Labor court dismisses reinstatement claim but allows damages for unlawful termination of a mail carrier's contract.

Postinjakaja oli postinjakelun yhteydessä korvauksetta jakanut ulkopuolisen yrityksen mainoksia ja antanut niitä työtovereidensa jaettavaksi. Tämä menettely oli ristiriidassa hänen työsopimuksensa kanssa. Postinjakajan toiminnasta ei ollut aiheutunut työnantajalle sanottavaa vahinkoa. Työnantaja oli menetellyt irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisesti purkaessaan postinjakajan työsopimuksen.

Edellytyksiä työsuhteen palauttamiselle ei katsottu olevan olemassa.

Perusteettomasta työsuhteen päättämisestä maksettava korvaus määräytyi kaikkien asiassa esiin tulleiden, sopimusmääräyksessä tarkoitettujen seikkojen pohjalta tehdyn kokonaisarvion perusteella. Korvauksen kokonaisarvioon vaikuttavina seikkoina oli otettava huomioon muun ohessa postinjakajan oikeus työttömyyspäivärahaan.

Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kantaja Postiliitto ry Vastaaja PT:n Työnantajaliitto Kuultava Suomen Posti Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

PT:n Työnantajaliiton ja Postiliiton välisessä, 1.1.1994 31.10.1995 voimassa olleessa kuljetus, käsittely ja jakelutehtäviä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työnjohto sekä työsuhteen alkaminen ja päättyminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomiseen ja lomauttamiseen nähden noudatetaan, mitä siitä tämän sopimuksen liitteenä olevassa irtisanomissuojapöytäkirjassa on sovittu (liite 1).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa irtisanomissuojapöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta toistuvaa poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

3 § Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava palvelussuhteen jatkuttua yritykseen keskeytyksettä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5) yli 15 vuotta kuuden kuukauden irtisanomisaikaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Työnantajaa ei voida tuomita tässä pykälässä tai 15 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen työsopimuslain 47 f tai 51 §:n mukaisen vahingonkorvauksen lisäksi tai sen sijasta.

14 § Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

Jos työsopimus on irtisanottu 2 §:ssä sovittujen perusteiden vastaisesti, tuomioistuimen on vaatimuksesta harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että on olemassa edellytykset työsuhteen jatkumiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle. Työntekijän on tehtävä vaatimus kuuden kuukauden kuluessa työsopimuksen irtisanomista koskevan ilmoituksen toimittamisesta ja työnantajan ennen irtisanomisajan päättymistä.

Edellä 1 kappaleessa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

15 § Korvaus työsuhteen jatkuessa

Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle on olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko 13 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä 13 §:n 1 kappaleen mukaisen vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

22 § Sopimuksen seuraamusjärjestelmän soveltaminen

Sovittiin tämän sopimuksen seuraamusjärjestelmän soveltamisesta seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tämän sopimuksen perusteella voidaan tutkia, onko työsopimuslain 37 a §:n perusteella suoritettu irtisanominen johtunut tosiasiallisesti työntekijästä johtuvasta syystä ja olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:n perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Postiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Suomen Posti Oy on menetellyt työehtosopimuksen liitteenä olevan irtisanomissuojapöytäkirjan 2 §:n ja 22 §:n vastaisesti purkaessaan postinjakaja Markku Anttilan työsopimuksen.

Postiliitto on myös vaatinut, että työtuomioistuin irtisanomissuojapöytäkirjan 14 §:n nojalla harkitsee, ovatko edellytykset Anttilan työsuhteen palauttamiselle olemassa.

Postiliitto on lisäksi vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Suomen Posti Oy:n, mikäli yhtiö määräajan kuluessa tarjoaa Anttilalle hänen työsopimuksensa edellyttämää työtä, suorittamaan Anttilalle irtisanomisajan palkkana 55 104 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomitsemispäivästä lukien sekä irtisanomissuojapöytäkirjan 15 §:n nojalla työsuhteen jatkuessa maksettavana korvauksena aiheutuneesta vahingosta neljän kuukauden palkkaa vastaavat 32 800 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomitsemispäivästä lukien.

Postiliitto on edelleen vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Suomen Posti Oy:n maksamaan Anttilalle, mikäli Anttilan työsuhdetta ei palautettaisi, irtisanomisajan palkkana 55 104 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomitsemispäivästä lukien ja irtisanomissuojapöytäkirjan 13 §:n nojalla korvauksena perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavat 196 800 markkaa niinikään 16 prosentin korkoineen tuomitsemispäivästä lukien.

Postiliitto on vaatinut PT:n Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Postiliitto on lisäksi vaatinut Suomen Posti Oy:n velvoittamista korvaamaan Postiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Anttila oli otettu Suomen Posti Oy:n edeltäjän posti- ja lennätinlaitoksen palvelukseen virkamieheksi 30.7.1974. Posti- ja telelaitoksen muuttuessa vuoden 1994 alusta lukien osakeyhtiöksi Anttilan palvelussuhde oli muutettu vakinaisesta virkamiehestä työsopimuslain 1 §:n säännöksessä tarkoitukseksi toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi. Suomen Posti Oy oli purkanut Anttilan työsopimuksen 12.4.1995 päättymään 13.4.1995. Purkamisen syynä oli ollut, että Anttila oli postinjakelun yhteydessä jakanut Munkkiniemen Pyörähuolto Oy:n mainoksia. Työnantaja oli ilmoittanut purkamisen perustuvan työsopimuksen kilpailevan toiminnan kieltoon.

Anttila, joka oli ollut pitkään Munkkiniemen Pyörähuolto Oy:n asiakas ja saanut alennuksia pyöriensä huollosta, oli keväällä 1995 maininnut pyöräliikkeen omistajalle liikkeen mainosten jakamista koskeneen keskustelun yhteydessä, että hän voisi korvauksetta jakaa mainokset. Jaettavia mainoksia oli ollut noin 4 000 kappaletta.

Anttila oli vienyt Munkkiniemen Pyörähuolto Oy:ltä saamansa mainokset työpaikalleen ja aloittanut niiden jakamisen maanantaina 10.4.1995. Tuolloin hän oli tiedustellut myös muilta postinjakajilta, haluaisivatko hekin jakaa sanottuja mainoksia. Samalla hän oli ilmoittanut postinjakajille, ettei mainosten jakamisesta saanut korvausta. Mainoksia oli jaettu 10.4.1995 mennessä, jolloin työnantaja oli keskeyttänyt jakamisen, noin 2 000 kappaletta.

Suomen Posti Oy:n solmimiin työsopimuksiin oli otettu määräys, jonka mukaan työsopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä työntekijälle oli selvitetty kilpailevaa työsopimusta koskevat työsopimuslain rajoitukset. Yhtiö ei kuitenkaan ollut työsopimusta allekirjoitettaessa tai sen jälkeenkään selvittänyt työntekijöille, mitä työsopimuksen sanottu määräys tarkoitti yleisesti tai erityisesti postinjakajan työn kannalta. Anttilalle ei ollut tullut mieleenkään, että hänen lupaamansa korvaukseton ikäänkuin ystävänpalveluna suoritettu mainosten jakaminen olisi ollut luvaton teko.

Anttila ei ollut suunnitellut mainosten jakamista itsenäisenä ammatti- tai liiketoimintana eikä postinjakajan toimensa ohella. Munkkiniemen Pyörähuolto Oy ei olisi antanut mainoksia Suomen Posti Oy:n tai sen tytär- tai osakkuusyhtiöiden jaettavaksi, vaikka Anttila ei olisikaan niitä jakanut. Anttila ei ollut mainosten jakamisesta sopiessaan tai niitä jakaessaan tiennyt, että Munkkiniemen Pyörähuolto Oy oli joskus lähettänyt mainoksia myös postin kautta. Anttila ei myöskään ollut mainosten jakamisen vuoksi laiminlyönyt työtehtäviensä suorittamista. Hänen menettelynsä ei voitu katsoa vahingoittaneen Suomen Posti Oy:tä.

Suomen Posti Oy:llä ei ollut ollut työehtosopimuksen 2 ja 22 §:ssä tarkoitettua perustetta purkaa tai irtisanoa Anttilan työsopimusta. Postiliiton mielestä huomautus olisi ollut riittävä toimenpide asiassa. Anttila olisi tällä ymmärtänyt tekonsa merkityksen.

Kun työnantaja oli purkaessaan Anttilan työsopimuksen laiminlyönyt irtisanomisajan, se oli velvollinen maksamaan Anttilalle irtisanomisajan palkan ja lomakorvauksen kuudelta kuukaudelta eli yhteensä 55 104 markkaa.

Anttilan työsuhteessa noudatettavan työehtosopimuksen liitteenä olevan irtisanomissuojapöytäkirjan 15 §:n mukaan, jos työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, työtuomioistuin voi määrätä, että työnantajan on maksettava joko pöytäkirjan 13 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

Postiliitto oli jo paikallisneuvotteluissa 2.10.1995 vaatinut Anttilan työsuhteen palauttamista. Palauttamiselle oli olemassa irtisanomissuojapöytäkirjassa tarkoitetut edellytykset. Anttila halusi palata entiseen työhönsä. Sellaisia seikkoja, joiden vuoksi työsuhdetta ei voitaisi palauttaa, ei ollut olemassa.

Korvauksen määrä perustui kokonaisarviointiin. Anttilalle tuomittavan korvauksen suuruutta määrättäessä sitä lisäävinä seikkoina oli otettava huomioon, että alan huono työllisyystilanne heikensi Anttilan mahdollisuuksia saada uutta työtä ja että Anttilalla oli kaksi lasta huollettavanaan ja asuntovelkaa. Anttila oli edelleen jutun pääkäsittelypäivänä työtön. Huomioon oli otettava myös, että Anttilan oli vaikeaa koulutuksensa ja työkokemuksensa perusteella sijoittua muihin tehtäviin. Anttila oli käynyt keskikoulun ja koulun päättämisen jälkeen hän oli tullut suoraan posti- ja lennätinlaitoksen palvelukseen. Työnantajan korvausvelvollisuutta vähentäviä seikkoja ei ollut olemassa. Korvausta vähentävänä seikkana ei voitu ottaa huomioon ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen työttömyyspäivärahaa. Sellaisesta ei ollut irtisanomissuojapöytäkirjassa sovittu.

PT:n Työnantajaliitto oli liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa 8. ja 14.12.1995 hyväksynyt Suomen Posti Oy:n menettelyn. PT:n Työnantajaliitto oli siten laiminlyönyt valvoa, että Suomen Posti Oy noudattaa työehtosopimusta.

VASTAUS

Vaatimukset

PT:n Työnantajaliitto ja Suomen Posti Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä ja Postiliiton velvoittamista korvaamaan PT:n Työnantajaliiton ja Suomen Posti Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Anttilan yhdenjaksoinen palvelussuhde Suomen Posti Oy:n edeltäjään posti- ja lennätinlaitokseen oli alkanut 19.1.1976. Hänen työsuhteensa oli purettu 13.4.1995 lukien. Purkamisen syynä oli ollut, että Anttila oli tekemällä harmaan talouden periaattein palveluksia ulkopuoliselle yrittäjälle kilpaillut työnantajansa kanssa. Lisäksi Anttila oli toiminut epärehellisesti ja epälojaalisti työnantajaansa kohtaan.

Anttila oli työajallaan, työnantajan tiloissa ja työnantajan työvälineillä tehnyt useiden päivien ajan Suomen Posti Oy:n toimialaan kuuluvaa työtä Munkkiniemen Pyörähuolto Oy:lle. Lisäksi Anttila oli yllyttänyt Suomen Posti Oy:n muita työntekijöitä osallistumaan samaan menettelyyn. Muutamat työntekijät olivatkin osallistuneet mainosten jakamiseen. Suomen Posti Oy:n laskutuksen ohi Anttilan jaettavakseen ottamien noin 4 000 mainoksen määrä vastasi postinjakajan noin neljän päivän työpanosta. Postinjakelun mitoitusjärjestelmän mukaan postinjakaja jakoi yhden työpäivänsä aikana noin 1 000 osoitteetonta ja osoitteellista lähetystä. Kysymyksessä olevien mainosten työmäärä vastasi siten Anttilan jakelutoimipaikan yhden viikon osoitteettomien mainosten jakelun koko liikevaihtoa. Jakeluerän rahallinen arvo oli Suomen Posti Oy:n hinnoittelun mukaan ollut ainakin 2 147 - 2 489 markkaa.

Anttila oli tiennyt, että puheena olevan kaltaista kilpailevaa toimintaa ei Suomen Posti Oy:ssä saanut harjoittaa. Pääkaupunkiseudun alueyksiköissä oli jo syksyllä 1993 selvitetty henkilöstön kilpailevaa toimintaa ja asiasta oli tiedotettu työntekijöille. Uudelleen asia oli otettu esille kesällä 1994 Suomen Posti Oy:n tehdessä työsopimuksia työntekijöiden kanssa. Myös Anttilan työsopimuksessa oli ollut viittaus työsopimuslain kilpailukieltoon. Työsopimusta allekirjoitettaessaan työntekijät olivat saaneet asiasta erillisen kirjallisen tiedotteen ja selosteen, jotta he ymmärtäisivät ehdon sisällön ja velvoittavuuden. Myös keväällä 1995 uusien yritysten ilmoittauduttua pääkaupunkiseudulla mukaan jakelukilpailuun Anttilan työpaikalla oli asiasta tiedotettu aktiivisesti. Anttila oli jo virkamiesaikanaan ollut tietoinen kilpailevaan työhön liittyvistä ohjeista. Kilpailevaa toimintaa koskevat periaatteet oli selostettu ja opetettu Anttilalle myös hänen virkamiesaikanaan käymällään postimieskurssilla.

Postinjakajien työsopimuksiin oli otettu kilpailevaa toimintaa koskeva määräys nimenomaan postinjakeluun liittyvien kilpailevan toiminnan uhkien vuoksi. Postinjakelun liiketoiminnassa kilpailevaa toimintaa oli muun muassa sanomalehden jakelun ja erityisesti erilaisten mainosten jakelun alalla. Postinjakajat saivat työssään työnantajan kustannuksella arvokasta tietoa jakelun kohdemarkkinoista ja niiden rakenteesta. Tätä tietoa oli haluttu varjella ja estää kilpailevien jakelutoiminnan harjoittajien hyötyminen siitä.

Munkkiniemen Pyörähuolto Oy oli aikaisemmin käyttänyt postia mainosten jakeluun, joten se tiesi saavansa merkittävää jakelupalvelua Anttilalta. Anttila oli tehnyt edullisemman tarjouksen työstä, jonka yhtiö olisi voinut ostaa myös Suomen Posti Oy:ltä. Näin molemmat osapuolet olivat käytännössä olleet hyötymässä tästä kielletystä menettelystä ja sopimuksesta.

Anttilan työsopimusvelvoiteiden vastainen menettely osoitti häikäilemättömyyttä, normaalia suurempaa röyhkeyttä ja piittaamattomuutta työnantajan eduista. Anttila oli asiaa selvitettäessä yrittänyt puolustella tekoaan väittämällä, ettei Munkkiniemen Pyörähuolto Oy ollut ennen käyttänyt postin palveluja mainosten jakamisessa. Tämä selitys ei ollut uskottava, koska yhtiö oli hyväksynyt Anttilan tarjouksen juuri sen halpuuden perusteella. Suomen Posti Oy:n saaman selvityksen mukaan Anttila oli ollut kilpailupyöräharrastuksensa vuoksi pyöräliikkeelle keskimääräistä merkittävämpi asiakas.

Postinjakajan työ vaati työntekijältä korostunutta luotettavuutta. Luotettavuutta edellytti postinjakajan työn itsenäinen luonne ja se, että postinjakaja käsitteli asiakkaiden henkilökohtaisia postilähetyksiä. Anttila oli laiminlyönyt noudattaa osoitteetomien lähetysten jakelusta annettuja määräyksiä ja siten menettelyllään rikkonut luottamussuhteen. Tällaisessa luottamussuhteen pettämistilanteessa Anttilan työsuhteen palauttamiselle ei ollut perusteita. Anttilan toiminta oli leimannut työpaikan muitakin työntekijöitä. Hänen menettelynsä oli yleisesti ollut työpaikalla tiedossa. Työsuhteen palauttaminen olisi viesti työntekijöille siitä, että Anttilan menettely olisi hyväksyttävää ja siitä saattoi hyötyä.

Anttilan tapauksessa ei ollut olemassa perusteita korvaukselle tai korvausta lisääville tekijöille. Sen sijaan korvausta vähentävinä tekijöinä oli otettava huomioon Anttilan teon tahallisuus, törkeys ja suunnitelmallisuus, kielletyn toiminnan kesto ja laajuus sekä toiminnan harjoittaminen työajalla ja muiden työntekijöiden yllyttäminen samaan toimintaan. Korvausta vähentävänä tekijänä oli vielä otettava ansionmenetyksen osalta huomioon myös Anttilalle mahdollisesti maksetut työttömyyspäivärahat ja hänen ansaitsemansa muut tulot.

Suomen Posti Oy ei ollut Anttilan työsopimuksen purkaessaan menetellyt työehtosopimuksen liitteenä olevan irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisesti. PT:n Työnantajaliitolla oli Anttilan käyttäytymisen vuoksi ollut perusteltu aihe uskoa, että työnantaja oli menetellyt työehtosopimuksen mukaisesti. PT:n Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Suomen Posti Oy on 12.4.1995 purkanut Suomen Posti Oy:n ja sen edeltäjän posti- ja lennätinlaitoksen palveluksessa vuodesta 1974 lukien yhdenjaksoisesti työskennelleen postinjakaja Markku Anttilan työsopimuksen päättymään 13.4.1995. Purkamisen perusteeksi työnantaja on ilmoittanut, että Anttila on työaikanaan työnantajan tiloissa ja työvälineillä tehnyt useana päivänä työsopimuksensa mukaista työtä toiselle yritykselle ja yllyttänyt työtovereitaan osallistumaan tähän työhön. Työnantaja on katsonut Anttilan sanotulla menettelyllään rikkoneen työsopimuksensa kilpailevan toiminnan kieltoa ja toimineen epärehellisesti ja epälojaalisti työnantajaansa kohtaan.

Posti- ja lennätinlaitoksen 1.1.1994 tapahtuneen yhtiöittämisen seurauksena yhtiö on tehnyt posti- ja lennätinlaitoksen palveluksessa olleiden virkamiesten kanssa työsopimuslain 1 §:n tarkoittamat työsopimukset. Anttila on 25.4.1994 allekirjoittanut työsopimuksen, jonka mukaan hänelle on allekirjoituksen yhteydessä selvitetty salassapitoa, vaitiolovelvollisuutta ja kilpailevan työsopimuksen kieltoa koskevat työsopimuslain rajoitukset. Sopimuksen mukaan työntekijä ei myöskään saa ryhtyä sellaiseen liikeyritykseen, joka on Suomen Posti Oy:hyn liikesuhteessa siten, että työntekijä työnsä perusteella voisi hankkia itselleen välitöntä tai välillistä etua. Työnantajapuolen esittämän selvityksen mukaan yhtiö on ainakin henkilöstöpalavereissa ja kirjallisilla ohjeilla selvittänyt työntekijöilleen kilpailevan toiminnan kiellon tarkoitusta.

Anttila oli sopinut erään tuntemansa pyöräliikkeen omistajan kanssa liikkeen noin 4 000 - 5 000 mainoksen jakamisesta liikkeen ympäristössä. Työtuomioistuimessa todistelutarkoituksessa kuullun Anttilan ja todistajana kuullun pyöräliikkeen omistajan yhdensuuntaisten kertomusten mukaan Anttila oli tarjoutunut jakamaan mainokset talkoohengessä ja ystävänpalveluna. Jakamistyöstä ei ollut sovittu tai tarkoitettu maksaa Anttilalle minkäänlaista palkkiota tai korvausta taikka antaa hänelle tavanomaisesta poikkeavaa alennusta liikkeen tuotteista. Pyöräliikkeen omistaja olisi kertomansa mukaan jakanut mainokset viikonlopun kahtena päivänä itse, jollei Anttila olisi niitä jakanut. Pyöräliike oli 1990-luvun alkupuolella kerran antanut mainoksia postin jaettavaksi. Sen jälkeen omistaja oli useana vuonna hoitanut jakamisen itse tai talkootyönä.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan Anttila on tuonut mainokset työpaikalle ja säilyttänyt niitä postinjakajien toimitilojen lattialla ja omassa pukukaapissaan. Hän on aloittanut mainosten jakamisen 10.4.1995 työaikanaan postinjakelun yhteydessä. Anttila on tuolloin tiedustellut työtovereiltaan, halusivatko he jakaa vapaaehtoisesti mainoksia. Samalla hän on kertonut, että mainokset kuuluvat hänelle ja ettei niiden jakamisesta saa minkäänlaista korvausta. Muutamat Anttilan työtoverit ovat osallistuneet mainosten jakamiseen toisten kieltäytyessä siitä. Mainoksia on ehditty jakaa noin 2 000 kappaletta ennen kuin työnantaja on 12.4.1995 puuttunut asiaan ja kieltänyt sen. Työnantaja on antanut mainosten jakamiseen osallistuneille Anttilan työtovereille varoituksen.

Suomen Posti Oy:n ilmoituksen mukaan Anttilan jaettavakseen ottamien mainosten määrä vastasi hänen toimipaikkansa yhden viikon osoitteettomien mainosten jakelun liikevaihtoa eli noin 2 500 markkaa.

Esitetty selvitys työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että Anttila on ilman kilpailu- ja ansiotarkoitusta sopinut pyöräliikkeen mainosten jakamisesta. Työnantajansa toiminta mainosten jakelussa huomioon ottaen Anttilan olisi kuitenkin tullut havaita, että hänen henkilökohtaiseen sopimukseensa perustuva mainosten korvauksetonkin jakaminen työaikana postinjaon yhteydessä on ristiriidassa hänen työsopimuksensa edellyttämien työtehtävien kanssa. Samanlaatuisena menettelynä on pidettävä myös mainosten tarjoamista työtovereille jaettavaksi. Kun otetaan huomioon yhtiön ilmoittama mahdollisesti saamatta jäänyt tulojen määrä ja Anttilan mainosten jakamiseen käyttämä työaika, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Anttilan toiminta olisi ollut sen laatuista ja laajuista, että siitä olisi juurikaan aiheutunut työnantajalle vahinkoa.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että työnantajalla ei ole ollut irtisanomissuojapöytäkirjan 2 ja 22 §:ssä tarkoitettua perustetta purkaa tai irtisanoa Anttilan työsopimusta.

Kun Anttilan työsopimus on purettu eikä hänelle ole maksettu irtisanomisajan palkkaa, työnantaja on velvollinen sen hänelle maksamaan. Lisäksi työnantaja on velvollinen maksamaan Anttilalle korvausta perusteettomasta työsuhteen päättämisestä. Sanotun palkan ja korvauksen suorituksen viivästyessä niille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisesti, sellaisena kuin tuo lainkohta on 1.5.1995 voimaan tulleessa laissa (284/95).

Suomen Posti Oy on ilmoittanut, ettei työsuhteen palauttaminen työsuhteen päättämisen syy huomioon ottaen ollut mahdollista. Anttilan itsensä työsuhteen päättämiseen antama aihe huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, ettei edellytyksiä työsuhteen palauttamiselle ole olemassa.

PT:n Työnantajaliitto on osapuolten välillä käydyissä neuvotteluissa hyväksynyt Suomen Posti Oy:n menettelyn asiassa. Kun Anttilan työsopimuksen lakkauttamiseen johtaneet seikat ovat keskeisiltä osin olleet selvitettävissä vasta oikeudenkäynnissä, työnantajaliiton ei työtuomioistuimen mielestä voida voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Suomen Posti Oy on menetellyt irtisanomispöytäkirjan 2 ja 22 §:n vastaisesti purkaessaan Anttilan työsopimuksen.

Suomen Posti Oy velvoitetaan maksamaan Anttilalle irtisanomisajan palkkana 55 104 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Suomen Posti Oy velvoitetaan suorittamaan Anttilalle korvauksena irtisanomissuojapöytäkirjan vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 110 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Muilta osin kanne hylätään.

Suomen Posti Oy velvoitetaan korvaamaan Postiliiton oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen PT:n Työnantajaliitto saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Tiitinen, Kontio, Vänttinen, Pystynen ja Porttila jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.