Labor court dismisses union claim that security guard's dismissal violated collective agreement due to breach of trust.

Vartijana toiminut työsuojeluasiamies oli toistuvasti rikkonut muun muassa kieltoa viedä ulkopuolisia henkilöitä vartiointikohteeseen ja työnantajan toimipaikkaan sekä jättänyt samalla täyttämättä työvelvoitteitaan. Työsuojeluasiamiehen menettely oli ollut omiaan vaarantamaan työnantajan turvallisuusjärjestelyjen vaikutuksen ja aiheuttamaan vahinkoa.

Työsuojeluasiamiehen tahallinen työsopimuksen vastainen menettely oli vartiointialan toiminnan luonne huomioon ottaen rikkonut työsopimussuhteessa edellytettävän työntekijän ja työnantajan välisen luottamuksen niin, ettei työnantajalta voitu kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista. Työsopimuksen purkamiselle oli siten ollut tärkeä syy, eikä työnantaja ollut menetellyt työsuojelusopimuksen vastaisesti purkaessaan työsuojeluasiamiehen työsopimuksen. (Ään.)

Kantaja Teknisten ja Erikoisammattien Liitto ry Vastaaja Palvelualojen Toimialaliitto ry Kuultava STV Securitas Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisyhdistysten kesken 9.5.1995 solmitussa vartioimisliikkeitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET SÄÄNNÖKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Yleiset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia TT:n ja SAK:n välisiä yleisiä sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sopimus työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla 10.9.1990 siihen 14.6.1991 tehtyine muutoksineen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturva

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsuojeluvaltuutetun työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa asianosaisyhdistysten välisessä 26.10.1993 tehdyssä sopimuksessa työsuojeluorganisaation järjestämisestä Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:ssä on seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Työsuojeluasiamiehen työsuhdeturvaan sovelletaan STK:n, SAK:n ja STTK:n välillä 10.9.1990 allekirjoitetun työsuojelua työpaikoilla koskevan sopimuksen 9 §:n (Työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturva) ja 10 §:n (Työsuojeluvaltuutetun siirtäminen) määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että STV Securitas Oy on lakkauttanut vartija A:n työsopimuksen vastoin työsuojelusopimuksen 9 §:n 3 momentin määräystä, jossa on kielletty työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen purkaminen työsopimuslain 43 §:n vastaisesti, ja samalla poistettu purkuoikeus järjestysmääräysrikkomuksen perusteella, ellei työntekijä ole samalla olennaisesti ja toistuvasti sekä varoituksesta huolimatta laiminlyönyt työvelvoitettaan.

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vaatinut Palvelualojen Toimialaliiton velvoittamista korvaamaan Teknisten ja Erikoisammattien Liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

A oli työskennellyt Palvelualojen Toimialaliiton jäsenyrityksen STV Securitas Oy:n palveluksessa Lappeenrannassa vartijana 19.11.1984 - 30.1.1989 ja 8.9.1989 17.3.1995. A oli ollut työpaikan työsuojeluasiamies.

Työnantaja oli saanut palveluksessaan olleen toisen vartijan kertomana kuulla, että A olisi rikkonut työohjeita ottamalla työvuorollaan ulkopuolisen henkilön yhtiön ajoneuvoon ja vartiointikohteessa asiakkaan tiloihin. Työnantaja oli saanut käyttöönsä myös edellä tarkoitetun ulkopuolisen henkilön antaman kirjallisen todistajankertomuksen asiasta. Kirjallinen todistajankertomus oli kuitenkin ollut perätön ja lausunnonantaja oli sen jo antamispäivänä peruuttanut totuudenvastaisena.

Työnantajan edustajana toiminut aluepäällikkö oli yllättäen 17.3.1995 ottanut edellä mainitun, A:n menettelyä koskevan asian esille A:n kanssa. Aluepäällikkö oli ilmoittanut, että mikäli A tunnustaisi asian, A selviäisi siitä varoituksella. Vaikka työohjeiden rikkomista koskeneet syytökset olivat olleet perättömiä, A oli tunnustanut ne oikeiksi, koska työnantaja oli lisäksi uhannut oikeustoimilla. Työnantaja oli edellä mainitusta lupauksestaan huolimatta heti keskustelun jälkeen purkanut A:n työsopimuksen, vaikka A ei ollut tätä ennen syyllistynyt työvelvoitteen laiminlyömiseen.

STV Securitas Oy:n vuonna 1991 laaditut työsäännöt, joiden 14 ja 15 §:n määräyksiä A:n oli väitetty rikkoneen, samoin kuin 17.6.1991 annetut työtilojen käyttösäännöt, joissa oli kielletty ulkopuolisten henkilöiden tuominen yrityksen ja asiakkaan tiloihin, olivat työsuojelusopimuksessa tarkoitettuja järjestysmääräyksiä.

Työnantaja oli myös väittänyt, että A oli jättänyt työnsä tekemättä seurustellessaan yrityksen ja asiakkaan tiloihin tuomansa naishenkilön kanssa. Tältä osin oli kysymys työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitetusta työvelvoitteen täyttämättä jättämisestä. Työnantajalle olisi syntynyt purkuoikeus vasta siinä tapauksessa, että järjestysmääräyksen rikkominen ja työvelvoitteen laiminlyönti olisi toistunut varoituksesta huolimatta. Vartiointiohjeen, joka oli edellyttänyt asiakkaan tiloissa tavattavan ulkopuolisen henkilön henkilötietojen ottamista ylös, väitetty noudattamatta jättäminen oli työvelvoitteen täyttämättä jättämistä. Väitettyä laiminlyöntiä ei voitu pitää olennaisena, sillä se oli koskenut A:n ennestään tunteman henkilön henkilötietoja.

Väitetyistä rikkomuksista ainoastaan vartioimisliikeasetuksen 27 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkominen olisi voinut olla työsopimuslain 43 §:n 1 momentin mukainen tärkeä syy purkaa A:n työsopimus. Kuitenkaan työnantajalla ei ollut ollut purkuoikeutta tälläkään perusteella, sillä työnantajan saama tieto oli ollut perätön, eikä A:n ollut väitetty ilmaisseen asiakkaan turvallisuusjärjestelyjä.

Työnantaja ei olisi saanut ryhtyä väitettyjen rikkomusten johdosta varoitusta ankarampaan toimenpiteeseen. Sitäpaitsi kun aluepäällikkö oli luvannut, että A tunnustamalla rikkomukset selviäisi varoituksella, työnantaja oli ollut työsopimuslain 43 §:n 1 momentin nojalla kohtuuden mukaan velvollinen jatkamaan työsuhdetta.

Asiassa oli neuvoteltu yrityksessä ja liittojen kesken pääsemättä sovintoon.

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on työtuomioistuimessa pidetyssä valmisteluistunnossa luopunut kanteessa esittämistään irtisanomisajan palkkaa ja työsopimuksen perusteetonta lakkauttamista tarkoittavaa korvausta koskevista vaatimuksistaan.

VASTAUS

Vaatimukset

Palvelualojen Toimialaliitto, jonka puolesta esitettyyn STV Securitas Oy on osaltaan yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä, sekä Teknisten ja Erikoisammattien Liiton velvoittamista korvaamaan Palvelualojen Toimialaliiton ja STV Securitas Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

STV Securitas Oy oli 17.3.1995 purkanut A:n työsopimuksen työsopimuslain 43 §:n perusteella. Purkamisen syynä oli ollut A:n sellainen sopimusrikkomus, jonka johdosta työnantajalta ei voitu kohtuudella vaatia sopimussuhteen jatkamista. Työsuojelusopimuksen mukaan työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen purkaminen oli mahdollista työsopimuslain 43 §:n mukaisella perusteella. A oli ollut yhtiön työsuojeluorganisaation mukainen työsuojeluasiamies, jonka työsuhdeturvaan noudatettiin työsuojelusopimuksen 9 §:n määräystä.

Työsopimuslain 13 §:n mukaan työntekijän tuli noudattaa työnantajan hänelle antamia määräyksiä. Aille oli usealla eri tavalla, työsäännöin, yhtiön yleisten sopimusehtojen määräyksin, vartioimisliikeasetuksen säännöksin, vartio-ohjein ja työsopimusmääräyksin tehty etukäteen selväksi, ettei hänellä ollut lupaa viedä ulkopuolisia henkilöitä vartiokohteisiin tai yhtiön tukipisteeseen ja ettei hänellä ollut lupaa kuljettaa ulkopuolisia henkilöitä tuotantoautolla.

Yhtiön ulkopuolinen henkilö oli kertonut yhtiön ylivartijalle ja eräälle toiselle vartijalle A:n kuljettaneen häntä työaikana yhtiön tuotantoautolla ja vieneen hänet vartiointikohteisiin, joissa hän ja A olivat yhdessä viettäneet aikaa. Sanottu ulkopuolinen henkilö oli 17.3.1995 toistanut kertomuksensa yhtiön aluepäällikölle ja mainitulle toiselle vartijalle. A oli puolestaan samana päivänä asiasta kuultuna oma-aloitteisesti myöntänyt yhtiön aluepäällikölle ja ylivartijalle kerrotut tapahtumat. Aluepäällikkö ei ollut painostanut Aia eikä luvannut A:n pääsevän varoituksella, jos hän myöntää tapahtuneen.

A oli työsopimuksessaan sitoutunut vartioimisliikeasetuksen 27 §:n mukaisesti olemaan ilmaisematta saamiaan tietoja vartiointitoimeksiannon osapuolten turvallisuusjärjestelyistä ja liike- tai ammattisalaisuudesta. Viemällä ulkopuolisen henkilön yhtiön vartiointikohteisiin A oli tahallaan rikkonut työsopimustaan tavalla, joka oli ollut omiaan vaarantamaan toimeksiantosopimusten osapuolten turvallisuusjärjestelyjä ja heidän liike- ja ammattisalaisuuksiensa salassa pysymistä. Myös yhtiön työsääntöjen 14 ja 15 §:ssä kielletään yhtiön tiloihin ja vartiointikohteisiin viemästä ulkopuolisia henkilöitä sekä 23 §:ssä paljastamasta työnantajan tai asiakkaiden liike- ja ammattisalaisuuksia.

A oli vienyt yhtiön ulkopuolisen henkilön Joutsenossa sijaitsevan hotellin tiloihin, joihin sivullisilla ei ollut ollut luvallista pääsyä. Kyseinen kohde oli kuulunut A:n vartiopiiriin ja hänen vartioitaviinsa kohteisiin. Kyseistä vartiointikohdetta koskevan toimeksiantosopimuksen yleisten sopimusehtojen luottamuksellisuutta koskevan 37-kohdan mukaan yhtiötä ja sen henkilöstöä koski vartioimisliikeasetuksen salassapitovelvollisuus. Kohteen 30.8.1994 vartio-ohjeen mukaan vartijan tehtävänä oli muun muassa ottaa alueelta tavattujen henkilöiden henkilötiedot ylös. A oli laiminlyönyt työtehtäviään jättämällä ottamatta ylös vartiokohteeseen viemänsä henkilön henkilötiedot. Lisäksi A ei ollut voinut täyttää työsopimuksensa mukaista työvelvoitettaan seurustellessaan työaikana vartioimiskohteessa sinne viemänsä ulkopuolisen henkilön kanssa. A:n menettely oli ollut omiaan vaarantamaan asiakassuhteen jatkumisen. Hotellin vartiokohde oli ollut yhtiön Imatran piiriyksikölle taloudellisesti merkittävin vartiokohde.

A oli lisäksi vienyt ulkopuolisen henkilön yhtiön Imatran piirin tukipisteeseen, joka sijaitsi erään liikekeskuksen alakerrassa. Liikekeskuksen tukipisteen säännöissä todettiin, että ulkopuolisten vieminen tukipisteen tiloihin oli kiellettyä. Tukipisteessä oli yhtiön suorittamaan vartiointiin ja siten myös asiakkaiden turvallisuusjärjestelyihin liittyvää tietoa. Viemällä ulkopuolisen henkilön tukipisteeseen A oli menetellyt tavalla, joka oli ollut omiaan vaarantamaan yhtiön asiakkaiden turvallisuusjärjestelyjä. Yhtiö ei ollut voinut varmistua turvallisuuden säilymisestä muulla tavoin kuin muuttamalla aiempia turvallisuusjärjestelyjä. Siten A:n toiminta oli ollut myös omiaan aiheuttamaan vahinkoa turvallisuusjärjestelyille.

Yhtiöllä oli noin 140 niin sanottua tuotantoautoa, joita käytettiin vartiointitehtävissä. Arvonlisäverolain 114 §:n 2 momentin nojalla autoilla oli arvonlisäverovapaus edellyttäen, ettei autoja käytetä muuhun kuin vartiointitehtävien hoitamiseen. Yhtiölle aiheutui veroseuraamuksena ainakin A:n kuljettaman yhden auton osalta noin 18 000 markan verovapausedun menettäminen.

Koska kyse oli työnantajalle merkittävästä seikasta, oli yhtiön jokaisen piirivartijan ja myös A:n työsopimusta täydennetty tuotantoautojen käyttörajoituksia koskevalla liitteellä, jossa muun muassa oli kielletty ulkopuolisten henkilöiden kuljettaminen tuotantoautoissa. Liitteessä todettiin myös, että työnantaja katsoi tuotantoautojen käyttörajoitusten rikkomisen niin vakavaksi työsopimusrikkomukseksi, että siitä seurasi työsopimuksen irtisanominen tai purkaminen ilman varoitusta.

A oli kuljettaessaan ulkopuolista henkilöä yhtiön tuotantoautolla tahallaan rikkonut työsopimuksensa tavalla, joka oli ollut omiaan aiheuttamaan työnantajalle merkittävää taloudellista vahinkoa. A oli ollut tietoinen työnantajan suhtautumisesta kyseiseen sopimusrikkomukseen. Yhtiöltä ei voitu edellyttää A:n toiminnan hyväksymistä. Hyväksymällä A:n toiminnan yhtiö asettaisi itsensä alttiiksi veroseuraamuksille, joiden taloudellinen arvo voi olla työnantajalle huomattava.

A oli kuljettaessaan työaikana ulkopuolista henkilöä yhtiön tuotantoautolla ja viemällä tämän ilman asianmukaista lupaa yhtiön vartiointikohteisiin ja tukipisteeseen tahallaan laiminlyönyt työvelvoitettaan ja muutoinkin tahallaan rikkonut työsopimustaan tavalla, jonka johdosta yhtiöltä ei kohtuudella voida edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Yhtiöllä työnantajana oli siten ollut työsopimuslain 43 §:n mukainen tärkeä syy purkaa A:n työsopimus.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Palvelualojen toimialaliitto on vaatinut korvaukseksi oikeudenkäyntikuluistaan 30 835,50 markkaa ja Teknisten ja Erikoisammattien Liitto 24 000 markkaa. Liitoilla ei ole ollut huomautettavaa toistensa kuluvaatimuksista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

STV Securitas Oy on 17.3.1995 purkanut palveluksessaan Lappeenrannan toimipaikassa vartijana 19.1.1984 30.1.1989 ja 8.9.1989 lukien työskennelleen A:n työsopimuksen. Työnantajan ilmoituksen mukaan purkaminen on tapahtunut työsopimuslain 43 §:n perusteella työntekijästä johtuvasta syystä. A on toiminut yhtiössä työsuojeluasiamiehenä, jonka työsuhdeturva määräytyy työsuojeluyhteistoiminnasta tehdyn sopimuksen 9 §:n mukaan.

STV Securitas Oy:n työsääntöjen mukaan yrityksen toimitiloihin saa tuoda vieraita vain asianmukaisella luvalla. Yhtiön asiakkaan toimitiloihin vieraita ei saa tuoda ilman asiakkaan lupaa. Yhtiön yleisten sopimusehtojen mukaan yhtiötä ja sen henkilöstöä sitoo vartioimisliikeasetuksen salassapitovelvollisuus, jonka mukaan asianomaisten on pidettävä salassa se, mitä he tehtäviä suoritettaessa ovat saaneet tietää toimeksiannon osapuolten turvallisuusjärjestelyistä tai liike- ja ammattisalaisuudesta. Yhtiön vartiointikohteen Hotelli Joutsenrannan vartio-ohjeen mukaan vartijan tehtäviin kuuluu ottaa alueelta tavattujen henkilöiden henkilötiedot ylös. Edelleen tuotantoautojen käyttörajoitusta koskevan työsopimuksen liitteen mukaan sanotuilla autoilla ei saa kuljettaa työtehtäviin kuulumattomia henkilöitä.

STV Securitas Oy on saanut eräältä yhtiön ulkopuoliselta henkilöltä tiedon, jonka mukaan A oli lukuisia kertoja työaikanaan kuljettanut sanottua henkilöä yhtiön tuotantoautolla, vienyt hänet useita kertoja Hotelli Joutsenrannan tiloihin ja vienyt hänet myös työnantajan toimitiloihin Imatran Mansikkapaikan kauppakeskuksessa. Työnantajan mukaan A ei ole Hotelli Joutsenrannan vartio-ohjeen mukaisesti ottanut alueelle viemänsä henkilön henkilötietoja. A ei myöskään ole voinut täyttää työvelvoitettaan seurustellessaan vartiointikohteessa sanotun henkilön kanssa. STV Securitas Oy on katsonut A:n edellä selostetulla menettelyllään tahallaan laiminlyöneen työvelvoitettaan ja muutoinkin tahallaan rikkoneen työsopimustaan tavalla, jonka johdosta työnantajalta ei kohtuudella voitu edellyttää sopimussuhteen jatkamista. STV Securitas Oy on pitänyt A:n menettelyä kokonaisarvioinnin perusteella työsuhteen purkamiseen oikeuttavana.

A on kiistänyt menetelleensä työnantajan väittämällä tavalla. A on työtuomioistuimessa henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, että hän oli saanut kuulla asiasta yhtiön aluepäällikön kanssa käydyssä keskustelussa 17.3.1995. Aluepäällikkö oli tuolloin antanut A:n ymmärtää, että A voisi selvitä asiasta työsuhteen lakkauttamisen asemesta varoituksella, jos hän tunnustaisi menetelleensä edellä tarkoitetun ulkopuolisen henkilön kertomalla tavalla. Tämän vuoksi A on kertomansa mukaan tunnustanut aluepäällikölle kuljettaneensa työaikana yhtiön ulkopuolista henkilöä tuotantoautolla ja vieneensä hänet yhtiön vartiointikohteeseen.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun aluepäällikön kertoman mukaan edellä tarkoitettu yhtiön ulkopuolinen henkilö on kertonut A:n kuljettaneen häntä yhtiön tuotantoautolla sekä vieneen hänet lukuisia kertoja yhtiön asiakaskohteeseen ja myös yhtiön toimitiloihin. Myöhemmin samana päivänä aluepäällikkö on keskustellut A:n kanssa asiasta. Aluepäällikkö on kiistänyt väitteen, että hän olisi luvannut A:n pääsevän asiassa varoituksella. A oli aluepäällikön mukaan vasta työsuhteen purkamisen jälkeen käydyssä keskustelussa myöntänyt käyneensä puheena olevan ulkopuolisen henkilön kanssa kaksi tai kolme kertaa yhtiön tuotantoautolla Hotelli Joutsenrannan vartiointikohteessa. Aluepäällikön mukaan sanotun ulkopuolisen henkilön kertomus yhtiön toimitiloista on ollut niin yksityiskohtainen, että aluepäällikkö on pitänyt myös kertomusta toimitiloissa käynnistä luotettavana.

Todistajana kuullun STV Securitas Oy:n talousjohtajan mukaan yhtiö voi tehdä jokaisesta tuotantoautostaan arvonlisäveroa koskevan noin 18 000 markan verovähennyksen. Viranomaisilta saatujen verovähennysoikeuden edellytyksiä koskeneiden tietojen perusteella yhtiö oli tehnyt autojen käyttörajoitusmääräykset, jotka oli otettu myös yhtiön palveluksessa olevien vartijoiden työsopimusten liitteiksi. A:n käyttörajoitusmääräysten vastaisen menettelyn vuoksi yhtiö oli katsonut menettäneensä A:n käyttämän auton verovähennyskelpoisuuden ja jättänyt verovähennyksen siltä osin tekemättä. Veroviranomaisten ratkaisua verovähennysoikeudesta ei kuitenkaan ollut tältä osin haettu.

A:n oma menettely kuulemistilaisuudessa ja työnantajan tietoon muutoin A:n toiminnasta tulleet seikat huomioon ottaen työnantaja on työtuomioistuimen mielestä perustellusti voinut katsoa A:n menetelleen tuotantoauton käyttöä sekä vartiointikohteita ja työnantajan toimitiloja koskevien määräysten vastaisesti. A ei ole ohjeiden mukaisesti ottanut vartiointikohteessa ulkopuolisen henkilön henkilötietoja ylös eikä hän ole ulkopuolisen henkilön kanssa vartiointikohteessa oleskellessaan voinut suorittaa vartiointityötään.

Työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla tehdyn sopimuksen 9 §:n 3 kappaleen mukaan työsuojeluvaltuutetun työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajina keskusjärjestöjen edustajina luottamusmiessopimus- ja työsuojelusopimusneuvotteluihin osallistuneita lakimiehiä puheena olevan sopimusmääräyksen tarkoituksesta. He ovat yhdensuuntaisesti kertoneet, ettei sopimusmääräykseen sisältyvän järjestysmääräyksen käsite ole ollut tarkemmin esillä sopimusneuvotteluissa.

Työntekijäpuolen keskusjärjestön neuvottelijan mukaan järjestön lähtökohtana sopimusneuvotteluissa oli ollut se, että luottamusmiehen tehtävän hoitamisesta johtuvat järjestysmääräysten rikkomiset kuten esimerkiksi työstä myöhästyminen eivät sinänsä voi johtaa työsuhteen purkamiseen. Muutoin työsuhteen päättäminen työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta edellyttää aina varoitusta. Työnantajapuolelta neuvotteluihin osallistunut lakimies on puolestaan kertonut, että neuvottelujen pohjana oli ollut vastaava vuoden 1969 luottamusmiessopimuksen määräys, jossa oli kielletty luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen järjestysmääräysten nojalla. Uuden sopimuksen kieliasulla oli pyritty siihen, ettei luottamusmiehen työsopimuksen purkamiskynnystä nostettaisi. Järjestysmääräyskäsitteen taustalla oli ollut vanhan luottamusmiessopimuksen soveltamisohje, jonka mukaan luottamusmiehen työsopimusta ei voida purkaa sillä perusteella, että hän esimerkiksi jonkun kerran myöhästyy työstä.

Vartiointialan toiminta luonteensa mukaisesti perustuu vartiointipalvelujen tarjoajan ja niiden käyttäjän väliseen erityisen luottamukselliseen suhteeseen. Tämä edellyttää myös samanlaista suhdetta vartiointialan yrityksen ja sen palveluksessa työskentelevien vartijoiden välillä. Vartijan keskeisenä tehtävänä on vartioida vartiointikohteita määrättyjen turvallisuusjärjestelyjen mukaisesti. Vartiointitoiminnassa on olennaista myös se, etteivät vartiointikohteiden turvallisuusjärjestelyjä koskevat tiedot ja ohjeet pääse ulkopuolisten tietoon.

A:n on näytetty toistuvasti rikkoneen kieltoa viedä ulkopuolisia henkilöitä vartiointikohteeseen ja työnantajan toimipaikkaan ja samalla jättäneen myös eräitä edellä mainittuja työvelvoitteitaan täyttämättä. A on myös käyttänyt työnantajan tuotantoautoa työsopimukseensakin sisällytetyn nimenomaisen kiellon vastaisesti. A:n menettely on ollut omiaan vaarantamaan työnantajan turvallisuusjärjestelyjen vaikutuksen ja aiheuttamaan vahinkoa. Esitetyn selvityksen valossa A:n menettelyä ei voida pitää työsuojelusopimuksen 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuna järjestysmääräysten rikkomisena.

Vartiointialan toiminnan luonne huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo A:n tahallisen työsopimuksen vastaisen menettelyn rikkoneen työsopimussuhteessa edellytettävän työntekijän ja työnantajan välisen luottamuksen niin, ettei työnantajalta voida kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista. Työsopimuksen purkamiselle on siten ollut tärkeä syy. Työnantaja ei ole menetellyt työsuojelusopimuksen 9 §:n 3 momentin vastaisesti purkaessaan A:n työsopimuksen.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto velvoitetaan korvaamaan Palvelualojen Toimialaliiton oikeudenkäyntikulut 30 835 markalla 50 pennillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Koski, Uski, Vänttinen, Kolula ja AhokasKelotie jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Eri mieltä ollut jäsen Ahokas-Kelotie lausui:

Yhdyn työtuomioistuimen tuomion perusteluihin muutoin, mutta johtopäätöksinäni katson, että A:n on näytetty toistuvasti rikkoneen kieltoa viedä ulkopuolisia henkilöitä vartiointikohteeseen ja työnantajan toimipaikkaan ja tästä johtuen jättäneen myös eräitä edellä mainittuja työvelvoitteitaan täyttämättä. A on käyttänyt työnantajan tuotantoautoa työsopimukseensakin sisällytetyn nimenomaisen kiellon vastaisesti. A:n menettely on ollut omiaan vaarantamaan työnantajan turvallisuusjärjestelyjen vaikutuksia ja aiheuttamaan vahinkoa. Esitetyn selvityksen valossa A:n menettelyä ei voida pitää yksinomaan työsuojelusopimuksen 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuna järjestysmääräysten rikkomisena, vaan A on tahallaan toistuvasti ja olennaisesti rikkonut työsopimuksensa mukaisia työvelvoitteitaan.

Vaikka työnantaja on voinut perustellusti katsoa työsuhteen edellyttämän luottamussuhteen rikkoutuneen, A:n menettelyä ei mielestäni voida olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen pitää kuitenkaan niin moitittavana, että työnantajalla olisi ollut tärkeä syy heti purkaa A:n työsopimus. Näin ollen työnantaja on purkaessaan A:n työsopimuksen vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä menetellyt työsuojelusopimuksen 9 §:n 3 momentin vastaisesti.

Näillä perusteilla vahvistan, että STV Securitas Oy on lakkauttanut A:n työsopimuksen vastoin työsuojelusopimuksen 9 §:n 3 momentin määräystä, ja määrään asian laatuun katsoen, että Teknisten ja Erikoisammattien Liitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.