Construction worker sent from Finland to Russia entitled to special conditions cost compensation under collective agreement.

Rakennusalan työntekijä, jonka katsottiin työskennelleen Venäjällä Suomesta ulkomaantyökohteeseen lähetetyn työntekijän asemassa, on ollut oikeutettu työehtosopimuksen mukaiseen erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvaukseen.

Kantaja Rakennusliitto ry Vastaaja Rakennusteollisuuden Keskusliitto ry Kuultava Rakennus Oy Lemminkäinen

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 17.1.1994 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV. Kulukorvaukset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

27 § Työ ulkomailla

1. Milloin työkohde sijaitsee Suomen rajojen ulkopuolella, työsuhteessa noudatetaan Suomen työoikeutta ja työntekijäin sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä sekä rakennusalan kulloinkin voimassa olevaa työehtosopimusta niin kuin Suomen alueella suoritettavassa työssä, mikäli paikallisista olosuhteista tai niiden asettamista erityisvaatimuksista ei muuta johdu.

2. Ulkomailla työkohteessa maksetaan I paikkakuntakalleusluokan mukaista palkkaa.

3. Työntekijälle maksetaan, paitsi työehtosopimuksessa määrättyä palkkaa, myös erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvausta siltä osin kuin ne ylittävät vastaavat kustannukset kotimaassa. Korvauksen suuruudesta on sovittava Rakennusliiton kanssa kussakin tapauksessa erikseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ULKOMAAN TYÖT

1. Mikäli sopimuskauden aikana alkavien työkohteiden osalta ei erityisten kustannusten korvaamisesta päästä yhteisymmärrykseen työehtosopimuksen 27 §:n kohdan 3 mukaisesti, maksetaan työntekijälle 142,00 markan suuruinen päiväraha asianomaisen maan valuuttana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rakennus Oy Lemminkäisen olisi tullut maksaa Hannu Lepistölle ulkomaan työn erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvausta työehtosopimuksen 27 §:n ja sen allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n 1 kohdan mukaisesti sen jälkeen, kun Lepistö oli elokuussa 1994 aloittanut työskentelyn 5.7.1994 jälkeen alkaneella Lokakuun rautateiden junansuoritustornin työmaalla.

Rakennusliitto on vaatinut Rakennusteollisuusliiton ja Rakennus Oy Lemminkäisen velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut korkoineen työtuomioistuimen harkinnan mukaan.

Perustelut

Hannu Lepistö oli alkuvuodesta 1994 saatuaan kuulla, että Rakennus Oy Lemminkäinen tarvitsi laattamiestä Venäjällä Pietarin Talvistadionin työmaalla, ottanut yhteyttä työkohteen mestariin. Lepistö ja sanottu mestari olivat sopineet Lepistön tulosta töihin Pietariin. Rakennus Oy Lemminkäinen oli hankkinut Lepistölle viisumin ja maksanut hänen matkansa työkohteeseen. Työsopimus oli tehty kirjallisesti Pietarissa. Lepistön työkomennuksen oli ollut määrä kestää kaksi kuukautta.

Kun Rakennus Oy Lemminkäisellä oli ollut Venäjällä tarjota työtä muissakin työkohteissa Lepistön työsopimusta oli hiljaisesti pitennetty. Elokuussa 1994 Lepistö oli siirtynyt työhön yhtiön Lokakuun rautateiden junansuoritustornin työmaalle. Lepistön työsuhde oli sittemmin vuonna 1995 irtisanottu, kun yhtiöllä ei enää ollut ollut tarjota hänelle työtä Pietarissa.

Lepistö oli ollut Suomesta lähetetyn työntekijän asemassa Pietarissa. Yhtiö oli maksanut Lepistön työeläkemaksut, tapaturmavakuutusmaksut ja työttömyysvakuutusmaksut niin kuin lähetettyjen työntekijöiden kohdalla meneteltiin. Vaikka Lepistö olisi ollut niin sanottu hakeutuja, häneen olisi tullut soveltaa rakennusalan työehtosopimusta.

Lepistö oli automaattisesti saanut hyväkseen kaikki rakennusalan työehtosopimuksen mukaiset edut. Rakennus Oy Lemminkäinen oli maksanut Lepistölle muun muassa Rakennusliiton ja Rakennusteollisuuden Keskusliiton välillä voimassa olleen Neuvostoliitossa sijaitsevissa työkohteissa noudatettavia työehtoja koskevan sopimuksen mukaista 92 markan päivärahaa. Kun sanottu sopimus oli irtisanottu 5.7.1994 alkaen, työnantajan olisi tullut vuoden 1994 työehtosopimuksen 27 §:n ja sanotun sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n 1 kohdan perusteella, ottaen huomioon sanottujen määräysten tulkintaa koskeva työtuomioistuimen tuomio nro 73/1994, maksaa Lepistölle Lokakuun rautateiden junansuoritustornin työmaalla päiväraha 142 markan suuruisena. Työnantaja oli sittemmin 1.7.1995 alkaen korottanut päivärahan sanotun suuruiseksi, mutta kieltäytynyt maksamasta korotusta takautuvasti.

Rakennusalan työehtosopimuksen 27 §:ää oli vuodenvaihteeseen 1994 - 1995 mennessä yli kahden vuosikymmenen ajan tulkittu siten, että sopimus koski kaikkia suomalaisia työntekijöitä, jotka työskentelivät suomalaisen yrityksen palveluksessa ulkomailla. Sopimuksen piiriin oli vakiintuneesti katsottu kuuluvan kaikki työntekijät, riippumatta siitä, millä tavalla he olivat työnantajan palvelukseen menneet. Jotkut työntekijät olivat jo Suomessa olleet työnantajan palveluksessa, jotkut olivat ottaneet suoraan yhteyttä ulkomaan työkohteeseen ja jotkut olivat jo valmiiksi asuneet ulkomailla ja siellä pestautuneet suomalaisen työnantajan palvelukseen.

Rakennusteollisuuden Keskusliittoon järjestäytyneissä yrityksissä oli sovellettu rakennusalan sanottua 27 §:n 1 kohdan määräystä suomalaisiin työntekijöihin. Sitä oli sovellettu myös niihin suomalaisiin rakennusalan työntekijöihin, jotka olivat asuneet pysyvästi Venäjällä. Samanlaisia rakennusalan työntekijöitä oli ollut Neuvostoliitossa ja sittemmin Venäjällä töissä tuhatmäärin. Kaikkia oli aina kohdeltu poikkeuksetta kuten lähetettyjä työntekijöitä.

Vuoden 1995 työehtosopimuksessa oli rajattu sopimuksen 27 §:n edellä selostettua tulkintaa olennaisesti. Rakennusteollisuuden Keskusliitto oli työehtosopimusneuvottelussa 1994 - 1995 yrittänyt muuttaa kysymyksessä olevan määräyksen vallitsevaa tulkintaa siten, että ulkomailla palkatut suomalaiset työntekijät eivät olisikaan olleet rakennusalan työehtosopimuksen piirissä. Lyhyen työtaistelun jälkeen sopimuspuolet olivat saavuttaneet kompromissin, joka säilytti myös ulkomailla työpaikkaa vaihtaneen komennusmiehen rakennusalan työehtosopimuksen piirissä. Työnantajapuolen nyt esittämää tulkintaa, jossa työnantajan kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen Suomesta Venäjälle lähtenyt mies rajattaisiin työehtosopimuksen ulkopuolelle, ei ollut edes tohdittu esittää.

Uuteen työehtosopimukseen otetun, valtakunnansovittelijan muotoileman määräyksen mukaan liitot ovat yhtä mieltä siitä, että työehtosopimuksen 27 §:n määräyksiä sovelletaan myös niihin työntekijöihin, jotka komennusmiehinä tulleina siirtyvät suoraan toisen suomalaisen työnantajan palvelukseen sopimalla uuden kirjallisen työehtosopimuksen, vaikka sopimusta ei solmittaisikaan muodollisesti Suomessa.

VASTAUS

Vaatimukset

Rakennusteollisuuden Keskusliitto, jonka lausumaan Rakennus Oy Lemminkäinen on osaltaan yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä ja Rakennusliiton velvoittamista korvaamaan Rakennusteollisuuden Keskusliiton ja Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut korkoineen työtuomioistuimen harkinnan mukaan.

Perustelut

Rakennusalan työehtosopimuksen ulkomaantyötä koskevilla määräyksillä oli tarkoitettu määrätä suomalaisen työnantajan ulkomaan kohteeseen lähettämän työntekijän työsuhteen ehdoista. Sanottujen määräysten ulkopuolelle jäivät siten kaikki sellaiset työntekijät, joita työnantaja ei ollut lähettänyt työskentelemään ulkomaille komennusmiehen statuksella. Kotimaan työehtosopimus ei koskenut omaaloitteisesti ulkomaan työkohteeseen työskentelemään hakeutunutta työntekijää. Tällaisen työntekijän työsuhteeseen sovellettava laki määräytyi työsopimuslain asiaa koskevien säännösten mukaan.

Komennetulla työntekijällä tarkoitettiin joko entuudestaan Suomessa yrityksen palveluksessa olevaa taikka vartavasten ulkomaan komennusta silmällä pitäen palkattua työntekijää, jonka kanssa sovittiin työskentelystä ulkomaan kohteessa. Hakeutujalla puolestaan tarkoitettiin työntekijää, jota ei palkattu kotimaassa ja lähetetty työntekomaahan, vaan joka palkattiin työntekopaikkakunnalta.

Suomen työoikeutta ja sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä sekä kulloinkin voimassa olevaa kotimaan työehtosopimusta oli sovellettava ainoastaan lähetettyihin työntekijöihin, mikäli paikallisista olosuhteista tai niiden asettamista erityisvaatimuksista ei muuta johtunut. Mikäli hakeutujat rinnastettaisiin tässä suhteessa lähetettyihin työntekijöihin, tulisi työnantajan soveltaa työehtosopimuksen kysymyksessä olevia määräyksiä kaikkiin ulkomailla palkkaamiinsa työntekijöihin. Tällaista merkitystä esillä olevalla työehtosopimusmääräyksellä ei ollut tarkoitettu antaa.

Rakennusalan työehtosopimuksen 27 §:n määräyksen soveltamisala rajoittui ainoastaan lähetettyihin työntekijöihin. Määräyksen soveltamiskäytäntö oli täysin vakiintunut ja riidaton. Sanotun määräyksen soveltamisalaa oli kevään 1995 sopimuksella työtaistelun laajenemisuhan edessä laajennettu. Sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräyksen mukaan alunperin komennusmiehinä ulkomaantyöhön tulleisiin työntekijöihin, jotka siirtyivät suoraan toisen suomalaisen työnantajan palvelukseen solmimalla uuden kirjallisen työsopimuksen, sovellettiin työehtosopimuksen 27 §:n määräyksiä. Sanottu määräys tarkoitti sitä, että lähetettynä työntekijänä suomalaisen työnantajan palveluksessa ollut työntekijä voi hakeutua kohdemaassa toisen suomalaisen yrityksen palvelukseen säilyttäen komennusmiehen asemansa.

Työehtosopimuksen 27 §:n määräyksellä ei ollut koskaan tarkoitettu olevan sellaista vaikutusta, että hakeutujana ulkomailla työskennellyt työntekijä tulisi automaattisesti lähetetyn työntekijän asemaan.

Lepistö oli oma-aloitteisesti hakeutunut Rakennus Oy Lemminkäisen palvelukseen saatuaan tuttavaltaan tietää, että Pietarissa oli työtä tarjolla. Ennen hakeutumistaan Pietariin Lepistö oli ollut työttömänä Suomessa. Työnantajalla ei ollut ollut missään vaiheessa tarkoituksena solmia Lepistön kanssa komennussopimusta. Lepistö oli palkattu paikanpäältä hakeutujana. Päivärahan maksaminen oli perustunut Rakennus Oy Lemminkäisen noudattamaan henkilöstöpolitiikkaan. Sen mukaan suomalaisten työntekijöiden työsuhteiden ehdot noudattivat samoja periaatteita. Lepistön työsuhteeseen ei sovellettu työehtosopimuksen 27 §:n määräyksiä, vaan päivärahan maksaminen oli ollut hänen työsopimuksensa yksittäinen ehto.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Lepistö oli tullut Rakennus Oy Lemminkäisen palvelukseen Pietarin Talvistadionin työmaalle kahden kuukauden määräaikaiseen työsuhteeseen 17.3.1994. Hänen työsopimustaan oli sittemmin pitennetty. Elokuussa 1994 Lepistö oli siirtynyt yhtiön uuteen työkohteeseen Lokakuun rautateiden junansuoritustornin työmaalle. Lepistön työsuhde oli irtisanottu päättymään syyskuussa 1995.

Osapuolten välille on syntynyt erimielisyys Lepistön päivärahan määräytymisestä Lokakuun rautateiden junansuoritustornin työmaan ajalta. Rakennusliitto on kanteessaan katsonut, että Rakennus Oy Lemminkäisen olisi tullut maksaa Lepistölle rakennusalan työehtosopimuksen 27 §:n 3 kohdan ja allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n 1 kohdan perusteella 142 markan suuruista päivärahaa junansuoritustornin työmaalle siirtymisestä alkaen.

Rakennusteollisuuden Keskusliiton mukaan Lepistöllä ei ollut oikeutta työehtosopimuksen mukaiseen ulkomaan päivärahaan, koska häntä ei ollut lähetetty Suomesta ulkomaankomennukselle, vaan hän oli oma-aloitteisesti hakeutunut ensimmäiseen työkohteeseensa Pietarin Talvistadionin työmaalle siirtyen sieltä riidanalaiseen työkohteeseen. Rakennus Oy Lemminkäinen oli maksanut Lepistölle 92 markan suuruista päivärahaa noudattamaansa henkilöstöpolitiikkaan perustuen. Yhtiö oli noudattanut työmaalla kaikkien suomalaisten työntekijöiden työsuhteisiin samoja periaatteita. Näin ollen tuonkin päivärahan maksamista oli pidettävä Lepistön työsuhteen yksittäisenä ehtona.

Selvityksen mukaan Lepistön työsuhteen alkaessa keväällä 1994 sovellettavana on ollut Neuvostoliitossa sijaitsevissa rakennustyökohteissa noudatettavia työehtoja koskeva sopimus. Sen soveltamisalaa koskevan määräyksen ensimmäisen kappaleen mukaan Neuvostoliitossa sijaitsevien suomalaisten yrittäjien urakoimissa rakennustyökohteissa työskentelevien suomalaisten työntekijöiden työsuhteissa noudatetaan Suomen työoikeutta ja työntekijäin sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä niin kuin Suomen alueella suoritettavassa työssä. Sopimuksen päivärahamääräyksen mukaan päivärahan suuruus on ollut 92 markkaa. Sopimuksen voimassaolo on päättynyt 5.7.1994.

Rakennusalan työehtosopimuksen 27 §:n 3 kohdan mukaan työntekijälle maksetaan ulkomailla työskentelyn ajalta, paitsi työehtosopimuksessa määrättyä palkkaa, myös erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvausta siltä osin kuin ne ylittävät vastaavat kustannukset kotimaassa. Määräyksen mukaan korvauksen suuruudesta on sovittava Rakennusliiton kanssa kussakin tapauksessa erikseen. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan ulkomaan töitä koskevan 9 §:n 1 kohdassa on sovittu, että mikäli sopimuskauden aikana alkavien työkohteiden osalta ei erityisten kustannusten korvaamisesta päästä yhteisymmärrykseen työehtosopimuksen 27 §:n 3 kohdan mukaisesti, maksetaan työntekijälle 142 markan suuruinen päiväraha asianomaisen maan valuuttana.

Työtuomioistuin on tuomiossaan nro 73/1994 vahvistanut, että rakennusalan työehtosopimuksen 27 §:n 3 kohdan edellä tarkoitettu neuvotteluvelvollisuus ja päivärahan suuruutta koskeva rakennusalan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n 1 kohdan määräys eivät koske sellaisia entisen Neuvostoliiton alueella sijaitsevia työkohteita, jotka ovat alkaneet ennen niitä koskeneen työehtosopimuksen voimassaolon päättymistä.

Riippumatta siitä, onko 92 markan suuruisen päivärahan maksaminen ollut Lepistön työsuhteen yksittäinen ehto, hänen työsuhteensa alkaessa on työtuomioistuimen käsityksen mukaan ollut noudatettava edellä mainittua Neuvostoliitossa sijaitsevissa rakennustyökohteissa noudatettavia työehtoja koskevaa sopimusta, joka on irtisanottu päättymään 5.7.1994. Lepistön riidanalainen työkohde on alkanut sanotun sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen elokuussa 1994. Näin ollen työkohteen ajankohta täyttää edellä tarkoitetussa tuomiossa mainitun ajallisen edellytyksen vaaditun suuruisen päivärahan maksamiselle. Estettä ei siten rakennusalan vuoden 1994 työehtosopimuksen 27 §:n 3 kohdan ja sen allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n 1 kohdan sekä vastaavien vuoden 1995 sopimuksen määräysten soveltamiselle siltä osin ole ollut.

Rakennusalan vuoden 1995 työehtosopimuksen allekirjoittamisesta ja täytäntöönpanosta 2.3.1995 tehdyn sopimuksen ulkomaan töitä koskevan 10 kohdan mukaan liitot ovat yhtä mieltä siitä, että työehtosopimuksen 27 §:n määräyksiä sovelletaan myös niihin työntekijöihin, jotka komennusmiehinä tulleina siirtyvät suoraan toisen suomalaisen työnantajan palvelukseen solmimalla uuden kirjallisen sopimuksen, vaikka sopimusta ei solmitakaan muodollisesti Suomessa. Mikäli sopimuskauden aikana alkavien työkohteiden osalta ei erityisten kustannusten korvaamisesta päästä yhteisymmärrykseen työehtosopimuksen 27 §:n 1 kohdan mukaisesti, maksetaan työntekijälle 142 markan suuruinen päiväraha asianomaisen maan valuuttana.

Mainittu työehtosopimuksen allekirjoittamisesta ja täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen 10 kohdan määräys on saanut sisältönsä 1994 - 1995 työehtosopimusneuvotteluissa. Neuvottelusta esitetty selvitys osoittaa, että rakennusalan työehtosopimuksen 27 §:n määräyksiä on ollut tarkoitus soveltaa ulkomaantyökohteeseen Suomesta lähetettyihin työntekijöihin eli komennusmiehiin myös tilanteessa, jossa he siirtyvät suoraan toisen suomalaisen työnantajan palvelukseen solmimalla uuden kirjallisen sopimuksen, vaikka sopimusta ei solmitakaan muodollisesti Suomessa. Sen sijaan työntekijät, jotka vain hakeutuvat suomalaisen yrityksen palvelukseen ulkomailla, eivät ole rakennusalan työehtosopimuksen kyseisen määräyksen piirissä.

Osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että Lepistön työsuhteessa on tullut soveltaa työehtosopimuksen 27 §:n määräyksiä siinä tapauksessa, että Lepistö on ollut ulkomaankohteeseen Suomesta lähetetty työntekijä. Sen sijaan osapuolet ovat olleet erimielisiä siitä, onko Lepistöä pidettävä lähetettynä työntekijänä.

Selvityksen mukaan Rakennus Oy Lemminkäinen on Pietarissa tarvinnut palvelukseensa laatoittajaa. Työtuomioistuimessa todistelutarkoituksessa kuullun Lepistön mukaan hän on saatuaan Pietarissa yhtiön työmaalla työskennelleen tuttavansa välityksellä tiedon asiasta Suomeen täältä soittanut työmaan mestarille, joka on tarjonnut hänelle laatoitusurakkaa Talvistadionin työmaalla. Edelleen esitetyn selvityksen mukaan Suomesta Venäjälle työhön lähtevällä työntekijällä on oltava Suomesta käsin hankittu työviisumi, jonka saamisen edellytyksenä on muun ohella työnantajan lausunto. Lepistölle on Rakennus Oy Lemminkäisen toimesta hankittu sanotunlainen työviisumi ja myös matkaan tarvittavat matkaliput. Lisäksi yhtiö on selvityksen mukaan maksanut Lepistön työsuhteen ajalta hänen sosiaaliturvamaksunsa Suomeen.

Esitetty selvitys työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että Lepistön mahdollisuuteen työskennellä yhtiön Pietarissa sijaitsevalle työmaalla on olennaisesti vaikuttanut yhtiön työmaan mestarin edellä selostetulla tavalla tekemä työtarjous ja yhtiön toiminta työviisumin saamiseksi. Tähän nähden ja kun yhtiö on lisäksi maksanut Lepistön matkan Pietariin ja hänen sosiaaliturvamaksunsa Suomeen, työtuomioistuimen mielestä Lepistön on näissä oloissa katsottava työskennelleen yhtiön palveluksessa Suomesta ulkomaille työkomennukselle lähetetyn työntekijän asemassa. Näin ollen Lepistö on ollut oikeutettu rakennusalan työehtosopimuksen 27 §:n ja sen allekirjoituspöytäkirjan mukaiseen erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvaukseen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Rakennus Oy Lemminkäisen olisi tullut maksaa Hannu Lepistölle ulkomaan työn erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvausta työehtosopimuksen 27 §:n ja sen allekirjoituspöytäkirjan mukaisesti sen jälkeen, kun Lepistö oli elokuussa 1994 aloittanut työskentelyn Lokakuun rautateiden junansuoritustornin työmaalla.

Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Rakennus Oy Lemminkäinen velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliitolle oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kallio, Virtanen, Tuulensuu, Pystynen ja Kiuru jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.