Labor court dismissed union claim that employer must pay extra pay for extra duties beyond fixed period.

Alikonemestarille oli päätetty maksaa erillispalkkiota kahden palkkaluokan suuruisena. Erillispalkkion maksaminen oli perustunut siihen, että alikonemestari oli määrätty hoitamaan konepäällikän virkaan kuuluvia tehtäviä ja maakaasuasetuksen mukaista käytönvalvojan tehtävää. Erillipalkkiota oli maksettu päätöksillä, jotka olivat koskeneet päätösten mukaisia määräaikoja. Viimeinen päätös oli koskenut määräaikaa, joka oli päättynyt vuoden 1994 lopussa.

Kuntayhtymä oli voinut vuoden 1995 alusta harkita uudelleen erillispalkkion maksamisen edellytykset ja alentaa palkkiota. Alikonemestaria ei enää vuoden 1995 alusta lukien ollut kirjallisesti määrätty oman toimen ohella tekemään käytönvalvojan tehtävän lisäksi osaakaan konepäällikön tehtävistä. Kuntayhtymä ei ollut velvollinen maksamaan alikonemestarille vaadittua erillispalkkiota myöskään tällä perusteella.

Kuntayhtymä ei ollut rikkonut virkaehtosopimuksen määräyksiä. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei myöskään ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kantaja Suomen Konepäällystöliitto ry Vastaajat Kunnallinen työmarkkinalaitos Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisessa yleisessä virka ja työehtosopimuksessa 1992 1993 (jäljempänä KVTES) on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

21 § Erillispalkkiot lisävastuusta

OTO-palkkio

1 mom. Mikäli täyttä työaikaa tekevä viranhaltija/työntekijä määrätään hoitamaan - omien työtehtäviensä ohella - toisen pääviranhaltijan/työntekijän tehtävistä vähintään puolet - väliaikaisesti yli kahdeksi viikoksi,

hänelle maksetaan OTO-määräyksen voimassaoloajalta varsinaiseen palkkaan kuuluva OTO-palkkio. OTO-palkkion suuruus on

- 1-2 palkkaluokkaa, mikäli toisen tehtävän palkkaluokka on suurempi kuin oman ja - 100 mk/kk - 1 palkkaluokka muussa tapauksessa.

Erillispalkkio voi olla aina markkamääräinen edellä mainituissa rajoissa. OTOmääräyksen voimassaoloajalta sen pituudesta riippumatta viranhaltijalle/työntekijälle maksetaan lisä- ja ylityökorvaus työaikaluvuissa mainituin edellytyksin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Harkinnanvarainen erillispalkkio lisävastuusta

3 mom. Mikäli pääviranhaltija/työntekijä on määrätty vastaamaan - tavanomaisten tehtäviensä lisäksi - vaativammasta tehtäväkokonaisuudesta siten, että - hänen vastuualueensa tai tehtäviensä vaativuus on olennaisesti suurempi kuin asianomaisessa tehtävässä yleensä

hänelle voidaan maksaa lisävastuun voimassaoloajalta tai muulta määräajalta varsinaiseen palkkaan kuuluva harkinnanvarainen erillispalkkio lisävastuusta.

Palkkion suuruus on - 100 mk/kk - 1 palkkaluokka tai - poikkeuksellisesti enintään kaksi palkkaluokkaa.

Erillispalkkio voi olla aina markkamääräinen edellä mainituissa rajoissa. Erillispalkkiota ei makseta lisävastuun kestäessä lyhyen ajan, eikä myöskään 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta lisävastuusta.

Soveltamisohje

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Erillispalkkion maksaminen päättyy, kun sen myöntämisen perusteena ollut lisävastuu tai muu edellytys lakkaa tai ao. viranomainen muusta perustellusta syystä päättää lopettaa erillispalkkion maksamisen. Palkkaluokan tarkistus ei vaikuta erillispalkkioon, ellei palkantarkistus aiheudu samasta perusteesta kuin erillispalkkio.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muiden ohella Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:n välillä 9.12.1993 allekirjoitetussa kuntien ja kuntayhtymien teknistä henkilöstöä koskevassa virka- ja työehtosopimuksessa 1994 (jäljempänä TVTES) on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II LUKU PALKKAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

A. TEHTÄVÄKOHTAINEN PALKKA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

15 § Palkan määrääminen virkaa täytettäessä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

21 § Erillispalkkiot lisävastuusta

OTO-palkkio

1 mom. Jos täyttä työaikaa tekevä viranhaltija/työntekijä määrätään hoitamaan - omien työtehtäviensä ohella - toisen pääviranhaltijan/työntekijän tehtävistä vähintään puolet - väliaikaisesti yli kahdeksi viikoksi,

hänelle maksetaan OTO-määräyksen voimassaoloajalta varsinaiseen palkkaan kuuluva OTO-palkkio. OTO-palkkion suuruus on - 5 - 10 prosenttia kuukaudessa, jos toisen tehtävän palkka on suurempi kuin oman ja - 100 markkaa - 5 prosenttia kuukaudessa muussa tapauksessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

Määräystä sovelletaan, kun viranhaltija/työntekijä on esim. johtosäännön määräyksen, ao. viranomaisen päätöksen tai esimiehen työnjohdollisen määräyksen perusteella velvollinen hoitamaan omien tehtäviensä ohella toisen tehtäviä tämän ollessa estyneenä. Tässä tarkoitettu OTOmääräys on aina annettava etukäteen ja kirjallisesti. Vain erityisissä, kiireellisissä tapauksissa työnjohdollinen määräys voi aluksi olla suullinen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Harkinnanvarainen erillispalkkio lisävastuusta

3 mom. Jos pääviranhaltija/työntekijä on määrätty vastaamaan - tavanomaisen tehtäviensä lisäksi - vaativammasta tehtäväkokonaisuudesta siten, että - hänen vastuualueensa tai tehtäviensä vaativuus on olennaisesti suurempi kuin asianomaisessa tehtävässä yleensä

hänelle voidaan maksaa lisävastuun voimassaoloajalta tai muulta määräajalta varsinaiseen palkkaan kuuluva harkinnanvarainen erillispalkkio lisävastuusta.

Palkkion suuruus on - 100 markkaa - 5 prosenttia kuukaudessa tai - poikkeuksellisesti enintään 10 prosenttia kuukaudessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Harkinnanvaraisen erillispalkkion maksaminen päättyy, kun sen myöntämisen perusteena ollut lisävastuu tai muu edellytys lakkaa tai ao. viranomainen muusta perustellusta syystä päättää lopettaa erillispalkkion maksamisen. Palkan tarkistus ei vaikuta erillispalkkioon, ellei palkantarkistus aiheudu samasta perusteesta kuin erillispalkkio.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n välillä 30.1.1995 allekirjoitetussa teknisten sopimuksessa 1995 - 1996 on edellä olevia määräyksiä vastaavat määräykset.

ASIAN TAUSTAA

Alikonemestari Antti Latvalalle oli Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliiton kiinteistöjohtajan 5.2., 23.2., 20.3., 11.5., 18.8. ja 8.9.1993 tekemien päätösten perusteella maksettu KVTES:n 21 §:n nojalla kahden palkkaluokan oto-palkkio konepäällikön tehtäviin kuuluvien töiden hoidosta oman virkansa ohella ajalta 1.10.1992 - 30.9.199 3. Kiinteistöjohtajan 10.12.1993 tekemän päätöksen perusteella Latvalalle oli ajalta 1.10.1993 - 31.12.1994 maksettu KVTES:n 21 §:n 3 momentin nojalla yhden palkkaluokan erillispalkkio maakaasun käytönvalvojan tehtävistä sekä yhden palkkaluokan erillispalkkio lisävastuusta konepäällikön virkaan kuuluvien tehtävien osittaisesta hoitamisesta konepäällikön viran jäädessä täyttämättä. Edelleen Latvalalle oli Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kiinteistöjohtajan 19.1.1995 tekemän päätöksen nojalla maksettu TVTES:n 21 §:n 3 momentin perusteella 1.1. - 31.12.1995 yhden palkkaluokan erillispalkkio maakaasun käytönvalvojan tehtävistä.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Konepäällystöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän Kellokoski-Ohkolan sairaalassa työskentelevällä Latvalalla on ensisijaisesti teknisten sopimuksen 21 §:n 3 momentin perusteella edelleen oikeus 1.1.1995 lukien saada konepäällikön virkaan kuuluvien tehtävien hoitamisesta aiheutuvasta lisävastuusta kahden palkkaluokan suuruinen erillispalkkio ja toissijaisesti, että Latvalalla on oikeus vaadittuun kahden palkkaluokan suuruiseen palkkioon mainitun sopimuksen 21 §:n 1 momentin perusteella, koska hänet on 1.1.1995 lukienkin määrätty hoitamaan omien työtehtäviensä ohella vähintään puolet konepäällikön tehtävistä.

Suomen Konepäällystöliitto on edelleen vaatinut Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän velvoittamista maksamaan kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 ja 21 §:ien perusteella Suomen Konepäällystöliitolle työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoa ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamista maksamaan kunnallisen virkaehtosopimuslain 11, 20 ja 21 §:ien perusteella Suomen Konepäällystöliitolle valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa.

Suomen Konepäällystöliitto on lisäksi vaatinut Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän velvoittamista maksamaan Latvalalle edellä vahvistettavaksi vaaditusta palkkiosta yhtä palkkaluokkaa vastaavan palkkion määrältään 648 markkaa kuukaudessa ajalta 1.1. - 31.12.1995 yhteensä 7 776 markkaa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen jokaiselle 648 markan erälle mainitulta ajalta jokaisen kuukauden 16 päivästä lukien.

Suomen Konepäällystöliitto on vielä vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.

Perustelut

Latvala oli ollut tammikuusta 1989 lukien Uudenmaan mielisairaanhoitopiirin kuntainliiton alikonemestarin virassa. Sijoituspaikkana oli ollut Kellokosken sairaala. Mielisairaanhoitopiiri oli liitetty 1.1.1991 lukien Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliittoon, nykyiseen kuntayhtymään. Latvalan virka- ja sijoituspaikka oli pysynyt ennallaan. Kellokosken sairaalan ja Ohkolan sairaalan toiminnot oli 1.6.1994 lukien yhdistetty, mistä lukien Latvalan vastuulla oli molempien sairaaloiden alikonemestarin tehtävät.

Latvalan tehtäviin alikonemestarina olivat kuuluneet virkasuhteen alussa kone-, lämpö-, vedenjakelu- ja viemärilaitoksen käyttövalvonta- ja korjaustehtävien suorittaminen. Lisäksi hänen on tullut toimia mainittujen töiden työnjohtajana, konepäällikön sijaisena ja paineastiavalvojan varamiehenä, huolehtia uuden henkilöstön perehdyttämisestä sekä suorittaa muut esimiehen määräämät toimialaansa kuuluvat tehtävät.

Latvalan esimiehenä toimineen konepäällikön sairastuttua hänet oli määrätty oman virkansa ohella hoitamaan osan konepäällikön tehtävistä 1.10.1992 lukien. Latvalalle oli määrätty konepäällikön tehtävistä muiden muassa maakaasun käyttövalvonta, paineastiain käyttövalvonta ilman varamiestä, palopäällikön tehtävät ja vesilaitoksen vastaavan hoitajan tehtävät. Lisäksi työnjohdolliset tehtävät olivat lisääntyneet. Kaikki lisätehtävät olivat merkinneet Latvalan vastuiden oleellista ja merkittävää lisääntymistä sen lisäksi, että työmäärä oli lisääntynyt. Latvalan hoidettavaksi oli tullut pääosa konepäällikön vastuista.

Erillispalkkioiden maksupäätökset oli tehty VES 21 §:n oto-palkkiomääräyksen perusteella ja 1.10.1993 lukien 21 §:n 3 momentin perusteella harkinnanvaraisena palkkiona lisävastuusta. Maksuperuste 1.10.1993 jälkeiseltä ajalta ei kuitenkaan ollut ollut selvä, koska päätöksen tekstiperusteluissa yksi palkkaluokka oli maksettu "konepäällikön virkaan kuuluvien tehtävien osittaisesta hoitamisesta konepäällikön viran jäädessä täyttämättä". Sanamuoto viittasi kyseessä olevan edelleen oto-palkkion. Asianomainen kuntayhtymän viranomainen ei ollut määrännyt konepäällikön tehtäviä pysyvästi kuulumaan Latvalan alikonemestarin virkaan.

Kuntayhtymällä ei ollut TVTES:n 21 §:n 3 momentin nojalla 1.1.1995 oikeutta vähentää Latvalalle 1.10.1993 lukien maksettua harkinnanvaraista erillispalkkiota, koska myöntämisen perusteena ollut lisävastuu ei ollut päättynyt eikä työnantajalla ollut muuta perusteltua syytä palkkion alentamiseen. Pelkkä harkinnanvaraisen palkkion määräaikaisuus ei ollut asianomaisen sopimuskohdan soveltamisohjeiden perusteella riittävä syy palkkion alentamiseen, kun palkkion perusteissa ei ollut tapahtunut muutosta eikä asianomainen kunnan viranomainen ollut virkasäännön perusteella laajentanut Latvalan alikonemestarin virantoimitusvelvollisuutta.

Latvalalla oli toissijaisesti TVTES:in 21 §:n 1 momentin nojalla edelleen oikeus kahden palkkaluokan suuruiseen oto-palkkioon. Latvalalle ei ollut annettu 1.1.1995 lukien erillistä määräystä muuta kuin maakaasuasetuksen mukaisena käytönvalvojana toimimisesta. Tosiasiassa työnantaja oli kuitenkin edellyttänyt, että Latvala edelleen hoiti pääosan konepäällikön viran tehtävistä kuten aikaisemmissakin oto-määräyksissä. Siten kyseessä oli ainakin ollut työnjohdollinen oto-määräys.

Latvala oli 1.10.1992 lukien hoitanut työnantajan määräyksestä omien tehtäviensä ohella konepäällikön viran tehtävistä vähintään puolet. Konepäällikön viran tehtäviä ei ollut määrätty osaksi alikonemestarin viran tehtäviä. Konepäällikön viran palkkaus oli ollut 4 palkkaluokkaa korkeampi kuin Latvalan alikonemestarin viran palkkaus, joten 21 §:n 1 momentin perusteella Latvalalle tuli maksaa oto-palkkiona 5 - 10 prosenttia varsinaisesta palkasta.

Latvalan tehtävistä maakaasuasetuksen mukainen maakaasun käytönvalvojan ja paineastia-asetuksen mukainen paineastioiden käytönvalvojan tehtävä edellyttivät Latvalan suostumusta tehtäviin. Latvala oli antanut suostumuksen edellä mainittuihin tehtäviin, kun hän oli saanut konepäällikön tehtävistä kahden palkkaluokan suuruisen erillispalkkion.

Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä oli tiennyt rikkovansa tai ainakin sen olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa virkaehtosopimuksen määräyksiä lakkauttamalle osin ja perusteetta TVTES:in 21 §:n 1 momentin ja 21 §:n 3 momentin perusteella Latvalalle maksetun erillispalkkion.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut valvonut, että Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntainliitto noudatti työehtosopimuksen määräyksiä.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ovat lisäksi vaatineet Suomen Konepäällystöliiton velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Latvalalle oli 1.10.1993 lukien päätetty maksaa nimenomaan KVTES:in 21 §:n 3 momentissa tarkoitettua erillispalkkiota lisävastuusta eikä oto-palkkiota, mikä seikka ilmeni kiinteistöjohtajan 10.12.1993 päivätyn päätöksen ja sen perustelujen sanamuodosta. Kiinteistöjohtajan edellä mainituissa aiemmissa päätöksissä oli puolestaan selvästi puhuttu oto-palkkion maksamisesta. Latvalalle oli 30.9.1993 asti maksettu oto-palkkiota ja 1.10.1993 alkaen taas erillispalkkiota lisävastuusta. Latvalalle ei ollut voitu maksaa 1.10.1993 lukien oto-palkkiota, koska häntä ei ollut mainitusta ajankohdasta alkaen määrätty hoitamaan omien työtehtäviensä ohella vähintään puolta toisen pääviranhaltijan, konepäällikön, tehtävistä.

TVTES:in 21 §:n 3 momentin mukaan harkinnanvaraista erillispalkkiota lisävastuusta voitiin maksaa lisävastuun voimassaoloajalta tai muulta määräajalta. Määräysten soveltamisohjeiden mukaan harkinnanvaraisen erillispalkkion maksaminen päättyi, kun sen myöntämisen perusteena ollut lisävastuu tai muu edellytys lakkasi tai asianomainen viranomainen muusta perustellusta syystä päätti lopettaa erillispalkkion maksamisen. Latvalalle konepäällikön virkaan kuuluvien tehtävien osittaisesta hoitamisesta 31.12.1994 asti lisävastuusta maksetun erillispalkkion peruste oli lakannut 1.1.1995 alkaen, koska Latvalalle annettuun määräykseen perustuva lisävastuu konepäällikön virkaan kuuluvien tehtävien hoitamisesta oli lakannut 1.1.1995 lukien.

Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ei näin ollen ollut virkaehtosopimuksen perusteella velvollinen maksamaan Latvalalle 1.1.1995 alkaen edelleen kahden palkkaluokan suuruista erillispalkkiota. Oli myös huomattava, että kuntayhtymä oli TVTES:in 21 §:n 3 momentin perusteella voinut maksaa Latvalalle 1.1.1995 lukien harkinnanvaraista erillispalkkiota maakaasun käytönvalvojan tehtävistä 5 prosentin suuruisena. Harkinnanvarainen erillispalkkio lisävastuusta TVTES:n 21 §:n 3 momentin mukaan vain poikkeuksellisesti voi olla enintään 10 prosentin suuruinen kuukaudessa. Tällaisia poikkeuksellisia perusteita yli 5 prosentin suuruisen erillispalkkion maksamiselle ei esillä olevassa tapauksessa ollut.

Koska Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ei ollut TVTES:n 21 §:n perusteella velvollinen maksamaan Latvalalle kantajan vaatimaa erillispalkkiota, kuntayhtymää ei voitu velvoittaa maksamaan kantajalle kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 ja 21 §:ien perusteella hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tietensä rikkomisesta. Myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut laiminlyönyt virkaehtosopimuksen määräysten noudattamista koskevaa valvontavelvollisuuttaan eikä työmarkkinalaitosta siten voitu velvoittaa maksamaan kantajalle kunnallisen virkaehtosopimuslain 11, 20 ja 21 §:ien perusteella hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Alikonemestari Antti Latvala on useilla peräkkäisillä määräyksillä määrätty oman toimensa ohella hoitamaan osan sairauslomalla olleen konepäällikön tehtävistä 1.12.1992 ja 30.9.1993 välisenä aikana. Näistä tehtävistä Latvalalle on maksettu kahden palkkaluokan suuruinen oto-palkkio.

Latvala on hoitanut kyseisiä tehtäviä myös 1.10.1993 jälkeen. Päätöksessä 10.12.1993 on todettu, että Latvala on määrätty suostumuksensa mukaan hoitamaan maakaasuasetuksen mukaista käytönvalvojan tehtävää. Niinikään on todettu, että sairaalan konepäällikön virkaa ei täytetä ja että Latvala hoitaa osan konepäällikön virkaan kuuluvista tehtävistä oman alikonemestarin virkansa ohella. Virkaehtosopimuksen 21 §:n 3 momentin perusteella Latvalalle on päätetty maksaa ajalta 1.10.1993 - 31.12.1994 yhden palkkaluokan erillispalkkio maakaasun käytönvalvojan tehtävästä ja yhden palkkaluokan erillispalkkio lisävastuusta konepäällikön virkaan kuuluvien tehtävien osittaisesta hoitamisesta.

Sittemmin 19.1.1995 tehdyllä päätöksellä erillispalkkion maksamisen perusteita on arvioitu uudelleen niin, että vuoden 1995 alusta lukien saman vuoden loppuun Latvalalle on virkaehtosopimuksen 21 §:n 3 momentin nojalla päätetty maksaa ainoastaan yhden palkkaluokan erillispalkkio maakaasun käytönvalvojan tehtävästä.

Suomen Konepäällystöliitto on viitaten ensisijaisesti sovellettavan virkaehtosopimuksen 21 §:n 3 momenttiin ja toissijaisesti saman pykälän 1 momenttiin katsonut, ettei Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymällä ole ollut perusteita Latvalalle maksetun erillispalkkion alentamiseen.

Mainittu virkaehtosopimuksen 21 §:n 3 momentti koskee harkinnanvaraisen erillispalkkion maksamista lisävastuusta. Määräyksen mukaan harkinnanvarainen erillispalkkio on määräaikainen niin, että sitä maksetaan joko "lisävastuun voimassaoloajalta tai muulta määräajalta". Määräykseen liittyvän soveltamisohjeen mukaan erillispalkkion maksaminen päättyy, "kun sen myöntämisen perusteena ollut lisävastuu tai muu edellytys lakkaa" tai asianomainen viranomainen muusta perustellusta syystä päättää lopettaa erillispalkkion maksamisen.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry:n neuvottelupäällikkö on kertonut olleensa jäsenenä työryhmässä, joka oli muotoillut nyt tulkittavana olevan määräyksen. Tarkoituksena oli ollut, että työn vaativuuden ja vastuun kasvaessa viranhaltijalle maksettaisiin työnantajan harkinnan mukaan lisäpalkkiota. Jos työnantaja oli päättänyt tällaista palkkiota maksaa, sen maksamisen lopettaminen ei sensijaan ollut enää työnantajan vapaassa harkinnassa, vaan se saattoi tapahtua vain soveltamisohjeessa määrätyillä perusteilla. Soveltamisohjeen sanonta on todistajan mukaan tältä osin jossakin määrin huonosti muotoiltu, mutta tarkoituksen on ollut, että palkkiota maksetaan niin kauan kunnes lisävastuu päättyy tai työnantajalla muutoin on sen lopettamiseen perusteltu syy. Määräyksen tai samalla kertaa sovitun soveltamisohjeen sisällöstä ei käyty mainittavampaa keskustelua, vaan ne olivat tulleet hyväksytyiksi työnantajan esittämässä muodossa.

Virkaehtosopimusneuvotteluihin edellä tarkoitetun työryhmän puheenjohtajana osallistunut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelupäällikkö on puolestaan todistajana kertonut, että tulkittavat virkaehtosopimusmääräykset saivat nykyisen muotoilunsa yhteisten neuvottelujen tuloksena, joskin ne on kirjoitettu puhtaaksi työnantajapuolella. Todistajan mukaan erillislisän maksaminen voidaan sitoa joko lisävastuun kestoon tai muuhun määräaikaan. Määräajan kuluttua palkkio lakkaa, ellei ole tehty uutta päätöstä sen maksamisesta. Tämän mukaisesti määräystä on todistajan mukaan myös käytännössä sovellettu, kun kuntien taloudellisen tilanteen heikennyttyä palkkakustannuksista on jouduttu säästämään.

Työtuomioistuin toteaa, että määräyksen sanamuoto tukee työnantajapuolen käsitystä, jonka mukaan virkaehtosopimuksen 21 §:n 3 momentin mukaisen harkinnanvaraisen erillispalkkion maksaminen voidaan sitoa joko lisävastuun voimassaoloaikaan tai myös muuhun, lisävastuun voimassaolosta riippumattomaan määräaikaan. Jos toimihenkilöjärjestöjen tarkoituksena on määräyksestä sopiessaan ollut rajoittaa määräyksen sanamuotoa laajemmin työnantajan mahdollisuuksia sitoa erillispalkkion maksaminen määräaikaan, sen olisi tullut ottaa tämä sopimusneuvotteluissa esille. Kun näin ei ole tapahtunut ja kun sopijapuolten muusta yhteisestä tarkoituksesta ei muutoinkaan ole esitetty selvitystä, työtuomioistuin katsoo, että sopimusta on tulkittava Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämällä, määräyksen sanamuotoakin parhaiten vastaavalla tavalla.

Erillispalkkion alentaminen on sopimusta tulkittaessa rinnastettava palkkion maksamisen lopettamiseen. Kun Latvalalle oli päätetty maksaa erillispalkkiota kahden palkkaluokan suuruisena vuoden 1994 loppuun, kuntayhtymä on tässä tapauksessa voinut vuoden 1995 alusta harkita uudelleen erillispalkkion maksamisen edellytykset ja myös alentaa palkkiota tapahtuneella tavalla. Kuntayhtymä ei siten ole menetellyt virkaehtosopimuksen 21 §:n 3 momentin vastaisesti.

Toissijaisesti vahvistusvaatimus on perustettu virkaehtosopimuksen 21 §:n 1 momenttiin. Tämän määräyksen mukaisen oto-palkkion maksaminen edellyttää sanamuotonsa mukaisesti pääviranhaltijalle annettua nimenomaista määräystä lisätehtävien tekemisestä. Määräyksen soveltamisohjeen mukaan määräyksessä tarkoitettu oto-määräys on aina annettava etukäteen ja kirjallisesti. Vain erityisissä kiireellisissä tapauksissa työnjohdollinen määräys voi aluksi olla suullinen.

Latvalaa ei enää vuoden 1995 alusta lukien ole kirjallisesti määrätty tekemään maakaasuasetuksen tarkoittaman käytönvalvojan tehtävien lisäksi osaakaan konepäällikön tehtävistä. Vaikka Latvala on tosiasiallisesti saattanut ainakin jossakin määrin edelleen tehdä näitä tehtäviä, työnantajan ei esitetyn selvityksen valossa voida katsoa antaneen myöskään soveltamisohjeessa tarkoitettua suullista työnjohdollista määräystä hoitaa konepäällikön tehtäviä virkaehtosopimuksen 21 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla oman toimensa ohella. Tämän vuoksi kuntayhtymä ei ole velvollinen maksamaan Latvalalle vaadittua erillispalkkiota myöskään virkaehtosopimuksen 21 §:n 1 momentin perusteella.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ei ole rikkonut virkaehtosopimuksen määräyksiä. Näin ollen ei Kunnallinen työmarkkinalaitos ole myöskään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Koski, Niskanen, Wilska, Sulkunen ja Wetterstrand jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.