Labor court allows bank employee's claim for paid leave and pay for unused leave under collective agreement.

Tuntipalkkaisella pankkitoimihenkilöllä oli rahoitusalan työehtosopimuksen vapaapäiviä koskevan määräyksen mukaisesti sopimuksessa mainittujen edellytysten täyttyessä oikeus vuodesta 1995 alkaen saada kaksi vapaapäivää ja niiltä kyseisten päivien työtuntiensa mukainen palkka. Mikäli tuntipalkkaisen toimihenkilön vapaapäivät olivat vuoden lopussa pitämättä, ne korvattiin vastaavana rahakorvauksena.

Kun tuntipalkkaisten toimihenkilöiden rahakorvauksen määräytymisperusteesta ei ollut työehtosopimuksessa sovittu ja kun vahvistusvaatimus oli esitetty yleisessä muodossa, rahakorvauksen määräytymistä koskeva vahvistusvaatimus jätetty tutkimatta.

Työnantajaliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Kantaja Pankkitoimihenkilöliitto ry Vastaaja Pankkialan Työnantajaliitto ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Pankkialan Työnantajaliiton ja Pankkitoimihenkilöliiton välillä voimassa olevassa 4.5.1995 allekirjoitetussa rahoitusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. SOVELTAMISALA

1 § Sopimuksen soveltamisala

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Tuntipalkkaisten työehtojen poikkeamat ovat liitteessä 3.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § Vapaapäivät

1. Vuoden 1. työpäivänä työsuhteessa oleva saa 2 palkallista vapaapäivää.

2. Vapaapäivien edellytyksenä on vuoden aikana työskentely.

3. Työajan lyhennys toteutetaan täysinä vapaapäivinä, ellei toisin sovita.

4. Vapaan ajankohta ilmoitetaan vähintään 2 viikkoa etukäteen.

5. Pitämättä jääneet vapaapäivät korvataan vastaavana rahakorvauksena.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen liitteenä 3 olevissa tuntipalkkaisten erillismääräyksissä on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Soveltamisala

1. Sopimus koskee toimihenkilöitä, a) joiden säännöllinen työaika on alle 32 tuntia viikossa b) jotka kuuluvat rahoitusalan työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin

2. Tuntipalkkaisiin noudatetaan rahoitusalan työehtosopimusta, ellei tästä muuta johdu.

2 § Työaika

1. Säännöllinen työaika on enintään 7 t 40 min/vrk siten, että se on enintään 37 t/vko. 2. Säännöllisestä työajasta sovitaan työsopimuksella. 3. Työpäivien lukumäärä, sijoittuminen ja päivittäinen työaika vahvistetaan mahdollisuuksien mukaan kuukausittain etukäteen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Lisä- ja ylityö

1. Lisätyöstä maksetaan yksinkertainen tuntipalkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Synnytys- ja adoptioloma

1. Työnantaja maksaa palkkaa 6 edellisen kuukauden keskipalkan mukaan 3 kuukaudelta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Toimihenkilön sairastuminen

1. Jos ei etukäteen ole vahvistettu työpäivien lukumäärää, sijoittumista eikä työaikaa, määräytyy sairausajan palkka 6 edellisen kuukauden keskipalkan perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että tuntipalkkaisella toimihenkilöllä on työehtosopimuksen 10 §:n mukaisesti oikeus vuodesta 1995 alkaen saada kaksi vapaapäivää ja pitämiltään kahdelta vapaapäivältä työsopimuksensa mukainen kyseisten päivien työtuntien palkka, tai jos päivät ovat vuoden lopussa pitämättä, vastaava rahakorvaus, joka lasketaan kuten lisätyökorvaus.

Pankkitoimihenkilöliitto on lisäksi vaatinut Pankkialan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Pankkitoimihenkilöliitto on edelleen vaatinut Pankkialan Työnantajaliiton velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Pankkialalla oli vuonna 1986 työaikaratkaisun yhteydessä sovittu kahdesta uudesta vapaapäivästä. Asiaa koskeneet tulkintaneuvottelut oli käyty ja sopimusteksti sovittu marras- joulukuussa 1986. Tuolloin oli sovittu myös siitä, miten rahakorvaus laskettiin tilanteissa, joissa vapaapäivät olivat jääneet eräiden poissaolojen vuoksi pitämättä. Virallisesti asia oli sovittu 19.2.1987 päivätyllä pöytäkirjalla. Oikeus mainittuihin kahteen vapaapäivään oli sisältynyt kuukausipalkkaisia toimihenkilöitä koskevaan työehtosopimukseen. Tuntipalkkaisilla toimihenkilöillä vastaava järjestely oli toteutettu laskelmalla tuntipalkan jakajaa entisestä 151:stä 150:een 1.4.1987 lukien.

Vuoden 1994 työehtosopimuksen liitteenä olevan tuntipalkkapöytäkirjan 2 §:n 6. kohdan mukaan tuntipalkkaisilla toimihenkilöillä oli oikeus kahteen lisäpäivään, jos he olivat työskennelleet kalenterivuoden aikana yhteensä vähintään kahdeksan kuukautta kuukausipalkkaisina toimihenkilöinä. Näissä tapauksissa tuntipalkkainen toimihenkilö oli saanut kaksi palkallista vapaapäivää, jolloin kyseessä oleville päiville oli kirjoitettu tunnit, joiden mukaan oli maksettu normaali tuntipalkka. Ruuhka-apulaiset, jotka olivat työskennelleet niin sanottuja täysiä päiviä eli 7 tuntia 36 minuuttia, olivat saaneet vastaavan rahapalkan vapaapäivästään. Tuntipalkkaiset toimihenkilöt, jotka olivat esimerkiksi olleet joka päivä työssä viisi tuntia, olivat saaneet viiden tunnin korvauksen. Soveltamisongelmia ei ollut ollut.

Keväällä 1995 oli pankki- ja rahoitusyhtiösopimukset yhdistetty uudeksi rahoitusalan työehtosopimukseksi. Tässä yhteydessä oli luovuttu erillisestä tuntipalkkapöytäkirjasta ja tuntipalkkaiset toimihenkilöt olivat tulleet työehtosopimuksen piiriin. Ainoastaan muutamat erilliskysymykset oli säädelty tuntipalkkaisten toimihenkilöiden osalta toisin. Poikkeukset sisältyivät työehtosopimuksen tuntipalkkaisten erillismääräyksiä koskevaan liitteeseen 3. Työehtosopimuksen vapaapäiviä koskeva 10 § oli siis tullut koskemaan myös tuntipalkkaisia toimihenkilöitä. Tästä asiasta ei ollut ollut erimielisyyttä liittojen välillä.

Tuntipalkkaisen toimihenkilön työaika vahvistettiin kuukausittain etukäteen. Useimmat tuntipalkkaiset toimihenkilöt tekivät jatkuvasti työtä tietyn järjestelmän mukaisesti, esimerkiksi joka maanantai, torstai ja perjantai. Tuntipalkkainen toimihenkilö sai palkkaa tekemiltään tunneilta ja palkka maksettiin tuntikirjanpidon mukaisesti. Kun tuntipalkkaiselle toimihenkilölle tuli sovituksi tai järjestelmän mukaiseksi työpäiväksi jokin työehtosopimuksen 31 §:n mukainen lyhyt poissaolo kuten esimerkiksi lähiomaisen sairaus tai lapsen sairaus, kyseessä olevalle päivälle kirjoitettiin työtunnit.

Rahoitusalan työehtosopimus oli tullut voimaan 1.6.1995. Toukokuussa oli noussut esille ensimmäinen tulkintaongelma tuntipalkkaisten toimihenkilöiden palkallisten vapaapäivien lukumäärästä vuonna 1995. Asia oli sovittu neuvotteluissa 13.6.1995 siten, että tuntipalkkaiset toimihenkilöt saivat kaksi palkallista vapaapäivää. Samassa tilaisuudessa työnantajapuolen edustaja oli tiedustellut, miten Pankkitoimihenkilöliitto tulkitsi vapaapäivien palkallisuuden osapäiväisten toimihenkilöiden osalta. Toimihenkilöliitto oli tulkinnut palkallisuuden siten, että kyse oli kyseessä olevien päivien palkasta. Jos toimihenkilön työaika oli esimerkiksi kuusi tuntia, niin hänen vapaansa ja palkkansa olivat kuuden tunnin mukaiset.

Vapaapäivät olivat aiheuttaneet joissain yrityksissä epäselvyyttä, kun työnantajaliitto ei ollut lähettänyt sovittua ohjetta. Asia oli otettu esille osapuolten välisissä neuvotteluissa 21.8.1995. Tuolloin työnantajaliitto oli kiistänyt toimihenkilöliiton tulkinnan mukaisen vapaapäivien palkallisuuden, ja se oli edellyttänyt jonkinlaista keskipalkkaa kyseessä olevilta päiviltä. Työnantajaliitto oli myös omissa jäsentilaisuuksissaan ilmoittanut yritysten edustajille, että ruuhka-apulaisille tuli maksaa vapaapäivän palkka keskipalkan mukaan. Käytännössä useat yritykset olivat antaneet ruuhka-apulaisena toimiville tuntipalkkaisille yhden palkallisen vapaapäivän. Pitämättömästä toisesta vapaapäivästä ei ollut suoritettu rahakorvausta vuoden 1995 lopussa. Näin oli menetellyt muun muassa alan suurin yritys Merita Pankki Oy, joka oli jatkanut työehtosopimuksen vastaista käytäntöään vuonna 1996.

Työnantajaliitto oli laiminlyömällä lähettää sovitun ohjeen ja antamalla yrityksille edellä tarkoitetulla tavalla työehtosopimuksen 10 §:n vastaista ohjeistusta laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vaatimukset

Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä ja Pankkitoimihenkilöliiton velvoittamista korvaamaan Pankkialan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Liitot olivat kanteessa kerrotulla tavalla marras-joulukuussa 1986 työehtosopimuksella sopineet kahdesta uudesta vapaapäivästä. Vapaapäivät olivat tuolloin koskeneet ainoastaan kuukausipalkkaisia toimihenkilöitä. Tuntipalkkaisilla toimihenkilöillä oli ollut oikeus kahteen lisävapaapäivään vain, jos he olivat työskennelleet kalenterivuoden aikana vähintään kahdeksan kuukautta kuukausipalkkaisina.

Ruuhka-apulaiset, jotka olivat tehneet täysiä päiviä eli 7 tuntia 36 minuuttia, olivat saaneet vastaavan koko päivän palkan edellyttäen, että he olivat olleet kahdeksan kuukautta kuukausipalkkaisina. Käytännössä vapaapäivät oli pyritty antamaan sinä aikana, jolloin he olivat toimineet kuukausipalkkaisina. Lisävapaapäivien antamisen suhteen heitä oli käsitelty kuten kuukausipalkkaisia toimihenkilöitä. Erimielisyysasioita liittojen välillä ei tältä osin ollut syntynyt.

Vuoden 1995 työehtosopimusneuvotteluissa oli luovuttu erillisestä tuntipalkkapöytäkirjasta. Tuntipalkkaiset toimihenkilöt olivat tulleet työehtosopimuksen piiriin. Muutamat erilliskysymykset oli kuitenkin tuntipalkkaisen toimihenkilön osalta sovittu edelleen toisin. Keväällä 1995 käydyissä liittojen välisissä työehtosopimusneuvotteluissa ei ollut tullut esille, miten uutta sopimusta sovellettaisiin tuntipalkkaisiin työntekijöihin vuonna 1995. Epäselvää oli ollut se, sovelletaanko työehtosopimusta vapaapäivien osalta "taannehtivasti" vuoden 1995 alusta lukien. Edellytyksenä ylimääräisiin vapaapäiviin vuoden 1995 alussa oli ollut, että toimihenkilö oli kuukausipalkkainen ja työsuhteessa vuoden ensimmäisenä työpäivänä.

Vapaapäiviä koskeva asia oli toukokuussa 1995 noussut erimielisyytenä esiin liittojen välillä. Asiassa oli liittojen välillä 13.6.1995 päädytty ratkaisuun, jossa tuntipalkkaiset toimihenkilöt saivat jo vuoden 1995 osalta kaksi palkallista vapaapäivää. Tässä yhteydessä oli noussut esille myös kysymys siitä, miten vapaapäivien palkallisuus tulkittaisiin. Keskusteluissa oli esimerkkinä tullut esille tapaus, jossa toimihenkilö oli työskennellyt säännöllisesti tietyn tuntimäärän esimerkiksi kuusi tuntia jokaisena päivänä. Pankkitoimihenkilöliiton mukaan toimihenkilön tuli tällöin saada oman tuntimääränsä eli kuuden tunnin palkkaa vastaava rahakorvaus. Tämäkin esimerkiksi oli osoituksena siitä, että toimihenkilö sai rahakorvauksen oman työpäivän suhteessa.

Työehtosopimusneuvotteluissa tai myöhemmissä tulkintakeskusteluissa eivät missään vaiheessa olleet olleet erikseen esillä ne tuntipalkkaiset toimihenkilöt, jotka olivat tehneet työtä vain harvoina päivinä. Tällaiset tuntipalkkaiset toimihenkilöt eivät voineet saada edullisempaa asemaa kuin muut tuntipalkkaiset toimihenkilöt. Tuntipalkkaiset toimihenkilöt, jotka tekivät työtä vain harvoina päivinä, saivat vastaavan rahakorvauksen keskimääräisten tuntien mukaan. Näin he tulivat samaan asemaan kuin esimerkiksi kuusi tuntia joka päivä työskentelevä toimihenkilö.

Voimassa olevan työehtosopimuksen tuntipalkkaisia koskevissa erillismääräyksissä oli sama periaate voimassa myös sairausajan palkkaa laskettaessa. Sopimuksen 6 §:n mukaan jos etukäteen ei ollut vahvistettu työpäivien lukumäärää, sijoittumista eikä työaikaa, määräytyi sairausajan palkka kuuden edellisen kuukauden keskipalkan perusteella. Niin ikään sopimuksen 5 §:n mukaan tuntipalkkaisia koskevat synnytys- ja adoptiolomamääräykset perustuivat keskipalkkaan. Tähän nähden myös ylimääräisten vapaapäivien osalta tuli menetellä samalla tavalla.

Osapuolten välinen erimielisyys koski vain sitä, mikä oli kyseessä olevista vapaapäivistä maksettava rahakorvauksen laskentatapa, mikäli toimihenkilö teki työtä vain muutaman päivän eli esimerkiksi kaksi päivää viikossa tai kaksi päivää kuukaudessa. Näissä tapauksissa rahakorvaus laskettiin keskimääräisen päiväpalkan perusteella, kuten tuntipalkkaisia koskevien erillismääräysten 5 ja 6 §:ssä oli määritelty.

Työnantajaliitto ei ollut antanut työehtosopimuksen 10 §:n vastaista ohjeistusta. Työnantajaliitto oli kertonut työehtosopimuksen sisällöstä sekä tuntipalkkaisten kahdesta vapaapäivästä pankeille lukuisissa koulutustilaisuuksissa. Kirjallista ohjeistusta kysymyksessä olevasta yksittäistapauksesta työnantajaliitto ei ollut voinut lähettää, koska tulkintariita oli jäänyt osittain ratkaisematta.

Käytännössä pankeissa oli annettu tuntipalkkaisille jo vuoden 1995 osalta kaksi palkallista vapaapäivää. Niiden tuntipalkkaisten osalta, jotka olivat olleet työssä vain muutamana päivänä viikossa tai kuukaudessa, korvaus oli annettu pääsääntöisesti keskimääräisiin tunteihin suhteutettuna. Merita Pankki Oy:ssä asia oli ratkaistu siten, että osakuukausitoimihenkilöille oli annettu kahden puolittaisen päivän sijasta yhtä kokonaista päivää vastaava korvaus. Tämä oli koskenut niitä tuntipalkkaisia, jotka olivat olleet työssä niin harvoina työpäivinä, että se vastasi puolta työaikaa. Muille tuntipalkkaisille osapäivätoimihenkilöille oli maksettu kaksi oman työpäivän mittaista palkallista vapaapäivää. Näin ollen myös Merita Pankki Oy:ssä oli lähdetty kahden päivän korvauksesta, mutta osakuukausitoimihenkilöiden osalta palkkahallinnollisesti yksinkertaistaen ja päivät yhdistäen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Pankkialan toimihenkilöitä koskevan vuoden 1994 työehtosopimuksen 9 §:n 2. kohdan mukaan toimihenkilö, joka on työsuhteessa vuoden ensimmäisenä työpäivänä on oikeutettu kahteen ylimääräiseen palkalliseen vapaapäivään, ellei hän ole poissa työstä koko vuotta synnytysloman, hoitovapaan tai muun syyn perusteella. Saman määräyksen 4. kohdan mukaan ellei vapaa-aikaa ole pidetty kalenterivuoden päättyessä, on toimihenkilöllä oikeus vastaavaan rahakorvaukseen, joka lasketaan kuin lisätyökorvaus. Mainitun työehtosopimuksen liitteenä olevan pankkialan toimihenkilöitä koskevan tuntipalkkapöytäkirjan työaikaa tarkoittavan 2 §:n 6. kohdan mukaan, mikäli tuntipalkkainen toimihenkilö on työsuhteessa vuoden ensimmäisenä työpäivänä, hän saa työehtosopimuksen 9 §:n 2. kohdan mukaiset kaksi ylimääräistä palkallista vapaapäivää, jos hän toimii kyseisenä kalenterivuotena kuukausipalkkaisena yhteensä vähintään kahdeksan kuukautta.

Pankki- ja rahoitusyhtiösopimukset on 1.6.1995 lukien yhdistetty uudeksi rahoitusalan työehtosopimukseksi, jolloin edellä mainitusta tuntipalkkapöytäkirjasta on luovuttu ja myös tuntipalkkaiset toimihenkilöt ovat tulleet rahoitusalan työehtosopimuksen piiriin. Eräistä tuntipalkkaisten työehtojen poikkeamista kuten synnytys- ja adoptiolomasta, sairausajan palkasta ja lisätyöstä on sovittu rahoitusalan työehtosopimuksen liitteenä 3 olevissa tuntipalkkaisten erillismääräyksissä.

Rahoitusalan työehtosopimuksen 10 §:ssä määrätään muun muassa, että vuoden ensimmäisenä päivänä työsuhteessa oleva saa kaksi palkallista vapaapäivää. Määräyksen mukaan vapaapäivän ajankohta ilmoitetaan vähintään kaksi viikkoa etukäteen ja pitämättä jääneet vapaapäivät korvataan vastaavana rahakorvauksena. Työehtosopimuksessa tai tuntipalkkaisia koskevissa erillismääräyksissä ei ole määräyksiä vapaapäivien palkan tai rahakorvauksen määräytymisestä. Erillismääräysten työaikaa koskevan 2 §:n mukaan säännöllisestä työajasta sovitaan työsopimuksella. Lisäksi määräyksen mukaan työpäivien lukumäärä, sijoittuminen ja päivittäinen työaika vahvistetaan mahdollisuuksien mukaan kuukausittain etukäteen.

Työehtosopimuksen solmimisen jälkeen osapuolten välille on syntynyt tulkintaerimielisyyksiä siitä, onko tuntipalkkaisilla toimihenkilöillä oikeus työehtosopimuksen 10 §:n tarkoittamiin kahteen vapaapäivään jo vuodelta 1995 ja miten tuntipalkkaisten toimihenkilöiden palkka tai vapaapäiviä vastaava rahakorvaus määräytyy. Pankkitoimihenkilöliitto on kanteessaan katsonut, että toimihenkilöillä on oikeus vuodesta 1995 alkaen saada kaksi vapaapäivää ja vapaapäiviltä niiden työtuntien mukainen palkka tai, jos vapaapäivät ovat vuoden lopussa pitämättä, vastaava rahakorvaus, joka lasketaan kuten lisätyökorvaus. Pankkialan Työnantajaliiton mielestä vapaapäivien palkka ja rahakorvaus määräytyvät toimihenkilön oman työpäivän suhteessa. Toimihenkilöllä, joka työskentelee vain harvoina päivinä viikossa, on oikeus rahakorvaukseen keskimääräisten tuntien mukaan, jolloin hän tulee samaan asemaan kuin esimerkiksi kuusi tuntia joka päivä työskentelevä toimihenkilö.

Pankkitoimihenkilöliitto ja Pankkialan Työnantajaliitto ovat käyneet työehtosopimuksen tulkintaa koskevia neuvotteluja 13.6.1995. Tuolloin ne ovat saavuttaneet yksimielisyyden siitä, että tuntipalkkaisilla toimihenkilöillä on oikeus kahteen työehtosopimuksen mukaiseen vapaapäivään jo vuodelta 1995. Neuvotteluissa on ollut esillä myös kysymys tuntipalkkaisten toimihenkilöiden vapaapäivien palkan määräytymisestä. Työtuomioistuimessa on kuultu todistajina työehtosopimuksen tulkintaneuvotteluihin osallistuneita toimihenkilöliiton toiminnanjohtajaa ja palkkasihteeriä sekä työnantajaliiton johtajaa ja asiamiestä.

Toimihenkilöliiton toiminnanjohtajan mukaan tuntipalkkaisten toimihenkilöiden vapaapäivien palkka tai vastaava rahakorvaus määräytyi työehtosopimuksen 10 §:n mukaisesti eli työpäivän pituuden mukaan. Mikäli toimihenkilön työpäivän pituus oli 7 tuntia 30 minuuttia, hän sai kaksi tällaista vapaapäivää, tai jos hänen työpäivänsä pituus oli neljä tuntia, hän sai kaksi tällaista vapaapäivää. Todistajan mukaan tämä oli todettu myös 13.6.1995 käydyissä neuvotteluissa. Neuvotteluissa ei ollut ollut esillä kysymys siitä, miten rahakorvaus määräytyi tilanteissa, joissa osapäiväinen toimihenkilö teki töitä harvoina päivinä viikossa tai hänen työpäivänsä pituus vaihteli.

Toimihenkilöliiton palkkasihteerin mukaan toimihenkilöllä oli oikeus saada vapaapäiviltä sovitun päivän sovitun työajan mukainen palkka. Tulkintaneuvotteluissa asia oli käyty lävitse kolmen esimerkin valossa, joista ensimmäisen esimerkin mukaan tuntipalkkainen toimihenkilö työskenteli päivittäin 4 tuntia 30 minuuttia, toisen 7 tuntia 24 minuuttia ja kolmannen 6 tuntia. Neuvotteluissa oli sovittu, että tällaisissa tapauksissa toimihenkilö saisi mainittujen tuntien mukaisen kahden päivän palkan. Palkkasihteerin mukaan tätä tuki myös se, että tuntipalkkaisella toimihenkilöllä oli esimerkiksi sairaudesta aiheutuvan poissaolon johdosta oikeus saada työpäivälle etukäteen määrätyn tuntimäärän mukainen palkka.

Työnantajaliiton asiamiehen kertoman mukaan 13.6.1996 pidetyssä neuvottelutilaisuudessa oli muun ohella ollut esillä osa-aikaisen toimihenkilön vapaapäivien palkan määräytymistä koskeva kysymys. Todistajan mukaan mikäli vapaapäiviä ei pidetty, tuntipalkkaisen osa-aikaisen toimihenkilön vapaapäivän palkka määräytyi työajan suhteessa. Sääntö perustui neuvotteluissa esillä olleeseen työnantajapuolelta esitettyyn esimerkkiin, jonka mukaan kuusi tuntia päivässä työskentelevä toimihenkilö sai vapaapäivältä kuuden tunnin palkan. Mikäli toimihenkilön työtunnit oli merkitty etukäteen työvuorolistaan ja toimihenkilöllä oli työpäivänä sairausloma, hänelle maksettiin merkittyjen tuntien mukainen palkka.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan tuntipalkkaisilla toimihenkilöillä on oikeus työehtosopimuksen mukaiseen kahteen palkalliseen vapaapäivään vuodesta 1995 alkaen. Vapaapäivien palkan määräytymisestä esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo osapuolten yhteisenä tarkoituksena olleen, että tuntipalkkaisella toimihenkilöllä on oikeus saada kysymyksessä olevilta palkallisilta vapaapäiviltä niille vahvistettujen työtuntiensa mukainen palkka.

Osapuolten välisissä työehtosopimusneuvotteluissa ei työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan ole ollut esillä kysymys pitämättä jääneitä vapaapäiviä vastaavan rahakorvauksen määräytymisestä tilanteissa, joissa tuntipalkkainen toimihenkilö työskentelee vain harvoina päivinä viikossa tai hänen työpäivänsä pituus vaihtelee. Osapuolet eivät myöskään ole tulkintaneuvotteluissa 13.6.1995 vapaapäivien palkallisuutta koskevilla esimerkeillä työtuomioistuimen mielestä saavuttaneet yksimielisyyttä tuntipalkkaisten toimihenkilöiden vapaapäiviä vastaavan rahakorvauksen määräytymisestä. Rahakorvauksen määräytymisperuste on työtuomioistuimen mielestä jäänyt osapuolten kesken ainakin osaksi sopimatta.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että tuntipalkkaisilla toimihenkilöillä on oikeus vuodesta 1995 alkaen saada kaksi palkallista vapaapäivää ja näiltä vapaapäiviltä niille vahvistettua päivittäistä työaikaa vastaava palkka. Lisäksi toimihenkilöillä on oikeus saada vuoden loppuun mennessä pitämättä jääneiltä vapaapäiviltä työehtosopimuksen 10 §:n 5. kohdan tarkoittama rahakorvaus. Kun tuntipalkkaisten toimihenkilöiden vapaapäivien rahakorvauksen määräytymisperusteesta ei ole sovittu ja kun vahvistusvaatimus on esitetty yleisessä muodossa, työtuomioistuin ei tutki vahvistusvaatimusta sanotun perusteen osalta.

Osapuolet ovat 13.6.1995 neuvotteluissa sopineet, että työnantajaliitto lähettää työnantajille ohjeen tuntipalkkaisten toimihenkilöiden palkallisista vapaapäivistä. Kun neuvottelun jälkeen on syntynyt epäselvyyttä tulkinnasta, ohjetta ei ole lähetetty. Tähän nähden ja ottaen huomioon sopimusmääräysten tulkinnanvaraisuus työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantajaliitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistusvaatimuksen siten hyväksyen vahvistaa, että tuntipalkkaisella toimihenkilöllä on rahoitusalan työehtosopimuksen 10 §:n mukaisesti oikeus vuodesta 1995 alkaen saada kaksi palkallista vapaapäivää ja niiltä kyseisten päivien työtuntiensa mukainen palkka. Mikäli tuntipalkkaisen toimihenkilön vapaapäivät ovat vuoden lopussa pitämättä, ne korvataan vastaavana rahakorvauksena.

Työtuomioistuin jättää kanteen tutkimatta siltä osin kuin esitetty vahvistusvaatimus tarkoittaa tuntipalkkaisille toimihenkilöille pitämättä jääneistä vapaapäivistä tulevan rahakorvauksen määräytymisperusteen vahvistamista.

Kanne valvontavelvollisuuden laiminlyönnin osalta hylätään.

Asian näin päättyessä ja sen laatuun nähden Pankkitoimihenkilöliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Tiitinen, Tiitola, Vänttinen, Korpela ja Kiuru jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.