Labor court allows severance pay for wrongful dismissal where trust was not broken by employee's negligence.

Räjähdysaineita valmistavan tehtaan työntekijä oli laiminlyönyt kirjallisten ohjeiden mukaisesti tarkastaa leikkaamansa ruudin laadun. Hänen menettelynsä ruutileikkurin puhdistamisessa ja leikkurin kannen käsittelyssä ei myöskään ollut vastannut yleistä käytäntöä ja kokeneempien työntekijöiden menettelyä ja huolellisuutta. Työntekijän varsin vähäinen kokemus sanotuista tehtävistä huomioon ottaen uskottavana oli pidetty työntekijän ilmoitusta, jonka mukaan hän ei ollut havainnut leikkurin terien viallisuutta työvuoronsa aikana. Näyttämättä oli myös jäänyt, että työntekijä olisi sanotulla menettelyllään pyrkinyt salaamaan toisen työntekijän tahallaan aiheuttaman ruutileikkurin terien rikkoutumisen.

Vaikka räjähdysaineita valmistavassa tuotantolaitoksessa tehtävän työn luonne sellaisenaan edellytti työnantajan ja työntekijän välillä tavanomaista suurempaa luottamussuhdetta, näyttämättä oli jäänyt, että tuo luottamussuhde olisi työntekijän syystä rikkoutunut siten, että yhtiöllä olisi ollut peruste työntekijän työsopimuksen purkamiseen tai edes sen irtisanomiseen. Työnantaja oli velvollinen korvaamaan työntekijälle työsuhteen lakkauttamisesta aiheutuneen vahingon.

Perusteettomasta työsuhteen päättämisestä maksettavan korvauksen suuruutta harkittaessa tuli kokonaisarviossa muun ohessa ottaa huomioon myös työntekijälle maksetut työttömyyspäivärahat.

Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kantaja Kemianliitto ry Vastaaja Kemianteollisuus KT ry Kuultava Vihtavuori Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 19.1.1995 allekirjoitetussa kemian perusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Yleisten sopimusten noudattaminen

Yleiset sopimukset STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen välisiä sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 14.6.1991 ja siihen 13.1.1992 tehtyine muutoksineen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa soveltamisohjeineen 14.6.1991 ja siihen 13.1.1992 tehtyine muutoksineen on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen soveltamisohjeineen allekirjoituspöytäkirjassa on seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Seuraamusjärjestelmä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tämän sopimuksen perusteella voidaan tutkia, onko työsopimuslain 37 a §:n perusteella suoritettu irtisanominen johtunut tosiasiallisesti työntekijästä johtuvasta syystä ja olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:n perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Kemianliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Vihtavuori Oy on päättänyt Martti Puupposen työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä säädettyjen perusteiden vastaisesti.

Kemianliitto on lisäksi vaatinut, että Vihtavuori Oy velvoitetaan irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n perusteella suorittamaan Puupposelle irtisanomisajan palkkana kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 54 000 markkaa ja irtisanomisajan palkkaan liittyvänä lomaetujen menetyksenä 5 400 markkaa, molemmat määrät laillisine korkoineen 6.9.1995 lukien.

Kemianliitto on edelleen vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan Puupposelle irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n mukaisena korvauksena 24 kuukauden palkkaa vastaavat 216 000 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Kemianliitto on vielä vaatinut Kemianteollisuus KT:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetun valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kemianliitto on edelleen vaatinut Kemianteollisuus KT:n ja Vihtavuori Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Martti Puupponen oli työskennellyt Vihtavuori Oy:n palveluksessa 3.1.1972 alkaen erilaisissa tehtävissä. Puupponen oli aikaisemmin työskennellyt N-ruutitehtaan rakennuksessa 357 A, jossa puristettiin ja leikattiin pienruutia. Vähäisessä määrin Puupponen oli työskennellyt myös N-ruutitehtaan rakennuksessa 357 B, jossa suoritettiin tykkiruudin puristusta ja leikkausta. Työnantaja oli 6.9.1995 purkanut Puupposen työsopimuksen.

Työnantajan ilmoituksen mukaan purkaminen oli johtunut Puupposen 11.5.1995 työvuoronsa päättyessä suorittamasta ruutileikkurin työohjeiden vastaisesta puhdistamisesta, joka oli johtanut luottamuspulaan. Puupposen menettely oli työnantajan mukaan aiheuttanut myös yhtiölle taloudellisia menetyksiä seuraavassa työvuorossa valmistuneen huonolaatuisen ruudin muodossa ja häiriön syyn selvitystyön aikana menetettynä tuotantona. Yhtiön ilmoituksen mukaan sillä oli ollut ilmeistä aihetta epäillä, että Puupponen oli menettelyllään salannut työvuoron aikana tapahtuneen ruutileikkurin tahallisesti aiheutetun rikkoutumisen.

Puupponen oli 10. - 11.5.1995 ollut yövuorossa työssä Bpuolella. Työvuorossa oli ollut Puupposen lisäksi kaksi muuta työntekijää. Vuoron työntekijät olivat työskennelleet kahden tunnin jaksoissa siten, että kaksi työntekijää oli vuorollaan ollut puristamassa ruutimassaa ja yksi työntekijä leikkaamassa ruutia. Puupponen oli viimeisen leikkausvuoronsa päätteeksi puhdistanut ruutileikkurin terät paineilmapistoolilla ja sen jälkeen sulkenut leikkurin kannen.

N-ruutitehtaan ruutileikkureiden kirjallisissa työohjeissa ei ollut ollut tarkempia määräyksiä leikkurin puhdistamisesta eikä leikkurin kannen käsittelystä puhdistuksen jälkeen. Ruutitehtaan B-puolella leikkurin kansi oli jätetty puhdistuksen jälkeen yleensä auki. Sen sijaan Apuolella, jossa Puupponen oli aikaisemmin työskennellyt, kansi oli puhdistuksen jälkeen suljettu. Käytäntö ei siis ollut ollut yhtenäistä eikä B-puolella Puupposelle tuttua. Puhdistaminen ei ollut tapahtunut työohjeiden vastaisesti.

Puupposen työvuoroa seuranneessa työvuorossa valmistuneen ruudin huonolaatuisuus ei ollut johtunut Puupposen suorittamasta puutteellisesta leikkurin puhdistamisesta, vaan siitä, että Puupposen työtoveri oli yövuoron aikana puhdistanut leikkurin suutinaukkoja metallisella putkella leikkurin ollessa käynnissä. Leikkurin terät olivat tällöin vahingoittuneet. Sanottu työtoveri oli sittemmin menettelynsä vuoksi tuomittu rangaistukseen räjähdysaineen varomattomasta pitelemisestä.

Tykkiruutileikkurin työohjeissa vuosilta 1991 ja 1993 oli ainoastaan kielletty leikkurin syöttöaukkojen puhdistaminen koneen käydessä. Tykkiruutileikkurilla oli tavanomaista, että vuoron viimeinen leikkaaja puhdistettuaan leikkurin jätti leikkurin kannen auki. Käytäntö ei kuitenkaan ollut ollut poikkeukseton eikä se ollut perustunut työohjeisiin tai työnjohtomääräykseen. Puupponen oli työskennellyt B-rakennuksessa vain satunnaisesti siirrettynä yhteensä noin kahden viikon tunteja vastaavan ajan. Aikaisemmin hän oli ollut enintään kaksi kertaa leikkurin siivousvuorossa. Puupponen oli ollut tottuneempi työskentelemään A-puolen leikkurilla, jonka kansi oli vakiintuneesti suljettu työvuoron viimeisen puhdistuksen jälkeen. Hän oli tälläkin kertaa menetellyt tavalla, johon oli tottunut.

Puupponen ei ollut leikkuria puhdistaessaan voinut havaita terien vaurioitumista. Myöskään ruudin huonoa leikkauspintaa ei vallinneissa valaistusoloissa ollut voinut havaita paljaalla silmällä. Näin ollen Puupponen ei ollut tahallaan salannut leikkurin rikkoutumista.

Vihtavuori Oy:llä ei ollut Puupposen menettelyn johdosta ollut työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettua tärkeää syytä tai irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettua työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä Puupposen työsopimuksen päättämiseen. Työnantaja oli kuitenkin päättänyt Puupposen työsopimuksen noudattamatta mainitun sopimuksen 4 §:n mukaista irtisanomisaikaa. Työnantaja oli siten velvollinen maksamaan Puupposelle irtisanomisajan palkan sekä korvausta työsuhteen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta päättämisestä.

Yövuoron tapahtumien jälkeen työnantaja oli ensin sulkenut Puupposen työstä 19.5. - 19.6.1995 väliseksi ajaksi, mistä Puupponen saattoi tulla eri oikeudenkäynnissä vaatimaan korvausta. Sen jälkeen työnantaja oli siirtänyt Puupposen muihin työtehtäviin odottamaan poliisitutkinnan valmistumista. Puupposen ansio oli siirron jälkeen laskenut huomattavasti.

Puupposelle tulevaa korvauksen määrää harkittaessa oli otettava huomioon että Puupposen työsuhde oli päätetty pelkkien epäilysten perusteella. Lisäksi oli otettava huomioon työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä sekä työsuhteen kestoaika, Puupposen ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan vastaavaa työtä. Puupponen oli edelleen työtön. Korvauksen määrään vaikuttava seikka oli myös se, että työnantajan menettelyn vuoksi Puupposen ansiosidonnainen päiväraha oli määritelty noin 2 000 markkaa aikaisempaa pienemmistä kuukausiansiotuloista. Puupposelle oli hänen työttömyytensä ajalta maksettu työttömyyspäivärahaa. Sitä ei kuitenkaan tullut ottaa huomioon irtisanomissuojasopimuksen mukaista korvausta vähentävänä seikkana.

Vihtavuori Oy:n antamasta työsopimuksen päättämisperusteita koskevasta ilmoituksesta ja Kemianteollisuus KT:n liittoneuvotteluissa esittämästä kannasta kävi ilmi, että työnantajapuolen käsitys Puupposen menettelystä perustui pelkästään epäilyyn, ei tosiseikkoihin tai todisteisiin. Vielä liittoneuvottelunkin päättyessä työnantajapuolen käsitys Puupposen menettelystä oli perustunut epäilyyn eikä tosiseikkoihin. Näissä olosuhteissa työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vaatimukset

Kemianteollisuus KT, jonka puolesta lausuttuun Vihtavuori Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä Kemianliiton velvoittamista korvaamaan Kemianteollisuus KT:n ja Vihtavuori Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Puupposen työsuhde yhtiöön oli alkanut 3.1.1972. Työsuhteensa aikana hän oli työskennellyt erilaisissa työntekijä tehtävissä. Puupponen oli ollut lomautettuna 17.5. 19.6.1995. Ulkotöihin tehdaspalveluosastolle hänet oli siirretty 23.6.1995, missä hän oli työskennellyt työsuhteensa päättymiseen saakka.

Yhtiö oli purkanut Puupposen työsuhteen 11.5.1995 tapahtuneen ruutileikkurin työohjeiden vastaisen puhdistamisen johdosta sekä sillä perusteella, että Puupponen oli salannut työvuoronsa aikana tahallisesti aiheutetun ruutileikkurin terän rikkoutumisen. Tästä oli aiheutunut yhtiölle taloudellista vahinkoa seuraavassa työvuorossa valmistuneen huonolaatuisen ruudin muodossa sekä luottamuspula yhtiön ja Puupposen välille. Yhtiölle aiheutuneen vahingon määrä oli kokonaisuudessaan ollut noin 45 000 markkaa.

Puupponen oli yhtiön käytännön mukaisesti perehdytetty Nruutitehtaan sekä A- että B-puolen työhön. Hän oli myös käytännön mukaisesti kuitannut perehdyttämisen suoritetuksi. Puupponen oli välittömästi ennen leikkurin terien rikkoutumista ollut B-puolella työssä 20 päivän ajan. Hän oli myös aikaisempina vuosina työskennellyt B-puolella.

A-puolen pienruuti ja B-puolen tykkiruuti leikattiin erilaisilla leikkureilla. A-puolen ruutileikkurin terät puhdistettiin pääsääntöisesti paineilmalla ja leikkurin kansi jätettiin puhdistuksen jälkeen kiinni. B-puolen tykkiruutileikkurin teriin tarttui enemmän ruutimassaa kuin pienruutileikkurin teriin. Sen vuoksi tykkiruutileikkurin terät jouduttiin puhdistamaan metallilastalla. Vallitsevan käytännön mukaan tämän leikkurin kansi tuli puhdistuksen jälkeen jättää auki, jotta seuraava työntekijä ennen työvuoronsa alkua näki, että terät oli puhdistettu ja ne olivat muutoinkin kunnossa. Puupponen oli puheena olevan työvuoron jälkeen ilmoituksensa mukaan puhdistanut leikkurin paineilmalla ja sulkenut leikkurin kannen.

Kun leikkurin terät olivat 11.5.1995 yövuoron aikana erään toisen työntekijän menettelyn vuoksi vaurioituneet ja kun vaurioituneilla terillä oli leikattu ruutia neljän tunnin ajan ennen Puupposen suorittamaa puhdistusta, vaurioituneisiin teriin oli yleisen elämänkokemuksen mukaan täytynyt tarttua ruutimassaa niin paljon, ettei se olisi paineilmapuhdistuksella teristä lähtenyt. Kun valaistusolosuhteet työpaikalla olivat olleet riittävät, Puupposen oli täytynyt leikkuria puhdistaessaan havaita leikkurin terien vahingoittuneen.

Ruutitehtaan kirjallisten työohjeiden mukaan työntekijän tuli leikkausvuoronsa alussa ja ajoittain leikkausvuoronsa aikana tarkastaa, että ruudin leikkauspituus oli ohjeiden mukainen. Mikäli Puupponen olisi toiminut työohjeiden mukaisesti hänen olisi täytynyt havaita ruutijyvien epätasaisuus. Terien kunnolla oli nimittäin ratkaiseva merkitys ruutijyvien laatuun.

Puupposen oli jo oman työ- ja leikkausvuoronsa aikana täytynyt havaita terien olleen epäkunnossa. Se hänen oli täytynyt havaita viimeistään silloin, kun hän oli ryhtynyt puhdistamaan teriä vuoronsa päätyttyä. Ammattitaidottomuudesta tai tietämättömyydestä ei ollut voinut olla kyse. Puupponen oli kuitenkin jostakin syystä salannut terien rikkoutumisen ja yrittänyt sälyttää syyn seuraavan työvuoron niskoille.

Puupponen oli menetellyt työohjeiden vastaisesti laiminlyömällä ruutipituuden tarkastamisen, jättämällä puhdistamatta leikkurin, jättämällä leikkurin kannen kiinni ja jättämällä ilmoittamatta vioittuneista leikkurinteristä esimiehelleen ja seuraavan vuoron työntekijälle. Puupposen oli täytynyt tietää, ottaen huomioon yhtiön käytäntö vastaavanlaisissa tilanteissa, että räjähdysalttiissa työpaikassa edellä mainitun kaltaisen rikoksen jälkien peittäminen johti työsuhteen välittömään päättymiseen.

Puupposen oli täytynyt ymmärtää laiminlyöntien, ohjeiden vastaisen menettelyn ja salailun johtavan tilanteeseen, jossa yhtiöltä ei voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista. Yhtiö oli voinut perustellusti ymmärtää Puupposen menetelleen epärehellisesti. Työnantajalla oli vallinneissa olosuhteissa ollut perusteltu aihe pitää Puupposen käyttäytymistä ja laiminlyöntejä sellaisena tärkeänä syynä, jonka perusteella hänen työsopimuksensa oli voitu purkaa. Joka tapauksessa työnantajalla olisi ollut oikeus irtisanoa Puupposen työsuhde.

Puupposelle mahdollisesti tuomittavaa korvausta määrättäessä oli korvausta alentavana seikkana otettava huomioon Puupposen itsensä antama aihe työsuhteen päättämiseen. Lisäksi korvauksen määrästä oli vähennettävä 9/10 osaa Puupposen saamien työttömyyspäivärahojen määrästä. Vähennys tuli tehdä ainakin siltä osin, kuin korvauksessa oli kysymys työttömyyden aiheuttamasta ansionmenetyksestä. Joka tapauksessa työttömyyskorvauksilla täytyi olla korvausta alentava vaikutus.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen (1995:215) mukaan työntekijän työttömyyskassasta saamat työttömyyspäivärahat oli vähennettävä työnantajan työntekijälle työsopimuslain 51 §:n 1 momentin perusteella suoritettavaa vahingonkorvausta määrättäessä siltä osin kuin työttömyyskassasta saadut työttömyyspäivärahat eivät perustuneet työntekijän omiin maksusuorituksiin. Vaikka sanottu ratkaisu sanamuotonsa mukaan koski ainoastaan työsopimuslain 51 §:n tarkoittamaa vahingonkorvausta, oli sitä tulkittava siten, että se koski myös sanotun lain 47 f §:n ja sitä kautta myös irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n mukaista korvausta. Muunlainen ratkaisu saattaisi johtaa siihen, että pelkästään oikeusohjeen valinnalla päädyttäisiin rahallisesti erilaisiin tuloksiin. Tällöin esimerkiksi järjestäytyneen työntekijän ei koskaan kannattaisi ajaa kannetta yleisessä alioikeudessa, koska työtuomioistuin voi soveltaa tuomittaviin korvauksiin ainoastaan irtisanomissuojasopimuksen 12 §:ää.

Puupposen vaatiman irtisanomisajan palkan ja siihen liittyvien etuuksien markkamäärästä osapuolten välille ei työtuomioistuimessa ole jäänyt erimielisyyttä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vihtavuori Oy on 6.9.1995 purkanut yhtiön palveluksessa vuodesta 1972 lukien eri työntekijätehtävissä työskennelleen Martti Puupposen työsopimuksen. Kirjallisen ilmoituksen mukaan purkamisen perusteena on ollut Puupposen 11.5.1995 ruutitehtaalla tapahtunut työohjeiden vastainen toiminta, joka on johtanut työnantajan ja työntekijän väliseen luottamuspulaan. Yhtiö on myöhemmin kirjallisesti täsmentänyt työsopimuksen purkamisen perusteita ilmoittamalla, että Puupponen oli työvuoronsa lopussa puhdistanut ruutileikkurin työohjeiden vastaisesti, mistä oli yhtiölle aiheutunut taloudellisia menetyksiä seuraavassa työvuorossa valmistuneen huonolaatuisen ruudin muodossa ja häiriön selvitystyön aikana menetettynä tuotantona. Edelleen ilmoituksen mukaan yhtiöllä oli tapahtuneen perusteella ollut ilmeistä aihetta epäillä, että Puupponen oli menettelyllään salannut työvuoronsa aikana tahallisesti aiheutetun ruutileikkurin rikkoutumisen.

Puupponen on kahden työtoverinsa kanssa 10. - 11.5.1995 ollut yövuorossa ruutitehtaan B-puolella puristamassa ja leikkaamassa tykkiruutia. Tykkiruudin leikkurilla työntekijät ovat vuorotellen työskennelleet yksin kahden tunnin leikkausvuoroissa. Puupponen on työskennellyt yövuoron ensimmäisessä ja viimeisessä leikkausvuorossa. Toinen Puupposen työtovereista on puolen yön aikaan alkaneen leikkausvuoronsa aikana puhdistaessaan ruutileikkurin suutinaukkoja metallisella putkella vahingoittanut leikkurin teriä. Puupponen on yövuoron viimeisessä leikkausvuorossa työskennelleenä vuoronsa päättyessä puhdistanut leikkurin.

Leikkurin terien edellä mainittu vahingoittuminen on aiheuttanut ruutijyviin virheellisen leikkauspinnan ja siten valmistuneen ruudin huonolaatuisuuden, joka on havaittu vasta yövuoroa seuranneen aamuvuoron aikana. Työnantajapuoli on katsonut, että Puupposen on täytynyt oman työ- ja leikkausvuoronsa aikana havaita terien olleen epäkunnossa. Tämä hänen on työnantajapuolen mukaan täytynyt havaita viimeistään puhdistaessaan leikkurin teriä.

Tykkiruudin leikkausta koskevien kirjallisten työohjeiden mukaan työntekijän tuli leikkausvuoronsa alussa ja ajoittain vuoron aikana muun ohella mittaamalla ruutijyviä tarkastaa, että ruudin leikkauspituus oli ohjeiden mukainen ja lisäksi aamuvuorossa ottaa näyte leikatuista jyvistä. Sanottua ohjetta on selvityksen mukaan käytännössä noudatettu. Puupponen on puolestaan työtuomioistuimessa todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, että yövuorossa hänen ensimmäisen leikkausvuoronsa aikana työnjohtaja on mitannut ruutijyvät. Puupposen käsityksen mukaan yövuorossa ei ole ollut tapana mitata ruutijyviä eikä Puupponen ole niitä mitannut leikkausvuoronsa aikana.

Puupponen on esitetyn selvityksen mukaan perehdytetty ruudin puristajan ja leikkaajan tehtäviin vuonna 1991. Puupposen kertoman mukaan varsinainen perehdyttäminen tehtäviin on tapahtunut tehtaan A-puolella. B-puolen tehtäviin perehdyttäminen on tapahtunut ainoastaan käymällä tehtävät kertaalleen lävitse. Puupponen on kertomansa mukaan työskennellyt tehtaan A-puolella ruudin puristus- ja leikkaustehtävissä yhteensä joitakin kuukausia. Sen sijaan B-puolella hän on sanotunlaisissa tehtävissä työskennellyt vain satunnaisia vuoroja. Puupponen on työvuoronsa päättyessä A-puolella noudatetun menettelyn mukaisesti puhdistanut leikkurin pelkästään paineilmalla ja sen jälkeen sulkenut leikkurin kannen. Hän ei ole kertomansa mukaan puhdistusvaiheessakaan havainnut leikkurin terien vaurioita.

Vaikka räjähdysaineita valmistavassa tuotantolaitoksessa tehtävän työn luonne sellaisenaan edellyttää työnantajan ja työntekijän välillä tavanomaista suurempaa luottamussuhdetta, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että tuo luottamussuhde olisi Puupposen syystä rikkoutunut siten, että yhtiöllä olisi ollut työsopimuslain edellyttämä tärkeä syy purkaa Puupposen työsopimus tai edes erityisen painava syy sen irtisanomiseen. Puupposella on siten työsopimuksensa irtisanomissuojasopimuksen vastaisen päättämisen johdosta oikeus mainitun sopimuksen mukaiseen korvaukseen. Kun Puupposen työsopimus on purettu eikä hänelle ole maksettu irtisanomisajan palkkaa ja annettu siihen liittyviä lomaetuja, yhtiö on velvollinen ne hänelle korvaamaan.

Puupposelle irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaan korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Pykälän toisessa kappaleessa on lueteltu seikkoja, jotka otetaan huomioon korvauksen määrää vähentävinä ja lisäävinä tekijöinä. Vakiintuneen sopimustulkinnan mukaan korvaus määräytyy kaikkien asiassa esiin tulevien, sopimusmääräyksestä ilmenevien seikkojen pohjalta tehdyn kokonaisarvion perusteella. Työtuomioistuin on lisäksi tuomioissaan 55/1996 ja 76/1996 ottanut kantaa korvauksen määräytymiseen. Työtuomioistuimella ei ole aihetta tältä osin poiketa aikaisemmasta tulkintakäytännöstä.

Puupposen kohdalla korvauksen kokonaisarvioon vaikuttavina seikkoina työtuomioistuimen mielestä on otettava huomioon hänen työsuhteensa pitkä kesto, hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan vastaavaa työtä, hänen itsensä antama aihe päättämiseen, ansionmenetys ja hänen olosuhteensa yleensä. Puupposelle maksetut työttömyyspäivärahat ovat sellainen Puupposen ansionmenetykseen liittyvä seikka, joka tulee ottaa huomioon tehtäessä kokonaisarviota korvauksen suuruuteen vaikuttavista seikoista.

Kemianteollisuus KT on osapuolten välillä käydyissä neuvotteluissa hyväksynyt Vihtavuori Oy:n menettelyn asiassa. Kun Puupposen työsopimuksen lakkauttamiseen johtaneet seikat ovat keskeisiltä osin olleet selvitettävissä vasta oikeudenkäynnissä, työnantajaliiton ei työtuomioistuimen mielestä voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Vihtavuori Oy on päättänyt Puupposen työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti.

Vihtavuori Oy velvoitetaan maksamaan Puupposelle irtisanomisajan palkkana 54 000 markkaa ja irtisanomisajan palkkaan liittyvänä lomaetujen menetyksenä 5 400 markkaa, joille kummallekin on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 6.9.1995 lukien.

Vihtavuori Oy velvoitetaan suorittamaan Puupposelle korvauksena irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 100 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan haasteen tiedoksiantopäivästä 30.5.1996 lukien.

Muilta osin kanne hylätään.

Vihtavuori Oy velvoitetaan korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen Kemianteollisuus KT saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Saloheimo, Virtanen, Varis, Sulkunen ja Kolula jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.