Labor court dismisses union claim that dismissal for unpredictable health incidents lacked 'heavy reason' under collective agreement.

Työntekijää ei saamiensa sairauskohtausten vuoksi ollut voitu enää sijoittaa hänen entisiin työtehtäviinsä, joissa työntekijän työturvallisuus ja terveys saattoivat sairauskohtauksen sattuessa vakavasti vaarantua. Työnantajalla ei myöskään ollut ollut mahdollisuutta järjestää työntekijälle muuta sellaista työtä, jossa työntekijän työturvallisuus ja terveys eivät vaarantuisi. Työnantajalla oli siten ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu erityisen painava syy työntekijän työsopimuksen irtisanomiselle.

Kantaja Metallityöväen Liitto ry Vastaaja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry Kuultava ABB Service Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä muun muassa vuosiksi 1995 ja 1996 tehtyjen metalliteollisuuden työehtosopimusten osana noudatettavassa keskusjärjestöjen välillä solmitussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa (jäljempänä irtisanomissuojasopimus) on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 §

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että ABB Service Oy on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti irtisanoessaan A:n työsuhteen.

Metallityöväen Liitto on vaatinut ABB Service Oy:n velvoittamista suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n perusteella irtisanomissuojasopimuksen vastaisen työsuhteen päättämisen johdosta korvauksena 24 kuukauden palkkaa vastaavat 240 475,20 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja ABB Service Oy:n velvoittamista korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

A oli työskennellyt Oy Hartwall Ab:n palveluksessa 25.8.1971 - 31.3.1995. A oli toiminut aluksi koneenhoitajana. Laitosmieheksi hän oli siirtynyt 23.9.1982.

Oy Hartwall Ab oli myynyt kunnossapitotoiminnot ABB Service Oy:lle. Tässä yhteydessä A ja noin 10 muuta kunnossapitotyöntekijää oli siirtynyt niin sanottuina vanhoina työntekijöinä ABB Service Oy:n palvelukseen. Oy Hartwall Ab:n antamassa työtodistuksessa oli todettu A:n osoittaneen työssään kiitettävää käytöstä, ahkeruutta ja työtaitoa.

ABB Service Oy oli 28.8.1995 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen 29.2.1996. Työsopimuksen irtisanominen oli perustunut työn-antajan epäilyyn A:n kyvystä työskennellä kunnossapitotöissä. A oli saanut ylikuormitustilanteissa silloin tällöin lyhytaikaisia ohimeneviä tajuttomuuskohtauksia, jotka työnantajan mielestä olivat muodostaneet työturvallisuusriskin. Tämän näkökannan työnantaja oli esittänyt A:n työsopimuksen irtisanomista koskeneissa työpaikkatason muistioneuvotteluissa 2.9.1995.

A oli työskennellyt laitosmiehenä vuodesta 1982 alkaen työsopimuksensa päättymiseen saakka Oy Hartwall Ab:n kiinteistössä. Työtehtävät olivat olleet laitosmiehen työtehtäviä eli ne olivat liittyneet kunnossapitoon. A:n työtehtävissä tai työntekopaikassa ei ollut tapahtunut muutosta siinä yhteydessä, kun A oli siirtynyt ABB Service Oy:n palvelukseen.

Oy Hartwall Ab oli pitänyt A:ta työkykyisenä toisin kuin uusi työnantaja ABB Service Oy. ABB Service Oy oli kantansa tueksi vedonnut työpaikkalääkärin 31.5.1995 antamaan lääkärinlausuntoon, jossa oli todettu, että A ei ollut oikein sopiva yötyöhön ja että hänen olisi vältettävä yksin työskentelyä ja korkeita paikkoja. Työntekijäpuoli oli oman kantansa tueksi esittänyt A:n työkyvystä neurologian poliklinikan lääkärinlausunnon, jonka mukaan A:lla ei ollut mitään sairautta, vaan hänellä oli määrätyissä stressaavissa olosuhteissa mahdollisuus saada kohtauksia. Tämän lääkärinlausunnon mukaan A:n työkyky ei ollut kyseenalainen. Lääkärinlausunnosta kävi myös ilmi, että A oli saanut kohtauksia ainoastaan ylikuormitustilanteissa.

A:lla ei ollut ollut minkäänlaisia kohtauksia silloin, kun hän oli työskennellyt normaalilla työrytmillä ja hänellä oli ollut mahdollisuus työaikalain mukaisiin lepoaikoihin. Ylikuormitustilanteet, joissa kohtauksen vaara oli olemassa, olivat olleet sellaisia, että A oli joutunut oman työvuoronsa päätyttyä itsestään riippumattomista syistä tekemään ylitöitä. A:n saamat kohtaukset eivät olleet liittyneet hetkittäiseen kiireeseen ja stressiin, vaan kohtaukset olivat olleet seurauksia ylipitkistä työpäivistä ja niiden aiheuttamasta väsymyksestä ja stressistä. Tällaiset seikat olivat laukaisseet kohtauksen.

Irtisanomisaikansa A oli työskennellyt samoissa tehtävissä kuin aikaisemmin. Jos työnantaja olisi ollut todella huolissaan A:n terveydentilasta ja työkyvystä, työnantajan olisi tullut pyrkiä ratkaisemaan ongelma muulla tavoin kuin antamalla A:lle nimenomaan niitä työtehtäviä, joihin työnantaja ei ollut pitänyt A:ta kykenevänä. A:n työkykyä normaaleihin työtehtäviin osoitti myös se, että A ei ollut saanut kohtauksia irtisanomisaikanaan, koska irtisanomisaikana ei ylikuormitustilanteita ollut esiintynyt.

ABB Service Oy:llä ei siten ollut ollut työsopimuslain 37 §:ssä tarkoitettua syytä A:n työsopimuksen irtisanomiselle. A:n työsuhde oli ollut pitkä ja hänen mahdollisuutensa saada uutta työtä olivat huonot. Tämän vuoksi hänelle tulisi maksaa irtisanomissuojasopimuksen mukainen enimmäiskorvaus.

Liittojen välisissä neuvotteluissa ei A:n työsopimuksen irtisanomisasiasta ollut päästy yksimielisyyteen.

VASTAUS

Vaatimukset

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vastauksessaan, johon ABB Service Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on lisäksi vaatinut Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja ABB Service Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

A:n työsopimuksen irtisanomisesta syntyneestä erimielisyydestä käytyjen liittoneuvottelujen aikana A oli toimittanut selvitykseksi terveydentilastaan häntä neurologian poliklinikalla tutkineen lääkärin 14.6.1995 kirjoittaman aivofilmilähetteen (EEG) ja siihen kliinis-fysiologisten tutkimusten perusteella annetun 7.9.1995 päivätyn vastauksen. Suoritetuissa tutkimuksissa oli selvinnyt, että A:lla oli aivosähkötoiminnassa häiriöitä ja että edelliseen tutkimukseen verrattuna hänen tilansa oli huonontunut. A sai esitetyn lääketieteellisen selvityksen mukaan kouristelu-/tajuttomuuskohtauksia nimenomaan aivosähkötoiminnan purkauksellisten häiriöiden yhteydessä.

Ennen 1.4.1995 tapahtunutta liikkeen luovutusta A oli saanut työssä ollessaan viitisen vakavana pidettävää kouristelu-/tajuttomuuskohtausta, jotka ilmenemismuodoiltaan olivat vastanneet täysin grand mal -tyyppistä epilepsiaa. A:n kohtaukset olivat kestäneet muutaman minuutin kerrallaan. Muutaman kerran A:lle oli tilattu työpaikalle ambulanssi, jolla hänet oli viety tapaturma-asemalle sidottavaksi yleensä päähän tulleiden vertavuotavien ruhjeiden vuoksi. A oli saanut kohtauksia kaikkina vuorokauden aikoina ja myös päivällä. A ei onnekseen ollut sattunut kaatumaan koneiden tai kuljettimien päälle taikka putoamaan korkealta paikalta. A oli ilmeisesti saanut samanlaisia kohtauksia myös vapaa-aikanaan, koska hänen päänsä oli ollut joskus siteissä hänen tullessaan töihin.

A:ta tutkinut neurologian poliklinikan lääkäri oli 2.2.1996 päivätyssä lausunnossaan todennut, että A:lla ei ollut mitään sairautta. Lääkäri oli toisaalta vahvistanut A:n voivan saada kohtauksia alentuneen kohtauskynnyksen johdosta. Aivofilmilähetteessä neurologi oli käyttänyt diagnoosia "convulsiones", mikä merkitsi kouristuksia. Tämä osoitti neurologin pitävän A:n tilaa sellaisena, että tarkempaa diagnoosia ei voitu asettaa.

Mainitun lääkärin lausunnoista huolimatta voitiin A:n katsoa sairastavan myös lääketieteellisin käsittein arvioituna epilepsiaa. Monilla henkilöillä epilepsiakohtaus esiintyi vain kerran elämässä. Epilepsian hoitoon käytettävä lääkitys voitiin yleensä lopettaa vasta sitten, kun henkilö ei ollut saanut kohtauksia neljään-viiteen vuoteen ja EGG-tutkimuksella oli varmistettu, ettei henkilön aivoissa enää tapahtunut poikkeuksellisia sähköpurkauksia.

A:ta ei voitu pitää ehdottomasti työkyvyttömänä, mutta työntekijän työkyvyn arvioinnissa tuli hänen toimintakykyään verrata työn asettamiin vaatimuksiin. Lääkäri, jonka tutkimuksissa A oli ollut, oli todennut, ettei A:n työkyky ollut kyseenalainen. Sen sijaan työterveyslääkäri, joka tunsi A:n työtehtävät ja työolosuhteet, oli lausunnoissaan asettanut A:lle sen laatuisia työkyvyn alentumiseen perustuvia työllistämisrajoituksia, ettei A pystynyt selviytymään työnsä tai tarjottavissa olevan työn mukaisista vaatimuksista.

Työterveyslääkäri oli 31.5.1995 antamassaan lausunnossa katsonut, että A ei ollut oikein sopiva yötyöhön ja että hänen oli vältettävä yksin työskentelyä sekä korkeita paikkoja. Työterveyslääkäri oli 13.2.1996 antamassaan lausunnossa katsonut näiden rajoitteiden olevan edelleen voimassa erityisesti stressitilanteissa.

ABB Service Oy oli ostanut Oy Hartwall Ab:ltä yhtiön Helsingin tehtaan kunnossapitotoiminnot niin, että liikkeen osan luovutus oli tapahtunut 1.4.1995. Kysymyksessä olevalla Konalan tehtaalla oli tällä hetkellä kunnossapitomiehiä yhteensä 11. Työpaikka oli hallinnolliselta nimeltään ABB Service Oy:n Helsingin huoltokeskukseen kuuluva prosessikunnossapitoyksikkö, Hartwall. Työpaikkaa johdettiin tulosyksikkönä.

Oy Hartwall Ab:n päätoiminta oli juomien valmistus, kun taas ABB Service Oy:n päätoimialan muodosti asiakkaan tuotanto-prosessin kokonaisvaltainen kunnossapito. Tämä lähtökohta selvitti pitkälti sen, miksi kunnossapidon palveluyritys kiinnitti erityistä huomiota henkilöstönsä ammattitaitoon ja käytettävyyteen yleensä, mahdolliset työrajoitteet mukaan lukien.

Kun ABB Service Oy osti kunnossapitoliiketoimintoja eri alojen teollisuuslaitoksilta, suoritti yhtiö kaikille uusille työntekijöille työkykyisyysarvioinnit. Näiden tuloksia tulkittaessa oli otettava huomioon työnantajan vaihtuminen. ABB Service Oy:n Hartwallin yksikkö myi muiden vastaavien yksiköiden tapaan työsuorituksia paitsi "isäntätehtaalleen" myös muille asiakkaille teknis-taloudellisen kilpailukyvyn perusteella. Tällaisessa toimintaympäristössä kunnossapitotyöntekijöiden tuli olla moniosaajia ja heidän tuli sopeutua työn tekemiseen yksin kaikenlaisissa olosuhteissa.

Kunnossapitotyöntekijän toimenkuvaan Oy Hartwall Ab:n tehtaalla kuului konelinjoilla päivystys, häiriöiden poisto ja tarvittavien korjaustoimenpiteiden suorittaminen. Korjaustyötä tehtiin pääasiallisesti ohjelman mukaisina aikoina (2 - 3 vuosiseisokkia sekä pienempiä seisokkeja). Säätötyön aikana koneet olivat yleensä käynnissä. Laitosmies teki myös ohjelman mukaisia tuotevaihtoja (esimerkiksi eri pullokoot).

Kunnossapitotyöntekijät työskentelivät kolmivuorotyössä siten, että yövuorossa oli yksi laitosmies ja yksi sähkömies. Muissa vuoroissa oli kolme laitosmiestä ja yksi sähkömies. Nykyisin tuotantolinjat toimivat lähes jatkuvasti kolmessa vuorossa.

Oy Hartwall Ab:n Helsingin tehtaan päälinjoja olivat kaksi lajittelulinjaa ja kaksi pullotuslinjaa. Tehdas oli täynnä erilaisia kuljettimia ja niiden varrella olevia eri kokoisia koneita ja laitteita, joista suurimmat olivat yli neljä metriä korkeita.

Linjoilla työskenteli kerrallaan neljästä seitsemään koneenhoitajaa, jotka ammattitaitonsa mukaan pyrkivät korjaamaan linjaan tulleet häiriöt. Useimmat häiriöt aiheuttivat koko linjan pysähtymisen. Lyhytkestoisia häiriöitä voi sattua työvuoron aikana kymmeniä. Laitosmies joutui hälytyksen saatuaan tekemään kaikki vaativimmat käynnissäpitotyöt. Tällaiselle häiriönpoistotyölle oli tunnusomaista impulsiivinen kiire. Linjojen tuotantokapasiteetti oli jopa 60 000 pulloa/tunti, jolloin esimerkiksi yhden tunnin seisahtumisesta aiheutui katehäviötä 100 000 - 150 000 markkaa. Tuotanto painosti laitosmiehiä nopeisiin suorituksiin, sillä koneenhoitajien palkkaus oli riippuvainen linjan käyttösuhteesta.

Laitosmies joutui tekemään säätötyötä sekä asetus- ja koe-ajoja myös käynnissä oleviin linjoihin ja koneisiin. Tällöin työntekijä oli koneiden ja laitteiden turvapiirien sisällä. Tällaisissa tapauksissa tajuttomuuskohtaukset saattoivat olla kohtalokkaita työntekijän kannalta.

Työnantaja oli voinut perustellusti katsoa, että A:lla oli pysyväisluontoinen sairaus, joka olennaisesti heikensi hänen työkykyään. Työnantaja ei pystynyt vaikuttamaan työolosuhteisiin siten, että A:n työrajoitteet olisivat jääneet merkityksettömiksi. Kohtuutonta oli vaatia, että työnantajalla olisi mahdollisuus varata A:lle tilaisuus työskennellä aina toisen työntekijän kanssa. Tämäkään menettely ei välttämättä estäisi tapaturmien syntymistä. Työnantajan työturvallisuusvelvoitteet estivät A:n työllistämisen laitosmiehen työssä tai vastaavassa työssä, koska kunnossapitotyössä työntekijät joutuivat erityisesti alttiiksi tapaturmille.

ABB Service Oy oli myös selvittänyt mahdollisuudet tarjota A:lle muuta työtä. A:n sopimattomuus yksin työskentelyyn oli kuitenkin muodostanut esteen hänen uudelleen sijoitukselleen. A:n irtisanomisaikana työnantaja ei ollut voinut käyttää häntä muiden laitosmiesten tapaan kolmivuorotyössä. Työnantaja oli lisäksi kieltänyt häneltä yksin työskentelyn ja työskentelyn korkeilla paikoilla.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella työnantajalla oli ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen peruste A:n työsopimuksen irtisanomiselle.

Mikäli A:n irtisanominen katsottaisiin irtisanomissuojasopimuksen vastaiseksi, tulisi hänelle irtisanomissuojasopimuksen mukaan tuomittavasta korvauksesta vähentää hänen todellinen ansionsa korkeimman oikeuden 21.12.1995 antaman ennakkopäätösratkaisun 1995:215 mukaisesti. Joka tapauksessa korvauksen suuruutta määrättäessä merkitystä oli annettava sille seikalle, että A oli oikeutettu ansiosidonnaiseen päivärahaan työttömyytensä ajalta. Myös A:n mahdolliset työtulot ABB Service Oy:ssä päättyneen työsuhteen jälkeiseltä ajalta oli otettava huomioon korvausta määrättäessä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A on ollut Oy Hartwall Ab:n palveluksessa 25.8.1971 - 31. 3.1995. Vuodesta 1982 alkaen A on työskennellyt laitosmiehenä. Oy Hartwall Ab:n myytyä kunnossapitotoiminnot ABB Service Oy:lle A on siirtynyt niin sanottuna vanhana työntekijänä ABB Service Oy:n palvelukseen. ABB Service Oy on 28.8.1995 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 29.2.1996.

A:n irtisanominen on perustunut ABB Service Oy:n työterveyslääkärin työhöntulotarkastuksen perusteella kirjoittamaan lausuntoon. Työterveyslääkärin mukaan A ei ole oikein sopiva yötyöhön, minkä lisäksi A:n on vältettävä yksin työskentelyä ja korkeita paikkoja.

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Saman momentin 1 kohdan mukaan tuollaisena syynä ei voida ainakaan pitää työntekijän sairautta, mikäli sairaudesta ei ole ollut seurauksena työntekijän työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen.

A:n irtisanomista koskeneissa erimielisyysneuvotteluissa ABB Service Oy on perustellut irtisanomista sillä, että A on saanut viime vuosien aikana viitisen epileptistä kohtausta. Koska kunnossapitotöissä työntekijä työskentelee pääasiassa yksin, ei työnantaja ole katsonut voivansa ottaa sellaista riskiä, että A pidettäisiin työssä ympäristössä, jossa mahdollisen epileptisen kohtauksen tullessa hänellä oli erittäin suuri loukkaantumisvaara. Yhtiö on edelleen todennut, että sillä ei ollut tarjota A:lle muutakaan hänen terveydelleen sopivaa työtä.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana edellä mainittua työterveyslääkäriä, jonka mukaan hänen kirjoittamansa lausunto A:n työhön soveltuvuudesta on perustunut suoritetun tarkastuksen lisäksi A:ta koskevien sairauskertomusten tietoihin. Näiden tietojen mukaan A:lla on ollut alentunut kouristuskynnys ja hän on saanut vuosina 1992 - 1995 yhteensä neljä tajuttomuuskohtausta. Kohtauksia A:lla on sairauskertomusten mukaan ollut vuosittain yksi. Työterveyslääkärin mukaan jo Oy Hartwall Ab:n työterveyslääkäri on kesäkuussa 1994 ja tammikuussa 1995 katsonut, että A ei sovellu yötyöhön, yksin työskentelyyn eikä kiipeilytyöhön. Työterveyslääkärin mukaan hän ei pitänyt mahdollisena, että A terveydentilansa puolesta voitaisiin sijoittaa sellaisia vaaratekijöitä sisältävään ympäristöön, jossa laitosmiehet työskentelivät.

A:ta hoitaneen lääkärin mukaan A:n sairausoireet ovat kouristus- ja tajuttomuuskohtauksien harvan toistuvuuden huomioon ottaen olleet sen laatuisia, että lääketieteellisiä perusteita säännöllisen kohtauksia estävän lääkityksen käyttöön ottamiselle ei ole ollut. Lääkärin mukaan A:n sairauskohtaukset ovat johtuneet lähinnä elämäntapaan liittyvistä seikoista, kuten alkoholin käytöstä ja valvomisesta. A on hoitaneelle lääkärille kertonut kouristuskohtausten tulleen pitkien työrupeamien jälkeen. A:ta hoitanut lääkäri on kertomansa mukaan A:n kanssa käymissään keskusteluissa ensisijaisena hoitokeinona ottanut esille elämäntapojen muuttamiseen liittyvät seikat.

Metallityöväen Liitto on kanteessa katsonut, että ABB Service Oy:llä ei ole ollut irtisanomisperustetta, koska A olisi kyennyt laitosmiehen työhön. Metallityöväen Liiton mukaan A ei olisi saanut tällaisia sairauskohtauksia, ellei työnantaja olisi ylikuormittanut A:ta. A:n sairauskohtauksista osa on esitetyn selvityksen mukaan sattunut tilanteissa, jolloin A on jatkanut työntekoa normaalin työvuoronsa jälkeen yöaikaan. A on kuitenkin saanut sairauskohtauksen myös normaalina työaikana ja vapaa-aikanaan.

Kunnossapitotyöt Oy Hartwall Ab:n Konalan tehtaalla on järjestetty siten, että vuorotyössä on kuusi laitosmiestä. Heistä yksi kerrallaan on viikon yövuorossa. Muutoin työtä tehdään kahdessa vuorossa. Yksinomaan päivätyössä on kolme - neljä työntekijää.

Todistajana kuullun päivävuorossa työskentelevän asentajan mukaan päivävuorossa työskentelevän asentajan työ poikkeaa vuorotyötä tekevän laitosmiehen työstä ainoastaan siinä, että asentajan työhön ei kuulu vaihtojen tekeminen koneilla. Todistajana kuultu vuorotyössä oleva laitosmies puolestaan on kertonut, että päivävuorossa tehdään myös sellaista varaosien korjaustyötä, joka ei edellytä koneiden läheisyydessä työskentelyä.

A:n sairauskohtauksista ei ole näytetty aiheutuneen sairausloman tarvetta. Vaikka sairauskohtauksia on ollut suhteellisen harvoin, on työnantaja esitetyn selvityksen perusteella voinut perustellusti olla siinä käsityksessä, että A:n sairauskohtaukset saattavat työtilanteissa myös tulevaisuudessa uusiutua. Sairauskohtaukset ovat myös tulleet ennalta arvaamatta ja olleet luonteeltaan sellaisia, että niihin on A:n kannalta liittynyt tapaturmaisen vahingoittumisen vaara. Kunnossapitotyöntekijöiden työolosuhteet ovat esitetyn selvityksen mukaan myös sellaiset, että mahdollisen sairauskohtauksen saaminen työtehtävien yhteydessä saattaa aiheuttaa työntekijälle vakaviakin seurauksia. Työnantaja on siten esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella voinut perustellusti katsoa, että A:ta ei enää hänen sairauskohtaustensa luonne huomioon ottaen voida sijoittaa entisen kaltaisiin laitosmiehen tehtäviin ja että hänen työkykynsä näihin tehtäviin on olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt.

Kunnossapitotöistä ja niiden järjestelyistä esitetty selvitys osoittaa työtuomioistuimen mielestä myös, että työnantajalla ei ole ollut mahdollisuuksia järjestää A:lle kunnossapitotyötä sellaisissa olosuhteissa, joissa sairauskohtauksen sattuessa A:n turvallisuudelle ja terveydelle ei aiheutuisi vaaraa. Ainoa mahdollinen työ, johon yhtiöllä olisi ollut mahdollisuus sijoittaa A työturvallisuutta ja A:n terveyttä vaarantamatta, on todistajana kuullun henkilöstöpäällikön mukaan ollut elektroniikkakorttikorjaajan työ. Tämä olisi kuitenkin edellyttänyt kolmivuotista koulutusta. Tähän työnantajalla ei kuitenkaan työtuomioistuimen mielestä voida katsoa olleen velvollisuutta.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että ABB Service Oy olisi menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti irtisanoessaan A:n työsopimuksen. A:lla ei siten ole oikeutta kanteessa vaadittuun korvaukseen.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja ABB Service Oy kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Tiitinen, K. Rautiainen, Vänttinen, Pystynen ja Orpana jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.