Labor court rules that severance pay for home-based daycare workers follows collective agreement terms allowing full payment cessation.

Perhepäivähoitajan irtisanomisajan palkkaus määräytyi kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen perhepäivähoitajia koskevan liitteen perusteella. Palkkausta koskevia määräyksiä sovellettaessa oli mahdollista, että irtisanomisaikana palkanmaksu voi olla kokonaan päättynyt.

Kuultavat Kunnallinen työmarkkinalaitos Kunta-alan unioni ry

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muiden ohella Kuntaalan unionin välillä 30.1.1995 allekirjoitetussa kunnallisessa yleisessä virka ja työehtosopimuksessa 1995 1996 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IX LUKU TYÖNTEKIJÄN LOMAUTTAMINEN JA TYÖSUHTEEN PÄÄTTYMINEN

134 § Työntekijän lomauttaminen

Työntekijät

1 mom. Työntekijän lomauttaminen määräytyy työsopimuslain asianomaisten säännösten mukaisesti, kuitenkin ottaen huomioon, mitä jäljempänä 2 - 5 momenteissa ja 137 §:ssä on asiasta määrätty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

135 § Työsopimuksen päättyminen

Työntekijät Työsopimuksen lakkaaminen ja päättämismenettely määräytyvät työsopimuslain asianomaisten säännösten mukaisesti, ellei jäljempänä 136 - 138 §:ssä ole toisin määrätty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1995 - 1996 perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehtoja koskevassa liitteessä 19 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Soveltamisala ja sovellettavat määräykset

1 mom. Omassa kodissaan työskentelevät perhepäivähoitajat

Omassa kodissaan työskentelevien kunnallisten perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehdot määräytyvät tämän liitteen määräysten mukaan, minkä lisäksi sovelletaan soveltuvin osin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen seuraavia määräyksiä:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IX luku (työsuhteen päättyminen ja työntekijän lomauttaminen) lukuunottamatta työsopimuslain 30 §:n säännöstä lomautuksen enimmäispituudesta työn vähennettyä tilapäisesti sekä kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 134 §:n 2 momenttia lomautuksen ennakkoilmoituksesta ja 134 §:n 4 momentin määräystä lomautuksen ilmoitusajasta, ottaen huomioon tämän liitteen 26 §:n lisämääräys.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II PALKKAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Täysi palkka, päiväpalkka, osakuukauden palkka, lapsikohtainen päiväpalkka, osa-aikapalkka, tuntipalkka ja palkka palvelussuhteen päättyessä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 mom. Palkka palvelussuhteen päättyessä

Mikäli perhepäivähoitajan toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen työsuhde päättyy, hänelle maksetaan palkka tämän liitteen määräysten mukaisesti enintään palvelussuhteen päättymiseen saakka kuitenkin ottaen huomioon 11 § 2 momentin määräys.

Soveltamisohje Vaikka työsuhteesta aiheutuvat edut (kuten esim. palkkaus) yleensä suoritetaan työsuhteen päättymiseen saakka, tulee tämä palkkausmääräys sovellettavaksi silloin, kun lasten hoito on pysyvästi päättynyt eikä työnantajalla ole sijoittaa muita hoitolapsia tilalle.

III LAPSEN HOIDOSSA TAPAHTUVIEN MUUTOSTEN VAIKUTUS PALKKAAN

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § Vakinaisen hoidon päättyminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 mom. Lapsen vakinaisen hoidon päättyminen

Mikäli hoitosuunnitelman perusteella vakinaisesti hoidossa olevan lapsen hoito kokonaan päättyy, eikä perhepäivähoitaja ole saanut tietoa päättymisestä 60 kalenteripäivää aikaisemmin, maksetaan 3 §:ssä tarkoitettu peruskuukausipalkka, kokemuslisät ja mahdollinen määrävuosilisä hoidon päättymisestä lukien 30 kalenteripäivältä, minkä jälkeen palkka tarkistetaan muuttuneen perusteen mukaiseksi.

Soveltamisohje

Ilmoituksen hoidon päättymisestä voi hoitajalle tehdä kunnan viranomainen tai lapsen vanhempi. Hoitosuhteen päättyessä voidaan todeta, onko hoitajalla tosiasiassa ollut tieto hoidon päättymisestä 60 kalenteripäivää aikaisemmin.

Mikäli lapsen poissaolo on aluksi ollut tilapäistä (ks. 8 §) ja sittemmin havaitaan, että lapsi onkin jäänyt pysyvästi pois (11 § 2 momentti), palkka maksetaan entisten perusteiden mukaan kaikkiaan kerran 30 kalenteripäivältä eikä 8 §:n 1 momentin ja 11 §:n 2 momentin määräyksiä sovelleta erikseen. Jos pois jääneen lapsen tilalle sijoitetaan tänä aikana uusi vakinainen lapsi, lakkaa keskeytysajan palkan maksaminen ja palkkaus suoritetaan 10 §:n mukaisesti.

Jos perhepäivähoitajalla ei ole hoidossaan enää yhtään lasta, päättyy palkanmaksu kokonaan, kun viimeisestä lapsesta maksettava tässä tarkoitettu korvaus päättyy.

Kun kuukausipalkkaan sisältyvän vakinaisessa koko- tai puolipäivähoidossa olevan lapsen hoito päättyy siten, että lapsi muuttuu osahoitoiseksi, jolloin palkkaus suoritetaan toteutuneilta hoitotunneilta, maksetaan palkka entisten perusteiden mukaan 30 kalenteripäivältä hoidon päättymisestä lukien, ellei muutoksesta ole ilmoitettu hoitajalle vähintään 60 kalenteripäivää aikaisemmin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Vaatimukset

Perhepäivähoitajat Merja Heinonen, Tarja Leveäaho, Terttu Vainikainen, Elvi Rinne, Virve Aho, Jaana Laihonen, Anneli Toivola, Marja-Liisa Salminen, Riitta-Liisa Kihlman, Tarja Keskitalo, Johanna Permo, Seija Halminen, Pirkko Salminen, Raija Laihi ja Satu Kiviö ovat vaatineet, että Laitilan kaupunki velvoitetaan työsopimuslain 42 §:n 2 momentin perusteella suorittamaan kullekin saamatta jäänyttä irtisanomis-ajan palkkaa vastaavan korvauksen korkoineen ja korvaamaan oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Heinonen ja hänen edellä mainitut myötäpuolensa olivat olleet toistaiseksi voimassa olleiden työsopimusten nojalla Laitilan kaupungin palveluksessa perhepäivähoitajina. Kaupunki oli lomauttanut Heinosen ja Leveäahon vuonna 1991, Vainikaisen, Rinteen, Ahon ja Laihosen vuonna 1992, Toivolan, Marja-Liisa Salmisen, Kihlmanin, Keskitalon, Permon, Halmisen, Pirkko Salmisen ja Laihin vuonna 1993 sekä Kiviön vuonna 1994 toistaiseksi ja irtisanonut heidän työsopimuksensa 13.10.1995 alkaen noudattamatta irtisanomisaikoja ja maksamatta irtisanomisajan palkkaa työsuhteiden päättymisen johdosta.

Työsopimuslain 37 §:n mukaan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus voidaan irtisanoa päättymään tietyn irtisanomis-ajan kuluttua tai, jos niin on sovittu tai laissa erikseen määrätty, irtisanomisaikaa noudattamatta. Irtisanomisaika määräytyi työsopimuslain 38 §:n mukaan. Laitilan kaupunki ei ollut sopinut eikä ollut voinutkaan sopia siitä, ettei edellä tarkoitettujen perhepäivähoitajien kohdalla noudatettaisi irtisanomisaikoja työnantajan toimeenpaneman työsuhteen irtisanomisen yhteydessä. Kaupunki oli sanottujen säännösten nojalla velvollinen noudattamaan perhepäivähoitajiin irtisanomisaikoja ja maksamaan heille irtisanomisajalta perhepäivähoitajan normaalin kuukausipalkan.

Työsopimuslain 42 §:n 2 momentti koski lomautuksen yhteydessä tapahtuvaa työsopimuksen irtisanomista. Säännös koski myös perhepäivähoitajan tehtävässä olevaa työntekijää. Laitilan kaupunki oli velvollinen soveltamaan mainittua lainkohtaa myös nyt kysymyksessä olevien työsopimusten irtisanomisten yhteydessä. Koska irtisanomiset oli toteutettu perhepäivähoitajien ollessa lomautettuina kaupunki oli velvollinen suorittamaan irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen.

VASTAUS KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Vaatimukset

Laitilan kaupunki on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Perustelut

Laitilan kaupunki oli joutunut työn vähentymisestä johtuen lomauttamaan omassa kodissaan työskenteleviä perhepäivähoitajia toistaiseksi vuodesta 1991 lähtien. Kaupungin sosiaalilautakunta oli 9.10.1995 päättänyt irtisanoa lomautettuina olleiden perhepäivähoitajien työsuhteet 13.10.1995 alkaen.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen liitteessä 19 oli sovittu perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehdoista. Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen liitteen 19 11 §:n 2 momentin soveltamisohjeen kolmannen kappaleen mukaan palkanmaksu päättyy kokonaan, kun perhepäivähoitajalla ei ole hoidossaan enää yhtään lasta ja kun viimeisestä hoitolapsesta on maksettu niin sanottu takuupalkka. Työnantajalla ei ollut tämän jälkeen palkanmaksuvelvollisuutta ennen kuin perhepäivähoitajalle oli sijoitettu uusi hoitolapsi. Perhepäivähoitaja voi siten olla takuupalkka-ajan päättymisestä lähtien nollapalkalla.

Työsopimuslaki ei sen paremmin kuin työehtosopimuksetkaan ollut asettanut irtisanomisajan palkkaa työntekijän muusta palkasta poikkeavaan asemaan. Näin ollen kaikkien kunta-alan työntekijöiden irtisanomisajan palkka oli määrältään ja laadultaan työntekijän sen hetkisen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen tai muun työehtosopimuksen mukainen normaali palkka. Näin ollen irtisanomisajalta maksettiin samaa palkkaa kuin työntekijä olisi saanut siinä tapauksessa, ettei häntä olisi irtisanottu. Sanottuja määräyksiä sovellettiin myös perhepäivähoitajiin.

Jos perhepäivähoitaja, jonka palkanmaksu on lomautuksen alkaessa ollut edellä mainitun soveltamisohjeen nojalla päättynyt, lomautetaan ja lomautusaikana irtisanotaan, hänellä on oikeus irtisanomisajan palkkaan työsopimuslain 42 §:n nojalla. Kun irtisanomisajalta maksettava palkka on perhepäivähoitajan sen hetkinen normaali palkka eli nollapalkka, ei hänelle käytännössä makseta palkkaa irtisanomisajalta. Koska Heinonen ja hänen myötäpuolensa ovat lomautettaessa olleet nollapalkalla, ei heillä ollut oikeutta kanteessa tarkoitettuun korvaukseen.

Laitilan kaupunki on kantansa tueksi viitannut työtuomioistuimen 10.5.1996 antamaan lausuntoon n:o 37.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehtoja koskevan liitteen 19 11 §:n 2 momentin soveltamisesta eli siitä, miten lomautetun perhepäivähoitajan irtisanomisajan palkka määräytyy, kun lomauttaminen on tullut voimaan hänen saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja kun palkanmaksu on lomautuksen alkaessa ollut sanotun liitteen 11 §:n 2 momentin soveltamisohjeen kolmannen kappaleen nojalla päättynyt.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle ja Kunta-alan unionille tilaisuuden tulla edellä olevan lausuntopyynnön johdosta kuulluiksi asiassa.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lausunnossaan muun muassa todennut seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mynämäen käräjäoikeuden asiassa Laitilan kaupungin palveluksessa olleet, omassa kodissaan työskennelleet perhepäivähoitajat Merja Heinonen ynnä muut on työnantajan taholta lomautettu toistaiseksi vuosien 1991 ja 1994 välillä ja sittemmin irtisanottu 13.10.1995 alkaen.

Mynämäen käräjäoikeudessa nyt esillä olevassa asiassa on kysymys, samoin kuin työtuomioistuimen lausunnon nro 1996-37 tarkoittamassa tapauksessa, irtisanomisajan palkan määräytymisestä silloin kun lomautus on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa. Kunnallinen työmarkkinalaitos toteaa, että Mynämäen käräjäoikeudessa esillä olevassa asiassa tosiasiallisesti on kysymys samanlaisesta vaatimuksesta kuin on ollut lausunnossa n:o 37.

Perhepäivähoitajia koskevan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) liitteen 19 ja työtuomioistuimen lausunnossa n:o 37 sovelletun vastaavan liitteen 31 sopimusmääräysten sisältö ja soveltamisohjeet 11 §:n 2 momentin ja 6 §:n 7 momentin osalta ovat yhteneväiset ja samansisältöiset. Perhepäivähoitajia koskevan liitteen 1 §:n 1 momentissa on erikseen sovittu, ettei heihin noudateta KVTES:n lomautuksen ennakkoilmoitusaikaa ja lomautusilmoitusaikaa. Irtisanotun perhepäivähoitajan lomauttamisessa ja lomautetun perhepäivähoitajan irtisanomisessa työnantajan palkanmaksuvelvollisuus määräytyy samalla tavoin.

Omassa kodissa työskentelevän perhepäivähoitajan palkkausmääräykset on tyhjentävästi sovittu KVTES:n liitteessä 19 eivätkä yleisen KVTES:n palkkausmääräykset tule miltään osin sovellettaviksi. Omassa kodissa työskentelevän perhepäivähoitajan kuukausipalkka on riippuvainen hoidossa tosiasiallisesti olevien lasten määrästä. Palkkausjärjestelmä poikkeaa tältä osin olennaisesti ja ratkaisevasti muiden kuukausipalkkaisten työntekijöiden palkkausjärjestelmästä. Omassa kodissa työskentelevän perhepäivähoitajan palkkauksen määrän toteamiseksi ja laskemiseksi on oltava hoidossa olevien lasten lukumäärään perustuva palkkausperuste.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lausunnossaan n:o 37 työtuomioistuin totesi työmarkkinalaitoksen kannan vastaavan sopimusmääräysten sisältöä ja katsoi, että perhepäivähoitajan irtisanomisajan palkkaus määräytyy yksinomaan KVTES:n perhepäivähoitajia koskevan liitteen 6 §:n 7 momentin perusteella. Määräyksessä todetaan, että perhepäivähoitajalle "maksetaan palkka tämän liitteen määräysten mukaisesti enintään palvelussuhteen päättymiseen saakka kuitenkin ottaen huomioon 11 § 2 momentin määräys". Palkanmaksu päättyy 11 §:n 2 momentin mukaan kuitenkin viimeistään kun viimeisestä lapsesta maksettava palkkaus on päättynyt.

Irtisanomisajalta ei ole sovittu mitään keskimääräistä palkkaa tai takuupalkkaa taikka muutakaan palkkaa, vaan irtisanomisajalta maksettava palkka määräytyy samojen perusteiden mukaan kuin työssäollessa muutoinkin. Irtisanomisen jälkeiseltä ajalta ei ole syntynyt sellaista vahinkoa, jota vaatimuksessa tarkoitetaan, koska palkanmaksu on jo 11 §:n 2 momentin perusteella päättynyt eikä irtisanomis-ajan palkasta ole toisin sovittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunta-alan unioni on lausunnossaan todennut seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. Työtuomioistuin on pyytänyt Kunta-alan unionin lausuntoa siitä, "miten lomautetun perhepäivähoitajan irtisanomisajan palkka määräytyy", kun perhepäivähoitaja on irtisanottu lomautuksen aikana

Kunta-alan unioni haluaa korostaa sitä, että lausuntopyynnön tarkoittamassa riita-asiassa ei varsinaisesti ole kysymys irtisanomisajan palkasta yleensä, vaan työsopimuslain erityismääräykseen perustuvasta irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen maksamisesta. Kunta-alan unioni pitää tärkeänä sen huomioimista, että kysymys ei ole normaalin irtisanomisajan palkkaa koskevan työsopimuslain säännöksen soveltamisesta, vaan selkeästä erillisestä poikkeusmääräyksestä. Tämän eron tekeminen on mielestämme tärkeää sen selvittämiseksi, onko vastaavasta poikkeussäännöstä todella sovittu myös työehtosopimuksessa. Kunta-alan unioni ry katsoo, ettei kunta-alan TES:n perhepäivähoitajia koskevassa liitteessä ole sovittu TSL 42 §:n 2 momentista poikkeavasta menettelystä lomautuksen aikana tapahtuneen irtisanomisen johdosta suoritettavasta korvauksesta.

Mielestämme työehtosopimuksessa tulisi olla selkeä työsopimuslain 42 §:n 2 momenttia vastaava ja sen kumoava poikkeussäännös, mikäli katsottaisiin, että työehtosopimuksessa on sovittu työsopimuslain 42 §:n 2 momentin säännöksestä poikkeavalla tavalla.

Kunta-alan unioni on oikeuskäsittelyn aikana katsonut, että kunta-alan perhepäivähoitajia koskevassa työehtosopimuksessa ei ole sovittu irtisanomisajan palkkaa koskevista määräyksistä. Vaikka Kunta-alan unionin näkemyksistä poiketen katsottaisiinkin, että työehtosopimukseen sisältyy irtisanomisaikoja tai irtisanomisajan palkkaa koskevia määräyksiä, ei tämä mielestämme vielä tarkoita sitä, että samalla olisi sovittu poikettavaksi työsopimuslain 42 §:n 2 momentin erityissäännöksestä. Katsomme, että mikäli työehtosopimuksessa olisi tarkoitettu poiketa työsopimuslain 42 §:n 2 momentin määräyksestä tämä edellyttäisi selkeää asiaa koskevaa työehtosopimusmääräystä. Perhepäivähoitajien TES:n 6 §:n 7 momentti ja 11 §:n 2 momentti eivät ole sellaisia sopimusmääräyksiä, joilla olisi tarkoitettu poiketa TSL 42 §:n 2 momentista.

2. Työsopimuslain 42 §:n 2 momentin erityisluonteesta

Työsopimuslain 42 §:n 2 momentti on poikkeussäännös normaaleista työsopimuslain irtisanomisajan palkkaa koskevista määräyksistä. Tämä poikkeussäännös on ollut tarpeen sen vuoksi, että taloudellisen ja tuotannollisen irtisanomisperusteen olemassaolo merkitsee aina myös lomautusperusteen olemassaoloa. Irtisanomisajan palkkaa koskevan määräyksen kiertäminen olisi siten taloudellisissa ja tuotannollisissa irtisanomistilanteissa mahdollista toteuttaa lomauttamalla työntekijä ennen työsuhteen irtisanomista.

Normaalisti työntekijän irtisanomisajan palkka määräytyy kaikissa työsuhteissa sen mukaan, mikä on työntekijän tavanomainen palkka ko. irtisanomisaikana. Siten esimerkiksi opintovapaa, sairausloma tai muu palkaton työloma saattaa vaikuttaa irtisanomisajan palkkaan. Lomautuksen osalta on edellä kuvatusta syystä täytynyt tehdä poikkeussäännös, jonka mukaan irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus tulee suorittaa, vaikka lomautuksen aikana toteutetun irtisanomisen yhteydessä työntekijällä ei yleisen irtisanomisajan palkkaa koskevan säännön perusteella olisi oikeutta irtisanomisajan palkkaan.

Tämän irtisanomisen ja lomautuksen yhteys näkyy selvästi työsopimuslain valmistelua koskevasta hallituksen esityksestä (HE 228/1969 s. 10). Työsopimuslain 42 §:n perusteluissa todetaan, että lomautus voi sopimuksen perusteella tulla voimaan työntekijän saamatta lainkaan tai ainakaan kokonaan hyväkseen sitä irtisanomisaikaa, jota työnantaja olisi noudatettava irtisanoessaan työsopimuksen. Hallituksen esityksen mukaan

"Sanotusta edusta vapaaehtoisesti luopuessaan työntekijä on edellyttänyt, että hän saa hyväkseen lomautuksesta koituvan edun eli pääsee lomautuksen päätyttyä takaisin työhön. Tämä edellytys kuitenkin raukeaa, jos työnantaja ennen työsopimuksen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen. Kun lomautusajalta ei lakiehdotuksen 29 §:n mukaan tarvitse maksaa palkkaa siltäkään osin kuin se on samalla työsopimuksen irtisanomisen ja työsuhteen lakkaamisen välistä aikaa, on kohtuullista, että työntekijälle tällaisessa tapauksessa annetaan korvaus siitä, ettei hän lomautettaessa saanut hyväkseen palkallista irtisanomisaikaa."

Nyt kysymyksessä olevan säännöksen taustalla on siten se tosiasia, että työn vähentymisen vuoksi työnantaja ei lomautustilanteessa ole palkanmaksuvelvollinen ja normaalien irtisanomissääntöjen mukaan tätä palkanmaksuvelvollisuutta ei myöskään olisi lomautuksen ajalle osuvalta irtisanomisajalta, ellei asiasta olisi erityistä säännöstä.

Työsopimuslain 42 §:n 2 momenttia ei ole säädetty ehdottomaksi, vaan siinä säädetyn korvausvelvollisuuden rajoittamisesta ja poistamisesta voidaan sinänsä sopia ainakin työehtosopimuksella. Koska kyse on selvästi poikkeussäännöksestä, tulee työehtosopimuksella toisin sopiminen tapahtua siten, että työehtosopimuksen määräyksellä selkeästi sovitaan työsopimuslain 42 §:n 2 momentin tarkoittamasta korvausvelvollisuuden poistamisesta.

Kunta-alan unioni katsoo, että kunta-alan työehtosopimuksen perhepäivähoitajia koskevassa liitteessä ei ole olemassa sellaista selkeää korvausvelvollisuuden poistavaa säännöstä, jonka perusteella lomautettuna oleville perhepäivähoitajille ei tarvitsisi maksaa työsopimuslain 42 §:n 2 momentin perusteella irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta.

3. Irtisanomisajan palkka: Onko siitä sovittu kunta-alan perhepäivähoitajia koskevassa työehtosopimuksessa?

Mynämäen käräjäoikeudessa vireillä olevan asian yhteydessä on ollut epäselvyyttä siitä, sisältääkö perhepäivähoitajien työehtosopimus erityisiä irtisanomisaikaa ja/tai irtisanomisajan palkkaa koskevia määräyksiä. Tätä kysymystä on myös käsitelty työtuomioistuimen lausuntoasiassa 10.5.1996 numero 37.

Työnantaja on näissä kummassakin tapauksessa katsonut, ettei lomautuksen aikana irtisanotulle perhepäivähoitajalle tarvitse maksaa irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta, koska palkanmaksuvelvollisuutta ei ole työehtosopimuksen 6 §:n 7 momentin ja 11 §:n 2 momentin soveltamisohjeen 2. kohdan perusteella.

Näiden mainittujen sopimuskohtien tarkoitus on kieltämättä jäänyt jossakin määrin epäselväksi erityisesti työtuomioistuimen 10.5.1996 antaman lausuntoasian käsittelyn yhteydessä. Työehtosopimuksen 6 §:n 7 momentin otsikko viittaa työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettavaan palkkaan, mutta toisaalta työtuomioistuimessa todistajina kuullut Kunnallisvirkamiesliiton ja Kunta-alan unionin neuvottelijat (Terttu Suhonen ja Raili Leiqvist) ovat kertoneet, ettei irtisanomisajan palkasta ole sovittu perhepäivähoitajien työehtosopimuksessa.

Myös työtuomioistuinkäsittelyn yhteydessä kuullut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen todistajat (Eila Uotila ja Marjut Tast) ovat kumpikin omissa todistajanlausunnoissaan myöntäneet, että irtisanomisajan palkasta ei ole sovittu työehtosopimuksessa. Kuitenkin työnantajan todistajat ovat katsoneet, ettei kunnalla ole 6 §:n 7 momentin ja 11 §:n 2 momentin perusteella palkanmaksuvelvoitetta lomautuksen aikana irtisanotulle perhepäivähoitajalle.

Jalasjärven perhepäivähoitajien irtisanomisajan palkka-asiassa on ollut selvästi kysymys aivan samasta ongelmasta kuin nyt esillä olevassa Laitilan perhepäivähoitajien irtisanomisajan palkkaa koskevassa oikeusjutussa. Jalasjärven perhepäivähoitajien palkkauserimielisyyden kohdalla Kunnallinen työmarkkinalaitos on katsonut, että asia ei ole työehtosopimuksen piiriin kuuluva eikä työmarkkinalaitos suostunut neuvottelemaan asiasta. Kunnallinen työmarkkinalaitos on katsonut, että kunnallisen työehtosopimuksen perhepäivähoitajia koskevan liitteen 31 11 §:n 2 momenttia ei tule soveltaa lomautuksen aikana tapahtuvan irtisanomisen johdosta maksettavaan irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen.

Työehtosopimusmääräysten, työtuomioistuimessa kuultujen todistajalausumien ja edellä mainitun keskusneuvottelupöytäkirjan välinen ristiriitaisuus on mielestämme selitettävissä seuraavien vaihtoehtojen mukaisesti:

a) Työehtosopimuksen 6 §:n 7 momentin ja 11 §:n 2 momentin 2. kohta eivät koske työsuhteisten perhepäivähoitajien irtisanomistilanteita, vaan ainoastaan muunlaisia työsuhteen päättymistilanteita. Tällaisia muita työsuhteen päättymistilanteita ovat esimerkiksi työnantajan ja työntekijän keskinäiseen sopimukseen perustuva työsuhteen päättyminen, työntekijän eläkkeelle siirtyminen ja työsuhteen purkamistilanne.

Tätä tulkintaa tukee 6 §:n 7 momentin sanamuoto. Tämän määräyksen otsikoissa puhutaan palvelussuhteen päättymisestä eikä irtisanomisajasta ja silloin maksettavasta palkasta. Lisäksi edellä mainittua tulkintaa tukee se, että osapuolet ovat nimen-omaisesti myöntäneet, ettei irtisanomisajan palkasta ole sovittu työehtosopimuksessa.

Toisaalta tuntuu kieltämättä oudolta, että edellä mainittuja erityistilanteita varten olisi otettu työehtosopimukseen määräys samalla, kun irtisanomistilanteet olisi kokonaan jätetty työehtosopimuksen ulkopuolelle.

b) Toinen vaihtoehto on se, että 6 §:n 7 momentti ja 11 §:n 2 momentti ovat tarkoitetut vain sellaisiin työsuhteen päättymistilanteisiin, joissa on kysymys joko työntekijän suorittamasta irtisanomisesta tai työnantajan aloitteesta tapahtuneesta työntekijän henkilöön liittyvästä irtisanomisesta.

Tämä tulkinta em. säännösten soveltamisalasta tuntuisi loogiselta sen vuoksi, että työntekijän henkilöön liittyvässä irtisanomistilanteessa perhepäivähoitaja saisi saman palkan kuin hän saisi muutoinkin työsuhteen jatkuessa normaalisti vastaavana ajankohtana. Tämä vastaisi käsityksemme mukaan yleistä työmarkkinakäytäntöä.

c) Kolmas vaihtoehto on se, että nyt kysymyksessä olevia työehtosopimuksen määräyksiä on tarkoitettu sovellettavaksi sekä individuaali- että kollektiivi-irtisanomistilanteissa.

Kun otetaan huomioon, että erityisesti tuotannollisista syistä tapahtuvassa irtisanomistilanteessa tämä viime mainittu tulkinta saattaisi käytännössä usein johtaa irtisanomisajan palkan olennaiseen alenemiseen tai siihen, että irtisanomisajan palkkaa maksettaisiin ehkä vain 30 päivältä (ns. takuuaika) ei voida pitää todennäköisenä, että irtisanomisajan palkan heikennyksestä olisi sovittu ilman, että asiasta olisi nimenomainen ja selkeä säännös työehtosopimuksessa.

d) Vaikka katsottaisiinkin, että TES:n 6 §:n 7 momentti (ja 11 §:n 2 momentti) liittyy irtisanomisajan palkan määrittelyyn yleensä, ei tässä sopimuskohdassa ole kuitenkaan säännöstetty lomautuksen aikana tapahtuneen irtisanomisen osalta maksettavaa palkkaa.

Todistajina kuullut työnantajan edustajat ovat työtuomioistuimen 10.5.1996 lausuntoasian käsittelyn yhteydessä väittäneet, että perhepäivähoitajien TES:n 6 §:n 7 momentti tarkoittaa sitä, että irtisanomisajalta perhepäivähoitajalle maksetaan hänen tavanomainen palkkansa. Työnantajan edustajat eivät siten ole missään vaiheessa väittäneet, että ko. sopimuskohdassa olisi tarkoitettu erityisesti poiketa työsopimuslain 42 §:n 2 momentin määräyksestä.

Lisäksi työnantajan edustajat ovat selvästi 25.3.1993 pidetyssä keskusneuvottelussa todenneet, että nimenomaan sellaisesta lomautuksen aikana tapahtuneesta irtisanomisesta ja siihen liittyvästä irtisanomisajan palkasta, josta nyt kysymyksessä olevassa Laitilan perhepäivähoitajien asiassa on kysymys, ei ole sovittu työehtosopimuksessa. Työnantaja ja työntekijäjärjestön edustajat ovat aivan yksiselitteisesti todenneet, että työntekijän palkka ei lomautuksen aikana tapahtuvan irtisanomisen yhteydessä määräydy työehtosopimuksen nyt kysymyksessä olevien määräysten perusteella, vaan kysymyksessä on työsopimuslain soveltamista koskeva asia.

Yhteenveto edellä olevasta

Perhepäivähoitajien työehtosopimuksen 6 §:n 7 momentissa on palvelussuhteen päättymistä koskeva palkkausmääräys. On kuitenkin osoittautunut, ettei tämän työehtosopimusmääräyksen tarkoitus ja sisältö ole täysin selvä. Epävarmaa on, onko kyseistä säännöstä tarkoitettu sovellettavaksi myös irtisanomistilanteissa, vai ainoastaan muissa palvelussuhteen päättymistilanteissa. Kunta-alan unioni pitää edellä esittämillään perusteilla todennäköisempänä sellaista vaihtoehtoa, että työehtosopimuksen 6 §:n 7 momentissa on tarkoitettu määrätä myös irtisanomis-ajan palkasta muissa kuin sellaisissa työsuhteen päättymistilanteissa, jolloin työsuhteen irtisanomisen perusteena on taloudellinen tai tuotannollinen syy.

Olennaista on kuitenkin se, että vaikka työehtosopimuksessa olisikin ainakin joiltakin osin sovittu myös irtisanomisajan palkasta, ei tästä voida vielä automaattisesti tehdä sellaista johtopäätöstä, että osapuolet olisivat samalla tarkoittaneet sopia myös työsopimuslain 42 §:n 2 momentin soveltamatta jättämisestä.

Mielestämme pitäisi olla aivan selvää, että työsopimuslain 42 §:n 2 momentti on poikkeussäännös yleisistä irtisanomisajan palkkaa koskevista menettelytavoista. Tämän vuoksi se seikka, että perhepäivähoitajien työehtosopimuksessa sovitaan yleisistä irtisanomisajan palkan laskemista koskevista menettelytavoista, ei voi vielä tarkoittaa sitä, että samalla osapuolten katsottaisiin sopineen ilman nimenomaista asiaa koskevaa tahdonilmaisua myös työsopimuslain 42 §:n 2 momentin soveltamatta jättämisestä.

Viime mainittua tukee kiistatta se, että Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Kunta-alan unioni ovat työsopimuslain 42 §:n 2 momentin ja työehtosopimuksen 6 §:n 7 momentin soveltamista koskevissa keskusneuvotteluissa, jotka ovat liittyneet Jalasjärven kunnan perhepäivähoitajien palkkausta koskevaan erimielisyysasiaan todenneet yksimielisesti, että Jalasjärven kunnan perhepäivähoitajien palkkauksen määräytymiseen ei sovellettu työehtosopimusta, koska irtisanomisajan palkasta tällaisessa tapauksessa ei ole työehtosopimuksessa sovittu. Tämä keskusneuvotteluratkaisu tukee vahvasti Kunta-alan unionin nyt esillä olevassa asiassa esittämää tulkintaa, jonka mukaan työsopimuslain 42 §:n 2 momentin tarkoittamasta irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen maksamisesta ei ole kunta-alan perhepäivähoitajien työehtosopimuksessa sovittu.

4. Ns. nollapalkasta

Nyt kysymyksessä oleva Laitilan perhepäivähoitajien lomautustilanne ei millään tavoin poikkea siitä, mitä on muiden työsopimussuhteessa olevien työntekijöiden lomautusajan työehdot. Työntekijät ovat yleensäkin lomautuksen aikana aivan samalla tavoin nollapalkalla kuin perhepäivähoitajatkin. Aivan samasta syystä kuin muutkin työsopimussuhteiset työntekijät, perhepäivähoitajatkin tarvitsevat työsopimuslain 42 §:n 2 momentin antamaa suojaa lomautuksen aikana tapahtuvalta irtisanomiselta, koska ilman tällaista erityissääntelyä niin perhepäivähoitajilla kuin muillakaan työntekijöillä ei lomautuksen aikana tapahtuvan irtisanomisen yhteydessä olisi yleisten irtisanomisajan palkkaa koskevien säännösten perusteella oikeutta irtisanomisajan palkkaan.

5. Työtuomioistuimen 10.5.1996 antamasta lausunnosta nro 37

Kunta-alan unioni toteaa, että 10.5.1996 annetussa lausuntoasiassa, joka koski Keminmaan kunnan velvollisuutta suorittaa perhepäivähoitaja Laila YliJääskölle irtisanomisajan palkkaa, on mielestämme kysymys osittain erilaisesta tilanteesta kuin Laitilan perhepäivähoitajien palkkaerimielisyydessä.

Työtuomioistuimen tuomion perusteluista ilmenee, että Keminmaan kunnan perhepäivähoitaja Laila YliJääskö oli irtisanottu 31.5.1993. Yli-Jääskön lomautuspäätös oli tehty kunnassa 1.6.1993 eli työsopimuksen irtisanomisen jälkeen.

Työtuomioistuin ei syystä tai toisesta ole ottanut kantaa siihen, onko 1.6.1993 tapahtunutta Laila Yli-Jääskön lomautusta pidettävä sellaisena näennäisoikeustoimena, jonka tarkoituksena on ollut yksinomaan kiertää irtisanomisajan palkkaa koskevia määräyksiä ja onko tällaista lomautusta sinänsä pidettävä laillisena.

Joka tapauksessa tässä Keminmaan palkkaerimielisyyttä koskevassa tulkintariidassa on mielestämme ollut kysymys selkeästi eri tilanteesta kuin Laitilan kunnan perhepäivähoitajien palkkausasiassa. Toisin kuin Laitilan kunta, Keminmaan kunta on kiistatta ensin irtisanonut työntekijän ja vasta tämän jälkeen lomauttanut työntekijän. Laitilan perhepäivähoitajat ovat selvästi olleet asianmukaisesti lomautettuina jo pitkään ennen irtisanomisen toimeenpanemista.

Työtuomioistuimen ratkaisun perusteluistakin (s. 13 ensimmäinen kappale) ilmenee, että työtuomioistuin on hahmottanut asiassa riitakysymykseksi sen, määräytyykö perhepäivähoitajan irtisanomisajan palkka kunnallisen TES:n vai työsopimuslain irtisanomis-ajan palkkaa koskevien säännösten mukaan. Asiassa on siten tutkittu yleisiä irtisanomisajan palkan määräytymistä koskevia työehtoja, eikä niinkään työsopimuslain 42 §:n 2 momentin poikkeussäännöksen soveltamista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Lausuntopyynnössä tarkoitetut perhepäivähoitajat ovat työskennelleet Laitilan kaupungin palveluksessa. Hoitolasten vähyyden vuoksi Laitilan kaupunki on joutunut vuosina 1991-1994 eri aikoina lomauttamaan heidät toistaiseksi sen jälkeen kun työehtosopimuksen perhepäivähoitajia koskevan liitteen 11 §:n 2 momentissa tarkoitettu palkanmaksu on päättynyt. Kaupunki on sittemmin irtisanonut perhepäivähoitajien työsopimukset päättymään 13.10.1995 alkaen. Käräjäoikeuden lausuntopyynnössä on kysymys siitä, miten perhepäivähoitajien oikeus irtisanomisajan palkkaan määräytyy, kun lomauttaminen on tullut voimaan heidän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on työtuomioistuimessa edellä olevasta kirjallisesta lausumasta tarkemmin ilmenevin tavoin katsonut, että perhepäivähoitajan irtisanomisajalta yleisessä kunnallisessa virka- ja työehtosopimuksessa ei ole sovittu maksettavaksi mitään keskimääräistä palkkaa, takuupalkkaa tai muutakaan palkkaa, vaan palkka irtisanomisajalta määräytyi perhepäivähoitajaliitteen mukaisesti samojen perusteiden mukaan kuin työssä ollessa muutoinkin.

Kunta-alan unioni on työtuomioistuimessa edellä olevasta kirjallisesta lausumastaan tarkemmin ilmenevin tavoin katsonut, että perhepäivähoitajia koskevassa liitteessä ei ollut sovittu työsopimuslain 42 §:n 2 momentista poikkeavasta menettelystä lomautuksen aikana tapahtuneen irtisanomisen johdosta suoritettavasta korvauksesta. Mikäli työehtosopimuksella olisi tarkoitettu sanotusta lain määräyksestä poiketa, se olisi edellyttänyt selkeää työehtosopimusmääräystä. Perhepäivähoitajia koskevan liitteen 6 §:n 7 momentissa ja 11 §:n 2 momentissa ei voitu katsoa olevan sellaisia sopimusmääräyksiä, joilla olisi työsopimuslain kysymyksessä olevasta säännöksestä poikettu. Näin ollen perhepäivähoitajien lomautuksen aikana tapahtuneen irtisanomisen irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen määräytymisessä tulivat työsopimuslain irtisanomisajan palkkaa koskevat säännökset sovellettaviksi.

Perhepäivähoitajia koskevan liitteen 1 §:n 1 momentin mukaan omassa kodissaan työskentelevien kunnallisten perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehdot määräytyvät liitteen määräysten mukaan. Edelleen liitteen palkkaa palvelussuhteen päättyessä koskevan 6 §:n 7 momentin mukaan, mikäli perhepäivähoitajan toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen työsuhde päättyy, hänelle maksetaan palkka tämän liitteen määräysten mukaisesti enintään palvelussuhteen päättymiseen saakka kuitenkin ottaen huomioon 11 §:n 2 momentin määräys. Viimeksi mainittuun määräykseen liittyvän soveltamisohjeen kolmannen kappaleen mukaan jos perhepäivähoitajalla ei ole hoidossaan enää yhtään lasta, päättyy palkanmaksu kokonaan, kun viimeisestä lapsesta maksettava määräyksessä tarkoitettu korvaus päättyy.

Työtuomioistuimen antamassa lausunnossa nro 37/1996 on ollut kysymys tilanteesta, jossa perhepäivähoitajan työsopimus oli välittömästi hänen hoidossaan olleiden lasten hoitosuhteen päätyttyä irtisanottu ja sen jälkeen hänet oli lomautettu irtisanomisajaksi. Kunta-alan unioni ja Kunnallinen työmarkkinalaitos olivat asiasa olleet yksimielisiä siitä, että jos työn vähyyden vuoksi irtisanottu työntekijä tällaisen syyn vuoksi lomautettin, työnantajan palkanmaksuvelvollisuus määräytyi samalla tavoin kuin irtisanottaessa lomautettu työntekijä. Työtuomioistuin on asiassa esitetyn selvityksen perusteella katsonut, että perhepäivähoitajaliitteen 6 §:n 7 momenttia sovellettaessa oli mahdollista, että myös irtisanomisaikana palkanmaksu saattoi kokonaan keskeytyä. Lausuntonaan asiassa työtuomioistuin on katsonut, että perhepäivähoitajan irtisanomisajan palkkaus määräytyy kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen perhepäivähoitajia koskevan liitteen 6 §:n 7 momentin perusteella.

Työtuomioistuin, jolle tässä asiassa esitetty selvitys ei anna aihetta poiketa edellä selostetussa lausuntoasiassa nro 37/1996 omaksutusta kannasta, katsoo lausuntonaan, että perhepäivähoitajan irtisanomisajan palkkaus määräytyy kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen perhepäivähoitajia koskevan liitteen 6 §:n 7 momentin perusteella. Sanottua määräystä sovellettaessa ottaen huomioon 11 §:n 2 momentin määräys ja sen soveltamisohjeen kolmas kappale on mahdollista, että irtisanomisaikana palkanmaksu voi olla kokonaan päättynyt.

Sen seikan arvioiminen, tuleeko työsopimuslain 42 §:n 2 momentin säännös sovellettavaksi lausuntopyynnössä tarkoitettujen perhepäivähoitajien kohdalla samoin kuin se, onko lomauttamisesta aiheutunut heille mainitussa lainkohdassa tarkoitettua vahinkoa, jää työsopimuslain soveltamis- ja tul-kintakysymyksenä työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:ssä tarkoitetun lausuntomenettelyn ulkopuolelle.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kallio, Virtanen, Juvonen, Korpela ja Ahokas-Kelotie jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Lausunto on yksimielinen.