Labor court dismisses union claim that employer-provided food must allow employee choice of meal.

Työehtosopimuksen määräyksen sanamuodon mukaan edellytyksenä sille, ettei työnantajan tarvinnut maksaa työntekijälle osapäivärahaa, oli, että työnantaja hankki ja kustansi kunnollisen ruoan. Näyttämättä oli jäänyt, että määräyksellä työnantajan hankkimasta ja kustantamasta ruoasta tarkoitettaisiin tilannetta, jossa työntekijä henkilökohtaisista ominaisuuksista lähtien saisi mahdollisuuden valita mieleistään ja sopivaa ruokaa ohjelmoidun työajan puitteissa siihen sisältyvien taukojen aikana.

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry Vastaaja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry Kuultava Antti Kangas Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 17.10.1995 allekirjoitetussa linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa 1995 1998 on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISET KORVAUKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

17 § Päivärahat ja yöpymiskorvaus

Kotimaassa:

1. Mikäli työntekijä on estynyt 10 tunnin aikana ruokailemasta asemapaikkakunnalla, maksetaan osapäivärahana 52 markkaa siten, että esteen alkamisesta laskettua täyttä 24 tunnin jaksoa kohti maksetaan 117 markkaa.

Osapäivärahan kertymäjaksoa ei keskeytä kahden tunnin kuluessa kertymäjakson alusta tai lopusta laskettuna kokonaan annettu tauko.

Soveltamisohje:

Asemapaikkakunnalla tarkoitetaan sitä kuntaa, jossa työntekijän työhönsijoituspaikka on, kuitenkin siten, että osapuolten on erikseen sovittava asiasta, mikäli paikkakuntakohtaiset erikoisolosuhteet antavat siihen aiheen.

Jaksoon lasketaan kaikki se aika, jolloin este ruokailuun vallitsee eli ajoajan lisäksi myös se aika, jolloin työntekijä paikalliset olosuhteet huomioonottaen suorittaa lähdön valmisteluun ja selvittelyyn liittyviä tehtäviä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Jos työnantaja hankkii ja kustantaa työntekijälle kunnollisen ruoan, ei osapäivärahaa tällöin makseta.

4. Osapäivärahaa tai kokopäivärahaa ei voida vähentää tai jättää maksamatta, ellei työnantaja voi osoittaa järjestäneensä päivärahaan oikeuttavalta matkalta ateriaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohdan määräyksellä työnantajan hankkimasta ja kustantamasta ruoasta tarkoitetaan tilannetta, jossa työntekijä henkilökohtaisista ominaisuuksistaan lähtien saa mahdollisuuden valita mieleistään ja sopivaa ruokaa ohjelmoidun työajan puitteissa siihen sisältyvien taukojen aikana.

Lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut Autoliikenteen Työnantajaliiton velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyritys Antti Kangas Oy oli hoitanut muun muassa kolmea säännöllistä linjavuoroa välillä Alavieska-Kokkola-Alavieska. Aikataulun mukaan vuorot olivat lähteneet Alavieskasta kello 5.55, 6.30 ja 6.30 sekä palanneet Alavieskaan vastaavasti kello 17.50, 17.30 ja 18.45. Ensiksi mainitussa vuorossa työntekijän työvuoron kokonaispituus oli ollut 12 tuntia 25 minuuttia, toisessa 11 tuntia 30 minuuttia ja kolmannessa 12 tuntia 45 minuuttia. Työvuoron pituus oli samalla ollut se ajanjakso, jonka kuluessa työntekijä oli estynyt asemapaikkakunnalla ruokailemasta.

Yhtiö oli maksanut sanottujen vuorojen kuljettajille työehtosopimuksen mukaisen osapäivärahan 5.2.1996 saakka. Sen jälkeen yhtiö oli ilman edeltäviä neuvotteluja yksipuolisesti ilmoittanut, ettei osapäivärahoja enää maksettaisi ja että kuljettajina toimivat saisivat ruokailla Kokkolassa sijaitsevassa työnantajan osoittamassa ruokalassa yhden aterian. Ateria muodostui pääruoasta (kaksi vaihtoehtoa), salaatista, ruokajuomasta, leivästä, voista ja jälkiruoasta. Aterian hinta oli 23 markkaa.

Työehtosopimuksen mukainen osapäiväraha oli 52 markkaa. Mainittujen linjojen kuljettajat olivat aiemmin vapaasti voineet valita ruokailupaikkansa ja sen, kuinka usein he työtehtävien lomassa ruokailivat tai nauttivat virvokkeita. Kuljettajat olivat ruokailleet myös edellä tarkoitetussa ruokalassa Kokkolassa.

Työnantajan näkemyksen mukaan osapäivärahaa ei tarvinnut maksaa, kun yhtiö kustansi "kunnollisen ruokailun Kokkolassa". Työntekijöiden mielestä työpäivien pituus huomioon ottaen heillä tuli olla oikeus ruokailla ja nauttia virvokkeita ohjelmoidun työajan ja taukojen puitteissa useammin kuin yhden kerran. Lisäksi ateriointiin ja virvokkeiden nauttimiseen tuli olla mahdollisuus työntekijän taukojen puitteissa työntekijän vapaasti valitsemassa paikassa. Työsopimukseen liittyvä työnantajan oikeus johtaa ja valvoa työntekijän työtä ei voinut ulottua työntekijäin taukojen aikana toteuttamaan ruokailuun.

Työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdan, kuten kaikkien verottomien kulukorvausten, tarkoituksena oli korvata työntekijälle muualla kuin asemapaikkakunnalla aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia. Työnantajalla oli oikeus valita, korvattiinko nämä ylimääräiset kustannukset maksamalla sopimuksen mukainen osapäiväraha vai kustannettiinko työntekijälle kunnollinen ruoka. Rahakorvaus antoi työntekijälle itselleen mahdollisuuden omien henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ja tarpeidensa mukaisen ruokailun ja virvokkeiden nauttimiseen ohjelmoidun työajan ja taukojen puitteissa.

Työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohdan määräys oli tullut työehtosopimukseen lähinnä tilausajoliikennettä varten käytettäväksi tilanteissa, joissa kyydissä oleva asiakaskunta kuljetusmatkan aikana ennalta suunnitellun reitin varrella asiakkaidenkin tarpeet huomioon ottaen ruokaili ja nautti virvokkeita. Näissä tilanteissa työnantajat olivat työntekijöiden kanssa sopien korvanneet osapäivärahan maksamisen siten, että työntekijä sai ihmisen normaalin rytmin mukaisesti ruokailla ja nauttia virvokkeita.

Työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohdan määräyksen ydin oli sen tulkinnassa, mitä tarkoitettiin kunnollisella ruoalla. Kunnollinen ruoka piti sisällään luonnollisesti kunkin työntekijän henkilökohtaisista ominaisuuksista lähtien mahdollisuuden valita mieleistään ja sopivaa ruokaa. Lisäksi siihen kuului, se että ruokaa ja virvokkeita oli tarjolla työpäivän kuluessa riittävästi ja sopivin väliajoin. Kun nämä edellytykset täyttyivät ja työnantaja hankki ja kustansi ruuan, osapäivärahaa ei maksettu.

Edellä tarkoitetut säännöllisessä linjaliikenteessä työskentelevät työntekijät olivat silloin tällöin ruokailleet puheena olevassa ravintolassa, mutta he olivat sen lisäksi työpäivän kuluessa omien tarpeidensa ja mieltymystensä mukaisesti nauttineet virvokkeita tai syöneet toisenkin aterian. Osapäivärahan maksaminen oli tehnyt tämän mahdolliseksi. Kuljettajien työpäivien pituus oli kaikissa tapauksissa ollut yli 11 tuntia.

VASTAUS

Vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto, jonka puolesta lausuttuun Antti Kangas Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n velvoittamista korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Antti Kangas Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Erimielisyyden kohteena oli kolme säännöllistä linjavuoroa välillä Alavieska-Kokkola-Alavieska. Linjojen lähtöajat olivat kanteessa mainitut. Kuljettajien este ruokailuun asemapaikkakunnalla oli ollut ensimmäisessä vuorossa 12 tuntia 25 minuuttia, toisessa vuorossa 11 tuntia 15 minuuttia ja kolmannessa vuorossa 12 tuntia 45 minuuttia. Taukojen pituudet Kokkolassa olivat vastaavasti olleet 3 tuntia 30 minuuttia, 4 tuntia 45 minuuttia ja 5 tuntia 35 minuuttia.

Työnantajalla oli työnjohto-oikeutensa nojalla valta päättää, maksoiko hän työntekijöilleen työehtosopimuksessa määritellyn osapäivärahan vai hankkiko ja kustansiko heille kunnollisen ruoan. Osapäivärahaoikeus oli sidottu ruokailumahdollisuuteen asemapaikkakunnalla. Käsiteltävänä olevan tapauksen osalta tämä merkitsi sitä, että jos työntekijällä oli työpäivänsä puitteissa ajallinen mahdollisuus ruokailla asemapaikkakunnallaan, ei osapäivärahaa työpäivän pituudesta riippumatta maksettu lainkaan.

Yhtiö oli tehnyt erään ruokapaikan kanssa sopimuksen kuljettajien ruokailuoikeudesta 5.2.1996 alkaen. Samaa ruokapaikkaa oli käytetty paikkakunnalla yleisesti työpaikkaruokalana ja vakituisia asiakkaita oli ollut noin 100 päivittäin. Kanteessa tarkoitetut kuljettajat olivat ruokailleet ruokapaikassa päivittäin usean vuoden ajan. Tarjottavana oleva ruoka oli täyttänyt niin makunsa kuin riittävyytensä puolesta työehtosopimuksessa määritellyn kunnollisen ruoan.

Ruokailu kiistanalaisilla linjoilla oli ollut mahdollista vain Kokkolassa, koska matkalla Alavieskasta Kokkolaan ja päinvastoin ei ollut ollut taukoja. Työpäivän jälkeen mahdollisen toisen aterian kuljettajat olivat syöneet kotonaan omalla kustannuksellaan. Kiistan todellinen syy oli ilmeisesti siinä, etteivät kuljettajat enää saaneet verotonta osapäivärahaa.

Kantajan vahvistusvaatimus ei perustunut työehtosopimuksen osapäivärahamääräyksen tarkoitukseen ja oli käytännössä mahdoton toteuttaa. Osapäivärahan maksamista ei voitu perustaa yksittäisten työntekijöiden henkilökohtaisiin mieltymyksiin. Kuljettaja ei voinut valita ruokapaikkojaan, -aikojaan ja -kertojaan yksilöllisten mieltymystensä mukaan riippumatta siitä, kustansiko työnantaja ruokailun tai ei. Linja-autoliikenne oli aikatauluihin sidottua liikennettä, jolloin taukojen ajankohdat määräytyivät aivan muiden perusteiden mukaan eikä työnantaja voinut siihen vaikuttaa.

Kaikkien verottomien kulukorvausten tarkoituksena oli korvata työntekijälle muualla kuin asemapaikkakunnalla aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia. Kuljetusala poikkesi useista muista aloista muun muassa siinä, että työ oli jatkuvaa matkustamista. Kun ruokailua ei voitu järjestää kaikille työntekijöille säännöllisesti tietyssä kiinteässä paikassa, oli osallisten välillä työehtosopimuksessa sovittu omasta osapäivärahakäytännöstä.

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa oli päivärahoja koskevia määräyksiä ollut ainakin 1950-luvulta lähtien. Päivärahan maksamisen vaihtoehtona oli aina ollut kunnollisen ruoan hankkiminen ja kustantaminen. Työehtosopimuksen päivärahamääräystä oli muutettu useasti, mutta määräyksen keskeinen sisältö oli säilynyt samana. Työehtosopimuksessa "kunnollista ruokaa" ei ollut yleisesti määritelty, vaan se oli jäänyt tapauskohtaisen harkinnan varaan.

Oleellista osapäivärahakysymyksessä oli työntekijän ruokailun estyminen asemapaikkakunnalla. Mikäli työntekijällä oli työpäivänsä aikana mahdollisuus ruokailla asemapaikkakunnallaan, osapäivärahaa ei maksettu. Työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdan soveltamisohjeen mukaan asemapaikkakunnalla tarkoitettiin pääsääntöisesti sitä kuntaa, jossa työntekijän työhön sijoituspaikka oli.

Työnantaja voi työnjohto-oikeutensa nojalla päättää, kuinka ruoka kustannetaan ja hankitaan. Määräystä ei ollut otettu työehtosopimukseen pelkästään tilaus-ajoliikennettä varten, vaan se koski yhtälailla linjaliikennettä. Työntekijällä ei ollut minkäänlaista subjektiivista oikeutta käyttää ruokailuunsa osapäivärahana 52 markkaa päivässä. Asiassa ei ollut merkitystä työnantajan aterioinnin järjestämisestä maksamalla hinnalla. Mikäli työehtosopimuksessa määritellyt edellytykset täyttyivät, työnantaja joko maksoi työehtosopimuksessa määritellyn osapäivärahan tai hankki ja kustansi työntekijöilleen kunnollisen ruoan, täysin siitä riippumatta, ylittivätkö vai alittivatko hankintakulut osapäivärahan suuruuden.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Antti Kangas Oy on liikennöinyt kolmea säännöllistä linja-autovuoroa Alavieskan ja Kokkolan välillä siten, että työntekijöiden asemapaikkakuntana on ollut Alavieska. Työntekijät ovat näillä vuoroilla estyneet 10 tunnin aikana ruokailemasta asemapaikkakunnalla. Linjoilla noudatetun aikataulun vuoksi työntekijöiden ruokailutauot on pidetty Kokkolassa. Yhtiö on maksanut sanottujen vuorojen kuljettajille työehtosopimuksen mukaisen 52 markan osapäivärahan 5.2.1996 saakka. Sen jälkeen yhtiö on hankkinut ja kustantanut työntekijöille Kokkolassa eräässä valitsemassaan ruokalassa yhden aterian. Ateria on koostunut pääruoasta, joita on ollut kaksi vaihtoehtoa, salaatista, ruokajuomasta, leivästä, voista ja jälkiruoasta. Sen hinta on ollut 23 markkaa.

Osapuolten välisen linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdan mukaan mikäli työntekijä on estynyt 10 tunnin aikana ruokailemasta asemapaikkakunnalla, maksetaan hänelle osapäivärahana 52 markkaa. Pykälän 3 kohdan mukaan jos työnantaja hankkii ja kustantaa työntekijälle kunnollisen ruoan, ei osapäivärahaa makseta.

Riidanalainen työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohta on otettu sopimukseen 1950-luvulla. Määräyksen tarkoituksesta sopimusta tehtäessä ei ole esitetty selvitystä. Pykälään on 1980-luvun lopulla valtakunnansovittelijan toimesta lisätty 4 kohta. Sen mukaan osapäivärahaa tai kokopäivärahaa ei voida vähentää tai jättää maksamatta, ellei työnantaja voi osoittaa järjestäneensä päivärahaan oikeuttavalta matkalta ateriaa. Määräyksellä ei kuitenkaan selvityksen mukaan ole tarkoitettu ottaa kantaa 3 kohdan tulkintaan, vaan antaa ohje tilanteeseen, jossa joku muu kuin työnantaja on tarjonnut päivärahaan oikeuttavalta matkalta työntekijälle aterian.

Kysymyksessä olevan 17 §:n 3 kohdan määräystä koskeva erimielisyys on ollut esillä liittojen välillä Liikenne Mäkelä Ky:tä koskevassa tapauksessa vuonna 1986. Erimielisyysneuvottelusta esitetyn selvityksen mukaan osapuolet ovat muiden asioiden ohella käsitelleet neuvottelussa 17 §:n 1 ja 3 kohdan sallimia eri ratkaisuvaihtoehtoja. Mainittu yhtiö on kuitenkin neuvottelun kuluessa ilmoittanut luopuvansa ruokailun järjestämisestä ja ryhtyvänsä työntekijäpuolen vaatimuksen mukaisesti jälleen maksamaan osapäivärahaa työehtosopimuksen suuruisena ja edellytyksin. Neuvottelun kulusta esitetty selvitys ja neuvottelun lopputulos huomioon ottaen tämän erimielisyyden ratkaisusta ei työtuomioistuimen mielestä ole saatavissa johtoa riidanalaisen määräyksen tulkintaan.

Sopimuksessa ei ole tarkemmin määritelty, miten sanonta kunnollinen ruoka on tarkoitettu ymmärrettäväksi. Verrattaessa Antti Kangas Oy:n hankkimaa ja kustantamaa kanteessa tarkoitettua ateriaa tavanomaiseen suomalaiseen lounasateriaan sen voidaan katsoa työtuomioistuimen käsityksen mukaan sinänsä täyttävän kunnollisen aterian edellytyksen. Määräyksen sanamuodon mukaan edellytyksinä sille, ettei työnantajan tarvitse maksaa työntekijälle osapäivärahaa, on, että työnantaja hankkii ja kustantaa kunnollisen ruoan. Kysymyksessä oleva sopimusmääräys ei näin ollen edellytä, että työntekijällä itsellään on mahdollisuus valita ruokansa kanteen tarkoittamalla tavalla taukojen aikana. Kyseiselle työehtosopimusmääräykselle ei näin ollen voida vahvistaa kanteessa vaadittua sisältöä.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että työnantajan hankkimasta ja kustantamasta ruuasta tarkoitettaisiin tilannetta, jossa työntekijä henkilökohtaisista ominaisuuksista lähtien saisi mahdollisuuden valita mieleistään ja sopivaa ruokaa ohjelmoidun työajan puitteissa siihen sisältyvien taukojen aikana.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden saavat Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Antti Kangas Oy itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kröger, Uski, Virtanen, Pystynen ja Palanko-Laaka jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.