Labor court dismisses union's claim that employer terminated union rep for work slowdown as valid breach of duty.

Välittömästi sen jälkeen kun työpaikalla oli otettu käyttöön uusi palkkausjärjestelmä, olivat työntekijät ryhtyneet hidastamaan työvauhtia. Vaikka muut työntekijät olivat sittemmin ryhtyneet työskentelemään normaalilla työvauhdilla, oli luottamusmiehen työvauhti kahdesta varoituksesta huolimatta ollut hänen aikaisempaa työvauhtiaan alhaisempi. Jälkimmäisen varoituksen antamisen yhteydessäkään luottamusmies ei ollut ilmoittanut syitä työvauhdin alenemiselle.

Kun luottamusmies ei toisenkaan varoituksen jälkeen ollut palauttanut työvauhtiaan aikaisemmalle tasolle, oli työnantaja voinut perustellusti katsoa luottamusmiehen varoituksesta huolimatta laiminlyöneen työvelvoitteidensa täyttämisen. Työnantajalla oli siten ollut oikeus purkaa luottamusmiehen työsopimus.

Kantaja Metallityöväen Liitto ry Vastaajat Autoalan Keskusliitto ry Oy Scan-Auto Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoalan Keskusliiton ja Metallityöväen Liiton välillä 19.1.1995 allekirjoitetun auto ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Luottamusmiehen työsuhde

1 Luottamusmies on velvollinen noudattamaan yleisiä työehtoja, työaikoja ja työnjohdon määräyksiä sekä muita järjestysmääräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiehestä johtuvasta syystä ei luottamusmiestä saa irtianoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

Luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin TSL 47 §:n f-kohdan 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu.= = = = = =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Oy Scan-Auto Ab on menetellyt auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen osana olevan luottamusmiessopimuksen 4 §:n 5 kohdan vastaisesti purkaessaan pääluottamusmies Valle Petroffin työsopimuksen.

Metallityöväen Liitto on vaatinut Oy Scan-Auto Ab:n velvoittamista suorittamaan Petroffille korvauksena luottamusmiessopimuksen vastaisen työsopimuksen purkamisen johdosta 30 kuukauden palkkaa vastaavat 222 054 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien.

Metallityöväen Liitto on vaatinut Autoalan Keskusliiton ja Oy Scan-Auto Ab:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perustelut

Petroff oli työskennellyt Oy Scan-Auto Ab:n palveluksessa 18.8.1975 lukien. Petroff oli valittu pääluottamusmieheksi vuoden 1985 alusta lukien. Petroffin toimialueena oli ollut Oy Scan-Auto Ab:n kuorma-autokorjaamo ja hänen varsinaisen toimipaikkansa oli ollut Helsingissä Konalassa Muonamiehentiellä sijaitseva korjaamo.

Laman myötä ja yrityksen johdon sekä Petroffin esimiehien vaihtumisen seurauksena työpaikan ilmapiiri oli 1990-luvulla muuttunut aikaisemmasta kokonaan. Työnantaja oli aikaisemmin myöntänyt työntekijöille eräitä työehtosopimuksen ylittäviä etuuksia. Näitä etuuksia työnantaja oli 1990-luvulla ryhtynyt yksipuolisesti poistamaan. Petroff oli ollut vastuuntuntoinen pääluottamusmies, joka oli pyrkinyt hoitamaan tehtävät työntekijöiden edustajana parhaan kykynsä ja taitonsa mukaan. Kun työnantajan taholta oli ryhdytty työsuhteen ehtojen heikennyksiin, Petroff oli joutunut ikään kuin kahden tulen väliin. Työntekijät olivat kohdistaneet Petroffiin tyytymättömyytensä työnantajan työsuhteen ehtojen huononnusten johdosta. Petroff oli lisäksi turhautunut siihen, että hän ei ollut pystynyt vaikuttamaan työnantajan tekemiin työsuhteen ehtojen huononnusta koskeviin päätöksiin.

Petroffin työvauhti oli hänen myöntämänsä mukaan hidastunut, mutta kysymys ei ollut ollut tahallisesta työn hidastamisesta. Työvauhdin aleneminen oli johtunut olosuhteiden muutoksista ja siitä, ettei hän enää uuden palkkausjärjestelmän yksipuolisen muutoksen jälkeen ollut ollut oma itsensä. Jo tätä ennen työnantajan edustajat olivat kesästä 1992 alkaen syyllistyneet erilaisiin toimenpiteisiin, joiden pyrkimyksenä oli ollut Petroffin painostaminen.

Petroffilla oli yhdessä muiden luottamushenkilöiden kanssa ollut yhtiön toimitiloissa ikkunallinen luottamushenkilöiden yhteistila. Työnantaja oli kuitenkin Petroffin käsityksen mukaan toteuttanut "pakkosiirron" siten, että luottamusmiestiloiksi oli tullut entinen kenkävarasto 19.8.1992 alkaen.

Vuonna 1992 olivat viivakoodiavaimella toimivat ovilukot menneet epäkuntoon. Lukkojen korjaamisen jälkeen Petroffille ei ollut annettu enää käyttöön viivakoodiavainta.

Petroffin luottamusmiesvapaa oli 1990-luvulla vähentynyt 16 tunnista ensin kahdeksaan tuntiin ja myöhemmin kuuteen tuntiin. Sen jälkeen kun Petroffin luottamusmiesvapaa oli ollut enää kuusi tuntia viikossa, hän oli kokenut tilanteen erittäin ahdistavaksi, koska työsuhteen ehtojen huonontamisesta ja alan yleisestä lamasta johtuen työntekijöiden yhteydenotot häneen olivat lisääntyneet huomattavasti. Petroff oli joutunut hoitamaan näitä asioita myös muuna aikana kuin luottamusmiesvapaan aikana. Tämä oli myös vaikuttanut siihen, että laskennallisesti hänen työtehonsa oli alentunut.

Vaikka yrityksen henkilökunta ja erityisesti asentajien lukumäärä oli vähentynyt lähes puoleen 1990-luvun alkupuolella, tämä ei ollut vähentänyt luottamusmiehen velvollisuuksia. Irtisanottujen työntekijöiden asioiden selvittäminen oli vienyt huomattavasti Petroffin aikaa. Lisäksi Petroff oli joutunut toimimaan työajallaan venäjän kielen tulkkina. Petroffille ei myöskään ollut annettu niin sanottuja tuottavia töitä. Työnantaja oli vuonna 1995 lisäksi antanut koneistajan töitä asentajien tehtäväksi. Työnantajan edustajana korjaamopäällikkö oli pyrkinyt vaikuttamaan vuoden 1992 luottamusmiesvaaleihin siten, että luottamusmieheksi olisi valittu järjestäytymätön ja työnantajan kannalta katsottuna "helpompi" luottamusmies.

Työnantaja oli joulukuussa 1993 tekemällään päätöksellä poistanut työntekijöiltä 15.6.1994 alkaen verottoman ruokaedun. Tämä työsuhteen ehtojen huononnus oli aiheuttanut huomattavaa närää työntekijöiden keskuudessa ja tämänkin johdosta Petroff oli joutunut ikävään välikäteen, koska työntekijät olivat vaatineet häntä vaikuttamaan työnantajaan ruokaetujen palauttamiseksi. Työnantaja ei ollut tähän suostunut.

Viimeinen työsuhteen ehtojen huononnus oli ollut Petroffin työsopimuksen purkamiseen johtanut palkkausjärjestelmän muutos. Työnantajalla ei ollut ollut työehtosopimuksen mukaista perustetta työntekijöiden palkkausjärjestelmän muuttamiseen, koska työehtosopimuksen 9 §:ssä tarkoitettuja muutoksia työtehtävissä ei ollut tapahtunut. Ohjeaikojen yksipuolinen muuttaminen oli ainakin pääluottamusmieheen kohdistettuna luottamusmiessopimuksen vastaista. Tällä menettelyllä työnantaja oli yksipuolisesti alentanut luottamusmiehen ansiotasoa luottamusmiessopimuksen sekä työehtosopimuksen 9 §:n vastaisesti.

Työnantajan toteuttama palkkausjärjestelmän muutos oli erittäin epäoikeudenmukainen ja se oli alentanut työntekijöiden käytännön palkkoja varsinkin niissä tapauksissa, joissa työntekijä ei päässyt urakoille. Työntekijä sai urakkavoittoa vain sillä edellytyksellä, että hän työskenteli kahden viikon palkanmaksukaudella yli 65 tuntia sellaisessa työssä, joka oli urakoitu. Tämä merkitsi sitä, että jo kolmen päivän poissaolo esimerkiksi sairauden tai kurssin johdosta aiheutti sen, että työntekijä sai koko palkanmaksukaudelta ainoastaan henkilökohtaisen aikapalkan. Palkkausjärjestelmän muutos oli alentanut Petroffin palkkaa 7,59 markkaa tunnissa. Koska Petroff ei edellä mainituista syistä ollut kyennyt enää selviytymään työtehtävistä urakkavauhdilla, oli Petroffin käytännön palkkatason aleneminen ollut lähes 20 prosenttia.

Ennen palkkausjärjestelmän muutosta eli ajanjaksolla 1.1. - 31.5.1994 Petroff oli tehnyt urakkatyötä 126,17 tuntia, johon ohjeaikoja noudattaen olisi kulunut 188,93 tuntia. Petroff oli alittanut ohjeaikanormit 62,76 tunnilla. Koska Petroffin todellinen työskentelyaika urakkatyössä oli ollut 126,17 tuntia, oli Petroff työskennellyt viiden kuukauden aikana kolme viikkoa urakkatyössä.

Aikavälillä 1.6. - 31.12.1994, jolloin uusi palkkausjärjestelmä oli ollut käytössä, Petroff oli työskennellyt urakkatyössä 280,90 tuntia. Ohjeaikojen mukaan hänen olisi pitänyt selviytyä työstä 184,64 tunnissa eli hän oli ylittänyt ohjeajat 92,26 tunnilta. Viimeksi mainitun seitsemän kuukauden tarkasteluajanjakson aikana Petroff oli tehnyt urakkatyötä 280,90 tuntia, mikä käytännössä merkitsi seitsemän viikon työpanosta. Edellä esitetty selvitys osoitti, että ajalla 1.6. - 31.12.1994 Petroffin kannalta miinusmerkkisiä tunteja oli ollut 96,26 tuntia eli noin 2,5 viikon työpanos. Petroffin työvauhtia tarkasteltaessa oli otettava huomioon, että Petroffin kohdalla aikatyönä tehty työ ja niin sanotut hukkatunnit olivat muodostaneet vuosina 1994 ja 1995 ehdottomasti pääosan työajasta ja urakkatyötä hän oli tehnyt ainoastaan murto-osan työajastaan.

Kun otetaan huomioon työpaikan tulehtunut ilmapiiri, Petroffin pääluottamusmiesasema, Petroffin paneutuminen pääluottamusmiehen tehtäviin, työnantajan jatkuvasti tekemät yksipuoliset työsuhteen ehtojen huononnukset ja Petroffiin kohdistetut painostustoimenpiteet, voitiin väittää, että Petroffin työkyky oli alentunut. Työkyvyn alentuminen ei kuitenkaan ollut ollut niin olennaista, että työnantajalla olisi syntynyt työsuhteen irtisanomis- tai purkamisperuste. Petroff ei ollut ollut oma itsensä palkkausjärjestelmän muutoksen voimaan tultua. Edellä mainituista syistä työnantajalla ei ollut ollut oikeutta purkaa tai irtisanoa Petroffin työsopimusta.

VASTAUS

Vaatimukset

Autoalan Keskusliitto ja Oy Scan-Auto Ab ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Autoalan Keskusliitto ja Oy Scan-Auto Ab ovat vaatineet Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä päivästä lukien, kun kuukausi on kulunut korvauksen tuomitsemispäivästä.

Perustelut

Oy Scan-Auto Ab oli ainakin koko 1990-luvun ajan yrittänyt muuttaa yhtiön Helsingissä sijaitsevalla raskaan kaluston korjaamolla Muonamiehentiellä käytössä ollutta suorituspalkkausjärjestelmää. Perusteena tälle oli ollut se, että palkkausjärjestelmä oli ollut käytössä jo kymmeniä vuosia. Tänä aikana järjestelmän toimivuuteen vaikuttaneet tekijät kuten autojen rakenteet, huolto- ja korjaustekniikka sekä korjaamotekniikka ja olosuhteet olivat jatkuvasti muuttuneet eikä järjestelmä ollut enää täyttänyt sille asetettuja vaatimuksia.

Palkkausjärjestelmän muuttamiseksi työnantaja oli 8.11.1993 irtisanonut vanhan suorituspalkkausjärjestelmän ja käynnistänyt samanaikaisesti työntekijöiden kanssa uutta palkkausjärjestelmää koskeneet neuvottelut. Neuvotteluja oli käyty 13.12. ja 27.12.1993 sekä 30.3., 24.5., 1.6., 3.6. ja 7.6.1994. Neuvottelujen pohjaksi työnantaja oli esittänyt kolmea eri palkkausjärjestelmävaihtoehtoa, joista yksi oli ollut työehtosopimukseen osallisten liittojen yhteistyössä kehittämä palkkarakenteen uudistamista koskeva AKPR-92-palkkausjärjestelmä. Työntekijäpuolen kielteistä suhtautumista esitettyihin palkkausjärjestelmävaihtoehtoihin kuvasi se, että Petroff ei luottamusmiehenä ollut edes osallistunut liittojen yhteisesti luottamusmiehille ja korjaamopäälliköille järjestämään AKPR-92-palkkausjärjestelmän tiedotustilaisuuteen ennen kuin Metallityöväen Liiton paikalla ollut toimitsija oli kesken tilaisuuden soittanut Petroffille ja määrännyt tämän saapumaan välittömästi tilaisuuteen.

Koska työntekijöiden vastaus jokaisen palkkausjärjestelmävaihtoehdon osalta oli ollut kielteinen ja koska työntekijäpuoli ei ollut esittänyt minkäänlaisia kestäviä perusteluja kielteiselle asenteelleen, työnantaja oli 7.6.1994 pidetyssä neuvottelussa ilmoittanut työntekijöille ottavansa irtisanomisajan jälkeen eli 16.6.1994 alkaen käyttöön uuden palkkiopalkkaukseen perustuvan suorituspalkkausjärjestelmän.

Uuden palkkausjärjestelmän käyttöönoton jälkeen osa korjaamon työntekijöistä oli aloittanut työnteon jarrutuksen siten, että he olivat käyttäneet työtehtävien suorittamiseen huomattavasti enemmän aikaa kuin he olivat käyttäneet samoihin työtehtäviin aikaisemmin. Työnantaja oli puuttunut jarrutukseen 27.9. - 28.9.1994 pidetyissä asentajapalavereissa, jolloin työnantajan edustaja, korjaamon esimiehenä toimiva huoltopäällikkö oli antanut suullisesti varoituksen kaikille työvauhtia hidastaneille työntekijöille. Huoltopäällikkö oli vaatinut työvauhdin välitöntä palauttamista takaisin aikaisemmalle tasolle uhalla, että työnantaja ryhtyy jarrutuksen jatkuessa voimakkaampiin toimenpiteisiin. Varoituksen jälkeen suurin osa työvauhtiaan hidastaneista työntekijöistä oli palauttanut työvauhtinsa normaalille tasolle.

Kolme työntekijää oli kuitenkin edelleen jatkanut työvauhtinsa jarruttamista, minkä vuoksi työnantaja oli antanut heille kirjalliset varoitukset 10.2.1995. Yksi näistä työntekijöistä oli ollut Petroff. Varoituksissa työnantaja oli ilmoittanut, että mikäli työvauhti ei palaudu entiselleen, työnantaja tulee purkamaan varoituksen saaneen työntekijän työsopimuksen työsopimuslain 43 §:n perusteella. Varoitusten jälkeen yksi asentajista oli palauttanut työvauhtinsa entiselleen ja yksi varoituksen saaneista työntekijöistä oli irtisanoutunut. Kun Petroff edelleen oli laiminlyönyt työvelvoitteensa jarruttamalla työvauhtiaan, työnantaja oli purkanut Petroffin työsopimuksen työsopimuslain 43 §:n nojalla 28.4.1995.

Urakkatöiden ohjeaikavertailu osoitti kiistattomasti, että vuoden 1993 aikana ja ennen uuden palkkausjärjestelmän käyttöönottoa vuonna 1994 Petroff oli työskennellyt urakkatyövauhdilla alittaen selvästi näihin töihin liittyvät ohjeajat. Ajalla 1.1. - 31.12.1993 Petroff oli tehnyt urakkatöitä, joiden ohjeaika oli ollut 309,89 tuntia. Petroff oli käyttänyt näihin töihin aikaa 215,97 tuntia eli hän oli saanut urakkavoittoa 93,92 tunnilta. Vuoden 1994 alusta seuranneen toukokuun loppuun mennessä Petroff oli tehnyt urakkatöitä, joiden ohjeaika oli 188,93 tuntia. Näihin töihin Petroff oli käyttänyt 126,17 tuntia ja saanut siten urakkavoittoa 62,76 tunnilta.

Välittömästi uuden palkkausjärjestelmän käyttöönoton jälkeen Petroff oli aloittanut säännönmukaisen jarrutuksen. Ajanjaksolla 1.6. - 31.12.1994 Petroff oli ylittänyt urakoiden ohjeajat 96,26 tunnilla. Petroffin tänä aikana tekemien urakoiden ohjeaika oli ollut yhteensä 184,64 tuntia, mutta Petroff oli käyttänyt töihin aikaa 280,90 tuntia. Ajalla 1.1. - 28.4.1995 Petroff oli tehnut urakkatöitä, joiden yhteenlaskettu ohjeaika oli 119,42 tuntia ja joihin Petroff oli käyttänyt 175,99 tuntia. Petroffin työvauhdin hidastus oli ollut siten räikeää.

Oy Scan-Auto Ab:n Muonamiehentien korjaamossa oli ollut ja oli edelleen käytössä valmistajan merkkikohtaisiin ohjeaikoihin perustuvat ohjeajat. Ennen uuden palkkausjärjestemän käyttöönottoa työntekijöiden ohjeaikatyöryhmän edustajat varaluottamusmies Kiiskinen ja asentaja Kivioja olivat 3.6.1994 tarkistaneet yhdessä työnantajapuolen edustajien kanssa korjaamolla käytössä olleet ohjeajat. Työnantaja ei siten ollut yksipuolisesti muuttanut ohjeaikoja, vaan ohjeaikojen muuttaminen oli tapahtunut työehtosopimuksen 9 §:n 2 kohdan 2 kappaleen mukaisesti.

Petroff oli Oy Scan-Auto Ab:n palveluksessa ollessaan toiminut yksinomaan koneistajan ammatissa. Hänen suorittamiensa töiden ohjeaikoja ei ollut missään vaiheessa muutettu. Petroffin suorittamien töiden ohjeaikoja ei ollut muutettu myöskään 3.6.1994 pidetyssä ohjeaikatyöryhmän kokouksessa. Ohjeaikojen muuttaminen sinänsä ei myöskään voinut olla luottamusmiessopimuksen vastaista. Koneistajan töitä ei ollut annettu asentajille.

Oy Scan-Auto Ab:ssä käytössä olevaa uutta palkkausjärjestelmää ei ollut sen voimassaoloaikana missään vaiheessa työehtosopimuksen vastaisena riitautettu tai edes väitetty, että se olisi työehtosopimuksen vastainen.

Petroffin työstä vapautuksen määrä luottamusmiestehtävien hoitoa varten oli perustunut liittojen välillä luottamusmiessopimuksessa sovittuun vapautuksen määrään. Tämä riippui korjaamolla työskentelevien työntekijöiden lukumäärästä. Mikäli luottamusmies tämän lisäksi mahdollisesti joutui hoitamaan kiireellisinä pidettäviä asioita, oli tällaisia tilanteita varten olemassa omat menettelytapamääräyksensä. Luottamusmiesvapaan määrän pieneneminen 1990-luvulla oli johtunut muun muassa siitä, että koko yhtiötä koskeva yhdyshenkilöorganisaatio oli lakkautettu vuonna 1992, joten Petroffilla ei enää ollut ollut tarvetta tällaisten luottamustehtävien hoitamiseen. Petroffin hoidettavana oli ollut ainoastaan yhtiön Muonamiehentien kiinteistöllä sijaitsevan autokorjaamon luottamusmiehen tavanomaiset tehtävät, joiden hoitamiseen käytettävissä ollut luottamusmiesvapaa oli varmasti ollut riittävä.

Petroff oli ainoastaan muutaman kerran joutunut työnantajan pyynnöstä toimimaan venäjän kielen tulkkina. Mikäli Petroff oli muuten osallistunut tulkin tehtäviin, oli se johtunut siitä, että hän oli omatoimisesti hakeutunut venäläisten asiakkaiden luo tulkiksi.

Yhtiön taloudellisista vaikeuksista johtuen työnantaja oli joutunut irtisanomisaikaa noudattaen poistamaan kaikilta henkilöstöryhmiltä työnantajan yksipuolisesti myöntämän ilmaisen ateriaedun ja työntekijöiltä oli aiemmasta poiketen ryhdytty perimään ateriaedusta verohallituksen vahvistama verotusarvo. Ateriaedun poistamisella ei voitu perustella Petroffin suorittamaa työvelvoitteen laiminlyöntiä. Työnantaja ei myöskään millään muulla tavoin ollut pyrkinyt painostamaan Petroffia luottamusmiesasemassa.

Työnantaja oli kohdellut kaikkia työntekijöitä tasapuolisesti työvauhdin jarrutuksen ilmaannuttua. Petroffille annetussa varoituksessa samoin kuin muille työntekijöille annetuissa varoituksissa oli ilmoitettu, että työnantaja purkaa työsopimukset, mikäli jarrutus edelleen jatkuu. Petroffin suorittama työvelvoitteen laiminlyönti oli ollut paitsi määrällisesti myös ajallisesti oleellista. Jarrutus oli alkanut välittömästi palkkausjärjestelmän käyttöönoton jälkeen ja jatkunut melkein vuoden ajan ennen kuin työsopimus oli purettu. Petroffin työvelvoitteen laiminlyönti oli aiheuttanut myös korjaamon muulle toiminnalle jatkuvaa hankaluutta, koska Petroffin suorittamien koneistustöiden viivästymiset olivat viivästyttäneet muiden asentajien suorittamien varsinaisten korjaustöiden valmistumista. Petroffin suorittama jarrutus ja työvelvoitteen laiminlyönti oli ollut niin olennaista, ettei Oy Scan-Auto Ab:tä ollut voitu enää velvoittaa jatkamaan Petroffin työsopimusta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Scan-Auto Ab on 28.4.1995 purkanut yhtiön Helsingin Konalassa Muonamiehentiellä sijaitsevan raskaan kaluston korjaamon työntekijöiden pääluottamusmiehenä toimineen Valle Petroffin työsopimuksen. Petroffille annetussa työsuhteen purkamista koskevassa ilmoituksessa työsopimuksen purkamisen syyksi on todettu, että Petroff on 27.9. - 29.9.1994 ja 10.2.1995 annetuista varoituksista huolimatta edelleen jatkanut työvauhdin hidastamista ja syyllistynyt näin ollen työvelvoitteen täyttämättä jättämiseen. Aikaisempi varoitus on ilmoituksessa todetun mukaan johtunut siitä, että Petroffin työvauhti oli ollut vain noin puolet aikaisemmasta.

Työpaikalla on vuoden 1993 aikana aloitettu neuvottelu uudesta palkkausjärjestelmästä. Työntekijöiden ilmoitettua kielteisen kantansa kaikkiin työnantajan tekemiin palkkausjärjestelmän uudistamista koskeviin esityksiin työnantaja on irtisanonut vanhan palkkausjärjestelmän ja ilmoittanut uuden palkkausjärjestelmän käyttöön ottamisesta 16.6.1994 alkaen.

Työtuomioistuimessa todistajina kuultujen Oy Scan-Auto Ab:n huoltopäällikön ja ylityöjohtajan kertoman mukaan kysymyksessä olevan työpaikan työntekijät ovat välittömästi uuden palkkausjärjestelmän käyttöön ottamisen jälkeen hidastaneet työvauhtia. Urakkatöissä tämä on käynyt ilmi siten, että työt on tehty ohjeajoissa, kun samat työt aikaisemmin on tehty ohjeaikoja lyhyemmässä ajassa. Ylityönjohtajan mukaan työntekijöiden työvauhti on alentunut noin 30 prosentilla.

Huoltopäällikkö on 27. ja 28.9.1994 pidetyissä asentajapalavereissa ilmoittanut kaikille asentajille, että ellei työvauhti parane, työnantaja joutuu turvautumaan voimakkaampiin toimenpiteisiin. Huoltopäällikön ja tilaisuudessa läsnä olleiden ylityönjohtajan ja myös todistajana kuullun palkanlaskijan kertoman mukaan kysymys on ollut varoituksen antamisesta kaikille työvauhtiaan hidastaneille työntekijöille. Petroff itse on asiassa kuultuna kertonut, että hän ei ollut käsittänyt huoltopäällikön tuolloin esittämiä lausumia varoitukseksi.

Petroff on työsuhteensa aikana tehnyt koneistustöitä. Aikapalkalla tehtävän työn osuus on Petroffin kohdalla ollut suurempi kuin asentajien tekemissä töissä. Sen sijaan urakkatyötuntien osuus on muodostanut melko pienen osan kaikista Petroffin työtunneista. Työnantajapuolen esittämän selvityksen mukaan Petroffilla on vuonna 1993 ollut urakkatöitä, joissa urakoiden ohjeaika on ollut 309,89 tuntia. Urakkatöihin Petroff on käyttänyt 215,97 tuntia ja saanut siten urakkavoittoa 93,92 tunnilta. Ajalla 1.1. - 31.5.1994 Petroff on tehnyt urakkatöitä, joiden ohjeaika on ollut 188,93 tuntia. Näihin töihin Petroff on käyttänyt aikaa 126,17 tuntia eli hän on alittanut ohjeajat 62,76 tunnilla.

Uuden palkkausjärjestelmän käyttöön ottamisen jälkeen Petroff on 1.6. - 31.12.1994 tehnyt urakkatöitä, joiden ohjeaika on ollut yhteensä 184,64 tuntia. Töihin Petroff on käyttänyt 280,9 tuntia eli hän on ylittänyt ohjeajat 96,26 tunnilla. Petroffilla on ajalla 1.1. - 28.4.1995 ollut urakkatöitä, joiden ohjeajat ovat olleet 119,42 tuntia. Petroff on käyttänyt näihin 175,99 tuntia eli hän on ylittänyt ohjeajat 56,57 tunnilla.

Ylityönjohtajan mukaan Petroff on palkkausjärjestelmän muutoksen jälkeen ryhtynyt selvästi hidastamaan työntekoa myös muissa kuin urakkatöissä. Petroffille kuuluvien koneistustöiden hidas valmistuminen on aiheuttanut haittaa myös asentajien työskentelylle. Huoltopäällikön mukaan asentajat ovat asian johdosta kääntyneet työnjohdon puoleen. Myös asiakkaiden taholta on ylityönjohtajan ja huoltopäällikön kertoman mukaan huomautettu töiden vievän aikaa enemmän kuin aikaisemmin. Ylityönjohtajan kertoman mukaan Petroff on myös asiakkaiden kanssa käymissään keskusteluissa antanut ymmärtää töiden viipymisen johtuvan siitä, että työnantaja ei maksa enää työntekijöille palkkaa.

Uuden palkkiojärjestelmän käyttöönotto on merkinnyt Petroffin perustuntipalkan alenemista. Työnantajapuolen mukaan uuden palkkausjärjestelmän käyttöönotto ja työvauhdin palautuminen normaaliksi ovat asentajien kohdalla merkinneet yleisesti ansioiden nousua. Epäselväksi on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, olisiko Petroffilla, jonka työtunneista suuri osa on muuta kuin urakkatyötunteja, pystynyt uuden palkkausjärjestelmän mukaan saavuttamaan entisen tai tätä korkeamman ansiotason normaalilla työvauhdilla työskennellessään.

Asiassa esitetty selvitys osoittaa Petroffin työskennelleen aikaisempaa hitaammalla työvauhdilla uuden palkkausjärjestelmän käyttöönoton jälkeen. Petroffin työvauhti on tosin hänelle helmikuussa 1995 annetun varoituksen jälkeen työsuhteen loppuaikana ainakin urakkatöissä noussut siten, että töihin käytetyt ajat eivät enää kovinkaan paljon ole ylittäneet ohjeaikoja.

Petroff itse on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, ettei hän kesäkuun puolivälin 1994 jälkeen ole enää pystynyt keskittymään varsinaiseen koneistustyöhönsä, koska hänen työaikansa on kulunut muun muassa palkkausjärjestelmän muutoksiin liittyvien epäselvyyksien sekä lomautettujen ja irtisanottujen työntekijöiden asioiden selvittämiseen. Myös työnantajan kanssa käydyt keskusteltu ovat Petroffin mukaan haitanneet hänen työntekoaan.

Metallityöväen Liitto on työnantajan Petroffiin kohdistamina painostustoimenpiteinä maininnut muun muassa luottamusmiesvapaan määrän vähentämisen, luottamusmiestilojen vaihdon, viivakoodiavaimen antamatta jättämisen ja hakulaitteen poisottamisen sekä luottamusmiesvaaliin puuttumisen.

Luottamusmiesvapaan määrän väheneminen on esitetyn selvityksen mukaan johtunut työntekijöiden lukumäärän vähenemisestä ja yhtiön valtakunnallisen yhteyshenkilöorganisaation purkamisesta. Metallityöväen Liitto ei ole edes väittänyt, etteikö Petroffille olisi annettu luottamusmiesvapaata työehtosopimuksen edellyttämä määrä. Työnantajan taholta on luottamusmiestilojen vaihtamiselle esitetty työnantajan toiminnan kannalta perustellut syyt. Myöskään viivakoodiavaimen Petroffille antamatta jättämisen ja hakulaitteen poisoton tarkoituksena ei ole näytetty olleen painostaa Petroffia hänen luottamusmiesasemassaan. Edelleen työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että työnantajan edustaja olisi vuonna 1992 pidettyjen luottamusmiesvaalien yhteydessä pyrkinyt toiminnallaan vaikuttamaan siihen, että Petroffia ei enää valita pääluottamusmieheksi. Työnantajan ei ole näytetty muutoinkaan toimenpiteellään pyrkineen painostamaan Petroffia.

Petroffin työnantajan määräämien venäjänkielen tulkkaustehtävien ei 16.6.1994 jälkeen ole selvitetty lisääntyneen siinä määrin, että se olisi vaikuttanut Petroffin työvauhtiin. Samoin on työtuomioistuimen mielestä näyttämättä jäänyt, että työnantaja ei 16.6.1994 jälkeen olisi antanut Petroffille hänen aikaisempia koneistustehtäviään. Mahdollinen koneistustehtävien antaminen asentajille on työnantajapuolen todistajien mukaan johtunut Petroffin työvauhdin hidastamisesta.

Työnantaja on toteuttanut ilmaisen ateriaedun poiston työntekijöiltä samaan aikaan kuin uusi palkkausjärjestelmä on otettu käyttöön. Tämän johdosta työntekijät ovat saattaneet esittää tyytymättömyyttään myös Petroffille, mutta tämä seikka sinänsä ei ole työtuomioistuimen mielestä voinut vaikuttaa Petroffin työvauhdin alenemiseen.

Kun Petroffin työvauhdin aleneminen on tapahtunut välittömästi uuden palkkausjärjestelmän käyttöönoton jälkeen ja kun myös muut työpaikan työntekijät ovat samasta ajankohdasta lukien hidastaneet työvauhtia, on työnantaja voinut perustellusti olla siinä käsityksessä, että Petroff on tahallisesti hidastanut työvauhtia vastalauseena uuden palkkausjärjestelmän käyttöön ottamiselle. Koska Petroff ei helmikuussa 1995 annetun varoituksen jälkeenkään ole palauttanut työvauhtia entiselle tasolle, on työnantaja myös voinut perustellusti katsoa Petroffin varoituksesta huolimatta laiminlyöneen työvelvoitteidensa täyttämisen. Työnantajalla on siten vallinneessa tilanteessa ollut luottamusmiessopimuksen 4 §:n 5 kohdan perusteella oikeus purkaa Petroffin työsopimus.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metallityöväen Liitto velvoitetaan korvaamaan Autoalan Keskusliiton ja Oy Scan-Auto Ab oikeudenkäyntikulut 22 066 markalla 51 pennillä, jolle on maksettava korkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kitunen, H. Rautiainen, K. Rautiainen, Pystynen ja Hynönen jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.