Local union fined for strike; national union's supervisory duty breach not proven.

Pankin palveluksessa olevat toimihenkilöt olivat olleet lakossa vastalauseena työnantajan suunnitelmille mahdollisesti irtisanoa toimihenkilöitä. Työtuomioistuin oli tuomiollaan nro 1996-31 tuominnut toimihenkilöitä edustavan paikallisyhdistyksen ja toimihenkilöliiton lakon johdosta hyvityssakkoihin.

Toimihenkilöt olivat olleet uudelleen lakossa tarkoituksenaan painostaa työnantajaa mahdollisiin irtisanomisiin liittyvissä seikoissa. Lakko oli siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Paikallinen toimihenkilöyhdistys, joka ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin lakon estämiseksi ja lopettamiseksi ja joka vastasi luottamusmiesten osallistumisesta lakkoon, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Näyttämättä sen sijaan oli jäänyt, että toimihenkilöliitto olisi asian yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kantaja Pankkialan Työnantajaliitto ry Vastaaja Pankkitoimihenkilöliitto ry Kuultava Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 4.5.1995 solmitussa rahoitusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Oikeudet ja velvollisuudet

1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

39 § Työrauhavelvoite

1. Sopimuskokonaisuuteen tai -määräykseen kohdistuvat työtaistelutoimet ovat kielletyt.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut Pankkitoimihenkilöliiton ja Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut Pankkitoimihenkilöliiton ja Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry:n velvoittamista korvaamaan Pankkialan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Oulun Osuuspankki oli 8.2.1996 aloittanut yhteistoimintalain mukaisen neuvottelumenettelyn pankin henkilöstömäärän sopeuttamisesta alan muutoksiin. Ensimmäinen neuvottelu oli käyty 13.2.1996. Yhteistoimintaneuvotteluissa oli käyty yhteistoimintalain mukaisesti läpi toimenpiteiden perusteita, vaikutuksia ja vaihtoehtoja. Neuvotteluissa oli käsitelty pankin perusteluja yhteistoimintamenettelylle, säästötavoitteita, tukipakettia, tulostalkoita sekä arvioita eri yksiköiden työmääristä. Luottamusmiehet olivat tehneet oman esityksensä säästöjen saavuttamiseksi ja vaatineet johtokuntaa vastaamaan kirjallisesti tehtyyn esitykseen 22.3.1996 kello 11:een mennessä. Vaatimustensa tueksi toimihenkilöt olivat uhanneet toimeenpanna lakon saman päivän iltapäivänä.

Koska työnantaja ei ollut suostunut luottamusmiesten vaatimuksiin, toimihenkilöt olivat ryhtyneet työtaisteluun 22.3.1996 kello 13. Tähän iltapäivän kestäneeseen lakkoon oli osallistunut 165 toimihenkilöä heidän joukossaan luottamusmiehet.

Työtuomioistuin oli 19.4.1996 antamallaan tuomiolla tuominnut Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry:n edellä mainitun työtaistelutoimenpiteen johdosta työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon ja Pankkitoimihenkilöliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Työnantaja oli 19.4.1996 kello 13 antanut työtuomioistuimen tuomion tiedoksi toimihenkilöille. Tällä työtuomioistuimen tuomiolla ei ollut kuitenkaan ollut minkäänlaista merkitystä, koska toimihenkilöt olivat 22.4.1996 ilmoittaneet aloittavansa uuden, vähintään kaksi päivää kestävän lakon, ellei heidän vaatimuksiinsa suostuttaisi. Samassa yhteydessä luottamusmiehet olivat antaneet työnantajalle kirjallisen esityksen, jossa oli vaadittu työnantajaa julkistamaan muun muassa lakkautettavien toimien lista kaikissa konttoreissa sekä vaadittu valintaperusteista sopimista ja järjestäytymättömien toimihenkilöiden irtisanomista. Viimeksi mainitusta vaatimuksesta oli kuitenkin luovuttu heti aamulla 22.4.1996 käytyjen neuvottelujen alussa.

Työnantajapuolelta oli vedottu pääluottamusmieheen ja edellytetty työrauhan säilymistä. Työnantaja oli selvittänyt pääluottamusmiehelle, että kysymys oli laittomasta lakosta. Lisäksi pääluottamusmiestä oli muistutettu siitä, että työtuomioistuin oli juuri vähää aikaisemmin tuominnut Pankkitoimihenkilöliiton ja Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry:n hyvityssakkoon vastaavanlaisen lakon johdosta.

Pankkialan Työnantajaliiton edustaja oli aamulla 22.4.1996 ilmoittanut Pankkitoimihenkilöliitolle lakosta ja edellyttänyt liiton ryhtymistä toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi pankissa. Pankkitoimihenkilöliitto ei ollut ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin laittoman työtaistelun estämiseksi. Myöskään paikallinen toimihenkilöyhdistys ei ollut ryhtynyt tällaisiin toimenpiteisiin.

Koska työnantaja ei ollut suostunut toimihenkilöiden perusteettomiin ja lainvastaisiin vaatimuksiin, olivat toimihenkilöt aloittaneet 22.4.1996 lakon, joka oli kestänyt myös seuraavan päivän. Lakossa oli ollut 165 pankkitoimihenkilöä.

Lakolla oli vastustettu pankin mahdollisesti toteuttamia irtisanomisia. Lakko oli siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä ainakin työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen. Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry vastasi luottamusmiesten osallistumisesta työtaisteluun. Mainittu yhdistys ei myöskään ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi. Myöskään Pankkitoimihenkilöliiton toimenpiteet työrauhan turvaamiseksi eivät olleet olleet riittävät. Koska toimihenkilöt olivat jo aikaisemmin olleet saman asian johdosta lakossa, olisi Pankkitoimihenkilöliiton tullut varmistautua siitä, että työtaistelutoimenpiteet eivät uusiudu. Pankkitoimihenkilöliitto ja Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry olivat siten rikkoneet työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaisen velvollisuuden työrauhan ylläpitämiseksi.

VASTAUS

Vaatimukset

Pankkitoimihenkilöliitto on vastauksessaan, johon Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry on osaltaan yhtynyt, vaatinut Pankkitoimihenkilöliittoon ja Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry:hyn kohdistettujen hyvityssakkovaatimusten hylkäämistä.

Pankkitoimihenkilöliitto ja Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry ovat vaatineet Pankkialan Työnantajaliiton velvoittamista korvaamaan toimihenkilöliiton ja sen paikallisyhdistyksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Oulun Osuuspankissa oli käynnistetty saneerausmenettely 8.2.1996. Yhteistoimintaneuvottelut olivat koskeneet lähes pelkästään taloudellisia perusteita. Henkilöstö oli useaan otteeseen edellyttänyt työmääräperusteisten selvitysten tekemistä. Tähän työnantaja ei kuitenkaan ollut suostunut. Työnantaja oli 17.4.1996 käydyssä yhteistoimintaneuvottelussa ilmoittanut päätöksensä siitä, miten lopetettavat toimet jakautuivat yksiköittäin. Samassa yhteydessä työnantaja oli ilmoittanut, että tieto lopetettavien toimien kohdentumisesta eri työyksiköihin oli salassapitovelvollisuuden piirissä. Työnantaja oli kieltänyt yhteistoimintaneuvottelukunnan henkilöstöedustajia käsittelemästä asiaa saman päivän iltana pidettävässä pankin ammattiosaston kokouksessa. Työnantaja oli ilmoittanut lisäksi päättäneensä, että aamusta 18.4.1996 lukien eli kesken käynnissä olevan yhteistoimintamenettelyn ryhdytään irtisanomisista ilmoittamaan niille henkilöille, joiden työ loppuu.

Henkilöstön edustajat olivat katsoneet, että toimien lakkauttamisen työmäärällisistä perusteista ei yhteistoimintalain mukaisesti ollut lainkaan neuvoteltu eikä neuvottelujen käyminen ollut edes mahdollista, mikäli henkilöille ilmoitetaan kesken yhteistoimintamenettelyn heidän työnsä loppumisesta.

Henkilöstön edustajat olivat vaatineet välittömästi yksikkökohtaista lopetettavien toimien listan julkistamista ja sitä, että yksittäisille henkilöille ei ilmoiteta työn loppumisesta ennen kuin yksikkökohtaisesti oli käyty läpi työmäärän perusteet.

Käydyissä neuvotteluissa oli saatu aikaan ratkaisu, jonka mukaan henkilökohtaisia ilmoituksia työn loppumisesta ei toistaiseksi anneta ja yksikkökohtaiset yhteistoimintamenettelyt käynnistetään. Henkilöstön edustajat olivat toimittaneet aamulla 22.4.1996 työnantajalle tätä menettelytapaa koskevan sopimuksen kirjallisessa muodossa. Työnantajan edustajat olivat tuossa yhteydessä ilmoittaneet, että mitään sopimusta asiasta ei ollut syntynyt.

Kysymys ei siis ollut ollut toimihenkilöiden vaatimuksesta vaan siitä, että työnantaja oli kiistänyt suullisesti tehdyn sopimuksen olemassaolon. Tällainen toiminta selitti omalta osaltaan toimihenkilöiden voimakkaan reaktion. Toimihenkilöillä oli ollut lisäksi epäily siitä, että saneeraus kohdistui pelkästään järjestäytyneisiin toimihenkilöihin.

Sen jälkeen kun Pankkialan Työnantajaliiton edustaja oli aamulla 22.4.1996 ottanut yhteyttä Pankkitoimihenkilöliiton toiminnanjohtajaan, oli työnantajaliiton edustajalle ilmoitettu, että pankki oli kieltäytynyt noudattamasta pankissa tehtyä sopimusta. Pankkitoimihenkilöliiton edustaja oli pyytänyt Pankkialan Työnantajaliittoa myötävaikuttamaan siihen, että pankki ryhtyisi käymään tehdyn sopimuksen mukaisia neuvotteluja. Työnantajaliiton edustaja ei ollut omalta osaltaan pyrkinyt siihen, että neuvottelut pankissa käynnistyisivät.

Pankkitoimihenkilöliiton toiminnanjohtaja oli ottanut välittömästi yhteyttä myös pankin pääluottamusmieheen ja edellyttänyt neuvottelujen käymistä työnantajan kanssa. Pääluottamusmies oli pyrkinyt tällaisten neuvottelujen käymiseen ja saanut vastaukseksi työnantajan kirjallisen kannanoton, jonka mukaan työnantaja kielsi syntyneen sopimuksen olemassaolon. Tämä työnantajan kanta syntyneeseen sopimukseen osoitti, ettei työnantaja ollut halunnut käydä neuvotteluja asiasta.

Pankin pääluottamusmies oli ilmoittanut työnantajan kannan Pankkitoimihenkilöliiton toiminnanjohtajalle, joka oli ottanut asian johdosta yhteyttä Osuuspankkialan Työnantajayhdistyksen asiamieheen ja ilmoittanut tälle edellyttäneensä henkilöstön edustajilta neuvottelujen käymistä. Pankkitoimihenkilöliiton toiminnanjohtaja oli pyytänyt Osuuspankkialan Työnantajayhdistyksen asiamiestä myötävaikuttamaan siihen, että pankki suostuu neuvottelujen käymiseen.

Pankkialan Työnantajaliiton asiamies oli ilmoittanut työtaistelusta Pankkitoimihenkilöliiton toiminnanjohtajalle vasta siinä vaiheessa, kun toimihenkilöt olivat jo poistuneet työpaikoiltaan. Pankkitoimihenkilöliitto oli siten saanut tiedon työtaistelusta vasta sen alettua, joten Pankkitoimihenkilöliitolla ei ollut ollut mahdollisuuksia estää työtaistelua.

Pääluottamusmies oli ilmoittanut Pankkitoimihenkilöliiton toiminnanjohtajalle 22.4. ja 23.4.1996, että toimihenkilöt jatkaisivat työtaistelua vielä 24.4.1996 ja mahdollisesti senkin jälkeen niin pitkään, että työnantaja tunnustaa tehdyn sopimuksen ja käynnistää sen mukaiset yksikkökohtaiset neuvottelut. Pankkitoimihenkilöliitto oli tässä yhteydessä edellyttänyt, että toimihenkilöt palaavat välittömästi työhön. Koska kaikkia lakossa 23.4. olleita toimihenkilöitä ei tuon päivän aikana ollut tavoitettu, olivat toimihenkilöt palanneet työhön aamulla 24.4. Samana aamuna pääluottamusmies oli ilmoittanut, että töihin paluusta huolimatta toimihenkilöt tulevat poistumaan työpaikoiltaan, koska työnantaja ei vieläkään tunnusta sopimuksen olemassaoloa. Pankkitoimihenkilöliiton toiminnanjohtaja oli kieltänyt työstä poistumisen ja saanut tällä tavoin estetyksi työtaistelun jatkumisen.

Toimihenkilöiden työtaistelutoimenpiteiden syynä oli ollut työnantajan siinä määrin törkeä toiminta, että se tulisi ottaa huomioon mahdollisen hyvityssakon määrässä. Lisäksi mahdollisia hyvityssakkoja tuomittaessa tuli ottaa huomioon, että Pankkialan Työnantajaliitto ei ollut ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin pankkikohtaisten neuvottelujen käynnistämiseksi. Tämä oli omalta osaltaan johtanut tilanteen kärjistymiseen.

Pankkitoimihenkilöliitto oli kaikin käytettävissään olevin keinoin pyrkinyt myötävaikuttamaan siihen, että henkilöstön edustajat pankissa pyrkivät neuvotteluteitse tilanteen ratkaisemiseen. Tämä ei kuitenkaan ollut onnistunut, koska pankin edustajat olivat kieltäytyneet menettelemästä sovittujen menettelytapasäännösten mukaisesti. Pankkitoimihenkilöliitto oli joka tapauksessa omalla toiminnallaan pystynyt estämään työtaistelun pitkittymisen ja suunnitteilla olleen pankkiin kohdistuvan maksuvälinesaarron toteuttamisen. Pankkitoimihenkilöliitto oli siten kaikin mahdollisin keinoin pyrkinyt estämään työtaistelun syntymisen ja joka tapauksessa estänyt sen pitkittymisen ja laajenemisen.

Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry ei ollut pystynyt millään tavoin vaikuttamaan pankin sisäisiin tapahtumiin. Tämän vuoksi paikallisyhdistyksen mahdollisuudet valvoa työrauhan toteutumista olivat olleet varsin rajoitetut.

Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry:n jäsenmäärä oli 850.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sen jälkeen kun Oulun Osuuspankissa oli helmikuussa 1996 aloitettu yhteistoimintalain mukaiset neuvottelut pankin henkilöstömäärän sopeuttamisesta alan muutoksiin, olivat pankin palveluksessa olevat toimihenkilöt 22.3.1996 panneet toimeen iltapäivän kestäneen lakon vastalauseeksi työnantajan suunnitelmille mahdollisesti irtisanoa toimihenkilöitä. Työtuomioistuin on 19.4.1996 antamallaan tuomiolla nro 31 tuominnut Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry:n ja Pankkitoimihenkilöliiton edellä mainitun työtaistelutoimenpiteen johdosta maksamaan hyvityssakkoa Pankkialan Työnantajaliitolle, ensiksi mainitun työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 11 000 markkaa ja jälkimmäisen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 8 000 markkaa.

Oulun Osuuspankin toimihenkilöiden luottamusmiehet ovat aamulla 22.4.1996 antaneet työnantajalle yt-neuvottelukunnan henkilöstön edustajien allekirjoittaman kirjallisen esityksen, jonka ensimmäisen kohdan mukaan työnantajan tulee julkistaa välittömästi lakkautettavien toimien lista kaikissa konttoreissa ja yksiköissä sekä peruuttaa jo käymänsä henkilökohtaiset keskustelut. Saman kohdan mukaan työnantajan tulee käydä konttori- ja työpaikkakohtaiset yt-neuvottelut ja tämän jälkeen yksilökohtaiset neuvottelut. Esityksen toisen kohdan mukaan yt-neuvottelukunnassa on sovittava valintaperusteet, mikäli irtisanomisiin joudutaan.

Esityksessä mainituista seikoista oli toimihenkilöiden ilmoituksen mukaan sovittu työnantajan kanssa 18.4.1996 käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa. Työnantajan edustajat ovat aamulla 22.4.1996 käydyissä neuvotteluissa kiistäneet sopimuksen syntymisen ja ilmoittaneet, että esityksessä mainittuihin vaatimuksiin ei suostuta.

Toimihenkilöiden edustajat ovat tämän jälkeen ilmoittaneet työnantajalle, että toimihenkilöt aloittavat vähintään kaksi päivää kestävän lakon, ellei työnantaja suostu heidän vaatimuksiinsa. Toimihenkilöt ovat poistuneet työstä 22.4.1996 kello 9.10 päättyneiden neuvottelujen jälkeen ja lakko on jatkunut vielä seuraavan päivän.

Lakkoon on osallistunut yhteensä 165 toimihenkilöä heidän joukossaan Oulun Osuuspankin toimihenkilöiden luottamusmiehet.

Lakon tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa mahdollisiin toimihenkilöiden irtisanomisiin liittyvissä seikoissa ja lakko on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry:n ei ole edes väitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin työnseisauksen estämiseksi tai lopettamiseksi. Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry vastaa myös luottamusmiestensä osallistumisesta työtaisteluun.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry:n maksamaan Pankkialan Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 22 000 markkaa.

Pankkitoimihenkilöliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry velvoitetaan korvaamaan Pankkialan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun nähden saa Pankkitoimihenkilöliitto pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Tiitinen, Vänttinen, Tiitola, Korpela ja Kiuru jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.