Labor court dismissed overtime pay claim where overlapping shifts did not meet collective agreement shift definitions.

Kaupungin pelastuslaitoksen aluehälytyskeskuksessa kaksivuorotyössä työskentelevien työntekijöiden työaika oli järjestetty siten, että päivä- ja yövuoro osuivat päällekkäin kymmenen minuutin ajan.

Työehtosopimuksen mukaan vuorotyönä pidettiin sopimuksessa mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta vain sellaisia töitä, joissa vuorot eivät osuneet osaksikaan päällekkäin. Kysymyksessä oleva kaksivuorotyö ei kuulunut näihin sopimuksessa erikseen mainittuihin töihin.

Koska kysymyksessä ei ollut työehtosopimuksessa tarkoitettu vuorotyö, ei aluehälytyskeskuksen hälytyspäivystäjän yli- ja sunnuntaityökorvauksen perusteena olevaa tuntipalkkaa määrättäessä tullut ottaa huomioon vuorotyölisiä siten kuin vuorotyötä tekevän henkilön kohdalla oli sovittu.

Kantaja Hälytyspäivystäjä Pekka Saloranta Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Helsingin kaupunki

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ry:n ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVKV ry:n välillä 8.5.1990 tehdyssä Helsingin kaupungin aluehälytyskeskuksen työaikajärjestelyjä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Työaikalain 5 §:stä poiketen saadaan Helsingin kaupungin aluehälytyskeskuksen hälytysmestarien, ylipäivystäjien ja hälytyspäivystäjien säännöllinen työaika järjestää siten, että se on keskimäärin 38 1/4 tuntia viikossa enintään vuoden pituisena ajanjaksona edellyttäen, että säännöllinen työaika on enintään 57 tuntia viikossa.

2 § Työvuoron pituus on enintään 12 tuntia 10 minuuttia ja työvuorojen välinen vapaaaika vähintään 11 tuntia 50 minuuttia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Edellä 1 - 7 §:ien määräyksiä lukuunottamatta työaikajärjestelyissä ja työaikakorvauksissa noudatetaan kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevan työehtosopimuksen työaikaluvun asianomaisia määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, Kunta-alan unioni ry:n ja Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n välillä 30.1.1995 allekirjoitetussa kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa 1995 - 1996 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LUKU TYÖAIKA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

A. SÄÄNNÖLLISET TYÖAJAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

44 § Ns. päivätyö

1 mom. Ns. päivätyössä toimivan säännöllinen työaika on 7 - 8 tuntia vuorokaudessa ja 38 1/4 tuntia viikossa, jollei jäljempänä tässä tai muussa virka-/työehtosopimuksessa ole toisin määrätty. Vuorokautinen säännöllinen työaika vahvistetaan etukäteen työvuorotaulukossa tai muussa työtuntijärjestelmässä.

Soveltamisohje

Ns. päivätyötä koskevia määräyksiä sovelletaan myös mm. kaksivuorotyössä (ks. 67 § 4 mom).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

C. TYÖAIKAKORVAUKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

67 § Ilta-, yö- ja vuorotyön määritelmät ja korvaaminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vuorotyö

4 mom. Vuorotyöllä tarkoitetaan 44 §:n mukaisesti järjestettyä kaksivuorotyötä tai teknisten sopimuksen liitteiden 9 ja 10 mukaista kolmivuorotyötä, jossa vuorot vaihtuvat säännöllisesti ja muuttuvat ennakolta määrätyin ajanjaksoin ja jossa viranhaltijat/työntekijät suorittavat samankaltaista työtä. Yleisten teiden ja katujen puhtaanapitotöissä sekä uima- ja urheiluhalleissa ja muissa niiden kaltaisissa laitoksissa sekä urheilukentillä vuorojen katsotaan vaihtuvan säännöllisesti silloinkin, kun ne menevät osittain päällekkäin, kuitenkin enintään yhden tunnin.

Soveltamisohje

Vuorotyöhön sovelletaan 44 §:n tai teknisten sopimuksen liitteiden 9 ja 10 määräyksiä (työaikalain 5 §:n mukainen työaikajärjestelmä).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työvuorojen vaihtuminen tarkoittaa sitä, että ensimmäisen vuoron päätyttyä toinen alkaa ja vastaavasti kolmivuorotyössä toisen vuoron päätyttyä kolmas alkaa. Vuorot eivät saa mennä osittainkaan päällekkäin eikä vuorojen väliin saa jäädä taukoa, lukuunottamatta pykälässä erikseen mainittuja työpisteitä tai töitä. Vuorojen muuttuminen tarkoittaa sitä, ettei ketään jatkuvasti pidetä samassa vuorossa vaan aamuvuorolaiset siirtyvät iltavuoroon tai yövuoroon jne.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 mom. Työntekijät

Kaksivuorotyötä tekevillä työntekijöillä liikennelaitoksessa tai yleisten teiden tai katujen kunnossa- tai puhtaanapitotyössä vuorojen katsotaan vaihtuvan säännöllisesti myös silloin, kun vuorojen väliin jää enintään yhden tunnin aika. Edellytyksenä on, että tällaiseen työaikajärjestelyyn liittyvistä muista ehdoista on paikallisesti sovittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vuorotyölisä

7 mom. Edellä 4 - 6 momentin mukaisesti järjestetyssä kaksivuorotyössä sekä teknisten sopimuksen liitteissä 9 ja 10 tarkoitetussa kolmivuorotyössä suoritetaan iltavuorossa 15 %:n ja yövuorossa 30 %:n suuruinen rahakorvaus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

71 § Tuntipalkan sekä raha- ja vapaa-aikakorvausten laskeminen ja niiden suorittamisajankohta

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 mom. Työntekijällä 67 §:n 7 momentin mukainen vuorotyölisä lasketaan mukaan tuntipalkkaan, jota korotetaan 50 tai 100 prosentilla, mikäli yli- ja sunnuntaityötä suoritetaan sellaisena ajankohtana, jolta maksetaan vuorotyölisää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vastaavan sisältöiset määräykset kuin edelle on jäljennetty ovat sisältyneet vuosiksi 1992 - 1994 tehtyihin kunnallisiin yleisiin virka- ja työehtosopimuksiin.

KANNE

Vaatimukset

Hälytyspäivystäjä Pekka Saloranta on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Helsingin kaupungin aluehälytyskeskuksen työaikajärjestelyistä tehdyn työehtosopimuksen 9 §:n perusteella hänen tuntipalkkansa laskentapohjaan tuli ottaa mukaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 67 §:n 7 momentin mukaiset vuorotyölisät mainitun sopimuksen 71 §:n 2 momentin mukaisesti, koska hänen työnsä oli kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 44 §:n ja 67 §:n 4 momentin mukaista vuorotyötä.

Saloranta on vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen.

Perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos sekä Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ry ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ry olivat tehneet 8.5.1990 Helsingin kaupungin aluehälytyskeskuksen työaikajärjestelyjä koskevan työehtosopimuksen. Koska sopimusta ei ollut irtisanottu, se oli voimassa edelleen.

Edellä mainitun sopimuksen 9 §:n mukaan työaikajärjestelyissä ja työaikakorvauksissa noudatettiin kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen työaikaluvun asianomaisia määräyksiä.

Koska Helsingin kaupunki ei sopimukseen osallisten järjestöjen mielestä ollut noudattanut työehtosopimusta eräiden työaikakorvausten osalta, olivat järjestöt esittäneet Helsingin kaupungille sopimuksen oikeaa tulkintaa koskevien neuvottelujen käymistä. Paikallisneuvottelut asiassa oli käyty 4.11.1994 ja ne olivat päättyneet erimielisyyteen.

Järjestöjen mukaan hälytyskeskuksen kaksivuorotyössä oli tuntipalkan laskennan perusteet määritelty väärin. Järjestöjen mielestä vuorotyössä tuntipalkka olisi tullut laskea siten, että laskentapohjassa olisivat olleet mukana myös vuorotyö- ynnä muut lisät, koska kysymyksessä oli kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukainen vuorotyö. Se seikka, että päivä- ja yövuoro osuivat päällekkäin 10 minuutin ajaksi, ei muuttanut työtä muuksi kuin vuorotyöksi. Vuorojen päällekkäin osuminen oli välttämätöntä toiminnallisista syistä.

Järjestöt olivat esittäneet maksamatta jääneiden palkkaerien suorittamista taannehtivasti myös vuodelta 1993.

Helsingin kaupungin kannan mukaan hälytyskeskuksen työvuoroja ei ollut järjestetty kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 44 §:n ja 67 §:n 4 momentin mukaiseksi vuorotyöksi, joten tuntipalkan laskennassa ei tullut noudattaa mainitun sopimuksen 71 §:n 2 momentin mukaisia perusteita.

Syntyneen erimielisyyden johdosta järjestöjen taholta oli tehty Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle esitys keskusneuvottelujen käymisestä. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustaja oli kesäkuussa 1995 ilmoittanut, että neuvottelut tuli palauttaa paikalliselle tasolle.

Paikallisissa neuvotteluissa 13.6.1995 Helsingin pelastuslaitoksen edustaja oli todennut, että hälytyskeskusta koskevaa paikallista työehtosopimusta muutettaisiin. Varsinaisesta erimielisyydestä ei ollut keskusteltu lainkaan. Saloranta oli vaatinut, että Kunnallisvirkamiesliiton tulisi saattaa asia uudelleen keskusneuvotteluissa käsiteltäväksi. Hälytyskeskuksessa työskentelevät henkilöt olivat tuolloin olleet mainitun liiton jäseniä. Kunnallisvirkamiesliiton edustaja oli syyskuussa 1995 ilmoittanut, että se oli lähettänyt neuvottelupyynnön Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle, mutta Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut vastannut pyyntöön. Tähän mennessä ei Kunnallinen työmarkkinalaitos ollut vastannut pyyntöön.

Hälytyskeskuksen henkilöstö oli eronnut Kunnallisvirkamiesliitosta syksyn 1995 aikana. Tämän vuoksi Kunnallisvirkamiesliiton edustaja oli ilmoittanut, että liitto ei voinut enää jatkaa vireillä olevia neuvotteluja hälytyskeskuksen henkilöstön puolesta. Tämän vuoksi Saloranta oli 28.12.1995 pyytänyt Kunta-alan unionilta lupaa ajaa juttua työtuomioistuimessa tai vaihtoehtoisesti todistusta siitä, että Kunta-alan unioni kieltäytyi ajamasta kannetta Salorannan puolesta. Kunta-alan unioni oli 3.1.1996 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut kieltäytyvänsä ajamasta kannetta. Oikeudenkäynnin edellytyksenä olevien neuvottelujen käymättä jääminen ei siten ollut johtunut kantajasta, joka oli tehnyt voitavansa sovintoneuvottelujen käymiseksi.

Koska Saloranta teki vuorotyötä kahdessa vuorossa ympäri vuorokauden, häneen oli sovellettava kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 44 §:n ja 67 §:n 4 momentin vuorotyötä koskevia määräyksiä. Siten hänen tuntipalkkansa laskennassa oli noudatettava mainitun sopimuksen 71 §:n 2 momentin mukaisia perusteita eli tuntipalkkaan oli laskettava mukaan sopimuksen 67 §:n 7 momentin mukaiset ilta- ja yövuorolisät, joita tuli korottaa 50 tai 100 prosentilla, mikäli yli- ja sunnuntaityötä tehtiin sellaisena ajankohtana, jolta vuorotyölisä maksettiin. Helsingin kaupunki oli kuitenkin katsonut, että tuntipalkkaan ei tarvinnut sisällyttää mainittuja lisiä yli- ja sunnuntaityökorvauksia laskettaessa.

KUNNALLISEN TYÖMARKKINALAITOKSEN VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut Salorannan velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Voimassa olevan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 67 §:n 4 momentin mukaan vuorotyöllä tarkoitettiin sopimuksen 44 §:n mukaisesti järjestettyä kaksivuorotyötä tai siinä mainittua kolmivuorotyötä, jossa vuorot vaihtuivat säännöllisesti ja muuttuivat ennakolta määrätyin ajanjaksoin ja jossa työntekijät suorittivat samankaltaista työtä. Määräyksen jäljessä olevan soveltamisohjeen mukaan työvuorojen vaihtuminen tarkoitti sitä, että ensimmäisen vuoron päätyttyä alkoi toinen vuoro. Vuorot eivät soveltamisohjeen mukaan saaneet mennä osittainkaan päällekäin eikä vuorojen väliin saanut jäädä taukoa.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa päivä- ja yövuoro menivät osittain päällekäin. Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen aluehälytyskeskuksen päivystyshenkilöstön työvuorolistan 16.5.1994 - 19.6.1994 mukaan päivävuoro päättyi kello 19.10, mutta yövuoro alkoi jo kello 19. Yövuoro päättyi kello 7.10 mutta päivävuoro alkoi jo kello 7.00. Koska päivävuoro ja yövuoro näin ollen menivät osittain päällekäin, kysymys ei ollut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 67 §:n 4 momentissa tarkoitetusta vuorotyöstä.

Tällaista "poikkeavaa" vuorotyötä tekeville työntekijöille ei myöskään maksettu kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 71 §:n 2 momentissa tarkoitettua vuorotyölisää, joka laskettaisiin mukaan tuntipalkkaan, jota korotettaisiin 50 tai 100 prosentilla, jos yli- ja sunnuntaityötä suoritettaisiin sellaisena ajankohtana, jolta maksettaisiin vuorotyölisää.

Salorannalle maksettavien yli- ja sunnuntaityökorvausten perusteena olevaan tuntipalkkaan ei siten laskettu mukaan vuorotyölisää, koska hänelle ei kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen perusteella tullut maksaa vuorotyölisää. Tämän tulkinnan mukaisesti kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen asianomaisia määräyksiä oli Helsingin kaupungin aluehälytyskeskuksessa palkkoja työntekijöille maksettaessa myös tulkittu aluehälytyskeskuksen työaikajärjestelyistä 8.5.1990 tehdyn työehtosopimuksen voimaantulosta 1.5.1990 lähtien ilman, että työntekijäpuoli olisi asiaan ennen nyt kysymyksessä olevaa vuoden 1994 lopulla esille tullutta tapausta puuttunut. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kantaa tukivat paitsi kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen nimenomaisten määräysten selvä sanamuoto myös paikallinen monivuotinen tulkinta ja soveltamiskäytäntö.

HELSINGIN KAUPUNGIN VASTAUS

Vaatimukset

Helsingin kaupunki on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Helsingin kaupunki on lisäksi vaatinut Salorannan velvoittamista korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Helsingin kaupunki on yhtynyt Kunnallisen työmarkkinalaitoksen vastauksessa esittämiin perusteluihin. Lisäksi Helsingin kaupunki on lausunut, että 8.5.1990 tehty Helsingin kaupungin aluehälytyskeskuksen työaikajärjestelyjä koskeva työehtosopimus oli sen 10 §:n mukaisesti edelleen voimassa alkuperäisessä muodossaan. Sopimuksen 7 §:n mukaan tuntipalkkaa laskettaessa käytettiin kuukausipalkan jakajana lukua 158. Sopimuksen 9 §:n mukaan 1-7 §:ien määräyksiä lukuun ottamatta työaikakorvauksissa noudatettiin kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevan työehtosopimuksen työaikaluvun asianomaisia määräyksiä. Viimeksi mainittua määräystä oli tulkittava sanamuotonsa mukaisesti eli työaikakorvausten määrittelyyn tuli soveltaa niitä kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevan työehtosopimuksen määräyksiä, jotka olivat olleet voimassa silloin, kun Helsingin kaupungin aluehälytyskeskuksen työaikajärjestelyjä koskeva työehtosopimus oli solmittu.

Kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevan työehtosopimuksen 1990 - 1992 työaikaluvun 27 §:ään oli sisältynyt määräys ylityön korvaamisesta, 31 §:ään sunnuntaityön korvaamisesta ja 35 §:ään tuntipalkan laskemisesta. Tuntipalkka saatiin viimeksi mainitun määräyksen mukaan jakamalla kalenterikuukauden sopimuksen mukainen palkka tietyllä luvulla. Tämä luku oli 8.5.1990 tehdyn Helsingin kaupungin aluehälytyskeskuksen työaikajärjestelyjä koskevan työehtosopimuksen mukaan 158. Sunnuntaityö korvattiin edellä tarkoitetun kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevan työehtosopimuksen 31 §:n perusteella maksamalla kuukausipalkan lisäksi korottamaton tuntipalkka kultakin sunnuntaityötunnilta. Vuosina 1990 - 1992 voimassa olleessa kunnallisessa kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevassa työehtosopimuksessa ei ollut määräystä, jonka mukaan vuorotyölisä olisi otettava huomioon sopimuksen 35 §:n mukaista tuntipalkkaa laskettaessa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen aluehälytyskeskuksessa kaksivuorotyössä työskentelevien työntekijöiden työvuorot on järjestetty siten, että päivävuoro alkaa kello 7 ja päättyy kello 19.10 ja yövuoro alkaa kello 19 ja päättyy seuraavana aamuna kello 7.10.

Helsingin kaupungin aluehälytyskeskuksen työaikajärjestelyjä koskevan 8.5.1990 tehdyn työehtosopimuksen 9 §:n mukaan sopimuksen 1 - 7 §:ien määräyksiä lukuun ottamatta työaikajärjestelyissä ja työaikakorvauksissa noudatetaan kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevan työehtosopimuksen työaikaluvun asianomaisia määräyksiä. Vuodesta 1992 alkaen viimeksi mainitun työehtosopimuksen on korvannut kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko edellä mainituin tavoin järjestettyä kaksivuorotyötä pidettävä kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 44 ja 67 §:ssä tarkoitettuna kaksivuorotyönä, jossa maksetaan sopimuksen 67 §:n 7 momentin mukainen vuorotyölisä.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 44 § koskee otsikkonsa mukaisesti niin sanottua päivätyötä. Pykälä sisältää säännöllisen vuorokautisen ja viikottaisen työajan järjestämistä koskevat määräykset. Pykälän ensimmäisen momentin soveltamisohjeen mukaan niin sanottua päivätyötä koskevia määräyksiä sovelletaan myös muun muassa kaksivuorotyössä.

Saman pykälän 5 momentin mukaan kaksivuorotyötä tekevillä työntekijöillä liikennelaitoksessa tai yleisten teiden tai katujen kunnossa- tai puhtaanapitotyössä vuorojen katsotaan vaihtuvan säännöllisesti myös silloin, kun vuorojen väliin jää enintään yhden tunnin aika.

Edellä mainituissa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksissä todetut työt on jo ennen vuotta 1992 voimassa olleissa kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen ja kunnallisen tuntipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevan työehtosopimuksen vuorotyötä koskevissa määräyksissä todettu töinä, joissa työtä pidetään vuorotyönä siitä huolimatta, että vuorot menevät osittain päällekkäin tai vuorojen väliin jää enintään yhden tunnin tauko.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajina kunnallisia yleisiä virka- ja työehtosopimuksia sekä näitä edeltäneitä virka- ja työehtosopimuksia koskeviin sopimusneuvotteluihin osallistuneita Kunnallisen työmarkkinalaitoksen apulaisneuvottelupäällikköä sekä Kunta-alan ammattiliitto KTV:n jaoksen vastaavana toimivaa henkilöä. Todistajien mukaan järjestöjen taholta on aikaisempina vuosina esitetty muutosvaatimuksia, joissa vuorotyön piiriin on haluttu sopimuksessa aikaisemmin mainittujen töiden lisäksi muitakin sellaisia töitä, joissa vuorot osuvat päällekkäin. Näitä esityksiä työn-antajapuoli ei ole kuitenkaan hyväksynyt. Todistajien mukaan järjestöjen taholta ei viime vuosina ole esitetty tällaisia vaatimuksia. Tämä on todistajien käsityksen mukaan johtunut osittain siitä, että kunnallisessa eläkelainsäädännössä alhaisempaan eläkeikään oikeuttavalta vuorotyöltä on edellytetty, että työvuorot eivät saa mennä päällekkäin.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustajana kuullun todistajan mukaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 67 §:n 7 momentin mukainen vuorotyölisä maksetaan käytännössä ainoastaan sellaisille työntekijöille, joiden vuorotyö täyttää saman pykälän 4 ja 5 momentin mukaiset edellytykset. Myös Kunta-alan ammattiliitto KTV:n edustajan mukaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen edellä mainituissa määräyksissä vuorotyön käsite on määritelty tyhjentävästi. Hänen mukaansa ei vuorotyötä koskevien määräysten tulkinnasta ole aikaisemmin ollut erimielisyyksiä sopimukseen osallisten välillä.

Todistajana kuultu Kunta-alan ammattiliitto KTV:n edustaja on ollut mukana myös Helsingin kaupungin aluehälytyskeskuksen työaikajärjestelyä koskeneissa neuvotteluissa. Todistajan mukaan järjestöjen tavoitteena oli ollut saada aikaan sopimus, jonka mukaan työ järjestettäisiin kaksivuorotyöksi aikaisemman keskeytymättömän kolmivuorotyön asemesta. Järjestöjen taholta ei näissä neuvotteluissa ole esitetty vaatimusta vuorotyölisän maksamisesta kaksivuorotyötä tekeville työntekijöille.

Todistajien kertomukset tukevat työtuomioistuimen mielestä kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 67 §:n 4 momentin, 5 momentin ja 7 momentin määräysten sanamuodon mukaista ja työnantajapuolen asiassa omaksumaa tulkintaa. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, ettei Salorannan tekemä työ ole ollut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaista vuorotyötä, eikä hänen tuntipalkkansa laskentapohjassa tule siten kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 71 §:n 2 momentin mukaisesti ottaa huomioon vuorotyölisiä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Saloranta velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla ja Helsingin kaupungin oikeudenkäyntikulut 1 000 markalla. Oikeudenkäyntikuluille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Saloheimo, Niskanen, Tuulensuu, Sulkunen ja Kiuru jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.