Labor court orders employer to pay damages for wrongful termination of a trade union representative without employee consent.

Luottamusmiehen tarkoituksena ei ollut ollut irtisanoa työsopimustaan ilmoittaessaan irtisanovansa päivystyssopimuksen. Työnantajan edustaja oli ymmärtänyt luottamusmiehen toimenpiteen tarkoituksen mutta kuitenkin katsonut luottamusmiehen irtisanoneen työsopimuksensa. Työsuhteen päättäminen oli tapahtunut työnantajan toimesta.

Työnantaja oli velvollinen maksamaan luottamusmiehelle korvausta luottamusmiessopimuksen vastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta, kun työsopimuksen päättäminen oli tapahtunut ilman niiden työntekijöiden suostumusta, joita luottamusmies oli edustanut.

Työnantaja oli velvoitettu maksamaan luottamusmiehelle irtisanomisajan palkka.

Työnantaja ei ollut velvollinen luottamusmiessopimuksen mukaisen korvauksen lisäksi maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Työnantajaliitto oli asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kantaja Puu- ja erityisalojen liitto ry Vastaajat Metsäteollisuus ry Finnforest Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 2.12.1993 solmitussa ja 31.12.1994 saakka voimassa olleessa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusliittojen tekemien sopimusten noudattaminen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusliittojen tekemiä sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Liitteenä XV olevaa 15.1.1990 allekirjoitettua luottamusmiessopimusta allekirjoituspöytäkirjoineen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9. Liitteenä XX olevaa 14.6.1991 allekirjoitettua irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleissopimusta soveltamisohjeineen siihen 13.1.1992 tehtyine muutoksineen sekä 3.12.1985 tehtyä pöytäkirjaa luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun toimeentuloturvasta työsopimuksen purkutapauksissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖSUHDEMÄÄRÄYKSET

5 § Työsuhteen syntyminen ja lakkaaminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Irtisanomisaika on työnantajan irtisanoessa: 2 kuukautta, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 5 vuotta;

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Työsuhdeturva

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yksilösuoja

Luottamusmiehestä johtuvasta syystä ei luottamusmiestä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaukset

Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin Irtisanomismenettelylain (IML) 20 §:n 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettu huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mikäli irtisanomisajan noudattamatta jättäminen puolin tai toisin koskee vain osaa irtisanomisajasta, suoritusvelvollisuus koskee vastaavaa osaa irtisanomisajan palkasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut, että Finnforest Oy velvoitetaan maksamaan luottamusmies Juha Antero Leppäselle irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n 1 kohdan nojalla irtisanomisajan palkkaa 8 535 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.10.1994 lukien ja että Finnforest Oy velvoitetaan maksamaan Leppäselle luottamusmiessopimuksen 5 §:n nojalla vahingonkorvausta luottamusmiessopimuksen vastaisesti toimitetun irtisanomisen johdosta 20 kuukauden palkkaa vastaava määrä 150 926 markkaa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 25.10.1995 lukien.

Kantajaliitto on myös vaatinut, että Finnforest Oy velvoitetaan maksamaan hyvityssakkoa luottamusmiessopimuksen 5 §:n tieten rikkomisesta ja että Metsäteollisuus ry velvoitetaan maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Puu- ja erityisalojen liitto on vielä vaatinut, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut asiassa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perustelut

Leppänen oli ollut työssä Finnforest Oy:n Lohjan kertopuutehtaan palveluksessa ensin määräaikaisessa työsuhteessa 25.5. - 11.9.1992. Työsuhdetta oli 8.9.1992 jatkettu määräaikaisella sopimuksella 31.12.1992 saakka ja 28.12.1992 edelleen määräaikaisella sopimuksella 19.3.1993 saakka. Sen jälkeen Leppäsen kanssa oli tehty toistaiseksi voimassaoleva työsopimus. Leppänen oli 2.3.1994 valittu osaston luottamusmieheksi.

Leppänen oli 10.9.1992 ilmoittanut työnantajalleen suostuvansa tekemään tarvittaessa kaksivuorotyötä sekä liittymään niin sanottuun korjausmiesten päivystysrenkaaseen, jolla oli varmistettu tehtaan kolmivuorotyö ja keskeytymättömän vuorotyön mukainen käyntiaste. Leppäsen päivystysvuoro oli ollut keskiviikkoisin kello 23 - 6. Päivystys oli ollut luonteeltaan työaikalain tarkoittamaa varallaoloa. Palkka oli maksettu puolesta varallaoloaikaa. Mikäli varallaollut työntekijä oli päivystysaikana hälytetty työhön, työ oli ollut ylityötä.

Leppänen oli 30.8.1994 ilmoittanut työnantajalle, ettei hän päivystäisi enää 7.9.1994 eikä sen jälkeen, koska hänen ja hänen lastensa tapaamisajat eivät sopineet yhteen päivystystehtävien kanssa. Työnantajan edustaja ei ollut hyväksynyt päivystyssopimuksen irtisanomista. Leppäselle oli ilmoitettu, että mikäli hän ei peruuttaisi sanottua ilmoitustaan, hänen katsottaisiin irtisanoutuneen koko työsuhteestaan.

Kun Leppänen ei ollut peruuttanut päivystyssopimuksen irtisanomista, oli yhtiö katsonut hänen irtisanoutuneen 30.8.1994 ja työsuhteen päättyvän kuukauden irtisanomisajan kuluttua eli 30.9.1994.

Työnantajan edustaja oli 5.9.1994 ilmoittanut palkanlaskentaan, että Leppäsen työsuhde päättyy tämän omasta pyynnöstä 30.9.1994. Pääluottamusmies oli 12.9.1994 ilmoittanut yhtiön edustajalle, ettei irtisanomisasiassa ollut ollut kysymys Leppäsen pyynnöstä, vaan korjaamopäällikkö oli tulkinnut asian näin.

Paikallistason neuvottelussa työntekijäpuoli oli vaatinut Leppäsen työsuhteen palauttamista ilman päivystysvelvoitetta ja työnantajaa korvaamaan Leppäselle aiheutunut vahinko. Työnantajan kanta oli ollut, että päivystyssopimus oli osa työsopimusta ja että Leppänen oli irtisanomalla päivystyssopimuksen irtisanonut myös työsopimuksensa.

Liittojen välisessä neuvottelussa työntekijäliiton kanta oli ollut, että työnantaja oli irtisanonut Leppäsen työsopimuksen yhden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Työntekijäliitto oli lisäksi katsonut, ettei työnantajalla ollut ollut oikeutta irtisanoa Leppäsen työsopimusta. Leppäsellä oli oikeus peruuttaa päivystyssopimus, koska siinä oli ollut kysymys ylityöhön verrattavasta säännöllisen työajan ylittävästä työstä. Työntekijä ei voinut pätevästi sitoutua siihen, että hän jatkuvasti tekee työtä yli säännöllisen työajan.

Vaikka työnantajalla katsottaisiin olleen oikeus irtisanoa Leppäsen työsopimus, irtisanominen oli tapahtunut luottamusmiessopimuksen 5 §:n vastaisesti, koska irtisanomiselle ei ollut ollut niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita Leppänen oli edustanut.

Leppänen ei ollut irtisanonut työsopimustaan. Kun työnantaja oli käsitellyt työsopimusta päättyneenä 30.9.1994 lähtien, työnantaja oli tosiasiallisesti irtisanonut Leppäsen työsopimuksen. Koska Leppänen oli saanut hyväkseen vain yhden kuukauden irtisanomisajan, oli hän oikeutettu saamaan vielä palkan yhden kuukauden irtisanomisajalta loma- ja työajan lyhennyskorvauksineen eli yhteensä 8 535 markkaa.

Kun työnantaja oli irtisanonut osaston luottamusmieheksi valitun Leppäsen työsopimuksen ilman niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita Leppänen edusti, työnantaja oli velvollinen maksamaan hänelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Kohtuullinen korvauksen määrä oli 20 kuukauden palkkaa vastaava 150 926 markkaa.

Työnantaja oli tuomittava maksamaan hyvityssakkoa luottamusmiessopimuksen 5 §:n määräysten tieten rikkomisesta. Alalla vallitsevan käytännön mukaan työnantaja voitiin velvoittaa suorittamaan vahingonkorvaus ja tuomita hyvityssakkoon saman työehtosopimusmääräyksen vastaisesta menettelystä.

Metsäteollisuus ry oli liittojen välisissä neuvotteluissa 31.3.1995 hyväksynyt työnantajan menettelyn. Metsäteollisuus ry:n olisi kuitenkin tuolloin tullut havaita työnantajan menettelyn työehtosopimuksen vastaisuus ja kehottaa työnantajaa palauttamaan työsuhde. Kun Metsäteollisuus ry ei ollut näin menetellyt, se oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa asiassa.

VASTAUS

Vaatimukset

Metsäteollisuus ry ja Finnforest Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

Perustelut

Leppänen oli ilmoittanut 31.8.1994 esimiehelleen, että hän oli luopunut omasta puhelimestaan ja halusi työnantajan kustantavan puhelimen. Leppänen oli perustellut vaatimustaan sillä, että hän oli mukana päivystysrenkaassa ja että eräillä päivystysrenkaassa olevilla oli yhtiön puhelin. Esimies oli todennut, että päivystysrenkaalla oli käytössä NMT-puhelin, joka oli vuorollaan kunkin päivystäjän käytössä. Tämän vuoksi päivystysrenkaassa oleville ei ollut ollut tarpeen hankkia yhtiön puhelinta käyttöön. Eräillä kunnossapitopuolen työntekijöillä oli yhtiön puhelin siitä syystä, että nämä voitiin tarvittaessa hälyttää ylitöihin. Kun Leppänen ei ollut ollut kiinnostunut ylitöistä, hänelle ei tälläkään perusteella ollut ollut tarpeen hankkia yhtiön puhelinta.

Edellä selostetun keskustelun päätteeksi Leppänen oli ilmoittanut, että hän ei halunnut enää päivystää omia päivystysvuorojaan ja että hän irtisanoi päivystyssopimuksensa loppumaan heti. Kunnossapitopäällikkö oli todennut, että päivystyssopimus oli työnantajan kannalta olennainen osa Leppäsen kanssa tehtyä työsopimusta eikä sitä voitu erikseen irtisanoa. Kunnossapitopäällikkö oli vielä todennut, että mikäli Leppänen irtisanoi työsopimuksensa päivystyksen osalta, työnantaja katsoi hänen irtisanoutuvan koko työsuhteestaan. Kunnossapitopäällikkö oli kehottanut Leppästä vielä miettimään asiaa tältä pohjalta ja päivystämään seuraavaksi yöksi sattuvan päivystysvuoronsa normaalisti. Leppänen oli suostunut tähän.

Leppänen oli seuraavana päivänä ilmoittanut, että hän ei enää osallistu päivystyksiin. Leppäselle oli ilmoitettu, että tällä menettelyllä hän itse irtisanoutui Finnforest Oy:n palveluksesta, mutta että hänen oli jatkettava päivystyksiään omalla vuorollaan irtisanomisaikansa loppuun.

Seuraava päivystysvuoro Leppäsellä oli ollut 7.9.1994 kello 23 - 6. Työnantaja oli olettanut, että Leppänen hoitaa velvoitteensa irtisanoutumisajan loppuun saakka. Sitä Leppänen ei kuitenkaan ollut tehnyt. Työnantaja oli joutunut Leppäsen laiminlyönnin johdosta odottamattomiin vaikeuksiin päivystysaikana sattuneen häiriön vuoksi.

Työnantajan edustaja oli aamulla 8.9.1994 ilmoittanut Leppäselle, että päivystyksen laiminlyönti oli työsuhteen purkuperuste. Työnantaja oli maksanut Leppäselle irtisanoutumis-ajan palkan, mutta hänet oli vapautettu työntekovelvollisuudesta irtisanoutumisaikanaan.

Vaikka jollain perusteella katsottaisiinkin, että osasta työtehtäviä voi luopua yksipuolisesti, tulisi sen joka tapauksessa tapahtua irtisanomisaikaa noudattamalla. Jättämällä sovitut tehtävät hoitamatta lyhyellä ilmoitusajalla, oli Leppänen syyllistynyt työtehtävien laiminlyöntiin, mikä muodosti työsuhteen purkuperusteen.

Työtuomioistuinkäytännössä oli katsottu, ettei työnantajaa voitu tuomita maksamaan sekä työehtosopimuksen mukaista korvausta että työehtosopimuslain 7 §:n mukaista hyvityssakkoa. Perustetta muuttaa sanottua käytäntöä ei ollut. Mekaanisen metsäteollisuuden alalla ei ollut sovittu sanotusta käytännöstä poikkeavasti.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Finnforest Oy:n Lohjan kertopuutehtaan osastoluottamusmiehen, koneasentaja Juha Leppäsen työsuhde yhtiöön on alkanut 25.5.1992. Leppänen on määräaikaista työsopimusta jatkettaessa 10.9.1992 kirjallisesti ilmoittanut työnantajalle suostuvansa, paitsi kaksivuorotyöhön myös työskentelemään niin sanotussa korjausmiesten päivystysrenkaassa, jolla on varmistettu tehtaan kolmivuorotyön ja keskeytymättömän vuorotyön mukainen käynti.

Leppänen on työskennellyt viikottain normaalisti 40 tuntia. Sen lisäksi hänellä on ollut viikkopäivystys keskiviikkoisin illalla kello 23:stä seuraavaan aamuun kello 6:een. Lisäksi Leppänen on vuorollaan noin joka kuudes viikko osallistunut myös viikonloppupäivystykseen, joka on alkanut lauantai-iltana kello 6 ja päättynyt maanantaiaamuna kello 6.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun yhtiön kunnossapitopäällikön mukaan päivystäjällä on päivystysaikana ollut käytössään yhtiön NMT-puhelin. Päivystäjä on päivystysaikana tarvittaessa puhelimitse antanut tehtaalle neuvoja tai mennyt käymään siellä. Päivystysajalta työntekijälle on maksettu varallaolokorvaus ja päivystysaikana suoritetusta työstä ylityökorvaus. Ylityökorvauksia kullekin päivystäjälle on maksettu myös muut kuin päivystyksestä aiheutuneet ylityöt mukaan lukien keskimäärin 100:lta tunnilta vuodessa.

Leppäsen ja työnantajan edustajan välille on tiistaina 30.8.1994 syntynyt erimielisyyttä yhtiön puhelimen antamisesta Leppäsen jatkuvaan käyttöön. Tässä yhteydessä Leppänen on ilmoittanut lopettavansa päivystystyön seuraavan päivän päivystysvuoronsa jälkeen. Kunnossapitopäällikkö on tuolloin ilmoittanut Leppäselle, että koska päivystyssopimus muodostaa olennaisen osan Leppäsen työsopimusta, työnantaja katsoo Leppäsen päivystyssopimuksen irtisanomisella irtisanovan koko työsopimuksensa. Edellä mainitun päivystysvuoronsa jälkeen Leppänen on uudelleen ilmoittanut lopettavansa päivystämisen. Kunnossapitopäällikkö on tuolloin todennut Leppäsen itse irtisanoneen työsopimuksensa päättymään 30.9.1994 ja edellyttänyt, että Leppänen hoitaa päivystysvuoronsa työsuhteensa päättymiseen saakka. Leppänen on ilmoittanut olevansa eri mieltä työsopimuksen irtisanomisen laajuudesta.

Leppänen on tiistaina 6.9.1994 iltapäivällä ilmoittanut työnantajan edustajalle, että hän ei päivystä keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Näin on myös tapahtunut. Seuraavana aamuna työnantaja on antanut Leppäselle päivystyksen laiminlyömisen johdosta kirjallisen varoituksen ja vapauttanut hänet työntekovelvollisuudesta työsuhteen päättymiseen saakka. Palkka Leppäselle on maksettu 30.9.1994 saakka.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, ettei Leppäsen tarkoituksena ole ollut irtisanoa työsopimustaan ja työnantajan edustaja on tämän ymmärtänyt. Kun työnantaja on tästä huolimatta katsonut Leppäsen irtisanoneen työsopimuksensa ja siihen vedoten lakkauttanut työsuhteen, työsuhteen päättämisen on katsottava tapahtuneen työnantajan toimesta.

Leppäsen työsopimuksen päättäminen edellä selostetulla tavalla on tapahtunut ilman niiden työntekijöiden suostumusta, joita Leppänen on osastoluottamusmiehenä edustanut. Näin ollen työsopimuksen päättäminen on tapahtunut luottamusmiessopimuksen 5 §:n vastaisesti. Yhtiö on sen vuoksi velvollinen maksamaan Leppäselle korvausta luottamusmiessopimuksen vastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta.

Finnforest Oy on Leppäsen työsuhteen päättäessään jättänyt noudattamatta irtisanomisaikaa. Sen vuoksi yhtiö on velvollinen maksamaan Leppäselle kanteessa vaaditun irtisanomis-ajan palkan.

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut Finnforest Oy:n velvoittamista korvauksen lisäksi maksamaan hyvityssakkoa luottamusmiessopimuksen 5 §:n tieten rikkomisesta. Työtuomioistuin on aikaisemmissa tuomioissaan katsonut, että kun sopimuksen vastaisen työsuhteen päättämisen seuraamukseksi on määrätty velvollisuus vahingonkorvauksen maksamiseen, ei samalla perusteella voida työnantajaa velvoittaa erikseen maksamaan työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitettua hyvityssakkoa (10/1987 ja 85/1982). Työtuomioistuimelle ei ole tässä tapauksessa esitetty perustetta poiketa omaksumastaan käytännöstä.

Metsäteollisuus ry on erimielisyysneuvotteluissa ryhtynyt tukemaan Finnforest Oy:n menettelyä ja siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa asiassa.

Tuomiolauselma

Finnforest Oy velvoitetaan maksamaan Leppäselle irtisanomis-ajan palkkana 8 535 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.10.1994 lukien ja maksamaan Leppäselle vahingonkorvausta luottamusmiessopimuksen vastaisesta irtisanomisesta 100 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 25.10.1995 lukien.

Vaatimus Finnforest Oy:n velvoittamisesta maksamaan hyvityssakkoa luottamusmiessopimuksen tieten rikkomisesta hylätään.

Metsäteollisuus ry velvoitetaan maksamaan Puu- ja erityis-alojen liitolle työehtosopimuslain 8, 9, ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 20 000 markkaa.

Metsäteollisuus ry ja Finnforest Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Puu- ja erityisalojen liiton oikeudenkäyntikulut 23 946 markalla 38 pennillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Saloheimo, Vänttinen, Varis, Sulkunen ja Korpela jäseninä. Esittelijä on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.