Labor court allows partial wage increase for firefighter substitute based on job duties matching collective agreement list.

Valtakunnansovittelijan sovintoehdotus, joka työtuomioistuimen tuomion nro 1995-55 mukaan täytti muotonsa puolesta kunnallisessa virkaehtosopimuslaissa virkaehtosopimuksen syntymiselle asetetut vaatimukset, oli muodostanut myös asianosaisten välillä noudatettavan työehtosopimuksen.

Sovintoehdotuksen määräyksen mukaan maksettiin tässä tarkoitettua erillistä palkanlisää määräyksessä luetelluilla nimikkeillä työskenteleville viranhaltijoille ja työntekijöille. Asianosaisten välillä vallitsi yksimielisyys siitä, että määräyksessä mainittua nimikeluetteloa ei ollut tarkoitettu tyhjentäväksi.

Sovintoehdotuksen kysymyksessä olevaa määräystä tuli siten soveltaa muihinkin pääasiassa operatiivista palo- ja pelastustointa tekeviin henkilöihin kuin niihin, jotka sovintoehdotuksen kysymyksessä olevassa kohdassa oli virka- ja työnimikkeinä nimenomaisesti mainittu.

Kun kunnan palveluksessa palokalustonhoitajan-kiinteistönhoitajan nimikkeellä työskentelevän työntekijän työtehtävistä pääosa oli ollut sellaisia tehtäviä, joita sovintoehdotuksessa luetellut henkilöt tekivät, oli myös hänellä oikeus sovintoehdotuksen mukaiseen erilliseen palkanlisään.

Koska kannetta ei ollut kielletyllä tavalla muutettu, kanteen tutkimista vastaan tällä perusteella esitetty väite hylätty.

Kantaja Suomen Palomiesliitto SPAL ry Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Elimäen kunta

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtakunnansovittelijan Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välisen työriidan ratkaisemiseksi sekä Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n ilmoittamien työnseisausten lopettamiseksi 25.4.1995 tekemässä sovintoehdotuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Palkantarkistukset vuonna 1995

2.1. 30.4.1995 virka- tai työsuhteessa oleville ylipalomiehille, palomiehille, palomies-päivystäjille, nuoremmille palomiehille, palomies-sairaankuljettajille, aluehälytyskeskuksen hoitajille, hälytyspäivystäjille, aluehälytyskeskuksen esimiehille, hälytysmestareille, paloesimiehille, ruiskumestareille, palomestareille sekä palomestari-palotarkastajille maksetaan 1.5.1995 alkaen erillisenä markkamääräisenä lisänä 200 markkaa kuukaudessa siihen saakka, kunnes tämän sovintoehdotuksen 2.3.-kohdassa tarkoitetut palo-pelastustointa koskevat uudet palkkausmääräykset otetaan käyttöön. Uusien palkkamääräysten käyttöönoton yhteydessä kenenkään palkkaa ei alenneta.

2.2. Tehtäväkohtaiset ja henkilökohtaiset palkantarkistukset määräytyvät 1.5.1995-31.12.1995 välisenä aikana KVTES:n 1.5.1995 voimaan tulevan järjestelmän tason mukaisesti siten, että viranhaltijan/työntekijän tehtäväkohtaista ja henkilökohtaista palkkaa korotetaan samalla tavoin kuin Y-taulukoiden mukaisia vastaavia palkkoja korotetaan KVTES 1995-1996:n liitteenä olevien Y-taulukoiden mukaan.

2.3. Viimeistään 1.12.1995 lukien otetaan käyttöön palo- ja pelastustointa koskevat uudet palkkausmääräykset, josta ajankohdasta lukien on paikallisesti käytettävissä epäkohtien korjaamiseen 0,3 %:n suuruinen järjestelyvaraerä siten kuin TS-95:n allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n 3-kohdassa on sanottu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Suomen Palomiesliitto SPAL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että sen ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen 26.4.1995 hyväksymän sovintoesityksen 2.1 kohtaa tulkitaan siten, että sopimusta sovelletaan muihinkin pääasiassa operatiivista palo- ja pelastustointa tekeviin henkilöihin kuin pelkästään niihin, jotka sopimuksen soveltamisalaa koskevassa kohdassa on virka- ja työnimikkeinä nimenomaisesti mainittu.

Suomen Palomiesliitto SPAL on vaatinut Elimäen kunnan velvoittamista maksamaan palokalustonhoitaja Markku Backmanille 200 markkaa kuukaudessa 1.5.1995 alkaen koko sopimuksen voimassaoloajalta laillisine viivästyskorkoineen. Viivästyskorko on velvoitettava maksamaan kuukausittain 200 markan saatavan osalta kunkin kuukauden 12 päivästä lukien.

Suomen Palomiesliitto SPAL on vaatinut lisäksi Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamista korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Suomen Palomiesliitto SPAL:n ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen 26.4.1995 hyväksymän valtakunnansovittelijan tekemän sovintoesityksen kohdassa 2.1 oli määritelty tässä esitetyn sopimuksen soveltamisala eli ne ammattiryhmät, joihin sopimusta sovellettiin ja joille kysymyksessä olevassa kohdassa mainittu 200 markan suuruinen palkankorotus kuului maksaa. Valtakunnansovittelijan luona käydyissä sopimusneuvotteluissa oli useaan otteeseen todettu, että sopimuksen soveltamisalaa koskeva luettelo ei ollut täydellinen, koska sopimukseen oli mahdotonta ottaa kaikkia operatiivista työtä tekevien nimikkeitä. Neuvotteluissa oli todettu luettelon olevan esimerkinomainen. Kysymyksessä olevaa kohtaa sovellettaessa ratkaisevaksi oli katsottu se, tekikö henkilö palo- ja pelastusalan operatiivista työtä. Sovintoesitys oli koskenut sekä virka- että työsuhteisia henkilöitä.

Edellä mainittu tulkinta oli yhteisesti hyväksytty valtakunnansovittelijan toimistossa käytyjen neuvottelujen yhteydessä. Suomen Palomiesliitto SPAL:n pyynnöstä valtakunnansovittelija oli vielä vahvistanut edellä esitetyn tulkinnan sovintoesityksen hyväksymisen jälkeen.

Elimäen kunnan palveluksessa oleva Backman teki ammattinimikkeestään huolimatta sopimuksen 2.1 kohdassa mainittuja palomiehen tehtäviä. Tämä kävi ilmi Elimäen kunnan laatimasta palokalustonhoitajan tehtäviä koskevasta luettelosta. Tämän mukaan Backmanin tehtävät vastasivat niin sanottujen pienten palokuntien vakinaisten palomiesten tehtäviä. Backman oli Elimäen kunnassa ainoa vakinainen operatiivista palotointa tekevä henkilö.

Sopimus ei ollut nimikkeistön osalta tyhjentävä, vaan sopimuksen soveltamisen kannalta ratkaisevaa oli työn tosiasiallinen luonne. Tämän vuoksi Elimäen kunta oli velvollinen maksamaan myös Backmanille sopimuksen mukaisen 200 markan suuruisen palkankorotuksen.

Elimäen kunta oli kuitenkin kieltäytynyt palkankorotuksen maksamisesta. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli ilmoittanut työnantajalle, että Backmanille ei kuulunut maksaa kysymyksessä olevaa palkankorotusta. Suomen Palomiesliitto SPAL oli esittänyt Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle neuvottelujen käymistä syntyneen erimielisyyden johdosta. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut ottanut kantaa itse asiaan, vaan se oli ainoastaan todennut, että Kunnallisella työmarkkinalaitoksella ei ollut velvollisuutta neuvotella asiasta Suomen Palomiesliitto SPAL:n kanssa. Näin ollen asia oli jäänyt erimieliseksi Suomen Palomiesliitto SPAL:n sekä Elimäen kunnan ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välillä.

Keskeinen erimielisyyskysymys asiassa oli se, sovellettiinko edellä mainittua Suomen Palomiesliitto SPAL:n ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen 26.4.1995 hyväksymää sopimusta myös työsopimussuhteiseen Backmaniin. Jos tässä tulkintakysymyksessä päädyttiin siihen, että sopimusta sovellettiin myös Backmaniin, oli kysymyksessä olevaa sopimusta pidettävä myös työehtosopimuksena ja näin ollen työtuomioistuin oli työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaisesti toimivaltainen ratkaisemaan edellä esitetyn suoritusvaatimuksen.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteessa esitetyn suoritusvaatimuksen jättämistä tutkittavaksi ottamatta.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on toissijaisesti kiistänyt kanteen kokonaisuudessaan ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lisäksi vaatinut Suomen Palomiesliitto SPAL:n velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Oikeudenkäyntiväite

Kanteessa esitetty suoritusvaatimus oli perustettu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Palomiesliitto SPAL:n välillä 26.4.1995 muodostuneeseen virkaehtosopimukseen. Backman oli kuitenkin työsopimussuhteessa Elimäen kuntaan. Tämän vuoksi Elimäen kuntaan ei voitu mainitun virkaehtosopimuksen perusteella kohdistaa Backmanin työsuhteen ehtoja koskevia vaatimuksia.

Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 2 momentin perusteella työtuomioistuin voi käsitellä ja ratkaista virkaehtosopimukseen perustettua suoritusvelvollisuutta koskevan kanteen vain, jos velvollisuus suoritukseen riippui virkaehtosopimuksen tulkintaa tai muuta sanotun pykälän 1 momentissa mainittua seikkaa koskevan riidan ratkaisusta. Työsopimussuhteiselle Backmanille maksettavaa palkkaa koskeva suoritusvelvollisuus perustui kuitenkin työsopimukseen ja työehtosopimukseen eikä virkaehtosopimukseen.

Elimäen kunnan suoritusvelvollisuus ei siten riippunut virkaehtosopimusta koskevan riidan ratkaisusta.

Elimäen kunnan velvollisuus maksaa asianomaisille työntekijöille kanteessa tarkoitettu palomieslisää perustui Teknisten sopimuksen 1995 - 1996 muuttamisesta 26.4.1995 tehdyn virka- ja työehtosopimuksen 1 §:ään. Tämän virkaja työehtosopimuksen olivat allekirjoittaneet Kunnallinen työmarkkinalaitos, Akava JS ry, Kunta-alan unioni ry ja Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry. Suomen Palomiesliitto SPAL ei ollut tähän virkaja työehtosopimukseen osallinen eikä muutenkaan sidottu. Työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 1 momentin nojalla Suomen Palomiesliitto SPAL ei siten voinut olla asiassa kantajana.

Haastehakemuksessa vahvistusvaatimus oli perustettu virkaehtosopimukseen. Tätä vahvistusvaatimusta oli suullisessa valmistelussa muutettu. Kysymys oli tältä osin kielletystä kanteen laajentamisesta.

Pääasia

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Palomiesliitto SPAL:n väliseksi virkaehtosopimukseksi muodostuneen valtakunnansovittelijan 25.4.1995 tekemän sovintoehdotuksen 2.1 kohdassa oleva nimikeluettelo ei ollut tyhjentävä. Kysymyksessä olevaa kohtaa oli tarkoitettu sovellettavaksi myös sellaisiin henkilöihin, joiden tehtävänimikettä ei ollut mainittu nimikeluettelossa, mutta jotka kuitenkin tekivät samaa työtä kuin joku sellainen viranhaltija, jonka nimike oli mainittu luettelossa. Virkaehtosopimuksen sanamuodon perusteella oli selvää, että sopimuksen 2.1 kohdassa tarkoitettiin vain niitä viranhaltijoita, jotka tekivät sellaista niin sanottua operatiivista työtä, jollaista luettelossa mainitut viranhaltijatkin tekivät. Tämä oli myös virkaehtosopimuksen sopijapuolten yhteisen tarkoituksen mukainen tulkinta. Tämän tulkinnan kannalla oli ollut myös valtakunnansovittelija.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Palomiesliitto SPAL:n välille 26.4.1995 syntyneen virkaehtosopimuksen 2.1 kohdassa ei ollut mainittu esimerkiksi palokalustonhoitajan nimikettä. Palokalustonhoitaja oli kuitenkin sanotussa kohdassa tarkoitettu viranhaltija, jos hänen tehtävänsä olivat samanlaiset kuin jonkun nimikeluettelossa mainitun viranhaltijan, esimerkiksi palomiehen virkatehtävät. Mainitun virkaehtosopimuksen 2.1 kohdassa ei ollut myöskään mainittu palopäällikön nimikettä. Tämä johtui siitä, että palopäällikön tehtävistä ei ollut tarkoitettu maksettavaksi puheena olevaa 200 markan suuruista niin sanottua palomieslisää.

Vahvistusvaatimus, jonka mukaan 200 markan suuruista erillistä lisää tulisi 26.4.1995 syntyneen virkaehtosopimuksen 2.1 kohdan perusteella maksaa myös sellaisille viranhaltijoille, jotka tekivät pääasiassa operatiivisia palo- ja pelastustehtäviä, ei siten ollut mainitun virkaehtosopimuksen mukainen. Näin ollen Elimäen kunnan velvollisuutta maksaa työsopimussuhteiselle kiinteistöhoitaja-palokalustonhoitaja Backmanille kanteessa tarkoitettua 200 markan suuruista erillistä niin sanottua palomieslisää ei voitu perustaa kanteessa mainittuun virkaehtosopimukseen.

Kunnalla ei ollut velvollisuutta maksaa Backmanille edellä tarkoitettua lisää siinäkään tapauksessa, että Backman olisi ollut Elimäen kuntaan virkasuhteessa eikä työsopimussuhteessa. Backmanin tehtävänimike oli kiinteistöhoitaja-palokalustonhoitaja. Hänen tehtävistään 40 prosenttia oli kiinteistöhoitotehtäviä ja 60 prosenttia palokalustonhoitajan tehtäviä. Tästä syystä Backmania ei voitu pitää virkaehtosopimuksen 2.1 kohdassa tarkoitettuna operatiivista työtä tekevänä henkilönä. Kiinteistönhoitotehtävät ja palokalustonhoitotehtävät eivät olleet virkaehtosopimuksen 2.1 kohdassa mainittujen nimikkeiden mukaisia tehtäviä.

Backman teki myös palopäällikölle kuuluvia operatiivisia tehtäviä silloin, kun palopäällikkö ei niitä tehnyt. Tällaisia tehtäviä olivat muun muassa osallistuminen vapaamuotoiseen varallaoloon eli päivystykseen vuoroviikoin palopäällikön kanssa ja toimiminen hälytyksen sattuessa sammutus- ja pelastustoiminnan johtajana sekä johtoautonkuljettajana. Backman toimi myös palopäällikön ensisijaisena varamiehenä. Nämäkään tehtävät eivät olleet sellaisia, joita joku virkaehtosopimuksen 2.1 kohdassa mainittujen nimikkeiden mukaisissa tehtävissä toimiva henkilö tekisi. Kanteessa tarkoitettuun virkaehtosopimukseen osallisten yhteisen kannan mukaan palopäällikölle ei maksettu 200 markan suuruista niin sanottua palomieslisää.

Backman ei siten tehnyt lainkaan sellaisia tehtäviä, joita tekeville 200 markan suuruista erillistä palomieslisää tulisi maksaa. Tämän vuoksi Elimäen kunta ei ollut velvollinen maksamaan Backmanille vaadittua 200 markan suuruista palomieslisää.

Kanteessa tarkoitettua 200 markan suuruista palomieslisää tuli virkaehtosopimuksen 2.1 kohdan perusteella maksaa vain siihen asti, kunnes mainitun virkaehtosopimuksen 2.3 kohdassa tarkoitetut palo- ja pelastustointa koskevat uudet palkkausmääräykset otetaan käyttöön. Nämä uudet palkkausmääräykset oli virkaehtosopimuksen 2.3 kohdan mukaan tullut ottaa käyttöön viimeistään 1.12.1995 lukien. Elimäen kunnassa mainitut uudet palkkamääräykset oli otettu käyttöön 1.12.1995. Näin ollen virkaehtosopimuksen koko voimassaoloaikaan kohdistuva suoritusvaatimus oli perusteeton ainakin siltä osin kuin se koski 1.12.1995 jälkeistä aikaa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta sillä perusteella, että suullisessa valmistelussa vaatimukset on perustettu asianosaisten 26.4.1995 hyväksymän valtakunnansovittelijan tekemän sovintoehdotuksen määräyksiin, vaikka alkuperäisessä haastehakemuksessa vaatimukset on perustettu virkaehtosopimuksen määräyksiin. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen mukaan kysymys on kielletystä kanteen laajentamisesta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset on valmistelussa tehdyn muutoksen jälkeen perustettu saman asiakirjan määräyksiin kuin haastehakemuksessa esitetyt vaatimukset. Vaatimusten hyväksyminen johtaa asiallisesti alkuperäisessä kanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen hyväksymiseen ja myös haastehakemuksen mukaisen suoritusvelvollisuuden vahvistamiseen. Tähän nähden asian ei ole katsottava muuttuneen toiseksi oikeudenkäynnin aikana, eikä kannetta siten ole muutettu oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:ssä kielletyllä tavalla.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin hylkää kanteen tutkimista vastaan esitetyn väitteen.

Pääasiaratkaisun perustelut

Valtakunnansovittelija on 25.4.1995 tehnyt sovintoehdotuksen Suomen Palomiesliitto SPAL:n ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välisen työriidan ratkaisemiseksi ja Suomen Palomiesliitto SPAL:n ilmoittamien työnseisausten lopettamiseksi. Suomen Palomiesliitto SPAL ja Kunnallinen työmarkkinalaitos ovat 26.4.1995 hyväksyneet sovintoehdotuksen sellaisenaan.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on katsonut, että valtakunnansovittelijan tekemä sovintoehdotus, jonka Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Suomen Palomiesliitto SPAL ovat hyväksyneet, ei muodostanut työehtosopimusta, koska se ei täyttänyt niitä muotovaatimuksia, jotka työehtosopimuksen syntymiselle työehtosopimuslaissa on asetettu.

Työehtosopimuslain 2 §:n mukaan työehtosopimus on tehtävä kirjallisesti. Lain mukaan työehtosopimus syntyy myös siten, että sopimuksen sisältö merkitään sopimuspuolten pitämässä neuvottelussa laadittuun pöytäkirjaan, joka on yhteisesti sovitulla tavalla oikeaksi todettu. Vastaavan sisältöiset säännökset sisältyvät valtion virkaehtosopimuslakiin ja kunnalliseen virkaehtosopimuslakiin.

Työtuomioistuin on edellä tarkoitettua säännöstä tulkitessaan katsonut, että valtakunnansovittelijan allekirjoituksella valtakunnansovittelijan pöytäkirja on tullut todetuksi oikeaksi laissa edellytetyin tavoin yhteisesti sovitulla tavalla ja että siihen sisältyvä asianosaisten välisessä työ- tai virkariidassa syntynyt sovinto voi sellaisenaan sitoa asianosaisia työehtosopimuksena tai virkaehtosopimuksena.

Työtuomioistuin on tuomiossaan nro 1995-55 katsonut, että Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Palomiesliitto SPAL:n hyväksyttyä 26.4.1995 valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen on asianosaisten välillä syntynyt sopimus, joka muotonsa puolesta täyttää kunnallisessa virkaehtosopimuslaissa säädetyt vaatimukset. Nyt esillä olevassa asiassa työtuomioistuimella ei ole aihetta päätyä toisenlaiseen arvioon. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo, että asianosaisten hyväksyttyä valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen on asianosaisten välillä syntynyt sopimus, joka muotonsa puolesta täyttää työehtosopimuslaissa työehtosopimukselle asetetut vaatimukset. Sovintoehdotus täyttää myös sisältönsä puolesta ne vaatimukset, joita työehtosopimuksena pidettävältä sopimukselta työehtosopimuslain 1 §:n 1 momentin perusteella edellytetään.

Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että valtakunnansovittelijan 25.4.1995 tekemä sovintoehdotus on koskenut sekä virka- että työsuhteisia. Sovintoehdotuksen 2 kohdassa on palkantarkistuksia vuonna 1995 koskevat määräykset. Määräyksen mukaan tässä tarkoitetut palkantarkistukset koskevat sekä virka- että työsuhteessa olevia henkilöitä. Kun asian-osaiset ovat hyväksyneet sovintoehdotuksen sellaisenaan, koskee 26.4.1995 syntynyt sopimus myös työsuhteisia. Näin ollen asianosaisten välillä on 26.4.1995 tapahtuneen sovintoehdotuksen hyväksymisen jälkeen syntynyt myös sovintoehdotuksen mukainen työehtosopimus.

Sovintoehdotuksen 2.1. kohdassa on lueteltu tehtävät, joissa toimiville virka- tai työsuhteisille henkilöille maksetaan 200 markan suuruinen markkamääräinen lisä kuukaudessa. Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että määräyksessä oleva tehtävänimikkeitä koskeva luettelo ei ole tyhjentävä. Lisä on asianosaisten mukaan tarkoitettu maksettavaksi myös muulla tehtävänimikkeellä työ- tai virkasuhteessa olevalle henkilölle, mikäli hän tekee niitä tehtäviä, joita luettelossa mainituilla nimikkeillä työtai virkasuhteessa olevat henkilöt tekevät.

Työtuomioistuimessa on kuultu sovintoehdotuksen hyväksymiseen johtaneisiin neuvotteluihin osallistunutta Suomen Palomiesliitto SPAL:n puheenjohtajaa. Puheenjohtajan kertoman mukaan määräyksestä sovittaessa tarkoituksena on ollut, että lisä maksetaan kaikille sellaisille palo- ja pelastustoiminnassa työskenteleville henkilöille, jotka osallistuvat operatiiviseen toimintaan eli hälytystehtäviin. Tällä on puheenjohtajan mukaan tarkoitettu varsinaiseen hälytystyöhön ja tätä palveleviin toimintoihin osallistuvia henkilöitä. Puheenjohtajan mukaan muun muassa palopäälliköt on jätetty pois nimikeluettelosta sillä perusteella, että eräissä kunnissa palopäälliköt osallistuvat vain hallinnollisiin tehtäviin. Myöskään palotarkastajia ei ole mainittu määräyksessä, koska tällä nimikkeellä työskentelevät henkilöt eivät osallistu hälytystehtäviin.

Puheenjohtajan kertoman mukaan neuvotteluissa ei ole tullut esille se, että lisä maksettaisiin vain niissä tapauksissa, joissa henkilön tehtävistä vähintään tietty määrä olisi operatiivisia tehtäviä. Puheenjohtaja on edelleen kertonut, että palomiestehtäviä tekevät henkilöt huolehtivat käytännössä myös palolaitoksen kiinteistön, autojen sekä muun kaluston huoltoon ja kunnostukseen liittyvistä tehtävistä sinä aikana, jolloin hälytystehtäviä ei ole. Palomiestehtävissä toimivien henkilöiden työhön kuuluu myös virka-avun antaminen kunnan poliisille, vesilaitokselle ja muille viranomaisille. Näitä muita tehtäviä tehdessään kysymyksessä olevat henkilöt ovat puheenjohtajan kertoman mukaan kuitenkin myös samalla mukana operatiivisessa toiminnassa eli he ovat hälytysvalmiudessa. Puheenjohtaja on edelleen todennut, että Suomen Palomiesliitto SPAL:n lähtökohtana on ollut, että lisä maksetaan kaikille niille, joilla on velvollisuus osallistua hälytystehtäviin.

Kun sovintoehdotuksen 2.1. kohdassa tarkoitettua tehtävänimikeluetteloa ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi eikä sovintoehdotusta koskeneissa neuvotteluissa myöskään ole ollut esillä lisän maksamisen edellytyksenä, että tietty määrä henkilön tehtävistä olisi luettelossa mainittujen henkilöiden tekemiä operatiivisia tehtäviä, työtuomioistuin katsoo, että sovintoehdotuksen 2.1. kohdassa tarkoitettu lisä tulee maksaa ainakin niissä tapauksissa, joissa henkilö pääosin tekee tässä kohdassa tarkoitettuja operatiivisia tehtäviä.

Markku Backmanin tehtävänimike on palokalustonhoitajakiinteistöhoitaja. Kiinteistöhoitajan tehtävien osuus Backmanin työtehtävistä on ollut 40 prosenttia ja 60 prosenttia on ollut palokalustonhoitajan tehtäviä. Backmanin kiinteistöhoitotehtävät ovat liittyneet muiden kunnan kiinteistöjen kuin palolaitoksen kiinteistön huoltoon.

Elimäen kunnan laatimassa palokalustonhoitajan tehtäviä koskevassa luettelossa on todettu muun muassa, että palokalustonhoitajan tehtävänä on toimia palopäällikön ensisijaisena varamiehenä palopäällikön ollessa estynyt hoitamasta virkaansa kuuluvia tehtäviä. Lisäksi palokalustonhoitajan tehtävinä on muiden tehtävien ohella mainittu palopäällikön avustaminen palon ehkäisytoimintaa koskevien tehtävien suorittamisessa sekä palo- ja pelastustoimesta annetun asetuksen 6 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettujen erityisten vaaranalaisten kohteiden sammutusja pelastussuunnitelman laatimisessa. Muut luettelossa mainitut tehtävät ovat pää-asiassa hälytykseen liittyviä tehtäviä tai muita sellaisia huolto- ynnä muita tehtäviä, joita esimerkiksi sovintoehdotuksessa mainituilla tehtävänimikkeillä toimivat henkilöt tekevät silloin, kun he eivät ole varsinaisissa hälytystehtävissä.

Suomen Palomiesliitto SPAL:n ilmoituksen mukaan Backman on ainoa Elimäen kunnan palveluksessa vakinaisesti oleva henkilö, jonka tehtävänä on osallistua palolaitoksen operatiiviseen toimintaan ja joka hälytyksen tullessa on velvollinen ryhtymään hälytyksen edellyttämiin toimenpiteisiin myös palopäällikön sijaisena toimiessaan. Näin ollen pelkästään siitä, että Backmanin tehtäviin kuuluu palopäällikön sijaisena toimiminen, ei työtuomioistuimen mielestä voi johtua, ettei hänelle tulisi suorittaa sovintoehdotuksen 2.1. kohdassa tarkoitettua lisää.

Kun Backmanin tehtävistä 60 prosenttia on ollut sellaisia, jotka ovat edellyttäneet hälytystehtäviin osallistumista tai joiden hoidossa hänellä on edellytetty valmiutta tarvittaessa lähteä operatiivisiin tehtäviin ja jotka muilta osin ovat käsittäneet pääosin sellaisia tehtäviä, joita sovintoehdotuksen 2.1. kohdassa tarkoitetut henkilöt tekevät, on myös Backmanilla oikeus mainitussa kohdassa tarkoitettuun 200 markan suuruiseen lisään.

Sovintoehdotuksen 2.1. kohdassa on todettu, että tässä tarkoitettua erillisenä lisänä maksettavaa 200 markan suuruista lisää kuukaudessa maksetaan vain siihen asti, kunnes sovintoehdotuksen 2.3. kohdassa tarkoitetut paloja pelastustointa koskevat uudet palkkausmääräykset otetaan käyttöön. Elimäen kunnassa nämä sovintoehdotuksessa tarkoitetut palo- ja pelastustointa koskevat uudet palkkausmääräykset on otettu käyttöön 1.12.1995. Näin ollen ei Backmanilla ole sovintoehdotuksen määräysten perusteella oikeutta kysymyksessä olevaan 200 markan suuruiseen lisään kuukaudessa enää 1.12.1995 alkaen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Suomen Palomiesliitto SPAL:n ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välillä 26.4.1995 hyväksytyn sovintoesityksen 2.1. kohtaa sovelletaan muihinkin pääasiassa operatiivista palo- ja pelastustointa tekeviin henkilöihin kuin niihin, jotka mainitussa kohdassa virka- tai työnimikkeinä on nimenomaisesti mainittu.

Elimäen kunta velvoitetaan maksamaan Backmanille 200 markkaa kuukaudessa 1.5.1995 ja 31.11.1995 väliseltä ajalta siten, että kullekin 200 markan kuukausittaiselle erälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan kunkin kuukauden 12 päivästä lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Jutun laatuun katsoen Suomen Palomiesliitto SPAL saa kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kallio, Niskanen, Tuulensuu, Kolula ja Korpela jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.