säilyvät sellaisina, kuin ne olivat TVTES 1994:n voimassaolon päättyessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muiden ohella Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n välillä 13.1.1993 allekirjoitetussa kunnallisessa pääsopimuksessa on seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Luku Neuvottelumenettely velvoittavien sopimusmääräysten tulkinta- ja soveltamiskysymyksissä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § Neuvottelu- ja kanneoikeuden vanhentuminen

Paikallis- ja keskusneuvotteluja on puhevallan menettämisen uhalla vaadittava vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä jonka aikana vaatimuksen perusteena oleva tapahtuma on sattunut tai olosuhde syntynyt.

Soveltamisohje

Vanhentumisajan kulumisen keskeyttää vain kirjallinen paikallis- tai keskusneuvottelupyyntö (ei esim. muu kirjallinen vaatimus tai välitön neuvonpito.)

Esimerkki:

Paikallisneuvottelujen virka- tai työehtosopimukseen perustuvasta saatavasta on pyydetty helmikuussa 1992. Oikeus saatavaan on syntynyt vuonna 1990. Saatava on vuoden 1990 osalta vanhentunut ja suoritetaan siis aikaisintaan vuoden 1991 alusta lukien.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Suomen Konepäällystöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän Kiljavan sairaalassa työskentelevällä käyttöpäällikkö Rauno Ahlrothilla on kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 1990 - 1992, kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1992 - 1993, kuntien ja kuntayhtymien teknistä henkilöstöä koskevan virka- ja työehtosopimuksen 1994, teknisten sopimuksen 1995 - 1996 sekä Uudenmaan tuberkuloosipiirin kuntainliiton ja toiselta puolen Kiljavan parantolan koneteknisen henkilökunnan välillä 30.10.1970 tehdyn sopimuksen perusteella oikeus saada korvauksena ylipäivystäjän tehtävästä 5 prosentin suuruinen palkkio varsinaisesta palkasta laskettuna 1.1.1992 lukien.

Suomen Konepäällystöliitto on edelleen vaatinut Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän velvoittamista maksamaan hyvityssakkoa kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 ja 21 §:ien perusteella virkaehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamista maksamaan hyvityssakkoa kunnallisen virkaehtosopimuslain 11, 20 ja 21 §:ien perusteella valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Suomen Konepäällystöliitto on lisäksi vaatinut Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän velvoittamista suorittamaan Ahlrothille ylipäivystyskorvauksena 614,30 markkaa kuukaudessa ajalta 1.1.1994 - 30.4.1995 eli yhteensä 9 828,80 markkaa ja ylipäivystyskorvauksena 624,30 markkaa kuukaudessa ajalta 1.5. - 31.12.1995 eli yhteensä 4 994,40 markkaa, molemmat määrät korkolain mukaisine viivästyskorkoineen kullekin kuukausierälle jokaisen kuukauden 16 päivästä lukien.

Suomen Konepäällystöliitto on edelleen vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.

Perustelut

Ahlroth oli työskennellyt 1.10.1967 lukien Uudenmaan tuberkuloosipiirin kuntainliiton konepäällikön virassa ja 1.1.1991 lukien Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliitossa vastaavassa virassa, kun Uudenmaan tuberkuloosipiirin kuntainliitto oli lakkautettu ja sen toiminnat oli liitetty Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliittoon.

Ahlrothin tullessa kuntainliiton palvelukseen vuonna 1967 hänelle oli maksettu heti virkasuhteen alusta lukien 5 prosentin määräistä erillispalkkiota ylipäivystäjän tehtävistä. Hänen edeltäjänsäkin samassa virassa oli saanut mainitun erillispalkkion.

Uudenmaan Tuberkuloosipiirin kuntainliiton ja Kiljavan parantolan koneteknilliseen henkilökuntaan kuuluneiden, muiden ohessa Ahlrothin, kesken oli 30.10.1970 tehty osin edelle jäljennetty sopimus Kiljavan parantolassa konehenkilökunnan varallaolossa noudatettavista periaatteista ja ohjeista.

Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliiton Hyvinkään osavastuualueen hallintojohtaja oli 27.12.1991 päättänyt lopettaa Ahlrothille myönnetyn 5 prosentin erillispalkkion maksamisen 31.12.1991 lukien virkaehtosopimukseen perustumattomana. Päätöksen perusteluina oli viitattu Uudenmaan sairaanhoitopiirin liittohallituksen 30.5.1991 antamaan yleisohjeeseen osavastuualueiden eräiden johtavien ja esimiesasemassa olevien viranhaltijoiden palkkauksesta ja harkinnanvaraisten lisien käytöstä sekä siihen liittyvään Uudenmaan sairaanhoitopiirin liittohallituksen kirjeeseen 3.12.1991.

Ylipäivystäjän tehtävään ei 30.10.1970 ollut tullut muutoksia. Ylipäivystäjän tehtävänä oli ollut vastata vastuullaan olevien sairaaloiden LVI- ja koneteknisten järjestelmien päivystysjärjestelmistä. Ahlroth oli huolehtinut siitä, että päivystys oli aina ollut tarkoituksenmukaisesti järjestetty, ja että päivystäjillä olivat muuttuneissakin olosuhteissa olleet riittävät ja selkeät toimintaohjeet ja ajanmukainen välineistö. Ahlroth oli vastannut myös siitä, että päivystys toimi kaikkina vuorokauden aikoina.

Vuoden 1990 loppuun saakka Ahlrothin vastuulle oli kuulunut päivystyksen järjestäminen vain Kiljavan sairaalassa, mutta 1991 lukien hän oli vastannut päivystyksen järjestämisestä kaikissa neljässä Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliiton Hyvinkään sairaanhoitoalueeseen kuuluvassa sairaalassa eli Hyvinkään aluesairaalassa, Kellokosken sairaalassa, Ohkolan sairaalassa ja Kiljavan sairaalassa. Syksystä 1995 lukien hän oli vastannut vain Kiljavan sairaalan päivystyksestä.

Ahlroth oli kiistänyt heti 27.12.1991 lisän lakkauttamista koskevan päätöksen perusteet. Lisän maksamisesta oli sovittu kirjallisella sopimuksella, jonka Ahlroth oli löytänyt vasta vuoden 1995 alussa. Kyseessä oli ollut 30.10.1970 Uudenmaan tuberkuloosipiirin kuntainliiton ja konetekniseen henkilökuntaan kuuluvien kesken tehty sopimus päivystyksestä. Heti sopimuksen löytymisen jälkeen asiassa oli käyty paikallisneuvottelut 26.6.1995. Keskusneuvottelut asiassa oli käyty 13.10., 23.10., 29.11. ja 19.12.1995 pääsemättä yksimielisyyteen.

Asianosaiset olivat keskusneuvotteluissa 19.12.1995 olleet yksimielisiä siitä, että kuntayhtymän, Ahlrothin ja eräiden muiden viranhaltijoiden kanssa 30.10.1970 tekemä sopimus oli rinnastettava kunnallisen viranomaisen ennen 1.12.1970 tekemään päätökseen ja se oli siten virkaehtosopimusosapuolia sekä Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliittoa velvoittava.

Sopimuksen 7 kohdan määräys ylipäivystäjälle maksettavasta 5 prosentin suuruisesta erillispalkkiosta oli ehdoton sopimusmääräys. Määräystä ei näin ollen voinut rinnastaa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen ja myöhemmin tehdyn teknisten sopimuksen määräyksiin viranhaltijoille maksettavista harkinnanvaraisista erillispalkkioista.

Koska kyseessä oli ollut molemmin puolin velvoittava sopimus, tarkoitti sopimuksen mahdollinen irtisanominen sitä, että sekä viranhaltijoiden että työnantajan velvollisuudet lakkasivat irtisanomisajan kuluttua.

Hallintojohtajan 27.12.1991 tekemä päätös oli perustunut Uudenmaan sairaanhoitopiirin liittohallituksen 30.5.1991 antamaan yleisohjeeseen. Ohje ei kuitenkaan tullut sovellettavaksi Ahlrothin ylipäivystyskorvauksen perusteita harkittaessa, koska ohjeen perusteena oleva virkaehtosopimuksen määräys koski harkinnanvaraisia erillispalkkioita. Hallintojohtaja oli päätöstä tehdessään siten erehtynyt Ahlrothin palkkion perusteesta, mikä oli johtanut virkaehtosopimuksen vastaiseen päätökseen.

Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliiton ja sen hallintojohtajan huolimattomuus oli 27.12.1991 päätöstä tehtäessä ollut törkeätä, mitä osoitti sekin, että päätöksessä Ahlrothin palkkio oli kuvattu täysin virheellisesti. Se oli yksilöity korkeapainekattiloiden takapäivystyksestä maksetuksi harkinnanvaraiseksi erillispalkkioksi. Sopimuksen 30.10.1970 perusteella oli selvää, että kyse oli ollut ylipäivystäjän korvauksesta yleisemmin ja kyseessä ei ollut ollut harkinnanvarainen palkkio.

Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliitto ja Kunnallinen työmarkkinalaitos olivat paikallisneuvotteluissa ja keskusneuvotteluissa perustelleet Ahlrothin ylipäivystyskorvauksien lakkauttamista sillä, että Ahlroth ei tosiasiallisesti olisi enää tehnyt ylipäivystystehtäviä. Mainittu perustelu ei ilmennyt riidan kohteena olevasta 27.12.1991 päivätystä päätöspöytäkirjasta, vaan se oli keksitty myöhemmin.

Ahlroth oli virkasuhteensa alusta alkaen vuodesta 1967 tehnyt ylipäivystystehtäviä. Siten paikallis- ja keskusneuvotteluissa lisän lakkauttamiselle esitetty perustelu oli vailla merkitystä.

Sopimuksen 30.10.1970 sisältönä oli ollut järjestää Kiljavan parantolan LVI- ja koneteknisten järjestelmien päivystys. Sopimus oli pitänyt sisällään yksityiskohtaiset ohjeet varallaolevan päivystäjän tehtävistä sekä varallaolon käytännön järjestelyistä.

Varallaolovuorojen järjestäminen oli Ahlrothin koko virkasuhteen ajan ollut hänen tehtävänään ja vastuullaan. Käytössä oli varallaolojärjestelmä, jossa varallaolo oli määräytynyt vakiintuneen, kiertävän järjestelmän mukaisesti. Varallaololistat oli aina tehty etukäteen noin kahden kuukauden ajaksi. Alussa Ahlroth itse oli laatinut nämä listat, mutta 1980-luvun puolivälistä alkaen ne oli kirjoittanut siihen erikseen määrätty henkilö. Erityistilanteissa ja mikäli listan rutiininomaisessa tekemisessä oli ilmennyt ongelmia, oli ylipäivystäjänä toiminut Ahlroth osallistunut edelleen listojen laatimiseen, jotka hän aina oli myös allekirjoittanut.

Ylipäivystäjän tehtävät olivat lisääntyneet huomattavasti 1.1.1991 lukien, kun Ahlrothin vastuulle oli tullut varallaolon järjestäminen aikaisemman Kiljavan sairaalan lisäksi Hyvinkään aluesairaalassa, Ohkolan sairaalassa ja Kellokosken sairaalassa. Ylipäivystäjän tehtävät olivat siten päin vastoin lisääntyneet 1.1.1991 lukien.

Sopimuksessa 30.10.1970 oli työnantajaa velvoittava irtisanomislauseke. Sopimus oli voimassa toistaiseksi ja se oli irtisanottavissa puolin ja toisin kaksi kuukautta ennen kalenterivuoden loppua. Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliitto ja Kunnallinen työmarkkinalaitos olivat väittäneet, että kuntainliitto olisi hallintojohtajan 27.12.1991 tekemällä päätöksellä tosiasiallisesti irtisanonut 30.10.1970 tehdyn päivystyskorvauksen maksamista koskevan sopimuksen.

Päätös 27.12.1991 ei ollut käsittänyt mainitun sopimuksen irtisanomista. Ensinnäkin päätös oli selkeästi kirjattu siten, että sillä oli ollut tarkoitus lakkauttaa Ahlrothille maksettu harkinnanvarainen erillispalkkio. Päätöksessä ei ollut mitenkään viitattu 30.10.1970 tehtyyn sopimukseen. Toiseksi kuntainliitto oli edelleen edellyttänyt, että Ahlroth hoitaisi virkasuhteensa alusta alkaen tekemänsä ja 30.10.1970 sopimuksessa Ahlrothin vastuulle kirjallisesti sovitut ylipäivystäjän tehtävät.

Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliitto oli tiennyt rikkovansa tai sen olisi ainakin perustellusti pitänyt tietää rikkovansa virkaehtosopimuksen määräyksiä. Kuntainliitto oli katsonut, että Ahlrothille maksettu erillispalkkio ei perustunut virkaehtosopimukseen, vaikka kuntainliitto oli tiennyt tai sen ainakin olisi perustellusti pitänyt tietää muun muassa Ahlrothin kanssa asiassa tehdystä virkaehtosopimuksesta. Lisäksi kuntainliitto oli myöhemmin paikallisneuvotteluissa väittänyt vastoin tosiasioita, että Ahlroth ei olisi enää tehnyt ylipäivystäjän tehtäviä. Edellä mainitulla perusteella Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliitto oli tuomittava kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 ja 21 §:ien nojalla hyvityssakkoon.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen asiana oli kunnallisen virkaehtosopimuslain 11 §:n nojalla valvoa, että kunnat ja kuntainliitot noudattivat mainitun lain säännöksiä ja virkaehtosopimuksen määräyksiä. Valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä Kunnallinen työmarkkinalaitos oli tuomittava kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 ja 21 §:ien nojalla hyvityssakkoon, koska työmarkkinalaitos ei ollut valvonut, että Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliitto noudatti sitä sitovaa 30.10.1970 tehtyä sopimusta.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ovat lisäksi vaatineet Suomen Konepäällystöliiton velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Kunnallisen pääsopimuksen 11 §:n mukaan paikallis- ja keskusneuvotteluja on puhevallan menettämisen uhalla vaadittava vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vaatimuksen perusteena oleva tapahtuma on sattunut tai olosuhde syntynyt. Mainitun määräyksen soveltamisohjeen mukaan vanhentumisajan kulumisen keskeytti vain kirjallinen paikallis- tai keskusneuvottelupyyntö, mutta ei esimerkiksi muu kirjallinen vaatimus tai välitön neuvonpito. Vastaava määräys oli ollut 22.9.1984 allekirjoitetun pääsopimuksen 11 §:n 1 momentissa. Esillä olevassa tapauksessa paikallisneuvotteluja oli vaadittu ja ne oli käyty vasta vuonna 1995, vaikka ylipäivystyskorvauksen lakkauttamispäätös oli tehty 27.12.1991. Vahvistusvaatimus oli siten vanhentunut ensisijaisesti kokonaan ja toissijaisesti vuotta 1994 edeltävään aikaan kohdistuvalta osin, joten vaatimus tulisi vanhentuneena vastaavasti hylätä.

Vahvistusvaatimus tulisi toissijaisesti kokonaan hylätä seuraavin perustein.

Uudenmaan tuberkuloosipiirin kuntainliitto oli vuoden 1991 alusta lukien lakkautettu ja sen toiminnot oli liitetty Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliittoon, nykyiseen kuntayhtymään. Mainittua 30.10.1970 tehtyä sopimusta ei tässä yhteydessä ollut irtisanottu viranhaltijoiden siirtyessä kuntainliiton palvelukseen.

Sovellettavien virkaehtosopimusten mukaan voimassa olleita kuntainliittokohtaisia erityislaatuisia järjestelmiä noudatettiin viranhaltijoihin edelleenkin sellaisina, kuin ne olivat voimassa edellisen sopimuksen voimassa ollessa. Soveltamisohjeen mukaan erityislaatuiset järjestelmät perustuivat asianomaisen kunnallisen viranomaisen ennen 1.12.1970 tekemiin päätöksiin. Asianomaisen kunnallisen viranomaisen ennen 1.12.1970 tekemään päätökseen oli rinnastettava kunnan, kuntainliiton tai kuntayhtymän viranhaltijapuolen kanssa tekemä sopimus.

Kuntayhtymän edeltäjän muun ohessa Ahlrothin kanssa 30.10.1970 tekemä sopimus voisi periaatteessa olla tällainen sopimus. Tämä ennen kunnallisen virkaehtosopimuslain voimaan tulemista tehty sopimus ei luonnollisesti ollut virkaehtosopimus. Sopimus ei kuitenkaan sitonut kuntayhtymää, koska sitä ei ollut asianmukaisesti allekirjoitettu. Uudenmaan tuberkuloosipiirin kuntainliiton hallituksen nimen oli voinut kirjoittaa vain hallituksen puheenjohtaja yhdessä taloudenhoitajan kanssa. Kun sopimusta ei ollut tällä tavoin allekirjoitettu, järjestely ei ollut virkaehtosopimuksessa tarkoitettu, edelleen noudatettavana oleva erityislaatuinen järjestelmä. Jo tämän vuoksi kuntayhtymällä ei ollut virkaehtosopimukseen perustuvaa velvollisuutta maksaa Ahlrothille vaadittua ylipäivystyskorvausta.

Työnantaja oli pitänyt Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliiton Hyvinkään osavastuualueen hallintojohtajan tekemää päätöstä puheena olevan 30.10.1970 tehdyn, muun ohessa ylipäivystyslisää koskevan sopimuksen irtisanomisena. Päätöksen selostusosassa oli todettu, että kysymys oli 1960-luvulla korkeapainekattiloiden takapäivystyksestä myönnetystä harkinnanvaraisesta 5 prosentin suuruisesta erillispalkkiosta. Ahlrothille oli maksettu heti virkasuhteen alusta vuodesta 1967 lähtien 5 prosentin suuruista erillispalkkiota ylipäivystäjän tehtävästä. Kun edellä mainittu, 30.10.1970 tehty sopimus oli solmittu, ylipäivystäjän tehtävään ei ollut tullut muutoksia.

Ahlrothille ennen 30.10.1970 maksettu 5 prosentin suuruinen erillispalkkio, hänelle 30.10.1970 tehdyn sopimuksen mukaan maksettu 5 prosentin suuruinen ylipäivystyskorvaus ja hallintojohtajan 27.12.1991 tekemässä päätöksessä mainittu Ahlrothin 5 prosentin suuruinen erillispalkkio tarkoittivatkin samaa palkkiota, jonka maksamisesta esillä olevassa asiassa oli kysymys. Hallintojohtaja oli 27.12.1991 päättänyt lakkauttaa juuri tämän 5 prosentin suuruisen palkkion maksamisen.

Puheena olevan 30.10.1970 tehdyn sopimuksen 7 ja 8 kohdista ilmeni, että riidanalaisen ylipäivystyskorvauksen maksaminen edellytti ylipäivystäjän tehtävien tekemistä. Ahlrothilla ei kuitenkaan ollut ollut ylipäivystäjän tehtäviä vuodesta 1991 alkaen, joten 30.10.1970 tehdyn sopimuksen soveltamisen keskeinen edellytys oli tuolloin poistunut ja samalla velvollisuus ylipäivystyskorvauksen maksamiseen oli lakannut. Ahlrothin alaistensa varallaolon järjestämiseen liittyvät tehtävät olivat olleet tavanomaisia, teknisen alan esimiehille myös Hyvinkään sairaanhoitoalueella kuuluneita tehtäviä. Ahlrothin tehtävistä oli jäänyt pois jo vuosia aiemmin muun ohessa sähkötöihin liittyvät tehtävät ja hänen konetekniseen työnjohtoon liittyvät tehtävänsä olivat huomattavasti vähentyneet.

Erillisen korvauksen maksaminen tavanmukaisista esimiehelle kuuluvista tehtävistä, tehtävien sitä paitsi muutenkin vähetessä peruspalkan alentumatta, ei ollut virkaehtosopimuksen mukaista eikä tarkoituksenmukaista.

Kuntayhtymällä oli näin ollen ollut oikeus KVES:n yleisen osan 10 kohdan 2 momentin pöytäkirjamerkinnän estämättä lopettaa ylipäivystyskorvauksen maksaminen Ahlrothille 1.1.1992 lukien, koska 30.10.1970 tehdyn sopimuksen mukaisen ylipäivystyskorvauksen maksaminen oli edellyttänyt, että Ahlroth myös tosiasiallisesti teki ylipäivystystehtäviä.

Jos Ahlroth olisi tehnyt ylipäivystystehtäviä 1.1.1991 jälkeenkin, ylipäivystyskorvauksen maksamisvelvollisuus olisi joka tapauksessa päättynyt 31.12.1992, koska kuntayhtymä oli hallintojohtajan 27.12.1991 eli vähintään kaksi kuukautta ennen vuoden 1992 loppua tekemällä päätöksellä käsityksensä ja tarkoituksensa mukaan tosiasiassa irtisanonut 30.10.1970 tehdyn, muun ohessa ylipäivystyskorvauksen maksamista koskevan sopimuksen ainakin Ahlrothin kohdalta.

Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliiton hallintojohtaja oli 27.12.1991 perustellut tekemäänsä päätöstä ylipäivystyskorvauksen maksamisen lopettamisesta paitsi korvauksen virkaehtosopimukseen perustumattomuudella myös kuntainliiton liittohallituksen 30.5.1991 antamalla yleisohjeella, joka oli koskenut henkilökohtaisen palkanosan ja lisävastuusta maksettavan erillispalkkion maksamista. Yleisohje ei koskenut sellaisia viranhaltijoita, joihin sovellettiin yleisohjetta osavastuualueiden eräiden johtavien tai esimiesasemassa olevien viranhaltijoiden palkkauksesta ja harkinnanvaraisten lisien käytöstä. Päätöksen perusteluissa viitattiinkin asiaan liittyvään 3.12.1991 päivättyyn sairaanhoitopiirin kirjeeseen.

Yleisohjeessa viitattiin muun ohessa siihen, että erillispalkkion maksamiseen tuli olla erityisiä syitä. Vastaava ohje koski myös esimiesasemassa olevia viranhaltijoita. Hallintojohtaja ei ollut todennut tällaisia erityisiä syitä olleen ylipäivystyskorvauksen maksamiseen Ahlrothille, joten korvauksen maksaminen oli ollut ristiriidassa mainittujen virkaehtosopimusmääräysten kanssa.

Koska hallintojohtaja ei ollut pitänyt Ahlrothille maksettua 5 prosentin suuruista korvausta sanottuihin virkaehtosopimuksen määräyksiin perustuvana, hänellä oli ollut täysi syy mainitut liittohallituksen antamat yleisohjeetkin huomioon ottaen lakkauttaa Ahlrothille maksettu korvaus ja näin tosiasiassa samalla irtisanoa edellä mainittu 30.10.1970 tehty sopimus. Sopimuksen irtisanomista ei ollut tarvinnut perustella. Sopimuksessa ei myöskään ollut määräystä sen irtisanomistavasta, joten irtisanominen oli tehtävissä vapaamuotoisesti. Esillä olevassa tapauksessa sopimuksen tosiasiallinen irtisanominen oli tapahtunut hallintojohtajan 27.12.1991 tekemällä kirjallisella päätöksellä, joka oli valitusosoituksineen annettu Ahlrothille asianmukaisesti tiedoksi.

Ahlrothin olisi pitänyt ymmärtää, että hallintojohtajan mainitun päätöksen tarkoituksena oli ollut paitsi lopettaa hänelle maksetun ylipäivystyskorvauksen maksaminen myös samalla irtisanoa korvausta koskeva 30.10.1970 tehty sopimus. Sopimuksen pitäminen voimassa ei olisi ollut tarkoituksenmukaista, kun itse korvauksen maksaminen oli lopetettu. Ahlroth oli nyt muotoseikkoihin vedoten pyrkinyt hyötymään vuosia sitten tehdystä päätöksestä, joka oli asiallisesti selvä ja perusteltu.

Koska Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymällä ei ollut ollut virkaehtosopimukseen perustuvaa velvollisuutta maksaa Ahlrothille kanteessa vaadittua ylipäivystyskorvausta, kuntayhtymää ei voitu velvoittaa maksamaan Suomen Konepäällystöliitolle kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 ja 21 §:ien perusteella hyvityssakkoa työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei liioin ollut Suomen Konepäällystöliiton väittämin tavoin laiminlyönyt virkaehtosopimuksen määräysten noudattamista koskevaa valvontavelvollisuuttaan eikä työmarkkinalaitosta siten voitu velvoittaa maksamaan Suomen Konepäällystöliitolle kunnallisen virkaehtosopimuslain 11, 20 ja 21 §:ien perusteella hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Ahlroth on työskennellyt 1.10.1967 lukien Uudenmaan tuberkuloosipiirin kuntainliiton ja edelleen 1.1.1991 lukien sen seuraajan Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliiton, nykyisen kuntayhtymän palveluksessa konepäällikön virassa. Hänelle on virkasuhteen alusta lukien maksettu 5 prosentin määräistä erillispalkkiota ylipäivystäjän tehtävistä. Uudenmaan tuberkuloosipiirin kuntainliiton ja toiselta puolen Kiljavan parantolan koneteknilliseen henkilökuntaan kuuluvien kesken on 30.10.1970 kirjallisesti sovittu Kiljavan parantolassa konehenkilökunnan varallaolon suhteen 1.11.1970 lukien noudatettavista periaatteista ja ohjeista. Tuolloin on muun ohella sovittu, että ylipäivystäjänä toimii konepäällikkö, jolle maksetaan tästä korvauksena 5 prosenttia kuukausipalkasta ikälisineen. Edelleen on todettu, että ylipäivystys ei ole asunto- eikä paikkakuntavarallaoloa.

Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliiton Hyvinkään osavastuualueen hallintojohtaja on 27.12.1991 päättänyt lopettaa Ahlrothille sovitun 5 prosentin erillispalkkion maksamisen 31.12.1991 lukien virkaehtosopimukseen perustumattomana. Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko Ahlrothilla mainitun päätöksen estämättä edelleen virkaehtosopimukseen perustuva oikeus kyseiseen erillislisään.

Kannevaatimusten vanhentuminen

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vastauksessaan esittänyt, että kanteen vahvistusvaatimus on kunnallisen pääsopimuksen 11 §:n nojalla vanhentunut ensisijaisesti kokonaan ja toissijaisesti vuotta 1994 edeltävään aikaan kohdistuvalta osin ja että vaatimus tulisi vastaavilta osin hylätä.

Kunnallisen pääsopimuksen 11 §:n mukaan paikallis- ja keskusneuvotteluja on puhevallan menettämisen uhalla vaadittava vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vaatimuksen perusteena oleva tapahtuma on sattunut tai olosuhde syntynyt. Määräyksen soveltamisohjeen mukaan vanhentumisajan kulumisen keskeyttää vain kirjallinen paikallis- tai keskusneuvottelupyyntö.

Asiassa on käyty paikallisneuvottelut 26.6.1995 aiemmin samana vuonna tehdyn neuvottelupyynnön perusteella. Keskusneuvottelut on käyty loppuun 19.12.1995. Kanne on pantu vireille työtuomioistuimessa 19.4.1996.

Kanne on perustettu siihen, että Ahlrothilla on edelleen virkaehtosopimukseen perustuva oikeus vaadittuun erilliskorvaukseen. Koska paikallisneuvotteluja on pyydetty vasta vuonna 1995, on saatava kunnallisen pääsopimuksen 11 §:n nojalla vahvistusvaatimukseen sisältyvien vuosien 1992 ja 1993 osalta vanhentunut. Sen sijaan työtuomioistuin katsoo, etteivät kanteen vaatimukset sikäli kun ne kohdistuvat vuoteen 1994 ja sen jälkeiseen aikaan, ole pääsopimuksen määräykset huomioon ottaen vanhentuneita.

Kuntainliittokohtainen erityislaatuinen järjestelmä

Sovellettavien virkaehtosopimusten mukaan aikaisemmin voimassa olleita kuntainliittokohtaisia (ja sittemmin kuntayhtymäkohtaisia) erityislaatuisia järjestelmiä noudatetaan edelleen. Keskusneuvottelussa 19.12.1995 neuvotteluosapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että asianomaisen kunnallisen viranomaisen ennen 1.12.1970 tekemään päätökseen perustuvaan erityislaatuiseen järjestelmään on rinnastettava kunnan, kuntainliiton tai kuntayhtymän viranhaltijapuolen kanssa tekemä sopimus ja että kuntayhtymän Ahlrothin ja eräiden muiden viranhaltijoiden kanssa 30.10.1970 tekemä sopimus on tällainen sopimus. Kunnallinen työmarkkinalaitos on kuitenkin työtuomioistuimessa kanteeseen vastatessaan katsonut, ettei sopimus sitonut kuntayhtymää, koska sitä ei ollut asianmukaisesti allekirjoitettu.

Mainitun sopimuksen allekirjoittajaosapuoliksi on merkitty toisaalta varallaoloon osallistujat ja toisaalta Uudenmaan tuberkuloosipiirin kuntainliiton liittohallitus. Kuntainliiton puolesta liittohallituksen nimen on voinut kirjoittaa vain hallituksen puheenjohtaja yhdessä taloudenhoitajan kanssa. Työtuomioistuimelle esitetyssä sopimuskappaleessa sopimuksen on kuntainliiton puolesta allekirjoittanut ainoastaan taloudenhoitaja.

Käytännössä Uudenmaan tuberkuloosipiirin kuntainliiton on kuitenkin katsottava hyväksyneen sopimuksen noudattamalla sitä aina vuoteen 1991 saakka ilman, että sen sitovuutta olisi asetettu kyseenalaiseksi. Tähän nähden Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymällä tai Kunnallisella työmarkkinalaitoksella ei ole perusteita vedota enää tässä oikeudenkäynnissä sopimuksen allekirjoittamisessa aikanaan työnantajapuolella mahdollisesti tapahtuneeseen muotovirheeseen. Kysymyksessä on katsottava olevan sellainen kuntainliittokohtainen erityislaatuinen järjestelmä, jota KVTES 1990 - 1991:ssä, KVTES 1992-1993:ssa ja sittemmin myös TVTES 1994:ssä ja teknisten sopimuksessa 1995-1996 on tarkoitettu. Tätä järjestelyä on siten noudatettava sellaisena kuin se on ollut voimassa kyseisten virkaehtosopimusten tullessa voimaan.

Sopimuksen irtisanominen

Vastaajapuoli on pitänyt Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliiton Hyvinkään osavastuualueen hallintojohtajan 27.12.1991 tekemää päätöstä lopettaa erillislisän maksaminen puheena olevan 30.10.1970 tehdyn sopimuksen tosiasiallisena irtisanomisena.

Kiljavan parantolan konehenkilökunnan varallaolosta tehty sopimus on ollut voimassa 1.11.1970 lukien toistaiseksi. Se on ollut irtisanottavissa puolin ja toisin kaksi kuukautta ennen kalenterivuoden loppua.

Hallintojohtajan päätöksen perusteluissa on viitattu liittohallituksen antamaan yleisohjeeseen ja siihen liittyvään kuntainliiton kirjeeseen. Päätöksen mukaan kysymys on ollut 1960-luvulla myönnetystä korkeapainekattiloiden takapäivystyksestä maksetusta 5 prosentin suuruisesta harkinnanvaraisesta erillispalkkiosta, jonka maksaminen on määrätty päättymään virkaehtosopimukseen perustumattomana.

Todistajana kuultu hallintojohtaja on kertonut, ettei vuoden 1970 sopimus ole ollut esillä tehtäessä kyseistä päätöstä 27.12.1991. Vuoden 1991 alusta oli 11 entistä kuntainliittoa liitetty Uudenmaan sairaanhoitopiiriksi. Tämän vuoksi oli tarpeen muun ohella yhtenäistää palkkapolitiikkaa. Tässä tarkoituksessa oli kaikki erillislisät otettu uudelleenharkintaan; osa poistettiin perusteettomina ja toistaiseksi myönnettyjä lisiä muutettiin määräaikaisiksi. Erillispalkkion maksaminen Ahlrothille oli tässä yhteydessä nähty perusteettomaksi, ja todistaja oli päättänyt Ahlrothin esimiehen esityksestä määrätä sen maksamisen lopetettavaksi.

Esitetty selvitys viittaa siihen, ettei vuonna 1970 varallaolojärjestelyistä tehty sopimus ole ollut hallintojohtajan tiedossa päätettäessä erillislisän lakkauttamisesta. Päätös on ilmeisesti perustunut virheelliseen käsitykseen lisän maksamisen perusteista ja se on pantu täytäntöön noudattamatta sopimuksessa sovittua irtisanomisaikaa. Ahlrothille maksettu erillispalkkio on muodostanut vain osan sopimuksen mukaisista varallaolojärjestelyistä, joihin tuossa yhteydessä ei ole muutoin puututtu.

Edellä lausuttuun nähden työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että vuoden 1970 sopimus olisi tosiasiallisestikaan tullut irtisanotuksi tuossa sopimuksessa edellytetyllä tavalla.

Ylipäivystäjän tehtävät

Ylipäivystäjän tehtävänä on ollut vastata sairaaloiden lvi- ja koneteknisten järjestelmien päivystysjärjestelyistä. Ahlroth on vastannut kysymyksessä olevan päivystyksen järjestämisestä vuoden 1991 alusta lukien Kiljavan sairaalan lisäksi Hyvinkään aluesairaalassa, Kellokosken sairaalassa ja Ohkolan sairaalassa sekä syksystä 1995 lukien jälleen ainoastaan Kiljavan sairaalassa. Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän palveluksessa työskentelevä kiinteistönhuoltotyöntekijä on todistajana kertonut, että Ahlroth on tarkastanut ja hyväksynyt päivystysvuorot. Ahlroth on myös vastannut päivystyksen toiminnasta yleensä ja muun muassa laatinut henkilökuntaa varten ohjeet päivystäjien kutsumisesta.

Esitetty selvitys osoittaa, että Ahlroth on myös kanteessa tarkoitettuna aikana käytännössä hoitanut ylipäivystäjän tehtäviä vuoden 1970 sopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Ahlroth on näin ollen ollut oikeutettu tuossa sopimuksessa sovittuun erillispalkkioon ylipäivystäjän tehtävästään.

Virkaehtosopimuksen tieten rikkominen

Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on lakkauttaessaan 27.12.1991 Ahlrothille maksetun erillispalkkion ylipäivystäjän tehtävästä menetellyt virkaehtosopimuksen vastaisesti. Tämä menettely on liittynyt usean kuntainliiton yhdistämiseen Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliitoksi ja on perustunut tarpeeseen tuossa tilanteessa yhtenäistää palkkauskäytäntöä. Sopimuksen olemassaolo ja sittemmin sen sitovuus ovat olleet epäselviä. Kuntayhtymän ei vallinneissa olosuhteissa ole katsottava tietensä rikkoneen virkaehtosopimuksen määräyksiä tai että sen olisi edes pitänyt perustellusti tietää niitä rikkovansa.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Kunnallinen työmarkkinalaitos on osapuolten välillä käydyissä neuvotteluissa hyväksynyt Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän menettelyn. Asian laatuun nähden työmarkkinalaitoksen ei kuitenkaan voida katsoa laiminlyöneen sille kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaan kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän Kiljavan sairaalassa työskentelevällä Rauno Ahlrothilla on kuntien ja kuntayhtymien teknistä henkilöstöä koskevan virka- ja työehtosopimuksen 1994, teknisten sopimuksen 1995 - 1996 sekä Uudenmaan tuberkuloosipiirin kuntainliiton ja toiselta puolen Kiljavan parantolan koneteknisen henkilökunnan välillä 30.10.1970 tehdyn sopimuksen perusteella oikeus saada korvauksena ylipäivystäjän tehtävästä 5 prosentin suuruinen palkkio varsinaisesta palkasta laskettuna 1.1.1994 lukien.

Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä velvoitetaan suorittamaan Ahlrothille ylipäivystyskorvauksena ajalta 1.1.1994 - 30.4.1995 yhteensä 9 828 markkaa 80 penniä 16 prosentin viivästyskorkoineen kullekin ajanjaksoon sisältyvälle 614,30 markan kuukausierälle kunkin kuukauden 16. päivästä lukien, sekä ajalta 1.5. - 31.12.1995 yhteensä 4 994 markkaa 40 penniä korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisine viivästyskorkoineen kullekin ajanjaksoon sisältyvälle 624,30 markan kuukausierälle kunkin kuukauden 16. päivästä lukien.

Muilta osin kanne hylätään.

Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä velvoitetaan korvaamaan Suomen Konepäällystöliiton oikeudenkäyntikulut 29 819 markalla 10 pennillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen Kunnallinen työmarkkinalaitos saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Koski, Niskanen, Wilska, Sulkunen ja Wetterstrand jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Wilska, jonka lausuntoon jäsen Niskanen yhtyi, lausui:

Asian laatuun nähden Kunnallisen työmarkkinalaitos ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Enemmistön hyväksyttyä kantajan vahvistus- ja suoritusvaatimukset yhdyn tuomioon hyvityssakkovaatimusten hylkäämisen ja oikeudenkäyntikulujen osalta.

Jäsen Sulkunen lausui:

Vahvistus- ja suoritusvaatimusta koskien yhdyn enemmistön mielipiteeseen. Hyvityssakkovaatimusten osalta lausun seuraavaa:

Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän olisi pitänyt ymmärtää, että 30.10.1970 allekirjoitettu sopimus on työehtosopimuksessa tarkoitettu kuntainliittokohtainen erityislaatuinen järjestelmä viimeistään saatuaan vuonna 1995 tietoonsa sen sisällön. Samalla kuntayhtymän olisi tullut havaita Ahlrothille sen nojalla pitkään maksetun lisän lakkauttaminen tämän sopimuksen vastaiseksi. Kuntayhtymän olisi näin ollen pitänyt ymmärtää menettelevänsä työehtosopimuksen vastaisesti, kun se ei oikaissut tekemäänsä virhettä.

Vastaavasti Kunnallisen työmarkkinalaitoksen olisi tullut ryhtyä toimenpiteisiin tehdyn virheen korjaamiseksi viimeistään saatuaan keskusneuvotteluissa tiedon edellä mainitusta sopimuksesta. Työmarkkinalaitos on kuitenkin osin haetuinkin perustein asettunut tukemaan kuntayhtymän menettelyä. Tämän vuoksi Kunnallinen työmarkkinalaitos on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Edellä mainituin perustein velvoitan kunnallisen virkaehtosopimuslain 11, 20 ja 21 §:n perusteella Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän maksamaan Suomen Konepäällystöliitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta 20 000 markkaa ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen laissa säädetyn valvontavelvollisuutensa rikkomisesta 30 000 markkaa.

Tähän ratkaisuun päädyttäessä Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä vastatkoon yhteisvastuullisesti kantajaliiton 29 819 markan 10 pennin määräisistä juttukuluista ja niille vaaditusta korosta, mitkä ne ovat myöntäneet määriltään oikeiksi.