Labour court dismissed claim; determining separate collective agreements is a court of general jurisdiction question, not labour court competence.

Yritys oli Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistyksen jäsenenä ja sen ja Paperiliiton välisen työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin kuuluvaa toimintaa harjoittavana yrityksenä sidottu mainittujen järjestöjen väliseen työehtosopimukseen työehtosopimuslaissa tarkoitetulla tavalla. Siten yhtiön ja sen työntekijöiden välisissä työsuhteissa oli vähimmäisehtoina sovellettava mainittua työehtosopimusta.

Asian käsittelyn yhteydessä ei ollut tullut esille, että yhtiössä olisi sen pääasialliseen toimialaan nähden sellaista erillistä toimintaa, jonka osalta yhtiön olisi sovellettava jotakin muuta työehtosopimusta.

Sen ratkaiseminen, oliko yhtiössä sovellettava työsopimuslain yleissitovuussäännöksen nojalla normaalisitovan työehtosopimuksen asemesta jotakin muuta työehtosopimusta joidenkin työntekijöiden työsuhteissa, ei kuulunut työtuomioistuimen toimivaltaan, vaan jäi työsopimuslain tulkintakysymyksenä viime kädessä yleisessä tuomioistuimessa ratkaistavaksi.

Kantaja Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistys ry Vastaaja Paperiliitto ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Pahvin ja Paperinjalostajain Yhdistyksen sekä Paperiliiton välillä 29.9.1995 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § SOVELTAMISALA

1. Tämän työehtosopimuksen määräykset koskevat Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistys r.y:n jäsentehtaita ja niiden työntekijöitä.

2. Tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan yhdistykseen kuuluvien sekä siihen tämän sopimuksen voimassa ollessa liittyvien jalostustehtaiden sekä niiden apu-osastojen ja näiden työntekijäin välisissä työsuhteissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistys on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistyksen ja Paperiliiton välistä työehtosopimusta on työehtosopimuslain 4 §:n ja työehtosopimuksen 1 §:n perusteella sovellettava Kansiopalvelu Oy:n ja sen työntekijöiden välisissä työsuhteissa.

Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistys on lisäksi vaatinut Paperiliiton velvoittamista korvaamaan Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistyksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Kansiopalvelu Oy on 1970-luvun lopulta lähtien ollut Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistyksen (jäljempänä PPY) jäsen. Yhtiön toimialana oli paperin, pahvin ja muovin jalostus ja maahantuonti sekä niihin liittyvien tuotteiden tukku- ja vähittäismyynti. Yhtiön päätuotteita olivat kansiot, kansiokotelot, välilehdet, postitussalkut, paperin kalvolaminointi sekä muut kansioihin liittyvät tuotteet. Osaan tuotteista tuli painatus ja osaan ei. Painotyön osuus tuotannossa oli vähäinen ja se oli luonteeltaan päätuotantoa täydentävää työtä.

Yhtiön palveluksessa oli 32 työntekijää, jotka olivat Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton (jäljempänä SKL) jäseniä. Yhtiön palveluksessa ei ollut Paperiliiton jäseniä.

Kansiopalvelu Oy oli aikaisemmin ollut osa painatus- ja kustannustoimintaa harjoittanutta yrityskokonaisuutta, jossa oli sovellettu Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton (jäljempänä GTT) ja SKL:n välistä työehtosopimusta. Kansiopalvelu Oy:n sisaryritys Ark-Print Oy oli ollut GTT:n jäsen. Ark-Print Oy:n lopetettua toimintansa Kansiopalvelu Oy oli keskittynyt kansioiden ja muiden vastaavien tuotteiden valmistukseen ja yrityksessä oli ryhdytty soveltamaan työntekijöiden työsuhteissa PPY:n ja Paperiliiton välistä työehtosopimusta. Asiasta oli tehty 30.3.1995 kirjallinen sopimus yhtiön ja työntekijöitä edustaneen SKL:n pääluottamusmiehen kanssa.

SKL ei ollut hyväksynyt PPY:n ja Paperiliiton työehtosopimuksen soveltamista eikä pääluottamusmiehen tekemää sopimusta. SKL oli nostanut yleisessä alioikeudessa yhtiötä vastaan kaksi kannetta, joissa se oli vaatinut, että kahteen yhtiössä paino- ja sitojantyötä tehneeseen työntekijään oli työsopimuslain 17 §:n yleissitovuussäännöksen nojalla sovellettava GTT:n ja SKL:n välistä työehtosopimusta. Kouvolan hovioikeus oli hyväksynyt kanteet 18.10.1995 antamillaan päätöksillä.

SKL oli tämän jälkeen painostanut Kansiopalvelu Oy:tä soveltamaan GTT:n ja SKL:n välistä työehtosopimusta työsopimuslain yleissitovuussäännöksen nojalla kaikkiin yhtiön palveluksessa oleviin työntekijöihin. Koska yhtiö oli kuitenkin PPY:n jäsen, se oli työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen perusteella velvollinen ja oikeutettu soveltamaan PPY:n ja Paperiliiton välistä työehtosopimusta.

PPY oli Paperiliiton kanssa käymissään neuvotteluissa esittänyt, että liitot toteaisivat yhteisesti, että Kansiopalvelu Oy:ssä tulee työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen nojalla soveltaa liittojen välistä työehtosopimusta. PPY oli jättänyt Paperiliitolle asiaa koskevan 12.8.1996 päivätyn kirjallisen esityksen. Paperiliitto oli 13.8.1996 ilmoittanut, että se ei halunnut ottaa kantaa asiaan, koska yhtiön palveluksessa ei ollut Paperiliiton jäseniä.

Kansiopalvelu Oy:n oli saatava tietää, menettelikö se työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaisesti soveltaessaan työnantajaliittonsa solmimaa työehtosopimusta. Yhtiön kannalta tärkein työehtosopimusjärjestelmään liittyvä oikeusvaikutus oli oikeus ja velvollisuus soveltaa työnantajaliiton jäsenyyden ja työehtosopimuslain perusteella määräytyvää työehtosopimusta. SKL:n toimet ja Paperiliiton passiivisuus aiheuttivat yhtiössä merkittävää oikeudellista epävarmuutta tässä asiassa. Erimielisyyttä ei voitu ratkaista muualla kuin työtuomioistuimessa.

VASTAUS

Vaatimukset

Paperiliitto on ensisijaisesti vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta ja sittemmin sen hylkäämistä.

Paperiliitto on lisäksi vaatinut Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistyksen velvoittamista korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut 13 prosentin korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Oikeudenkäyntiväitteet

Paperiliitto solmi työehtosopimuksen jäsentensä puolesta. Kansiopalvelu Oy:n työntekijät eivät olleet Paperiliiton jäseniä. Vaikka Kansiopalvelu Oy oli ollut PPY:n jäsen, se ei ollut aiemmin soveltanut PPY:n solmimaa työehtosopimusta työntekijöidensä työsuhteissa. Kysymyksessä oleva työehtosopimus oli kuitenkin uudistettu useamman kerran sinä aikana, jolloin yhtiö oli kuulunut jäsenenä PPY:hyn. Se oli uudistettu myös sen jälkeen, kun Ark-Print Oy oli lopettanut toimintansa.

Käytännössä PPY:n Paperiliitolle tekemä esitys tarkoitti muutoksen tekemistä työehtosopimukseen. Esitys olisi merkinnyt muutosta työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevaan määräykseen, koska sillä pyrittiin työehtosopimuksen soveltamiseen yrityksessä, jossa ei ollut aikaisemmin sovellettu tätä työehtosopimusta. Paperiliiton ei tarvinnut tähän sopimuksen voimassa ollessa suostua. Kysymyksessä ei ollut oikeus- vaan intressiriita, jota työtuomioistuin ei voinut ottaa ratkaistavaksi.

PPY:llä ei myöskään ollut oikeussuojan tarvetta, koska asianosaisten välillä ei vallinnut erimielisyyttä siitä, että työehtosopimuksen 1 §:ää tuli tulkita sanamuodon mukaisesti.

Kysymys Kansiopalvelu Oy:n ja sen työntekijöiden työsuhteissa noudatettavasta työehtosopimuksesta oli lainvoimaisesti ratkaistu Kouvolan hovioikeuden 18.10.1995 antamilla tuomioilla. Korkein oikeus ei ollut myöntänyt Kansiopalvelu Oy:lle valituslupaa. Koska asia oli jo lainvoimaisesti ratkaistu, työtuomioistuin ei voinut ottaa asiaa käsiteltäväksi.

Vastaus pääasiaan

PPY:n ja Paperiliiton välisen työehtosopimuksen sanamuoto ei ollut epäselvä. Jos PPY:n vaatimus tarkoitti sen vahvistamista, että kyseistä työehtosopimusta sovellettaisiin sen sanamuodon mukaisesti, Paperiliitto ei vastustanut vahvistusvaatimusta. Sen sijaan sellaista vaatimusta, jonka mukaan työtuomioistuimen tulisi vahvistaa, että Kansiopalvelu Oy:ssä olisi sovellettava kaikkien työntekijöiden työsuhteissa PPY:n ja Paperiliiton välistä työehtosopimusta, Paperiliitto ei voinut hyväksyä. Kansiopalvelu Oy:ssä oli myös sellaisia tehtäviä, joiden tekijöihin työnantaja oli Kouvolan hovioikeuden 18.10.1995 antamien tuomioiden perusteella velvollinen soveltamaan toista työehtosopimusta.

Kaikissa PPY:n jäsenyrityksissä ei sovellettu PPY:n ja Paperiliiton välistä työehtosopimusta. Muun muassa sellaisissa yrityksissä, joissa tehtiin myös painotöitä, oli sovellettu muutakin työehtosopimusta.

Kansiopalvelu Oy:ssä ei ollut Paperiliiton jäseniä, joten Paperiliitolla ei ollut etua valvottavanaan kyseisessä yrityksessä eikä asia siten Paperiliitolle kuulunut. Paperiliitto ei ottanut kantaa siihen, ketä tai mitä yhtiöitä PPY ottaa jäsenikseen. PPY:n ja Paperiliiton välisen työehtosopimuksen 2 §:n 1. kohdassa todettiin, että työnantajilla sekä työntekijöillä oli oikeus vapaasti päättää liittymisestään ammatillisiin järjestöihin.

PAHVIN- JA PAPERINJALOSTAJAIN YHDISTYKSEN VASTAUS OIKEUDENKÄYNTIVÄITTEISIIN

PPY on vaatinut oikeudenkäyntiväitteiden hylkäämistä.

Työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 3 momentin mukaan työtuomioistuimessa vireille pantuun kanteeseen vastasi työehtosopimukseen osallinen yhdistys. Yhdistys vastasi sekä omasta puolestaan että niiden puolesta, jotka sen tekemän työehtosopimuksen johdosta olivat siihen sidotut. Paperiliitto oli osallinen PPY:n ja Paperiliiton välillä solmittuun kanteessa tarkoitettuun työehtosopimukseen, joten liitto oli velvollinen vastaamaan kanteeseen omasta puolestaan. Sillä seikalla, voiko tai halusiko Paperiliitto edustaa myös Kansiopalvelu Oy:n työntekijöitä, ei ollut merkitystä.

Kuten kanteessa oli esitetty, Kansiopalvelu Oy:ssä oli sen taustasta johtuen sovellettu GTT:n ja SKL:n välistä työehtosopimusta. Yhtiön tarkoituksena oli kuitenkin ollut, että painatus- ja kustannustoiminnan päätyttyä yhtiössä ryhdyttäisiin soveltamaan PPY:n solmimaa työehtosopimusta. Uusiin työsopimuksiin oli vuosina 1992 ja 1993 otettu tätä koskevat maininnat. Vuonna 1995 asiasta oli sovittu työntekijöiden edustajien kanssa.

PPY oli esittänyt Paperiliitolle sen yhteistä toteamista, että PPY:n ja Paperiliiton työehtosopimusta oli sovellettava sen sanamuodon mukaisesti. Kysymyksessä oli tyypillinen työehtosopimukseen perustuva oikeusriita eikä intressikysymys.

PPY:llä oli asiassa oikeussuojan tarve, koska Paperiliitto ei ollut suostunut ottamaan kantaa työehtosopimuksen soveltamiseen. Ainoastaan työtuomioistuin voi ratkaista asian. Työnantajalla oli myös todellinen tarve tietää, menettelikö se asiassa työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaisella tavalla.

Työtuomioistuimesta annetun lain esitöissä (HE 30/1972) ja oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että jo aloitettavaksi aiotun menettelyn lainmukaisuuskin voidaan saattaa työtuomioistuimen tutkittavaksi.

Yleisessä alioikeudessa ja hovioikeudessa ei ollut käsitelty eikä edes olisi voitu käsitellä sitä, mitä työehtosopimusta Kansiopalvelu Oy:ssä oli sovellettava työehtosopimuslain perusteella. Asiaa ei siten ollut työehtosopimuslain 4 §:n soveltamisen kannalta lainvoimaisesti ratkaistu yleisessä tuomioistuimessa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Työtuomioistuin on eri päätöksellä 4.11.1996 hylännyt tehdyt oikeudenkäyntiväitteet.

Pääasiaratkaisun perustelut

Kansiopalvelu Oy:ssä on syntynyt erimielisyys siitä, voiko yhtiö soveltaa työntekijöidensä työsuhteissa PPY:n ja Paperiliiton välistä työehtosopimusta. Kansiopalvelu Oy on 1970-luvun lopulta ollut PPY:n jäsen, kun taas työntekijät kuuluvat jäseninä SKL:ään. Yrityksessä on aiemmin sovellettu GTT:n ja SKL:n välistä työehtosopimusta.

Kansiopalvelu Oy on aikaisemmin ollut osa painatus- ja kustannustoimintaa harjoittanutta yrityskokonaisuutta. Tähän yrityskokonaisuuteen on kuulunut myös Kansiopalvelu Oy:n sisaryritys Ark-Print Oy, joka on ollut GTT:n jäsen. Todistajana kuullun Kansiopalvelu Oy:n tehtaanjohtajan kertoman mukaan Kansiopalvelu Oy:ssä on ryhdytty soveltamaan GTT:n ja SKL:n välistä työehtosopimusta sen vuoksi, että Kansiopalvelu Oy:llä ja Ark-Print Oy:llä oli muun muassa yhteinen palkkahallinto, ja siten yhden työehtosopimuksen soveltaminen oli ollut käytännön syistä helpompaa.

Ark-Print Oy:n lopetettua toimintansa Kansiopalvelu Oy on keskittynyt pelkästään paperin, pahvin ja muovin jalostukseen ja maahantuontiin sekä niihin liittyvien tuotteiden tukku- ja vähittäismyyntiin. Koska Kansiopalvelu Oy on PPY:n jäsen, eikä sillä Ark-Print Oy:n lopetettua toimintansa ollut enää yhteyttä GTT:hen, yhtiössä on päätetty tehtaanjohtajan kertoman mukaan ruveta soveltamaan kaikkien työntekijöiden työsuhteissa PPY:n ja Paperiliiton välistä työehtosopimusta.

Viimeksimainitun työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksen mukaan työehtosopimuksen määräykset koskevat PPY:n jäsentehtaita ja niiden työntekijöitä. Sopimuksen määräyksiä sovelletaan yhdistykseen kuuluvien sekä siihen sopimuksen voimassa ollessa liittyvien jalostustehtaiden sekä niiden alan apuosastojen ja näiden työntekijöiden välisissä työsuhteissa.

Todistajana kuullun kantajaliiton asiamiehen mukaan Kansiopalvelu Oy on huomioon ottaen sen käyttämät tuotantomenetelmät ja raaka-aineet samoin kuin sen valmistamat tuotteet tyypillinen PPY:n jäsenyritys.

Todistajina kuultujen kantajaliiton asiamiehen ja vastaajaliiton palkkasihteerin kertoman mukaan PPY:n ja Paperiliiton välistä työehtosopimusta on tarkoitettu sovellettavaksi yrityksen kaikkiin työntekijöihin niin sanotun teollisuuslinjaperiaatteen mukaisesti. Tästä periaatteesta on Paperiliiton palkkasihteerin kertoman mukaan poikettu tiettävästi neljässä yrityksessä, joissa offsetpainajien työsuhteissa on sovellettu GTT:n ja SKL:n välistä työehtosopimusta.

Edelleen on käynyt selville, että huomattavassa osassa PPY:n runsaasta 30 jäsenyrityksestä sovelletaan Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliiton välistä paperiteollisuuden työehtosopimusta. Todistajana kuultu kantajaliiton asiamies on kertonut, että tämä on voinut johtua esimerkiksi siitä, että metsäteollisuuden alaan kuuluvan yrityksen jokin osa on yhtiöitetty ja uudessa yhtiössä on haluttu säilyttää aikaisempi sopimuskäytäntö. Tällöin kuitenkin kyseistä työehtosopimusta on noudatettu yksinomaisesti eli sen rinnalla ei yrityksessä ole sovellettu muuta työehtosopimusta.

Kansiopalvelu Oy on PPY:n jäsenenä ja sen ja Paperiliiton välisen työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin kuuluvaa toimintaa harjoittavana yrityksenä sidottu mainittujen järjestöjen väliseen työehtosopimukseen työehtosopimuslain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Kansiopalvelu Oy:n tulee noudattaa vastaavia määräyksiä myös sopimuksen ulkopuolella olevien, sopimuksessa tarkoitettua työtä tekevien työntekijöiden työsuhteissa.

Työtuomioistuin on lausunnossaan nro 3/1979 todennut työehtosopimuslakiin perustuvalle sopimusjärjestelmälle olevan vierasta, että jokin työehtosopimuksen soveltamispiiriin työehtosopimuslain 4 §:n nojalla kuuluva, sanotun sopimuksen alaan kuuluvaa työtä suorittava yritys, joutuisi soveltamaan toista työehtosopimusta sen mukaan, mitä toisen sopimuksen piiriin luontevasti luettavaa työtä yrityksen työntekijät kulloinkin tekevät. Työtuomioistuimella ei tämän asian yhteydessä ole aihetta poiketa lausuntoasiassa omaksutusta, myös myöhemmän työmarkkinakäytännön mukaisesta kannasta.

Asian käsittelyn yhteydessä ei ole tullut esille, että Kansiopalvelu Oy:ssä olisi sen pääasialliseen toimialaan nähden sellaista erillistä toimintaa, jonka osalta yhtiön olisi sovellettava jotakin muuta työehtosopimusta. Sen ratkaiseminen, onko Kansiopalvelu Oy:ssä sovellettava työsopimuslain 17 §:n yleissitovuussäännöksen nojalla normaalisitovan työehtosopimuksen asemesta jotakin muuta työehtosopimusta joidenkin työntekijöiden työsuhteissa, ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan, vaan jää työsopimuslain tulkintakysymyksenä viime kädessä yleisessä tuomioistuimessa ratkaistavaksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Kansiopalvelu Oy:n ja sen työntekijöiden välisissä työsuhteissa on vähimmäisehtoina sovellettava työehtosopimuslain 4 §:n nojalla Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistyksen ja Paperiliiton välistä työehtosopimusta.

Asian laatuun katsoen saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Vänttinen, Varis, Porttila ja Kiuru jäseninä. Esittelijä on ollut Tuliara.

Tuomio on yksimielinen.