Labor court dismisses union appeal; union held to have valid cause to terminate employee during sick leave due to prior detention.

Toimihenkilöliiton talouspäällikön asema ja hänen menettelynsä kokonaisuudessaan huomioon ottaen katsottu, että liitolla oli ollut perusteltu syy katsoa työsuhteen edellyttämän luottamuksen puuttuvan ja siten erittäin painava syy irtisanoa talouspäällikön työsopimus.

Työehtosopimuksen mukaan työnantaja ei saanut irtisanoa eikä purkaa työsuhdetta sinä aikana, jolloin toimihenkilö sairauden, tapaturman tai synnytyksen vuoksi oli estynyt tekemästä työtä. Talouspäällikkö oli ollut sairauslomalla irtisanomisen tapahtuessa, mutta liitto oli jo ennen sairausloman alkamista pidättänyt hänet hoitamasta tehtäviään. Aikaprioriteettiperiaatteen mukaisesti työn tekemisen esteen katsottiin johtuvan tästä ensiksi alkaneesta syystä. Näin ollen talouspäällikkö ei irtisanomishetkellä ollut estynyt työnteosta sairauden vuoksi, joten liitto ei ollut menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti irtisanoessaan talouspäällikön työsopimuksen hänen sairauslomansa aikana.

Kysymys myös kanteen tutkimisen edellytyksistä.

TUOMIO

Kantajat, Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ry, Järjestöammattilaiset JAMI ry

Vastaajat, Järjestöammattilaiset JAMI ry, Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ry

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton ja Järjestötoimihenkilöt JTH ry:n, nykyisen Järjestöammattilaiset JAMI ry:n, välisessä vuosien 1991 - 1993 työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

TYÖSUHTEEN PÄÄTTÄMINEN

Työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilöä ilman erityisen painavaa syytä. Mikäli irtisanomisen syynä pidetään toistuvaa työntekovelvoitteen laiminlyömistä, on edellytyksenä, että toimihenkilö on luottamusmiehen läsnäollessa annetusta perustellusta tai kirjallisesta varoituksesta huolimatta jatkanut laiminlyöntiään.

Työnantajan puolelta ei saa työsuhdetta irtisanoa eikä purkaa sinä aikana, jolloin toimihenkilö sairauden, tapaturman tai synnytyksen vuoksi on estynyt tekemästä työtä.

Työsuhteen irtisanomisaika on

- yksi (1) kuukausi toimihenkilöllä.

Jos työsuhde on jatkunut yli kymmenen vuotta, irtisanomisaika toimihenkilöllä on

- kaksi (2) kuukautta

Työnantajan irtisanoessa työsopimuksen noudatetaan seuraavia irtisanomisaikoja:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- 6 kuukautta, jos työsuhde on kestänyt yli 15 vuotta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos Järjestötoimihenkilöt JTH r.y. ilmoittaa kahden (2) viikon kuluessa työnantajalle, että irtisanominen on tapahtunut sopimuksen vastaisesti, irtisanominen ei tule voimaan ellei paikallisesti tai TVK:n Järjestötyönantajat r.y:n ja Järjestötoimihenkilöt JTH r.y:n välisissä neuvotteluissa yhteisesti todeta irtisanomisen olleen sopimuksenmukainen taikka jompikumpi osapuoli nosta asian johdosta kannetta työtuomioistuimessa. Edellä sanottu koskee myös purkamistapauksia, jos toimihenkilöpuoli katsoo, ettei irtisanominenkaan olisi kyseisessä tapauksessa ollut mahdollinen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

SUOMEN TEOLLISUUSTOIMIHENKILÖIDEN LIITON KANNE

Vaatimukset

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että sillä on 7.3.1995 ollut työehtosopimuksen 4 §:n estämättä oikeus irtisanoa talouspäällikkö Matti Paavolan työsopimus päättymään 7.9.1995.

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on lisäksi vaatinut Järjestöammattilaiset JAMI ry:n velvoittamista korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Paavola oli ollut työsopimussuhteessa Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liittoon vuodesta 1978 alkaen toimien talouspäällikkönä. Liiton 18.3.1993 saakka voimassa olleen taloussäännön 2 §:n mukaan talouspäällikön tuli hallituksen valvonnan alaisena yhdessä toiminnanjohtajan kanssa hoitaa liiton taloutta ja varoja taloussäännössä ja muissa ohjesäännöissä annettujen määräysten mukaisesti. Uuden 18.3.1993 voimaan tulleen taloussäännön 2 §:ssä oli vastaava määräys. Talouspäällikön 16.9.1988 hyväksytyn toimenkuvan mukaan talouspäällikön tehtäviin olivat kuuluneet muun ohessa liiton hallinto-osaston työskentelystä vastaaminen sekä liiton taloussuunnittelu, budjetointi ja varainhoito.

Liitto oli liittohallituksensa 7.3.1995 tekemällä päätöksellä irtisanonut Paavolan työsopimuksen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua 7.9.1995. Paavolalla ei ollut ollut työntekovelvoitetta irtisanomisaikana. Irtisanomisperusteena oli ollut liiton liittohallituksessa ilmennyt vakava luottamuspula, johon olivat johtaneet muun muassa ilmitulleet toimivallan ylitykset, puutteellisiksi ja virheellisiksi osoittautuneet esittelyt liittohallitukselle sekä oleellisten tietojen salaaminen liittohallitukselta. Ennen irtisanomista Paavola oli ollut pidätettynä toimestaan 17.2.1995 lähtien.

Järjestöammattilaiset JAMI ry oli 17.3.1995 ilmoittanut liitolle katsovansa, että Paavolan työsuhde oli päätetty työehtosopimuksen vastaisesti, eikä irtisanominen näin ollen työehtosopimuksen 4 §:n mukaan ollut astunut voimaan. Osallisjärjestöjen välillä oli 22.5.1995 käyty asiaa koskeva neuvottelu. Asia oli jäänyt erimieliseksi irtisanomisen perusteiden osalta. Järjestöammattilaiset JAMI ry oli 16.6.1995 ilmoittanut, että työehtosopimuksen tarkoittaman sovintolautakunnan asettamiseen ei ollut tarvetta.

Liitto oli ostanut Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9:n osakkeita TVK-Invest Oy:ltä 30.12.1989 päivätyllä kauppakirjalla 29 049 000 markalla. Kauppahinta oli kuitattu maksetuksi heti TVK-Invest Oy:n myöntämää 8.1.1990 erääntyvää lyhytaikaista luottoa vastaan. Omistusoikeus osakkeisiin oli siirtynyt ostajalle heti.

Päätös osakkeiden myynnistä oli tehty TVK-Invest Oy:n hallituksen kokouksessa 20.11.1989. Kokouksessa oli ollut paikalla muiden ohella yhtiön hallituksen jäsen Paavola. Kauppaehdoista oli tuolloin päätetty, että kokonaishinta oli 37 000 000 markkaa, josta myytäviin osakkeisiin kohdistuva osuus yhtiön lainoista oli 7 950 220 markkaa. Erotus 29 049 780 markkaa oli maksettu siten, että 9 840 000 markkaa oli maksettu 164 000 kappaleella SP-Sijoitus Oy:n osakkeita, 11 878 020 markkaa 94 270 kappaleella SKOP-Rahoitus Oy:n osakkeita ja 7 331 760 markkaa rahana.

Päätös osakkeiden ostamisesta oli tehty 8.12.1989 liiton liittohallituksessa työvaliokunnan päätösesityksen mukaisesti. Sen mukaan kauppahinta oli 29 049 780 markkaa, mikä maksettiin edellä todetulla tavalla osaksi osakkeilla ja osaksi rahana. Liittohallituksen kokoukseen oli osallistunut myös Paavola.

Paavola oli ollut päättämässä kaupasta sekä myyjän TVKInvest Oy:n hallituksessa, että ostajan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton liittohallituksessa. Näin ollen hänen oli täytynyt tietää, että osakkeita oli rasittanut 7 950 220 markan lainaosuus. Tätä hän ei kuitenkaan ollut tuonut esille asiaa liittohallitukselle esitettäessä. Paavola oli ilmoittanut, että kyseessä oli ollut erityisen edullinen ja tuottava sijoitus. Lainaosuuden olemassaolo ja siitä aiheutuneet rahoitusvastikkeet olivat selvinneet liittohallitukselle vasta Tuokko, Deloitte & Touche Oy:n vuoden 1995 alkupuolella tekemän erityisen selvityksen yhteydessä.

Liiton kirjanpidossa oli sijoituksesta aiheutuneita kuluja kirjattu väärin, mikä oli vaikeuttanut oikean kuvan saamista sijoituksen todellisesta kannattavuudesta. Muun ohessa rahoitusvastikkeet oli merkitty kuluiksi siten, että merkinnästä ei ollut selvinnyt, mistä kuluista tosiasiassa oli ollut kyse. Paavola oli syksyllä 1994 laatinut niin sanotun tuottolaskelman kohteen tuotosta. Myös tästä laskelmasta oli jätetty lainaosuus ja siitä aiheutuneet rahoitusvastikkeet kokonaisuudessaan pois. Tosiasiassa Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9:n osakkeet olivat tuottaneet liitolle merkittävän tappion. Kohteesta saadut vuokratulot eivät olleet riittäneet edes hoito- ja rahoitusvastikkeiden maksamiseen. Tappiota oli myös lisännyt kiinteistöjen arvojen romahdus. Tuokko, Deloitte & Touche Oy:n laatiman laskelman mukaan sijoituksen kokonaistappio oli ollut yli 16 000 000 markkaa.

Vanhaan yhdistyslakiin, sellaisena kuin se oli ollut voimassa 8.12.1989, ei ollut sisältynyt nimenomaista säännöstä hallituksen jäsenen tai toimihenkilön esteellisyydestä osallistua päätöksentekoon. Näin ollen Paavolan osallistumista päätöksentekoon 8.12.1989 liittohallituksen kokouksessa ei voitane pitää minkään nimenomaisen säännöksen vastaisena. Eri asia kuitenkin oli, että yleisen huolellisuusvelvoitteen mukaisena voitaneen pitää vaatimusta, että Paavolan olisi tullut pidättäytyä päätöksenteosta osakkeiden kauppaan liittyen, koska hän oli myös myyjäyhtiön hallituksen jäsen.

Paavola oli menettelemällä edellä kerrotuin tavoin rikkonut työntekijän huolellisuusvelvoitetta ja aiheuttanut liitolle vahinkoa.

Kaupan yhteydessä oli kauppahintaa TVK-Invest Oy:lle tosiasiassa maksettu 89 970 kappaleella SKOP-Rahoitus Oy:n osakkeita eikä 94 270 kappaleella, niin kuin asia oli esitetty liiton liittohallitukselle 8.12.1989. Liiton taseesta oli poistettu kaikki 94 270 osaketta kauppaan liittyvällä merkinnällä. Tosiasiassa puuttuvat 4 300 osaketta oli siirretty Pro-Sailing Oy -nimiselle yhtiölle, jonka kaupparekisteriin merkitty hallituksen varajäsen Paavola oli tuohon aikaan ollut. Paavola oli asian paljastuttua kertonut, että osakkeet oli maksettu Pro-Sailing Oy:lle välityspalkkiona osakkeiden myynnistä. Mitään välityssopimusta ei ollut esitetty eikä sellaisen olemassaoloon ollut aiemmin vedottu. Tällainen välityssopimus ei myöskään tuntunut olosuhteet huomioon ottaen uskottavalta.

Liitto oli tehnyt Vendito Oy:n kanssa 22.7.1991 allekirjoitetun sopimuksen järjestelystä, jolla liitto oli rahoittanut Vendito Oy:n luottokorttisaatavia enintään 20 miljoonaa markkaa. Sopimuksen olivat liiton puolesta allekirjoittaneet Paavola ja silloinen toiminnanjohtaja. Rahoitussopimusta ei ollut liiton sääntöjen mukaisesti käsitelty eikä sen allekirjoittamiseen ollut annettu valtuutusta liittohallituksessa. Liiton taloussäännön 3. kohdan mukaan lainanantovaltuuksien myöntäminen kuului liittohallitukselle. Toiminnanjohtajalla ja talouspäälliköllä yhdessä ei ollut liiton nimenkirjoitusoikeutta. Paavola ja silloinen toiminnanjohtaja olivat siten ylittäneet toimivaltansa.

Rahoitussopimuksen mukaan Vendito Oy siirtäisi luottokorttisaataviaan liitolle tämän saatavan vakuudeksi siten, että siirrettyjen saatavien pääomamäärä olisi vähintään 110 prosenttia rahoitetusta määrästä. Velkakirjalain 31 §:n mukaista siirtoilmoitusta luottokorttivelallisille ei kuitenkaan ollut tehty. Vendito Oy oli asetettu konkurssiin syksyllä 1992. Vendito Oy:n velan määrä liitolle oli tuolloin kyseisen rahoitussopimuksen perusteella ollut yli kolme miljoonaa markkaa. Siirtoilmoituksen puuttuessa vakuus ei ollut ollut Vendito Oy:n konkurssivelkojia sitova, joten se oli arvoton. Paavolan ja silloisen toiminnanjohtajan huolimattoman ja varomattoman menettelyn johdosta liitolle oli aiheutumassa sopimuksesta yli kolmen miljoonan markan vahinko.

Liiton liittohallitus oli 14.6.1991 päättänyt myydä liiton omistamat Asunto Oy Porthaninkatu 7:n osakkeet 10 120 000 markan kauppahinnasta. Kauppakirja osakkeista oli allekirjoitettu 25.6.1991 ja ostajana oli ollut Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansa. Kauppakirjan olivat liiton puolelta allekirjoittaneet silloinen toiminnanjohtaja ja Paavola. Kauppaan liittyen oli 27.6.1991 maksettu TOP Consult & Invest Ky:lle samana päivänä päivätyn laskun mukaisesti 354 000 markan suuruinen välityspalkkio. Maksu oli liiton kirjanpidossa kirjattu korkotuottoja vähentävänä eränä.

Liiton asiakirjoista oli löytynyt 1.4.1991 päivätty toimeksiantosopimus Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton ja Tapani Olavi Parviainen Consult & Invest Ky:n välillä koskien kyseisiä osakkeita. Sopimuksen mukaan toimeksiannon sisältönä oli ollut kyseisten osakkeiden kaupan järjestely. Palkkioksi oli sopimukseen merkitty 354 000 markkaa. Liiton puolesta sopimuksen olivat allekirjoittaneet silloinen toiminnanjohtaja ja Paavola. Liiton hallinto ei ollut tehnyt päätöstä toimeksiantosopimuksen solmimisesta eikä sellaisen olemassaolo tai velvollisuus välityspalkkion maksamiseen ollut ollut myöskään esillä kauppaa käsiteltäessä liittohallituksessa 14.6.1991. Silloinen toiminnanjohtaja ja Paavola olivat ylittäneet toimivaltansa toimeksiantosopimuksen solmiessaan.

Liiton hallinnon tarkastuksen yhteydessä oli vuosien 1989 - 1993 kirjanpitoaineistosta ja tilinpäätöksistä löytynyt useita virheellisiä ja harhaanjohtavia kirjauksia. Kirjanpidon järjestämisestä olivat vastanneet silloinen toiminnanjohtaja ja Paavola, jonka alaisena ja ohjeiden mukaan kirjanpitäjä oli toiminut.

Liiton hallinnon tarkastuksen yhteydessä oli Paavolan toiminnassa tullut lisäksi esille useita muita puutteita ja laiminlyöntejä, jotka olivat myös osaltaan olleet omiaan heikentämään liiton hallinnon luottamusta häntä kohtaan. Paavola oli muun muassa yhdessä liiton silloisen puheenjohtajan kanssa 30.8.1990 toimivaltansa ylittäen allekirjoittanut liiton puolesta 2 000 000 markan määräisen omavelkaisen takauksen TH-Rahoitus Oy:n Säästäpankkien Keskus-Osake-Pankille olevasta velasta, vaikka liittohallitus oli tehnyt päätöksen vain toissijaisesta rajoitetusta takauksesta. Tästä toimivallan ylityksestä ei sinänsä ollut aiheutunut vahinkoa liitolle, mutta ilmennyt toimivallan ylitys oli kuitenkin ollut heikentämässä luottamusta Paavolan toimintaa kohtaan.

Paavola oli myös edustanut liittoa useiden sellaisten kiinteistöyhtiöiden hallituksissa, joiden osakkeita liitto oli omistanut. Tämänkaltaisen edustamisen tarkoituksena oli ollut valvoa omistajan etua kyseisten yhtiöiden toiminnassa. Tehdyssä tarkastuksessa oli ilmennyt, että yhtiöt olivat muun muassa omistajien edun vastaisesti sitoutuneet vastuuseen vieraista veloista. Näin oli tapahtunut Kiinteistö Oy Mäkelininkatu 33:ssa ja Kiinteistö Oy Tuureporinkatu 8:ssa. Myös muissa kiinteistöyhtiöissä kuten Kiinteistö Oy Asemamiehenkatu 4:ssä oli yhtiölle aiheutuneiden vastuiden osalta tiedonkulku liiton hallinnolle ollut puutteellista, minkä johdosta liitolla ei omistajana ollut oikeaa kuvaa omistamiensa osakkeiden todellista arvosta. Tässä suhteessa kyseisten yhtiöiden hallituksessa liiton edustajana toiminut Paavola oli laiminlyönyt tehtävänsä siinä määrin, että hänen toimintaansa ei ollut enää voitu katsoa luotettavaksi.

Paavola oli ollut liitossa erityistä luottamusta ja luotettavuutta edellyttävässä johtavassa asemassa. Hän oli asemansa perusteella voinut osittain itsenäisestikin vaikuttaa liiton varojen käyttöön. Paavolan työtehtävät olivat edellyttäneet erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta.

Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9:n osakkeiden kauppa, Vendito Oy:n rahoitussopimus, TH-Rahoitus Oy:n vaihtovelkakirjalaina ja Asunto Oy Porthaninkatu 7:n välityssopimus olivat aiheuttamassa liitolle valtavan taloudellisen vahingon. Vahinko ensiksi mainitusta kaupasta oli osittain syntymässä Paavolan epärehellisyyteen viittaavan huolimattomuuden johdosta. Vendito Oy:n rahoitussopimuksen tapahtumat olivat vakavalla tavalla rikkoneet liiton ja Paavolan välisen luottamussuhteen. Muutoinkin Paavola oli toiminut työnantajaansa kohtaan epärehellisesti ja menetellyt siten, että työehtosopimuksen edellyttämä erityisen painava syy Paavolan irtisanomiseen oli ollut olemassa.

Liiton liittovaltuusto oli päättänyt nostaa vahingonkorvauskanteen Paavolaa ja liiton entistä toiminnanjohtajaa vastaan heidän liitolle aiheuttamistaan vahingoista ja lisäksi tehdä rikosilmoituksen edellä mainittujen liiton kirjanpitoon liittyvien puutteellisuuksien ja virheiden johdosta.

JÄRJESTÖAMMATTILAISET JAMI RY:N VASTAUS

Vaatimukset

Järjestöammattilaiset JAMI ry on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Se on lisäksi vaatinut Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton velvoittamista korvaamaan Järjestöammattilaiset JAMI ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Paavolan irtisanominen oli perustunut muihin kuin ilmoitettuihin syihin. Irtisanomispäätöksellä oli ollut järjestöpoliittinen luonne. Liitossa oli jo useamman vuoden aikana ollut vireillä hankkeita pitkäaikaisen toiminnanjohtajan syrjäyttämiseksi. Liiton puheenjohtaja oli kuitenkin joutunut väistymään, mutta toiminnanjohtaja oli jäänyt työhön. Puheenjohtajan tappion jälkeen toiminnanjohtaja oli menettänyt puheenjohtajan kannattajien tuen. Toiminnanjohtaja oli irtisanottu yhtäaikaa Paavolan kanssa. Heidän irtisanomistaan oli ajanut liiton varapuheenjohtaja. Koska Paavola ei ollut suostunut varapuheenjohtajan vaatimaan yhteistyöhön, hänet oli irtisanottu toiminnanjohtajan vanavedessä. Vakavaa luottamuspulaa ei osoittanut se, että liittohallitus oli joutunut äänestämään irtisanomisesta. Äänin 10 vastaan 5 Paavola oli päätetty irtisanoa.

Paavola ei Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9:n osakkeiden kaupassa ollut salannut mitään. Kauppa oli ollut liiton aikaisemman kauppakäytännön mukainen. Paavola ei ollut menetellyt huolimattomasti eikä kaupasta ollut aiheutunut liitolle vahinkoa, josta Paavola olisi ollut vastuussa.

Liiton ja Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin välisen työtaistelurahastointisopimuksen yhteydessä liitolle oli hankittu merkittävä määrä SKOP-Rahoitus Oy:n ja SP-Sijoitus Oy:n osakkeita niin, että osakkeiden kokonaisarvo oli vuoden 1989 alussa ollut noin 18,7 miljoonaa markkaa. Tämä olisi muodostanut vaarallisen riskikeskittymän siinä tapauksessa, että mainittujen yhtiöiden osakkaiden kysyntä ja hinnat jostain syystä tulisivat romahtamaan. Näin oli myöhemmin tapahtunutkin. Koska Paavolalla oli asiasta sisäpiiritietoa, niin hän oli halunnut päästä osakkeista eroon ja sijoittaa vielä silloin varmaksi koettuun kiinteään omaisuuteen.

Vaikka kauppa sittemmin olikin solmittu Paavolan aloitteesta, hän ei ollut osallistunut kaupantekoon liiton edustajana. Paavolan jäsenyys TVK-Invest Oy:n hallituksessa oli ollut luonnollinen asia, koska liitto oli omistanut TVK-Invest Oy:n osakekannasta 13 prosenttia ja omistajat luonnollisesti halusivat edustajansa yhtiön hallitukseen. Paavolan hallitusjäsenyys oli ollut liiton tiedossa.

Liittohallitus oli päättänyt kaupasta 8.12.1989 työvaliokunnan esityksestä. Paavola ei ollut ollut työvaliokunnan jäsen eikä myöskään asiasta päättäneen liittohallituksen jäsen eikä täten ollut ottanut osaa päätöksentekoon. Asian oli esitellyt liittohallitukselle työvaliokunnan puolesta liiton silloinen puheenjohtaja. Työvaliokunta oli tiennyt, että osakkeita rasitti lainaosuus 7 950 220 markkaa. Myös liittohallituksen oli täytynyt tietää asiasta, vaikka asiasta ei ollut tehty pöytäkirjamerkintää.

Kanteesta oli saanut sen kuvan, että kokonaiskauppahinta 37 miljoonaa markkaa olisi ollut ainakin lainaosuuden 7 950 220 markkaa liian suuri. Kauppahinta oli ollut täysin silloisen käyvän hintatason mukainen. Tuokko, Deloitte & Touche Oy:n muistion mukaan kauppahinta oli ollut Huoneistokeskus Oy:n 18.12.1989 antaman hintalausunnon mukaista käypää hintaa noin 750 000 korkeampi. Huoneistokeskuksen arviolausunnon perusteella laskettujen keskimääräisten neliöarvojen mukaan kauppahinta olisi ollut tämän verran ylihintainen. Tuokko, Deloitte & Touche Oy:n muistiossa olevaa päätelmää tehtäessä ei ollut kuitenkaan huomioitu sitä, että liiton ostamat osakkeet olivat olleet keskimääräistä arvokkaampia, koska kaupan kohteena oli ollut talon kaksi ylintä ja parasta kerrosta. Kun liiton ostamat toimistotilat olivat kauppaa tehtäessä olleet vuokrattuina varmalle maksajalle eli Suomen valtiolle, ei kauppahintaan ollut sisältynyt ylihintaa.

Tuokko, Deloitte & Touche Oy:n laatiman laskelman mukaan sijoituksen kokonaistappio oli ollut yli 16 miljoonaa markkaa. Liitolle ei kuitenkaan sen niin halutessa tulisi aiheutumaan kaupasta lainkaan tappiota, vaikka liikekiinteistöjen arvot olivat viimeisten viiden vuoden aikana alentuneet yli 50 prosenttia. Viimeksimainittu seikka ei ollut Paavolan aiheuttama eikä hänen ennustettavissaan.

Tuokko, Deloitte & Touche Oy:n muistion mukaan osakkeiden tämänhetkinen velaton arvo oli noin 14 miljoonaa markkaa. Liitto ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva olivat 13.12.1994 solmineet vakuutussopimuksen, jonka mukaan liitto sijoittaisi vakuutuksen peruspääoman kokonaismäärältään 67 206 071 markkaa ja joka muodostuisi käteissuorituksesta 38 883 071 markkaa ja Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9:n osakkeista arvoltaan yhteensä 28 323 000 markkaa vuoden 1995 alussa erikseen laadittavalla kauppakirjalla. Liitto saisi näin osakkeista ylihintaa noin 14 miljoonaa markkaa. Kun Tuokko, Deloitte & Touche Oy:n 16,1 miljoonan markan suuruiseen tappioon päätynyt laskelma oli perustunut osakkeiden nykyarvoon 14 miljoonaan markkaan, niin tappiota jäisi jäljelle vain vajaat kaksi miljoonaa markkaa. Tämä merkitsisi sitä, ettei kiinteistöjen arvonlasku viime vuosina olisi kohdannut liittoa tältä osin juuri lainkaan.

Liiton sääntöjen mukaan liittohallitus hoiti liiton varoja ja huolehti kirjanpidosta. Liitossa oli ollut päätoiminen kirjanpitäjä, joka käytännössä oli hoitanut kirjanpidon. Tilinpäätöksiä laadittaessa käytössä oli ollut vakiintunut tilikartta, jonka liittohallitus oli hyväksynyt. Paavola oli toiminut kirjanpitäjän esimiehenä ja antanut hänelle ohjeita. Liiton kirjanpito oli täyttänyt kirjanpitolain yhdistyksille asettamat ja liiton omien säännösten mukaiset vaatimukset.

Osakkeiden oston jälkeen kiinteistöyhtiö oli muuttanut lainansa valuuttalainaksi ja myöhemmin tapahtuneen devalvaation johdosta rahoitusvastikkeet olivat nousseet huimasti. Se ei ollut Paavolan syy. Osakkeita ei toisaalta ollut hankittu edes pääasiassa sen takia, että näin saataisi sijoitetuille rahoille mahdollisimman hyvä tuotto. Tarkoitus oli ollut sijoittaa liiton varoja turvaavasti ja kohtuullisen tuoton antavasti. Vastaavaa sijoitustoimintaa olivat vuosikausia harrastaneet muun muassa eläkevakuutusyhtiöt.

Välittäjänä Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9:n osakkeiden kaupassa toimineen Pro-Sailing Oy:n kanssa sovittu provisio 2 % oli maksettu Pro-Sailing Oy:lle luovuttamalla tämän omistukseen kaupassa yli jääneet 4 300 osaketta. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että provisio olisi maksettu rahana ja osakkeet olisivat jääneet liiton omistukseen, jolloin niistä eroon pääseminen samaan hintaan olisi ollut vaikeaa. Maksutapa oli ollut liitolle edullinen.

Liitto ei voinut irtisanomisperusteena vedota väitettyihin laiminlyönteihin Vendito Oy:n rahoitussopimuksessa. Liiton taloussäännöissä määriteltiin toiminnanjohtajan ja talouspäällikön asema sellaiseksi, että he joutuivat tekemään yhdistyksen hallinnolle ja valtuustolle tiliä tekemisistään vuosittain. Liiton liittovaltuusto oli myöntänyt vastuuvapauden hallitukselle ja tilivelvollisille sekä vuosilta 1991 että 1992. Kun liittovaltuusto oli myöntänyt vastuuvapauden vuodelta 1992 varsinaisessa kevätkokouksessaan 24.4.1993, niin tämä oli tapahtunut äänin 33 vastaan 5 huolimatta siitä, että tilintarkastajat eivät olleet puoltaneet vastuuvapauden myöntämistä tilivelvollisille muun muassa Vendito Oy:n sijoituslainan osalta.

Työehtosopimuksen 4 §:ssä oli sovittu, että irtisanomisessa, lomauttamisessa tai työsuhteen purkamisessa oli muutoin noudatettava tämän sopimuksen määräysten lisäksi, mitä työsopimuslaissa ja laissa työsopimuksen irtisanomismenettelystä oli säädetty. Työsopimuslain 37 §:n 3 momentin mukaan työnantajan oli toimitettava työsopimuksen irtisanominen kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut työnantajan tietoon. Kun liitto oli viimeistään keväällä 1993 saanut tietää rahoitussopimuksesta aiheutuneesta vahingosta, ei se enää maaliskuussa 1995 voinut irtisanomisperusteena vedota tähän asiaan etenkin, kun Paavolalle oli myönnetty vastuuvapaus tältä osin.

Liiton tekemä merkintä TH-Rahoitus Oy:n vaihtovelkakirjalainasta oli ollut sitova. Liiton edun mukaista oli kuitenkin ollut, että Paavola oli lykännyt merkityn vaihtovelkakirjalainan maksua sen vuoksi, että 1 050 000 markalle oli vuoden ajalta saatu parempi tuotto muualta. Liitolla ei ollut edustajaa TH-Rahoitus Oy:n hallituksessa eikä Paavola muutoinkaan ollut tiennyt yhtiön taloudellisen tilanteen tuona aikana huonontuneen. Näin ollen Paavola ei ollut menetellyt asiassa huolimattomasti.

Liitto oli tehnyt päätöksen myydä Asunto Oy Porthaninkatu 7:n osakkeet. Paavola oli saanut tehtäväkseen etsiä niille ostajan, minkä vuoksi hän oli tehnyt välityssopimuksen osakkeiden myynnistä noin 10 miljoonalla markalla TOP Consult & Invest Ky:n kanssa. Yhtiö oli mainitulla hinnalla löytänyt osakkeille ostajan, joten yhtiölle oli maksettu kauppahintaan nähden kohtuullinen välityspalkkio. Paavola oli kaupassa noudattanut liiton tavanomaista käytäntöä.

TH-Rahoitus Oy:n 2 000 000 markan takaussitoumuksen osalta liitossa oli päätetty, että liitto antaisi yhtiölle enintään 5 000 000 markan toissijaisen takauksen. Toissijaisuudella Paavola oli ymmärtänyt, että kysymyksessä olisi ollut täytetakaus. Liiton hallituksen takauspäätöksen sisältänyt päätöspöytäkirja oli toimitettu Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankille, jossa oli laadittu takausasiakirja. Paavola ja liiton puheenjohtaja olivat luottaen siihen, että takaussitoumus vastasi heidän valtakirjansa sisältöä, allekirjoittaneet sitoumuksen sitä lukematta. Kun Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki oli myöhemmin perinyt takauksen perusteella mainittua 2 000 000 markkaa, niin liitto oli riitauttanut asian. Kysymyksessä oli ollut inhimillinen erehdys ja pankki oli käyttänyt hyväkseen Paavolan ja liiton puheenjohtajan hyväuskoisuutta.

Liiton omistamissa kiinteistöyhtiöissä tehdyissä panttauksissa oli ollut kysymys väliaikaisjärjestelyistä ja ne olivat liittyneet TVK:n ja sen jäsenliittojen välisiin järjestelyihin.

Päätöksen Kiinteistö Oy Tuureporinkatu 8:n osakkeiden panttauksesta oli 2.2.1987 tehnyt yhtiön hallitus. Paavola ei ollut ollut tekemässä päätöstä. Oikeuden lainvoimaisella päätöksellä panttaus oli julistettu pätemättömäksi. Kiinteistöyhtiölle ei ollut aiheutunut asiasta vahinkoa.

Kiinteistö Oy Asemamiehenkatu 4:n osakkeiden panttauksesta oli ensi kerran päätetty hallituksen kokouksessa 18.11.1986. Paavola oli ottanut osaa päätöksentekoon. Panttaus oli ollut väliaikaisjärjestely ja koskenut rakennusaikaista rahoitusta. Varsinainen yhtiökokous oli 27.4.1992 yksimielisesti hyväksynyt edelleen yhtiön kiinteistöön kiinnitettyjen haltijavelkakirjojen käytön vakuuksina. Päätös oli tehty tilintarkastajien kehotuksesta. Panttauksia ei ollut salattu, koska panttaukset olivat ilmenneet vuosittain kirjanpidon liiteaineistona olleesta arvopaperiluettelosta.

Kiinteistö Oy Mäkelininkatu 33:n (Oulun TVK-Talo Oy) osakkeiden panttauksesta oli ensin päätetty hallituksen kokouksessa 30.11.1989, jossa Paavola oli ollut läsnä. Haltijavelkakirjojen panttaus TVK:n lainojen vakuudeksi oli liittynyt siihen, että TVK oli ostanut kiinteistöosakeyhtiön tiloja ja samalla ottanut vastatakseen yhtiön lainoista. Järjestelyn yhteydessä liitto ja muut osakkaat olivat saaneet myös rahaa, jolla ne olivat maksaneet yhtiölainaosuutensa pois. Samasta asiasta yhtiökokous oli tehnyt päätöksen 27.4.1992. Paavola ei ollut osallistunut yhtiökokoukseen liiton edustajana.

Irtisanomisperusteena oli vielä vedottu Paavolan epärehellisyyteen viittaavaan huolimattomuuteen, minkä johdosta liitto oli joutunut tekemään tutkintapyynnön. Tutkintapyyntö oli kuitenkin ollut aiheeton ja tehty pelkästään tätä oikeudenkäyntiä silmällä pitäen. Tutkintapyyntö koski samoja seikkoja, joiden perusteella Paavola oli irtisanottu.

Paavolan toiminta liiton taloudenhoitajana oli ollut erittäin tuloksekasta. Kun liitolla vuonna 1980 oli ollut velkaa noin 20 miljoonaa markkaa, niin vuonna 1995 nettoomaisuuden arvo oli ollut noin 100 miljoonaa markkaa. Keskusjärjestön konkurssin ja yleisen talouslaman liitolle aiheuttamat vaikeudet eivät olleet olleet Paavolan vika.

JÄRJESTÖAMMATTILAISET JAMI RY:N VASTAKANNE

Vaatimukset

Järjestöammattilaiset JAMI ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton irtisanottua Paavolan työsopimuksen 7.3.1995 päättymään 7.9.1995 liitto oli menetellyt työehtosopimuksen 4 §:n 2 kohdan vastaisesti irtisanoessaan Paavolan työsopimuksen tämän sairausloman aikana eikä irtisanominen näin ollen ollut tullut voimaan eikä ollut pätevä.

Lisäksi Järjestöammattilaiset JAMI ry on vaatinut Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton velvoittamista korvaamaan Järjestöammattilaiset JAMI ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Liitto oli irtisanonut Paavolan työsopimuksen 7.3.1995 päättymään 7.9.1995 Paavolan ollessa sairauslomalla, joka oli alkanut 22.2.1995 ja jatkunut 30.9.1995 saakka. Irtisanoessaan Paavolan liitto oli ollut tietoinen Paavolan sairauslomasta.

Paavolan irtisanomisesta oli päättänyt liiton liittohallitus kokouksessaan 7.3.1995. Asiasta oli äänestetty niin, että äänin 10 vastaan 5 Paavola oli päätetty irtisanoa. Vähemmistöön jääneet olivat eriävässä mielipiteessään katsoneet irtisanomisoikeuden puuttuneen muun muassa sillä perusteella, ettei toimihenkilöä työehtosopimuksen mukaan voitu irtisanoa sairausloman aikana.

Järjestöammattilaiset JAMI ry oli liitolle osoitetulle 2.8.1995 päivätyllä kirjeellä riitauttanut Paavolan irtisanomisen työehtosopimuksen mukaisuuden sillä perusteella, että työnantajan olisi tullut lykätä irtisanomista kunnes sairausloma päättyi. Liitto oli 22.8.1995 päivätyssä vastauksessaan ilmoittanut, ettei kirje antanut aihetta neuvottelujen uudelleen avaamiseen. Kirjeessään liitto oli antanut ymmärtää, että Paavolan irtisanomista koskevassa irtisanomisneuvottelussa 22.5.1995 asia olisi jäänyt erimieliseksi vain irtisanomisen perusteiden osalta. Neuvottelussa 22.5.1995 ei asiaa oltu käsitelty lainkaan sillä perusteella, olisiko sairausloma estänyt irtisanomisoikeuden käyttämisen.

Kirjeessään liitto vetosi myös siihen, että irtisanottaessa Paavola hänet oli tätä ennen pidätetty toimestaan ja että hänen sairauslomansa oli alkanut vasta kyseisen ajankohdan jälkeen. Viimeksi mainitulla seikalla ei ollut merkitystä asiassa, koska työehtosopimusmääräyksen tarkoitus ei tällöin olisi toteutunut. Liiton kanta oli myös vastoin selkeää työehtosopimuksen sanamuotoa.

Kiellolla irtisanoa toimihenkilön työsopimus sairausloman aikana oli se tarkoitus, että työntekijä pystyi irtisanomisaikana etsimään uutta työtä, mikä ei välttämättä ollut mahdollista silloin, jos toimihenkilö oli irtisanomisajan työkyvytön. Työsopimuslaissa olevalla kiellolla irtisanoa raskaana olevan työntekijän työsopimus päättymään äitiysloman aikana oli sama tarkoitus.

Irtisanoessaan Paavolan tämän sairausloman aikana liiton olisi pitänyt mieltää rikkovansa työehtosopimuksen määräystä. Se oli tällä perusteella velvollinen maksamaan hyvityssakkoa.

SUOMEN TEOLLISUUSTOIMIHENKILÖIDEN LIITON VASTAUS

Vaatimukset

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vaatinut ensisijassa vastakanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä, sekä Järjestöammattilaiset JAMI ry:n velvoittamista korvaamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Paavolan työsuhteen irtisanomisen johdosta oli käyty työehtosopimuksen 4 §:n edellyttämät neuvottelut Järjestöammattilaiset JAMI ry:n ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä. Neuvottelujen lopputulos oli ollut, että sopijapuolet olivat jääneet erimielisiksi irtisanomisen perusteista. Sen sijaan irtisanomiseen liittyvistä muodollisista seikoista ja irtisanomisen ajoittumisesta Paavolan sairausloman ajalle ei ollut jäänyt osapuolten välille erimielisyyttä. Asiassa oli siis oltu yksimielisiä siitä, että irtisanomisen ajoittuminen Paavolan sairausloman ajalle ei tässä tapauksessa ollut vaikuttanut irtisanomisen pätevyyteen.

Työehtosopimuksen 4 §:n mukaan irtisanominen ei tullut voimaan, ellei paikallisesti käydyissä neuvotteluissa yhteisesti todeta irtisanomisen olleen sopimuksen mukainen. Tässä tapauksessa oli yhteisesti todettu, että irtisanominen oli ollut sopimuksen mukainen muutoin paitsi irtisanomisperusteen olemassaolon osalta, miltä osin asia oli jäänyt riitaiseksi. Näin ollen ei asiaa enää voitu siltä osin kuin se oli käydyissä neuvotteluissa todettu sopimuksenmukaiseksi käsitellä työtuomioistuimessa, vaan kanne oli jätettävä tutkittavaksi ottamatta.

Työehtosopimuksen 4 §:n edellyttämissä, 22.5.1995 käydyissä neuvotteluissa ei Järjestöammattilaiset JAMI ry:n puolelta ollut edes vedottu nyt kanteessa mainittuun asiaan. Sen jälkeen kun neuvottelupyyntö asiassa oli tullut liiton tietoon, neuvottelujen ajankohdasta oli sovittu liiton paikallisen luottamusmiehen kanssa. Jo tässä yhteydessä oli myös käyty keskustelua siitä, miltä osin asiassa oltiin erimielisiä irtisanomisen sopimuksenmukaisuudesta. Näissä keskusteluissa oli myös nimenomaisesti todettu, että irtisanomisen ajoittuminen Paavolan sairausloman ajalle ei tässä tapauksessa tarkoittanut sitä, että irtisanominen olisi sillä perusteella sopimuksen vastainen. Tämän vuoksi mainittuun perusteeseen ei Järjestöammattilaiset JAMI ry:n taholta myöskään varsinaisissa neuvotteluissa ollut edes vedottu.

Työehtosopimuksessa ei kielletty irtisanomista työntekijän sairausloman aikana, vaan aikana, jolloin tämä oli sairauden vuoksi estynyt tekemästä työtä. Paavola oli 17.2.1995 lukien ollut estynyt hoitamasta työtään, koska hänet oli pidätetty hoitamasta tehtäviään. Näin ollen Paavola oli niin sanotun prioriteettiperiaatteen mukaisesti ollut ensisijaisesti estynyt hoitamasta työtään sen johdosta, että hänet oli epäiltyjen väärinkäytösten johdosta pidätetty tehtävistään. Se seikka, että hän oli pian tämän jälkeen hakenut itselleen sairauslomaa, ja että hän oli lääkärintodistuksen mukaan ollut työkyvytön 22.2.1995 lukien, ei ollut voinut poistaa työnantajan irtisanomisoikeutta sanottujen väärinkäytösten johdosta.

Vielä sairauslomansa alkamisen jälkeenkin Paavola oli työskennellyt Suomen Teollisuustoimihenkilöiden työttömyyskassassa, jossa hän oli toiminut kassanjohtajana. Paavola ei siis sairautensa johdosta ollut ollut estynyt tekemästä työtä vastaavanlaisissa tehtävissä liiton työttömyyskassassa.

Vaikka asiassa katsottaisiinkin selvitetyksi, että liitto olisi Järjestöammattilaiset JAMI ry:n vastakanteessa tarkoitetulla tavalla menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti irtisanoessaan Paavolan tämän sairasloman aikana, ei vastakanteessa vaadittua hyvityssakkoa siitä huolimatta tullut määrätä liiton maksettavaksi. Liitto oli perustellusti voinut pitää toimintaansa työehtosopimuksen mukaisena. Lisäksi oli työehtosopimuslain 10 §:n tarkoittamalla tavalla otettava huomioon irtisanomisen perusteena olleet seikat.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton kanne

Paavolan työsuhde ja sen päättäminen

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on liittohallituksensa 7.3.1995 tekemällä päätöksellä irtisanonut liiton talouspäällikkönä vuodesta 1978 lukien toimineen Matti Paavolan työsopimuksen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua 7.9.1995. Työnantaja on jo ennen irtisanomista pidättänyt Paavolan tehtävistään 17.2.1995 lukien.

Irtisanomisilmoituksen mukaan perusteena Paavolan työsopimuksen irtisanomiseen on ollut liiton liittohallituksessa ilmennyt vakava luottamuspula Paavolan toimintaan ja menettelyyn hänen hoitaessaan työtehtäviään. Vakavaan luottamuspulaan olivat johtaneet muun muassa ilmitulleet toimivallan ylitykset, puutteellisiksi ja virheellisiksi osoittautuneet esittelyt liittohallitukselle sekä oleellisten tietojen salaaminen liittohallitukselta.

Irtisanomisperusteet

Haastehakemuksen mukaan vakavaan luottamuspulaan oli johtanut Paavolan toiminta Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9:n osakkeiden kaupan ja Vendito Oy:n kanssa solmitun rahoitussopimuksen yhteydessä. Oikeudenkäynnin aikana on lisäksi vedottu sen aikana valmistuneissa selvityksissä ilmitulleeseen Paavolan toimintaan TH-Rahoitus Oy:lle myönnetyn vaihtovelkakirjalainan maksamisessa ja Asunto Oy Porthaninkatu 7:n osakkeita koskevan välityssopimuksen tekemisessä. Niinikään on vedottu puutteisiin ja virheisiin liiton kirjanpidossa, josta Paavola talouspäällikkönä osaltaan on ollut vastuussa. Edelleen on vedottu eräisiin muihin toimivallan ylityksiin ja laiminlyönteihin, joihin Paavola kantajaliiton mukaan on syyllistynyt. Työtuomioistuin on käsitellyt ja arvioinut irtisanomisperusteita seuraavasti:

Kiinteistö Oy:n Ratamestarinkatu 9:n osakkeiden kauppa

Liitto on ostanut kyseessä olevat osakkeet osittain omistamaltaan TVK-Invest Oy:ltä 30.12.1989 päivätyllä kauppakirjalla. Kauppakirjan mukaan kauppahinta on ollut 29 049 000 markkaa. Myytyihin osakkeisiin on kohdistunut kiinteistöyhtiön lainoja 7 950 220 markkaa, mitä seikkaa ei kauppakirjassa ollut mainittu.

Asiassa on selvitetty, että mainittujen osakkeiden kauppa on tehty Paavolan aloitteesta ja hänen esittelystään. Asia on ollut esillä liittohallituksen työvaliokunnassa 4.12.1989. Päätösesityksen mukaan osakkeet ostetaan edellä mainitulla kauppahinnalla, joka maksetaan siten, että annetaan 164.000 kappaletta Sp-Sijoituksen osaketta arvoltaan 9.840.000 markkaa ja 94.270 kappaletta SKOP-Rahoituksen osaketta arvoltaan 11.878.000 markkaa ja loppuosa kauppahinnasta 7.331.000 markkaa maksetaan rahana. Osakkeiden ostopäätös on tehty 8.12.1989 liiton liittohallituksessa työvaliokunnan päätösesityksen mukaisesti. Paavola on osallistunut kumpaankin kokoukseen.

Jutussa on esitetty ristiriitaista näyttöä siitä, onko liiton työvaliokunta ja liittohallitus tiennyt Ratamestarinkatu 9:n osakkeita rasittavasta 7 950 220 markan lainaosuudesta. Paavola on työtuomioistuimessa kertonut ilmoittaneensa asiasta liiton silloiselle puheenjohtajalle. Myös todistajana kuultu liiton entinen toiminnanjohtaja on kertonut kuulleensa liittohallituksen kokoustauolla Paavolan ja puheenjohtajan keskustelun, jossa lainaosuuden olemassaolo olisi tullut esille. Todistajana kuultu puheenjohtaja on puolestaan kiistänyt tienneensä lainaosuuden olemassaolosta.

Tässä tapauksessa on ollut kyse liiton aiempiin kauppoihin nähden taloudellisesti hyvin merkittävästä liiketoimesta ja lainaosuuden olemassaolo ja sen suuruus ovat olleet päätöksenteon kannalta olennaisia seikkoja. Vaikka esitetyn selvityksen mukaan liiton esittely- ja pöytäkirjaamiskäytäntö sen tehdessä ja hyväksyessä vastaavankaltaisia liiketoimia on ollut vaihteleva eikä kaupan ehtoja ole aina tarkasti selostettu päätöksiä tehtäessä, työtuomioistuin ei pidä uskottavana, että lainaosuus olisi tässä tapauksessa jäänyt huomiotta, jos sen suuruus ja merkitys sijoituksen edullisuusarvion ja tuotto-odotusten kannalta olisi tuotu asianmukaisesti esille asiaa työvaliokunnalle esiteltäessä. Muutoinkin työtuomioistuin pitää luotettavampana puheenjohtajan tapahtumien kulusta kertomaa, joka saa tukea työvaliokunnan ja liittohallituksen pöytäkirjoista, joissa on lainaosuutta mainitsematta selostettu muut kaupan olennaiset ehdot.

Paavola on itse ollut päättämässä TVK-Invest Oy:n hallituksen jäsenenä osakkeiden myymisestä Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitolle 37 miljoonalla markalla. Tähänkään nähden Paavolan menettelyä hänen jättäessään lainaosuuden ilmoittamatta asiaa esitellessään ei voida pitää asianmukaisena. Asia on työtuomioistuimen mielestä näin siinäkin tapauksessa, että kauppa jälkikäteen arvioiden voitaisiin osoittaa tehdyksi käypään hintaan tai kauppa muutoin osoittautuisi edulliseksi.

Välityssopimuksen olemassaolo ei ole ollut liiton työvaliokunnan tai hallituksen tiedossa. Myöskään liiton toiminnanjohtaja ei kertomansa mukaan ole tiennyt välityssopimuksesta.

Asian yhteydessä on käynyt selville, että Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9:n kyseiset osakkeet myyneen TVK-Invest Oy:n hallituksen puheenjohtaja on ollut myös Pro-Sailing Oy:n osaomistaja, toimitusjohtaja ja hallituksen varsinainen jäsen. Paavola itse on ollut tämän yhtiön hallituksen varajäsen. Tässä tilanteessa Paavolan on täytynyt käsittää, että silloiselta kurssiarvoltaan noin 567.000 markan suuruisen välityspalkkion maksaminen ei ole voinut olla liiton kannalta perusteltua.

Vendito Oy:n rahoitussopimus

Liitto on 22.7.1991 allekirjoittanut Vendito Oy:n kanssa sopimuksen järjestelystä, jolla liitto on rahoittanut yhtiön luottokorttisaatavia enintään 20 miljoonaa markkaa. Sopimuksen on liiton puolesta allekirjoittanut Paavola yhdessä liiton toiminnanjohtajan kanssa.

Paavola on kertonut sopimuksen solmiessaan toimineensa liiton aiemman periaatepäätöksen mukaisesti, jolla on päätetty olla varmistamassa Vendito Oy:n rahoituksen riittävyyttä ja kohtuuhintaisuutta. Lisäksi Paavolalla kertomansa mukaan on ollut valtuutus tehdä kyseinen sopimus, koska hänen tehtäviinsä kuului lyhytaikaisen rahan sijoittaminen. Sijoitus oli ollut Paavolan näkemyksen mukaan riskitön ja saatavalle oli aina saatavissa sopimuksen tarkoittama vakuus.

Sopimuksenteon aikaan voimassa ollut liiton taloussääntö ei ole vastannut noudatettua käytäntöä, joka on antanut talouspäällikölle taloussäännössä määriteltyä laajemmat toimintavaltuudet. Tosin Paavolan toiminta on tässä tapauksessa voinut mennä myös hyväksyttävänä pidettävää käytäntöä ulommaksi, mutta liiton liittovaltuusto on kuitenkin, vastoin tilintarkastajien näkemystä, myöntänyt vastuuvapauden hallitukselle ja tilivelvollisille vuosilta 1991 ja 1992 ja siten myös nyt kysymyksessä olleiden rahoitusjärjestelyjen osalta.

TH-Rahoitus Oy:n vaihtovelkakirjalaina

Liiton hallitus on 21.1.1991 päättänyt merkitä TH-Rahoitus Oy:n liikkeelle laskemasta 4 100 000 markan määräisestä vaihtovelkakirjalainasta 1 050 000 markkaa. Tämän Paavola on maksanut liiton puolesta 2.1.1992. TH-Rahoitus on asetettu konkurssiin elokuussa 1992.

Paavolan kertoman mukaan hän on pitkittänyt lainan maksamista sen vuoksi, että laina oli koroton ja rahoille oli saatu muualta parempi tuotto. Paavola on kiistänyt tuolloin tietäneensä yhtiön taloudellisista vaikeuksista.

TH-Rahoitus Oy oli todistajana kuullun yhtiön hallituksen jäsenen kertoman mukaan joutunut taloudellisiin vaikeuksiin loppuvuodesta 1991 suoritetun devalvaation johdosta. Yhtiöllä oli ollut valuuttapohjaista lainaa, mistä oli aiheutunut kurssitappiota. Yhtiön tilintarkastaja oli todistajan mukaan vastoin normaalia käytäntöä vaatinut tappion kirjaamista tuolle yhdelle vuodelle, mikä olisi merkinnyt yhtiön oman pääoman loppumista. Tästä tilanteesta ei ollut kerrottu ulkopuolisille, joten Paavolakaan, joka ei kuulunut yhtiön hallitukseen, ei ollut sitä tiennyt.

Esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Paavola olisi tiennyt TH-Rahoituksen taloudellisen aseman heikkenemistä edellä todetulla tavalla vuoden 1991 aikana, tai että hänellä muutoinkaan olisi ollut perusteltu aihe pidättäytyä lainaa maksamasta.

Asunto Oy Porthaninkatu 7:n osakkeiden myymistä koskeva välityssopimus

Liiton liittohallitus on 14.6.1991 päättänyt myydä liiton omistamat Asunto Oy Porthaninkatu 7:n osakkeet 10 120 000 markan kauppahinnasta Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansalle 25.6.1991. Paavola on liiton puolesta maksanut 1.4.1991 solmitun, Paavolan ja liiton toiminnanjohtajan liiton puolesta allekirjoittaman välityssopimuksen perusteella Tapani Olavi Parviainen Consult & Invest Ky:lle kaupan järjestelystä 354.000 markkaa.

Välityssopimuksen tekeminen ei ole ollut esillä liiton päättävissä elimissä eikä sen olemassaolo ole ollut hallituksen tiedossa kauppaa hyväksyttäessä.

Paavola on kertonut palkkion maksamisen mainitulle kommandiittiyhtiölle perustuneen siihen, että yhtiöstä oli saatu vihje Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansasta mahdollisena ostajaehdokkaana. Välittäjä oli Paavolan mukaan lisäksi laatinut luonnoksen kauppakirjasta ja tehnyt muitakin toimenpiteitä kaupan järjestämiseksi.

Kansa-Yhtymän kotimaan sijoitustoiminnan johtaja on todistajana työtuomioistuimessa kertonut, että yhtiöllä ei ollut tarvetta hankkia tiloja kyseiseltä alueelta, vaan aloite osakkeiden myymisestä oli tullut Paavolan puolelta. Hän oli puhelimitse ehdottanut kauppaa ja samassa yhteydessä esittänyt tiettyjen vakuutussopimusten siirtämistä Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansaan. Nämä vakuutusjärjestelyt olivat yhtiön kannalta kaupan toteutumisen oleellinen edellytys. Missään vaiheessa, myöskään kaupantekotilaisuudessa, todistaja ei ollut ollut yhteydessä mihinkään välittäjään kaupassa, vaan kaupasta oli neuvoteltu suoraan Paavolan kanssa.

Esitetyn selvityksen valossa on jäänyt näyttämättä, että Tapani Olavi Parviainen Consult & Invest Ky olisi osallistunut Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton ja Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansan välillä tehdyn kaupan järjestelyyn toimeksiantosopimuksessa tarkoitetulla tavalla, tai että liitto muutoinkaan olisi ollut tämän kaupan johdosta velvollinen maksamaan toimeksiantosopimuksen edellyttämän enimmäis- tai minkään muunkaan suuruisen palkkion. Paavola on sekä sopimuksen tehdessään että välityspalkkion maksaessaan toiminut hallituksen tietämättä. Hänen menettelyään ei työtuomioistuimen mielestä voida pitää asiallisesti perusteltuna eikä liiton etujen mukaisena.

Virheet liiton kirjanpidossa

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu HTM-tilintarkastaja on kertonut, että Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9:n kauppaa koskevat tiliöintimerkinnät kirjanpidon tositteisiin oli tehty Paavolan käsialalla. Yleensä rutiinitiliöinnit oli tehnyt liiton kirjanpitäjä, mutta esimerkiksi osakekaupoissa ja muissa sellaisissa tapauksissa, jotka eivät olleet kuuluneet liiton jokapäiväiseen kirjanpitomateriaaliin, tiliöintimerkinnät oli pääosin tehnyt Paavola. Ratamestarinkatu 9:n kaupasta on pääkirjanpitoon tehty kirjausvienti vasta 8.1.1990.

Edelleen mainitut todistajat ovat kertoneet, että tilinpäätöksistä vuosilta 1989, 1990 ja 1991 oli kokonaan puuttunut kirjanpitolain edellyttämät liitetiedot.

Paavola on toiminut liiton hallinto-osaston päällikkönä ja tässä ominaisuudessa muun muassa kirjanpitäjän esimiehenä ja tarvittaessa sijaisena.

Selvitys osoittaa, että liiton kirjanpidossa on ollut virheitä, joista Paavola on osaltaan ollut vastuussa ja jotka ovat olleet omiaan vaikeuttamaan liittoa saamasta oikeaa kuvaa taloudestaan. Kuitenkaan liiton tilintarkastajat eivät ole näistä vasta erityistilintarkastuksessa esille nousseista seikoista aikaisemmin huomauttaneet.

Muut väitetyt työvelvoitteiden rikkomiset ja laiminlyönnit

Paavola ja liiton silloinen puheenjohtaja ovat elokuussa 1990 allekirjoittaneet liiton puolesta kahden miljoonan markan määräisen omavelkaisen takaussitoumuksen Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin TH-Rahoitus Oy:ltä olevan saatavan vakuudeksi, vaikka liittohallitus oli päättänyt vain toissijaisesta, enintään viiden miljoonan markan määräisestä takauksesta. Paavola samoin kuin edellä tarkoitettu puheenjohtaja olivat kertomansa mukaan allekirjoittaneet takausasiakirjat niitä lukematta luottaen siihen, että asiakirja oli laadittu pankille etukäteen toimitetun, takauksesta päättäneen liittohallituksen kokouksen pöytäkirjan mukaisesti. Toisaalta pankin ilmoituksen mukaan kysymys on ollut aiemmin velallisena olleelle TVK-Invest Oy:lle annetun vastaavansisältöisen omavelkaisen takauksen uusimisesta lainan siirryttyä TH-Rahoitus Oy:n vastattavaksi.

Paavola on allekirjoittaessaan edellä tarkoitetun takaussitoumuksen sitä lukematta menetellyt moitittavasti. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että Paavola tässä yhteydessä olisi toiminut tarkoituksellisesti vastoin liiton hallituksen päätöstä.

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on lisäksi vedonnut siihen, että Paavola on yhdessä liiton toiminnanjohtajan kanssa antanut ilman liiton hallituksen suostumusta edellä tarkoitetun omavelkaisen takauksen TVK-Invest Oy:n velasta ja siten ylittänyt toimivaltansa. Kun tähän seikkaan on vedottu vasta pääkäsittelyssä, työtuomioistuin jättää sen huomiotta.

Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Paavola olisi toimiessaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton osaksi omistamien Kiinteistö Oy Mäkelininkatu 33:n, Kiinteistö Oy Tuureporinkatu 8:n ja Kiinteistö Oy Asemamiehenkatu 4:n hallituksessa liiton edustajana menetellyt liiton etujen vastaisesti. Väitteet tiedonkulun puutteellisuuksista niissä muissa yhtiöissä, joissa Paavola on toiminut hallituksessa liiton edustajana, ovat jääneet yksilöimättä.

Irtisanomisperusteiden oikeudellinen arviointi

Sovellettavan työehtosopimuksen 4 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijää ilman erityisen painavaa syytä. Tämän lisäksi sopimuksen mukaan irtisanomisessa noudatetaan muun ohella, mita työsopimuslaissa on säädetty.

Paavola on varsin pitkään toiminut Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton talouspäällikkönä ja tässä tehtävässään hän on osaltaan hoitanut muun muassa liiton varsin laajaksi muodostunutta sijoitustoimintaa. Hänen toimivaltansa oli säännelty liiton säännöissä ja taloussäännössä, mutta tosiasiallisesti hänelle on hyväksytty tätä laajemmat ja käytännössä rajoiltaan jossain määrin epäselviksi jääneet valtuudet. Talouspäällikön toimivaltuudet on sittemmin kirjattu vuonna 1993 uusittuun taloussääntöön.

Paavolan toiminta, sikäli kuin se on ollut liiton päättävien elinten tiedossa, on ollut hyväksyttyä eikä häntä ole sen johdosta huomautettu lukuun ottamatta Vendito Oy:n kanssa tehtyä rahoitussopimusta. Tältäkin osalta hänelle on myönnetty vastuuvapaus.

Toisaalta Paavola on Ratamestarinkatu 9:n osakkeiden kaupan samoin kuin Asunto Oy Porthaninkatu 7:n osakkeiden kaupan yhteydessä, muun muassa solmiessaan osakkeiden välityssopimukset ja maksaessaan niiden perusteella välityspalkkioita toiminut liiton hallituksen tietämättä ja tavalla, jota ei esitetyn selvityksen valossa voida pitää perusteltuna eikä liiton etujen mukaisena. Erityisen moitittavana on työtuomioistuimen mielestä pidettävä sitä, että Paavola on maksanut huonosti perusteltavissa olevan ja huomattavan suuren välityspalkkion ainakin osin omassa vaikutuspiirissään olevalle taholle.

Työsopimuslain 13 §:n mukaan työntekijän on vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa. Tämän on katsottava tarkoittavan muun ohella sitä, että mitä itsenäisemmässä ja vastuullisemmassa asemassa työntekijä on, sitä ankarammin hänen työsopimuksensa velvoitteiden vastainen menettely voi tulla arvioitavaksi erityisesti luottamussuhteen säilymisen kannalta.

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton pääasiallisesti luottamustoimisista henkilöistä koostuvan hallituksen alaisena talouspäällikkönä Paavola on toiminut itsenäisessä asemassa ja hoitanut liiton talouden kannalta merkittäviä ja erityistä luottamusta edellyttäviä tehtäviä. Tämä Paavolan asema ja hänen moitittavasta menettelystään edellä tässä tuomiossa lausuttu kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitolla on ollut perusteltu syy katsoa työsuhteen edellyttämän luottamuksen puuttuvan ja siten erittäin painava syy irtisanoa Paavolan työsopimus.

Järjestöammattilaiset JAMI RY:n kanne

Käsittelyratkaisu

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta sen vuoksi, että Paavolan työsopimuksen irtisanomisen johdosta on sopijapuolten välillä käyty työehtosopimuksen 4 §:n edellyttämät neuvottelut, jotka olivat jääneet erimielisiksi vain irtisanomisen perusteista. Sen sijaan irtisanomiseen liittyvistä muodollisista seikoista ja sen ajoittumisesta Paavolan sairausloman ajalle ei ollut jäänyt osapuolten välille erimielisyyttä.

Järjestöammattilaiset JAMI ry on Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton puheenjohtajalle osoitetulla, 2.8.1995 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut, että Paavolan työsopimus on sanottu irti hänen sairauslomansa aikana, ja siten työehtosopimuksen 4 §:n 2 momentin vastaisesti. Järjestöammattilaiset JAMI ry on vaatinut asian johdosta liitolta erillisten neuvottelujen käymistä. Liitto on 22.8.1995 päivätyssä vastauksessaan ilmoittanut, ettei kirje antanut aihetta neuvottelujen uudelleen avaamiseen.

Erimielisyysneuvotteluja toimihenkilöpuolelta käyneen asiamiehen ja kantajaliiton puolelta käyneen sopimusjohtajan yhdensuuntaiset todistajankertomukset osoittavat, että Paavolan työsopimuksen irtisanominen hänen sairauslomansa aikana ei ole ollut erimielisyysneuvottelujen kohteena. Se seikka, että Järjestöammattilaiset JAMI ry ei tuossa vaiheessa ole riitauttanut irtisanomista myös tällä nimenomaisella perusteella ei työtuomioistuimen mielestä vielä sellaisenaan tässä tapauksessa, kun Paavolan työsopimuksen irtisanominen on joka tapauksessa katsottu työehtosopimuksen vastaiseksi, osoita, että tarkoituksena olisi ollut hyväksyä työnantajan menettely. Kun lisäksi neuvotteluja myös nyt riidanalaisesta kysymyksestä on sittemmin vaadittu eikä niiden käymättä jääminen ole johtunut Järjestöammattilaiset JAMI ry:stä, työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin säännöksen huomioon ottaen hylkää kanteen tutkimista vastaan esitetyn väitteen.

Pääasiaratkaisun perustelut

Työehtosopimuksen 4 §:n 2 momentin mukaan työnantaja ei saa työsuhdetta irtisanoa eikä purkaa sinä aikana, jolloin toimihenkilö sairauden, tapaturman tai synnytyksen vuoksi on estynyt tekemästä työtä.

Järjestöammattilaiset JAMI ry:n mukaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton irtisanoessa Paavolan työsopimuksen 7.3.1995 liitto on menetellyt työehtosopimuksen 4 §:n 2 kohdan vastaisesti, koska Paavola on tuolloin ollut sairauslomalla. Irtisanominen ei näin ollen ollut tullut voimaan eikä ollut pätevä.

Jutussa esitetyn selvityksen mukaan liitto on ennen työsopimuksen irtisanomista 17.2.1995 lukien pidättänyt Paavolan hoitamasta tehtäviään epäiltyjen väärinkäytösten johdosta. Paavolan sairausloma on alkanut 22.2. ja jatkunut 30.9.1995 saakka. Työoikeudessa yleisesti noudatetun niin sanotun aikaprioriteettiperiaatteen mukaan jos työn tekeminen on samanaikaisesti estynyt useamman eri syyn johdosta, esteen on katsottava johtuneen ensiksi alkaneesta syystä. Paavola on ollut irtisanomishetkellä estynyt tekemästä työtä ensisijaisesti sen vuoksi, että hänet oli ennen sairauslomansa alkua pidätetty hoitamasta tehtäviään. Näin ollen Paavola ei irtisanomishetkellä ole ollut estynyt työnteosta sairauden vuoksi, joten liitto ei ole menetellyt työehtosopimuksen 4 §:n 2 kohdan vastaisesti irtisanoessaan Paavolan työsopimuksen.

Oikeudenkäyntikulut

Järjestöammattilaiset JAMI ry on jutun kummankin kanteen osalta hävitessään velvollinen korvaamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Liitto on ilmoittanut niiden määräksi 95 104,70 markkaa, minkä Järjestöammattilaiset JAMI ry on ilmoittanut määrältään hyväksyvänsä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitolla on 7.3.1995 ollut työehtosopimuksen 4 §:n estämättä oikeus irtisanoa talouspäällikkö Matti Paavolan työsopimus päättymään 7.9.1995.

Järjestöammattilaiset JAMI ry:n kanne hylätään

Järjestöammattilaiset JAMI ry velvoitetaan korvaamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton oikeudenkäyntikulut 95 104 markalla 70 pennillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana seka Kallio, Tuulensuu, Juvonen, Palanko-Laaka ja Kolula jäseninä. Esittelija on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.