Labor court allows union claim for higher vacation pay rate despite business transfer due to continuous employment period.

Työehtosopimuksen mukaan laskettiin vuosilomaa sekä lomapalkkaa ja korvausta laskettaessa peräkkäisten työkausien ja työsuhteiden kestoajat yhteen, jos asfalttityöntekijä oli ollut saman työnantajan palveluksessa peräkkäisinä työkausina 1.4.1982 jälkeen.

Työntekijä oli ollut kesätyökaudet vuosina 1988 - 1992 jyränkuljettajana tienpäällystystyössä, ja työnantaja oli maksanut hänelle työkausien päättymisen jälkeen vuosilomakorvausta laskemalla yhteen sanottujen työsuhteiden kestoajat.

Liikkeen luovutus vuoden 1993 alusta ei vaikuttanut asianomaisen vuosilomaoikeuteen laskettaessa lomakertymää vuonna 1993, vaikkei asianomainen ollutkaan ollut työsuhteessa luovutuksen antajaan liikkeen luovutushetkellä. (Ään.)

Kantaja Rakennusliitto ry Vastaajat Asfalttiliitto ry Lemminkäinen Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 18.12.1991 allekirjoitetussa ja lokakuun loppuun 1993 saakka voimassa olleessa asfalttialan työehtosopimuksessa oli muun muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

23 §

Vuosiloma

1. Työntekijän oikeus vuosilomaan ja vuosiloman pituus sekä vuosiloman antaminen määräytyvät vuosilomalain mukaan.

Jos asfalttityöntekijä on ollut saman työnantajan palveluksessa peräkkäisinä työkausina 1.4.1982 jälkeen, lasketaan vuosilomaa sekä lomapalkkaa ja -korvausta laskettaessa peräkkäisten työkausien työsuhteiden kestoajat yhteen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Alle kuusi (6) kuukautta keskeytymättä saman työnantajan palveluksessa olleen tienpäällystysalan työntekijän lomapalkan ja -korvauksen määrä lomaltapaluurahoineen on 14 prosenttia ja vähintään kuusi (6) kuukautta olleen työntekijän 18,5 prosenttia työssäoloajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta yli- ja hätätyöstä maksettu korotus mukaan lukien 6 kuukauden täyttymistä seuraavan palkanmaksukauden alusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että Lemminkäinen Oy oli rikkonut työehtosopimuksen 23 §:n määräyksiä maksaessaan jyränkuljettaja Heikki Hyytiäiselle ajalta 3.5. - 24.9.1993 vuosilomakorvausta työssäoloajalta maksetusta palkasta yli- ja hätätyöstä maksettu korotus mukaan lukien vain 14 prosenttia eikä 18,5 prosenttia,

2. velvoittaa Lemminkäinen Oy:n maksamaan Hyytiäiselle lomarahaa 3 184 markkaa 16 prosentin korkoineen 24.9.1993 lukien,

3. tuomitsee Lemminkäinen Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen rikkomisen vuoksi,

4. tuomitsee Asfalttiliiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

5. velvoittaa Lemminkäinen Oy:n ja Asfalttiliiton yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Heikki Hyytiäinen oli ollut Asfaltti-Haka Oy:n palveluksessa jyränkuljettajana tienpäällystysalan työssä ajanjaksot 16.5. - 2.11.1988, 15.5. - 27.10.1989, 2.5. 31.10.1990, 13.5. - 25.10.1991 ja 5.5. - 30.10.1992. Työnantaja oli maksanut Hyytiäiselle vuosina 1989 - 1992 työkauden päättymisen jälkeen vuosilomakorvausta 18,5 prosenttia työssäoloajan palkasta.

Vuoden 1993 alussa Asfaltti-Haka Oy oli fuusioitunut MVRHaka Oy:öön. Sen jälkeen Lemminkäinen Oy oli ostanut viimeksi sanotun yhtiön asfalttiliiketoiminnot. Kysymys oli työsopimuslain 7 §:ssä tarkoitetusta liikkeen luovutuksesta.

Lemminkäinen Oy oli ottanut Hyytiäisen työhön työkauden 1993 alussa. Työsuhde oli alkanut 3.5.1993 ja päättynyt 24.9.1993. Tältä ajalta Lemminkäinen Oy oli maksanut Hyytiäiselle lomakorvausta 14 prosenttia palkasta.

Liikettä luovutettaessa työnantajan oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät työsopimuslain 7 §:n mukaan välittömästi liikkeen uudelle omistajalle. Luovutuksella ei ole mitään vaikutusta työntekijän vuosilomaetuuksiin. Lemminkäinen Oy oli noudattanut sanottua työsopimuslain säännöstä yhtiön palvelukseen vanhoina työntekijöinä siirtyneisiin työntekijöihin. Tällöin myös Asfaltti-Haka Oy:n palveluksessa ansaitut etuudet olivat säilyneet.

Irtisanomissuojasopimuksessa oli määräys takaisinottovelvollisuudesta silloin, kun työntekijän työsuhde oli päättynyt taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella ja työnantaja tarvitsi myöhemmin työvoimaa samoihin tai samanlaisiin tehtäviin. Tätä määräystä sovellettiin myös silloin, kun työsuhteen päättymisen ja uuden työvoiman tarvitsemisen välisenä aikana oli tapahtunut liikkeen luovutus. Luovutuksensaajalla oli työntekijän takaisinottamisen osalta samat velvoitteet kuin luovuttajalla olisi ollut ilman liikkeen luovutusta.

Luovutuksensaajalla voi työsopimuslain 7 §:n säännöksen huomioon ottaen olla velvoitteita myös sellaiseen työntekijään nähden, joka ei liikkeen luovutushetkellä enää ollut työsuhteessa liikkeen luovuttajaan. Tämä perustui siihen, että kaikki työnantajan velvollisuudet siirtyvät liikkeen luovutuksensaajalle.

Myös työehtosopimuslain 5 §:n nojalla luovutuksensaajalle siirtyivät ne oikeuden ja velvollisuudet, jotka liikkeen luovuttajalla työehtosopimuksen mukaan oli.

Lemminkäinen Oy:tä ja Asfaltti-Haka Oy:tä oli pidettävä Hyytiäisen vuosilomaa sekä lomapalkkaa ja -korvausta laskettaessa työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla samana työnantajana. Tästä seurasi, että Lemminkäinen Oy:n olisi pitänyt maksaa Hyytiäiselle lomakorvausta 18,5 prosenttia työssäoloajalta maksetusta palkasta.

VASTAUS

Vaatimukset

Vastaajat ovat kiistäneet kanteen perusteettomana vaatien sen hylkäämistä.

Lisäksi vastaajat ovat vaatineet Rakennusliiton velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Kiistämisen perusteet

Työehtosopimuksen 23 §:n 1 kohdan määräys perättäisten työkausien huomioimisesta tarkoitti nimenomaan työskentelyä samassa yrityksessä. Ne työntekijät, jotka eivät siirtyneet kaupan yhteydessä Lemminkäinen Oy:n palvelukseen, olivat yhtiön kannalta uusia työntekijöitä eikä sanottu työehtosopimuksen määräys näin ollen soveltunut heihin.

Työnantajapuolen tulkinta vastasi 23 §:n 1 kohdan tarkoitusta. Työntekijä, joka työskenteli perättäisinä työkausina saman yrityksen palveluksessa, pääsi vuosilomakorvauksen suuruuden osalta samaan asemaan kun toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa työskentelevä työntekijä. Työntekijät voivat kanteessa esitetyn mukaisesti joutua erilaiseen asemaan riippuen siitä milloin kauppa tehtiin. Tämän tapaisia harvoin esiintyviä tapauksia ei kuitenkaan pidetty lähtökohtana määräyksestä sovittaessa vaan tavoitteena oli ollut taata tietty etuus perustilanteessa työntekijälle tämän tullessa seuraavana kesänä saman yrityksen palvelukseen, missä hän oli ollut edellisenä kesänä.

Hyytiäinen ei ollut ollut työkaudella 1992 Lemminkäinen Oy:n palveluksessa, joten Lemminkäinen Oy:llä ei ollut työehtosopimuksen 23 §:n mukaan velvollisuutta maksaa 18,5 prosentin mukaan laskettua vuosilomakorvausta.

Liikkeen luovutus ei ollut yleisseuranto kuten fuusio, joten sitä kautta oikeussubjekti ei muuttunut toiseksi. Tässä tapauksessa se tarkoitti sitä, että Maa- ja Vesirakennus Haka Oy jäi olemaan edelleen kaupan jälkeen sille kuuluvine velvoitteineen.

Työsopimuslain 7 § koski niitä työntekijöitä, jotka olivat liikkeen luovutushetkellä työsuhteessa luovuttajaan. Hyytiäisen työsuhde Asfaltti-Haka Oy:öön oli päättynyt kaksi ja puoli kuukautta ennen liikkeen luovutusta.

Vastaajien käsityksen mukaan työsopimuslain 7 §:n säännös ei soveltunut tapaukseen, koska Lemminkäinen Oy ei ollut ostanut koneita ja laitteita vaan pelkän liiketoiminnan, missä yhteydessä oli sovittu tiettyjen työsuhteessa olevien työntekijöiden siirtymisestä vanhoina työntekijöinä Lemminkäinen Oy:öön. Lemminkäinen Oy:n kokonaan omistama tytäryhtiö oli ostanut koneet ja kaluston. Lemminkäinen Oy oli sittemmin vuokrannut näitä koneita. Laitteita oli pyritty myymään ulkomaille.

Kanteessa esitetyt hyvityssakkovaatimukset olivat edellä olevista syistä perusteettomia.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asfalttityöntekijä Heikki Hyytiäinen on kanteessa kerrotuin tavoin ollut Asfaltti-Haka Oy:n palveluksessa perättäiset työkaudet vuodesta 1988 vuoteen 1992. Työkauden 1993 Hyytiäinen on työskennellyt Lemminkäinen Oy:n palveluksessa.

Lemminkäinen Oy on tammikuussa 1993 ostanut Maa- ja Vesirakennus Haka Oy:n, johon Asfaltti-Haka Oy oli fuusioitu, asfalttiliiketoiminnan, jolloin myös vakituiset työntekijät ovat siirtyneet Lemminkäinen Oy:n palvelukseen niin sanottuina vanhoina työntekijöinä. Samassa yhteydessä Lemminkäinen Oy:n tytäryhtiö on ostanut Maa- ja Vesirakennus Haka Oy:n asfalttikaluston, jota se sittemmin on vuokrannut emoyhtiölleen. Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että Lemminkäinen Oy:n ja Maa- ja Vesirakennus Haka Oy:n välisissä liiketoimissa niitä kokonaisuutena arvioiden on ollut kysymys sellaisesta liikkeen osan luovutuksesta, johon on sovellettava työsopimuslain 7 §:n liikkeen luovutusta koskevia säännöksiä.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, miten asfalttialan työehtosopimuksen määräystä lomapalkan ja -korvauksen laskemisesta on sovellettava Hyytiäiseen työkaudelta 1993. Sopimuksen 23 §:n 1 kohdan toisen kappaleen mukaan jos asfalttityöntekijä on ollut saman työnantajan palveluksessa peräkkäisinä työkausina, lasketaan vuosilomaa, lomapalkkaa ja -korvausta laskettaessa peräkkäisten työkausien työsuhteiden kestoajat yhteen. Tämän määräyksen perusteella Hyytiäiselle on maksettu vuosina 1989 - 1992 työsuhteiden päätyttyä työkauden päättymisen jälkeen vuosilomakorvausta 18,5 prosenttia työssäolon ajalta maksetusta palkasta. Sen sijaan Lemminkäinen Oy on maksanut työkaudelta 1993 vuosilomakorvausta vain 14 prosenttia edellä tarkoitetusta palkasta, koska yhtiön näkemyksen mukaan Hyytiäinen ei ollut ollut työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla saman työnantajan palveluksessa peräkkäisinä työkausina 1992 ja 1993.

Työehtosopimuksen tulkinnanalainen 23 §:n 1 kohdan toisen kappaleen määräys on otettu työehtosopimukseen ensimmäisen kerran vuonna 1983. Tarkoituksena on Asfalttiliiton mukaan ollut sopia siitä, miten vuosilomalakiin otetut talvilomaa koskevat säännökset otetaan huomioon kausiluonteista työtä tekevien asfalttityöntekijöiden vuosilomapalkoissa ja -korvauksissa. Vastaavasti Rakennusliiton mukaan tarkoituksena on ollut turvata tienpäällystysalalla työskenteleville asfalttityöntekijöille saman tasoiset vuosilomaedut kuin saman työnantajan palveluksessa vakituisesti työskenteleville muille asfalttialan työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluville työntekijöille.

Työtuomioistuimessa todistajina kuultujen, vuoden 1983 sopimusneuvotteluihin osallistuneiden neuvotteluedustajien kertoman mukaan määräyksen sanamuoto on muotoutunut sopimusneuvottelujen kuluessa. Työntekijäliitto oli esittänyt, että koko alallaoloaika tulisi ottaa huomioon vuosilomaetuuksia laskettaessa. Työnantajan torjuttua esityksen kompromissina oli päädytty nykyiseen sanamuotoon, jossa otetaan huomioon työskentely peräkkäisinä työkausina saman työnantajan palveluksessa.

Neuvottelujen yhteydessä ei ollut keskusteltu, mitä samalla työnantajalla määräyksessä tarkoitetaan. Asia ei myöhemminkään ennen nyt käsiteltävänä olevaa tapausta ole ollut erimielisyys- tai muidenkaan neuvottelujen kohteena liittojen välillä. Myöskään liikkeen luovutuksen vaikutus riidanalaisen määräyksen tulkintaan ei ole ollut esillä työehtosopimusosapuolten välillä. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin joutuu asiaa ratkaistessaan arvioimaan, miten sopijapuolet olisivat tarkoittaneet määräystä tulkittavaksi, jos nyt esillä olevan kaltainen tilanne olisi otettu huomioon määräyksestä sovittaessa.

Määräyksestä sopiessaan osapuolet ovat hyväksyneet, että työnantajan on otettava huomioon aiempi vastaava palvelus saman työnantajan palveluksessa siitä huolimatta, että työsuhde on välillä katkennut. Työsopimuslain 7 §:n liikkeen luovutusta koskevat säännökset sääntelevät lähtökohtaisesti liikkeen luovutuksen ajankohtana voimassa olevia työsuhteita. Säännöksistä ei sen vuoksi voida saada välitöntä johtoa arvioitaessa kanteen tarkoittamaa tilannetta, jossa työsopimussuhde ei luovutuksen aikana ole ollut voimassa. Kysymyksessä olevan työehtosopimusmääräyksen tulkinnassa voidaan työtuomioistuimen mielestä kuitenkin ottaa huomioon työsopimuslain 7 §:n periaatteet ja se lähtökohta, että liikkeen luovutus ei saa vaikuttaa työsuhteeseen, jos työnantajan toiminta ja työnteko jatkuvat entisenlaisina.

Työsopimuslain 7 §:n 2 momentin mukaan työnantajan liikettä luovutettaessa siirtyvät hänen oikeutensa ja velvollisuutensa välittömästi liikkeen uudelle omistajalle. Työnantajan vaihtumisesta huolimatta työsuhteet siten voivat jatkua periaatteessa entisin ehdoin. Tällaisena ehtona on pidettävä myös nyt tulkittavana olevaa määräystä. Näin myös Lemminkäinen Oy:n on ilmoitettu soveltaneen sopimusmääräystä niiden työntekijöiden työsuhteissa, jotka ovat olleet luovutetun liikkeen osan palveluksessa luovutushetkellä; Maa- ja Vesirakennus Haka Oy ja Lemminkäinen Oy on katsottu työehtosopimusmääräyksen tarkoittamassa mielessä samaksi työnantajaksi.

Sopijapuolten tarkoitus on ollut saattaa kysymyksessä olevat asfalttialan kausityöntekijät vuosilomaoikeutensa suhteen lomakertymää laskettaessa vastaavaan asemaan kuin jatkuvassa työsuhteessa olevat asfalttityöntekijät. Maa- ja Vesirakennus Haka Oy:n katsominen eri työnantajaksi Hyytiäisen lomapalkkaa ja -korvausta laskettaessa olisi ristiriidassa tämän tarkoituksen ja Lemminkäinen Oy:n luovutushetkellä työsuhteessa olleiden työntekijöiden osalta omaksuman tulkinnan kanssa.

Riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen sanamuodosta on saatavissa tukea myös vastaajien esittämälle tulkinnalle. Kuitenkin työtuomioistuin edellä esitetyillä perusteilla katsoo osapuolten tarkoitusta parhaiten vastaavan tulkinnan, jonka mukaan Lemminkäinen Oy:tä liikkeen luovutuksensaajana ja Maa- ja Vesirakennus Haka Oy:tä liikkeen luovuttajana on pidettävä sopimusmääräyksen tarkoittamana samana työnantajana. Näin ollen Lemminkäinen Oy on menetellyt asfalttialan työehtosopimuksen 23 §:n määräysten vastaisesti maksaessaan Hyytiäiselle ajalta 3.5. 24.9.1993 vuosilomakorvausta 18,5 prosentin asemesta 14 prosentin mukaan, joten yhtiö on velvollinen suorittamaan vaaditun korvausten erotuksen.

Kun määräyksestä sovittaessa ei ole ajateltu liikkeen luovutustilanteita eikä liittojenkaan kesken aikaisemmin ole jouduttu ottamaan ratkaistavaksi tulkinnanvaraiseksi osoittautuneen määräyksen soveltamista liikkeen luovutustilanteessa, ei Lemminkäinen Oy kieltäytyessään korkeamman korvausprosentin soveltamisesta ole tietoisesti rikkonut työehtosopimusta eikä sen ole katsottava edes perustellusti pitäneen tietää sitä rikkovansa. Samasta syystä myöskään Asfalttiliiton ei voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Lemminkäinen Oy on rikkonut asfalttialan työehtosopimuksen 23 §:n määräyksiä maksaessaan Hyytiäiselle ajalta 3.5. - 24.9.1993 vuosilomakorvausta 14 prosenttia eikä 18,5 prosenttia työssäoloajalta maksetusta palkasta.

Lemminkäinen Oy velvoitetaan suorittamaan Hyytiäiselle vuosilomakorvausta 3 184 markkaa 16 prosentin korkoineen 24.9.1993 lukien.

Enemmälti kanne hylätään.

Lemminkäinen Oy velvoitetaan korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian laatuun ja lopputulokseen nähden Asfalttiliitto saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Koski, Virtanen, K. Rautiainen, Pystynen ja Palanko-Laaka jäseninä. Esittelijä on ollut Silvola.

Eri mieltä olevan jäsen K. Rautiaisen lausunto, johon jäsen Virtanen yhtyi:

Yhdyn työtuomioistuimen perusteluihin muutoin, mutta kyseessä olevan työehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta esitetyn selvityksen perusteella katson, että Lemminkäinen Oy:tä liikkeen luovutuksen saajana ja Maa- ja Vesirakennus Haka Oy:tä liikkeen luovuttajana ei ole pidettävä asfalttialan työehtosopimuksen 23 §:ssä tarkoitettuna samana työnantajana.

Työsopimuslain 7 §:n mukainen työnantajan oikeuksien ja velvollisuuksien siirtyminen uudelle työnantajalle koskee ainoastaan luovutushetkellä työsuhteessa olevia työntekijöitä, eikä se ole voimassa nyt kyseessä olevassa tapauksessa. Työehtosopimuksen 23 §:ää on sen vuoksi tulkittava itsenäisenä työehtosopimusmääräyksenä, jota ei ole tulkinnallisesti kytketty työsopimuslain 7 §:n mukaiseen liikkeen luovutukseen. Tällöin on ratkaisevaa sopijapuolten tarkoitus.

Kun määräyksestä sovittaessa ei esitetyn selvityksen eikä todistajien kertomusten mukaan ole ajateltu liikkeen luovutustilannetta, eikä liittojen kesken ole ennen tulkintaerimielisyyden syntymistä neuvoteltu sopimusmääräyksen soveltamisesta liikkeen luovutustilanteessa tai ennen luovutusta päättyneisiin työsuhteisiin, katson että sopimusmääräystä tulee soveltaa liikkeen luovutustilanteessa työsopimuslain 7 §:n perusteella vain luovutushetkellä työsuhteessa oleviin työntekijöihin.

Edellä esitetyillä perusteilla katson, että Lemminkäinen Oy ei ole menetellyt asfalttialan työehtosopimuksen 23 §:n määräysten vastaisesti maksaessaan Hyytiäiselle ajalta 3.5. - 24.9.1993 vuosilomakorvausta 14 prosenttia työssäolon ajalta maksetusta palkasta. Harkitsen oikeaksi hylätä kanteen kokonaisuudessaan.

Asian laadun huomioon ottaen vastaajat saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.