Labour Court rules that coffee shop employment terms depend on applicable labour time law interpretation.

Kysymys siitä, oliko kaupan alan työehtosopimuksiin sidotun työnantajan ylläpitämässä tavaratalon kahviossa työskentelevien työntekijöiden työsuhteissa noudatettava kaupan alan vai majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksia.

Kun työehtosopimusten soveltamisalamääräysten mukaan kyseiset sopimukset soveltuivat eri työaikalakien alaisiin töihin, asiaa ratkaistaessa oli kiinnitettävä huomiota siihen, mitä työaikalakia tähän kahviotyöhön oli sovellettava. Kun sovellettavan työaikalain määräytymisestä ei ollut määräyksiä työehtosopimuksissa, asia tältä osalta jäi laintulkintakysymyksenä työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaisen lausuntomenettelyn ulkopuolelle.

LAUSUNTO

Kuultavat

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ry

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ry

Kaupan Työnantajaliitto KTL ry

Liikealan ammattiliitto ry

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n välillä 5.4.1991 tehdyssä majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 §

Sopimuksen ulottuvuus

Tällä työehtosopimuksella määrätään majoitus- ja ravitsemisliikkeiden palveluksessa työaikalain alaista työtä suorittavien työntekijöiden työehdot.

Pöytäkirjamerkintä:

Tätä työehtosopimusta ei sovelleta esimiesasemassa oleviin henkilöihin eikä työnjohtajiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen soveltamisohjeissa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I SOPIMUKSEN ULOTTUVUUTTA, TYÖSUHTEEN ALKAMISTA JA LAKKAAMISTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

1 §

SOPIMUKSEN ULOTTUVUUS

Majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä koskeva työehtosopimus kattaa työ- ja palkkaehtojen minimimääräysten osalta iästä riippumatta kaikki majoitus- ja ravitsemisalalla työskentelevät työntekijät. Sopimusta sovelletaan kuitenkin vain työaikalain alaista työtä suorittaviin työntekijöihin, joten esim. majoitus- ja ravitsemisliikkeiden erillisissä konttoreissa työskentelevät työntekijät ovat sopimuksen ulkopuolella ja pääasiassa kaupan alaa koskevien sopimusten piiriin kuuluvia.

Vaikka majoitus- ja ravitsemisliike ei toimintansa perusteella tarvitsisikaan lääninhallituksen toimilupaa, mutta se harjoittaa majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetussa asetuksessa mainittua toimintaa, liike kuuluu sopimuksen piiriin, ellei se kuulu muun työehtosopimuksen tai virkaehtosopimuksen piiriin. Esimerkiksi terveydenhoitolautakunnan hyväksymät ns. katukeittiöt ovat sopimuksen piirissä ja kioskiasetuksen piiriin kuuluvat liikkeet jäävät sopimuksen ulkopuolelle.

Sopimusta sovelletaan myöskin majoitus- ja ravitsemisliikkeen keskuskeittiöön, mikäli sen toiminta rajoittuu pääasiassa saman yrityksen tai sisaryrityksen ravitsemisliiketoiminnan palvelemiseen. Varsinaiset eineskeittiöt eivät kuulu sopimuksen piiriin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen voimassaoloa on liittojen 13.12.1991 allekirjoittamalla pöytäkirjalla jatkettu 31.10.1993 saakka ja siinä on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Sopimuksen ulottuvuus

Tällä työehtosopimuksella määrätään majoitus- ja ravitsemisliikkeiden palveluksessa työaikalain alaista työtä tekevien työntekijöiden työehdot.

Pöytäkirjamerkintä: Tätä työehtosopimusta ei sovelleta esimiesasemassa oleviin eikä työnjohtajiin.

Soveltamisohje: Työehtosopimus kattaa työ- ja palkkaehtojen minimimääräysten osalta kaikki majoitus- ja ravitsemisalalla työskentelevät työntekijät iästä riippumatta.

Majoitus- ja ravitsemisliikkeiden erillisissä konttoreissa työskentelevät työntekijät ovat tämän sopimuksen ulkopuolella ja kuuluvat pääasiassa kaupan alan sopimusten piiriin.

Liikkeen harjoittaessa majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetussa asetuksessa mainittua toimintaa, liike kuuluu sopimuksen piiriin, ellei se kuulu muun työehtosopimuksen tai virkaehtosopimuksen piiriin.

Esimerkiksi terveyslautakunnan hyväksymät ns. katukeittiöt ovat sopimuksen piirissä mutta kioskiasetuksen piiriin kuuluvat liikkeet jäävät sopimuksen ulkopuolelle.

Sopimusta sovelletaan myös majoitus- ja ravitsemisliikkeen keskuskeittiöön, jos sen toiminta rajoittuu pääasiassa saman yrityksen tai sisaryrityksen palvelemiseen.

Varsinaiset eineskeittiöt eivät kuulu sopimuksen piiriin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Liikealan ammattiliiton välillä 1.3.1992 tehdyissä myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevissa työehtosopimuksissa, joiden voimassaoloa on liittojen 18.12.1991 allekirjoittamalla pöytäkirjalla jatkettu 31.10.1993 saakka, on työehtoja koskevan työehtosopimuksen osalta muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. SOVELTAMISALA

1 § Sopimuksen ulottuvuus

1. Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden, kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain tarkoittamissa myymälöissä tai varastoissa työskentelevien täysin työkykyisten työntekijäin työehdot.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on puolestaan muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Sopimuksen ulottuvuus

Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton tukku- ja vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden palveluksessa olevien täysin työkykyisten:

- vähittäiskaupan liikeajasta annetun lain (435/69) tarkoittamissa myymälöissä työskentelevien myyjien, myyjäharjoittelijain ja korjausompelijoiden, - somistajien, - varastotyöntekijäin ja varastoharjoittelijain sekä pika- tai noutotukuissa työskentelevien työntekijäin, - vahtimestarien, - siivoojien ja - lähettien palkkaehdot.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Liikealan ammattiliiton välillä 8.10.1991 tehdyssä tavaratalojen, markettien tai vastaavien kahvioiden työntekijöiden työ- ja palkkaehtoja koskevassa pöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. Tavaratalojen, markettien tai vastaavien kahvioiden työntekijöihin noudatetaan liittojen välillä solmittuja myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevia työehtosopimuksia edellyttäen, että ko. kahvioiden aukioloajat ja asiakkaiden sisäänkäynnit ovat pääasiallisesti samat kuin niissä liikkeissä, joissa ja joiden johdon alaisuudessa ne toimivat.

2. Tällä kahtena samansisältöisenä allekirjoitetulla pöytäkirjalla on työehtosopimuksen sitovuus ja velvoittavuus. Pöytäkirja on voimassa toistaiseksi kuukauden irtisanomisajalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Kahvilatyöntekijät Leena-Mari Ahola, Aino Annikki Fallström, Anita Pirjo Hannele Halkola, Virpi Kirsi Hallamaa, Pirkko Liisa Laihinen, Raili Inkeri Laiho, Virpi Marja Tuulikki Saarela ja Sylvi Salminen ovat Anttila Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa muun ohessa lausuneet, että yhtiö harjoitti Porin kaupungissa vähittäismyyntiä Tavaratalo Porin Anttilassa. Tavaratalon tiloissa yhtiö harjoitti myös kahvilaliiketoimintaa Cafe Anttila -nimisessä kahvilassa, jonka myyjänä Ahola oli työskennellyt 1.10.1987 lukien, Halkola 9.4.1975 lukien, Hallamaa 12.3.1987 lukien, Laihinen 3.6.1985 lukien, Laiho 18.11.1971 lukien ja Salminen 3.10.1966 lukien sekä Saarela 4.10.1990 lukien keittäjänä ja Fallström 13.7.1972 lukien apuemäntänä.

He olivat Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n jäseniä ja heidän työsuhteissaan oli 1.12.1991 saakka noudatettu työsopimuslain 17 §:n 1 momentin tarkoittamana yleissitovana työehtosopimuksena majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen määräyksiä. Paitsi että työehtosopimusta kuului noudattaa työsopimuslain 17 §:n mukaisen yleissitovuuden nojalla, tuli sitä noudattaa myös sen vuoksi, että työntekijät olivat henkilökohtaisissa kirjallisissa työsopimuksissaan sopineet, että heidän työsuhteissaan noudatettiin majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta.

Vuoden 1991 joulukuun alussa yhtiö oli yllättäen ilmoittanut, että se alkaisikin 1.12.1991 lukien noudattaa työsuhteissa myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevia työehto- ja palkkasopimuksia. Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Liikealan ammattiliitto olivat syksyllä 1991 tehneet sopimusjärjestelyjä, jotka yhtiön mielestä olivat aiheuttaneet sen, että noudatettava työehtosopimus oli muuttunut.

Yhtiö oli tarjonnut myös kantajille allekirjoitettaviksi uusia työsopimuslomakkeita, joissa työntekijät olisivat suostuneet noudatettavan työehtosopimuksen muuttamiseen. Koska kantajat eivät katsoneet olevansa myyjiä tai varastotyöntekijöitä ja koska he olivat työsopimuksissaan sopineet noudatettavasta oikeasta työehtosopimuksesta ja koska yleissitova majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimus oli ainoa työehtosopimus, jossa oli kahvilassa tehtävästä työstä määräyksiä, kantajat olivat kieltäytyneet allekirjoittamasta heille tarjottuja uusia työsopimuksia.

Tästä huolimatta yhtiö oli 1.12.1991 alkanut noudattaa kaupan alan työehtosopimusta. Yhtiön yksipuolisesta päätöksestä oli kantajille aiheutunut monenlaista haittaa ja vahinkoa. Heiltä oli muun muassa jäänyt saamatta majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen palvelusvuosikorotuksia ja ylimääräisiä lisävapaapäiviä niin sanottuja Z-päiviä, joista asioista kaupan alan sopimuksessa ei ollut määräyksiä. Käydyt neuvottelut yhtiön menettelystä olivat olleet tuloksettomia.

Palvelualoilla ei ollut olemassa mitään teollisuusliittoperiaatetta vastaavaa periaatetta. Sen sijaan oli olemassa oikeuskäytäntöä siitä, että muiden toimialojen tiloissa toimivissa kahviloissa oli noudatettava majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta. Korkeimman oikeuden tuomion 1990:180 mukaan lasitehtaan yhteydessä toimivassa kahviossa oli teollisuusliittoperiaatteesta poiketen noudatettava majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta. Itä-Suomen hovioikeuden tuomion n:o 1382/1992 mukaan autokaupan tiloissa toimineen kahvilan työntekijään tuli noudattaa majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta. Lisäksi Itä-Suomen hovioikeuden tuomiossa n:o 1201/1992 oli vahvistettu, että Hackman Oy:n teollisuuslaitosten ja tehtaan myymälän yhteydessä sijaitsevassa kahvilassa työskenteleviin työntekijöihin tuli noudattaa majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta.

Kaikkien tavaratalojen kahviloissa oli vakiintuneesti noudatettu yksinomaan majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta. Tällainen käytäntö oli ollut niin Porin Anttilassa kuin Anttilan muiden tavaratalojen kahviloissa. Myös K-Yhtiöt Oy:n City-Marketeissa, City-Sokoksissa, Stockmannin tavarataloissa ja Eka-Marketeissa oli noudatettu majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta.

Liikealan ammattiliiton järjestösihteeri oli vuonna 1986 esittänyt Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle, että järjestöt keskenään sopisivat siitä, että tavaratalojen kahviloiden työntekijät järjestäytyisivät Liikealan ammattiliittoon, joka solmisi työehtosopimuksen Kaupan Työnantajaliitto KTL:n kanssa. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ei kuitenkaan ollut hyväksynyt esitystä.

Vuoden 1991 keväällä, kun majoitus- ja ravitsemisalaa oli uhannut laaja lakko, oli Liikealan ammattiliiton palkkasihteeri tiedustellut Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n liittosihteeriltä, miten tavaratalojen kahviloiden työntekijöiden kävisi lakon alkaessa. Liittosihteeri oli ilmoittanut, että tavaratalon kahvilat olivat lakon ulkopuolella. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n lakkorajajaosto oli jo aiemmin päättänyt, että tavaratalojen kahviloiden työntekijät eivät olleet lakon piirissä. Liittosihteeri ei ollut tuolloin ilmoittanut, että tavaratalojen kahviloiden työntekijöiden tulisi kuulua Liikealan ammattiliiton järjestäytymispiiriin ja että Liikealan ammattiliitto voisi alkaa jatkossa solmia kahviloiden työntekijöiden työ- ja palkkaehdoista työehtosopimuksia.

Liikealan ammattiliiton järjestösihteeri oli syksyllä 1991 esittänyt Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n järjestösihteerille epävirallisessa keskustelussa, voisiko Liikealan ammattiliitto tulevaisuudessa tehdä työehtosopimuksen Kaupan Työnantajaliitto KTL:n kanssa tavaratalojen kahviloiden työntekijöiden työ- ja palkkaehdoista. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n järjestösihteeri oli ilmoittanut, ettei hän ollut toimivaltainen henkilö lausumaan asiasta ja että asiaan voitaisiin palata normaalin neuvottelukäytännön mukaisesti.

Liikealan ammattiliitossa oli kuitenkin syksyllä 1991 ymmärretty, että Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL olisi antanut jonkinlaisen hyväksymisen sille, että Liikealan ammattiliitto voisi tehdä tavaratalojen kahviloiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen. Liikealan ammattiliiton olisi kuitenkin pitänyt ymmärtää, ettei Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ollut antanut sille mitään suostumusta tai valtuutusta alkaa sopia majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työsuhteiden ehdoista.

Lähes kaikki tavaratalojen kahviloiden työntekijät olivat järjestäytyneet Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:ään. Anttila Oy oli ilmoittanut olevansa Kaupan Työnantajaliitto KTL:n jäsen. Kahvilatoimintansa osalta Anttila Oy olisi voinut liittyä jäseneksi myös Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliittoon.

Cafe Anttila oli varsin iso kahvila, jossa oli kahdeksan työntekijää. Se sijaitsi tavaratalon kolmannessa kerroksessa ollen aivan erillään muusta tavaratalon liiketoiminnasta. Kahvilan asiakkaista useat olivat myös tavaratalon asiakkaita. Kahvilassa kävi kuitenkin myös sellaisia asiakkaita, jotka kävivät yksinomaan kahvilassa.

Kantajista osa oli palkoissa voittanut ja osa taas hävinnyt. Pitkään työsuhteessa olevilla työntekijöillä oli kaupan sopimuksessa korkeammat taulukkopalkat kuin majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksessa. Palkkakehitys oli sen sijaan huonontunut lyhyemmän aikaa työsuhteessa olleilla. Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksessa olivat esimerkiksi työvuorolistojen esillepano ja muuttaminen sekä ylimääräiset lisävapaapäivät työntekijöiden kannalta paremmin säädeltyjä kuin kaupanalan sopimuksissa. Majoitus- ja ravitsemisalan sopimuksissa oli tarkemmin otettu huomioon työolot nimenomaan kahviloissa, kun taas kaupanpuolen sopimukset säätelivät myymälöiden ja varastojen työoloja. Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimus oli kantajille edullisempi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Ahola, Fallström, Halkola, Hallamaa, Laihinen, Laiho, Salminen ja Saarela ovat vaatineet käräjäoikeutta vahvistamaan, että Anttila Oy on ollut velvollinen 1.12.1991 jälkeenkin noudattamaan kantajien työsuhteissa majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta. Lisäksi kantajat ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

VASTINE KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Yhtiö oli järjestäytynyt Kaupan Työnantajaliitto KTL:ään ja oli kanteen tapahtumien aikaan ollut työnantajaliiton jäsen. Yhtiön päätoimiala oli kaupan ala, tarkemmin ottaen vähittäiskauppa. Yhtiön työnjohdon ja valvonnan alaisuudessa toimi Cafe Anttila -niminen kahvio tavaratalon tiloissa. Kahvion aukioloajat ja asiakkaiden sisäänkäynnit noudattivat Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Liikealan ammattiliiton välillä 8.10.1991 sovitun pöytäkirjan mukaisesti tavaratalon aukioloaikoja ja sisäänkäyntejä.

Kaupan Työnantajaliitto KTL oli 14.10.1991 lähetetyssä tiedotteessa ilmoittanut jäsenilleen Liikealan ammattiliiton kanssa sovitusta työehtosopimuksen soveltamisalasta, jonka jälkeen yhtiö oli puolestaan informoinut yrityksen sisäisesti työehtosopimuksen soveltamisalan laajuudesta. Yhtiö oli 1.12.1991 lukien ryhtynyt noudattamaan kaikkien 30 kahvionsa osalta myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevaa työehtosopimusta sen työ- ja palkkaehtojen osalta. Muutos oli palkkaehtojen osalta johtanut siihen, että työntekijöiden palkat olivat nousseet. Kaupan Työnantajaliitto KTL:n tiedotteen mukaisesti erityishenkilöstön, joita olivat esimerkiksi kokit, keittäjät tai kylmäköt, palkkaehdot määräytyivät kuitenkin majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen palkkamääräysten mukaisesti.

Teollisuuden eri aloilla oli vallitsevana niin sanottu teollisuusliittoperiaate. Sen mukaan teollisuuden yrityksissä sovellettiin kaikkiin työntekijöihin toiminnan pääalaksi katsottavan työalan työehtosopimusta. Teollisuusliittoperiaatteen noudattaminen oli yleisesti hyväksyttyä ja vakiintunutta. Yksityisellä palvelussektorilla vastaava periaate oli nimeltään toimialaperiaate.

Yhtiö oli järjestäytymisen nojalla sidottu noudattamaan kaupan alan työehtosopimuksia. Myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskeva työehtosopimus oli kiistatta myös yleissitova työehtosopimus, joka tuli myös sitä kautta sovellettavaksi yhtiössä. Työehtosopimuksen soveltamisalapykälä ei rajoittanut yhtiön oikeutta ulottaa myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen määräyksiä koskemaan myös tavaratalojensa kahvioiden työntekijöiden työsuhteisiin.

Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskeva työehtosopimus tuli noudatettavaksi silloin, kun kyseessä oli työaikalain alaista majoitus- ja ravitsemustoimintaa toimialanaan harjoittava työnantaja. Anttila Oy oli kuitenkin kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain alaista vähittäiskauppaa harjoittava liikeyritys. Myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisala ulottui käsittämään kauppatyöaikalain alaisessa tavaratalossa työskentelevät työntekijät ja heidän työ- ja palkkaehtonsa. Työskennellessään tavaratalon kahviossa tavaratalon sisällä työntekijöitä säännösti kauppaliikkeitä ja toimistoja koskeva työaikalaki eikä majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksen soveltamismääräyksessä tarkoitettu työaikalaki. Sovellettavaa työaikalakia määritettäessä oli ratkaisevaa yrityksen toiminnan laatu. Yritys sijoittui sen lain alaisuuteen, johon se toimintansa laadun ja luonteen perusteella kuului. Yrityksessä tehtävä työ ei sen sijaan ollut lain soveltamisalan peruste.

Tavaratalo Porin Anttilassa oleva kahvila ei ollut itsenäinen eikä yrityksen muusta toiminnasta riippumaton siten, että kahvilassa työskenteleviin työntekijöihin voitaisiin soveltaa työaikalakia. Tätä seikkaa tuki Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Liikealan ammattiliiton välillä allekirjoitettu pöytäkirja kaupan alan työehtosopimusten soveltamisesta. Pöytäkirjassa soveltamisalaa oli rajattu nimenomaisesti kauppatyöaikalain alaisiin tavarataloihin, joiden kahvilat noudattivat samoja aukioloja ja samoja sisäänkäyntejä. Aukioloja säännösti puolestaan laki vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta. Tavaratalo Porin Anttilan osalta sovellettiin kauppatyöaikalakia. Kahvila ei työaikalain soveltamismielessä muodostanut itsenäistä eikä riippumatonta osaa yrityksen päätoimialaan nähden.

Yhtiön ja kantajien välisissä työsopimuksissa ei ollut nimenomaista kirjausta majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen noudattamisesta. Työsopimuksissa oli todettuna, että työsuhteessa noudatettiin puolin ja toisin työnantajaa velvoittavaa työehtosopimusta tai puolin ja toisin Tukoa velvoittavaa työehtosopimusta. Näin ollen ei voitu väittää, että majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimus olisi yhtiötä velvoittava mahdollisen työsopimusehdon sitovuuden kautta. Työsuhteissa sovellettava työehtosopimus ei voinut muutoinkaan tulla työsopimuksen ehdoksi samalla tavalla kuin esimerkiksi työaikaa tai palkkaa koskeva työsopimuksen ehto.

Työnantaja oli velvollinen ja myös oikeutettu noudattamaan häntä työehtosopimuslain mukaan sitovaa työehtosopimusta soveltamisalaan kuuluvissa töissä, mutta työsopimuslain 17 §:n mukaan hänen tuli myös noudattaa alan yleissitovan työehtosopimuksen vähimmäisehtoja. Myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskeva työehtosopimus oli yleissitova työehtosopimus. Samoin majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskeva työehtosopimus oli omalla soveltamisalallaan yleissitova työehtosopimus. Kanteessa oli kyse työehtosopimusten soveltamisalojen laajuudesta, mutta myös siitä kollisiotilanteesta, joka voi syntyä työsopimuslain 17 §:n yleissitovuuden ja työnantajaa sitovan työehtosopimuksen välillä.

Tapani Kahrin ja Harri Hietalan teoksen Työsopimuslaki mukaan työehtosopimuslain 4 §:ssä säädetty työnantajan velvollisuus noudattaa häntä sitovaa työehtosopimusta oli ensisijainen verrattuna työsopimuslain 17 §:ään perustuvaan työehtosopimuksen noudattamisvelvollisuuteen nähden. Käsitystä oli perusteltu työsopimuslain 17 §:n eduskuntakäsittelystä ilmenevällä tarkoituksella turvata järjestäytymättömien työnantajien palveluksessa olevien työntekijöiden palkka- ja muut etuudet sekä etenkin sillä, että työehtosopimuslain 4 §:n säännös erityissäännöksenä yleisten laintulkintaperiaatteiden mukaan syrjäytti samaa asiaa koskevan yleissäännöksen, jollaisena työsopimuslain yleissitovuutta koskevaa säännöstä oli pidettävä.

Jorma Pelkosen artikkelin Asianomaisen alan yleissitovan työehtosopimuksen määräytymisestä (Työoikeudellisen yhdistyksen vuosikirja 1991) nojalla työsopimuslain mukaan sitovan työehtosopimuksen ehdoton etusija olisi systemaattiselta kannalta tarkasteltuna perusteltu. Työehtosopimusjärjestelmässä sopijapuolilla oli määräysvalta sopimuksen soveltamisalaan, sen sisältöön ja sen sitovuuteen nähden. Kun sopijapuolten asiana oli pitää huolta järjestelmän toimivuudesta ja sen kehittämisestä, jotta työehtosopimukset säilyttäisivät merkityksensä työehtojen ja työolojen järjestämisessä, työehtosopimuksia tulisi myös soveltaa ja tulkita sopijapuolten tarkoittamalla tavalla. Tästä lähtökohdasta katsottuna oli oikeutettua pitää yleissitovuutta vain toissijaisena työehtosopimuslain mukaiseen sitovuuteen verrattuna. Jos työnantaja oli järjestäytynyt asianmukaiseen työehtosopimuksen soveltamispiiriin, pitäisi tuon työehtosopimuksen olla myös häntä sitova yleissitovuuden mukaan.

Martti Kairinen oli teoksessaan Työoikeuden perusteet päätynyt pitämään kollisiotilanteessa ainakin työehtosopimuslain mukaan määräytyvän paikallisen työehtosopimuksen soveltamista perustellumpana kuin yleissitovuuden nojalla määräytyvän työehtosopimuksen soveltamista.

Kahri ja Hietala olivat esittäneet, että yleissitovan työehtosopimuksen määräykset ohittaisivat vain kiertämistarkoituksessa tehdyt työehtosopimukset. Kiertämistarkoituksesta ei ollut kysymys käsiteltävässä asiassa. Tätä korosti se seikka, että yhtiön ryhtyessä noudattamaan kaupan alan työehtosopimusta olivat kantajat saaneet paremmat etuudet. Kantajilla ei ollut syntynyt muutoksen johdosta mitään rahallista vahinkoa, jota he kanteella edes olisivat voineet vaatia.

Työehtosopimuslain mukainen normaalisitovuus kuin myös yleissitovuus koskivat alan työehtosopimusta kokonaisuutena. Kollisiotilanteissa täytyi valinta tehdä työehtosopimusten eikä niiden eri määräysten välillä. Kollisiotilanteet tulivat usein esille monialayritysten kohdalla. Työnantajana oleva yritys voi toimia usealla alalla. Työnantajan toimiala ratkaisi sovellettavan työehtosopimuksen. Jos monialayrityksellä oli pääalaa avustavia toimintoja, sovellettiin niihin päätoimialan mukaista työehtosopimusta. Jos yrityksen päätoimialaa tukeva sivutoimiala oli itsenäistä, voitiin siihen soveltaa sen toimialan mukaista työehtosopimusta. Se, milloin sivutoiminta käsitti erillisen itsenäisen kokonaisuuden, jouduttiin selvittämään kussakin tapauksessa erikseen. Kriteereitä itsenäisyyden arvioinnissa antoi korkeimman oikeuden tuomio n:o 180 vuodelta 1990.

Kaupan Työnantajaliitto KTL:llä ja Liikealan ammattiliitolla oli ollut oikeus säännöstää kaupan alan myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamista Anttila Oy:n kanssa samoissa tiloissa toimivassa kahviossa työskentelevien työntekijöiden työsuhteissa noudatettavaksi. Liittojen välillä tehty pöytäkirja tukeutui toimialaperiaatteeseen ja määritteli soveltamisalaansa saman työnjohdon alaisuudessa olevat työntekijät, jotka työskentelivät sellaisessa kahviossa, jonka aukiolot määräytyivät pääasiallisesti liikkeen aukiolojen kanssa samoiksi ja joilla oli pääasiallisesti sama sisäänkäynti. Pöytäkirjan ulkopuolelle jäivät sellaiset kahviot, jotka toimivat erillään tavaratalon aukioloista ja sisäänkäynneistä ja jotka näin ollen muodostaisivat toiminnallisesti erillisen ja itsenäisen sivutoimialan sekä täyttäisivät näin ollen työsopimuslain 17 §:n tarkoittamassa mielessä asianomaisen alan -käsitteen. Tätä näkemystä tuki korkeimman oikeuden mainittu tuomio.

Esittämillään perusteilla yhtiö on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta ja toissijaisesti kanteen hylkäämistä sekä yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamista.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, tuliko vastaajayhtiön noudattaa kantajien työsuhteissa Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton sekä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n välistä majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimusta vai Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Liikealan ammattiliiton välistä myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevaa työehtosopimusta.

KUULTAVIEN LIITTOJEN LAUSUNNOT

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton HRHL:n välistä työehtosopimusta sovelletaan majoitus- ja ravitsemisliikkeiden palveluksessa työaikalain alaista työtä tekeviin työntekijöihin.

Ensinnäkin sopimuksen ulottuvuus on rajattu majoitus- ja ravitsemisliikkeisiin. Sopimuksessa ei ole erikseen määritelty sitä, mitä liikkeellä tarkoitetaan. Soveltamisohjeessa on todettu, että liikkeen harjoittaessa majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetussa asetuksessa mainittua toimintaa, liike kuuluu sopimuksen piiriin, ellei se kuulu muun työehtosopimuksen tai virkaehtosopimuksen piiriin. Toiseksi sopimusta sovelletaan työaikalain alaista työtä tekeviin työntekijöihin.

Käsityksemme mukaan myös tavaratalojen kahvilatoiminta kuuluu sopimuksemme piiriin edellyttäen, että työhön sovelletaan työaikalakia. Sovellettavaa työaikalakia määrättäessä on ratkaisevaa yrityksen toiminnan laatu ja toisaalta kahvilatoiminnan itsenäisyyden ja riippumattomuuden aste.

Koska Kaupan Työnantajaliitto ja Liikealan ammattiliitto ovat työehtosopimuksella sopineet tietyin rajauksin tavaratalojen kahvioissa tehtävästä työstä, Anttila Oy on ilmeisesti tässä tapauksessa Kaupan Työnantajaliiton jäsenenä sidottu noudattamaan edellä mainittua sopimusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n mielestä Porin Anttilan tavaratalon työntekijöihin kuuluu noudattaa HRHL:n ja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto MaRa:n välistä majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta sekä kahvilan esimiehiin majoitus- ja ravitsemisliikkeiden esimiehiä ja vastaavia hoitajia koskevaa työehtosopimusta.

PERUSTELUT

Aluksi HRHL toteaa, että Porin käräjäoikeudessa vireillä olevassa jutussa jutun kantajat pitävät HRHL:n ja MaRa:n välistä sopimusta työsopimuslain 17 §:n tarkoittamana yleissitovana työehtosopimuksena. HRHL yhtyy tähän näkemykseen ja toteaa, että jutun vastaaja Anttila Oy ei ole MaRa:n jäsen vaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n jäsen. Tämän vuoksi ei asiaa voitu ajaa suoraan työtuomioistuimessa, vaikka kaikki kantajat ovat HRHL:n jäseniä.

1. Tavaratalon kahviloiden liikkeenharjoittajat ja noudatettava työehtosopimus

Jutussa on kysymys siitä, mitä työehtosopimusta tavaratalon yhteydessä olevan kahvilan työtekijöihin kuuluu noudattaa 1.12.1991 jälkeen, silloin kun tavaratalon liiketoiminnan harjoittajan päätoimiala on kaupan puolen liiketoiminta eikä se harjoita majoitus- ja ravitsemistoimintaa muuten kuin tavaratalon kahvilassa. Tällaisia kaupan puolen yrittäjiä ovat esim. Anttila Oy, Stockmann Oy ja monet K-ketjuun kuuluvat kauppiaat (City Market-tavaratalot). Jo tässä vaiheessa on syytä huomauttaa, että nämäkin yrittäjät ovat vakiintuneesti ennen 1.12.1991 noudattaneet majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta.

Monet tavaratalojen pitäjät ovat palvelualan monitoimiyrityksiä eli ne harjoittavat säännönmukaisesti myös esimerkiksi majoitus- ja ravitsemislii ketoimintaa. Tällaisia ovat esimerkiksi S- ja E- osuusliikkeet, joilla perinteisesti on ollut kaupan alan toiminnan (ml. tavaratalot) ohella myös itsenäistä majoitus- ja ravitsemisliiketoimintaa. Koska ne ovat tällöin kiistatta majoitus- ja ravitsemisalan yrittäjiä ja myös MaRa:n jäseniä, noudattava ne tavaratalojen kahviloiden työntekijöihin HRHL:n ja MaRa:n välistä työehtosopimusta työehtosopimuslain 4 §:n nojalla.

Mikäli tavaratalon yrittäjä, olipa sitten monitoimiyrittäjä tai pelkästään kaupan alan yrittäjä, on antanut tavaratalon kahvilan ulkopuolisen yrittäjän hoidettavaksi, ei tiettävästi mitään riitaa ole noudatettavasta työehtosopimuksesta: se on majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimus.

Edelleen riidatonta lienee se, että jos tavaratalon kahvilalla ei ole samaa sisäänkäyntiä eikä samoja aukioloaikoja kuin tavaratalolla, niin kyseessä on erillinen kahvila, jonka työntekijöihin noudatetaan majoitus- ja ravitsemisalan sopimusta, olipa yrittäjä pelkkä kauppias tai monialayrittäjä. Näissä tapauksissa tavaratalon kahvila sattuu vain sijaitsemaan tavaratalon yhteydessä.

2. Tavaratalojen yhteydessä olevat kahvilat

Tavaratalon kahvilat palvelevat pääsääntöisesti tavaratalon asiakkaita eli lukumääräisesti suurin osa näiden kahviloiden asiakkaista ei ilmeisesti kävisi kahvilassa lainkaan ellei tavarataloa olisi. Samaa on tietysti sanottava esim. messujen yhteydessä toimivista kahviloista tai varuskuntien yhteydessä toimivista sotilaskodeista. Jollei messuja tai varuskuntaa olisi, ei olisi myöskään kahvilaa. Silti on kiistatonta, että näissä kahviloissa kuuluu noudattaa majoitus- ja ravitsemisalan sopimusta.

Monissa muissakin tuotantolaitoksissa on päätoiminnan ohessa usein kahvila. Näin on esim. ollut lasitehtaan yhteydessä, autokaupan ja metalliteollisuutta harjoittavan tehtaan myymälän yhteydessä. Porin käräjäoikeudelle on jätetty kaksi Itä-Suomen hovioikeuden tuomiota ja yksi Korkeimman oikeuden tuomio, joissa on katsottu, että näiden liikelaitosten yhteydessä harjoitettu kahvilatoiminta on muodostanut sellaisen itsenäisen ja erillisen päätoiminnasta poikkeavan toiminnan, että muun kuin pääalan työehtosopimus oli noudatettavana, eli majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta. Korkein oikeus totesi lasitehtaan kahvilaa koskevassa päätöksessään erityisesti, että yleensä hyväksytystä ns. teollisuusliittoperiaatteesta huolimatta kahvilan työntekijöihin oli noudatettava majoitus- ja ravitsemisalan sopimusta.

Tavaratalojen kahvilat ovat nykyisin varsin monipuolisia ruoka- ym. palveluja tarjoavia yksiköitä, joilla säännönmukaisesti on oma henkilökuntansa, joka ei mitenkään osallistu tavaratalon puolen liiketoimintaan. Tavaratalojen kahviloissa käy myös esimerkiksi lounasaikana hyvin paljon ruokailijoita, jotka eivät muuten tavaratalossa lainkaan kävisi. Näin on tiettävästi ollut asianlaita myös Porin Anttilan tavaratalossa. Kyseessä ei siis ole tämänkään vuoksi mikään tavaratalon aputoiminta, vaan selkeästi tavaratalon myyntitoiminnasta erottuva erillinen, itsenäinen liiketoiminta.

Asia voisi olla toinen, jos tavaratalon kahvila olisi pieni kahvio-koju, joka sijaitsisi tavaratalon jonkun toisen osaston yhteydessä ja siinä työskentelevä työntekijä osallistuisi säännönmukaisesti myös tavaratalon osaston myyntiä palvelevaan toimintaan. Tällaisia pieniä kahviloita ei kuitenkaan tavarataloissa ole, vaan tavaratalojen kahvilat ovat isoja, erillisiä ja varsin korkealuokkaisia ravitsemisliikkeitä. Esimerkiksi Porin Anttilan vakituinen henkilökunta on kahdeksan työntekijää ja Porin Anttilan tavaratalon kahvila ei ole edes suurimmasta päästä.

Tavaratalojen kahvilan erityisluonteen osoittaa myös se, että aikaisemmin (ennen 1.1.1992) kahvilan pitämiseen tarvittiin majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun asetuksen (25.7.1969/ 502) 14 §:n mukainen lääninhallituksen lupa. Toiminta oli siis aikaisemmin luvanvaraista. Vuoden 1992 alusta lukien kahvilatoiminta muuttui ilmoituksenvaraiseksi (19.4.1991/7827) ja vuoden 1994 alusta ilmoitus kahvilan avaamisesta on tehtävä terveydenhoitoalan sekä palo- ja pelastustoimesta vastaaville viranomaisille. Viranomaisten myötävaikutus siihen, että yleensä kahvilatoimintaa voidaan harjoittaa osoittaa myös selvästi, että kyseessä ei ole mikään kaupan puolen toiminnan apu- tai oheistoiminta.

3. Vakiintunut käytäntö

Tavaratalojen kahviloiden osalta on palvelualan työmarkkinajärjestöjen kesken aina vallinnut yksimielisyys siitä, että oikea ja noudatettava työehtosopimus on majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimus. Tämän ovat kaikki osapuolet, niin MaRa, KTL, HRHL kuin Liikealan ammattiliitto LAL:kin aikaisemmin tunnustaneet. Tämän mukaan on myös käytännössä eletty aina syksyyn 1991 saakka, jolloin KTL ja LAL ovat tehneet työehtosopimukseksi kutsumansa pöytäkirjan ilman, että HRHL tai MaRa olisivat olleet edeltävissä neuvotteluissa mitenkään mukana saatikka antaneet suostumustaan aiemman käytännön muuttamiseen.

Kaupan puolen järjestöillä on tosin vuosien varrella aikaisemminkin ollut halua muuttaa voimassaolevaa vakiintunutta käytäntöä. Se toisaalta osoittaa selvästi, että käytäntö oli niidenkin tiedossa. Niinpä Liikealan ammattiliitto on niin 70-luvulla kuin 80-luvulla esittänyt HRHL:lle, että sellaiset tavaratalojen kahvilat, joilla on sama sisäänkäynti ja samat aukioloajat kuin tavaratalolla ja kahvilaa pitää kaupan yrittäjä, kuuluisivat liikealan järjestäytymispiiriin. Liikealan ammattiliitto ilmoitti olevansa halukas solmimaan tavaratalon kahviloiden työntekijöille työehtosopimukset. HRHL on suhtautunut tehtyihin esityksiin penseästi, koska HRHL:n mielestä tavaratalojen yhteydessä olevien kahviloiden työntekijät kuuluvat perinteisesti ja vakiintuneesti HRHL:n järjestäytymispiiriin ja HRHL on myös tätä työtä silmälläpitäen solminut työehtosopimukset MaRa:n kanssa.

Tavaratalojen kahviloissa tehtävä työ on sitäpaitsi HRHL:n mielestä ollut niin perinteistä majoitus- ja ravitsemisalan työtä, että työehtosopimuksen solmimiseen tarvittava tieto ja taito on ollut HRHL:ssä ja MaRa:ssa eikä kaupan puolen järjestöissä. Viimeksi asiaa esitteli HRHL:lle vuonna 1986 silloisen Liikeliiton järjestösihteeri Raimo Lehtonen, mutta saatuaan torjuvan vastauksen HRHL:stä, asia jäi silleen. Vanhat käytännöt jatkuivat edelleen.

Vuoden 1991 keväällä, kun majoitus- ja ravitsemisalaa uhkasi totaalinen työsulku ja lakko, KTL:n liittoasiamies Jarmo Sierla otti tiettävästi yhteyttä LAL:n palkkasihteeriin Martti Palomäkeen ja tiedusteli, mitä tavaratalojen kahviloissa tapahtuu työtaistelujen alkaessa. Tämä osoittaa, että niin Sierla kuin Palomäkikin tiesivät ja ymmärsivät, että tavaratalon kahvilat kuuluivat majoitus- ja ravitsemisalaa uhkaavan työriidan piiriin. Sierlan aloitteen johdosta Palomäki tiedusteli HRHL:n silloiselta liittosihteeriltä Jorma Kalliolta, mikä on työtaistelutilanne tavaratalojen kahviloiden osalta. Tällöin Kallio ilmoitti Palomäelle että HRHL:n lakkorajatoimikunta oli jo sulkenut tavaratalojen kahvilat lakon ulkopuolelle. HRHL:llä ei ole tietoa tekikö MaRa vastaavia rajauksia julistamansa työsulun osalta.

Palomäki kuitenkin ymmärsi, että Kallio olisi keväällä 1991 antanut lupauksen siitä, että LAL voisi alkaa neuvottelemaan tavaratalon kahviloiden työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta KTL:n kanssa. Syksyllä 1991 LAL:n järjestösihteeri Marja Puska tiedusteli HRHL:n järjestösihteeri Kari Virkkulalta, sopisiko, että LAL solmii työehtosopimuksen KTL:n kanssa tavaratalon kahviloiden työntekijöille. Virkkula kertoi Puskalle, ettei hänellä ole valtuuksia sopia näin laajasta muutoksesta, ja kehotti Puskaa palaamaan asiaan normaalien menettelytapojen mukaisesti. Tämähän tarkoittaa mm. neuvotteluja asiasta, yksimielisyyden saavuttamista ja liittojen hallintojen päätöksiä. Ainakaan HRHL:ssä ei asia ole edennyt tällä tavalla. Yllättäen loppusyksystä 1991 HRHL sai sitten tiedon, että LAL ja KTL ovat tehneet asiasta työehtosopimuspöytäkirjan.

4. Järjestäytymisen merkitys

Anttila Oy, Stockmann Oy ja monet K-kauppiaat, jotka harjoittavat tavarataloissa liiketoimintaa eivät ilmeisesti ole MaRa:n jäsenyrityksiä, vaan ovat järjestäytyneet KTL:oon. Harjoittamansa tavaratalojen kahvilatoiminnan osalta ne kuitenkin voisivat liittyä myös MaRa:n jäseniksi. Tavaratalon kahviloissa työskentelevät työntekijät ovat mieltäneet itsensä aina majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiksi ja järjestäytyneet, jos nyt ei sataprosenttisesti niin melkein, HRHL:oon. Tämä on ollut luonnollista koska HRHL on ollut se järjestö, joka solmii noudatettavan työehtosopimuksen, josta tulevat työntekijöiden palkkaa, työaikaa ym. koskevat määräykset. Esimerkiksi kaikki Porin Anttilan tavaratalon työntekijät ovat HRHL:n jäseniä.

YHTEENVETO

Useat seikat tukevat sitä, että Porin Anttilan tavaratalon kahvilan työntekijöihin tulee noudattaa HRHL:n ja MaRa:n välistä työehtosopimusta. Tosiasia on, että varsin suuri (ehkä suurin) osa tavaratalon kahviloiden yrittäjistä on velvollinen noudattamaan ko. sopimusta jo työehtosopimuslain nojalla, eli kaikki monitoimialayritykset, vuokratiloissa toimivat yrittäjät ja sellaiset yrittäjät, joiden tavaratalon kahvilalla on eri sisäänkäynti tai eri aukioloajat kuin tavaratalolla.

Tavaratalojen kahvilat ovat selvästi muusta tavaratalotoiminnasta erillisiä, itsenäisiä ja kaupan puolen toiminnasta poikkeavia yksiköitä.

Niiden itsenäisyyttä osoittaa myös mm. se, että toimintaa ei voida harjoittaa ilman viranomaisten myötävaikutusta.

Kahviloissa noudatettavista työehdoista ovat sitäpaitsi erittäin vakiintuneen ja pitkäaikaisen käytännön kautta solmineet työehtosopimuksia ainoastaan ja yksinomaan HRHL ja MaRa. Tämän HRHL:n ja MaRa:n monopolin ovat myös muut järjestöt hyväksyneet.

Edelleen on todettava, että niin tavaratalon kahviloiden työnantajat kuin työntekijät ovat laajasti järjestäytyneet MaRa:aan ja HRHL:oon.

Mitään järkevää syytä, miksi pääasiallisesti vain kaupan puolen liiketoimintaa harjoittavat voisivat kahviloidensa työntekijöihin noudattaa kaupan puolen sopimusta, ei ole olemassa. Palvelualoillahan ei ole mitään teollisuusliittoperiaatetta koskaan noudatettu. Porin käräjäoikeudessa on Anttila Oy:n puolesta vedottu johonkin uuteen toimialaperiaatteeseen, joka vastaisi palvelualoilla teollisuusliittoperiaatetta, mutta tällaista periaatetta ei tosiasiassa ole olemassa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kaupan Työnantajaliitto KTL on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kaupan Työnantajaliitto ja Liikealan ammattiliitto ovat 8.10.1991 allekirjoitetulla pöytäkirjalla sopineet, että tavaratalojen, markettien ja vastaavanlaisten yksiköiden kahvioissa työskentelevien työntekijöiden työsuhteissa noudatetaan Kaupan Työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välistä myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevaa työehtosopimusta. Pöytäkirjan soveltamisalaa on kuitenkin rajattu siten, että sen määräyksiä sovelletaan sellaisissa kahvioissa, joiden aukioloajat ja asiakkaiden sisäänkäynnit ovat pääasiallisesti samat kuin niissä liikkeissä, joissa ja joiden johdon alaisuudessa nämä kahviot toimivat. Mainitun pöytäkirjan mukaisella liittojen välisellä sopimuksella on työehtosopimuksen sitovuus ja velvoittavuus.

Kaupan Työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välinen yllä mainittu sopimus on itsenäinen sopimus, jolla on työehtosopimuksen sitovuus ja velvoittavuus. Kyseessä on työehtosopimus, jolla on täsmennetty ja täydennetty Kaupan Työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välillä solmitun myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisalaa.

Anttila Oy on Kaupan Työnantajaliiton jäsenyritys. Se on vähittäiskauppaa harjoittava liikeyritys, joka ei ole järjestäytynyt Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliittoon. Anttila Oy on sidottu työehtosopimuslain 4 §:n nojalla noudattamaan tavaratalojensa kahvioissa työskentelevien työntekijöiden työsuhteissa Kaupan Työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välistä 8.10.1991 allekirjoitettua sopimusta.

Työehtosopimuslain 4 §:ssä säädetty työnantajan velvollisuus noudattaa häntä sitovaa työehtosopimusta on ensisijainen verrattuna työehtosopimuslain 17 §:ään perustuvan työehtosopimuksen noudattamisvelvollisuuteen nähden.

Kaupan Työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välisen 8.10.1991 allekirjoitetun sopimuksen tarkoituksena on säännöstää niissä tilanteissa, joissa sopimuksen rajauksin tavaratalon kahvion toiminta on epäitsenäistä. Sopimuksessa olevat rajaukset - sama työnjohto-oikeus, samat sisäänkäynnit ja samat aukiolot - määrittelevät sopimuksen soveltamisalaa yleisesti hyväksytyn ns. teollisuuslinjaperiaatteen ja toisaalta sovellettavan työaikalain mukaisesti.

Sekä sovellettavan työaikalain että teollisuuslinjaperiaatetta vastaavan toimialanperiaatteen mukaan yrityksen pääasiallinen toimiala määrittää sovellettavan työaikalain ja sovellettavan työehtosopimuksen. Toisin sanoen molemmissa suhteissa epäitsenäinen sivutoimiala on väistyvä.

Epäitsenäinen sivutoimiala ei myöskään muodosta työsopimuslain 17 §:ssä mainittua "asianomaista alaa".

Jos tarkastellaan lähemmin työehtosopimusten soveltamisalakirjauksia, voidaan niiden omalta osaltaan tukevan näkemystämme siitä, että Anttila Oy:n kahvioissa työskenteleviin työntekijöihin tulee soveltaa kaupan alan työehtosopimuksia. Kaupan Työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välillä solmitun myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisala on seuraava:

Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden, kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain tarkoittamissa myymälöissä tai varastoissa työskentelevien täysin työkykyisten työntekijöiden työehdot.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan liitto HRHL:n välillä solmitun majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisala on puolestaan seuraava:

Tällä työehtosopimuksella määrätään majoitus- ja ravitsemisliikkeiden palveluksessa työaikalain alaista työtä tekevien työntekijöiden työehdot.

Vähittäiskauppaa harjoittava tavaratalo Anttila Oy kuuluu sovellettavan työaikalain suhteen kauppaliikkeitä ja toimistoja koskevan työaikalain soveltamispiiriin. Tavaratalon sisällä toimiva, samoja aukioloaikoja noudattava kahvio kuuluu myös kauppaliikkeitä ja toimistoja säännöstävän työaikalain piiriin.

Yrityksen päätoimiala ratkaisee sovellettavan työaikalain.

Tarkasteltaessa liittojen määrittelemiä työehtosopimusten soveltamisrajoja, on todettava, että Kaupan Työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välinen työehtosopimus soveltuu noudatettavaksi tavaratalojen kahvioissa. Myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisala ei aseta tässä suhteessa rajoituksia.

Sen sijaan rajoituksia on nähtävissä majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen osalta. Sopimuksen ulottuvuuden osalta Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnanliitto HRHL ovat määritelleet työehtosopimuksen koskevan majoitus- ja ravitsemisliikkeiden palveluksessa työaikalain alaista työtä tekeviä työntekijöitä. Edelleen sopimuksen ulottuvuutta koskevan sopimuskohdan soveltamisohjeessa todetaan, että liikkeen harjoittaessa majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetussa asetuksessa mainittua toimintaa, liike kuuluu sopimuksen piiriin, ellei se kuulu muun työehtosopimuksen tai virkaehtosopimuksen piiriin.

Mainittu majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimus on määritelty sanamuotonsa mukaan koskemaan liikettä eikä sinällänsä majoitus- ja ravitsemistoimintaa. Pelkästään kahviotoiminta ei määrittele sovellettavaksi työehtosopimukseksi majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta. Toinen rajoittava tekijä on se, että mainittu työehtosopimus koskee työaikalain eikä kauppatyöaikalain alaisia majoitus- ja ravitsemisliikkeitä. Ja kolmanneksi on huomattava, että Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan liitto HRHL ovat jo lähtökohtaisesti soveltamisohjeessaan hyväksyneet sen, että heidän solmimansa työehtosopimus ei ole sovellettavissa täysin kattavasti edes kaikkien majoitus- ja ravitsemisliikkeiden osalta.

Edellä esitetyn nojalla Kaupan Työnantajaliitto katsoo, että Anttila Oy:n kahvion työntekijöiden on noudatettava Kaupan Työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välillä solmittua myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevaa työehtosopimusta liittojen välillä solmitun 8.10.1991 sopimuksen määräysten velvoittamana. Sovellettava työaikalaki, toimialaperiaatteen hyväksyminen ja työehtosopimusten ulottuvuudet tukevat tätä näkemystä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liikealan ammattiliitto on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liikealan ammattiliitto yhtyy Kaupan Työnantajaliitto KTL ry:n asiasta antamassa lausunnossa esitettyyn lopputulokseen, jonka mukaan oikeana työehtosopimuksena riita-asiassa Ahola ym./Anttila Oy on pidettävä Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Liikealan ammattiliiton välistä myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevaa työehtosopimusta. Liitto yhtyy pääosin myös lausunnossa esitettyihin perusteluihin. Haluamme kuitenkin korostaa asiassa seuraavia seikkoja.

Kysymys sovellettavasta työehtosopimuksesta ratkeaa osin sen pohjalta, miten arvioidaan normaalisitovan ja yleissitovan työehtosopimuksen välinen etusijajärjestys. Jos ehdoton etusija annetaan normaalisitovalle työehtosopimukselle, oikea työehtosopimus olisi käsityksemme mukaan kiistatta myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskeva työehtosopimus, johon Anttila Oy on Kaupan Työnantajaliiton jäsenyrityksenä sidottu. Viime aikoina on oikeuskirjallisuudessa entistä laajemmin puollettu normaalisitovan työehtosopimuksen ensisijaisuutta.

Työehtosopimuslain 17 §:n 1 momentin sanamuoto ja tarkoitus voivat antaa tukea normaalisitovan työehtosopimuksen syrjäyttämiselle lähinnä tapauksessa, jossa yleissitovuuden perusteella todella vaaditaan jonkin konkreettisen paremman työehdon toteuttamista. Esillä olevassa riitatapauksessa kantajat vaativat vain vahvistettavaksi, että heidän työsuhteissaan tulee yleissitovuuden nojalla soveltaa majoitus- ja ravitsemusalan työehtosopimusta. Vaatimus, jonka mukaan työehtosopimus voisi yleissitovuuden perusteella kokonaisuudessaan syrjäyttää normaalisitovan työehtosopimuksen, on vaikeasti perusteltavissa.

Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimus itsessään jo sisältää varauksen, jonka mukaan majoitus- ja ravitsemusalan työ voi kuulua muun työehtosopimuksen soveltamisen piiriin. Tämäkin puhuu sitä vastaan, että sopimus yleissitovuuden perusteella voisi syrjäyttää Anttilaa muuten sitovan työehtosopimuksen.

Etusijajärjestyksen ratkaiseminen kuitenkin kuulunee lähinnä yleisten tuomioistuinten toimivaltaan.

Tavaratalon sisällä tavaratalon kanssa yhteisin sisäänkäynnein ja yhteisin aukioloajoin toimivissa kahvioissa tehtävä työ on 8.10.1991 allekirjoitetun työehtosopimuspöytäkirjan perusteella ja ehkä muutenkin myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa tarkoitettua myymälässä tehtävää työtä. Sisällöltään työ on majoitus- ja ravitsemusalan työehtosopimuksessa tarkoitettua majoitus- ja ravitsemusalan työtä. Kahviotoiminta on Porin Anttilassa kuitenkin selvityksen perusteella hyvin epäitsenäinen sivutoimiala. Työhön tällaisessa kahviossa tulee käsityksemme mukaan soveltaa kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakia. Tämä johtaa myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamiseen. Myös tässä yhteydessä viittaamme majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen sisältämään, muun työehtosopimuksen soveltamista koskevaan varaukseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Liikealan ammattiliiton välillä on 8.10.1991 tehdyllä pöytäkirjalla sovittu, että tavaratalojen, markettien tai vastaavien kahvioiden työntekijöihin noudatetaan liittojen välillä solmittuja myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevia työehtosopimuksia edellyttäen, että ko. kahvioiden aukioloajat ja asiakkaiden sisäänkäynnit ovat pääasiallisesti samat kuin niissä liikkeissä, joissa ja joiden johdon alaisuudessa ne toimivat. Mainitut liitot ovat siten laajentaneet niiden välisen, myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisalaa koskemaan myös edellä todetulla tavalla liikkeen yhteydessä toimivien kahvioiden työntekijöiden työsuhteiden ehtoja.

Anttila Oy on Kaupan Työnantajaliitto KTL:n jäsenen työehtosopimuslain 4 §:n nojalla sidottu myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskeviin työehtosopimuksiin. Myös työehtosopimukseen työehtosopimuslain mukaan sidottu työnantaja saattaa kuitenkin jonkun toimintonsa osalta joutua soveltamaan työsopimuslain 17 §:n mukaan määräytyvää työehtosopimusta.

Tavaratalo Porin Anttilalla ja sen kahviolla on esitetyn selvityksen mukaan yhteinen sisäänkäynti. Kahvio on toiminut tavaratalon kolmannessa kerroksessa siten, että kulku sinne on tapahtunut tavaratalon kautta. Kahvion aukioloajat ovat seuranneet tavaratalon aukioloaikoja, joskin ne ovat olleet niitä lyhyemmät. Kahvio on toiminut tavaratalon johdon alaisuudessa ja yhteistoiminnassa sen elintarvikeosaston kanssa.

Myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskeva työehtosopimus koskee edellä todetun mukaisesti tietyin edellytyksin kahvilatoimintaa, joka voi olla myös majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusten soveltamispiiriin kuuluvaa työtä. Esitetyn selvityksen valossa nyt kysymyksessä oleva kahviotoiminta voisi laatunsa puolesta kuulua kummankin mainitun työehtosopimuksen alaisuuteen.

Arvioitaessa, kumman alan työehtosopimuksia kanteen tarkoittamiin työsuhteisiin tulee soveltaa on sopimusten soveltamisalamääraysten mukaan kiinnitettava huomiota, mitä työaikalakia kyseiseen kahviotyöhön on sovellettava. Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen soveltaminen edellyttää, että työ kuuluu työaikalain alaisuuteen. Toisaalta työaikalain soveltuminen kyseiseen työhön sulkee sen myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamispiirista. Jos sensijaan kahviotoiminta tässä tapauksessa ei muodosta tavaratalon päätoiminnasta sillä tavoin erillistä itsenäista osaa, että siihen olisi sovellettava muuta kuin kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakia, työn on katsottava kuuluvan edella mainitun pöytäkirjan piiriin ja työehtosopimuslain 4 §:n nojalla puheena olevissa työsuhteissa on sovellettava myyjiä ja varastotyöntekijöita koskevaa työehtosopimusta.

Kun sovellettavan työaikalain määräytymisestä ei ole määräyksiä edellä tarkoitetuissa työehtosopimuksissa, kannan ottaminen siihen, mitä työaikalakia käsiteltävänä olevassa tapauksessa tulisi soveltaa, jää laintulkintakysymyksenä työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaisen lausuntomenettelyn ulkopuolelle.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Virtanen, Tuulensuu, Leivo ja Hynönen jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Lausunto on yksimielinen.