Legislator Case Law & Legislation
TT:1996-4 AI generated

Labor court rules collective agreement clause applies during notice period for project-to-hourly work transfer.

Case Number TT:1996-4
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Labor Court ruled that a collective agreement clause requiring 85% of the previous average hourly rate applies during the notice period when a project-paid worker is transferred to different hourly work. The employer argued this arrangement was more favorable than the clause, but the court found no contractual barrier to applying the standard rate. Consequently, the court determined the clause governs the pay calculation regardless of the specific termination context.

Legislator headnote

AI generated

Section 14(4) of the Collective Agreement; The clause stipulating 85% of the average hourly rate for project workers transferred to different hourly work applies during the notice period without contractual restriction.

Keywords

AI generated
collective agreement clause notice period pay project to hourly work average hourly rate labor court ruling termination compensation wage calculation standard

Cited Legislation

AI generated
Section 14(4) of the Collective Agreement
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työehtosopimuksen määräyksessä määritellään urakkapalkalla työskennelleen työntekijän palkka tilanteessa, jossa työ ilman hänen syytään keskeytyy ja hänet siirretään toisenlaatuiseen työhön, jota suoritetaan tuntityönä. Sanotun määräyksen soveltamiselle irtisanomisaikana ei ollut työehtosopimukseen perustuvaa estettä.

Kuultavat Metsäteollisuus ry Puu- ja erityisalojen liitto ry

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n, nykyisen Metsäteollisuus ry:n, ja Puutyöväen Liitto r.y:n, nykyisin Puu ja erityisalojen liiton välillä 3.4.1990 allekirjoitetussa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

PALKKAUSMÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § Palkkausta koskevia erikoismääräyksiä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos urakkapalkalla työskentelevän työntekijän työ ilman hänen omaa syytään keskeytyy ja hänet siirretään toisenlaatuiseen työhön, jota suoritetaan tuntityönä, maksetaan hänelle uudessa työssä siihen asti, kunnes siirrosta on kulunut kaksi viikkoa, tuntipalkka, joka on 85 % hänen aikaisemmassa työs-sä saamastaan keskituntiansiosta, kuitenkin vähintään entisen työn mukainen ohjetuntipalkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Puu- ja erityisalojen liitto, jolle kanteessa tarkoitetut työntekijät olivat siirtäneet Enso-Gutzeit Oy:ltä olevat saatavansa, on Enso-Gutzeit Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa siltä osin kuin asia on käräjäoikeuden lausuntopyynnön kohteena muun muassa lausunut, että yhtiön Honkalahden saha oli taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanonut kesällä 1991 noin 100 työntekijää ja kesällä 1992 noin 40 työntekijää kanteessa tarkoitetut työntekijät heidän joukossaan. Yhtiö oli jättänyt maksamatta työntekijöille irtisanomisaikaan kohdistuneet lomakorvaukset.

Enso-Gutzeit Oy:llä ei ollut ollut tarjota Honkalahden työntekijöille tavanomaista työtä irtisanomisajaksi. Sen vuoksi yhtiö oli ilmoittanut, että mikäli työntekijä jäisi irtisanomisajaksi työhön, hänelle maksettaisiin tehtyjen töiden mukainen ohjetuntipalkka aiemmin maksetun urakkapalkan sijasta. Tällöin tarjottava työ olisi aikaisempaan nähden erilaista, toisarvoista työtä. Työnantaja oli ehdottanut työntekijöille sellaista menettelyä, että työntekijät eivät tulisi irtisanomisajaksi työhön, jolloin heille maksettaisiin työstä poisjäännistä huolimatta irtisanomisajan palkka lukuunottamatta irtisanomisaikaan kohdistuvaa lomakorvausta. Työntekijät olivat suostuneet menettelyyn ja allekirjoittaneet asiasta sopimukset.

Enso-Gutzeit Oy oli väittänyt, että työntekijöiden kanssa sovittu järjestely oli työntekijöille edullisempi vaihtoehto kuin työehtosopimuksen 14 §:n 4 kohdan toisen kappaleen mukainen menettely. Väite oli kuitenkin perusteeton. Yhtiö ei sanotun määräyksen perusteella olisi ollut oikeutettu alentamaan työntekijöiden urakkapalkkaa ja keskituntiansiota irtisanomisaikana ohjetuntipalkaksi, koska kysymyksessä ei ollut ollut työntekijän työn keskeytyminen, vaan työntekijän työn loppuminen ja irtisanomistilanne.

Sopimus, jolla vähennettiin työntekijälle vuosilomalain mukaan kuuluvia etuja, oli vuosilomalain 16 §:n perusteella mitätön. Työnantajan oli maksettava työntekijälle työsopimuslain 38 a §:n 1 momentin nojalla täysi palkka irtisanomisajalta. Täysi irtisanomisajan palkka käsitti myös irtisanomisaikaan kohdistuvan lomakorvauksen.

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut Enso-Gutzeit Oy:n velvoittamista suorittamaan Puu- ja erityisalojen liitolle työntekijöiden vuosilomakorvauksia yhteensä 361 563 markkaa ja odotusajan palkkoja yhteensä 245 880 markkaa kaikki määrät korkoineen. Lisäksi Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut yhtiön velvoittamista korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut korkoineen.

VASTAUS

Enso-Gutzeit Oy oli irtisanonut Honkalahden sahan työntekijät kollektiiviperusteisesti. Työntekijöiden kanssa oli sovittu irtisanomisajan työsuhde-etuuksista sekä yhteistoimintamenettelyssä että kunkin työntekijän kanssa henkilökohtaisesti.

Yhteistoimintamenettelyssä ja neuvoteltaessa irtisanottujen kanssa esillä oli irtisanomisajan osalta ollut kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan kaikille työntekijöille oli tarjottu mahdollisuutta työskennellä normaalisti irtisanomisaikana. Teetettävät työt olisivat pääasiallisesti olleet työehtosopimuksen palkkaryhmien 1, 2 ja 3 tarkoittamia töitä. Palkka olisi määräytynyt työehtosopimuksen mukaisesti työn mukaan. Käytännössä tämä olisi merkinnyt ansiotason laskua, vaikka irtisanomisajalta olisi normaalisti maksettu myös vuosilomakorvaus.

Toisena vaihtoehtona oli esillä ollut sopiminen siitä, että irtisanomisajan palkka maksettaisiin työntekijälle ilman työntekovelvoitetta. Palkka olisi tuolloin määräytynyt työntekijän aikaisemman palkkatason mukaisesti, mutta siltä osin kuin työntekovelvoitetta ei olisi ollut, lomakorvausta ei myöskään olisi maksettu.

Kanteessa tarkoitetut työntekijät olivat solmineet työnantajansa kanssa irtisanomisajan palkkaetuuksia koskevan kokonaissopimuksen, joka oli taannut irtisanomisajalta ensimmäiseen vaihtoehtoon verrattuna selvästi korkeamman ansion. Ellei sopimuksia olisi solmittu, työntekijät olisivat työehtosopimuksen nojalla olleet oikeutettuja pelkästään ohjetuntipalkkaan. Sopiminen oli työntekijöiden kannalta ollut edullisempaa kuin ohjetuntipalkalla työskenteleminen, vaikka viimeksi mainittuun määrään vielä lisättäisiinkin ohjetuntipalkan mukaan irtisanomisajalta määräytyvä lomakorvaus.

Sopimuksessa ei ollut ollut kysymys pelkästään vuosilomakorvauksista luopumisesta, vaan sopimukset olivat kattaneet kokonaisuutena työntekijän työsuhde-etuudet irtisanomisajalta. Työntekijällä oli oikeus disponoida irtisanomisajan palkastaan lomakorvauksineen vapaasti. Työntekijä voi esimerkiksi luopua irtisanomisajan työsuhdeetuuksistaan joko osittain tai kokonaankin. Esillä olevassa tapauksessa työntekijät olivat, saadakseen korkeamman ansion irtisanomisajalta kuin heille työehtosopimuksen mukaan olisi tullut, mikäli heille olisi teetetty irtisanomisaikana tarjolla olleita töitä, sopineet aikaisemman ansiotason mukaisista palkkaeduista irtisanomisajalta ja samalla luopuneet kyseessä olevalta jaksolta lomakorvauksista. Tälle työntekijöiden kannalta edullisemmalle menettelylle ei vuosilomalain 16 § asettanut mitään estettä.

Työnantajan ja työntekijän välinen sopimus ei ollut ristiriidassa vuosilomalain 16 §:n sisällön kanssa, koska sopimus oli työntekijälle edullisempi verrattuna vaihtoehtoon, että työntekijä olisi tehnyt irtisanomisaikana työehtosopimuksen mukaisesti työnantajan osoittamaa huonommin palkattua työtä ja tuolloin myös kerryttänyt lomakorvausta lain edellyttämällä tavalla.

Esittämillään perusteilla yhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä sekä Puu- ja erityisalojen liiton velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Helsingin käräjäoikeus on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, oliko kyseisellä alalla sovellettavan mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 1990 - 1992 14 §:n 4 kohdan toisen kappaleen määräystä ollut sovellettava myös kanteessa tarkoitettuihin työntekijöihin, jos he tultuaan irtisanotuiksi taloudellisista ja tuotannollisista syistä eivät olisi tehneet työnantajan kanssa sopimusta muun muassa irtisanomisajan palkkaetuuksista, vaan olisivat jääneet irtisanomisajaksi työhön suorittamaan pääasiassa työehtosopimuksen palkkaryhmien 1, 2 ja 3 tarkoittamia toisenlaisia työtehtäviä kuin mitä heidän aikaisemmat työtehtävänsä olivat olleet.

KUULTAVIEN LIITTOJEN LAUSUNNOT

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Metsäteollisuus ry:lle sekä Puu- ja erityisalojen liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Metsäteollisuus ry on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen palkkamääräysten lähtökohtana on, että palkka määräytyy tehtävän työn mukaan. Työkohtaiset palkat sovitaan tehdaskohtaisesti työehtosopimuksen 10 §:n palkkaryhmittelymääritelmien mukaisesti. Työnantajalla on työnjohto-oikeuden perusteella oikeus siirtää työntekijä toisiin tehtäviin. Työehtosopimuksen 14 §:ssä on säännökset palkan määräytymisestä erityisesti siirtovaiheessa.

Työehtosopimuksen 14 §:n 4 kohdan toisessa kappaleessa on säännelty tilanne, jossa urakkapalkalla työskentelevän työntekijän työ ilman hänen omaa syytään keskeytyy ja hänet siirretään toisenlaatuiseen työhön, jota suoritetaan tuntityönä. Säännöksen mukaan maksetaan työntekijälle uudessa työssä siihen asti kunnes siirrosta on kulunut kaksi viikkoa, tuntipalkka, joka on 85 % hänen aikaisemmassa työssä saamastaan keskituntiansiosta, kuitenkin entisen työn mukainen ohjetuntipalkka. Tämän jälkeen hänelle maksetaan uuden työn mukaista palkkaa kuuluipa työ mihin palkkaryhmään tahansa.

Säännöksen soveltamisen kannalta ei ole merkitystä sillä keskeytyykö vai loppuuko urakkatyö kokonaan, vaan olennaisinta on, että urakkapalkalla työtä tehnyt työntekijä siirretään tuntityöhön.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Puu- ja erityisalojen liitto on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen palkkamääräysten lähtökohtana on, että palkka määräytyy tehtävän työn mukaan. Työkohtaiset palkat sovitaan tehdaskohtaisesti työehtosopimuksen 10 §:n palkkaryhmittelymääritelmien mukaisesti. Työnantajalla on työnjohto-oikeuden perusteella oikeus siirtää työntekijä toisiin tehtäviin. Työehtosopimuksen 14 §:ssä on säännökset palkan määräytymisestä erityisesti siirtovaiheessa.

Työehtosopimuksen 14 §:n 4 kohdan toisessa kappaleessa on säännelty tilanne, jossa urakkapalkalla työskentelevän työntekijän työ ilman hänen omaa syytään keskeytyy ja hänet siirretään toisenlaatuiseen työhön, jota suoritetaan tuntityönä. Säännöksen mukaan maksetaan työntekijälle uudessa työssä siihen asti kunnes siirrosta on kulunut kaksi viikkoa, tuntipalkka, joka on 85 % hänen aikaisemmasta työssä saamastaan keskituntiansioista, kuitenkin vähintään entisen työn mukainen ohjetuntipalkka. Tämän jälkeen hänelle maksetaan uuden työn mukaista palkkaa kuuluipa työ mihin palkkaryhmään tahansa.

Työehtosopimuksen 14 §:n 4 kohdan toinen kappale on tarkoitettu koskemaan tilanteita, joissa urakkapalkalla työskentelevän työntekijän työ keskeytyy esimerkiksi laitekorjausten takia tietyksi ajaksi ja työntekijä keskeytyksen lakattua siirtyy jälleen työskentelemään urakkapalkalla.

Mikäli kysymyksessä on pysyvä siirto, niin työntekijälle aletaan maksaa sen työn mukaista palkkaa, johon hän siirtyy tai ellei siitä ole sovittu, niin tällöin sovitaan uudesta palkasta, jona käytännössä ei tule kysymykseen työehtosopimuksen ohjetuntipalkka eli minimipalkka.

Mainittu työehtosopimuksen 14 §:n 4 kohdan toinen kappale ei ole tarkoitettu koskemaan tilanteita, joissa työntekijän urakkatyö päättyy työn vähyyden johdosta ja työntekijä tulee irtisanotuksi taloudellisella ja tuotannollisella syyllä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Metsäteollisuus ry ja Puu- ja erityisalojen liitto ovat työtuomioistuimelle antamissaan lausunnoissa olleet yksimielisiä siitä, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen palkkamääräysten lähtökohtana on, että palkka määräytyy tehtävän työn mukaan. Työkohtaiset palkat sovitaan tehdaskohtaisesti työehtosopimuksen 10 §:n palkkaryhmittelymääritelmien mukaisesti. Työnantajalla on työnjohto-oikeuden perusteella oikeus siirtää työntekijä toisiin tehtäviin. Työehtosopimuksen 14 §:ssä on säännökset palkan määräytymisestä erityisesti siirtovaiheessa.

Asianosaisliitot ovat edelleen yksimielisesti todenneet, että työehtosopimuksen 14 §:n 4 kohdan toisessa kappaleessa on säännelty tilanne, jossa urakkapalkalla työskentelevän työntekijän työ ilman hänen omaa syytään keskeytyy ja hänet siirretään toisenlaatuiseen työhön, jota suoritetaan tuntityönä. Määräyksen mukaan maksetaan työntekijälle uudessa työssä siihen asti kunnes siirrosta on kulunut kaksi viikkoa, tuntipalkka, joka on 85 prosenttia hänen aikaisemmassa työssä saamastaan keskituntiansiosta, kuitenkin entisen työn mukainen ohjetuntipalkka. Tämän jälkeen hänelle maksetaan uuden työn mukaista palkkaa kuuluipa työ mihin palkkaryhmään tahansa. Työtuomioistuimella ei ole perustetta poiketa liittojen tältä osin yhteisestä kannasta.

Metsäteollisuus ry ja Puu- ja erityisalojen liitto ovat olleet erimielisiä siitä, sovelletaanko sopimuksen 14 §:n 4 kohdan toista kappaletta tilanteissa, joissa työntekijän urakkatyö päättyy ja hänet irtisanotaan taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä.

Osapuolet ovat jossakin määrin olleet erimielisiä myös siitä, miten työntekijän palkka määräytyy edellä mainitun kaltaisessa tilanteessa sopimusmääräyksessä tarkoitetun kahden viikon siirtoajan jälkeen. Tämä kysymys ei kuitenkaan ole ollut käräjäoikeuden lausuntopyynnön kohteena.

Työtuomioistuimessa on asiassa kuultu todistajina Puu- ja erityisalojen liiton työehtosopimussihteeriä sekä Metsäteollisuus ry:n asiamiestä ja johtajaa.

Työehtosihteerin kertoman mukaan 14 §:n 4 kohdan toisen kappaleen määräys on tarkoitettu koskemaan ainoastaan tilapäisiä siirtotapauksia, ei esimerkiksi urakkatyöstä tuntityöhön siirtämistä irtisanomisajaksi. Työehtosihteerin kertoman mukaan ainakin viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana, jolloin työntekijä oli vapautettu irtisanomisajaksi työnteosta, hänelle yleensä oli maksettu keskituntiansion mukaista tai vähintään 14 §:n 4 kohdan toisen kappaleen mukaan määräytyvää palkkaa. Työehtosihteerin tietämän mukaan tällaisissa tilanteissa ei ole maksettu ohjetuntipalkkaa.

Metsäteollisuus ry:n asiamiehen mukaan alalla palkka määräytyi aina työn mukaan. Ensisijaisena palkkausmuotona oli urakkapalkka. Keskituntiansion mukaista palkkaa ei käytännössä maksettu suoritetusta työstä. Ohjetuntipalkalle siirtyminen alalla oli kuitenkin ollut varsin harvinaista. Asiamiehen mukaan palkan määräytyminen irtisanomisaikana ei poikennut edellä selostetusta menettelystä. Tilanteissa, joissa työntekijät oli vapautettu irtisanomisajaksi työnteosta, työntekijöiden palkanmääräytymiskäytäntö oli ollut vaihteleva. Palkka oli saatettu maksaa keskituntiansion tai henkilökohtaisen aikapalkan taikka ohjetuntipalkan mukaan.

Metsäteollisuus ry:n johtajan kertoman mukaan työntekijän palkkaus määräytyi kahden viikon siirtoajalta työehtosopimuksen edellä mainitun määräyksen mukaan myös irtisanomisaikana. Työehtosopimusneuvotteluissa ei ollut käyty keskustelua sitä, että irtisanomistilanteissa tulisi menetellä jollakin muulla tavalla.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys ei osoita, että työehtosopimuksen 14 §:n 4 kohdan toisen kappaleen tilanteessa olisi työntekijän irtisanomisaikana noudatettava muuta kuin sanotusta määräyksestä ilmenevää palkanmääräytymisperustetta.

Helsingin käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, onko puheena olevan työehtosopimuksen 14 §:n 4 kohdan toisen kappaleen määräystä ollut sovellettava kanteessa tarkoitettuihin työntekijöihin, jos he tultuaan irtisanotuiksi taloudellisista ja tuotannollisista syistä eivät olisi tehneet työnantajan kanssa sopimusta muun muassa irtisanomisajan palkkaetuuksista, vaan olisivat jääneet irtisanomisajaksi työhön suorittamaan pääasiassa työehtosopimuksen palkkaryhmän 1, 2 ja 3 tarkoittamia toisenlaisia työtehtäviä kuin heidän aikaisemmat työtehtävänsä olivat olleet.

Käräjäoikeuden lausuntopyynnön johdosta työtuomioistuin lausuntonaan esittää, että työehtosopimuksen 14 §:n 4 kohdan toisen kappaleen soveltamiselle lausuntopyynnössä tarkoitetussa tilanteessa, jossa urakkapalkalla työskentelevän työntekijän työ ilman hänen omaa syytään keskeytyy ja hänet siirretään toisenlaatuiseen työhön, jota suoritetaan tuntityönä, ei ole työehtosopimukseen perustuvaa estettä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kitunen, Tiitola, Tuulensuu, Hynönen ja Kolula jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Lausunto on yksimielinen.