Labor court dismissed union claims that a shorter break rule violated collective agreement continuity principles.
Legislator summary
AI generatedThe court dismissed the unions' appeal regarding a municipal decision to implement a shorter break rule for office workers. While the collective agreement and previous rules mandated a 30-minute break, the city council had previously approved a 25-minute break based on local administrative regulations. The court ruled that the existing local system, established before the collective agreement, continued to apply under the law's preservation clause.
Legislator headnote
AI generatedKunnallisen työmarkkinalain 5 § 2 ja 3 momentin nojalla: Voimassa olleet kunnallisen viranhaltijan erityislaatuiset järjestelmät säilytetään edelleenkin sellaisina kuin ne olivat voimassa edellisen sopimuksen päättyessä, mikä poistaa kollektiiviselle sopimukselle yleisen soveltamisen edellytykset paikallisille erityisjärjestelmille.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kaupunginvaltuuston hyväksymään virkasääntöön sisältyneet virasto- ja toimistotyöaikaa koskevat määräykset olivat olleet mallivirkasännön työaikaa koskevien määräysten mukaiset. Samansisältöiset työaikaa koskevat määräykset olivat sisältyneet myös sittemmin solmittuun virkaehtosopimukseen. Sen sijaan kaupunginhallituksen samassa yhteydessä tekemällä päätöksellä, jolla oli säilytetty viranhaltijoiden oikeus ruokailla työaikana ja määrätty lepotauon pituudesta, oli poikettu mallivirkasäännön ja hyväksytyn virkasäännön lepotaukoa koskevista määräyksistä. Tämä kaupunginhallituksen lepotaukoa koskeva päätös oli poikennut myös sittemmin solmitun virkaehtosopimuksen lepotaukoa koskevista määräyksistä.
Kaupungissa oli siten noudatettavana lepotaukoa koskeva kuntakohtainen erityislaatuinen järjestelmä. Virasto- ja toimistotyöajan osalta ei tällaista kuntakohtaista erityislaatuista järjestelmää sen sijaan ollut muodostunut.
Kantajat AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS ry Kunta-alan unioni ry Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Tampereen kaupunki
TUOMIO
VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Kunnallisessa yleisessä virkaehtosopimuksessa 1995 1996 on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
I LUKU YLEINEN OSA
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
5 § Sopimuksen voimassaolo ja suhde aikaisempiin palvelussuhteen ehtoihin
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2 mom. Jollei tästä tai muusta virka- ja työehtosopimuksesta taikka Kunnallisen työmarkkinalaitoksen suostumuksella yksittäistapauksessa tehdystä kunnallisen viranhaltijan palkkaussopimuksesta muuta aiheudu, viranhaltijan ja työntekijän palvelussuhteen ehdot säilytetään sellaisina kuin ne olivat virka- ja työehtosopimuksen nojalla noudatettavina edellisen sopimuksen päättyessä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3 mom. Viranhaltijat
Voimassa olleita kunta- tai kuntayhtymäkohtaisia erityislaatuisia järjestelmiä noudatetaan viranhaltijoihin edelleenkin sellaisena, kuin ne olivat voimassa edellisen sopimuksen voimassa ollessa.
Soveltamisohje
Erityislaatuiset järjestelmät perustuvat ao. kunnallisen viranomaisen ennen 1.12.1970 tekemiin päätöksiin.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
III LUKU TYÖAIKA
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
A. SÄÄNNÖLLISET TYÖAJAT
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
45 § Virasto- ja toimistotyö
1 mom. Pääasiallisesti virasto- ja toimistotyössä toimivan säännöllinen työaika on 6-8 tuntia vuorokaudessa ja 36 1/4 tuntia viikossa.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
B. YLEISET TYÖAIKAJÄRJESTELYT JA LEPOAJAT
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
57 § Ruokailutauko
1 mom. Viranhaltijalle/työntekijälle, jonka työvuoron tai vuorokautisen työajan pituus on vähintään viisi tuntia, on annettava päivittäin vähintään puolen tunnin ruokailutauko (lepoaika), jota ei lueta työaikaan ja jonka aikana viranhaltija/työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikalta. Ruokailutauko voidaan viranhaltijan/työntekijän pyynnöstä antaa edellä mainittua lyhyemmissäkin työvuoroissa, ellei tehtävien järjestely ole esteenä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2 mom. Jollei ruokailutaukoa voida virka-/työtehtävien laadun vuoksi järjestää 1 momentin mukaisesti, viranhaltijalle/työntekijälle on annettava tilaisuus aterioida työaikana työpaikalla.
Soveltamisohje
Poikkeusmääräys työaikana ruokailusta tulee sovellettavaksi vain niissä poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa ruokailutauon järjestäminen ei ole työtehtävien laadun vuoksi mahdollista (esimerkiksi koneiden jatkuva tarkkailu tai muu vastaava syy).
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
58 § Kahvitauko
1 mom. Viranhaltijalle/työntekijälle järjestetään päivittäin yksi 10 minuutin pituinen kahvitauko, joka luetaan työaikaan ja jonka aikana viranhaltija/työntekijä ei saa poistua työpaikalta. = = = = = = = =
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Vaatimukset
AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS, Kunta-alan unioni ja Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ovat vaatineet vahvistettavaksi, että Tampereen kaupunginvaltuuston 8.5.1968 tekemä päätös virasto- ja toimistotyöajasta muodostaa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 5 §:n 3 momentissa tarkoitetun kuntakohtaisen erityislaatuisen järjestelmän ja että kysymyksessä on virasto- ja toimistotyöaikaa koskeva kokonaisuus, jonka osia ovat säännöllisen viikkotyöajan pituus talvikautena ja kesäkautena erikseen ja niihin sisältyvä 25 minuutin pituinen päivittäinen ruokailutauko.
AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS, Kunta-alan unioni ja Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ovat vaatineet Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lukien kun kuukausi on kulunut kulujen tuomitsemisesta.
Perustelut
Tampereen kaupungilla on vuodesta 1968 lähtien noudatettu virasto- ja toimistotyössä muulloin kuin kesäaikana 7 1/4 tunnin vuorokautista ja 36 1/4 tunnin viikkotyöaikaa sekä kesäaikana 6 1/2 tunnin vuorokautista ja 32 1/2 tunnin viikkotyöaikaa, joihin sisältyi päivittäin 25 minuutin yhdistetty ruokailu- ja kahviaika. Järjestelmä perustui Tampereen kaupunginvaltuuston 8.5.1968 tekemään virastoja toimistotyöaikaa koskevaan päätökseen. Järjestelmä vastasi kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1992 - 1993 48 §:n 1 momentin II vaihtoehdon mukaista virasto- ja toimistotyöaikaa viikkotyöajan pituuden osalta.
Tampereen kaupunginvaltuuston edellä mainitulla päätöksellä oli muodostettu kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 5 §:n 3 momentissa tarkoitettu kuntakohtainen erityislaatuinen järjestelmä. Mainitun määräyksen mukaan voimassa olevaa kuntakohtaista erityislaatuista järjestelmää noudatettiin sellaisena kuin se oli voimassa edellisen sopimuksen voimassa ollessa. Tampereen kaupunginvaltuuston päätökseen perustuva järjestelmä oli ollut ja oli edelleen virka- ja työehtosopimuksen perusteella voimassa.
Kaupunginvaltuusto oli siten selkeästi ja tietoisesti poikennut kuntien keskusjärjestöjen antamasta suosituksesta ja mallivirkasäännöstä. Tampereen työaikajärjestelmä oli poikennut 1.1.1971 voimaan tulleen virkaehtosopimuksen määräyksistä, eikä se myöskään ollut vastannut Kaupunkiliiton virkasäännön mallin 25 §:n 1 momentin III vaihtoehdon mukaista määräystä.
Ruokailu- ja kahvitauko muodostivat osan Tampereen kaupungin kuntakohtaisesta erityislaatuisesta järjestelmästä. Kaupunginvaltuuston päätös koski virasto- ja toimistotyöaikajärjestelmää kokonaisuudessaan. Ruokailuoikeutta, joka sisältyi työaikaan, ei voitu erottaa erilliseksi järjestelmäksi, kuten työantajapuoli oli erimielisyysneuvotteluissa katsonut.
Kaupunginhallitus oli vuonna 1988 todennut, että Tampereella noudatetun järjestelmän kohdalla oli kysymys kokonaisuudessaan virkaehtosopimuksen tarkoittamasta kuntakohtaisesta erityislaatuisesta järjestelmästä. Työtuomioistuimen tuomion nro 1977-114 perusteluista kävi myös ilmi, että kuntakohtaista erityislaatuista järjestelmää arvosteltiin kokonaisuutena.
Kunnallinen työmarkkinalaitos oli asian johdosta käydyissä keskusneuvotteluissa esittänyt, että erityislaatuisen järjestelmän mukainen työaika olisi osatyöaika. Tampereen kaupunginvaltuuston edellä mainittu päätös oli virastoja toimistotyöaikaa koskeva yleispäätös, joka oli koskenut kaikkia puheena olevaa työaikaa noudattavia kokoaikaisia viranhaltijoita ja työntekijöitä. Päätöksen mukainen työaika oli täysi työaika ja sitä noudattaville maksettiin täyttä palkkaa. Toimistotyöaikaa noudattavia ei ollut muullakaan päätöksellä määritelty osa-aikaisiksi tai heidän pyynnöstään työaikaa järjestetty osa-aikaiseksi. Työajan osa-aikaiseksi määrittely oli myös kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 5 §:n 3 momentin määräyksen vastaista, koska mainittu poikkeusmääräys syrjäytti kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen työaikaa ja palkkausta koskevat yleiset määräykset ja niiden soveltamisohjeet.
Kuntakohtaisella erityislaatuisella järjestelmällä tarkoitettiin, että asianomainen kunnallisen viranomaisen päätös järjestelmästä oli tehty ennen 1.12.1970 eli ennen virkaehtosopimusjärjestelmän käyttöönottoa. Työaikajärjestelyistä oli ennen virkaehtosopimusjärjestelmän voimaantuloa määrätty virkasäännössä. Tampereen kaupungin virkasääntö oli ollut mallivirkasäännön mukainen. Tampereen kaupunginvaltuuston 8.5.1968 tekemä päätös oli poikennut työaikajärjestelmän osalta mallivirkasäännöstä ja se oli siten muodostunut kuntakohtaiseksi erityislaatuiseksi järjestelmäksi.
Erimielisyyden johdosta käydyissä paikallisneuvotteluissa 8.5.1995 eikä myöskään keskusneuvotteluissa 9.6.1995 ja 15.9.1995 ollut päästy asiasta yksimielisyyteen.
VASTAUS
Vaatimukset
Kunnallinen työmarkkinalaitos on vastauksessaan, johon Tampereen kaupunki on yhtynyt, kiistänyt kanteen muilta kuin ruokailutaukoa koskevilta osilta ja pyytänyt sen hylkäämistä.
Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA JS:n, Kunta-alan unionin ja Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Tampereen kaupungin oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Perustelut
Ennen virkaehtosopimuslainsäädännön voimaantuloa 1.12.1970 kunnilla oli ollut oikeus yksipuolisesti päättää viranhaltijoidensa palvelussuhteen ehdoista kuten työajoista. Palvelussuhteen ehdoista oli määräyksiä muun muassa virkasäännössä sekä ohje- ja johtosäännöissä. Kuntien ja kuntainliittojen päätökset palvelussuhteen ehdoista olivat perustuneet pääsääntöisesti kuntien keskusjärjestöjen antamiin suosituksiin.
Viranhaltijoiden palvelussuhteen ehdot olivat tulleet kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaisesti sovittaviksi keskitetysti virkaehtosopimuksin. Virkaehtosopimusten määräykset olivat korvanneet kuntien ja kuntainliittojen palvelussuhteen ehtoja koskevat aikaisemmat virkasääntöjen määräykset sekä muiden sääntöjen määräykset ja muut päätökset. Ainoan poikkeuksen tästä olivat muodostaneet niin sanotut kuntakohtaiset erityislaatuiset järjestelmät, joita oli noudatettu koko virkaehtosopimusjärjestelmän voimassaoloajan ellei erityislaatuista järjestelmää ollut erikseen purettu. Kaikissa virkaehtosopimuksissa oli ollut nykyisen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 5 §:n 3 momenttia vastaava määräys.
Kanteessa tarkoitettu Tampereen kaupunginvaltuuston päätös täytti sen ajallisen edellytyksen, jota erityislaatuiselta järjestelmältä edellytettiin. Tämän ajallisen edellytyksen lisäksi erityislaatuinen järjestelmä edellytti, että kysymyksessä oleva järjestelmä sisällöltään poikkesi jollain tavoin kunnissa ja kuntainliitoissa yleisesti ennen 1.12.1970 noudatetusta järjestelmästä ja virkaehtosopimuksen määräyksistä.
Jos kunnassa noudatettu järjestelmä vastasi virkaehtosopimuksen määräyksiä, ei ollut tarvetta vedota aikaisempaan määräykseen. Viranhaltijat olivat saaneet samat edut virkaehtosopimuksen määräyksen perusteella.
Järjestelmän ollakseen erityislaatuinen tuli sisältönsä puolesta poiketa aikaisemmista suosituksista, virkasäännön tai ohje- tai johtosäännön mukaisista tai muista kunnallisella alalla yleisesti noudatetuista eduista. Tämä oli todettu muun muassa kunnallisen sopimusvaltuuskunnan tiedotuksessa nro 3/1972. Periaate kävi ilmi myös kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 1973 liitteen 2 1 §:n pöytäkirjamerkinnästä ja sitä koskevasta kunnallisen sopimusvaltuuskunnan yleiskirjeessä 61 a/1973 olevasta selostuksesta. Sama periaate oli todettu työtuomioistuimen tuomioissa nrot 1977-114 ja 1988-97.
Jos viranhaltijoiden palvelussuhteen ehdot olivat ennen 1.12.1970 määräytyneet sellaisten määräysten perusteella, jotka vastasivat ennen virkaehtosopimusjärjestelmän voimaantuloa yleisesti kunnissa voimassa olleita määräyksiä, ei kysymyksessä voinut olla erityislaatuinen järjestelmä. Ellei asianlaita olisi näin, olisivat kaikki ennen 1.12.1970 viranhaltijoita koskeneet palvelussuhteen ehdot erityislaatuisia. Erityislaatuisuus edellytti jo nimensä mukaisesti poikkeavaa järjestelmää joko toisiin kuntiin verrattuna tai kunnan sisällä yksittäisen viranhaltijan tai viranhaltijaryhmän osalta.
Yleisenä kuntia ja kuntainliittoja koskevana järjestelmänä oli pidettävä kuntien keskusjärjestöjen antamia suosituksia. Nyt esillä olevassa tapauksessa oli kysymys Kaupunkiliiton toimiston työaikoja ja virkasääntöä koskevasta suosituksesta. Jotta Tampereen kaupungissa voitaisiin katsoa olleen kuntakohtainen erityislaatuinen järjestelmä, tulisi pystyä osoittamaan, että Tampereen kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen päätösten perusteella Tampereen kaupungin viranhaltijoiden virasto- ja toimistotyöaika oli ruokailu- ja kahvitaukoa lukuun ottamatta poikennut jollakin tavalla sekä voimassa olleista yleisistä suosituksista että 1.12.1970 jälkeen voimaan tulleista virkaehtosopimuksen määräyksistä.
Käydyissä keskusneuvotteluissa osapuolet olivat olleet yksimielisiä siitä, että Tampereen kaupungissa oli voimassa erityislaatuinen järjestelmä siltä osin kuin oli kysymys 25 minuutin pituisen ruokailutauon (johon sisältyi kahvitauko) sisältymisestä virasto- ja toimistotyöaikaa tekevien viranhaltijoiden työaikaan. Erimielisyys koski sitä, oliko virasto- ja toimistotyöajan pituuden, mukaan lukien talvi- ja kesäkautta koskevat määräykset, katsottava muodostaneen erityislaatuisen järjestelmän, jota oli edelleen noudatettava.
Tampereen kaupunginvaltuuston 8.5.1968 tekemästä päätöksestä ilmeni, että valtuusto oli päätöksellään muuttanut Tampereen kaupungin virkasääntöä. Muutos oli koskenut muun muassa virasto- ja toimistotyössä noudatettavaa työaikaa. Päätös oli perustunut Kaupunkiliiton antamaan työaikoja koskevaan suositukseen ja mallivirkasääntöön. Kanteessa oli kysymys edellä mainitun valtuuston päätöksen ja siihen liittyvien kaupunginhallitusten päätösten sisällöstä virasto- ja toimistotyöaikaa koskevan virkasäännön 25 §:n 1 momentin osalta.
Tampereen kaupunginvaltuuston päätöksellä 8.5.1968 vahvistettu virasto- ja toimistotyöaika ei millään tavoin poikennut Kaupunkiliiton virkasäännön mallin 25 §:n 1 momentin III vaihtoehdon mukaisesta määräyksestä. Määräykset olivat täysin identtiset. Tampereen kaupungin virkasääntöön sisältynyt virasto- ja toimistotyöaikaa koskeva määräys oli myös täysin samansisältöinen kuin 1.1.1971 voimaan tulleen ensimmäisen kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 2 §:n 1 momentin III vaihtoehtoa koskeva määräys. Vastaava virasto- ja toimistotyöaikaa koskeva vaihtoehto oli sisältynyt kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen 30.4.1995 saakka.
Tampereen kaupunginvaltuusto oli päätöksellään 8.5.1968 vahvistanut Tampereen kaupungissa noudatettavaksi virasto- ja toimistotyössä työajan, joka oli tuolloin voimassa olleen virkasääntösuosituksen III vaihtoehdon sekä 1.1.1971 voimaan tulleen ensimmäisen kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen vastaavan vaihtoehdon mukainen. Kaupunginvaltuuston päätös ei sisältönsä puolesta täyttänyt kuntakohtaisen erityislaatuisen järjestelmän edellytyksiä. Ainoa erityislaatuiseksi järjestelmäksi katsottava palvelussuhteen ehto oli mainittua työaikaa noudattaville viranhaltijoille kuuluva oikeus ruokailla työaikana. Tämä poikkesi edellä mainitusta suosituksesta ja virkasäännön mallin määräyksistä.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Tampereen kaupunginvaltuusto on 8.5.1968 tekemällään päätöksellä hyväksynyt virkasäännön muutokset, jotka ovat perustuneet työajan lyhentämistä ja viisipäiväiseen työviikkoon siirtymistä koskeviin työaikalain säännösten muutoksiin. Hyväksytyn virkasäännön 25 §:n 1 momentin mukaan pääasiallisesti virasto- ja muussa toimistotyössä toimivan viranhaltijan säännöllinen työaika on 7 1/4 tuntia vuorokaudessa ja 36 1/4 tuntia viikossa. Sen viikon alusta, jolle kesäkuun 1. päivä sattuu, elokuun viimeisen täyden viikon loppuun säännöllinen työaika on kuitenkin 6 1/2 tuntia vuorokaudessa ja 32 1/2 tuntia viikossa.
Työaikalainsäädäntöön vuonna 1965 tehtyjen muutosten johdosta ovat kuntien keskusjärjestöt ja viranhaltija- ja työntekijäjärjestöt tehneet 15.3.1968 sopimuksen kunnallisten viranhaltijoiden työajoista sekä suositussopimuksen kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin työaikajärjestelyistä. Suositussopimukseen on liitetty virkasääntömalli, joka on koskenut työajan lyhentämiseen liittyviä virkasäännön uusia määräyksiä.
Kaupunkiliiton toimiston yleiskirjeellä N:o A 7/68 Kaupunkiliitto on lähettänyt edellä mainitut sopimukset ja virkasääntömallin tiedoksi kaupungeille ja kauppaloille. Kaupunkiliiton toimiston kirjeessä on kiinnitetty huomiota siihen, että virasto- ja toimistotyöajan kohdalla on virkasääntömallin 25 §:n 1 momentin eri vaihtoehdoista kunkin kaupungin ja kauppalan valittavaksi tarkoitettu nimenomaan se vaihtoehto, jonka mukainen vuosityöaika lähinnä vastaa asianomaisessa kaupungissa tai kauppalassa voimassa olevan virkasäännön mukaista vuosityöaikaa virasto- ja toimistotyössä.
Kaupunginhallitus on käsitellyt myös virkasääntömallin vaihtoehtoa IV, jonka käyttöönotto olisi kaupunginhallituksen mukaan lisännyt viranhaltijan vuotuista työaikaa noin 3 tunnilla 45 minuutilla. Tämän vaihtoehdon yhteydessä kaupunginhallitus on käsitellyt myös virkasääntömallin määräyksiä, jotka ovat koskeneet lepotauon antamista. Kapunginhallituksen päätöksen perusteluissa on todettu, että koska virkasääntömalliin määräysten mukaisen puolen tunnin pituisen työaikaan kuulumattoman lepotauon järjestäminen on osoittautunut vaikeaksi, on kaupunginhallitus päätynyt esittämään hyväksyttäväksi virasto- ja toimistotyöajan kohdalla virkasääntömallin vaihtoehtoa III.
Kaupunginvaltuuston 8.5.1968 hyväksymän virkasäännön 41 §:ään otetut lepotaukoa koskevat määräykset ovat olleet samansisältöiset kuin virkasääntömallin 41 §:n vastaavat määräykset. Määräyksen mukaan annettavaa lepotaukoa ei luettu työaikaan.
Tampereen kaupunginhallitus on hallintokunnille, virastoille ja laitoksille lähettämässään 20.5.1968 päivätyssä kirjeessä todennut kaupunginhallituksen päättäneen 13.5.1968 eräistä toimenpiteistä, jotka ovat johtuneet kaupunginvaltuuston 8.5.1968 tekemistä virkasäännön muutoksista ja lisäyksistä. Tällaisena kirjeessä on selostettu muun muassa kaupunginhallituksen lepotaukoa koskeva päätös, jonka mukaan virastotyössä on yhtäjaksoinen työaikaan sisältyvä 25 minuutin lepotauko. Mainittu lepotauko muodostuu siten, että varsinainen lepotauko on 15 minuuttia ja siihen yhdistetään suositussopimuksen 6 §:n mukainen 10 minuutin pituinen kahvitauko, jota ei siis anneta erillisenä.
Riippumatta siitä, olisiko Tampereen kaupungissa ennen 6.5.1968 hyväksyttyä virkasäännön muutosta käytössä ollut virasto- ja toimistotyöaika vastannut paremmin mallivirkasäännön 25 §:n 1 momentin IV vaihtoehtoa, on kaupunginvaltuusto kuitenkin hyväksynyt vaihtoehto III:n mukaisen virasto- ja toimistotyöajan. Samansisältöiset virasto- ja toimistotyöaikaa koskevat määräykset ovat sisältyneet myös 1.1.1971 voimaan tulleeseen ensimmäiseen kunnalliseen yleiseen virkaehtosopimukseen. Samansisältöinen virasto- ja toimistotyöaikaa koskeva määräys on ollut kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen sisältyvänä voimassa 30.4.1995 saakka.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA JS, Kunta-alan unioni ja Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Tampereen kaupungin yhteiset oikeudenkäyntikulut 7 200 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Koski, Määttänen, Kontio, Ahonen ja Kolula jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.
Tuomio on yksimielinen.