Labor court allows collective agreement despite lack of formal intent due to strike context and binding terms.

Valtakunnansovittelijan virkariidan ratkaisemiseksi laatima sovintoehdotus, jonka riidan osapuolet olivat hyväksyneet, oli kunnallisen virkaehtosopimuksen solmimiseen oikeutettujen osapuolten välillä syntynyt, virkaehtosopimuksen muotovaatimukset täyttävä ja se sisälsi määräyksiä palvelussuhteen ehdoista. Sopimusta oli pidettävä kunnallisena virkaehtosopimuksena. (Ään.)

Kantaja Suomen Palomiesliitto SPAL ry Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtakunnansovittelija on laatinut 25.4.1995 Suomen Palomiesliitto SPAL:n ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välisen virkariidan ratkaisemiseksi sekä Suomen Palomiesliitto SPAL:n toimeenpanemien työnseisausten lopettamiseksi seuraavan sovintoehdotuksen:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. Neuvotteluoikeus

Kunta-alan luottamusmiessopimusta sovelletaan siten, että Suomen Palomiesliitto SPAL r.y:llä on oikeus valita kuhunkin sellaiseen palo- ja pelastuslaitokseen, jossa liitolla on jäseniä, luottamusmies. Luottamusmiehen valinnasta sovitaan paikallisesti.

Suomen Palomiesliitto SPAL r.y:n jäsenten edunvalvonta Suomen Erityisteknisten Liitto SETELI r.y:n jäsenyhdistyksenä selvitetään viimeistään 30.9.1995 mennessä toimikunnassa, johon nimeävät edustajansa osapuolten lisäksi pääsopimuksen allekirjoittajajärjestöt.

Toimikunnan jäädessä erimieliseksi asia ratkaistaan puolueettoman puheenjohtajan johdolla välimiesmenettelyssä, johon Suomen Erityisteknisten Liitto SETELI r.y. ja Kunnallinen työmarkkinalaitos nimeävät kumpikin yhden edustajan ja nämä valitsevat puheenjohtajan. Mikäli puheenjohtajasta ei päästä yksimielisyyteen, määrää puheenjohtajan valtakunnansovittelija.

2. Palkantarkistukset vuonna 1995

2.1. 30.4.1995 virka- tai työsuhteessa oleville ylipalomiehille, palomiehille, palomies-päivystäjille, nuoremmille palomiehille, palomies-sairaankuljettajille, aluehälytyskeskuksen hoitajille, hälytyspäivystäjille, aluehälytyskeskuksen esimiehille, hälytysmestareille, paloesimiehille, ruiskumestareille, palomestareille sekä palomestari-palotarkastajille maksetaan 1.5.1995 alkaen erillisenä markkamääräisenä lisänä 200 markkaa kuukaudessa siihen saakka, kunnes tämän sopimuksen sovintoehdotuksen 2.3.-kohdassa tarkoitetut palo-pelastustointa koskevat uudet palkkausmääräykset otetaan käyttöön. Uusien palkkamääräysten käyttöönoton yhteydessä kenenkään palkkaa ei alenneta.

2.2. Tehtäväkohtaiset ja henkilökohtaiset palkantarkistukset määräytyvät 1.5.1995 31.12.1995 välisenä aikana KVTES:n 1.5.1995 voimaan tulevan järjestelmän tason mukaisesti siten, että viranhaltijan/työntekijän tehtäväkohtaista ja henkilökohtaista palkkaa korotetaan samalla tavoin kuin Y-taulukoiden mukaisia vastaavia palkkoja korotetaan KVTES 1995 - 1996:n liitteenä olevien Y-taulukoiden mukaan.

2.3. Viimeistään 1.12.1995 lukien otetaan käyttöön palo- ja pelastustointa koskevat uudet palkkausmääräykset, josta ajankohdasta lukien on paikallisesti käytettävissä epäkohtien korjaamiseen 0,3 %:n suuruinen järjestelyvaraerä siten kuin TS-95:n allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n 3-kohdassa on sanottu.

3. Ilta-, yö-, vuoro- ja lauantaityökorvaus sekä vapaamuotoisen varallaolon korvaus

Paikallisesti voidaan sopia siitä, että päätettäessä palo- ja pelastustoimen henkilöstön tehtäväkohtaisesta palkasta erillisinä maksetut ilta-, yö-, vuoro- ja lauantaityökorvaukset sekä vapaamuotoisesta varallaolosta maksettavat korvaukset sisällytetään kiinteänä eränä tehtäväkohtaiseen palkkaan kokonaan tai osittain.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Suomen Palomiesliitto SPAL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että valtakunnansovittelijan 25.4.1995 antama ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen sekä Suomen Palomiesliitto SPAL:n 26.4.1995 hyväksymä sovintoesitys on Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Palomiesliitto SPAL:n välinen voimassa oleva ja pätevä virkaehtosopimus.

Kantajaliitto on lisäksi vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Suomen Palomiesliitto SPAL oli esittänyt 28.11.1994 Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle virkaehtosopimukseen tähtäävien neuvottelujen aloittamista tarkoituksena saada aikaan palo- ja pelastusalan operatiiviselle henkilöstölle virkaehtosopimus.

Suomen Palomiesliitto SPAL:n edustajat oli kutsuttu 2.1.1995 Kunnalliseen työmarkkinalaitokseen neuvotteluihin. Käydyissä neuvotteluissa Suomen Palomiesliitto SPAL oli tarkentanut esitystään jättämällä liiton puheenjohtajan allekirjoittaman kuntien operatiivista palo- ja pelastushenkilöstöä koskevan virkaehtosopimusesityksen. Samassa tilaisuudessa Kunnallinen työmarkkinalaitos oli antanut kantajaliitolle kirjelmän, jossa muun muassa todettiin, että Kunnallinen työmarkkinalaitos ei voinut käydä Suomen Palomiesliitto SPAL:n kanssa neuvotteluja, jotka tähtäsivät virka- ja työehtosopimuksen tekemiseen rikkomatta kunnallisen pääsopimuksen määräyksiä. Tilaisuudessa oli lisäksi ilmoitettu Suomen Palomiesliitto SPAL:lle, että liitto voisi parhaiten hoitaa asioitaan yhteistyössä jonkin kunnallisen pääsopimuksen mukaisen pääsopijajärjestön kanssa.

Sopimusneuvottelujen kariuduttua oli Suomen Palomiesliitto SPAL pyytänyt valtakunnansovittelijalta välitystoimia työriidan välttämiseksi. Lisäksi Suomen Palomiesliitto SPAL oli tehnyt työnseisausilmoituksen valtakunnansovittelijalle ja Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle. Valtakunnansovittelijalle oli ilmoitettu, että Suomen Palomiesliitto SPAL halusi tehdä virkaehtosopimuksen Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa niin sanotun operatiivisen palo- ja pelastushenkilöstön palkoista ja työajoista sekä edellä mainittua henkilöstöä koskevan luottamusmiessopimuksen.

Valtakunnansovittelija oli antanut sovintoesityksen 20.2.1995. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli hyväksynyt valtakunnansovittelijan tekemän sovintoesityksen, mutta Suomen Palomiesliitto SPAL oli hylännyt sen muun muassa siksi, että sovintoesityksen mukaan liiton jäsenten palvelussuhteen ehdot määräytyisivät 1.1.1995 lukien teknisten sopimuksen 1995 - 1996 (TS-95) mukaan. Sovintoesityksen hylkäämiseen vaikutti myös se, että sovintoesityksen mukaan palohenkilöstön edunvalvonta olisi tulevaisuudessa järjestetty TS-95:n allekirjoittajajärjestöjen välityksellä oman keskusjärjestön palveluja hyväksi käyttäen. Kantajaliiton mielestä tämä olisi tosiasiallisesti tarkoittanut Suomen Palomiesliitto SPAL:n liittämistä STTK:laisiin kunnallisiin pääsopijajärjestöihin sekä tätä kautta itsenäisestä sopimuksentekijän asemasta luopumista. Valtakunnansovittelijan keskeytettyä työriidan sovittelun alkoi Suomen Palomiesliitto SPAL:n toimeenpanema lakko Espoon, Helsingin ja Vantaan palo- ja pelastuslaitoksissa 20.2.1995.

Suomen Palomiesliitto SPAL oli ehdottanut valtakunnansovittelijan luona käydyissä neuvotteluissa 28.2.1995 ratkaisuksi työriitaan kunnallisen virkaehtosopimuslain 5 § 4 kohdan mukaista yhtymismenettelyä kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli vastannut ehdotukseen kieltävästi, koska Kunnallinen työmarkkinalaitos ei mielestään pääsopijajärjestöjen tahdon vastaisesti voinut tehdä Suomen Palomiesliitto SPAL:n kanssa virkaehtosopimusta. Samassa yhteydessä oli Kunnallinen työmarkkinalaitos ilmoittanut myös, että se ei voinut muutoinkaan tehdä virkaehtosopimusta Suomen Palomiesliitto SPAL:n kanssa rikkomatta kunnallista virkaehtosopimuslakia ja kunnallista pääsopimusta.

Lakko oli laajentunut 5.3. koskemaan Kirkkonummen, Keravan, Järvenpään, Tuusulan, Porvoon, Rovaniemen, Rovaniemen maalaiskunnan ja Tornion palo- ja pelastuslaitoksia, ja edelleen 24.3.1995 koskemaan kaikkia Suomen palokunnissa työskenteleviä Suomen Palomiesliitto SPAL:n jäseniä.

Valtakunnansovittelija oli antanut toisen sovintoesityksensä 9.4.1995. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli hyväksynyt sovintoesityksen, mutta Suomen Palomiesliitto SPAL hylännyt sen muun muassa siksi, että sovintoesityksen mukaan viimeistään 1.12.1995 lukien otettaisiin käyttöön TS-95:n uudet palkkamääräykset.

Valtakunnansovittelija oli antanut kolmannen sovintoesityksen 25.4.1995. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli hyväksynyt sovintoesityksen ja myös Suomen Palomiesliitto SPAL, koska sovintoesitystä oli muutettu Suomen Palomiesliitto SPAL:n tahdon mukaiseksi muun muassa siten, että 1.12.1995 otettaisiin käyttöön palo- ja pelastustointa koskevat uudet palkkamääräykset.

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli laatinut 28.4.1995 kunnanhallituksille yleiskirjeen A 35/1995, jossa se 25.4.1995 annetusta valtakunnansovittelijan sovintoesityksestä poiketen totesi, että 1.12.1995 otettaisiin käyttöön palo- ja pelastustointa koskevat uudet TS-95:n mukaiset palkkamääräykset. Samassa yleiskirjeessä todettiin myös, että palohenkilöstön palkantarkistukset määräytyivät 31.12.1995 asti kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1.5.1995 voimaan tulevan järjestelmän tason mukaisesti. Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaiset palkkataulukot olivat kyseisen yleiskirjeen mukaan niin sanotun kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen mukaiset palkkataulukot. Kunnallinen työmarkkinalaitos päätti kuitenkin 5.5.1995 kunnanhallitukselle lähettämällään yleiskirjeellä muuttaa kantansa sovellettavasta palkkataulukosta. Tämän yleiskirjeen mukaan palohenkilöstöön sovellettaisiinkin kuntien teknistä henkilöstöä koskevan sopimuksen mukaisia palkkataulukoita.

Suomen Palomiesliitto SPAL:n ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen 4.7.1995 käymässä neuvottelussa oli käynyt selväksi, että osapuolet olivat erimielisiä siitä sopimuksesta, jota palohenkilöstöön tuli soveltaa. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli ilmoittanut kannakseen, että palohenkilöstöllä ei ollut omaa virkaehtosopimusta, vaan sovellettava sopimus oli TS-95. Suomen Palomiesliitto SPAL oli puolestaan ollut sitä mieltä, että valtakunnansovittelijan 25.4.1995 antama sovintoesitys oli samalla myös kuntien operatiivista palo- ja pelastushenkilöstöä koskeva oma virkaehtosopimus virkaehtosopimusvaikutuksin.

Valtakunnansovittelijan 25.4.1995 antama sovintoesitys oli virkaehtosopimus, sillä sopimus oli tehty kunnallisen virkaehtosopimuslain 4 §:n muotosäännöksiä noudattaen. Valtakunnansovittelijan johdolla käydyissä neuvotteluissa syntynyt sovinto, jonka osapuolet olivat allekirjoituksin hyväksyneet, oli kunnallisen virkaehtosopimuslain 4 §:n mukaisella tavalla syntynyt virkaehtosopimus.

Sovintoesityksen perusteella syntynyt virkaehtosopimus oli myös sisällöltään sellainen kuin virkaehtosopimukselta edellytettiin, sillä se sisälsi virkaehtosopimuslain kelpuuttavaan normiin perustuvia sopimusehtoja. Lisäksi sovintoesitys sisälsi palvelussuhteen ehtoja sääteleviä normeja. Esimerkiksi sovintoesityksen kohta edunvalvonnan järjestämisestä perustui virkaehtosopimuslakiin. Palvelussuhteen ehtoja sääteleviä normeja olivat esimerkiksi kohdat, joissa oli sovittu 200 markan suuruisesta palkankorotuksesta ja työaikakorvauksia koskevat määräykset. Jo pelkästään sovintoesityksen luottamusmiehiä koskeva määräys saattoi olla oma virkaehtosopimus.

Verrattaessa valtakunnansovittelijan laatimia 20.2., 9.4. ja 25.4.1995 tehtyjä sovintoesityksiä oli viimeksi tehdyn sovintoesityksen sanamuodonkin mukaan selvää, että Suomen Palomiesliitto SPAL oli tehnyt itsenäisen sopimuksen.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lisäksi vaatinut kantajaliiton velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on valmistelussa vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta, mutta luopunut prosessiväitteestään pääkäsittelyistunnossa.

Kanteen kiistämisen perusteet

Valtakunnansovittelijan 25.4.1995 tekemä sovintoehdotus ei ollut kunnallisen virkaehtosopimuslain 4 §:ssä tarkoitettu kirjallinen sopimus tai Suomen Palomiesliitto SPAL:n ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välisissä neuvotteluissa laadittu, mainitussa pykälässä tarkoitettu pöytäkirja, johon olisi merkitty sopimuksen sisältö, ja joka olisi yhteisesti sovitulla tavalla todettu oikeaksi.

Puheena oleva sovintoehdotus oli valtakunnansovittelijan tekemä ja allekirjoittama yksipuolinen, työriidan osapuoliin nähden ulkopuolisen tahon ehdotus. Hyväksymällä tämän ehdotuksen Kunnallinen työmarkkinalaitos oli vain sitoutunut omasta puolestaan toteuttamaan sovintoehdotuksessa mainitut palvelussuhteen ehdot.

Sovintoehdotuksen mukaisten palvelussuhteen ehtojen toteuttaminen oli puolestaan tapahtunut siten, että Kunnallinen työmarkkinalaitos oli 26.4.1995 solminut asiasta kunnallisessa virkaehtosopimuslaissa tarkoitetun, 1.5.1995 voimaan tulleen virkaehtosopimuksen. Tässä virkaehtosopimuksessa TS-95:n muuttamisesta oli määräykset valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksessa tarkoitetuista viranhaltijain palvelussuhteen ehtojen muutoksista. Sopimus solmittiin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja kunnallisen pääsopimuksen 3 §:ssä tarkoitettujen asianomaisten pääsopijajärjestöjen Akava-JS ry:n, Kunta-alan unioni ry:n ja STTK-J ry:n korvanneen Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:n kesken.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 3 §:n 4 momentin mukaan muun ohessa neuvottelumenettelystä voitiin tehdä erillinen sopimus eli pääsopimus, josta oli voimassa, mitä virkaehtosopimuksesta oli säädetty, jollei mainitun lain 6 §:n 1 momentista muuta johtunut. Kunnallisen pääsopimuksen 3 §:n 1 momentissa oli tyhjentävästi lueteltu muun ohessa virkaehtosopimuksista neuvottelevat ja tällaisen sopimuksen tekevät osapuolet. Tässä neuvottelu- ja sopijaosapuolten luettelossa ei ollut mainittu Suomen Palomiesliitto SPAL:ia. Tämän vuoksi Suomen Palomiesliitto SPAL ei voinut olla kunnallisessa virkaehtosopimuslaissa tarkoitettuna virkaehtosopimuksen neuvottelu- ja sopijaosapuolena.

Koska Suomen Palomiesliitto SPAL ei voinut olla virkaehtosopimuksen sopijaosapuolena, ei valtakunnansovittelijan 25.4.1995 tekemää sovintoehdotusta voitu tämänkään vuoksi pitää kunnallisessa virkaehtosopimuslaissa tarkoitettuna virkaehtosopimuksena, vaikka Suomen Palomiesliitto SPAL oli tämän sovintoehdotuksen hyväksynytkin.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Suomen Palomiesliitto SPAL ovat 26.4.1995 hyväksyneet valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen kuntien palveluksessa palo- ja pelastuslaitoksilla työskentelevien, operatiiviseen palo- ja pelastushenkilöstöön lukeutuvien Suomen Palomiesliitto SPAL:n jäsenten lakon lopettamisesta. Osapuolten välillä seuraavana päivänä solmitussa lakon lopettamissopimuksessa on todettu, että sovinnon ehdot on kirjattu valtakunnansovittelijan pöytäkirjaan.

Hyväksytty sovintoehdotus sisältää määräyksiä Suomen Palomiesliitto SPAL:n neuvotteluoikeudesta sekä paikallisella että liittotasolla, vuoden 1995 palkantarkistuksista, sekä mahdollisuudesta sopia paikallisesti eräistä korvauksista. Kunnallinen työmarkkinalaitos ja kunnalliset pääsopijajärjestöt ovat 26.4.1995 solmineet virka- ja työehtosopimuksen teknisten sopimuksen 1995-1996 muuttamisesta, jolloin sopimukseen on sisällytetty hyväksyttyä sovintoehdotusta vastaavat määräykset palkantarkistuksista ja edellä mainitusta paikallisesta sopimisesta.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko valtakunnansovittelijan hyväksytty sovintoehdotus jo sellaisenaan kunnallisen virkaehtosopimuslain mukainen virkaehtosopimus.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 3 §:n 1 momentin mukaan virkaehtosopimuksen neuvottelu- ja sopimusosapuolina ovat Kunnallinen työmarkkinalaitos ja sellainen rekisteröity yhdistys, jonka varsinaisiin tarkoituksiin kuuluu viranhaltijan etujen valvominen kunnallisissa palvelussuhteissa ja jonka kanssa työmarkkinalaitos harkitsee tarkoituksenmukaiseksi virkaehtosopimuksen tekemisen. Saman pykälä 4 momentissa on säädetty, että neuvottelumenettelystä sekä työrauhan turvaamista tarkoittavasta tai muusta sellaisesta menettelystä voidaan tehdä erillinen sopimus (pääsopimus). Pääsopimuksesta on 3 §:n 5 momentin mukaan eräin poikkeuksin voimassa, mitä virkaehtosopimuksista säädetään.

Pääsopimuksessa Kunnallinen työmarkkinalaitos on muun ohella sitoutunut neuvottelemaan ja sopimaan kunnallisista virka- ja työehtosopimuksista sopimuksen allekirjoittaneiden pääsopijajärjestöjen kanssa. Suomen Palomiesliitto SPAL ei ole tällainen pääsopijajärjestö. Virkaehtosopimuskelpoisuus kuitenkin määräytyy lähtökohtaisesti kunnallisen virkaehtosopimuslain 3 §:n perusteella. Kun Suomen Palomiesliitto SPAL on tarkoituksensa puolesta kyseisessä lainkohdassa tarkoitettu järjestö, joka voi periaatteessa olla virkaehtosopimuksen sopijapuolena, ei siitä, että sopimuksen solmiminen tällaisen järjestön kanssa kenties on ristiriidassa pääsopimuksen määräysten kanssa työtuomioistuimen mielestä seuraa, että solmittu sopimus olisi virkaehtosopimuksena pätemätön. Tämän asian yhteydessä ei ole arvioitavana, rikkooko Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Palomiesliitto SPAL:n välillä syntynyt sopimus kunnallista pääsopimusta.

Hyväksytty sovintoehdotus on edellä todetuin tavoin sisältänyt määräyksiä sopimuksen piiriin kuuluvan henkilöstön palvelussuhteen ehdoista. Sovintoehdotuksen sisällöstä tai muustakaan työtuomioistuimelle esitetystä selvityksestä ei ole pääteltävissä tarkoituksena olleen, että sopimus voimaantullakseen edellyttäisi esimerkiksi pääsopijajärjestöjen hyväksymistä tai muutakaan sopimis- tai hyväksymismenettelyä. Kun sopimus siten on välittömästi säädellyt kysymyksessä olevan palo- ja pelastushenkilöstön palvelussuhteen ehtoja, sopimus myös sisältönsä puolesta voi olla virkaehtosopimus.

Osapuolten välillä 27.4.1995 solmitun lakon lopettamissopimuksen 1 §:stä käy ilmi, että valtakunnansovittelijan pöytäkirjaan kirjatut sovinnon ehdot ovat olleet ehtoina lakon lopettamiselle.

Suomen Palomiesliitto SPAL on työtaistelullaan pyrkinyt tosiasiallisesti saamaan oikeuden neuvotella jäseninään olevan palo- ja pelastushenkilöstön palvelussuhteen ehdoista. Tämä vaatimus ei ole tullut hyväksytyksi, vaan Suomen Palomiesliitto SPAL:n edunvalvonta Suomen Erityisteknisten Liitto Seteli ry:n jäsenyhdistyksenä on sovittu selvitettäväksi toimikunnassa tai toimikunnan jäädessä erimieliseksi viimekädessä välimiesmenettelyssä. Siitä seikasta, että Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole myöntynyt eikä kunnallisen pääsopimuksen määräykset huomioon ottaen olisi sitä rikkomatta ehkä voinutkaan myöntyä enemmälti Suomen Palomiesliitto SPAL:n neuvotteluoikeusvaatimuksiin, ei kuitenkaan ole saatavissa johtoa arvioitaessa palvelussuhteen ehdoista sovintoehdotuksen hyväksymisen kautta syntyneen sopimuksen oikeudellista luonnetta.

Esitetyn selvityksen valossa on selvää, että Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tarkoituksena, toisin kuin Suomen Palomiesliitto SPAL:n, ei alunalkaen ole ollut virkaehtosopimuksen solmiminen. Toisaalta Kunnallinen työmarkkinalaitos on hyväksymällä meneillään olleen työtaistelun lopettamiseksi valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen nähnyt tarkoituksenmukaiseksi sopia virkariidan sovintoehdotuksen mukaisesti. Näin syntynyt sopimus on solmittu edellä todetun mukaisesti kunnallisen virkaehtosopimuksen solmimiseen oikeutettujen osapuolten välillä, se on tehty virkaehtosopimukselle säädettyjä muotovaatimuksia noudattaen ja sisältänyt sopijapuolia välittömästi työrauhavelvoituksin sitovia määräyksiä palvelussuhteen ehdoista. Tämän vuoksi sopimusta on pidettävä kunnallisena virkaehtosopimuksena.

Kanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen hyväksyessään työtuomioistuin ei ole tarkoittanut ottaa enemmälti kantaa Suomen Palomiesliitto SPAL:n neuvotteluoikeuteen vastaisuudessa, vaan se määräytyy hyväksytyn sovintoehdotuksen neuvotteluoikeutta koskevien määräysten mukaisesti.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Palomiesliitto SPAL:n välille on 26.4.1995 syntynyt valtakunnansovittelijan 25.4.1995 antaman sovintoehdotuksen mukainen, kunnallisen virkaehtosopimuslain tarkoittama virkaehtosopimus.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden Suomen Palomiesliitto SPAL saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kallio, Määttänen, Tuulensuu, Sulkunen ja Ahonen jäseninä. Esittelijä on ollut Niemitalo.

Eri mieltä olevan jäsen Ahosen lausunto, johon jäsen Määttänen yhtyi:

Yhdyn enemmistön kantaan mitä tulee kunnallisen virkaehtosopimuksen muotovaatimuksen täyttymiseen, sopijapuoliin ja sopimuksen sisältöön. Katson kuitenkin, ettei virkaehtosopimuksen solmimistarkoitus ole täyttynyt. Suomen Palomiesliitto SPAL on työtaistelullaan pyrkinyt tosiasiallisesti saamaan oikeuden neuvotella jäseninään olevan palo- ja pelastushenkilöstön palvelussuhteen ehdoista. Tämä vaatimus ei ole tullut hyväksytyksi, vaan Suomen Palomiesliitto SPAL:n edunvalvonta Seteli ry:n jäsenyhdistyksenä on sovittu selvitettäväksi toimikunnassa tai toimikunnan jäädessä erimieliseksi viimekädessä välimiesmenettelyssä. Siitä seikasta, että Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole myöntynyt, eikä kunnallisen pääsopimuksen määräykset huomioon ottaen olisi sitä rikkomatta voinutkaan myöntyä Suomen Palomiesliitto SPAL:n neuvotteluoikeusvaatimuksiin, on saatavissa nimenomaan kysymyksessä olevassa tapauksessa johtoa arvioitaessa sopimuksen oikeudellista luonnetta.

Esitetyn selvityksen valossa on selvää, että Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tarkoituksena ei ole ollut virkaehtosopimuksen solmiminen. Valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen hyväksymisellä syntynyttä sopimusta ei sopimustarkoituksen puuttuessa ole pidettävä kunnallisena virkaehtosopimuksena. Koska kysymyksessä oleva työtaistelu koski neuvottelu- ja sopimisoikeuksien saamista, ja Suomen Palomiesliitto SPAL on tiennyt, että sovintoehdotuksen pitäminen virkaehtosopimuksena loukkaisi pääsopimusta, ei se voi vedota olleensa vilpittömässä mielessä.

Edellä lausutuilla perusteilla hylkään kanteen.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden Kunnallinen työmarkkinalaitos saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.