Labor court dismisses claim by non-contracted official seeking sick leave benefits under collective agreement.

Virkamiehellä, joka ei ollut kunnallisen virkaehtosopimuslain nojalla sidottu virkaehtosopimukseen, johon jutussa esitetyt vaatimukset oli perustettu, ei ollut oikeutta ajaa kannetta työtuomioistuimessa.

Tapauksessa on ollut kysymys myös kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaisesta virkaehtosopimuksen jälkivaikutuksesta.

Kanne jätetty tutkimatta.

Kantaja Laine, Juha, palomies Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Helsingin kaupunki

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Toiselta puolen Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen Kuntaalan unioni ry:n ja Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:n välillä 30.1.1995 allekirjoitetussa ja 1.1.1995 voimaan tulleessa kunnallisessa yleisessä virka ja työehtosopimuksessa (KVTES) 1995 1996 on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

95 § Oikeus sairauslomaan

1 mom. Viranhaltijalla/työntekijällä on oikeus saada virkavapautta/työlomaa (sairauslomaa), jos hän on sairaudesta, vammasta tai tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi estynyt hoitamasta virkaansa/työtään.

2 mom. Työkyvyttömyydestä on esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus. Työkyvyttömyys voidaan osoittaa myös muulla luotettavalla tavalla enintään kolme päivää tai asian-omaisen viranomaisen tekemän päätöksen perusteella pitemmänkin aikaa kestävän työkyvyttömyyden osalta, jollei sairausloman myöntäjä katso lääkärintodistuksen esittämistä näissäkin tapauksissa erityisestä syystä tarpeelliseksi.

3 mom. Sairausloma myönnetään ilman eri hakemusta lääkärintodistuksessa mainituksi tai muulla 2 momentissa mainitulla tavalla selvitetyksi ajaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

96 § Sairausloma-ajan palkka

1 mom. Pääviranhaltijalla/työntekijällä on saman kalenterivuoden aikana oikeus saada sairausloman ajalta

1) varsinainen palkkansa 60 kalenteripäivän ajalta, ja

2) sen jälkeen kaksi kolmasosaa varsinaisesta palkastaan 120 kalenteripäivän ajalta, ja

3) lisäksi voidaan harkinnan mukaan maksaa enintään kaksi kolmasosaa varsinaisesta palkasta enintään 185 kalenteripäivän ajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Laine on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että hänellä kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 95 §:n ja 96 §:n nojalla on oikeus sairauslomaan ja sairausloma-ajan palkkaan ajalta 6. - 28.3.1995.

Laine on lisäksi vaatinut työtuomioistuinta velvoittamaan Helsingin kaupungin maksamaan hänelle sairausloma-ajan palkkaa yhteensä 2 510,75 markkaa laillisine korkoineen.

Laine on vielä vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamista korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Laine oli käynyt 19.2.1995 lääkärissä, jolloin lääkäri oli todennut hänet työkyvyttömäksi 5.3.1995 saakka. Sama sairaus oli sittemmin jatkunut ja lääkärintodistusten mukaan Laine oli ollut työkyvytön 6. - 28.3.1995.

Helsingin kaupunki oli kieltäytynyt maksamasta Laineelle sairausloma-ajan palkkaa ajalta 6.3.1995 - 28.3.1995. Suomen Palomiesliitto SPAL:n toimeenpaneman lakon alkaessa 20.2.1995 sairauslomalla olleet viranhaltijat eivät olleet ilmoittaneet pelastuslaitokselle, etteivät he osallistu myönnetyn sairausloman jälkeen lakkoon, joten kaupunki oli katsonut viranhaltijoiden jääneen lakkoon. Koska lakon ajalta viranhaltijalla ei ollut oikeutta saada palkkaetuja, ei hänelle työnantajan mukaan myöskään voitu myöntää palkallista sairauslomaa.

Laine oli ollut työkyvytön saman sairauden johdosta lääkärintodistusten mukaan 19.2. - 28.3.1995. Laineella oli kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 96 §:n mukaisesti oikeus saada sairausloma-ajalta varsinainen palkkansa. Virkaehtosopimuksen 95 §:n mukaan viranhaltijalla oli oikeus saada sairauslomaa, jos hän oli sairaudesta, vammasta tai tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi estynyt hoitamasta virkaansa.

Sairausloma oli alkanut ennen Suomen Palomiesliitto SPAL:n 20.2.1995 toimeenpaneman lakon alkua. Laine oli esittänyt työntekonsa esteeksi hyväksyttävän syyn, sairauden, ja sairaus oli alkanut aiemmin kuin työtaistelu. Aikaprioriteettisäännön mukaisesti Laineen oikeus palkkaukseen määräytyi sen perusteen mukaan, joka oli alkanut ensin eli tässä tapauksessa sairauden perusteella.

Sairausloman myöntämisen ajankohta ei voinut olla ratkaiseva. Myöskään sairausloman jatkon myöntämisajankohdalla ei voinut olla merkitystä, jos sairaus oli jatkunut samasta syystä, mistä alunperinkin oli ollut kysymys. Laine oli käynyt neljä kertaa lääkärin vastaanotolla saman sairauden johdosta, koska lääkäri oli halunnut komplikaatioiden takia saada lääketieteellisen varmistuksen jatkuvasta hoidosta ja seurannasta.

Laineen jäsenyys Kunnallisvirkamiesliitto KVL ry:ssä oli päättynyt 31.12.1994. Laineeseen oli kuitenkin sovellettava kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta virkaehtosopimuksen jälkivaikutuksen perusteella. Jälkivaikutus oli voimassa niin kauan kunnes kantajaa edustava yhdistys teki uuden virkaehtosopimuksen.

Yksittäisellä viranhaltijalla oli oikeus nostaa kanne, kun osallinen oli antanut siihen luvan tai kieltäytynyt itse kannetta ajamasta. Tilanne oli sama, jos muutoin oli tiedossa, ettei kannetta tulla ajamaan.

Kunta-alan unioni oli ilmoittanut Laineelle, ettei se aio ajaa kannetta, jossa on kysymys Laineen oikeudesta sairauslomaan ja sairausloma-ajan palkkaan.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos, jonka lausumaan Helsingin kaupunki on yhtynyt, on vaatinut ensisijaisesti, että kanne on jätettävä tutkittavaksi ottamatta, ja toissijaisesti, että se hylätään.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lisäksi vaatinut Laineen velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 1 momentin mukaan virkaehtosopimusta koskevassa asiassa panee kanteen vireille ja sitä ajaa virkaehtosopimukseen osallinen tai eräin edellytyksin virkaehtosopimukseen muutoin kuin osallisena sidottu. Kannetta ei siten mainitun momentin perusteella voinut ajaa viranhaltija, joka ei ollut asianomaiseen virkaehtosopimukseen sidottu.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan virkaehtosopimukseen olivat sidotut muun ohessa ne viranhaltijat, jotka olivat tai sopimuksen voimassa ollessa olivat olleet sopimukseen sidotun yhdistyksen jäseniä. Työtuomioistuimen tuomion TT:1995-23 perusteella viranhaltija oli sidottu virkaehtosopimukseen, jos hän oli ollut virkaehtosopimukseen sidotun viranhaltijayhdistyksen jäsen sopimuksen allekirjoittamishetkellä tai sen jälkeen sopimuksen ollessa voimassa.

Laine oli liittynyt Kunnallisvirkamiesliitto KVL ry:n jäseneksi 1.12.1985. Hänen jäsenyytensä mainitussa liitossa oli päättynyt 31.12.1994 sen vuoksi, että KVL:n jäsenjärjestö Helsingin Palomieshenkilöstö ry, jonka jäsen Laine oli, oli eronnut KVL:stä 31.12.1994. Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n sääntöjen mukaan eroavan yhdistyksen ja sen jäsenen jäsenyys jatkuivat eroamisvuoden loppuun saakka. Laine oli liittynyt Suomen Palomiesliitto SPAL:n jäseneksi 1.1.1995.

Teknisten sopimus (TS-95) ja kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus 1995 - 1996 (KVTES) oli allekirjoitettu 30.1.1995. Kunnallisvirkamiesliitto KVL oli Kunta-alan unionin alayhdistyksenä sidottu mainittuihin Kunta-alan unionin allekirjoittamiin virka- ja työehtosopimuksiin. Laine oli kuitenkin eronnut TS-95:een ja KVTES:iin sidotusta yhdistyksestä ennen näiden sopimusten allekirjoittamista. Hän ei siten ollut sidottu TS-95:een eikä KVTES:iin. Näin ollen Laine ei myöskään voinut olla kantajana tässä asiassa, jossa vahvistus- ja suoritusvaatimus oli perustettu KVTES:n sairauslomaa ja sairauslomaajan palkkaa koskeviin määräyksiin.

Kantajan väittämä virkaehtosopimuksen jälkivaikutus ei Laineen kohdalla ollut voimassa.

Helsingin kaupunki ei ollut maksanut sairausajan palkkaa Laineelle ajalta 6. - 28.3.1995, koska ennen Suomen Palomiesliitto SPAL:n toimeenpaneman työnseisauksen alkamista tehtyyn päätökseen perustunut sairausloma oli päättynyt 20.2.1995 alkaneen lakon aikana eli 5.3.1995.

Työtuomioistuimen tuomiosta nro 7 vuodelta 1985 ilmenevän periaatteen mukaan viranhaltijalla on oikeus sairausajan palkkaan sellaisen sairauden vuoksi myönnetyn virkavapauden ajalta, joka on sekä myönnetty että alkanut ennen lakon alkamista ja päättyy lakon aikana siitä riippumatta, onko viranhaltija virkavapauden päätyttyä yhtynyt lakkoon vai ei.

Laineelle oli 19.2.1995 eli ennen Suomen Palomiesliitto SPAL:n toimeenpaneman lakon alkamista myönnetty sairausloma ajaksi 19.2. - 5.3.1995. Tämä sairausloma oli sekä myönnetty että alkanut ennen lakon alkamista ja päättynyt lakon aikana. Laineelle oli näin ollen tullut maksaa mainitulta ajalta sairausajan palkka, kuten oli tapahtunutkin. Sen sijaan 6.3.1995 annetun lääkärintodistuksen perusteella 6. - 13.3. jatkuneen työkyvyttömyyden vuoksi Laineelle ei ollut myönnetty virkavapautta eikä sitä olisi voitu myöntääkään ennen lakon alkamista. Vaikka virkavapaus olisi myönnetty, ei se olisi alkanut ennen lakon alkamista. Sama koski myös työkyvyttömyysaikoja 14. - 20.3.1995 ja 21. - 28.3.1995.

Helsingin kaupungilla ei siten ole ollut velvollisuutta KVTES:n 95 ja 96 §:n perusteella maksaa Laineelle sairaus-ajan palkkaa ajalta 6. - 28.3.1995.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtuomioistuin on erikseen ottanut ratkaistavaksi Kunnallisen työmarkkinalaitoksen väitteen siitä, että Laineella ei ole kannevaltaa asiassa.

Laine on perustanut vaatimuksensa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen sairauslomaa (95 §) ja oikeutta sairausloma-ajan palkkaan (96 §) koskeviin määräyksiin. Riidan-alaisen sairausloman aikana on ollut voimassa kunnallinen yleinen virkaehtosopimus, joka on allekirjoitettu 30.1.1995 ja tullut voimaan takautuvasti 1.1.1995.

Laine ei ole eikä ole ollut sidottu kyseiseen virkaehtosopimukseen kunnallisen virkaehtosopimuslain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Laine on kuitenkin katsonut, että kyseistä sopimusta on tullut soveltaa häneen niin sanotun jälkivaikutuksen nojalla, minkä vuoksi hänellä myös on oikeus ajaa asiaa koskevaa kannetta.

Kanteessa viitatusta virkaehtosopimuksen jälkivaikutuksesta on säädetty kunnallisen virkaehtosopimuslain 7 §:ssä. Sen mukaan vaikka virkaehtosopimus on lakannut olemasta voimassa, on siinä määrättyjä palvelussuhteen ehtoja edelleen noudatettava, kunnes uusi sopimus on tehty ja tullut voimaan, jollei toisin ole sovittu, säädetty tai määrätty.

Laineen riidanalainen sairausloma on ollut 6. 28.3.1995. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Palomiesliitto SPAL:n välillä ei tätä ennen ole ollut virkaehtosopimusta. Toisaalta Helsingin kaupunki on palo- ja pelastushenkilöstön osalta ollut sidottu teknisten sopimukseen 1995 - 1996 ja kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen. Näiden virkaehtosopimusten määräyksiä on ollut sovellettava myös Laineen virkasuhteessa. Laineen sairausloman aikana ei siten ole vallinnut sellainen sopimuksen lakkaamisen jälkeinen sopimukseton tila, jolloin kunnallisen virkaehtosopimuslain 7 §:n säännöksen soveltaminen voisi tulla kysymykseen.

Kun kanteessa on kysymys virkaehtosopimusta koskevasta asiasta, kanneoikeus määräytyy työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 1 momentin perusteella. Mainitun lainkohdan mukaan virkaehtosopimusta koskevissa asioissa panee kanteen vireille ja sitä ajaa virkaehtosopimukseen osallinen. Virkaehtosopimukseen muutoin kuin osallisena sidottu saa esiintyä kantajana vain jos osoittaa, että sopimukseen osallinen on antanut siihen luvan tai kieltäytynyt panemasta kannetta vireille tai sitä ajamasta. Näin ollen muut kuin virkaehtosopimukseen osalliset tai siihen muutoin sidotut eivät voi esiintyä työtuomioistuimessa kantajina. Tämä koskee myös sellaisia viranhaltijoita ja virkamiehiä, jotka eivät ole virkaehtosopimukseen sidottuja, mutta joiden palvelussuhteen ehtoja kunta ei saa määrätä tai sopia sellaisiksi, että ne ovat ristiriidassa virkaehtosopimuksen kanssa.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Laineella ole kannevaltaa asiassa työtuomioistuimessa.

Tuomiolauselma

Kanne jätetään tutkimatta.

Laine velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut 1 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Uski, Vainio, Ahonen ja Porttila jäseninä. Esittelijä on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.