Labor court dismisses union claim that collective agreement covers termination by mutual agreement due to lack of evidence.

Työehtosopimus työsopimuksen irtisanomisesta koski soveltamismääräyksensä mukaan a) toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista päättymään työntekijästä johtuvasta syystä ja b) taloudellisista tai tuotannollisista syistä.

Lähinnä työehtosopimusneuvottelujen kulusta esitetyn selvityksen perusteella katsottu jääneen näyttämättä, että sopimusta työsopimuksen irtisanomisesta olisi ollut sovellettava silloin, kun työntekijän työsuhde oli päätetty purkamalla.

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ry

Vastaajat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ry Arctia Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 13.12.1991 ajaksi 1.3.1992 31.10.1993 solmitussa majoitus ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työn johto ja jakaminen sekä järjestäytymisoikeus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sopimus työsopimuksen irtisanomisesta (MaRa HRHL) 23.3.1990

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksessa tarkoitetussa asianosaisliittojen välillä 23.3.1990 allekirjoitetussa sopimuksessa työsopimuksen irtisanomisesta on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

SOPIMUS TYÖSOPIMUKSEN IRTISANOMISESTA MARA-HRHL

1 § Sopimuksen soveltamisala Sopimusta sovelletaan majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä sekä esimiehiä ja vastaavia hoitajia koskevilla työehtosopimusaloilla.

Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista päättymään a) työntekijästä johtuvasta syystä (TSL 37 §) b) taloudellisista tai tuotannollisista syistä (TSL 37 a §).

Sopimusta ei sovelleta kuitenkaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuviin irtisanomisiin yrityksissä, joihin sovelletaan yli 500 työntekijän yhteistoimintasopimusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Arctia Oy on päättänyt työntekijöidensä A:n, B:n, C:n ja D:n työsopimukset työehtosopimuksen irtisanomisesta tehdyn sopimuksen 2 §:n vastaisesti. Lisäksi Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut Arctia Oy:n velvoittamista suorittamaan sanotun sopimuksen nojalla A:lle, B:lle ja C:lle kullekin irtisanomisajan palkkaa 21 702 markkaa korkoineen ja korvausta 130 212 markkaa korkoineen sekä D:lle irtisanomisajan palkkaa 24 087 markkaa korkoineen ja korvausta 144 522 markkaa korkoineen.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vielä vaatinut Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton velvoittamista suorittamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla ja vastaajien velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lausunut, että Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton jäsenyritys Arctia Oy harjoitti majoitus- ja ravitsemisliiketoimintaa Sodankylässä sijaitsevassa "Arctia Hotelli Sodankylässä". Hotellissa toimi ravintola, jossa syksyllä 1993 olivat olleet työssä muun muassa tarjoilijat A, B ja C sekä vuoro-esimies D.

Ravintolan mentyä kiinni ja asiakkaiden poistuttua noin kello 3:n aikaan sunnuntain puolella yötä 10.10.1993 olivat A, B, C ja D jääneet ravintolaan keskustelemaan. Talon vanhan tavan mukaan he olivat ennen anniskeluajan loppumista ostaneet ja lyöneet kassaan alkoholijuomia, jotka he olivat nauttineet keskustelun lomassa. Jossain vaiheessa he olivat siirtyneet talon alakerrassa sijaitsevaan henkilökunnan pukuhuoneeseen jatkaen seurustelua ja nauttien lisää alkoholia, jonka he olivat hankkineet päivällä alkoholimyymälästä.

Kello 5 aamulla oli työhön saapunut siivooja ja tuntia myöhemmin hotellin vastaanottaja, jotka olivat kuulleet keskustelua pukuhuoneesta. Hiukan yli kello 6 olivat A, B, C ja D poistuneet työpaikalta.

Torstaina 14.10.1993 hotellinjohtaja oli purkanut C:n, B:n, A:n ja D:n työsopimukset työsopimuslain 43 §:n nojalla päättymään samana päivänä.

Arctia Oy:ssä on ollut jo pitkään noudatettavana päihdeongelmaisten hoitoonohjausmalli, jonka mukaan päihtyneenä työpaikalla tavatulle vakituiseen henkilökuntaan kuuluvalle työntekijälle annetaan asiasta varoitus. Arctia Oy:ssä ei työntekijöiden työsuhteita ollut päätetty yhden tai useammankaan alkoholirikkeen takia, vaan asiat oli hoidettu aluksi varoituksilla ja rikkeiden toistuttua ohjattu työntekijä hoitoon.

Irtisanomissopimusta solmittaessa oltiin soveltamisalasta keskusteltaessa yhtä mieltä siitä, etteivät muut työsuhteen päättämistilanteet kuin irtisanomiset ole sopimuksen piirissä. Sopimus ei siis koskenut esimerkiksi työsopimuksen purkamista koeaikana, irtisanomista liikkeen luovutuksen johdosta eikä työsopimuksen purkamista työsopimuslain 43 §:n nojalla.

Työsopimuksen purkamista koskeva asia voitiin kuitenkin tutkia irtisanomissopimuksen nojalla, kun Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL väitti, että työnantajalla ei ole ollut oikeutta edes työsopimuksen irtisanomiseen. Työn-antaja ei työsopimuksen päättämisen muodon valinnalla voinut määrätä siitä, voidaanko asia tutkia työtuomioistuimessa.

Toisaalta Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ei pyytänyt työtuomioistuinta tutkimaan sitä, oliko Arctia Oy:llä ollut oikeus purkaa työntekijöiden työsuhteet vaan sitä, onko Arctia Oy:llä ollut edes irtisanomisoikeus työntekijöihin nähden. Mikäli työtuomioistuin katsoisi, ettei tapauksessa ollut ollut edes irtisanomisoikeutta, oli irtisanomissopimuksen määräyksiä rikottu.

Tästä oikeudestaan saattaa myös purkutapaukset työtuomioistuimen tutkittaviksi, jos työnantajalla ei ollut edes irtisanomisoikeutta, ei Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ollut missään vaiheessa luopunut.

Irtisanomissuojasopimusten aiemmasta tulkintakäytännöstä vastaavanalaisessa tapauksessa voitiin mainita työtuomioistuimen tuomio nro 28/1970. Tapauksessa oli irtisanomissuojasopimuksen soveltamisala määrätty siten, ettei sopimus koskenut työsopimuksen purkamisia. Kanteen tutkimista vastaan esitetty väite hylättiin, koska jutussa oli kysymys siitä, oliko kanteessa tarkoitettu menettely ollut irtisanomissuojasopimuksen vastainen. Nyt esillä oleva tilanne on aivan samanlainen.

Voimassa olevan asianosaisliittojen välisen irtisanomissuojasopimuksen perusteella oli jo aiemmin tuomittu korvauksia työsopimuksen purkamistapauksessa. Kyseessä oli työtuomioistuimen tuomio nro 43/1992. Kysymys oli silloin tosin myös luottamusmiessopimuksen rikkomisesta.

Arctia Oy oli purkanut työsopimuslain 43 §:n nojalla A:n, C:n, B:n ja D:n työsopimukset ilman, että sillä olisi ollut edes työsopimuslain 37 §:n mukaisia perusteita irtisanoa kyseisiä työntekijöitä. Arctia Oy oli velvollinen työsopimuslain 47 f §:n 1 momentin nojalla suorittamaan työntekijöille korvausta. Alan irtisanomissopimuksen 6 §:ssä viitattiin kyseisiin lainkohtiin.

Koska Arctia Oy on purkanut työsopimukset, vaikka ei sillä ole ollut edes irtisanomisoikeutta, on Arctia Oy:n suoritettavat työntekijöille myös irtisanomissopimuksen 5 §:n mukaiset irtisanomisajan palkat.

VASTAUS

Vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto sekä Arctia Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä ja kantajan velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto sekä Arctia Oy ovat lausuneet, että pääasian ratkaiseminen edellytti sen esikysymyksen ratkaisemista, koskiko sopimus työsopimuksen irtisanomisesta myös työsuhteen purkua, jos työntekijä väitti, ettei työnantajalla ollut ollut edes irtisanomisperustetta.

Sopimus työsopimuksen irtisanomisesta koski toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista päättymään joko työntekijästä johtuvasta syystä tai taloudellisista taikka tuotannollisista syistä. Koska sopimus koski ainoastaan irtisanomista, kanne olisi hylättävä ensisijaisesti sillä perusteella, että sopimus ei lainkaan soveltunut työsuhteen purkutapaukseen. Sopimuksen sanamuoto oli yksiselitteinen eikä sen soveltamisalasta ollut ollut erimielisyyttä.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto oli painattanut työsopimuksen irtisanomissopimuksen vihkoseen, johon oli otettu sopimustekstin lisäksi muun muassa sopimuksen esittelemistä varten laaditut kalvopohjat. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton asiamies oli laatinut alustavat kalvopohjat, joihin oli pyydetty Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n kannanottoa. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n aloitteesta kalvopohjiin oli tehty eräitä lisäyksiä. Soveltamisalan osalta Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:llä ei ollut ollut huomautettavaa.

Tekemällä väitteen siitä, että työnantajalla ei ollut edes irtisanomisperustetta, saattoi työntekijä irtisanomismenettelylain 2 §:n nojalla saada purun tämän lain soveltamispiiriin. Sanotunlaisen väitteen tekeminen ei kuitenkaan voinut tuoda työsuhteen purkua nyt tulkittavan sopimuksen piiriin, koska purku oli rajattu sopimuksen soveltamispiirin ulkopuolelle.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto oli omassa tiedottamisessaan lähtenyt alusta alkaen siitä, että sopimus ei koskenut purkua. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton 14.9.1990 päivätyssä jäsentiedotteessa n:o 9/90 otsikon "Entä muut päättämistilanteet?" todetaan, että "sopimus koskee tilanteita, joissa työsopimus päätetään irtisanomalla työsopimuslain 37 ja 37 a §:n perusteella, joten kaikki muut työsuhteen päättämistilanteet jäävät tämän sopimuksen ulkopuolelle.

Kun irtisanomismenettelylaki kumottiin ja jäljelle jääneet säännökset siirrettiin työsopimuslakiin, tehtiin tulkittavaan sopimukseen ainoastaan asian vaatimat tekniset tarkistukset. Sopimuksen soveltamisalaan ei tuolloin tehty mitään muutoksia.

Sopimuksen sanamuoto, yhdessä laaditut kalvopohjat ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n edustajien käyttäytyminen kahdessa sopimusta käsitelleessä tilaisuudessa osoittivat, että purku oli rajattu työehtosopimuksen soveltamispiirin ulkopuolelle ja jätetty yleisen lainsäädännön varaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kanteessa on muun ohella vaadittu työtuomioistuinta vahvistamaan, että Arctia Oy on purkanut neljän työntekijänsä työsopimukset asianosaisliittojen välillä 23.3.1990 allekirjoitetun työsopimuksen irtisanomisesta tehdyn sopimuksen vastaisesti. Työtuomioistuin on esikysymyksenä ottanut ratkaistavaksi, soveltuuko mainittu sopimus tilanteeseen, jossa työnantaja on purkanut työsopimuksen ja työntekijä väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perusteita sitä edes irtisanoa.

Liitot ovat neuvotellessaan tulkittavasta sopimuksesta tavoitelleet aluksi laajaa, tuolloin voimassa olleen kaltaista irtisanomissuojasopimusta. Sittemmin on kuitenkin sovittu, että sopimus työsopimuksen irtisanomisesta koskee vain toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista päättymään a) työntekijästä johtuvasta syystä (TSL 37 §), tai b) taloudellisista tai tuotannollisista syistä (TSL 37 a §). Samalla on sovittu, että ennen työsopimuksen irtisanomista on selvitettävä, ensin paikallisissa neuvotteluissa ja sitten tarvittaessa liittojen myötävaikutuksella työsuhteen päättämisen edellytykset. Sopimuksella on pyritty turvaamaan työsuhteen jatkuminen siihen asti, kunnes selvittelymenettely on päättynyt ja samalla edistämään irtisanomisperusteiden asianmukaista selvittämistä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on ilmoittanut, että liiton työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneet edustajat ovat tarkoittaneet, että neuvoteltavan sopimuksen soveltamisala tulisi käsittämään myös sellaiset työsopimusten purkutilanteet, joissa edes irtisanomisedellytykset eivät täyttyneet. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n mukaan keskusliittojen välisiä irtisanomissuojasopimuksia oli työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä vakiintuneesti sovellettu tällä tavalla silloinkin, kun sopimukseen ei sisältynyt tästä nimenomaista määräystä. Tämä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n edustajien käsitys ei kuitenkaan ole ollut sopimusneuvotteluissa esillä.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitossa on sopimuksen solmimisen jälkeen laadittu työehtosopimuksen sisällön esittelyä varten kalvopohjat, jotka on ennen niiden ottamista liitossa laaditun ohjekirjan liitteeksi lähetetty kommentoitavaksi Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle. HRHL:n edustaja on esittänyt ohjeisiin neljä lisäystä, joista yksi on liittynyt työsopimuksen purkutilanteeseen. Tämä kalvopohja on seuraavan sisältöinen:

"Ei koske muita päättämis- ja muuttamistilanteita

Kuten: - purku koeaikana - liikkeen luovutus - konkurssi ja kuolema - purku - osa-aikaistaminen - lomauttaminen - työsopimuksen ehtojen muuttaminen"

Tähän on Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n esityksestä otettu seuraava lisäys:

"Näissä muissa tilanteissa sovelletaan työsopimuslakia, lakia työsopimuksen irtisanomismenettelystä sekä lakia yhteistoiminnasta yrityksissä."

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on kuitenkin omassa ohjeistuksessaan myöhemmin ilmaissut kantansa, jonka mukaan purkamiset kuuluvat sopimuksen piiriin, jos katsotaan, ettei työnantajalla ole ollut edes irtisanomisperustetta.

Työtuomioistuin on 16.6.1992 tuomiolla n:o 43 ratkaissut samojen liittojen välisen erimielisyyden, joka koski luottamusmiehen työsuhteen purkamista. Tuolloin on ollut esillä myös kysymys tulkittavan irtisanomissopimuksen korvausmääräyksen soveltamisesta. Tuossa asiassa liitot ovat ilmoittaneet olevansa yksimielisiä siitä, että 6.3.1970 solmitun luottamusmiessopimuksen viittaus irtisanomissuojasopimukseen koski liittojen välillä 23.3.1990 solmittua irtisanomissopimusta ja että tuolloin käsiteltävänä ollut asia voitiin ratkaista mainittujen sopimusten perusteella. Tuossa riidassa on kuitenkin ollut kysymys luottamusmiessopimuksen tulkinnasta eikä nyt tulkittavan irtisanomissopimuksen soveltamis-alasta. Tuomiosta ei siten ole saatavissa johtoa nyt esillä olevan kysymyksen ratkaisemiseen.

Työehtosopimuksen sanamuoto tukee sitä kantaa, että sopimus koskee siinä nimenomaan mainittuja työsopimuksen päättämistilanteita eli toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista päättymään työntekijästä johtuvasta syystä tai taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Tätä tulkintaa tukee myös se, että sopimusta uudistettaessa pääpaino on ollut irtisanomisperusteiden selvittelymenettelyn kehittämisessä.

Kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ole näyttänyt perusteita sille, että sopimusta työsopimuksen irtisanomisesta olisi sovellettava silloin, kun työntekijän työsuhde on päätetty purkamalla. Näin ollen Arctia Oy ei ole edellä mainittujen työntekijöiden työsopimukset purkaessaan rikkonut kyseistä sopimusta, eikä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL velvoitetaan korvaamaan Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Arctia Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Uski, Mäkilä, Pystynen ja Kolula jäseninä. Esittelijä on ollut Silvola.

Tuomio on yksimielinen.