Labor court dismisses claim that maternity leave pay calculation violated equal treatment law.

Kunnallinen perhepäivähoitaja oli toiminut määräajan kunnan palveluksessa erityistä hoitoa tarvitsevien lasten yhteisenä avustajana ja palannut määräajan päätyttyä takaisin perhepäivähoitajaksi. Edellä tarkoitetun määräajan loppupuolella perhepäivähoitaja oli ollut vuosilomalla, minkä päätyttyä hän oli välittömästi jäänyt äitiyslomalle. Kysymyksessä olevan määräajan päättymisen ja äitiysloman alkamisen välisenä aikana ei perhepäivähoitajan hoidettavaksi ollut osoitettu lapsia.

Työehtosopimuksen mukaan perhepäivähoitajalle maksetaan äitiysloma-ajalta lomallelähtöhetken palkkaa. Perhepäivähoitajalle ei ollut maksettu äitiyslomalle lähtöhetkellä sellaista palkkaa, jonka perusteella työehtosopimuksen mukainen äitiysloma-ajan palkka määräytyi. Kunta ei näin ollen ollut velvollinen maksamaan perhepäivähoitajalle vaadittua äitiysloma-ajan palkkaa. Työnantajan kannan mukainen tulkinta ei ollut tasa-arvolain vastainen.

Kunta ei ollut palkan maksamisesta kieltäytyessään rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä eikä Kunnallinen työmarkkinalaitos ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kantaja Kunta-alan unioni ry Vastaajat Kunnallinen työmarkkinalaitos Joroisten kunta

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen yleisen virka ja työehtosopimuksen 1995 ja 1996 perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehtoja koskevassa liitteessä 19 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II PALKKAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Peruskuukausipalkka

1 mom. Palkka-asteikko

Peruskuukausipalkka määräytyy hoitosuunnitelman perusteella perhepäivähoitajalla vakinaisesti koko- ja puolipäivähoidossa olevien lasten lukumäärän mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VII ERÄÄT TYÖLOMAT

24 § Sairaus- ja äitiysloma

1 mom. Oikeus lomaan

Perhepäivähoitajan oikeus sairaus- ja äitiyslomaan määräytyy kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 95 - 99 §:ien mukaan.

2 mom. Sairaus- ja äitiysloma-ajan palkka peruskuukausipalkasta

Perhepäivähoitajalle maksetaan sairaus- ja äitiysloma-ajalta täysi palkka ottaen huomioon ennen sairaus- tai äitiysloman alkamista tiedossa olleet 8 §:n 1 momentin, 9 §:n, 10 §:n ja 11 §:n muutokset lasten hoidossa. Säännöllisessä hoidossa olevasta osahoitoisesta tai määräajaksi sijoitetusta lapsesta suoritetaan korvaus entisten perusteiden mukaan enintään sovitun hoidon päättymiseen saakka.

Soveltamisohje

Sairausajan palkka

Koska ei ole tarkoituksenmukaista, että sairausajalta maksettaisiin palkkaa eri tavalla kuin mitä perhepäivähoitaja saisi, mikäli hän olisi työssä, perhepäivähoitajalle maksetaan sairausloman ajalta sitä palkkaa, jota hänelle on maksettu lomallelähtöhetkellä ja vain sellaiset sairausloma-aikana sattuvat kuukausipalkkaan vaikuttavat muutokset, jotka ovat tiedossa sairausloman alkaessa, otetaan huomioon myös sairauslomapalkassa.

Mikäli ennen sairausloman alkamista on hoitosuunnitelmalla sovittu lisälapsen sijoittamisesta perhepäivähoitajalle tietystä ajankohdasta lukien ja perhepäivähoitaja on tuona ajankohtana sairauslomalla, tulee palkkaa tarkistaa kyseisestä ajankohdasta lukien. Jos hoitosijoitus peruuntuu ja lasta ei sairausloman päättymisen jälkeen sijoitetakaan ko. hoitajalle, ei aiottua sijoitusta oteta huomioon sairaus-ajan palkassa.

Kun on kysymyksessä pitkä sairausloma, jonka aikana tapahtuvia muutoksia ei tiedetä, maksetaan sairausajalta sitä viimeksi laskettua täyttä palkkaa, jonka jälkeen olosuhteet eivät enää ole muuttuneet.

Esimerkki:

Perhepäivähoitajalla on vakinaisesti hoidossaan neljä lasta. On tiedossa, että kahden viikon kuluttua yksi lapsista jää pysyvästi pois hoidosta. Perhepäivähoitaja sairastuu viikkoa tätä ennen siten, että sairausloma kestää kaksi kuukautta. Sairausajan palkkaa muutetaan sairausloman kestäessä siitä päivästä, jolloin mainitun lapsen poisjäännistä päättyy 11 §:n 2 momentin mukainen palkka.

Äitiysloma-ajan palkka

Äitiysloma-ajalta maksetaan perhepäivähoitajalle palkka samojen periaatteiden mukaan kuin sairauslomalta (lomalle lähtöhetki ratkaiseva ja tiedossa olevat muutokset huomioidaan). Lasten lukumäärässä tapahtuvat vähenemiset otetaan tällöin huomioon. Ainoana poikkeuksena on kuitenkin tilanne, jossa perhepäivähoitajan hoidossa olevien lasten lukumäärä on vähentynyt enintään kaksi kuukautta ennen synnytysloman alkua nimenomaan siitä syystä, että perhepäivähoitaja jää äitiyslomalle. Toisaalta perhepäivähoitajalle voidaan ja tulee sijoittaa mahdollisia sijaislapsia poisjäävien tilalle normaaliin tapaan äitiysloman alkuun saakka.

Esimerkki:

Perhepäivähoitaja jää äitiyslomalle 15.10.1995. Hän hoitaa neljää lasta. Yksi lapsista jää pysyvästi pois hoidosta 1.9.1995 lukien. Hänen tilalleen voitaisiin sijoittaa toinen hoitolapsi, mutta näin ei menetellä, koska hoitosuhde jäisi lyhyeksi. Perhepäivähoitajalle maksetaan äitiysloma-ajan palkkana se palkka, mitä hänelle maksettiin, kun hän hoitosuunnitelmien perusteella hoiti neljää lasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Kunta-alan unioni on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Joroisten kunnan tulee maksaa sen palveluksessa olevalle kunnalliselle perhepäivähoitajalle Anne Lyytiselle hänen anomansa äitiysloma-ajan palkka 6.6. ja 29.8.1995 väliseltä ajalta. Kunta-alan unioni on edelleen vaatinut Joroisten kunnan tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kunta-alan unioni on lisäksi vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Lyytinen oli toiminut omassa kodissaan työskentelevänä kunnallisena perhepäivähoitajana Joroisten kunnan palveluksessa 1.8.1989 alkaen toistaiseksi voimassa olevassa työsopimussuhteessa. Lyytisen työsuhteen ehtoja oli muutettu 15.8.1994 ja 4.6.1995 väliseksi määräajaksi kirjallisella, 15.8.1994 päivätyllä sopimuksella. Sovituksi määräajaksi hän oli siirtynyt erityistä hoitoa tarvitsevien lasten yhteiseksi avustajaksi. Työsopimuksen mukaan määräajan päätyttyä astui voimaan entinen, toistaiseksi voimassa oleva perhepäivähoitajan työtä koskeva työsopimus.

Lyytinen oli hakenut äitiyslomaa 14.3.1995 päivätyllä hakemuksella ajaksi 6.6.1995 - 17.4.1996. Ennen äitiysloman alkamista Lyytinen oli ollut vuosilomalla ajan 2.5. 5.6.1995. Mainitulta vuosiloma-ajalta hänelle oli maksettu vuosiloma-ajan palkkaa 4.6.1995 saakka päiväkotityöntekijöitä koskevien määräysten mukaan. Sen sijaan vuosilomapäivältä 5.6.1995 hänelle oli maksettu vuosiloma-ajan palkkaa perhepäivähoitajia koskevan työehtosopimuksen liitteen mukaisesti.

Lyytinen oli anonut äitiyslomaa 6.6.1995 ja 29.8.1995 väliseksi ajaksi palkallisena. Tämä anomus oli perustunut perhepäivähoitajaliitteen 19 §:n 1 momentin nojalla yleisen kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen 101 §:ään. Sen mukaan äitiysloman palkka tuli maksaa 72 arkipäivältä. Hänelle ei kuitenkaan ollut myönnetty äitiyslomaa palkallisena, koska Lyytisen määräaikainen työsopimus päiväkodissa oli päättynyt 4.6.1995 ja normaali perhepäivähoitajan työsopimus oli astunut voimaan.

Peruslähtökohta perhepäivähoitajien liitteen äitiysloman palkan maksamista koskevissa määräyksissä oli se, että perhepäivähoitajille maksettiin äitiysloma-ajalta täysi palkka. Tämä oli todettu liitteen 24 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä. Sen mukaan perhepäivähoitajalle maksettiin sairaus- ja äitiysloma-ajalta täysi palkka ottaen huomioon ennen sairaus- tai äitiysloman alkamista tiedossa olleet 8 §:n 1 momentin, 9, 10 ja 11 §:n muutokset lasten hoidossa.

Mikään edellä viitatuista määräyksistä ei antanut oikeutta äitiysloma-ajan palkan epäämiseen. Liitteen 24 §:n 2 momentin soveltamisohjesäännökset lähtivät juuri päinvastaisesta. Esimerkiksi sairausajan palkkaa koskevan soveltamisohjeen ensimmäinen kappale totesi sopimuksessa tarkoitetun nimen-omaan sitä, että perhepäivähoitajalle maksettiin sairausloman ajalta sitä palkkaa, jota hänelle oli maksettu lomallelähtöhetkellä. Äitiysloma-ajan palkkamääräystä koskeva soveltamisohje lähti tästä samasta periaatteesta. Soveltamis-ohjetekstissä oli nimenomaan todettu, että äitiysloma-ajalta maksettiin perhepäivähoitajalle palkkaa samojen periaatteiden mukaan kuin sairauslomalta. Lomallelähtöhetki oli nimen-omaan ratkaiseva. Sairausajan palkkaa koskevassa soveltamis-ohjemääräyksessä annettiin vastaus siihen, mitä tarkasti ottaen lomalle lähtöhetkellä tarkoitettiin. Siinä oli käytetty aktiivin perfektin ilmausta, joka korosti sitä, miten on menetelty ja mitä palkkaa on maksettu.

Lyytiselle oli maksettu äitiysloman alkamista edeltävänä päivänä 5.6. 1995 perhepäivähoitajaliitteen mukaista palkkaa. Kukaan työnantajan edustajista ei ollut kyseenalaistanut 5.6.1995 päivältä tapahtuneen palkanmaksun oikeellisuutta. Siinäkin palkka oli maksettu vuosiloma-ajan palkkana, vaikka lapsia ei tietysti hoitoon siinäkään tilanteessa ollut osoitettu.

Äitiysloma-ajan palkkaa koskevan soveltamisohjemääräyksen mukaan lasten lukumäärässä tapahtuvat vähenemiset otettiin huomioon. Ainoana poikkeuksena oli kuitenkin tilanne, jossa perhepäivähoitajan hoidossa olevien lasten lukumäärä oli vähentynyt enintään kaksi kuukautta ennen synnytysloman alkua nimenomaan siitä syystä, että perhepäivähoitaja jäi äitiyslomalle. Toisin sanoen lapsiluvun pienentyminen ei voinut olla peruste äitiysloma-ajan palkan pienenemiseen tai kokonaan eväämiseen, jos lasten väheneminen johtui siitä, että työnantaja oli ennakoinut ja näin ollen ennakkoon sijoittanut äitiyslomalle jäävän perhepäivähoitajan hoidossa olleita lapsia muualle. Mainitun soveltamisohjemääräyksen viimeisessä virkkeessä korostettiin vielä sitä, että perhepäivähoitajalle voitiin ja tuli sijoittaa mahdollisia sijaislapsia poisjäävien tilalle normaaliin tapaan äitiysloman alkuun saakka.

Äitiysloma-ajan palkkaperusteen tuli määräytyä perhepäivähoitajaliitteen nojalla neljän lapsen hoidon perusteella. Joroisten päiväkodin johtaja ja perhepäivähoidon ohjaaja olivat suunnitelleet ja tarkoittaneet, että Lyytinen olisi kesäkuussa 1995 olleen vuosiloman jälkeen toiminut perhepäivähoitajana hoitaen päiväkodin lapsia. Elokuusta 1995 alkaen olisi jatkettu avustajan työsopimusta koulujen päättymiseen asti keväällä. Samat lapset, joiden avustajana Lyytinen oli toiminut, jatkoivat hoidossa syksyllä 1995. Kirkonkylän alueella oli ollut työssä 16 hoitajaa, joista yksi oli ollut vuosilomalla. Kaikilla hoitajilla oli ollut hoidossaan 4 - 5 lasta. Päiväkoti oli ollut auki 22.6.1995 asti ja oli toiminut 26. - 30.6.1995 ryhmäperhepäivähoitokotina kahdella hoitajalla. Huhti-toukokuussa 1995 useat huoltajat olivat saaneet työllistämis- ja kesätöitä ja siitä johtuen kesäaikaan hoidossa olevien lasten lukumäärä oli ollut poikkeuksellisen suuri.

Lyytiselle olisi ilman muuta osoitettu lapsia hoitoon, jos hän ei olisi jäänyt äitiyslomalle. Toisaalta, vaikka aikaisemmin hänen hoidossaan olleita lapsia olisikin sijoitettu muualle kunnallisiin hoitopaikkoihin, olisi hänelle tullut sijoittaa mahdollisia sijaislapsia poisjääneiden tilalle normaaliin tapaan äitiysloman alkuun saakka.

Hylätessään Lyytisen vaatimuksen palkallisesta äitiyslomasta Joroisten kunta oli tietensä rikkonut tai sen olisi ainakin perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä. Kunnallinen työmarkkinalaitos puolestaan oli laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden, koska työehtosopimuksen selvää ja riidatonta määräystä ei ollut sovellettu työehtosopimusosapuolten yksimielisen kannan mukaisesti.

Työnantajan kanta asiassa oli myös tasa-arvolain vastainen. Äitiyslomalla olevan henkilön tuli työehtosopimuksen mukaan saada palkkaa äitiysloman ajalta.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Joroisten kunta ovat vaatineet kanteen hylkäämistä sekä Kunta-alan unionin velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Joroisten kunnan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Lyytisen palkkaukseen ei 6.6.1995 alkaneelta ajalta tullut noudattaa yleisen kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen palkkausmääräyksiä. Osapuolet olivat olleet yksimielisiä Lyytisen työsopimuksen määräaikaisen muutoksen voimassaolosta ja päättymisestä 4.6.1995, ja siitä, että hänen palkkaukseensa oli 6.6.1995 alkaen tullut soveltaa yksinomaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen perhepäivähoitajia koskevan liitteen määräyksiä. Merkitystä ei ollut sillä, että Lyytiselle oli työsuhteensa määräaikaisen muutoksen loppupuolella vahvistettu vuosilomaa, jonka viimeinen päivä oli ollut 5.6.1995.

Perhepäivähoitajia koskevan liitteen 1 §:n 1 momentissa tyhjentävästi luetelluista, perhepäivähoitajaan sovellettavista yleisen kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksistä ilmeni, että äitiysloman määräytymisessä noudatettiin yleisen kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksiä. Perhepäivähoitajan oikeudesta äitiyslomaan ja sen palkallisuutta koskeviin edellytyksiin oli näin ollen voimassa, mitä muutoin viranhaltijoiden ja työntekijöiden kohdalla oli sovittu.

Sen sijaan perhepäivähoitajalle maksettavan äitiysajan palkan palkkausperusteesta oli erityismääräykset perhepäivähoitajaliitteen 24 §:n 2 momentissa. Omassa kodissa työskentelevään perhepäivähoitajaan sovellettavat ja noudatettavat palkkausmääräykset olivat yksinomaan kyseisessä liitteessä eivätkä yleisen kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen palkkausmääräykset tulleet siten miltään osin noudatettaviksi. Omassa kodissa työskentelevän perhepäivähoitajan markkamääräinen peruskuukausipalkka määräytyi liitteen 3 §:n 1 momentin määräysten mukaan hoitosuunnitelmien mukaisten, sijoitettujen ja hoidossa olevien lasten lukumäärän perusteella. Vasta lapsesta tehty hoitoonsijoituspäätös, sen perusteella tehty hoitosuunnitelma ja hoidon tosiasiallinen alkaminen muodostivat palkkausperusteen.

Se, että liitteen 1 §:n 1 momentin luettelo yleisen kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen määräysten soveltamisesta oli tyhjentävä, oli tullut esille työtuomioistuimessa perhepäivähoitajien 11 §:n 2 momentin takuupalkkaa ja lomautusta koskeneessa työtuomioistuimen tuomiossa numero 85 vuodelta 1994, ja oli todettu liitteen 1 §:n soveltamisohjeen ensimmäisessä kappaleessa.

Perhepäivähoitajan palkkaus oli sidottu keskeisesti hoitosopimuksiin ja hoitosuunnitelmiin sekä hoidon tosiasialliseen toteutumiseen, joka muodosti palkkausperusteen. Perhepäivähoitajan palkkausjärjestelmä erosi muiden kuukausipalkkaisten työntekijöiden palkkausjärjestelmästä, jossa kiinteä kuukausipalkka oli riippumaton työtehtävien määrästä ja vaihteluista. Työsuhteen aikana perhepäivähoitajaan voi tulla noudatettavaksi niin sanottu nollapalkkatilanne palkkausperusteiden kokonaan puuttuessa, kun lapsia ei ollut hoitajalle lainkaan sijoitettu. Se ilmeni työtuomioistuimen lausunnosta numero 37 vuodelta 1996.

Lyytiselle ei ollut maksettu äitiyslomalle lähtöhetkellä sellaista palkkaa, jonka perusteella hänelle tulisi äitiysloma-ajan palkka maksaa. Lyytisen äitiysloma-ajan palkka 6.6.1995 alkaen oli ollut niin sanottu nollapalkka. Joroisten kunta oli Lyytisen työnantajana noudattanut sopimusmääräystä sen tarkoitusta vastaavasti.

Lähtökohtana perhepäivähoitajaliitteen 24 §:n sisällöistä sovittaessa oli ollut se periaate, että sekä sairauslomalla että äitiyslomalla oloaikana eli työssäolon keskeytysaikana perhepäivähoitajalle maksettiin palkkaa siten kuin hänelle maksettaisiin työssä ollessakin. Se ilmeni määräyksen 2 momentin soveltamisohjeen ensimmäisestä lauseesta. Sama periaate ilmeni myös määräyksen 2 momentin tekstiosassa, jossa oli erikseen todettu määräajaksi sijoitetun lapsen palkkauksen jatkumisesta "enintään sovitun hoidon päättymiseen saakka". Näinhän olisi toimittu palkan maksamisessa työssäolon aikanakin. Sopimusmääräyksen sisältönä ja tarkoituksena oli ollut, ettei perhepäivähoitaja voinut työssäolon keskeytys-aikanakaan päästä parempaan asemaan kuin työssä ollessaan.

Sopimusmääräysten mukaan Lyytiselle työssäolon jatkuessa ilman keskeytystä 6.6.1995 alkaen olisi maksettu palkkaa aikaisintaan siinä vaiheessa, jolloin hänelle olisi sijoitettu lapsia hoitoon ja palkkausperuste olisi niin muodoin syntynyt hoitosopimusten ja hoitosuunnitelmien ja toteutuneen tilanteen perusteella.

Sairaus- ja äitiysajan palkanmaksussa ei noudatettu mitään keskimääräistä palkkaa tai muutenkaan palkkaa, vaan se oli yksiselitteisesti ja tyhjentävästi sidottu ennen lomalle lähtöhetkeä liitteen mukaisena perhepäivähoitajana työssä-oloajalta maksettuun palkkausperusteeseen. Sitä Lyytisen kohdalla ei ollut ollut. Siitä syystä palkkaa äitiysloma-ajalta ei ollut tullut maksettavaksi. Sairaus- ja äitiysajan palkkausperusteena ei käytetty kunnan omia kaavailuja ja aikeita hoitoon sijoituksista, joita normaalisti tehtiin pitkin vuotta. Päivähoitolain kunnilta edellyttämä järjestämisvelvoite vaati säännönmukaista tilanteiden seurantaa ja suunnittelua. Näillä suunnitelmilla ei ollut merkitystä yksittäisten perhepäivähoitajien palkkaukseen eikä niitä ollut sovittu palkkausperusteina käytettäviksi.

Lyytisen kohdalla ei tullut sovellettavaksi työehtosopimuksen 24 §:n soveltamisohjeen poikkeusmääräys tilanteesta, jossa perhepäivähoitajan hoidossa olevien lasten lukumäärä on vähentynyt enintään kaksi kuukautta ennen synnytysloman alkua nimenomaan siitä syystä, että perhepäivähoitaja jää äitiyslomalle, koska Lyytisen osalta ei ollut tapahtunut mainitunkaltaisia muutoksia lasten lukumäärässä.

Työnantajan tulkinta ei myöskään ollut tasa-arvolain vastainen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Lyytinen on työskennellyt perhepäivähoitajana Joroisten kunnan palveluksessa 1.8.1989 alkaen. Hän on määräaikaisen työsopimuksen nojalla 15.8.1994 ja 4.6.1995 välisen ajan toiminut kunnan palveluksessa erityistä hoitoa tarvitsevien lasten yhteisenä avustajana. Määräajan päätyttyä Lyytinen on siirtynyt 5.6.1995 lukien takaisin perhepäivähoitajaksi. Hän on ollut vuosilomalla 2.5. - 5.6.199 5 ja jäänyt äitiyslomalle 6.6.1995.

Lyytisen oikeus äitiysloma-ajan palkkaan määräytyy kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehtoja koskevan liitteen 24 §:n ja sen soveltamisohjeen perusteella. Erimielisyydessä on kysymys siitä, miten näitä määräyksiä on tulkittava edellä todetussa tilanteessa, jossa Lyytisellä ei ole ollut hoidossaan lapsia määräaikaisen työsopimuksen päätyttyä.

Työehtosopimuksessa omaksutun pääsäännön mukaan perhepäivähoitajalle maksetaan äitiysloma-ajalta täysi palkka. Tämä tarkoittaa soveltamisohjeen mukaan sitä, että äitiysloma-ajalta maksetaan sitä palkkaa mitä perhepäivähoitaja saisi, jos hän olisi työssä. Tällöin lähtökohtana on se palkkaus, jota hänelle on maksettu lomallelähtöhetkellä ja tämän lisäksi otetaan huomioon äitiysloman alkaessa tiedossa olleet loman aikana kuukausipalkkaan vaikuttavat muutokset.

Perhepäivähoitajan palkkaus muodostuu peruskuukausipalkasta, siihen laskettavista kokemuslisistä ja mahdollisesta määrävuosilisästä sekä osahoitoisesta lapsesta maksettavasta erilliskorvauksesta. Peruskuukausipalkka määräytyy hoitosuunnitelman perusteella perhepäivähoitajalla vakinaisesti koko- tai puolipäivähoidossa olevien lasten lukumäärän perusteella.

Lyytiselle on maksettu määräaikaisen työsuhteen päätyttyä vuosilomapäivältä 5.6.1995 perhepäivähoitajaliitteen mukaan määräytyvä lomapalkka. Tämä palkka ei ole samalla tavalla välittömästi sidottu hoitolasten määrään kuin edellä tarkoitettu varsinainen palkkaus. Työehtosopimuksen mukaan lomapalkkana nimittäin maksetaan työsuhteen kestosta ja eräistä muista seikoista riippuen 8,5 - 15 prosenttia edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä ansiosta lukuun ottamatta lisä- ja ylityöstä maksettavaa korvausta ja lomanmääräytymisvuonna maksettua lomarahaa. Lisäksi perhepäivähoitajalle maksetaan sopimuksessa tarkemmin määritellyllä tavalla vuosilomapalkan lisäystä sellaisilta palkattomilta kuukausilta, jotka oikeuttavat vuosilomaan.

Lyytiselle maksettu vuosilomapalkka on sinänsä kantajaliiton mainitsemaa perhepäivähoitajaliitteen mukaan määräytyvää palkkaa. Sitä ei kuitenkaan voida työtuomioistuimen mielestä pitää sellaisena sopimuksen 24 §:ssä tarkoitettuna palkkana, jota hänelle maksettaisiin myös työssäolonsa ajalta. Myöskään äitiysloma-ajan palkkaa koskevan soveltamisohjeen sanamuodosta ei ole saatavissa tukea Kunta-alan unionin tulkinnalle. Kun soveltamisohjeessa puhutaan lasten lukumäärän vähenemisen huomioon ottamisesta palkan määrässä, on päinvastoin pääteltävissä, että äitiysloma-ajan palkka on tarkoitettu sitoa nimenomaan hoitosuhteiden perusteella määräytyvään palkkaan. Lyytiselle ei näin ollen välittömästi ennen äitiysloman alkua ole maksettu sellaista palkkaa, joka voisi olla äitiysloma-ajan palkan perusteena.

Esitetyn selvityksen mukaan tarkoituksena on ollut, että määräaikaisen työsuhteen päätyttyä Lyytiselle olisi sijoitettu hoitoon lapsia kesän ajaksi. Edelleen voidaan pitää ilmeisen selvänä, että näin ei ole tapahtunut juuri sen vuoksi, että Lyytinen on ensin ollut vuosilomalla ja sitten jäänyt äitiyslomalle.

Äitiysloma-ajan palkkaa koskevan määräyksen mukaan hoidettavina olevien lasten lukumäärässä tapahtuneet muutokset eivät vaikuta alentavasti äitiysloma-ajan palkkaan, jos lasten lukumäärä on vähentynyt enintään kaksi kuukautta ennen synnytysloman alkua nimenomaan siitä syystä, että perhepäivähoitaja jää äitiyslomalle. Tällaisia muutoksia hoitosuhteiden lukumäärässä ei Lyytisen osalta ole tapahtunut. Työnantaja ei liioin ole vallinneissa olosuhteissa tosiasiallisesti voinut sijoittaa uusia lapsia Lyytisen hoitoon.

Kunta-alan unioni on lisäksi katsonut, että äitiyslomaajan palkkamääräys työnantajan vaatimalla tavalla tulkittuna on naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 8 §:n vastaisena pätemätön.

Mainitun lain 8 §:n 2 momentin mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä lain 7 §:ssä kiellettynä syrjintänä muun muassa silloin, jos työnantaja soveltaa työntekijään tai työntekijöihin sukupuolen perusteella epäedullisempia palkka- tai muita palvelussuhteen ehtoja kuin yhteen tai useampaan muuhun työnantajan palveluksessa samassa tai samanarvoisessa työssä olevaan työntekijään. Työtuomioistuin toteaa, että oikeus äitiysloma-ajan palkkaan voi sinänsä olla sellainen palkkaehto, jota säännöksessä tarkoitetaan. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole edes väitetty, että työnantajan tulkinta työehtosopimusmääräyksestä johtaisi työntekijöiden asettamiseen sukupuolen perusteella keskenään eri asemaan.

Syrjinnän työelämässä kieltävä tasa-arvolain 8 § täydentää lain 7 §:n yleistä syrjintäkieltosäännöstä. Kyseisen 7 §:n 2 momentin mukaan syrjinnällä tarkoitetaan muun muassa eri asemaan asettamista raskaudesta tai synnytyksestä johtuvasta syystä. Perhepäivähoitajaliitteen 24 §:n määräyksiä sovellettaessa äitiyslomalle jäävien perhepäivähoitajien lomapalkat voivat lomaa edeltävästä työskentelystä riippuen vaihdella ja on myös edellä todetuin tavoin mahdollista, ettei äitiyslomalta makseta lainkaan palkkaa. Kun palkkauksen sitominen hoitosuhteiden kestoon ja määrään muutoinkin johtaa vastaavanlaisiin palkkaeroihin ja ottaen lisäksi huomioon, että palkka äitiysloman ajalta maksetaan samojen periaatteiden mukaan kuin sairausloman ajalta, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että kysymys olisi myöskään lain kieltämästä syrjinnästä raskauden tai synnytyksen perusteella. Näin ollen työnantajan kannan mukaista tulkintaa ei voida pitää esitetyllä tavalla tasa-arvolain vastaisena.

Edellä lausuttuun viitaten työtuomioistuin toteaa, ettei Lyytiselle ole maksettu äitiyslomalle lähtöhetkellä sellaista palkkaa, jonka perusteella äitiysloma-ajan palkka määräytyy. Hänen aiemmat hoitosuhteensa ovat päättyneet aikaisemmin kuin kaksi kuukautta ennen äitiyslomalle jäämistä. Muutoinkin on jäänyt näyttämättä, että Joroisten kunta olisi ollut velvollinen maksamaan Lyytiselle vaadittua äitiysloma-ajan palkkaa. Joroisten kunta ei siten ole palkan maksamisesta kieltäytyessään rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei liioin ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saavat Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Joroisten kunta kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Koski, Tuulensuu, Juvonen, Sulkunen ja Kiuru jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.