Labor court allows employee to receive full vacation return pay after employer termination during vacation period.

Työntekijällä, jonka työsuhde oli päättynyt työnantajan suorittaman irtisanomisen johdosta työntekijän vuosiloman aikana, oli oikeus saada lomaltapaluuraha samansuuruisena kuin jos lomaltapaluuraha olisi maksettu työsuhteen jatkuessa silloin, kun vuosiloma päättyi.

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ry Vastaaja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ry Kuultava Vesa Kähönen Ky

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Majoitus ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n välillä 1.3.1992 31.10.1993 voimassa olleessa majoitus ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 § Lomaltapaluuraha

Lakisääteiseltä vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle maksetaan lomaltapaluurahana 50 % hänen lakisääteisestä vuosilomapalkastaan.

Lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä on, että työntekijä aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna tai sovittuna ajankohtana ja palaa työhön heti vuosilo-man päätyttyä. Oikeus lomaltapaluurahaan syntyy myös, jos työntekijä välittömästi ennen vuosiloman alkamista tai vuosiloman päätyttyä työsuhteen kestäessä on ollut poissa työstä työnantajan suostumuksella tai on ollut estynyt saapumasta työhön vuosilomalain 3 §:n 5 momentissa mainitun syyn takia. Jos vuosiloma päättyy edellä mainittuun esteeseen, erääntyy lomaltapaluuraha kuten edellisessä kappaleessa on määrätty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työntekijälle, joka pidettyään vuosilomansa, lähtee suorittamaan asevelvollisuuttaan, maksetaan lomaltapaluuraha hänen asianmukaisesti palattuaan asevelvollisuutta suorittamasta. Asevelvollisuuttaan suorittamaan lähtevälle työntekijälle, jolle maksetaan ennen asevelvollisuutta vuosilomakorvaus, koska hän ei vietä vuosilomaansa, maksetaan myös lomaltapaluuraha hänen asianmukaisesti palattuaan suorittamasta asevelvollisuutta. Lomaltapaluuraha on tällöin yhtä suuri kuin se olisi ollut, jos työntekijälle olisi annettu vuosiloma lomapäivinä samana ajankohtana. Jos työntekijälle annetaan osa vuosilomasta lomana ja osa rahana, maksetaan lomaltapaluuraha lakisääteisen vuosilomapalkan ja vuosilomakorvauksen yhteismäärästä.

Vanhuus-, työkyvyttömyys-, varhennetulle vanhuuseläkkeelle tai yksilölliselle varhaiseläkkeelle siirtyvälle työntekijälle maksetaan lomaltapaluuraha vuosilomapalkasta ja vuosilomakorvauksesta.

Lomaltapaluurahaa ei muutoin suoriteta lomakorvauksesta.

Jos työnantaja on muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä irtisanonut työntekijän työsopimuksen päättymään vuosiloman aikana siten, että työntekijä on työsuhteen päättymisen vuoksi estynyt palaamasta vuosilomaltaan työhön, työntekijällä on oikeus lomaltapaluurahaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen 16 §:n lomaltapaluurahaa koskevan määräyksen mukaan, jos työntekijän työsuhde päättyy vuosiloman aikana muusta kuin hänestä johtuvasta syystä, on työntekijällä oikeus saada lomaltapaluuraha saman suuruisena kuin työsuhteen voimassa ollessa.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lisäksi vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Vesa Kähönen Ky:n maksamaan Tarja Lestelinille saamatta jäänyttä lomaltapaluurahaa 1 743,50 markkaa 16 prosentin korkoineen 29.9.1993 lukien.

Sanottu liitto on edelleen vaatinut, että Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Vesa Kähönen Ky velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua siitä, kun tuomio on annettu.

Perustelut

Tarjoilija Tarja Lestelin oli ollut Vesa Kähönen Ky:n palveluksessa 30.9.1990 lähtien. Työnantaja oli keväällä 1993 määrännyt Lestelinin vuosiloman pidettäväksi 23.8. 19.9.1993. Ennen vuosiloman alkamista yhtiö oli irtisanonut Lestelinin työsopimuksen taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä päättymään 29.8.1993 eli vuosiloman aikana.

Työnantaja oli maksanut Lestelinille vain osan lomaltapaluurahasta. Perusteeksi menettelylleen työnantaja oli ilmoittanut, että Lestelinillä oli oikeus lomaltapaluurahaan vain ajalta, jonka työsuhde oli ollut voimassa. Näin ollen oikeutta lomaltapaluurahaan ei ollut työsuhteen päättymisen jälkeiseltä ajalta.

Lestelinin vuosilomapalkan suuruus oli ollut 6 974 markkaa, josta oikean lomaltapaluurahan suuruus oli 3 487 markkaa ja josta työnantaja oli maksanut vain 1 743,50 markkaa. Näin ollen Lesteliniltä oli jäänyt saamatta lomaltapaluurahaa 1 743,50 markkaa.

Työehtosopimuksen 16 §:n mukaan työntekijällä oli oikeus lomaltapaluurahaan, jos työnantaja oli muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä irtisanonut työntekijän työsopimuksen päättymään vuosiloman aikana siten, että työntekijä oli työsuhteen päättyessä estynyt palaamasta vuosilomalta työhön.

Sopimuskohta oli otettu majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimukseen vuonna 1979. Se perustui Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:n ja Suomen Työnantajain Keskusliitto ry:n sekä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ja Liiketyönantajain Keskusliitto LTK ry:n välillä tehtyjen irtisanomista ja lomautusta koskevien sopimusten allekirjoituspöytäkirjoihin. Näissä 6.6.1978 allekirjoitetuissa pöytäkirjoissa oli sovittu niitä aloja varten, joilla oli olemassa lomaltapaluurahajärjestelmä, seuraavasta sopimustulkinnasta: Mikäli työnantaja on muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään vuosiloman aikana siten, että työntekijä on työsuhteensa päättymisen vuoksi estynyt palaamasta vuosilomaltaan työhön, työntekijä ei tästä syystä johtuen menetä oikeuttaan lomaltapaluurahaan.

Tulkinnan taustalla oli ollut taloudellisin ja tuotannollisin perustein lisääntyneet irtisanomiset sekä työnantajien pyrkimykset välttyä lomaltapaluurahan maksamisesta irtisanomalla työsuhteet päättymään vuosiloman aikana. Sopimustulkinnan tarkoituksena oli ollut estää tällaiset lomaltapaluurahan maksamisen välttämisyritykset.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n käsityksen mukaan sopimustulkinnalla tarkoitettiin koko sitä lomaltapaluurahaa, jonka työntekijä olisi menettänyt, kun hän ei voinut lomalta palata takaisin työhön työnantajan irtisanottua työsuhteen muusta kuin työntekijästä johtuvista syistä. Muuta tarkoitusta sopimustulkinnalla ei ollut ja näin asia Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n mielestä oli ymmärretty myös Suomen Työnantajain Keskusliitossa ja Liiketyönantajain Keskusliitossa. Kyse oli siten ollut yhteisestä tarkoituksesta.

Sopimustulkinnan edellä selostettua sisältöä tuki myös tekstin sanamuoto. Tekstissä oli käytetty ilmaisua "vuosiloman aikana", joka osoitti, että työsuhde saattoi päättyä milloin tahansa vuosiloman aikana eikä työntekijä tästä syystä menettänyt oikeuttaan lomaltapaluurahaan. Niinikään tekstin ilmaisu "ei menetä oikeuttaan lomaltapaluurahaan" tuki edellä sanottua tulkintaa. Lomaltapaluuraha viittasi vuosilomaan, jonka aikana työsuhde päättyi ja jonka perusteella lomaltapaluuraha määräytyi.

Mikäli sopimustulkinnalla olisi tarkoitettu osaa lomaltapaluurahasta, olisi se eittämättä ilmaistu tekstissä. Edellä sanottua tuki myös se, että mainituissa tilanteissa tulisi oikeus lomaltapaluurahaan täysimääräisesti vain erittäin harvoin; se nimittäin edellyttäisi työsuhteen päättymispäivän ja vuosiloma päättymispäivän ajoittumista samalle päivälle. Tämän ajoituksen saattoi määrätä työnantaja. Kun sopimustulkinnan tarkoituksena oli estää lomaltapaluurahan maksamisen kiertäminen, ei tarkoitus toteutuisi, jos loman sijoittamisella sopivasti voisi välttyä lomaltapaluurahan maksamiselta.

Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimukseen oli allekirjoituspöytäkirjan teksti otettu sellaisenaan vuonna 1979. Alan työehtosopimusta oli tarkennettu vuonna 1993, jolloin sama asia oli ilmaistu myönteisesti ja sanamuoto oli muutettu muotoon "on oikeus lomaltapaluurahaan". Asianosaisten liittojen välillä oli tuolloin todettu, ettei työehtosopimuksen sisältöä tässä yhteydessä muuteta.

Sopimusmääräyksen syntyhistoria osoitti, että se oli pidettävä erillään sopimuksen edellisessä kappaleessa todetusta "Lomaltapaluurahaa ei muutoin suoriteta lomakorvauksesta". Määräys liittyi eläkkeelle siirtymistilanteeseen, jota koskevaan määräyskohtaan se oli sijoitettu. Se oli ollut sopimuksen soveltamisohjeissa ennen kuin sopimukseen oli otettu nyt puheena oleva määräys.

Sopimusmääräyksen edellä kuvattua tulkintaa tuki myös sen soveltamiskäytäntö. Määräys oli otettu myös teollisuuden ja kaupan alojen sopimuksiin, joissa oli ollut määräys lomaltapaluurahasta. Sopimusmääräystä oli teollisuuden ja kaupan aloilla sovellettu aina niin, että koko lomaltapaluuraha maksettiin, jos työsuhde päättyi vuosiloman aikana muista kuin työntekijästä johtuvista syistä, eikä työntekijä työsuhteen päättymisen vuoksi voinut palata takaisin työhön. Vastaavalla tavalla sopimusmääräystä oli sovellettu yli 10 vuoden ajan myös majoitus- ja ravitsemisalalla, eikä ennen tätä tapausta ollut soveltamisesta syntynyt kiistaa liittojen välillä.

Sopimusmääräyksen tarkoituksen, syntyhistorian, sanamuodon ja soveltamiskäytännön perusteella määräyksen oikeana tulkintana oli pidettävä sitä, että työsuhteen päättyminen vuosiloman aikana muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä ei aiheuttanut menetystä lomaltapaluurahaan, johon työntekijä olisi ollut oikeutettu, jos työsuhde olisi jatkunut.

Tällä perusteella myös Lestelin oli oikeutettu saamaan saman suuruisen lomaltapaluurahan, jonka hän olisi työsuhteen voimassa ollessa saanut.

Asiassa oli käyty liittojen välillä neuvotteluja, joissa asia oli jäänyt erimieliseksi. Asiaa oli käsitelty myös Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ja Liiketyönantajain Keskusliiton välisissä neuvottelussa 18.8.1994. Niissä työnantajaliitto oli katsonut, että työehtosopimuksen määräys "Lomaltapaluurahaa ei muutoin suoriteta lomakorvauksesta" koski myös tätä tapausta.

VASTAUS

Vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä ja kantajan velvoittamista korvaamaan vastaajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Vesa Kähönen Ky on osaltaan yhtynyt Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton puolesta lausuttuun.

Perustelut

Riidanalainen määräys perustui 6.6.1978 laadittuun Liiketyönantajalain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n väliseen pöytäkirjaan. Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimukseen määräys oli otettu vuonna 1979.

Lomaltapaluurahajärjestelmän lähtökohtana oli, että työntekijä palasi vuosiloman jälkeen työhön. Työehtosopimuksen mukaan eräät hyväksyttävät poissaolot rinnastettiin työhön palaamiseen. Pääsääntönä oli, että työsuhteen tuli olla voimassa vielä vuosiloman jälkeenkin, jotta lomaltapaluurahaa maksettaisiin.

Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksessa oli pääsäännöstä tehty ainoastaan kaksi poikkeusta: asevelvollisuus ja eläkkeelle siirtyminen. Näissä kahdessa tapauksessa lomaltapaluurahaa maksettiin pääsäännöstä poiketen myös lomakorvauksesta.

Pääsäännöstä tehtyjä poikkeuksia oli tulkittava suppeasti. Suppeaa tulkintaa oli erityisesti haluttu korostaa. Sen vuoksi työehtosopimukseen oli otettu erillinen kappale, joka sisälsi määräyksen siitä, että lomaltapaluurahaa ei muutoin suoriteta lomakorvauksesta. Sanamuoto oli yksiselitteinen. Vastaavaa kirjausta ei ollut muissa työehtosopimuksissa.

Kaupan Työnantajaliitto KTL ry ja Liikealan ammattiliitto ry olivat tulkinneet myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevaa työehtosopimusta siten, että lomaltapaluuraha maksettiin koko pidettäväksi määrätyn loman osalta, jos työnantaja oli muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä irtisanonut työsuhteen päättymään vuosiloman aikana. Tämä kaupan alan tulkinta ei kuitenkaan ollut ollut tiedossa siinä vaiheessa, kun riidanalainen määräys oli otettu majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimukseen. Kaupan alan tulkinnasta oli nimittäin sovittu kyseisten liittojen välillä vasta myöhemmin. Kaupan alan tulkinnasta ei muutenkaan saatu johtoa, koska kaupan alalla oli eri teksti. Kaupan alan sopimuksessa ei ollut määräystä, jonka mukaan lomaltapaluurahaa ei muutoin maksettu lomakorvauksesta.

Riidanalainen 16 §:n määräys oli otettu majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimukseen myöhemmin kuin asevelvollisuutta ja eläkkeelle siirtymistä koskevat määräykset. Asevelvollisuutta ja eläkkeelle siirtymistä koskevat määräykset olivat tarkentuneet vähitellen. Samalla oli muotoutunut selväsanainen määräys, jonka mukaan lomaltapaluurahaa ei muutoin makseta lomakorvauksesta.

Jos tarkoituksena olisi ollut, että lomaltapaluurahaa maksetaan myös lomakorvauksesta, olisi työehtosopimuksen selväsanaista kirjausta tullut muuttaa samassa yhteydessä. Tällaista muutosta ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa tehty.

Riidanalaisessa määräyksessä todettiin, että työntekijä ei tästä syystä menettänyt oikeuttaan lomaltapaluurahaan. Sanamuodon mukaan työntekijä saattoi sen sijaan menettää oikeuden lomaltapaluurahaan muusta syystä. Tällainen muu syy oli se, että lomaltapaluurahaa ei työehtosopimuksen mukaan maksettu lomakorvauksesta.

Lomaltapaluurahaa maksettiin riidanlaisen määräyksen mukaan siitä huolimatta, että työntekijä ei loman jälkeen palannut työhön. Työntekijä ei tässä tapauksessa itse asiassa lainkaan menettänyt oikeuttaan lomaltapaluurahaan, sillä työntekijällä oli oikeus lomaltapaluurahaan vain lomapalkan osalta. Lomakorvauksen osalta ei työntekijä voinut menettää mitään oikeutta lomaltapaluurahaan, koska sellaista oikeutta ei ollut edes olemassa. Työsuhteen päättymishetki vaikutti siten vain lomaltapaluurahan määrään.

Kantajaliiton väittämää soveltamiskäytäntöä majoitus- ja ravitsemisalalla ei ollut. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto oli tulkinnut työehtosopimuksen määräystä siten, että lomaltapaluurahaa maksettiin vain työsuhteen ajalta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Liiketyönantajain Keskusliitto LTK ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ovat 6.6.1978 allekirjoitetussa pöytäkirjassa sopineet lomaltapaluurahajärjestelmän tulkinnasta seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mikäli työnantaja on muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään vuosiloman aikana siten, että työntekijä on työsuhteen päättymisen vuoksi estynyt palaamasta vuosilomaltaan työhön, työntekijä ei tästä syystä johtuen menetä oikeuttaan lomaltapaluurahaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ovat ottaneet edellä mainitun pöytäkirjamääräyksen sellaisenaan tekemäänsä työehtosopimukseen vuonna 1979. Kysymyksessä olevan työehtosopimuksen 16 §:n kahdeksannen kappaleen sanamuotoa on myöhemmin jossakin määrin muutettu, mutta osapuolten mukaan muutoksella ei ole tarkoitettu vaikuttaa määräyksen sisältöön.

Osapuolten välille on syntynyt erimielisyys Vesa Kähönen Ky:n palveluksessa työskennelleen tarjoilija Tarja Lestelinin oikeudesta lomaltapaluurahaan. Vesa Kähönen Ky oli keväällä 1993 määrännyt Lestelinin vuosiloman pidettäväksi 23.8. - 19.9.1993. Sen jälkeen Vesa Kähönen Ky oli taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla irtisanonut Lestelinin työsopimuksen päättymään 29.8.1993. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on katsonut, että Lestelinillä on ollut oikeus koko pidettäväksi määrätyn vuosilomansa ajalta lomaltapaluurahaan. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työn-antajaliitto on puolestaan katsonut, että Lestelinin oikeus lomaltapaluurahaan on rajoittunut hänen työsuhteensa kestäessä pitämäänsä vuosiloman osaan eli aikaan 23. - 29.8.1993, koska Lesteliinillä ei työehtosopimuksen lomaltapaluurahaa koskevan 16 §:n seitsemännen kappaleen määräyksen mukaan ollut oikeutta lomaltapaluurahaan vuosilomakorvauksesta.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n mukaan edellä selostetun lomaltapaluurahajärjestelmän tulkintamääräyksen taustalla oli tuolloin ollut tarve estää työnantajien pyrkimykset välttyä lomaltapaluurahan maksamisesta irtisanomalla työsuhteet päättymään vuosiloman aikana. Tulkintamääräyksellä oli tarkoitettu koko sitä lomaltapaluurahaa, jonka työntekijä olisi menettänyt, kun hän ei voinut palata lomalta takaisin työhön työnantajan irtisanottua työsuhteen muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön mielestä määräys oli ymmärretty sanotulla tavalla myös työnantajapuolen keskusliitoissa.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on katsonut, että kun osapuolten välisen työehtosopimuksen 16 §:n seitsemännessä kappaleessa ennen puheena olevaa kahdeksannen kappalen määräystä on määräys, jonka mukaan lomaltapaluurahaa ei eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta suoriteta lomakorvauksesta, tämä 16 §:n määräyksen rakennekin osoitti, ettei lomaltapaluurahaa ollut tarkoitettu maksettavaksi palkansaajapuolen esittämällä tavalla.

Sopimuspuolet ovat kuulustuttaneet työtuomioistuimessa todistajia sopimusmääräyksen tulkinnasta ja soveltamiskäytännöstä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n piiritoimitsija on todistajana kuultuna kertonut alan riidanalaista sopimusmääräystä palkansaajapuolella tulkitun 1980-luvun alusta alkaen siten, että työntekijälle maksetaan lomaltapaluuraha koko määrätyn loman ajalta tilanteissa, joissa työsuhde päättyy vuosiloman aikana. Myös Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön jäsenliittojen toimitsijoiden yhteisissä tilaisuuksissa toimitsijan mukaan oli ollut esillä kysymys lomaltapaluurahan maksamista koskevista tulkinnoista. Jäsenliittojen tulkinnat olivat yleensä vastanneet Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n näkemyksen mukaista tulkintaa. Toimitsijan mukaan myös eräissä palkkaturva-asioissa sopimusmääräystä oli tulkittu palkansaajapuolen esittämällä tavalla.

Työtuomioistuimelle on lisäksi esitetty selvitystä siitä, että keskusjärjestöjen lomaltapaluurahamääräyksen mukaista määräystä on myös teollisuuden alalla tulkittu Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n nyt esittämällä tavalla. Kaupan alalla määräystä on tulkittu vuonna 1981 käytyjen työehtosopimusneuvottelujen jälkeen sanotulla tavalla.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton asiamies on todistajana kuultuna kertonut, että työnantajaliiton vakiintuneen tulkinnan mukaan työntekijä saa lomaltapaluurahaa vain työsuhteen kestäessä pidetyn vuosiloman ajalta. Työnantajaliiton kanta on perustunut työehtosopimuksen 16 §:n seitsemännen kohdan määräykseen, jonka mukaan lomaltapaluurahaa ei makseta vuosilomakorvauksesta. Majoitus- ja ravitsemisalalla oli asiamiehen mukaan ilmennyt vain vähän tilanteita, joissa työntekijän työsuhde oli päättynyt kesken vuosiloman.

Edellä olevan perusteella työtuomioistuin, joka ei jutussa esitetyn aineiston nojalla voi antaa lausuntoa vahvistusvaatimuksesta kanteessa esitetyssä yleisessä muodossa, katsoo, että Lestelinillä, jonka työsuhde on päättynyt työnantajan suorittaman irtisanomisen johdosta hänen vuosilomansa aikana, on oikeus saada lomaltapaluuraha kanteessa tarkoitetulta ajalta samansuuruisena kuin lomaltapaluuraha olisi ollut hänen työsuhteensa ollessa vuosiloman päätyttyä voimassa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Lestelinillä on majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen 16 §:n mukaan oikeus saada lomaltapaluuraha ajalta 23.8. - 19.9.1993 saman suuruisena kuin hän olisi saanut sen työsuhteen voimassaollessa.

Vesa Kähönen Ky velvoitetaan maksamaan Tarja Lestelinille saamatta jääneenä lomaltapaluurahana 1 743 markkaa 50 penniä 16 prosentin korkoineen 29.9.1993 lukien.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Vesa Kähönen Ky velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n oikeudenkäyntikulut 9 278 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kitunen, Kontio, Tuulensuu, Leivo ja Hynönen jäseninä. Esittelijä on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.