Labor court dismisses claim for severance pay loss when employee resigns after fewer than 225 days of layoff.

Irtisanomissuojasopimuksen mukaan lomautetulla työntekijällä, joka ei lomautuksensa voimaan tullessa ollut saanut hyväkseen irtisanomisaikaa, oli lomautuksen kestettyä vähintään 150 päivää oikeus irtisanoa työsopimuksensa ja saada työnantajalta korvaus irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta. Edellä mainittu määräaika oli 1.3.1992 voimaan tulleella sopimuksen muutoksella pidennetty 225 päiväksi.

Lomautetulla työntekijällä, jonka lomautus oli alkanut ennen maaliskuun 1. päivää 1992 ja joka oli tämän jälkeen irtisanonut työsopimuksensa lomautuksensa kestettyä yli 150 päivää mutta vähemmän kuin 225 päivää, ei ollut oikeutta saamatta jääneeseen irtisanomisajan palkkaan.

Kantaja Rakennusliitto ry Vastaajat Toimialaliittojen Ryhmä ry A.W. Liljeberg Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Työnantajain Yleinen Ryhmä ry:n, nykyisen Toimialaliittojen Ryhmän, ja Rakennustyöläisten Liitto ry:n, nykyisen Rakennusliiton, välillä 4.4.1990 allekirjoitetun kivenjalostusteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:n ja Suomen Työnantajain Keskusliitto ry:n välillä 14.6.1991 tehdyssä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa (jäljempänä irtisanomissuojasopimus) soveltamisohjeineen on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LOMAUTUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § Lomautusilmoitus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa (Muutos. Voimaan 1.3.1992) Sopimuksen mukaan lomautus voi tapahtua joko toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen säilyessä muutoin voimassa.

Lomautuksen tapahduttua toistaiseksi sen kestolle ei ole asetettu enimmäisaikaa. Työntekijällä on lomauttamisaikana oikeus purkaa työsopimus irtisanomisajasta riippumatta.

Milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, on työntekijällä TSL 42 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutuvasta vahingosta.

Sama oikeus on työntekijällä, joka TSL 42 §:n 1 momentin nojalla irtisanoo työsopimuksensa 225 päivää kestäneen yhdenjaksoisen ja toistaiseksi tapahtuneen lomautuksen jälkeen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajan vastuu edellä mainituissa tapauksissa määräytyy seuraavasti: Korvausvelvollisuutta vähentävät lomautusilmoitusajan palkka ja muualla mahdollisesti ansaittu palkka. Muilta osin irtisanomisajan tai sen osan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta vastaa työnantaja. Tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen tulee kyseeseen vain poikkeuksellisesti, esimerkiksi silloin, kun työnantaja olisi itse järjestänyt työntekijälle irtisanomisajaksi työtä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välillä 13.1.1992 allekirjoitetussa pöytäkirjassa, jolla irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeiden muutos on hyväksytty edellä jäljennetyssä muodossa, on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sovittiin, että kohdassa 3 todettu soveltamisohje tulee voimaan 1.3.1992. Mikäli irtisanomisilmoitus on annettu ennen 1.3.1992, noudatetaan tällä hetkellä voimassa olevia työttömyysturvalain säännöksiä ja sosiaali- ja terveysministeriön niitä koskevia ohjeita sekä 14.6.1991 allekirjoitetun irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä ja soveltamisohjeita.

Sopimus sitoo kaikkia niitä keskusliittojen jäsenliittoja, jotka eivät ole jääneet 14.6.1991 allekirjoitetun irtisanomissuojasopimuksen ulkopuolelle.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että A.W. Liljeberg Oy oli rikkonut kivenjalostusteollisuuden työehtosopimusta ja sen osana noudatettavaa keskusjärjestöjen välistä irtisanomissuojasopimusta kieltäytyessään maksamasta Timo Meroselle korvausta irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta.

Rakennusliitto on vaatinut lisäksi A.W. Liljeberg Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan Rakennusliitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Toimialaliittojen Ryhmän velvoittamista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla maksamaan Rakennusliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Rakennusliitto on vaatinut A.W. Liljeberg Oy:n ja Toimialaliittojen Ryhmän velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perustelut

Meronen oli työskennellyt A.W. Liljeberg Oy:n palveluksessa toukokuun 15. päivästä 1985 lähtien. Työnantaja oli lomauttanut Merosen taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä 10.12.1991 alkaen. Meronen oli lomautuksensa aikana 10.6.1992 ilmoittanut työnantajalle päättävänsä työsuhteensa ja vaatinut kaikkien työsuhteesta johtuvien saatavien maksamista välittömästi. Merosen ilmoituksen sanamuodosta oli käynyt ilmi, että hänen tarkoituksenaan oli päättää työsuhteensa irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n määräyksen perusteella lomautuksen kestettyä yli 150 päivää.

Rakennusliiton Uudenmaan aluejärjestön edustaja oli työnantajalle 26.6.1992 lähettämässään kirjeessä vielä täsmentänyt Merosen vaatimusta.

Yhtiö oli kuitenkin kieltäytynyt maksamasta Meroselle irtisanomisajan palkkaa sillä perusteella, että Merosen lomautus ei ollut 10.6.1992 mennessä kestänyt yli 225 päivää.

Erimielisyys perustui keskusjärjestöjen tammikuussa 1992 sopimaan irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n soveltamisohjeiden muutokseen. Muutoksella oli sovittu, että lomautettuna olevalla työntekijällä oli oikeus irtisanomisajan palkkaa menettämättä päättää työsuhteensa lomautuksen kestettyä 225 päivää. Aikaisemmassa sopimuksessa edellä tarkoitettu lomautuksen kestoaika oli ollut 150 päivää. Keskusjärjestöjen sopima muutos oli tullut voimaan 1.3.1992. Keskusjärjestöt eivät olleet muutoksen yhteydessä täsmällisesti sopineet siitä, miten 1.3.1992 voimassa olleiden lomautusten kohdalla tuli menetellä.

Työnantajain Yleinen Ryhmä oli liittojen välisissä neuvotteluissa 18.11.1992 yhtynyt A.W. Liljeberg Oy:n kielteiseen kantaan vedoten keskusjärjestöjen irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeiden 18 §:ää koskevan muutospöytäkirjan 4 kohtaan. Tämän mukaan uusia määräyksiä sovellettiin niissä tapauksissa, jolloin irtisanomisilmoitus oli annettu 1.3.1992 tai sen jälkeen.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n neuvottelijoiden käsityksen mukaan mainittu kohta liittyi samanaikaisesti voimaan tulleisiin työttömyysturvalain muutoksiin. Työttömyysturvalain muuttamisen periaatteista oli sovittu valtiovallan ja keskusjärjestöjen välillä samanaikaisesti kuin irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeiden muutoksista. Lakiin oli otettu säännös, jonka mukaan työttömyysturvaa ei voitu maksaa siltä ajanjaksolta, jolta työntekijä oli oikeutettu saamaan irtisanomisajan palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta. Irtisanomissuojasopimuksesta oli soveltamisohjeiden muuttamisen yhteydessä poistettu määräys, jonka mukaan työnantajalla oli oikeus vähentää maksetut työttömyyskorvaukset työsopimuslain 42 §:n 2 momentin perusteella maksettavasta vahingonkorvauksesta.

Edellä tarkoitettu keskusjärjestöjen välisen pöytäkirjan 4 kohdan määräys koski tilannetta, jossa työnantaja irtisanoi lomautetun työntekijän työsopimuksen. Sitä tuki se, että sopimuksessa käytettiin sanaa irtisanoutua niissä tilanteissa, joissa puhuttiin työntekijän toimittamasta työsopimuksen päättämisestä.

Työnantajan kieltäytyessä maksamasta Meroselle saamatta jäänyttä irtisanomisajan palkkaa työnantaja ei ollut kantansa tueksi vedonnut työnantajaliiton tulkintaan tai muuhunkaan sellaiseen perusteeseen, joka olisi oikeuttanut sen kieltäytymään suorittamasta Meroselle saamatta jääneitä palkkoja. Yhtiö oli toiminut vähintäänkin varomattomasti.

Työnantajain Yleinen Ryhmä oli perustanut kantansa ilmeisen virheelliseen irtisanomissuojasopimuksen tulkintaan. Sen olisi tullut tarkemmin selvittää keskusjärjestöjen välisen neuvottelun tapahtumat ja selvittää jäsenyritykselleen voimaantulomääräykseen jääneen aukkokohdan merkitys.

VASTAUS

Vaatimukset

Toimialaliittojen Ryhmä ja A.W. Liljeberg Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Toimialaliittojen Ryhmä ja A.W. Liljeberg Oy ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkolain 4 §:n mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Perustelut

Keskusjärjestöt olivat 13.1.1992 allekirjoittamallaan pöytäkirjalla sopineet kanteessa tarkoitetusta irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n soveltamisohjeiden muutoksesta. Keskusjärjestöjen 13.1.1992 allekirjoittaman pöytäkirjan 4 kohtaan oli kirjattu muutoksen voimaantulo sekä ennen muutoksen voimaantulohetkeä sovellettavat määräykset. Mainitussa sopimuskohdassa oli todettu selvästi, että irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n soveltamisohjeiden muutoksen soveltamisen kannalta ratkaiseva ajankohta oli 1.3.1992. Jos sopimuskohdassa tarkoitettu työsuhteen päättäminen suoritettiin ennen 1.3.1992, noudatettiin 14.6.1991 allekirjoitetun irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä ja soveltamisohjeita. Maaliskuun 1. päivän 1992 jälkeen toimitettaviin työsuhteiden päättämisiin noudatettiin sen sijaan 13.1.1992 allekirjoitetun pöytäkirjan määräyksiä. Voimaantulomääräyksessä ei ollut mitään aukkoa.

Edellä mainitun pöytäkirjan määräysten mukaan lomautuksen alkamisajankohdalla ei ollut asiassa merkitystä. Sopimusmuutosta ei myöskään ollut rajattu koskemaan pelkästään 1.3.1992 tai sen jälkeen alkaneita lomautuksia.

Nyt kysymyksessä oleva määräys oli otettu ensimmäistä kertaa keskusjärjestöjen välillä 15.1.1981 allekirjoitettuun irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevan yleissopimuksen soveltamisohjeisiin. Tämän irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeiden allekirjoituspöytäkirjaan otetun voimaantulomääräyksen mukaan soveltamisohjeiden määräyksiä yli 150 päivää yhtäjaksoisesti lomautettuna olleen työntekijän oikeudesta irtisanoa työsuhteensa irtisanomisajan palkkaa menettämättä sovellettiin tapauksissa, joissa irtisanominen tapahtui 1.4.1981 tai sen jälkeen.

Edellä mainitun voimaantulomääräyksen mukaan ratkaisevaa oli se, että työntekijän irtisanominen tapahtui 1.4.1981 tai sen jälkeen. Lomautuksen alkamisajankohdalla ei ollut merkitystä. Sopimuskohtaa ei myöskään ollut rajattu koskemaan vain 1.4.1981 tai sen jälkeen alkaneita lomautuksia.

Aikaisemman käytännön nojalla oli perusteetonta väittää, että 1.3.1992 voimaan tullut soveltamisohjeiden muutos ei koskenut ennen mainittua ajankohtaa alkaneita lomautuksia. Jos tämä olisi ollut tarkoitus, olisi se pitänyt kirjata muutospöytäkirjan voimaantulomääräykseen.

Irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n kysymyksessä olevassa soveltamisohjeiden kohdassa oli käytetty irtisanoa-sanaa sekä siinä kohdassa, jossa puhuttiin työnantajan suorittamasta toimenpiteestä, että siinä kohdassa, jossa mainittiin työntekijän toimittamasta työsuhteen päättämisestä. Soveltamisohjeiden kohta koski siten sekä työnantajan suorittamia irtisanomisia että työntekijän irtisanoutumista. Tämä seikka oli todettu työtuomioistuimen tuomiossa 1993-91. Työtuomioistuin oli tuomiossaan todennut muun muassa, että määräykset työnantajan suoritettavasta korvauksesta ja siitä tehtävistä vähennyksistä koskivat lähtökohtaisesti irtisanomistilanteita riippumatta siitä, oliko työsopimuksen irtisanonut työnantaja vai lomautettu työntekijä.

Irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n soveltamisohjeiden muuttamista koskevassa pöytäkirjassa ei ollut sovittu siitä, että muutos koskisi vain työnantajan suorittamia irtisanomisia. Pöytäkirjan voimaantulomääräyksessä ei muutosten voimaantuloa ollut myöskään rajattu koskemaan vain työnantajan suorittamia irtisanomisia. Mikäli näin olisi tarkoitettu, olisi asia pitänyt kirjata myös pöytäkirjaan. Suomen Työnantajain Keskusliitto oli lähettänyt irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeiden muutosta koskevan pöytäkirjan tiedoksi jäsenliitoilleen ja jäsenyrityksilleen 29.1.1992 päivätyllä kiertokirjeellä. Tässä kiertokirjeessä esitetyt voimaantulomääräystä koskevat ohjeet olivat vastanneet sisällöltään muutospöytäkirjan voimaantulomääräystä.

Siinä vaiheessa kun Meronen oli päättänyt työsuhteensa, oli ollut sovellettavana irtisanomissuojasopimuksen muutoksen mukainen 225 päivän määräaika. Merosen lomautus ei ollut kestänyt tätä aikaa. Näin ollen A.W. Liljeberg Oy oli voinut mainitun pöytäkirjan ja keskusjärjestön antamien ohjeiden perusteella katsoa, ettei se ollut velvollinen suorittamaan Meroselle irtosanomissuojasopimuksen 18 §:n soveltamisohjeiden mukaista korvausta irtisanomisajan palkan menettämisestä. Työnantaja ei ollut siten menetellyt irtisanomissuojasopimuksen määräysten vastaisesti. Myöskään Toimialaliittojen Ryhmä ei ollut voinut syyllistyä valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin asiassa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A.W. Liljeberg Oy on taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä lomauttanut palveluksessaan olleen Timo Merosen 10.12.1991 alkaen toistaiseksi. Meronen on lomautuksensa kestäessä 10.6.1992 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut työnantajalle päättävänsä työsuhteensa ja vaatinut kaikkien työsuhteestaan johtuvien saatavien maksamista välittömästi. Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta Meroselle irtisanomisajan palkkaa vedoten siihen, että Merosen lomautus ei hänen irtisanoessaan työsopimuksensa ollut kestänyt vähintään 225 päivää, kuten 1.3.1992 voimaan tulleissa irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeissa oli sovittu edellytykseksi irtisanomisajan palkan maksamiselle.

Asianosaisten välillä noudatetun kivenjalostusteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan keskusjärjestöjen välillä solmitun irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n soveltamisohjeissa on sovittu muun muassa siitä, että milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, on työntekijällä työsopimuslain 42 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutuvasta vahingosta. Soveltamisohjeiden seuraavan kohdan mukaan sama oikeus on työntekijällä, joka työsopimuslain 42 §:n 1 momentin nojalla irtisanoo työsopimuksensa 225 päivää kestäneen yhdenjaksoisen ja toistaiseksi tapahtuneen lomautuksen jälkeen.

Edellä mainittu 225 päivän määräaika on otettu soveltamisohjeisiin 1.3.1992 tehdyllä muutoksella, jolloin muun muassa aikaisemman määräyksen mukainen 150 päivän aika on pidennetty edellä mainituksi 225 päiväksi. Soveltamisohjeiden muutos on liittynyt samaan aikaan tehtyyn työttömyysturvalain muutokseen. Tuolloin työttömyysturvalain 5 §:n 13 kohtaan on otettu säännös, jonka mukaan työttömyyspäivärahaan ei ole oikeutta henkilöllä siltä ajalta, jolta hänellä on oikeus saada työnantajalta lain tai työehtosopimuksen taikka työsopimuksen mukaista irtisanomisajan palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta. Lain voimaantulosäännöksen mukaan edellä mainittu lainkohta tulee voimaan 1.3.1992. Voimaantulosäännöksessä on lisäksi erikseen todettu, että lain 15 §:n 13 kohtaa sovelletaan henkilöön, jolle irtisanomisilmoitus on annettu lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

Työttömyysturvalakiin tehty muutos on merkinnyt sitä, että työnantajalla ei enää 1.3.1992 alkaen ole ollut aikaisemmin voimassa olleen irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeiden määräyksen mukaista mahdollisuutta vähentää lomautetulle työntekijälle maksettavasta irtisanomisajan palkasta tälle lomautusajalta mahdollisesti maksettuja työttömyyskorvauksia. Tämän vuoksi irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeiden muutosneuvottelujen yhteydessä työnantajapuolelta on esitetty aikaisemman määräyksen mukaisen 150 päivän määräajan pidentämistä.

Irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeiden muutos on sittemmin hyväksytty keskusjärjestöjen edustajien välillä 13.1.1992 allekirjoitetulla pöytäkirjalla. Pöytäkirjan 4 kohdan mukaan soveltamisohjeiden muutos tulee voimaan 1.3.1992. Pöytäkirjan 4 kohdassa on lisäksi todettu, että mikäli irtisanomisilmoitus on annettu ennen 1.3.1992, noudatetaan tällä hetkellä voimassa olevia työttömyysturvalain säännöksiä ja sosiaali- ja terveysministeriön niitä koskevia ohjeita sekä 14.6.1991 allekirjoitetun irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä ja soveltamisohjeita.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että sovellettava sopimusmääräys määräytyy tässä tapauksessa irtisanomisilmoituksen ajankohdan perusteella. Kun Merosen lomautus ei hänen irtisanoessaan työsopimuksensa ollut vielä kestänyt irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeissa edellytettyä 225 päivää, ei hänellä ole oikeutta kanteessa vaadittuun korvaukseen irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta. A.W. Liljeberg Oy ei siten irtisanomisajan palkan maksamisesta kieltäytyessään ole menetellyt irtisanomissuojasopimuksen määräysten vastaisesti. Näin ollen myöskään Toimialaliittojen Ryhmä ei ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuutensa laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Toimialaliittojen Ryhmä ja A.W. Liljeberg Oy kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kallio, Virtanen, Juvonen, Pystynen ja Korpela jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.