Labour court dismissed union appeal against municipality's cost-cutting layoffs under collective agreement provisions.

Kunnalla oli ollut kunnan taloudesta johtuva, kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa tarkoitettu pakottava tarve vähentää kustannuksiaan. Kunnalla oli siten myös ollut sopimuksen mukainen peruste lomauttaa viranhaltijat, joita edustava paikallisyhdistys ei ollut hyväksynyt kunnan esittämää viranhaltijoiden palkkakustannusten säästöä merkinnyttä sopimusta.

Kantaja Kunta-alan unioni ry Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Viitasaaren kaupunki

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallista työmarkkinalaitosta ja Kuntaalan unionia sitovassa vuoden 1994 kunnallisessa yleisessä virka ja työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IX LUKU LOMAUTTAMINEN JA TYÖSUHTEEN PÄÄTTYMINEN

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

143 § Viranhaltijan lomauttaminen

Kunnallinen viranhaltija voidaan lomauttaa noudattaen soveltuvin osin työsopimuslain lomauttamista koskevia säännöksiä sekä 138 ja 141 §:n määräyksiä siten täydennettynä, että lomautus voi koskea myös määräaikaista virkasuhdetta, joka on jatkunut keskeytymättä vähintään kuusi kuukautta.

Soveltamisohje

Sekä viranhaltijan että työntekijän määräai-kaisen tai toistaiseksi tapahtuvan lomautuksen perusteena voi olla mm. kunnan tai kuntayhtymän taikka sen kyseisen toimintayksikön kustannusten pakottava vähentämistarve. Viranhaltijoiden lomauttaminen merkitsee virantoimituksen palkatonta keskeyttämistä.=

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Kunta-alan unioni on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Viitasaaren kunnalla ei ole ollut vuoden 1994 kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 143 §:n mukaista perustetta lomauttaa kunnan palveluksessa olevia Viitasaaren kunnan viranhaltijat ja työntekijät KTV ry:n jäsenyyteen kuuluvia viranhaltijoita.

Kunta-alan unioni on lisäksi vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Viitasaaren kunta, joka on 1.1.1996 alkaen ollut kaupunki, oli tehnyt paikallisen virka- ja työehtosopimuksen palkkakustannusten alentamiseksi kunnassa vuonna 1994 eräiden ammattijärjestöjen kanssa. Viitasaaren kunnan viranhaltijat ja työntekijät KTV ry ei ollut hyväksynyt sopimusta. Tämän vuoksi kunta oli vuoden 1994 syksyllä niin sanottuna osittaisena lomautuksena lomauttanut mainitun ammattiosaston jäsenet 14 päivän ajaksi. Kunnalla ei kuitenkaan ollut ollut taloudellisia ja tuotannollisia perusteita lomautukselle. Lomautuspäätös oli koskenut sekä virka- että työsuhteisia työntekijöitä. Tässä kanteessa oli kuitenkin kysymys vain viranhaltijoista.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 143 §:n mukaan kunnallinen viranhaltija voitiin lomauttaa noudattaen soveltuvin osin työsopimuslain lomauttamista koskevia säännöksiä. Kunta oli ilmoittanut lomauttavansa viranhaltijat työsopimuslain 30 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaisesti. Sanottua säännöstä koskevan hallituksen esityksen perusteluissa lähtökohtana oli pidetty sitä, että lomauttamisoikeus pääsääntöisesti rajattiin koskemaan tapauksia, joissa peruste työsopimuksen irtisanomiseen tai purkamiseen oli olemassa. Työn tilapäiseen vähentymiseen perustuvan lomauttamisoikeuden edellytykseksi oli asetettu paitsi se, ettei muuta työtä voitu järjestää myös se, ettei työnantaja kohtuudella voinut järjestää työssä tarvittavaa työnantajan tarpeeseen sopivaa koulutusta.

Viitasaaren kunnassa KTV:läisten viranhaltijain lomauttamiseen johtaneena käytännön syynä oli ollut ilmoitettu säästötarve. Työsopimuslain 30 §:n soveltamiskäytännössä oli katsottu, että pyrkimys palkkakustannusten alentamiseen ei sellaisenaan oikeuttanut työntekijöiden lomauttamiseen. Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 143 §:n soveltamisohjeissa oli lomautuksen perusteita täsmennetty siten, että lomautuksen perusteena voi olla muun muassa kunnan tai sen toimintayksikön kustannusten pakottava vähentämistarve.

Viitasaaren kunnan taloudellinen tilanne vuonna 1994 oli ollut niin hyvä, että perusteita lomautukselle ei ollut ollut olemassa. Viitasaaren kunnan toiminnan jatkuvuus ei ollut olennaisesti vaarantuneessa heikossa taloudellisessa tilassa. Näin ollen mitään kustannusten pakottavaa vähentämistarvetta ei ollut ollut olemassa. Keskeinen lomauttamisen peruste olikin ollut se, että oli lomautettu, koska muutkin kunnat olivat lomauttaneet työntekijöitään. Yhtenä lomauttamisen perusteena oli viitattu myös siihen, että yleisesti kuntasektorilla oli pidetty tarpeellisena ja ehkä välttämättömänäkin säästöjen aikaansaamista myös henkilöstömenoja supistamalla. Tämä ei ollut mikään laillinen ja virkaehtosopimuksen mukainen peruste lomauttaa. Lomauttamisperusteiden laillisuus ja sopimuksenmukaisuus edellyttivät arviointia kunnan tai kunnan toimintayksikön kannalta.

Viitasaaren kunnan talouden olennaiset, kunnan vuosikatetta, kunnan vakaavaraisuutta ja maksuvalmiutta kuvaavat tunnusluvut osoittivat kunnan taloudellisen tilanteen olleen hyvän. Kunnan taloudellinen tilanne oli lisäksi vuodesta 1993 alkaen selvästi parantunut. Se oli merkittävästi parempi kuin Keski-Suomen läänissä ja koko maassa keskimäärin. Kunta oli vuonna 1993 maksanut velkojaan pois merkittävästi. Kunnan rahastot olivat kasvaneet huomattavasti vuosina 1993 ja 1994. Lisäksi kunnalla oli vuoden 1993 lopussa ollut tiedossa kunnan ennakoitu ylijäämä. Näin ollen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisia lomautuksen edellytyksiä ei kunnassa ollut ollut.

Asiassa oli käyty paikallisneuvottelut 19.1.1995 ja keskusneuvottelut 6.3., 8.3. ja 15.8.1995 pääsemättä yksimielisyyteen.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos, jonka puolesta lausuttuun Viitasaaren kunta on osaltaan yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä ja Kunta-alan unionin velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Viitasaaren kunnan vuoden 1994 lomautusten peruste oli ollut työsopimuslain 30 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukainen taloudellisesta syystä eli kunnan pakottavasta säästötarpeesta aiheutunut tilapäinen työn vähyys. Lomautusperusteeksi kelpaava työn vähyys voi aiheutua mistä tahansa syystä.

Kunnallislain 82 §:n mukaan kunnanhallituksen oli laadittava ja toimitettava talousarvioehdotus kunnanvaltuustolle viimeistään 15.11. Talousarvio oli hyväksyttävä viimeistään joulukuussa. Käytännössä ehdotus seuraavan vuoden talousarvioksi laadittiin kuluvan varainhoitovuoden talousarvion pohjalta. Talousarvio oli valtuuston hyväksymä, kunnan muita viranomaisia, kunnanhallitusta, lautakuntia, hallintokuntia ja viranhaltijoita oikeudellisesti sitova ohje kunnan talouden hoitamisesta ja taloudellisesta valvonnasta. Kunnan muut viranomaiset eivät voineet virkavelvollisuuttaan rikkomatta menetellä talousarviosta poikkeavasti. Talousarviosta oli mahdollista poiketa vain valtuuston päätöksellä.

Suomen Kuntaliitto oli syyskuussa 1993 lähettänyt kuntien ja kuntayhtymien vuoden 1994 talousarvion laadinnasta pohjaksi yleiskirjeen. Kirjeen kohdassa kunnallistalouden kehitys oli kuntien taloudellisesta tulevaisuudesta annettu hyvin negatiivinen kuva ja henkilöstömenojen supistuksia oli jopa epäsuorasti suositeltu. Kirjeen mukaan vuoden 1994 talouskehitys kunnissa ja kuntayhtymissä oli ratkaisevasti kiinni henkilöstömenoja koskevista ratkaisuista. Edelleen kirjeen mukaan julkisella alalla oli henkilöstömenojen säästötavoitteeksi asetettu 6,5 prosenttia. Viitasaaren kunnan palkkausmenojen vähentäminen ei kuitenkaan ollut yksinomaan perustunut Suomen Kuntaliiton kirjeeseen, vaan taustalla oli ollut jo useamman vuoden jatkunut pyrkimys kunnan talouden tasapainottamiseen.

Viitasaaren kunnan palkkamäärärahoja oli vuoden 1994 vahvistetussa talousarviossa taloudellisesta syystä vähennetty 6,5 prosenttia syksyllä 1993 voimassa olleiden palkkausperusteiden mukaisesta tasosta. Talousarvion laadinnassa oli otettu huomioon edellä mainitut Suomen Kuntaliiton ohjeet. Talous-arvioleikkaus oli aiheuttanut vastaavan pakottavan säästötarpeen henkilöstömenojen osalta. Palkkamäärärahojen leikkaus oli siten perustunut syksyllä 1993 saatavissa olleeseen tietoon kunnan taloudellisesta tilasta ja muun muassa kuntien valtionosuusleikkausten suuruudesta.

Viitasaaren kunnan toimeenpanemien lomautusten perusteena oli ollut se, että kunta oli päättänyt säästää palkkausmenoissa. Kunta oli sen vuoksi talousarviossa vähentänyt palkkaukseen tarvittavia varoja. Kunnan taloudellinen tilanne ei ollut parantunut vuoden 1994 aikana ennen lomautuksia koskevan päätöksen tekemistä tai ennen niiden alkamista. Tärkein tekijä kunnan taloudellisen tilan huononemisessa 1990-luvulla oli ollut verotulojen väheneminen. Kunnallisveron määrä oli vähentynyt 15,4 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 1993. Kunnan talouden kannalta ratkaiseva seikka oli ollut korkea lainarasitus. Vuonna 1993 päätetyssä kuntastrategiassa olikin asetettu päämääräksi lainarasituksen keventäminen. Se oli otettu ensimmäisen kerran huomioon vuoden 1994 talousarviossa. Vuonna 1994 veroäyrin hintaa oli verotulojen vähenemisen vuoksi jouduttu nostamaan. Koska henkilöstömenot olivat muodostaneet valtaosan kunnan menoista, niin menojen leikkauksen oli täytynyt pääosin kohdistua henkilöstömenoihin.

Vaikka kunnan palkkamäärärahojen suuruus oli perustunut valtakunnallisiin virka- ja työehtosopimuksiin, määrärahat eivät olleet mitenkään suojattuja säästötoimenpiteiltä. Periaate ilmeni korkeimman hallinto-oikeuden 28.9.1995 antamasta ratkaisusta t. 3909, jolla se oli pysyttänyt Pohjois-Karjalan lääninoikeuden päätöksen muun muassa Nurmeksen kunnan talousarvion laillisuutta koskeneessa jutussa.

Vaihtoehtoisena ratkaisuna talousarvion vaatima säästö oli Viitasaaren kunnassa pyritty saamaan aikaan paikallisen virka- ja työehtosopimuksen avulla. Kun talousarvion vahvistamisen jälkeen kuntien valtionosuusleikkausta oli pienennetty, tämä oli otettu huomioon kunnan taholta paikallista säästösopimusta koskevissa neuvotteluissa ilmoittamalla 14.2.1994 pidetyssä kokouksessa palkkamäärärahojen säästötarpeeksi aikaisemman 6,5 prosentin sijasta 4,13 prosenttia. Viitasaaren kunnan viranhaltijat ja työntekijät KTV ry:tä lukuun ottamatta kaikkien muiden kunnallisten pääsopijajärjestöjen paikallisten alayhdistysten kanssa oli 1.7.1994 tehty sopimus henkilöstömenojen säästämisestä lomarahoja vähentämällä vastikevapaata vastaan.

Viitasaaren kunnan vuoden 1994 lomautusten arvioinnissa eivät olleet relevantteja vuoden 1994 tilinpäätöksen yhteydessä syntyneet luvut, koska tilinpäätös tuli kunnallislain 90 §:n 3 momentin mukaan laatia talousarviovuotta seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä. Tuolloin oli tiedetty edellisen talousarviovuoden talouden kehityksestä paljon sellaista, mikä ei ollut ollut tiedossa Viitasaaren kunnan lomautuspäätösten tekohetkellä 1994. Työtuomioistuimen tuomiosta TT 39/1995 ilmeni päätöksentekohetken olevan ratkaisevassa asemassa arvosteltaessa lomautusperusteen olemassa-oloa.

Viitasaaren kunnan vuoden 1993 vahvistetun tilinpäätöksen ylijäämällä ei myöskään ollut vaikutusta vuoden 1994 säästötarpeeseen, sillä kunnallislain 80 §:n 2 momentin mukaan talousarvioon tuli ottaa viimeistä edellisen varainhoitovuoden yli/alijäämä. Näin ollen vuoden 1993 tilinpäätöksen osoittama ylijäämä oli käytettävissä vasta vuoden 1995 talousarviossa.

Viitasaaren kunnalla oli ollut oikeus vähentää vuoden 1994 talousarviossa palkkamäärärahoja valtakunnallisten virka- ja työehtosopimusten tasosta. Tämä oli aiheuttanut tosiasiallisen säästötarpeen, jota oli pyritty kattamaan paikallisella, pääasiassa lomarahojen vähentämistä koskevalla säästösopimuksella. Tämä sopimus oli ollut henkilöstön kannalta edullinen siinä suhteessa, että lomarahan leikkaus saattoi myöhemmin, riippuen palkkamenojen kehityksestä, pienentyä tai jopa peruuntua. Noin 65 prosenttia Viitasaaren kunnan henkilöstöä edustavat ammattijärjestöt olivat tulleet mukaan säästösopimukseen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vuoksi kunta oli tehnyt vastaavat palkkamenojen säästöt myös sopimuksen ulkopuolisen henkilöstön osalta.

Viitasaaren kunnanvaltuusto ei ollut missään vaiheessa esittänyt henkilöstömenojen leikkauksista luopumista ja talous-arvion muuttamista näiden menojen osalta. Ainoaksi riittävän tehokkaaksi säästötoimenpiteeksi sopimuksen ulkopuolisen henkilöstön osalta oli jäänyt lomautus. Lomautusten toimeenpanoajankohtana syksyllä 1994 Viitasaaren kunnan käytettävissä ei ollut ollut, verotulojen kertymän ennakkotieto huomioon ottaen, mitään sellaista tietoa kunnan talouden kehityksestä, joka olisi tehnyt säästötoimenpiteiden jatkamisen tarpeettomaksi.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Taustaa ja erimielisyyskysymys

Viitasaaren kunta oli varainhoitovuodelle 1994 vahvistetussa talousarviossa vähentänyt investointimenojaan 2,4 prosenttia ja käyttötalousmenojaan 7,3 prosenttia edellisen vuoden talousarviosta. Henkilöstön palkkaukseen talousarviossa oli vuodelle 1994 varattu määrärahoja 6,5 prosenttia vähemmän kuin talousarviota laadittaessa voimassa olleet palkkausperusteet olisivat edellyttäneet. Kun talousarvion palkkausmäärärahoihin osaltaan vaikuttaneita kuntien valtionosuusleikkauksia oli pienennetty, kunta oli varainhoitovuoden 1994 kuluessa lisännyt palkkausmäärärahoja niin, että ne olivat jääneet vain 4,13 prosenttia edellä mainittuja perusteita pienemmiksi.

Kunnan menojen vähentämisen syyksi työnantajapuoli on ilmoittanut kunnan taloudellisesta tilanteesta aiheutuneen säästötarpeen. Talousarvion edellyttämän palkkakustannusten säästön aikaansaamiseksi kunta on muun ohessa tehnyt 1.7.1994 eräiden viranhaltija- ja työntekijäjärjestöjen kanssa paikallisen sopimuksen henkilöstömenojen säästämisestä vähentämällä maksettavia lomarahoja vapaata vastaan. Kunta-alan unionin jäsenyyteen kuuluva Viitasaaren kunnan viranhaltijat ja työntekijät KTV ry ei ole mainitunlaista säästösopimusta tehnyt. Sen vuoksi kunta on vastaavan palkkakustannusten säästön saadakseen 16.9.1994 alkaen lomauttanut sanotun yhdistyksen jäsenyyteen kuuluneet kanteessa tarkoitetut viranhaltijat osa-aikaisesti 14 vuorokauden ajaksi.

Kunta-alan unionin ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välille on syntynyt erimielisyys siitä, onko kunnalla ollut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 143 §:n mukainen peruste lomauttaa kanteessa tarkoitetut viranhaltijat.

Lomauttamisperuste

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 143 §:n mukaan kunnallinen viranhaltija voidaan lomauttaa noudattaen soveltuvin osin työsopimuslain lomauttamista koskevia säännöksiä. Työsopimuslain 30 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan, jos työnantaja voisi irtisanoa tai purkaa työsopimuksen, hänellä on oikeus lomauttaa työntekijä. Toisen virkkeen mukaan työntekijä voidaan lomauttaa enintään 90 päivän ajaksi, jos työ on tilapäisesti vähentynyt eikä työnantaja voi kohtuudella järjestää muuta työtä tai työnantajan tarpeisiin soveltuvaa koulutusta.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 143 §:n soveltamisohjeen mukaan sekä viranhaltijan että työntekijän määräaikaisen tai toistaiseksi tapahtuvan lomautuksen perusteena voi olla muun muassa kunnan tai kuntayhtymän taikka sen kyseisen toimintayksikön kustannusten pakottava vähentämistarve.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on katsonut, että Viitasaaren kunnan palkkausmäärärahojen leikkaus, joka on perustunut syksyllä 1993 saatavilla olleeseen tietoon kunnan taloudellisesta tilasta, on aiheuttanut vuonna 1994 vastaavan pakottavan säästötarpeen henkilöstömenojen osalta. Kunta-alan unioni on puolestaan katsonut Viitasaaren kunnan taloudellisen tilan olleen kokonaisuudessaan niin hyvän, ettei perustetta lomauttamiselle ole ollut.

Viitasaaren kunnan taloudellinen tilanne

Viitasaaren kunnanvaltuusto on 13.9.1993 hyväksynyt kunnassa lähitulevaisuudessa noudatettavan toimintasuunnitelman eli ns. kuntastrategian ja sitoutunut sitä noudattamaan. Kuntastrategia-asiakirjan mukaan kunnan verotulot olivat vuosina 1991 - 1992 vähentyneet ja niiden odotettiin edelleen vähenevän. Kunnan käyttömenojen kehitys oli kääntynyt väheneväksi. Verotulojen ja valtionosuuksien vähenemisen vuoksi niiden vähentäminen oli kuitenkin edelleen välttämätöntä. Verotulojen kasvu oli asiakirjan mukaan mahdollista vain äyrinhinnan korotuksesta aiheutuvan kasvun kautta.

Edelleen kuntastrategia-asiakirjan mukaan kunnan valtion-osuudet olivat vähentyneet edellisestä vuodesta ja ne tulivat edelleen lähivuosina vähenemään. Kunnan lainakanta oli vuoden 1991 jälkeen säilynyt ennallaan. Kunnan tavoitteena oli muun ohessa lainakannan supistaminen, lainanhoitokulujen rajoittaminen kolmeen pennin veroäyriltä ja käyttötalouden menojen saattaminen vastaamaan verotulojen kehitystä. Lisäksi kunnan palveluksessa olevaa henkilöstöä pyrittiin vuosina 1993 - 1994 vähentämään.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan kunnan lainojen hoitokustannukset ovat vuosina 1992 - 1993 ylittäneet kolme penniä äyriltä ja vuonna 1994 ne ovat olleet 3,91 penniä äyriltä. Veroäyrimäärät ovat vuosina 1990 - 1994 laskeneet ja äyrin hinta noussut vuoden 1992 15,8 pennistä vuoden 1994 18,5 penniin. Kunnan verotulot ovat vuonna 1992 olleet 59,7 miljoonaa markkaa, vuonna 1993 58,4 miljoonaa markkaa ja vuonna 1994 66,5 miljoonaa markkaa. Kunnan lainarasitus on vuonna 1992 ollut 5 826 markkaa, vuonna 1993 5 246 markkaa ja vuonna 1994 4 431 markkaa asukasta kohden.

Työtuomioistuimessa on kunnan taloudellisesta tilasta ja kustannusten pakottavasta vähentämistarpeesta kuultu todistajina kunnan taloussihteeriä, kunnan pääkirjanpitäjänä toiminutta pääluottamusmiestä sekä todistelutarkoituksessa Viitasaaren kaupunginjohtajaa.

Kaupunginjohtajan mukaan kunnan talous oli vuonna 1993 ollut tiukka ja kaikki ennusteet olivat näyttäneet tilanteen jatkuvan samanlaisena. Kun hyväksytty kuntastrategia oli edellyttänyt lainakannan supistamista ja veroäyrimäärät olivat laskeneet, kunta oli joutunut nostamaan veroäyrin hintaa syksyllä 1993 yhdellä pennillä. Taloudellisen tilanteen vuoksi oli sovittu verontasausrahaston käyttämisestä ja käyttötalousmenoja oli leikattu kautta linjan. Lisäksi kunta oli pyrkinyt myymään omaisuuttaan ja metsää. Myös valtion-osuusleikkaukset olivat johtaneet kunnan menojen supistamiseen. Vuoden 1994 talousarviossa valtionosuusleikkaus oli arvioitu 6,5 prosentin suuruiseksi, mutta se oli kuitenkin jäänyt arvioitua pienemmäksi. Tämä oli otettu palkkausmäärärahojen säästötarvetta pienentävänä huomioon lisätalousarviossa.

Palkkausmenojen säästämiseksi kunnassa oli kaupunginjohtajan mukaan lakkautettu eräitä virkoja ja toimia, vähennetty perhepäivähoitoa sekä tehty säästösopimuksia eräiden viranhaltija- ja työntekijäjärjestöjen kanssa.

Kaupunginjohtajan, taloussihteerin ja pääluottamusmiehen yhdensuuntaisten kertomusten mukaan kevättalvella 1994 oli käynyt ilmi, että kunnan talouden ylijäämä talousarvioon nähden oli vuodelta 1993 ollut yli 12 miljoonaa markkaa. Kunnanvaltuusto oli 13.4.1994 varannut sanotusta ylijäämästä 4 miljoonaa markkaa vanhainkodin rakentamista varten, 3,4 miljoonaa markkaa oli siirretty verontasausrahastoon, 3 miljoonaan markkaa oli varattu verovelkojen maksamiseen ja varainhoitovuonna nostettua lainaa oli 2 miljoonaa markkaa kirjattu vuoden 1994 talousarviotuloksi. Kunnan tilinpäätöksen mukainen lopullinen ylijäämä oli ollut noin 0,16 miljoonaa markkaa.

Taloussihteerin mukaan kunnan lainojen määriä oli syksystä 1993 alkaen pyritty vähentämään. Erityistä lainojen vähentämisohjelmaa kunnassa ei kuitenkaan ollut ollut. Lainojen vähentämiseen oli eräissä tapauksissa pyritty käyttämään omaisuuden myynnistä sekä menojen alituksista ja tulojen ylityksistä saatuja tuloja. Vuosina 1993 - 1994 eräitä kunnan investointeja oli siirretty ja joistakin pienemmistä investoinneista luovuttu. Kunnan menoja oli pyritty yleisesti supistamaan ja karsimaan. Taloussihteerin mukaan varainhoitovuodelta 1993 syntynyttä ylijäämää ei ollut vielä syksyllä 1993 lisätalousarviota laadittaessa osattu ennakoida. Mikäli olisi osattu ennakoida, edellä mainitut rahastosiirrot ja varaukset vanhainkotia varten olisi tehty jo tuossa lisätalousarviossa.

Taloussihteerin mukaan kunnan vuoden 1994 menoissa ja tuloissa ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia. Sanotun vuoden talousarvioon oli otettu palkkausmäärärahoja 49,7 miljoonaa markkaa ja tilinpäätöksen mukaan palkkausmäärärahoja oli käytetty 49,1 miljoonaa markkaa. Kunta oli keväällä 1994 pyrkinyt säästösopimuksilla ja lomarahojen leikkaamisilla noin 2 miljoonan markan henkilöstökustannusten säästöön. Sopimuksilla ja lomautuksilla aikaansaatu säästö oli kuitenkin jäänyt noin 1,5 miljoonaan markkaan.

Todistajana kuullun pääluottamusmiehen mukaan Viitasaaren kunnan viranhaltijat ja työntekijät KTV oli esittänyt palkkausmäärärahojen varaamista talousarvioon täysimääräisinä. Palkkausmäärärahojen säästämistä koskeva ratkaisu oli todistajan käsityksen mukaan perustunut Suomen Kuntaliiton kunnille antamaan suositukseen henkilöstömenojen leikkauksesta eikä kunnan todelliseen säästämistarpeeseen. Todistajan mukaan vuoden 1993 talouden ylijäämää olisi voitu käyttää henkilöstön palkkausmenojen kattamiseen verontasausrahaston kartuttamisen ja vanhainkodin rakentamiseen investoimisen asemesta. Pääluottamusmiehen mukaan kunta oli lomauttanut yhteensä 122 viranhaltijaa ja työntekijää ja lomautuksilla aikaansaatu säästö oli ollut noin 550 000 markkaa.

Kunnallislain 80 §:n 2 momentin (1122/14.12.1990) mukaan talousarvioon on otettava viimeistä edellisen varainhoitovuoden tilinpäätöksen osoittama ylijäämä tulona ja alijäämä menona.

Lomautusedellytykset

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että Viitasaaren kunta on vuoden 1994 valtionosuusleikkausten johdosta ja hyväksymänsä kuntastrategian periaatteita toteuttaakseen pyrkinyt säästämään kustannuksiaan. Sen vuoksi kunta on sa-nottua vuotta varten vahvistamassaan talousarviossa vähentänyt käyttötalouteen ja investointeihin käytettäviä määrärahoja. Säästötoimenpiteitä on selvityksen mukaan kohdistettu paitsi henkilöstömenoihin myös muihin menoihin. Edelleen on selvitetty, että kunnan talous vuonna 1993 on ollut arvioitua parempi ja kunta on keväällä 1994 varannut edelliseltä varainhoitovuodelta säästyneitä varoja investointikohdetta varten sekä siirtänyt varoja rahastoon verovelkojen maksun ja tulevien vuosien talouden tasapainon turvaamiseksi.

Kuntalain mukaan kunnan tulee itsehallintonsa puitteissa pyrkiä edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Tuloja toimintaansa kunta saa pääasiallisesti valtionosuuksina ja kuntalaisilta kerääminään veroina. Kunnan toimintojen laatua ja laajuutta ohjaillaan talousarvion kautta.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden Kunnallinen työmarkkinalaitos saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kröger, Juvonen, Wilska, Sulkunen ja Ahonen jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.