Labour court denies sick pay for infertility treatment-induced disability unless employer negligence is proven.

Viranhaltijan työkyvyttömyys oli johtunut häneen kohdistuneesta lapsettomuuden hoitotoimenpiteestä, joka ei ollut ollut tarpeen hänessä itsessään olevan sairauden tai vamman hoitamiseksi. Lapsettomuuden syy oli ollut hänen aviomiehessään. Työkyvyttömyyden oli katsottu johtuneen sillä tavoin viranhaltijan omasta menettelystä, ettei hänellä ollut työkyvyttömyyden ajalta oikeutta virkaehtosopimuksen mukaiseen sairausajan palkkaan.

Vahvistusvaatimus siltä osin kuin siitä ei ollut käyty keskusneuvotteluja jätetty tutkittavaksi ottamatta. (Ään.)

Kantaja Kunta-alan unioni ry Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Kiteen kaupunki

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muiden ohella Kuntaalan unionin välisessä 1.12.1993 30.11 .1994 voimassa olleessa kunnallisessa yleisessä virka ja työehtosopimuksessa (jäljempänä KVTES) on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

V LUKU

VIRKAVAPAUS JA TYÖLOMA

99 § Oikeus sairauslomaan

1 mom. Viranhaltijalla/työntekijällä on oikeus saada virkavapautta/työlomaa (sairauslomaa), jos hän on sairaudesta, vammasta tai tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi estynyt hoitamasta virkaansa/työtään.

2 mom. Työkyvyttömyydestä on esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus. Työkyvyttömyys voidaan osoittaa myös muulla luotettavalla tavalla enintään kolme päivää tai asian-omaisen viranomaisen tekemän päätöksen perusteella pitemmänkin aikaa kestävän työkyvyttömyyden osalta, jollei sairausloman myöntäjä katso lääkärintodistuksen esittämistä näissäkin tapauksissa erityisestä syystä tarpeelliseksi.

3 mom. Sairausloma myönnetään ilman eri hakemusta lääkärintodistuksessa mainituksi tai muulla 2 momentissa mainitulla tavalla selvitetyksi ajaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

100 § Sairausloma-ajan palkka

1 mom. Pääviranhaltijalla/työntekijällä on saman kalenterivuoden aikana oikeus saada sairauslomaa ajalta

1) varsinainen palkkansa 60 kalenteripäivän ajalta,

2) sen jälkeen kaksi kolmasosaa varsinaisesta palkastaan 120 kalenteripäivän ajalta, ja

3) lisäksi voidaan harkinnan mukaan maksaa enintään kaksi kolmasosaa varsinaisesta palkasta enintään 185 kalenteripäivän ajalta.

2 mom. Edellytyksenä sairausajan palkan saamiselle on, että

1) työntekijän työsuhde on välittömästi ennen sairauslomaa jatkunut keskeytymättä vähintään 60 kalenteripäivää ja

2) väliaikainen tai tilapäinen viranhaltija on välittömästi ja yhdenjaksoisesti ennen sairauslomaa ollut virka- tai työsuhteessa oman kunnan tai kuntainliiton palveluksessa vähintään 90 kalenteripäivää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 mom. Sairausajan palkkaa ei makseta, mikäli viranhaltija/työntekijä on aiheuttanut työkyvyttömyyden tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen asianosaisten kesken 30.1.1995 allekirjoitetussa alan kunnallisessa yleisessä työ- ja virkaehtosopimuksessa edellä olevat määräykset ovat pykälien numerointia lukuunottamatta ennallaan. Uudessa sopimuksessa 95 § vastaa 99 §:ää ja 96 § vastaa 100 §:ää 1.2.1995 alkaen.

KANNE

Vaatimukset

Kunta-alan unioni on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kiteen kaupunki on velvollinen KVTES:in 99 ja 100 §:n (95 ja 96 §:n) perusteella suorittamaan kaupungin palveluksessa olevalle lastenhoitaja A:lle sairausajan palkkaa ajalta 23.1. - 1.2.1995 ja 5. - 14.6.1995.

Perustelut

Lastenhoitaja A oli työskennellyt Kiteen kaupungin palveluksessa viimeksi lastentarhanopettajan tehtävissä päiväkodissa. Hän oli ollut kunnan palveluksessa lähes 10 vuotta. Noin neljä vuotta sitten A oli saanut tietää, etteivät hän ja hänen aviomiehensä voineet saada lasta normaalisti, vaan ainoa keino lapsen saantiin heidän kohdallaan oli keinohedelmöitys. A ja hänen aviomiehensä olivat saaneet lapsettomuushoitoa. A:lle oli lisäksi suoritettu mikroinjektiohedelmöitys kaksi kertaa. Sanottujen hedelmöitystoimenpiteiden vuoksi A oli ollut työkyvytön 23.1. - 1.2. ja 5. - 14.6.1995. Kiteen kaupunki ei kuitenkaan ollut maksanut A:lle mainituilta ajanjaksoilta sairausajan palkkaa. Sairausajan palkan maksamatta jättämistä työnantajapuolella oli perusteltu muun muassa sillä, ettei A:lla itsellään ollut ollut lapsettomuuden aiheuttamaa sairautta, vaan lapsettomuus oli aiheutunut A:n puolisosta.

KVTES:n 99 §:n mukaan työntekijällä oli oikeus saada työlomaa, jos hän oli estynyt hoitamasta työtään sairaudesta, vammasta tai tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Sopimuksessa ei ollut tarkemmin määritelty, mitä sopijapuolet olivat tässä yhteydessä tarkoittaneet sairaudella tai vammalla. Sairauden käsitettä ei ollut käsitelty sopimusneuvotteluissa edes viime vuosina, jolloin tämäntyyppisiä sairauden olemassa oloon liittyviä erimielisyysasioita oli jo ollut tuomioistuimissa ratkaistavina. Sopijapuolet eivät olleet sopimustekstissä tai sen tulkinnoissa rajanneet sairauden tai vamman käsitettä siten, että se jollakin tavoin poikkeaisi siitä, mitä sairaudella tai vammalla yleensä tarkoitettiin. Kunta-alan unioni on katsonut, että KVTES:n 99 §:n määräyksessä sairaudella tai vammalla tarkoitettiin samaa kuin yleensä työsopimuslain ja sosiaaliturvalainsäädännön tulkinnassa sairaudella ja vammalla tarkoitettiin.

Sairauden käsite ei sinänsä ollut yksiselitteinen eikä ongelmaton. Sairauden käsitteelle voitiin sekä periaatteellisesti että asiayhteydestä riippuen antaa suppeampia tai laajempia merkityssisältöjä. Esimerkiksi ihmisen biologiseen olemukseen kuului normaalisti kyky ja mahdollisuus hedelmöittymiseen ja elämän jatkamiseen lapsi tai lapsia synnyttämällä. Tämän vuoksi sellaista asiantilaa, että yksittäinen ihminen ei lääketieteellisistä ja fyysisistä syistä voinut hedelmöittyä tai synnyttää lasta ilman erityisiä hoitotoimenpiteitä voitiin pitää sellaisena häiriönä yksilön terveydentilassa, jonka vuoksi tämä tahaton lapsettomuus oli katsottava sairaudeksi tai siihen läheisesti rinnastettavaksi tilaksi.

Kansaneläkelaitos oli jo useiden vuosien ajan tulkinnut sairauden käsitettä edellä mainitulla tavalla. Kansaneläkelaitos oli katsonut lapsettomuuden hoidosta ja keinohedelmöittämisestä aiheutuvan työkyvyttömyyden sairauspäivärahaan oikeuttavaksi ajaksi. Myös työtuomioistuin oli tuomiossaan nro 1986-82 katsonut, että vaikka lapsettomuus sinänsä ei ollut sairaus, voitiin lapsettomuuden hoitoon ja koeputkihedelmöitykseen liittyvä työkyvyttömyys rinnastaa sairaudesta johtuvaan tilaan.

Sairausajan palkan maksaminen tahattoman lapsettomuuden hoidon ja keinohedelmöityksen aiheuttaman työkyvyttömyyden johdosta ei voinut olla riippuvainen siitä, kummasta avio- tai avopuolisosta lapsettomuuden oli katsottu aiheutuneen. Sairausajan palkka tuli suorittaa sille asianosaiselle, jolle lapsettomuuden hoito aiheutti työkyvyttömyyttä. Keinoalkuinen hedelmöitys edellytti tulevan lapsen biologisen isän ja äidin osallistumista hedelmöittymistapahtumaan riippumatta siitä, johtuiko lapsettomuus miehestä, naisesta vai molemmista. Mikäli lapsettomuuden hoito ja keinohedelmöitys sinänsä katsottiin sairauteen rinnastettavaksi tilaksi työlainsäädännön ja työehtosopimuksen soveltamisen yhteydessä, oli kohtuullista, ettei sairauden tai vamman olemassaoloa pidetty riippuvaisena siitä, oliko lapsettomuuden yksittäistapauksessa katsottava johtuvan miehestä vai naisesta.

Kunta-alan unioni on katsonut, että lapsettomuushoidon A:lle aiheuttama työkyvyttömyys oli sillä tavoin sairaudesta tai vammasta tai niihin verrattavasta tilasta johtuvaa, että hänellä oli KVTES:n sairauslomaa ja sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaan oikeus sairausajan palkkaan. Kiteen kaupunki ei voinut pätevästi kieltäytyä sairausajanpalkan maksamisesta A:lle sillä perusteella, että kyseessä olevan pariskunnan lapsettomuuden oli katsottu johtuneen A:n aviomieheen liittyvästä syystä.

Keinoalkuisen lisääntymistoimenpiteen yhteydessä nainen tarvitsi sairauslomaa paitsi keinohedelmöityksen toimenpiteen onnistumisen turvaamiseksi, myös sairausoireiden ja terveydellisten riskien välttämiseksi. Hedelmöitystoimenpiteet voivat olla sekä psyykkisesti että fyysisesti hyvin raskaita. Hoito voi myös aiheuttaa voimakkaita sairausoireita. A:n sekä hormonihoito että varsinainen hedelmöitystoimenpide olivat olleet sillä tavoin kivuliaita toimenpiteitä, että ne olivat jo sinänsä aiheuttaneet sairaustilan ja työkyvyttömyyden. Hänelle ne olivat aiheuttaneet melko voimakkaita fyysisiä oireita kuten kipua ja pyörrytystä.

A:n hakeutuminen lapsettomuushoitoon oli ollut lääketieteellisesti järkevää ja perusteltua käyttäytymistä tilanteessa, jossa hänellä ja hänen aviomiehellään ei ollut ollut muuta vaihtoehtoa lapsen saamiseen. A:n käyttäytyminen tuossa tilanteessa ei ollut ollut sellaista normaalin huolellisen ihmisen käyttäytymisestä poikkeavaa menettelyä, joka osoittaisi välinpitämättömyyttä omasta terveydestä ja jota sen vuoksi olisi pidettävä KVTES:n 100 §:n 7 momentissa tarkoitettuna tahallisena tai tuottamuksellisena työkyvyttömyyden aiheuttamisena.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos, jonka puolesta lausuttuun Kiteen kaupunki on osaltaan yhtynyt, on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta sikäli kuin siinä esitetty vaatimus koskee 5. ja 14.6.1995 välistä aikaa ja muutoin kanteen hylkäämistä sekä Kunta-alan unionin velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Kiteen kaupungin oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Kanteessa oli pyydetty vahvistamaan, että A:lla oli oikeus sairausajan palkkaan myös ajalta 5. - 14.6.1995. Asiaa ei ollut tältä osin pääsopimuksen 12 §:n 1 mukaisesti käsitelty keskusneuvottelussa, mikä oli edellytys asian vireillepanolle työtuomioistuimessa.

KVTES:n sairausajan palkan maksamista koskevien määräysten mukaan, jotta työnantaja olisi velvollinen maksamaan viranhaltijalle tai työntekijälle sairausajan palkkaa, viranhaltijalla tai työntekijällä tuli olla sairaus, vamma tai tapaturma, jonka johdosta hän oli työkyvytön ja tämän työkyvyttömyyden vuoksi estynyt hoitamasta virkaansa tai työtään. Työkyvyttömyys selvitettiin lääkärinlausunnolla tai muulla sopimuksessa tarkoitetulla luotettavalla tavalla. Lisäksi vaadittiin yleisenä edellytyksenä, ettei viranhaltija tai työntekijä ollut aiheuttanut työkyvyttömyyttään tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. Tämän jälkeen tutkittiin muut edellytykset sairausajan palkan maksamiselle kuten esimerkiksi sairausajan palkan maksamiselle määritellyt enimmäisajat tai muualta saadut korvaukset.

A:lla ei ollut ollut mitään sairautta tai vammaa, joka olisi ollut esteenä hänen raskaaksi tulemiselleen. Hänellä ei ole edes väitetty olleen ennen lääkärin suorittamia toimenpiteitä mitään muuta sairautta, vammaa tai tapaturmaa, jonka johdosta hän olisi ollut työkyvytön. A oli siten ollut täysin työkykyinen ennen kuin hänelle hänen aviopuolisostaan johtuvan lapsettomuuden syyn vuoksi oli suoritettu keinohedelmöityksen vaatimat lääketieteelliset toimenpiteet. Toimenpiteet oli ilmeisesti suoritettu A:n nimenomaisesta pyynnöstä.

Työkyvyttömyys oli siis tässä tapauksessa johtunut täysin terveelle henkilölle hänen omasta pyynnöstään suoritetusta sinänsä laillisesta ja hyväksyttävästä toimenpiteestä, jonka seurauksena lääkäri oli katsonut hänet työkyvyttömäksi lääkärintodistuksesta ilmeneväksi ajaksi. A ei siis ollut alunperin tullut työkyvyttömäksi sairauden, vamman tai tapaturman johdosta, vaan hänen omasta pyynnöstään suoritetun lääketieteellisen toimenpiteen johdosta.

Työnantajalla ei ollut sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta tilanteessa, jossa terve ja työkykyinen henkilö tarkoituksella omasta pyynnöstään pyysi lääkäriä suorittamaan itselleen lääketieteellisesti ja eettisesti sinänsä täysin hyväksyttävän toimenpiteen, jonka johdosta hän tietää tai ainakin olisi pitänyt tietää tulevansa työkyvyttömäksi. A:n oli pitänyt tietää, että toimenpiteistä voi erittäin suurella todennäköisyydellä aiheutua työkyvyttömyys. Kysymys ei myöskään ollut ollut sellaisesta lääkärin suorittamasta hoitotoimenpiteestä, josta A ei olisi voinut ennalta arvata seuraavan työkyvyttömyyttä, kuten esimerkiksi hoitovirheestä.

Mikäli varsinainen syy A:n työkyvyttömyyteen katsottaisiin olleen hänellä olevan sairauden, niin tällöin olisi katsottava olevan kysymyksessä KVTES:n 100 §:n 7 momentissa tarkoitettu tilanne, jossa työkyvyttömyys oli aiheutettu tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella, jolloin sairausajan palkkaa ei makseta.

KVTES:n sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta koskevat määräykset olivat asiallisesti olleet samansisältöiset 1970-luvulta alkaen niiltä osin kuin ne olivat esillä nyt puheena olevassa jutussa. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut antanut mitään uusia tulkintoja sairausvakuutuslain tulkintojen muutoksen johdosta, vaan Kunnallinen työmarkkinalaitos ja kunnat sekä kuntayhtymät olivat itsenäisesti tulkinneet sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä sopimuksissa. Kunnat eivät voineet ratkaisuissaan nojautua sairausvakuutuslain mukaiseen käytäntöön, vaan olivat joutuneet itsenäisesti ratkaisemaan asian.

Kunta tai kuntayhtymä ei voinut esimerkiksi hyväksyttyään lääkärintodistuksen ja myönnettyään sairausloman kieltäytyä maksamasta sairausajan palkkaa pelkästään sillä perusteella, että sairausvakuutuslain mukainen päiväraha evättiin, koska kansaneläkelaitos ei ollut katsonut henkilöä sairauden johdosta työkyvyttömäksi. Käytännössä eivät olleet aivan harvinaisia tapaukset, joissa kunta oli hyväksynyt työkyvyttömyystodistuksen ja taas kansaneläkelaitoksen lääkäri oli katsonut, ettei henkilöllä ollut sairautta, jonka johdosta hän olisi ollut työkyvytön. Kunta ei tällöin voinut kieltäytyä maksamasta sairausajan palkkaa, ellei työnantaja pystynyt uudella lääkärintodistuksella osoittamaan, että viranhaltija tai työntekijä olikin työkykyinen tai että viranhaltija tai työntekijä omalla käyttäytymisellään osoitti, ettei hänellä ollut sairautta tai vammaa, jonka johdosta hän olisi työkyvytön ja estynyt hoitamasta virkaansa tai työtään.

Esillä olevaan tapaukseen verrattava olisi esimerkiksi tilanne, jossa täysin terve henkilö luovuttaisi jonkin elimensä tai luuydintä lääketieteellisiin tarkoituksiin. Vaikka tällainen toimenpide saattoi olla yhteiskunnallisesti jopa erittäin toivottava ja hyväksyttävä, kuten oli myös lapsettomuuden hoito, eivät tällaiset tapaukset kuitenkaan kuuluneet työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden piiriin, ellei työnantaja ollut sellaiseen nimenomaan sitoutunut. Kulut yhteiskunta voi esimerkiksi sosiaalivakuutusjärjestelmän avulla korvata silloin, kun sitä pidettiin yhteiskunnallisesti tarpeellisena.

Myöskään terveelle ja työkykyiselle henkilölle lääkärin suorittaman plastiikkakirurgisen toimenpiteen johdosta mahdollisesti aiheutuneen työkyvyttömyyden johdosta ei työnantajalla ollut velvollisuutta suorittaa sairausajan palkkaa KVTES:n sairausajan palkkaa koskevien määräysten perusteella siitä huolimatta, että sairausvakuutuslain mukaan hänelle kansaneläkelaitoksen ohjeiden mukaan mahdollisesti suoritettiin sairausvakuutuspäivärahaa.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut sitoutunut noudattamaan sairausvakuutuslain mukaisia tulkintoja sairauden ja työkyvyttömyyden käsitteiden osalta eikä näin ollen ollut velvollinen kansaneläkelaitoksen laajentaessa käsitettään siitä, milloin työkyvyttömyys oli johtunut sairaudesta, ottamaan huomioon tällaisia kansaneläkelaitoksen päätöksiä ja käytäntöä. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut myöskään yksin tai yhdessä pääsopijajärjestöjen kanssa antanut mitään työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta laajentavia suosituksia.

Kunnissa ja kuntayhtymissä ei ollut myönnetty sairauslomia palkallisena lapsettomuuden hoidon vuoksi suoritettujen toimenpiteiden johdosta. Käytännössä näytti siltä, ettei tällaisia vaatimuksia ollut katsottu perustelluiksi edes esittää, vaan nyt esillä olevan kaltaiset tilanteet oli hoidettu vuosilomien tai palkattomien virkavapauksien avulla. Kunnat ja kuntayhtymät olivat noudattaneet sairauden ja työkyvyttömyyden käsitteen tulkinnassa "alkuperäistä" suppeaa tulkintaa.

Kanteessa viitattu työtuomioistuimen tuomio nro 1986-82 poikkesi nyt käsiteltävänä olevasta tilanteesta. Tuomiossa työtuomioistuin oli katsonut, ettei lapsettomuutta sinänsä voi pitää sairautena ellei sen taustalla ole asianomaisen työntekijän sairaus, josta lapsettomuus johtuu. Tuomiossa oli nojauduttu myös perusteisiin, joita ei ollut olemassa nyt puheena olevassa tapauksessa.

Työnantajapuoli katsoi, että oli perusteltua pitää erillään toisaalta tilanteet, joissa katsottiin yhteiskunnallisesti tarkoituksenmukaiseksi ja perustelluksi tukea sosiaalivakuutusjärjestelmän kautta erilaisia yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä toimenpiteitä, kuten esimerkiksi elinten luovutukset, lapsettomuuden hoito tai kuntoutustoimenpiteet, ja toisaalta tilanteet, joihin ulottui työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuus tehtyjen sopimusten perusteella.

Työnantajalla ei ollut KVTES:n sairausajan palkkaa koskevien määräysten perusteella sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta tapauksissa, joissa terve ja työkykyinen henkilö pyysi lääkäriä suorittamaan itselleen lääketieteellisesti ja eettisesti sinänsä hyväksyttäviä toimenpiteitä, joiden johdosta hän tuli työkyvyttömäksi.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Kunta-alan unionin välillä ei ole käyty kunnallisen pääsopimuksen 12 §:n 1 momentin edellyttämiä keskusneuvotteluja A:n oikeudesta sairausajan palkkaan ajalta 5. - 14.6.1995. Työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin säännökset huomioon ottaen työtuomioistuin jättää kantajan vaatimukset tältä osin tutkimatta.

Pääasiaratkaisun perustelut

A on vuonna 1995 toiminut Kiteen kaupungin palveluksessa lastentarhan opettajan viransijaisena. Hän on esitettyjen lääkärintodistusten mukaan ollut työkyvytön 23.1. - 1.2.1995. Kiteen kaupunki on kieltäytynyt maksamasta A:lle sairausajan palkkaa. Kieltäytymistään kaupunki on perustellut sillä, ettei A:n työkyvyttömyys ollut johtunut KVTES:n 99 §:ssä tarkoitetusta syystä.

A:n työkyvyttömyys on ollut seurausta hänelle suoritetusta mikroinjektiohedelmöityksestä. A ja hänen puolisonsa eivät olleet ilman lapsettomuushoitoa voineet saada yhteistä lasta. Lapsettomuuden syy on johtunut A:n puolisoon liittyneistä tekijöistä. Lapsettomuuden lääketieteellisten esteiden poistamiseksi A ja hänen puolisonsa ovat saaneet lapsettomuushoitoa. Hoito on edellyttänyt myös A:han kohdistuneen edellä mainitun lääketieteellisen toimenpiteen.

KVTES:n 99 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijalla on oikeus saada sairauslomaa, jos hän on sairaudesta, vammasta tai tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi estynyt hoitamasta virkaansa. Sopimuksen 100 §:n mukaan viranhaltijalla on oikeus eräin edellytyksin saada palkkaa sairausloma-ajalta. Palkkaa ei kuitenkaan makseta, mikäli viranhaltija on aiheuttanut työkyvyttömyyden tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella.

Osapuolten ilmoituksen mukaan virka- ja työehtosopimuksen sairauslomaa ja sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta koskevat määräykset ovat asiallisesti olleet saman sisältöiset vuodesta 1971 alkaen. Sopimuksessa ei ole tarkemmin määritelty, miten sairaus tai vamma on tarkoitettu ymmärrettäväksi. Sairaudella on sopimusta solmittaessa osapuolten mukaan ymmärretty tarkoitetun viranhaltijan omaa sairautta. Mahdollisuudet kanteessa tarkoitetun kaltaiseen terveeseen henkilöön kohdistettavaan lapsettomuushoitoon ovat sopimusmääräyksen syntyaikaan olleet osapuolille tuntemattomia.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen mukaan sopimuksen soveltamiskäytäntö on vastannut sopimusta solmittaessa vallinnutta käsitystä viranhaltijan sairaudesta. Työnantaja ei ollut velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa esimerkiksi elinten tai luuytimen siirtotapauksissa terveelle elimen tai luuytimen luovuttajalle, joka luovutuksen edellyttämien toimenpiteiden vuoksi on tullut työkyvyttömäksi. Luovuttajalla on kuitenkin ihmisen elimien ja kudoksien irroittamisesta lääketieteelliseen tarkoitukseen annetun lain 11 §:n 2 momentin (789/25.8.1994) mukaan oikeus saada sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa kaikilta elimen siirrosta johtuvan työstä poissaolon arkipäiviltä.

Kunta-alan unioni on kanteessaan lähtenyt siitä, että palkan maksaminen viranhaltijalle tahattoman lapsettomuuden hoidon ja keinoalkuisen hedelmöityksen aiheuttaman työkyvyttömyyden johdosta ei voinut olla riippuvainen siitä, kummasta puolisosta lapsettomuus on aiheutunut. Sairausajan palkka on Kunta-alan unionin mukaan maksettava sille asianosaiselle, jolle sanotunlaiset hoitotoimenpiteet aiheuttavat työkyvyttömyyden. A:n työkyvyttömyyden on katsottava aiheutuneen virkaehtosopimuksen tarkoittamasta sairaudesta tai vammasta.

Kunta-alan unioni on kanteensa tueksi viitannut vielä työtuomioistuimen tuomioon nro 82/1986. Tuomiossa on ollut kysymys työnantajan palkanmaksuvelvollisuudesta työkyvyttömyysajalta tilanteessa, jossa työntekijä on itsessään olleen lapsettomuuden syyn hoitamisesta aiheutuneen työkyvyttömyyden vuoksi ollut sairauslomalla. Työtuomioistuin katsoo, ettei sanotusta tuomiosta ole saatavissa johtoa tämän asian ratkaisemiseen.

Työnantaja on lähtökohtaisesti velvollinen maksamaan palkan viranhaltijan poissaolon ajalta vain niissä tilanteissa, joissa siitä on erikseen sovittu tai määrätty. Sopiessaan sairausajan palkan maksuvelvollisuudesta osapuolet ovat riidattomasti käsittäneet sopineensa vain viranhaltijan sairaudesta ja vammasta tai niiden hoidon aiheuttaman poissaolo-ajan palkan maksamisesta. Osapuolet ovat lisäksi sopineet, että tällaista palkanmaksuvelvollisuutta työnantajalla ei ole, jos viranhaltija on tahallaan tai törkeällä tuottamuksellaan työkyvyttömyytensä aiheuttanut. Kun työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta poissaolon tilanteissa on näin ollen pidettävä poikkeusmääräyksenä, määräystä ei työtuomioistuimen mielestä voida tulkita laajentavasti määräyksellä velvoitetun eli työnantajan vahingoksi.

A:lle suoritettua mikroinjektiohedelmöitystä ei ole tehty hänessä itsessään olevan sairauden tai vamman hoitamiseksi. Antautuessaan tuohon toimenpiteeseen A on tiennyt, että se todennäköisesti aiheuttaa hänelle työkyvyttömyyttä ja että hän sen vuoksi estyy hoitamasta virkaansa.Kun A:n työkyvyttömyys on johtunut toimenpiteestä, joka ei ole ollut tarpeen hänessä itsessään olevan sairauden tai vamman hoitamiseksi, työtuomioistuin katsoo hänen työkyvyttömyytensä johtuneen sillä tavoin hänen omasta menettelystään, ettei hänellä ole työkyvyttömyyden ajalta oikeutta kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaiseen sairausajan palkkaan.

Kunta-alan unioni on myöntänyt Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Kiteen kaupungin yhteisen oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrältään oikeaksi.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Kunta-alan unioni velvoitetaan suorittamaan Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle ja Kiteen kaupungille oikeudenkäyntikuluista korvaukseksi 6 300 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n

3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Tiitinen, Virtanen, Määttänen, Ahonen ja Pystynen jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Pystynen, jonka lausuntoon jäsen Ahonen yhtyi, lausui:

Käsittelyratkaisun osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Osapuolten ilmoituksen mukaan virka- ja työehtosopimuksen sairauslomaa ja palkanmaksuvelvollisuutta koskevat määräykset ovat asiallisesti olleet samansisältöiset vuodesta 1971 alkaen. Sopimuksessa ei ole tarkemmin määritelty, miten sairaus tai vamma on tarkoitettu ymmärrettäväksi. Sairaudella on sopimusta solmittaessa osapuolten mukaan ymmärretty tarkoitetun viranhaltijan omaa sairautta. Mahdollisuudet kanteessa tarkoitetun kaltaiseen lapsettomuushoitoon ovat sopimusmääräyksen syntyaikaan olleet osapuolille tuntemattomia. Osapuolet ovat olleet yhtä mieltä siitä, että A on saamansa lapsettomuushoidon johdosta ollut työkyvytön 23.1. - 1.2.1995.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty sellaista näyttöä, jonka perusteella voisi luotettavasti päätellä lapsettomuushoitoon liittyvän sopimuskäytännön koko kuntasektorilla. Eräiden suurten kaupunkien soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys osoittaa lisäksi, että virkavapauksia on myönnetty palkallisina pelkän lääkärintodistuksen perusteella ja ilmeisesti siten, ettei palkallisuuden edellytyksenä ole pidetty lapsettomuuden syyn ilmenemistä viranhaltijassa tai työntekijässä itsessään.

Tahattoman lapsettomuuden syitä voidaan pitää lääketieteellisesti sairaudesta johtuvana tilana. Vaikka A:n lapsettomuuden syy on ollut A:n puolisossa, lapsettomuuden syy on tässä tapauksessa voitu poistaa ainoastaan kohdistamalla hoito A:han. Lapsettomuuden hoito on aiheuttanut A:lle sairauteen verrattavia fyysisiä oireita kuten kipua ja pyörrytystä. Lapsettomuuden hoitotoimenpide on siten aiheuttanut A:lle virka- ja työehtosopimuksessa tarkoitetun työkyvyttömyyden.

A on ollut tietoinen siitä, että mikroinjektiohedelmöitys todennäköisesti aiheuttaa hänelle työkyvyttömyyttä ja että hän sen vuoksi todennäköisesti estyy hoitamasta virkaansa. Kun otetaan huomioon toisessa puolisossa olevan lapsettomuuden syyn vaikutukset ja lapsettomuuden hoidon välttämätön kohdistuminen A:han, hänen ei mielestäni voida katsoa vapaaehtoisella hoitoon hakeutumisellaan aiheuttaneen työkyvyttömyyttään virka- ja työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella.

Edellä mainituilla perusteilla katson A:n lapsettomuuden hoidon kuuluvan sairauden johdosta aiheutuvan työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden piiriin. A:lla on näin ollen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen nojalla oikeus vaatimaansa sairausajan palkkaan.

Näin ollen vahvistan, että Kiteen kaupunki on velvollinen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 99 ja 100 §:n perusteella suorittamaan A:lle sairausajan palkan ajalta 23.1. - 1.2.1995.

Äänestyksen tulokseen nähden velvollisena lausumaan oikeudenkäyntikuluja koskevasta vaatimuksesta hylkään Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Kiteen kaupungin oikeudenkäyntikuluvaatimuksen asian laatuun nähden.