Labor court dismissed union claim that apprentice salary must include table wage increase due to contract interpretation conflict.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court dismissed the union's claim that an apprentice's minimum wage must include a specific table wage increase agreed upon in a collective agreement. The union argued that the apprentice's salary, calculated as a percentage of a salesperson's wage, should automatically reflect the general table wage hike, while the employers contended that established calculation practices and the specific text of the agreement excluded this increase. The court ruled that despite the union's interpretation being supported by the negotiation record, it created an internal contradiction with the agreement's specific calculation rules and deviated from long-standing industry practices, leading to the rejection of the claim.
Legislator headnote
AI generatedSection 6 of the collective agreement; established rule that specific calculation clauses in a collective agreement prevail over general table wage increases when their inclusion would create a logical contradiction with the agreement's text and established practice.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työehtosopimuksen mukaan myyjäharjoittelijan palkka määräytyi määräprosentin mukaan myyjän taulukkopalkasta. Valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen perusteella työehtosopimuksella korotettiin taulukkopalkkoja joulukuun alusta markkamääräisesti. Työntekijäliitto ei ollut näyttänyt kannettaan, jonka mukaan myyjäharjoittelijan vähimmäispalkka olisi sanotusta ajankohdasta lukien määräytynyt siten, että se olisi ollut taulukon mukainen vähimmäispalkka lisättynä allekirjoituspöytäkirjan mukaisella markkamäärällä.
Kantaja Liikealan ammattiliitto ry Vastaaja Kaupan Työnantajaliitto KTL ry
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä 8.12.1994 allekirjoitetussa pöytäkirjassa Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Liikealan ammattiliiton välisten työehtosopimusten uudistamisesta ajalle 24.11.1994 29.2.1996 on sovittu seuraavaa:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
1. Palkankorotukset
Kaupan Työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välisten työehtosopimusten soveltamispiiriin kuuluvien kokoaikatyöntekijöiden voimassaolevia henkilökohtaisia ja taulukkopalkkoja korotetaan 1.12.1994 alkaen 252 markalla kuukaudessa kuitenkin vähintään 2,6 %:lla sekä osa-aikatyöntekijöiden 158 pennillä tunnissa ja 1.9.1995 alkaen 149 markalla kuukaudessa ja osa-aikatyöntekijöiden 93 pennillä tunnissa.
Kaupan Työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton välisiin myymälän- ja osastonhoitajien, tuotevarastonhoitajien, keskusvarastonhoitajien sekä huoltamonhoitajien työehtosopimusten soveltamispiiriin kuuluvien toimihenkilöiden voimassaolevia taulukko- sekä henkilökohtaisesti sovittuja palkkoja korotetaan 1.12.1994 alkaen 252 markalla kuukaudessa kuitenkin vähintään 2,6 %:lla sekä 1.9.1995 alkaen 149 markalla kuukaudessa.
2. Voimassaolo
Edellä tarkoitettujen työehtosopimusten voimassaoloa jatketaan entisin irtisanomismenettelyin päättymään aikaisintaan 29 päivänä helmikuuta 1996.
Mikäli työmarkkinoilla solmitaan liittojen välisten sopimusten voimassa ollessa tulopoliittinen kokonaisratkaisu tai keskitetty ratkaisu, osapuolet aloittavat jomman kumman aloitteesta neuvottelut liittojen välisten työehtosopimusten niveltämisestä ko. sopimukseen.
Osapuolia sitovat kaikki keskusjärjestösopimukset ja keskusjärjestöjen suositusten perusteella tehdyt keskinäiset sopimukset jatkuvat työehtosopimusten osana sellaisina kuin ne ovat 24.11.1994 kuluvan sopimuskauden loppuun, ellei toisin sovita.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Asianosaisliittojen välillä 24.11.1994 voimaan tulleessa myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
6 § Myyjäharjoittelijat ja ammattikoulutuksen huomioon ottaminen
1. Harjoitteluaika
Harjoitteluaika on yksi vuosi.
Harjoittelijan palkka on 85 % I myyjäryhmän 1. vuoden myyjän palkasta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Vaatimukset
Liikealan ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että myyjäharjoittelijan vähimmäispalkka on 1.12.1994 lukien 30.11.1994 voimassa olleen taulukon mukainen myyjäharjoittelijan vähimmäispalkka lisättynä kokoaikatyöntekijöiden osalta 252 markalla kuukaudessa ja osa-aikatyöntekijöiden osalta 158 pennillä tunnissa. Lisäksi Liike-alan ammattiliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut niiden tuomitsemisesta.
Perustelut
Liikealan ammattiliiton ja Kaupan Työnantajaliitto KTL:n välille oli syntynyt erimielisyys siitä, mikä oli 1.12.1994 alkaen myyjäharjoittelijan taulukon mukainen palkka. Työnantajaliiton käsityksen mukaan taulukkopalkka oli 85 prosenttia I myyjäryhmän 1. vuoden myyjän taulukkopalkasta sellaisena kuin se oli 1.12.1994 voimaan tulleen korotuksen jälkeen. Liikealan ammattiliiton käsityksen mukaan myyjäharjoittelijan taulukkopalkan tuli 1.12.1994 alkaen olla korotusta edeltävä harjoittelijan taulukkopalkka korotettuna voimaan tulleella korotuksella.
Asiassa oli kysymys siitä, annettiinko työehtosopimusmääräysten tulkinnassa etusija allekirjoituspöytäkirjan palkankorotuksia koskevan määräyksen sanamuodolle vai palkkoja koskevan työehtosopimuksen harjoittelijan palkkaa koskevalle määräykselle. Liikealan ammattiliiton kanta myyjäharjoittelijan taulukkopalkan korottamisesta perustui allekirjoituspöytäkirjan palkankorotusmääräysten yksiselitteiseen sanamuotoon. Pöytäkirjaa allekirjoitettaessa osapuolet olivat tienneet esillä olevan erimielisyyden olemassaolosta. Erimielisyys oli jätetty myöhemmin tavanomaisten tulkintasääntöjen perusteella ratkaistavaksi.
Allekirjoituspöytäkirjan sanamuoto perustui valtakunnansovittelijan 24.11.1994 tekemään sovintoehdotukseen, jonka asianosaisliitot olivat samana päivänä hyväksyneet. Sovintoehdotuksessa todettiin muun muassa, että voimassa olevia taulukkopalkkoja korotetaan edellä kuvatulla tavalla. Valtakunnansovittelija oli tehnyt sovintoehdotuksen keskusteltuaan erikseen kummankin sopimusosapuolen kanssa. Osapuolet eivät neuvotteluissa olleet keskenään sopineet siitä, miten korotukset käytännössä toteutetaan. Harjoittelijan palkkaa ei käydyissä neuvotteluissa ollut erikseen käsitelty.
Palkankorotuksen toteuttaminen aiheutti ongelmia harjoittelijan palkassa silloin, kun yleiskorotuksella korotettu aiempi harjoittelijan palkka oli suurempi kuin 85 prosentin osuus ensimmäisen vuoden myyjän taulukkopalkasta. Tällöin harjoittelijoihin sovellettiin käytännössä kahta erilaista vähimmäispalkkaa. Tällainen tilanne syntyi lähinnä silloin, kun taulukkoja koskeva korotus ja yleiskorotus olivat yhtä suuret tai yleiskorotus oli taulukkokorotusta suurempi.
Aiemmin, kun sovitut korotukset periaatteessa olivat voineet johtaa nyt esillä olevan ongelman kaltaiseen tilanteeseen, osapuolet olivat suoraan neuvotteluissa voineet todeta, miten korotukset sovitetaan harjoittelijan palkkaan. Kirjallisesti erillisestä harjoittelijan palkkaa koskevasta ratkaisusta oli sovittu ainakin vuonna 1969. Vuosina 1987 ja 1991 palkankorotuksista neuvoteltaessa ongelman oli havaittu syntyvän, mutta Liikealan ammattiliitto oli osana sopimuskokonaisuutta hyväksynyt harjoittelijan taulukkopalkan nousevan vain prosenttiosuuden mukaisesti.
Liikealan ammattiliitto oli syksyllä 1994 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa vaatinut alan palkkoihin 600 markan, kuitenkin vähintään 7 prosentin korotusta. Liikealan ammattiliitto oli tuolloin nimenomaan korostanut sitä, että sen vaatimukset olivat ylimpiä palkkoja lukuun ottamatta markkamääräisiä. Korotus oli sellaisenaan tarkoitettu koskemaan kaikkia palkkoja, ja sanottu tarkoitus oli tuotu esille neuvotteluissa.
Määräys, jonka mukaan myyjäharjoittelijan palkka oli 85 prosenttia I myyjäryhmän 1. vuoden myyjän palkasta, oli ollut liittojen välisissä työehtosopimuksissa hyvin kauan. Määräystä ei syksyllä 1994 ollut poistettu sopimuksesta, koska 25.11.1993 laaditun allekirjoituspöytäkirjan mukaisesti tuolloin oli neuvoteltu vain palkankorotuksesta. Liikealan ammattiliiton käsityksen mukaan syksyllä 1993 tehty sopimus työehtosopimusten uudistamisesta ajalle 26.11.1993 - 31.10.1995 ei olisi edes mahdollistanut sopimustekstien muuttamista.
Palkkoja koskevan työehtosopimuksen liitteeksi hyväksyttyyn palkkataulukkoon oli ainakin vuodesta 1984 alkaen aina sisällytetty harjoittelijan palkkaa koskeva sarake, josta ilmeni palkan markkamäärä. Harjoittelijan taulukkopalkka ei siten perustunut pelkästään palkkasopimuksen tekstissä olevaan määräykseen. Tämä osaltaan tuki sitä ajatusta, että palkkasopimuksen tekstissä oleva harjoittelijan palkan muodostumista koskeva määräys oli palkankorotusta koskeviin määräyksiin nähden toissijainen.
VASTAUS
Vaatimukset
Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut kanteen hylkäämistä ja Liikealan ammattiliiton velvoittamista korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Perustelut
Myyjäharjoittelijoita koskevia määräyksiä oli kaupan alan työehtosopimuksissa ollut ainakin vuodesta 1959 alkaen. Taulukkoon niitä oli kirjattu vuodesta 1966 alkaen. Kirjaus oli tapahtunut siten, että asiatekstissä oleva kirjaus myyjäharjoittelijoista oli toistettu taulukon alaosassa. Työehtosopimusteksti oli 1970-luvun alkupuolelta alkaen ollut laajempi kuin taulukkokirjaus.
Palkkatyöehtosopimuksen 6 §:n myyjäharjoittelijoita koskeviin määräyksiin perustuva palkkaluku, joka oli laskettu 1. vuoden myyjän palkasta, oli tiedottamismielessä ensimmäisen kerran otettu taulukkoon vuonna 1983. Tuon työehtosopimusratkaisun yhteydessä ei ollut sovittu mitään sellaista, jonka perusteella harjoittelijaa koskeva taulukkoluku olisi itsenäinen työehtosopimusnormi. Kysymys oli ollut pelkästään siitä, että työnantajaliitto oli halunnut helpottaa yritysten laskutoimituksia laskemalla työehtosopimuksen määräysten perusteella muodostuvan harjoittelijan palkan valmiiksi taulukkoon.
Kaikki työehtosopimusratkaisut ennen vuotta 1983 ja sen jälkeen oli tehty sillä periaatteella, että harjoittelijan palkka oli 85 prosenttia I myyjäryhmän 1. vuoden palkasta.
Vuoden 1969 palkkaratkaisun myyjäharjoittelijoita koskeva määräys ei liittynyt puheena olevaan asiaan. Aikaisemmin myyjäharjoittelijan harjoitteluaika oli ollut kaksi vuotta kuitenkin siten, että yli 18-vuotta täyttäneiden harjoitteluaika oli ollut vain yksi vuosi. Vuoden 1969 sopimuksessa ikäraja oli poistettu ja harjoitteluajaksi oli sovittu kaikille kaksi vuotta.
Liikealan ammattiliiton kanteen mukaan harjoittelijan palkkaa koskeva määräys olisi ikäänkuin "jäänyt" työehtosopimukseen. Määräys ei suinkaan ollut epähuomiossa jäänyt palkkasopimukseen. Määräystä ei ollut vuoden 1994 neuvottelukierroksella enempää kuin vuoden 1993 kierroksellakaan vaadittu poistettavaksi.
Kysymyksessä olevan työehtosopimuksen allekirjoitustilaisuudessa 8.12.1994 kummankin osapuolen erilaiset näkemykset myyjäharjoittelijan palkasta olivat olleet tiedossa. Tätä erimielisyyttä ei ollut kuitenkaan ollut vielä siinä vaiheessa, kun valtakunnansovittelija oli 24.11.1994 tehnyt sovintoehdotuksen. Myöskään neuvotteluissa tämä asia ei ollut tullut liittojen taholta esille. Aiemmin tehdyissä sopimuksissa harjoittelijan palkka oli ollut automaatti eikä siihen ollut sen enempää kiinnitetty huomiota.
Liikealan ammattiliiton kanteen mukaan se oli neuvotteluissa korostanut sitä, että liiton vaatimukset olivat markkamääräisiä sen vuoksi, että palkkojen ero supistuisi. Luonnollisesti asia tässä muodossa oli selvä. Kysymyksessä oli niin sanottu solidaarinen palkankorotusmalli, jollaisen tarkoituksena ylipäänsä oli pienentää palkkahaitaria suhteellisesti.
Liikealan ammattiliitto oli kanteessaan vedonnut myös siihen, että 25.11.1993 laaditun allekirjoituspöytäkirjan määräysten mukaan syksyllä 1994 neuvoteltiin vain palkankorotuksista eikä tällöin ollut mahdollista muuttaa sopimustekstejä. Kaupan Työnantajaliitto KTL:n mielestä juuri tuosta syystä oli mahdotonta, että myyjäharjoittelijan palkka olisi jotakin muuta kuin itse työehtosopimustekstissä mainittu 85 prosenttia I myyjäryhmän 1. vuoden palkasta. Mainittua määräystä ei olisi 25.11.1993 laaditun allekirjoituspöytäkirjan mukaan voitu muuttaa millään palkankorotusmallilla.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Liikealan ammattiliiton välillä voimassa olleet työehtosopimukset on 25.11.1993 uudistettu ajalle 26.11.1993 - 31.10.1995. Sanotun sopimuskauden aikana liitot ovat 8.12.1994 allekirjoituspöytäkirjalla edelleen uudistaneet työehtosopimukset ajalle 24.11.1994 - 29.2.1996. Sanottu allekirjoituspöytäkirja sisältää 1.12.1994 ja 1.9.1995 toteutettavia palkankorotuksia ja työehtosopimusten voimassaoloa koskevat määräykset.
Allekirjoituspöytäkirjan mukaan liittojen välisten työehtosopimusten soveltamispiiriin kuuluvien kokoaikatyöntekijöiden voimassa olevia henkilökohtaisia ja taulukkopalkkoja korotetaan 1.12.1994 alkaen 252 markalla kuukaudessa kuitenkin vähintään 2,6 prosenttia ja osa-aikatyöntekijöiden 158 pennillä tunnissa.
Työehtosopimuksen osapuolet ovat erimielisiä siitä, miten sanottua pöytäkirjan määräystä on sovellettava määrättäessä myyjäharjoittelijan vähimmäispalkkaa 1.12.1994 alkaen. Liikealan ammattiliiton mielestä myyjäharjoittelijan vähimmäispalkka tulee määrätä siten, että myyjäharjoittelijan 30.11.1994 voimassa olleeseen, taulukon mukaiseen palkkaan lisätään kokoaikatyöntekijöillä 252 markkaa kuukaudessa ja osa-aikatyöntekijöillä 158 penniä tunnissa. Kaupan Työnantajaliitto KTL:n kannan mukaan myyjäharjoittelijan palkka määräytyy voimassa olevan palkkoja koskevan työehtosopimuksen 6 §:n mukaan siten, että se on 85 prosenttia I myyjäryhmän 1. vuoden myyjän 1.12.1994 voimaan tulleesta taulukkopalkasta.
Allekirjoituspöytäkirjan palkankorotusmääräys on syntynyt valtakunnansovittelijan johdolla käydyissä neuvotteluissa ja määräys vastaa sanamuodoltaan valtakunnansovittelijan sovintoehdotusta. Esitetyn selvityksen mukaan sopimuspuolten neuvottelijat eivät ole neuvotelleet toistensa kanssa sopimustekstistä, vaan sen on laatinut valtakunnansovittelija kummankin osapuolen kanssa erikseen käymiensä keskustelujen pohjalta.
Edellä selostettu erimielisyys on syntynyt siten, että Liikealan ammattiliitto on hyväksyttyään sovintoesityksen lähettänyt jäsenilleen ja työnantajaliitolle tiedoksi laatimansa palkkataulukot, jotka ovat vastanneet sen edellä esitettyä kantaa. Kaupan Työnantajaliitto KTL:n todistajana kuulustuttama johtaja on työtuomioistuimessa kertonut, että Liikealan ammattiliiton neuvottelija on ammattiliiton sanotuista taulukoista keskusteltaessa vaatinut harjoittelijoiden palkkojen nostamista. Kaupan Työnantajaliitto KTL on vastustanut vaatimusta ja saattanut Liikealan ammattiliiton tietoon oman tulkintansa.
Esitetyn selvityksen mukaan myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on vuodesta 1984 ollut määräys, jonka mukaan harjoittelijan palkka on 85 prosenttia I myyjäryhmän 1. vuoden palkasta. Vuosina 1983-1984 työehtosopimuksen liitteenä olleeseen myyjien palkkoja koskevaan taulukkoon on otettu valmiiksi lasketut luvut myös myyjäharjoittelijan markkamääräisestä kuukausipalkasta.
Työnantajaliiton neuvotteluedustajan työtuomioistuimessa kertoman mukaan myyjäharjoittelijoiden palkkoja koskevan taulukon laatimisen ensisijaisena tarkoituksena on ollut jäsenpalvelun tehostaminen. Työehtosopimukseen kirjoitettu harjoittelijan palkkaa koskeva teksti ja liitetaulukko ovat muodostaneet yhden kokonaisuuden myyjäharjoittelijan palkkausperusteena.
Myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevan työehtosopimuksen 3 §:n mukaan työntekijän palkka määräytyy jäljempänä olevien määräysten ja tämän työehtosopimuksen liitteenä olevien palkkataulukkojen mukaan. Sanotussa sopimuksessa myyjäharjoittelijoiden lisäksi useiden muiden työntekijäryhmien palkka määräytyy tiettynä prosenttina toisen työntekijäryhmän palkasta. Eräissä näistä määräyksistä todetaan lisäksi, että palkka ilmenee liitteenä olevasta taulukosta, ja toisissa määräyksissä kuten esimerkiksi myyjäharjoittelijan palkkaa koskevassa sopimuksen 6 § :ssä tuollaista viittausta taulukkoon ei ole. Todistajana kuultu Liikealan ammattiliiton neuvottelupäällikkö ei ole tiennyt syytä määräysten erilaisuuteen.
Kaupan Työnantajaliitto KTL:n esittämän selvityksen mukaan puheena olevia samansanaisia työehtosopimuksia tulkittaessa on harjoittelijan palkkaa määrättäessä vakiintuneesti seurattu laskentasääntöä, joka on ollut molempien sopijapuolten tiedossa. Liikealan ammattiliitto on puolestaan viitannut vuoden 1969 työehtosopimukseen, jossa harjoittelijan palkankorotusta koskeva kysymys on ratkaistu erillisenä kysymyksenä. Edelleen Liikealan ammattiliitto on viitannut vuosien 1987 ja 1991 palkkaratkaisuihin, jolloin työehtosopimuksen mukainen yleiskorotus on ollut taulukkokorotusta suurempi. Tuolloin Liikealan ammattiliitto on hyväksynyt harjoittelijan taulukkopalkan vähäisemmän korotuksen osana sopimuskokonaisuuden hyväksymistä.
Osapuolet ovat marraskuussa 1994 hyväksyneet valtakunnansovittelijan tekemän sovintoesityksen. Joulukuussa 1994 sopijapuolet ovat allekirjoittaessaan sovintoehdotuksen mukaisen työehtosopimuksen olleet tietoisia siitä johtuvista, harjoittelijoiden palkkaa koskevista eri tulkintavaihtoehdoista. Markkamääräisiä taulukkolukuja koskeva erimielisyys on tuolloin kuitenkin jäänyt ratkaisematta. Tästä erimielisyydestä huolimatta työtuomioistuin ei katso, että osapuolten tai edes Liikealan ammattiliiton tarkoituksena olisi sopimusta allekirjoitettaessa ollut yleisesti sivuuttaa palkkasopimuksen määräykset palkkauksen suuruuteen vaikuttavina perusteina allekirjoituspöytäkirjan voimaantulosta lukien.
Työtuomioistuin toteaa, että sovintoehdotuksen sanamuoto sinänsä tukee Liikealan ammattiliiton kantaa. Allekirjoituspöytäkirjan, palkkasopimuksen ja palkkataulukoiden muodostamassa sopimuskokonaisuudessa Liikealan ammattiliiton esittämä tulkinta johtaisi kuitenkin ristiriitaan palkkasopimuksen 6 §:stä ilmenevän laskentasäännön ja myymäläharjoittelijoiden palkan markkamäärän välillä. Tulkinta myös poikkeaisi siitä, miten myymäläharjoittelijoiden palkka on vakiintuneesti tätä ennen määräytynyt. Nämä seikat samoin kuin palkkasopimuksen myymäläharjoittelijoita koskevan tekstimääräyksen syntyhistoriasta ja palkan määräytymiskäytännöstä esitetty selvitys huomioon ottaen työtuomioistuin ei katso oikeaksi vahvistaa palkankorotusta koskeville sopimusmääräyksille kanteessa esitettyä tulkintaa.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Liikealan ammattiliitto velvoitetaan korvaamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n oikeudenkäyntikulut 3 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Saloheimo, Tuulensuu, Uoti, Kiuru ja Kopperi jäseninä. Esittelijä on ollut Silvola.
Tuomio on yksimielinen.