Labor court fines trade unions for strike actions and failure to prevent collective work stoppages.

Pankin eri konttoreiden toimihenkilöiden lakko oli toimeenpantu vastalauseeksi työnantajan suunnitelmille irtisanoa mahdollisesti toimihenkilöitä. Lakko oli siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Toimihenkilöyhdistys, joka vastasi luottamusmiesten osallistumisesta lakkoon, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Toimihenkilöliitto, joka ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin lakon estämiseksi, tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Pankkialan Työnantajaliitto ry Vastaaja Pankkitoimihenkilöliitto ry Kuultava Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 4.5.1995 solmitussa rahoitusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Oikeudet ja velvollisuudet

1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

39 § Työrauhavelvoite

1. Sopimuskokonaisuuteen tai -määräykseen kohdistuvat työtaistelutoimet ovat kielletyt.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut Pankkitoimihenkilöliiton ja Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Pankkialan Työnantajaliitto on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista lainmukaisine korkoineen.

Perustelut

Oulun Osuuspankissa oli 8.2.1996 aloitettu yhteistoimintalain mukainen neuvottelumenettely pankin henkilöstömäärän sopeuttamisesta alan muutoksiin. Ensimmäinen neuvottelu oli ollut 13.2.1996. Neuvotteluissa oli käyty yhteistoimintalain mukaisesti läpi toimenpiteiden perusteita, vaikutuksia ja vaihtoehtoja. Yhteistoimintaneuvotteluissa oli käsitelty pankin perusteluja yhteistoimintamenettelylle, säästötavoitteita, tukipakettia, tulostalkoita sekä arvioita eri yksiköiden työmääristä. Toimihenkilöiden edustajat olivat 14.3.1996 pidetyssä neuvottelussa tehneet oman esityksensä tulostavoitteiden saavuttamiseksi.

Neuvotteleva luottamusmies ja varapääluottamusmies olivat 21.3.1996 halunneet käydä Oulun Osuuspankin johtokunnan kokouksessa. He olivat vaatineet, että johtokunta antaisi kirjallisen vastauksen toimihenkilöiden tekemään esitykseen palkkasäästöjen saamiseksi. Osuuspankin konttoreiden luottamusmiehet oli kutsuttu koolle samaksi illaksi. Luottamusmiehet olivat kokouksessaan päättäneet, että ellei työnantaja vastaisi seuraavana päivänä kirjallisesti toimihenkilöiden vaatimuksiin, aloittaisivat toimihenkilöt lakon perjantaina 22.3.1996 kello 13.

Viimeksi mainitun päivän aamuna pankin ammattiosaston toimikunta oli pyytänyt toimitusjohtajan varamiestä neuvotteluun, jossa toimihenkilöt olivat vaatineet, että johtoryhmän tuli antaa kirjallisesti vastaus kello 11:een mennessä toimihenkilöiden esittämään työajan lyhentämisen kautta saatavaan säästöratkaisuun. Vaatimusta olivat olleet esittämässä muun muassa neuvotteleva luottamusmies, työsuojeluvaltuutettu ja ammattiosaston puheenjohtaja.

Toimitusjohtajan varamies oli ilmoittanut, että tällaiset asiat tuli käsitellä käynnissä olevissa yhteistoimintaneuvotteluissa. Luottamusmiehet olivat tällöin ilmoittaneet, että he olivat päättäneet ryhtyä lakkoon samana päivänä kello 13, elleivät he saaneet vastausta toimihenkilöpuolen esitykseen kello 11:een mennessä. Toimitusjohtajan varamies oli ilmoittanut, että kysymyksessä olisi laiton lakko. Lisäksi hän oli edellyttänyt, että toimihenkilöt eivät ryhtyisi lakkoon ja että asiat käsiteltäisiin yhteistoimintaneuvotteluissa. Lisäksi työnantaja oli antanut toimihenkilöpuolelle kirjallisen vastauksen.

Koska työnantaja ei ollut suostunut toimihenkilöiden esittämiin vaatimuksiin, olivat toimihenkilöt poistuneet työpaikoiltaan kello 13. Tähän iltapäivän kestäneeseen lakkoon oli osallistunut noin 154 pankkitoimihenkilöä heidän joukossaan pankin kaikki luottamusmiehet. Pankin kaikki 23 konttoria oli jouduttu sulkemaan iltapäivän ajaksi.

Työnantajan taholta luottamusmiehille oli ilmoitettu, että lakko oli laiton. Lisäksi työnantajan taholta oli edellytetty, että työrauhaa ei rikota. Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry eivätkä myöskään luottamusmiehet olleet ryhtyneet minkäänlaisiin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi. Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry vastasi luottamusmiesten osallistumisesta työtaisteluun.

Sen jälkeen kun lakonuhka oli aamupäivällä 22.3.1996 tullut Pankkialan Työnantajaliiton tietoon, oli Pankkialan Työnantajaliitosta otettu yhteyttä Pankkitoimihenkilöliittoon. Työnantajaliiton edustaja oli vaatinut Pankkitoimihenkilöliiton toiminnanjohtajaa ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin laittoman työtaistelun estämiseksi. Tällaisiin toimenpiteisiin Pankkitoimihenkilöliitto ei kuitenkaan ollut ryhtynyt.

Toimeenpannulla lakolla oli vastustettu pankin mahdollisesti toteuttamia irtisanomisia. Lakko oli siten kohdistunut ainakin työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen. Työtaistelujen toimeenpanemisen yhteydessä Pankkitoimihenkilöliitto ja sen paikallisyhdistys olivat rikkoneet työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaisen velvollisuuden työrauhan ylläpitämiseksi.

VASTAUS

Pankkitoimihenkilöliitto on lausunut vastauksessaan, johon Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry on osaltaan yhtynyt, että Oulun Osuuspankissa 8.2.1996 alkaneissa yhteistoimintaneuvotteluissa oli ensimmäisen kuukauden aikana saatu selvitys työnantajan esittämistä säästötavoitteista. Jo ensimmäisessä neuvottelussa pankin toimitusjohtaja oli todennut, että etusijalla olivat kaikki pehmeät keinot, joilla sopeuttamista haluttiin tehtävän. Tällaisina keinoina työnantajapuoli oli esittänyt esimerkiksi lomarahat ja tukipaketit.

Henkilöstön edustajat olivat yhteistoimintaneuvotteluissa hyväksyneet lähtökohdaksi kustannusten vähentämisen ja kilpailuedun säilyttämisen niin, että tulostavoitteet voitaisiin säilyttää. Henkilöstön edustajat olivat laatineet oman perustellun ehdotuksensa säästöjen aikaan saamiseksi. Ehdotus oli sisältänyt samat säästötavoitteet, joita työnantaja oli edellyttänyt.

Toimihenkilöpuolen ehdotus oli annettu työnantajalle 14.3.1996. Henkilöstön edustajat olivat 19.3.1996 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelussa pyytäneet työnantajapuolen kannanottoa ehdotukseen. Johtoryhmältä oli saatu tämän johdosta kielteinen vastaus. Toimihenkilöpuolen tekemää ehdotusta ei ollut edes esitelty 18.3.1996 kokoontuneelle johtokunnalle. Henkilöstön edustaja oli esitellyt ehdotuksen johtokunnan kokouksessa 21.3.1996. Henkilöstön edustajat olivat esittäneet, että henkilöstön ehdotus tuli ottaa yhteistoimintaneuvottelujen kohteeksi. Missään vaiheessa henkilöstö ei ollut vaatinut, että ehdotus tulisi hyväksyä sellaisenaan. Yhteistoimintaneuvottelut olivat olleet puolivälissä 21.3.1996.

Yhteistoimintalaki edellytti erilaisten vaihtoehtojen etsimistä. Toimihenkilöiden ehdotusta oli edeltänyt osapuolten yhteinen kanta, jonka mukaan toimihenkilöt olisivat olleet valmiita luopumaan osasta palkkaansa. Tämä olisi tapahtunut lyhentämällä työaikaa kaksi päivää kuukaudessa ja ottamalla lomarahat vapaana. Tällainen ratkaisu ei olisi oikeuttanut toimihenkilöitä soviteltuun työttömyyspäivärahaan, joten se ei olisi myöskään edes välillisesti lisännyt työnantajan tai yhteiskunnan kuluja.

Toimihenkilöt olivat kokeneet tyrmäävänä työnantajapuolen kannanoton, jonka mukaan työnantaja ei suostunut ottamaan henkilöstön esittämää huolellisesti valmisteltua ehdotusta neuvotteluihin. Neuvotteluissa oli käynyt ilmi, että työnantaja oli halunnut pelkästään vähentää henkilöstöä, eikä työnantaja ollut edes halunnut harkita muita vaihtoehtoja.

Toimihenkilöpuolen neuvottelijat olivat tehneet kaikkensa, jotta asiassa olisi voitu käydä jatkoneuvotteluja. Vähän ennen aiottua työstä poistumista pankin johto oli antanut vastauksen toimihenkilöiden vaatimukseen. Työnantajan asiaa koskeva kirjallinen vastaus oli sisältänyt virheellisiä tietoja, sillä toimihenkilöt eivät olleet vaatineet työnantajan kirjallisessa vastauksessa mainittuja seikkoja vaan ainoastaan asiallisia neuvotteluja toimihenkilöiden esityksen johdosta. Nämä seikat tulisi ottaa huomioon arvioitaessa Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry:n vastuuta tapahtumista.

Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry ei myöskään ollut ollut tietoinen asiasta etukäteen, vaan ensimmäinen tieto oli tullut paikallisradion välityksellä. Pankkitoimihenkilöliitto oli saanut tiedon uhkaavasta työtaistelusta niin lähellä sen alkamista, että liitolla ei ollut ollut mahdollisuuksia vaikuttaa toimihenkilöiden työstä poistumiseen. Tämän vuoksi liitto ei ollut ryhtynyt aktiivisiin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi.

Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry:n työssä käyvien jäsenten määrä oli 850, joista Oulun Osuuspankin palveluksessa oli noin 150.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oulun Osuuspankissa on helmikuussa 1996 aloitettu yhteistoimintalain mukainen neuvottelumenettely pankin henkilöstömäärän sopeuttamisesta alan muutoksiin. Työnantajan 8.2.1996 tekemässä kirjallisessa neuvotteluesityksessä on muun muassa todettu, että henkilöstökuluja on pakko vähentää, mikä johtaa mahdollisiin irtisanomisiin ja osaaikaistamisiin.

Toimihenkilöt ovat tämän jälkeen poistuneet työpaikalta ilmoituksen mukaisesti. Työstä poistumisen johdosta pankin kaikki 23 konttoria on jouduttu sulkemaan iltapäiväksi. Lakkoon on osallistunut yhteensä 154 toimihenkilöä heidän joukossaan kaikki Oulun Osuuspankin luottamusmiehet.

Toimihenkilöpuolen mukaan työstä poistuminen on ollut vastalause sille, että työnantaja ei ole suostunut neuvottelemaan toimihenkilöpuolen ehdotuksesta, vaan työnantajan tarkoituksena on ollut ainoastaan vähentää henkilöstöä. Lakko on toimeenpantu vastalauseeksi työnantajan suunnitelmille irtisanoa mahdollisesti toimihenkilöitä ja se on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry vastaa luottamusmiestensä osallistumisesta työtaisteluun.

Pankkialan Työnantajaliiton edustaja on aamupäivällä 22.3.1996 ilmoittanut Pankkitoimihenkilöliiton toiminnanjohtajalle suunnitellusta työstä poistumisesta ja vaatinut tätä ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi. Pankkitoimihenkilöliitto ei ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin estääkseen mahdollisuuksiensa mukaan suunnitellun työtaistelun. Pankkitoimihenkilöliitto on siten laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry:n ja Pankkitoimihenkilöliiton maksamaan Pankkialan Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 11 000 markkaa ja Pankkitoimihenkilöliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 8 000 markkaa.

Pohjois-Pohjanmaan Pankkitoimihenkilöt ry ja Pankkitoimihenkilöliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Pankkialan Työnantajaliiton oikeudenkäynnit 2 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kitunen, H. Rautiainen, Uski, Porttila ja Kiuru jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.