Labor court orders union branches to pay damages for violating collective agreement peace obligations and supervision duties.

Terästehtaan työntekijöiden työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa tulospalkkaussopimuksen solmimista koskevissa kysymyksissä. Työtaistelutoimenpiteet olivat tältä osin kohdistuneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Ennen edellä mainittuja työtaistelutoimenpiteitä tehtaan kunnossapitopalvelun työntekijät olivat panneet toimeen lakon vastalauseeksi komennusmiesten käyttämiselle osastolla. Tämä lakko oli kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen määräykseen, joka koski työnantajan oikeutta ottaa ja erottaa työntekijä sekä määrätä työnjohtamisesta.

Ammattiosasto, joka ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi tai lopettamiseksi ja joka vastasi edustajiensa osallistumisesta työtaistelutoimenpiteisiin, oli syyllistynyt asiassa työrauhavelvollisuuden rikkomiseen. Huomioon ottaen työtaistelutoimenpiteiden uusiutumisen ei työntekijäliiton yhteydenottoja ammattiosaston edustajaan voitu pitää riittävinä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Kantaja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry Vastaaja Metallityöväen Liitto ry Kuultava Rautaruukin Työntekijäin ammattiosasto ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 29.9.1995 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

Yleissopimus 15.5.1946.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Työntekijän palkka

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Palkkaustavat

Mom.1. Palkkaustavat jaetaan aikapalkkaan ja suorituspalkkoihin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § Erilliset lisät

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

E. Tulospalkkiona maksettava lisä

Mom.6. Jos työnantaja ottaa käyttöön 9 § 1 momentissa mainittuja palkkaustapoja täydentävinä palkkioina maksettavia lisiä, ns. tulospalkkioita, työnantajan tulee selvittää työntekijöille palkkiojärjestelmän sisältö ennen sen käyttöönottoa. Käyttöönotosta sovitaan paikallisesti ja se kirjataan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa yleissopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.= = = = =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut, että Metallityöväen Liitto ja Rautaruukin Työntekijäin ammattiosasto tuomittaisiin työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:lle hyvityssakkoa, liitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja ammattiosasto työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on lisäksi vaatinut Metallityöväen Liiton ja Rautaruukin Työntekijäin ammattiosaston velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Rautaruukki Oy:n Raahen terästehtaalla oli ollut käytössä työntekijöiden kanssa sovittu tulospalkkausjärjestelmä vuodesta 1990 alkaen. Työntekijöiden palkkaus oli muodostunut työehtosopimuksen 9 §:n mukaisesta henkilökohtaisesta tuntipalkasta ja sen päälle maksettavasta tulospalkkio-osasta, joka oli työehtosopimuksen 10 §:n 6 momentin mukainen palkkio. Sopimus oli uusittu vuosittain.

Vuoden 1996 tulospalkkaussopimus oli ollut voimassa 1.2.1996 - 31.1.1997. Neuvottelut sopimuksen uusimisesta olivat alkaneet 12.12.1996. Neuvotteluja oli käyty tehtaalla niin sanotussa isossa neuvottelukunnassa. Käydyissä 13 neuvottelussa ei ollut päästy yksimielisyyteen sopimuksen uusimisesta, vaan työntekijät olivat ryhtyneet työtaistelutoimenpiteisiin 12.3.1997 alkaen.

Keskeisin erimielisyys työnantaja- ja työntekijäpuolen välillä koski tulospalkkaussopimuksen 8 kohdan eli niin sanotun takuupykälän uusimista. Takuupykälällä tarkoitettiin sitä käytäntöä, jolla vuosittain mittareiden uusimisen yhteydessä tapahtuva mittareiden kiristyminen oli kompensoitu siirtämällä erikseen neuvoteltu pennimäärä kaikkien henkilökohtaiseen tuntipalkkaan. Tälle erälle oli tarkka laskentasääntö, joka oli määritellyt palkankorotuksen vähimmäismäärän.

Työnantaja oli halunnut päästä eroon kerrotusta menettelytavasta. Tärkeimpänä perusteena tälle oli ollut tarve suunnata tulevaisuudessa rahan käyttöä selvästi enemmän henkilökohtaisten palkankorotusten muodossa palkkaepäkohtien korjaamiseen sekä palkkiopalkan tason korottamiseen. Työnantaja oli tarjonnut vastapainoksi takuupykälästä luopumiselle palkkiopalkkaratkaisua, jossa henkilökohtaisen tuntipalkan korotuksen, henkilökohtaisten korotusten ja palkkiopalkan tason nostamisen yhteisvaikutus oli takuupykälän määrittelemään minimiin verrattuna noin kolminkertainen. Työntekijät olivat vaatineet takuun säilyttämistä tulospalkkaussopimuksessa.

Työntekijät olivat 12.3.1997 jakaneet tehtaalle tiedotteen, jolla oli kutsuttu kokoon yleinen kokous tehtaan ruokalaan 13.3.1997 kello 10. Kokouksen pitämisestä ei ollut sovittu työnantajan kanssa. Kunnossapitopalveluosastolla oli toimeenpantu 12.3.1997 työtaistelu, jonka syyksi oli ilmoitettu vuokratyövoiman käyttö.

Työnantaja oli 13.3.1997 toimittanut ammattiosastolle kirjallisen vetoomuksen työrauhan palauttamiseksi tehtaalle. Työntekijät olivat samana päivänä pitäneet tehtaalla noin tunnin kestäneen kokouksen, minkä jälkeen työt olivat jatkuneet. Tähän kokoukseen oli osallistunut pääosa tehtaan luottamusmiehistä. Pääluottamusmies oli 13.3.1997 noin kello 11.30 pyytänyt työnantajaa jatkamaan neuvotteluja asiasta. Neuvottelut oli sovittu pidettäväksi 14.3.1997 kello 10.

Palkkaukseen liittyvästä erimielisyydestä oli neuvoteltu työnantajan ja työntekijöiden edustajien välillä 14.3.1997 koko päivän. Neuvottelussa ei ollut päästy sopimukseen ja työntekijät olivat ilmoittaneet asian viemisestä luottamusmiesten/ammattiosaston toimikunnan käsittelyyn 17.3.1997 kello 10.

Luottamushenkilöt olivat pitäneet 17.3.1997 kokouksen, jonka jälkeen tehtaalla oli alkanut työtaistelu kello 12. Tämän jälkeen työnantaja oli jakanut tehtaalle pikaviestin, jossa oli selvitetty palkkaneuvotteluja. Työtaistelut olivat jatkuneet tehtaan eri osastoilla ja terässulaton jatkuvavalulaitoksen työntekijät olivat kieltäytyneet niin sanotusta kaksikonevalusta.

Työtaistelutoimenpiteet olivat alkaneet 12.3.1997 kunnossapitopalveluosaston lakolla, johon oli osallistunut yhteensä 70 työntekijää levy- ja hitsausryhmästä sekä lviryhmästä. Lakko oli alkanut kello 9 ja päättynyt kello 15.30. Kunkin työntekijän kohdalla lakko oli kestänyt keskimäärin 4,6 tuntia. Lakon syyksi työntekijät olivat ilmoittaneet komennusmiesten käytön kunnossapitopalveluosastolla. Kysymyksessä olevalla osastolla oli työntekijöitä 289.

Masuuneja ja koksaamoa lukuun ottamatta työntekijät olivat pysäyttäneet tuotanto-osastot 13.3.1997 ja osallistuneet kello 10 - 11 työmaakokoukseen. Terässulaton rautatilanteen vuoksi työnantaja oli joutunut ilmoittamaan terässulaton työt hätätyöksi. Kokoukseen oli osallistunut satoja työntekijöitä heidän joukossaan luottamusmiehiä ja ammattiosaston toimikunnan jäseniä.

Palattuaan luottamusmiesten/toimikunnan jäsenten kokouksesta 17.3.1997 kello 11 pääluottamusmies oli johtoryhmän kokouksessa ilmoittanut, että lakot alkavat kello 12. Työnantajan edustaja oli pyytänyt pääluottamusmiestä huolehtimaan työrauhan säilymisestä. Päivävuoron työntekijät olivat olleet lakossa kello 12 - 16 ja aamuvuoron työntekijät kello 12 - 14. Iltavuoron työntekijät olivat olleet töissä normaalisti lukuun ottamatta terässulaton työntekijöitä, jotka olivat kieltäytyneet kaksikonevalusta. Yövuoron työntekijät olivat olleet töissä normaalisti. Lakkoon oli osallistunut noin 600 työntekijää heidän joukossaan luottamusmiehiä ja ammattiosaston toimikunnan jäseniä. Lakkojen syyksi työntekijät olivat ilmoittaneet palkkaneuvottelut.

Luottamusmies oli 18.3.1997 ilmoittanut terässulaton käyttöinsinöörille, että kaksikonevaluja ei edelleenkään tehdä. Työntekijöiden ilmoituksen mukaan lakkoilut jatkuvat niin kauan, että sopimus syntyy. Valssaamon työntekijät olivat olleet lakossa kello 18 - 22. Tähän lakkoon oli osallistunut noin 130 työntekijää. Valssaamon aamuvuoron työntekijät olivat aloittaneet lakon 19.3.1997 kello 10, minkä seurauksena koko valssaamo oli pysähtynyt. Lakkoon oli osallistunut noin 150 työntekijää. Samana päivänä tehtaan sataman 19 työntekijää olivat iltavuorossa olleet lakossa kello 18 - 22.

Työntekijät olivat 20.3.1997 pysäyttäneet yövuoron ajaksi kello 22 - 06 valssaamon, ekt-osaston, tlb:n testaus- ja tarkastusjaoston toiminnan sekä osan terässulaton nauhaja kvarttohallien toiminnasta. Sataman toiminta oli samana päivänä pysähtynyt lakon vuoksi kello 18 - 22 ja seuranneena yönä kello 02 - 06. Näihin lakkoihin oli osallistunut yhteensä 174 työntekijää heidän joukossaan luottamusmies, joka oli myös ammattiosaston puheenjohtaja. Terässulaton toimintaa oli häiritty myös kaksikonevalutyöstä ja ylityöstä kieltäytymisen muodossa.

Kunnossapitopalvelun ja osastojen kunnossapidon päivävuoron työntekijät olivat olleet lakossa 21.3.1997 koko työvuoron ajan. Samana päivänä sataman toiminta oli ollut keskeytyksissä lakkojen takia kello 10 - 14, kello 18 22 ja seuranneena yönä kello 02 - 06. Sintraamon työntekijät olivat olleet samana päivänä lakossa kello 12 - 14. Välittömästi tämän jälkeen sintraamon työntekijät olivat aloittaneet aamuun 24.3.1997 kello 06:een saakka kestäneen jarrutuksen suostumalla pitämään käynnissä vain kahta kolmesta sintrauslinjasta. Terässulatolla oli kieltäydytty limi- ja kaksikonevalusta ja ylitöistä. Työntekijät olivat myös kieltäytyneet Rautaruukin omaan jatkojalostukseen lähtevien tavaraerien lastauksesta. Lakkoihin oli osallistunut kaikkiaan noin 500 työntekijää heidän joukossaan myös luottamusmiehiä ja ammattiosaston toimikunnan jäseniä. Työntekijät olivat lisäksi uhanneet pysäyttää kalkinpolttamon toiminnan. Työnantaja oli kuitenkin estänyt toimenpiteen ilmoittamalla kalkinpolton hätätyöksi.

Sintraamon jarrutus oli jatkunut 22.3.1997. Terässulaton jvl-1:llä oli ollut lakossa 16 työntekijää kello 10.20 14. Valssaamon työntekijät olivat toimeenpanneet jarrutuksen Rautaruukin omaan jatkojalostukseen lähtevien toimitusten lastauksessa ja jarrutus oli kestänyt kello 22:een saakka. Terässulatolla oli ollut voimassa ylityökielto, minkä lisäksi työntekijät olivat kieltäytyneet limi- ja kaksikonevalusta.

Sintraamon jarrutusta lukuun ottamatta toiminta tehtaalla oli ollut normaalia 23.3.1997. Sintraamon jarrutus oli päättynyt 24.3.1997 kello 06. Tämän jälkeen neuvottelut palkka-asiassa olivat käynnistyneet uudelleen kello 09.

Terässulatolla oli ollut voimassa ylityökielto pääsiäispyhien aikana. Pääluottamusmies oli pääsiäistä edeltäneellä viikolla ilmoittanut työntekijöiden pitävän pääsiäisen jälkeen työpaikalla yleisen kokouksen, ellei sopimukseen päästä. Kokouksen ajankohdasta ei ollut tarkoitus sopia työnantajan kanssa. Lisäksi pääluottamusmies oli erimielisyyskysymystä koskeneen neuvottelun johdosta 1.4.1997 ilmoittanut, että työntekijät ryhtyisivät kovempiin toimenpiteisiin, ellei sopimusta saada aikaan.

Edellä selostetut työtaistelutoimenpiteet olivat 12.3.1997 toimeenpantua kunnossapitopalveluosaston työntekijöiden lakkoa lukuun ottamatta kohdistuneet työehtosopimuksen työpalkkoja koskeviin määräyksiin ja varsinkin 10 §:n E-kohdassa tarkoitettuun tulospalkkiomääräykseen. Mainitun määräyksen mukaan työnantaja laati palkkiojärjestelmän, jonka mahdollisesta käyttöönotosta sovittiin paikallisesti. Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut työehtosopimuksen vastaisesti painostaa työnantajaa suostumaan työntekijäpuolen mielen mukaisiin ratkaisuihin tulospalkkiojärjestelmän sisältöä koskevissa asioissa. Edellä mainittu kunnossapitopalveluosaston työntekijöiden lakko 12.3.1997 oli kohdistunut työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen määräykseen, joka koski työnantajan työnjohto-oikeutta sekä oikeutta ottaa ja erottaa työntekijöitä.

Heti työtaistelutoimenpiteiden alkamisen jälkeen työnantaja oli 12.3.1997 esittänyt pääluottamusmiehelle puhelimitse vetoomuksen työtaistelujen lopettamisesta. Tämän vetoomuksen työnantaja oli uudistanut useita kertoja. Rautaruukin Työntekijäin ammattiosaston puheenjohtajalle oli 13.3.1997 toimitettu työnantajan kirjallinen vetoomus työrauhan palauttamisesta.

Ammattiosasto ei ollut huolehtinut siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain ja työehtosopimuksen vastaisten työtaisteluiden toimeenpanon. Päinvastoin ammattiosaston edustajat olivat toiminnallaan osoittaneet tukevansa työntekijöiden työtaistelutoimenpiteitä ja lisäksi he olivat olleet itse järjestämässä lakkoja. Ammattiosaston vastuuta työrauhavelvollisuuden rikkomisesta korosti sen edustajien osallistuminen työtaisteluihin.

Metallityöväen Liitolle oli ilmoitettu lakoista useaan otteeseen ja vaadittu siltä toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi ja niiden ehkäisemiseksi. Huomioon ottaen työtaistelutoimenpiteiden toistumisen ja keston ei Metallityöväen Liiton toimenpiteitä voitu pitää riittävinä työrauhan turvaamiseksi.

Tuomittavien hyvityssakkojen määriä korottavina seikkoina oli otettava huomioon lakoilla työnantajalle aiheutettu huomattava taloudellinen vahinko. Terässulaton menetetystä tuotannosta työnantajalle oli aiheutunut taloudellista vahinkoa 750 000 markkaa, ostoaihioiden pääomakustannuksista 100 000 markkaa, jkv-remontin siirrosta 250 000 markkaa, sataman vienti- ja tuontiviivytyksistä 508 000 markkaa, valssaamon toiminnan keskeytyksistä 250 000 markkaa ja myynnin katemenetyksestä 2 240 000 markkaa. Vahinkojen yhteismäärä oli hieman yli 4 000 000 markkaa.

Työntekijöiden kieltäytyminen lastaamasta Rautaruukin omille tehtaille meneviä tuotteita jatkojalostukseen oli aiheuttanut yhtiön Hämeenlinnan tehtaan kylmävalssaamon peittauslinjan pysähtymisen 23.3.1997 17,5 tunniksi. Seisahduksesta oli aiheutunut 2 450 tonnin tuotannonmenetys. Tästä johtunut katemenetys oli määrältään 744 800 markkaa.

VASTAUS

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vastauksessaan, johon Rautaruukin Työntekijäin ammattiosasto on osaltaan yhtynyt, on myöntänyt kanteen ammattiosaston osalta, mutta kiistänyt kanteen siltä osin kuin siinä on katsottu Metallityöväen Liiton syyllistyneen valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin ja vaatinut kanteen hylkäämistä tältä osin.

Perustelut

Kanteessa mainitut tiedot neuvottelujen kulusta, työnseisauksiin osallistuneiden työntekijöiden lukumääristä ja tapahtumien kulusta olivat pääsääntöisesti paikkansa pitäviä. Palkkausasiasta ei kuitenkaan ollut neuvoteltu varsinaisesti vielä 12.12.1996, vaan tuolloin oli keskusteltu yleisluontoisesti siitä, milloin neuvottelut voitaisiin aloittaa. Sillä seikalla, että toimihenkilöt olivat luopuneet takuupykälästä, ei ollut mitään merkitystä nyt esillä olevassa asiassa, koska kysymys oli täysin erillisestä sopimuksesta. Työnantaja oli koko ajan pyrkinyt pitämään toimihenkilöiden vastaavan sopimuksen erillään työntekijöiden sopimuksesta.

Ammattiosasto ei ollut tehnyt päätöksiä työnseisausten toimeenpanemisesta. Hyvityssakon määrää arvioitaessa tulisi ottaa huomioon lieventävänä seikkana sopimuksen tulkintaa koskeva erimielisyys. Kanteessa ilmoitettuihin sataman vienti- ja tuontiviivytyksistä aiheutuneisiin menetyksiin syynä olivat osaltaan ilmeisesti olleet myös jääongelmat.

Metallityöväen Liitto oli toiminut kaikin mahdollisin tavoin siten, että työrauha Rautaruukin Raahen tuotantolaitoksella palautuisi. Aina heti kun työnantajaliitto oli ilmoittanut Metallityöväen Liitolle työtaistelutoimenpiteistä, Metallityöväen Liitosta oli oltu yhteydessä työpaikan luottamushenkilöihin ja viitattu työrauhavelvollisuuden olemassaoloon. Metallityöväen Liitto oli 13.3.1997 ja 17.3.1997 lähettänyt pääluottamusmiehelle telefaxsanomat, joissa oli muistutettu työrauhavelvollisuudesta ja edellytetty työhönpaluuta välittömästi. Lisäksi Metallityöväen Liiton edustaja oli 19.3.1997 aamupäivällä kahteen otteeseen ollut puhelimitse yhteydessä pääluottamusmieheen. Näiden yhteydenottojen aikana oli viitattu 17.3. lähetettyyn telefaxsanomaan. Metallityöväen Liiton edustaja oli 21.3.1997 soittanut pääluottamusmiehelle ja muistuttanut työehtosopimuksen 4 ja 31 §:n mukaisista velvollisuuksista. Tämänkin jälkeen Metallityöväen Liitosta oli oltu yhteydessä työpaikalle ja muistutettu työrauhavelvollisuudesta.

Vuosi sitten ammattiosaston jäsenmäärä oli ollut 3 353, joista 2 753 oli ollut jäsenmaksunsa maksanutta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rautaruukki Oy:n Raahen terästehtaalla on joulukuusta 1996 alkaen neuvoteltu tulospalkkaussopimuksen uudistamisesta. Kun käydyissä neuvotteluissa ei tulospalkkaussopimuksen sisällöstä ollut päästy yksimielisyyteen, ovat tehtaan työntekijät ryhtyneet seuraaviin, edellä kanteessa tarkemmin selostettuihin painostustoimenpiteisiin.

Työntekijät ovat 13.3.1997 järjestäneet työnseisauksen pitämällä ilman työnantajan lupaa työpaikalla kokouksen. Luottamusmiesten ja ammattiosaston toimikunnan jäsenten 17.3.1997 pitämän kokouksen jälkeen pääluottamusmies on ilmoittanut työntekijöiden aloittavan lakon samana päivänä kello 12. Mainittuna päivänä päivä- ja iltavuoron työntekijät ovat olleet lakossa. Työtaistelutoimenpiteet ovat tämän jälkeen jatkuneet siten, että valssaamon työntekijät ovat olleet lakossa 18.3. ja 19.3.1997, sataman iltavuoron työntekijät 19.3.1997, tehtaan yövuoron työntekijät sekä sataman työntekijät 20.3. - 21.3.1997 samoin kuin kunnossapitopalvelun ja osastojen kunnossapidon päivävuoron työntekijät 21.3.1997. Myös sataman toiminta on ollut keskeytyksissä lakon vuoksi 21.3. - 22.3.1997. Lisäksi sintraamon työntekijät ovat 21.3.1997 olleet lakossa kahden tunnin ajan. Terässulaton työntekijät ovat tämän jälkeen olleet 22.3.1997 lakossa.

Edellä selostettujen työnseisausten lisäksi terässulaton työntekijät ovat 17.3.1997 alkaen kieltäytyneet kaksikonevalu- ja limivalutyöstä sekä ylitöistä. Ylityökielto on jatkunut pääsiäispyhien ajan. Lisäksi sintraamon työntekijät ovat jarruttaneet työntekoa 21.3. - 24.3.1997. Työntekijät ovat tämän lisäksi 21.3. ja 22.3.1997 kieltäytyneet yhtiön omaan jatkojalostukseen lähtevien toimitusten lastauksesta, mikä on aiheuttanut yhtiön Hämeenlinnan tehtaan kylmävalssaamon pysähtymisen 17,5 tunnin ajaksi.

Työntekijät olivat 21.3.1997 uhanneet pysäyttää kalkinpolttotoiminnan. Pääluottamusmies on myös pääsiäistä edeltäneenä viikkona ilmoittanut työntekijöiden järjestävän työpaikalla kokouksen ja 1.4.1997 uhannut työntekijöiden ryhtyvän kovempiin toimenpiteisiin, jollei sopimukseen päästä.

Kaikkien edellä lueteltujen toimenpiteiden tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa suostumaan työntekijäpuolen esittämiin tulospalkkaussopimusta koskeneisiin vaatimuksiin. Toimenpiteet ovat siten kohdistuneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Ennen edellä selostettuja työtaistelutoimenpiteitä ovat kunnossapitopalveluosaston työntekijät 12.3.1997 olleet lakossa kanteessa esitetyin tavoin. Tämä lakko on toimeenpantu vastalauseeksi komennusmiesten käyttämiselle osastolla. Lakko on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen määräykseen, joka koskee työnantajan oikeutta ottaa ja erottaa työntekijöitä sekä johtaa työtä.

Rautaruukki Oy:n Raahen tehtaalla toimeenpannuista työtaistelutoimenpiteistä on Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n esittämän laskelman mukaan aiheutunut yhteensä noin neljän miljoonan markan taloudelliset menetykset. Työtaistelutoimenpiteistä johtuneesta yhtiön Hämeenlinnan tehtaan tuotannon pysähtymisestä on sen lisäksi ilmoitettu aiheutuneen 744 800 markan suuruinen katemenetys.

Työpaikalla 13.3.1997 alkaen järjestettyihin työnseisauksiin on osallistunut ammattiosaston toimikunnan jäseniä sekä ammattiosaston työpaikalle asettamia luottamusmiehiä. Ammattiosaston tai sen edustajien ei ole selvitetty 17.3.1997 pidetyssä ammattiosaston toimikunnan jäsenten ja luottamusmiesten kokouksessa tai muussakaan yhteydessä ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin työnseisausten estämiseksi tai lopettamiseksi. Ammattiosasto vastaa myös luottamusmiestensä ja toimikuntansa jäsenten osallistumisesta työtaistelutoimenpiteisiin.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Rautaruukin Työntekijäin ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:lle, ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 30 000 markkaa ja liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 24 000 markkaa.

Rautaruukin Työntekijäin ammattiosasto ja Metallityöväen Liitto velvoitetaan yhteysvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kallio, Virtanen, Varis, Palanko-Laaka ja Hynönen jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.