Labor court dismisses appeal against strike action penalty for violating collective agreement terms.

Työntekijäliitto oli työtuomioistuimen tuomiolla n:o 1995-15 tuomittu työtaistelu-uhkauksen vuoksi hyvityssakkoon. Tästä tuomiosta huolimatta liiton hallitus oli päättänyt toteuttaa uhkauksen mukaisesti lakon, jonka tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa maksamaan liiton jäsenille ylimääräinen, lisäpalkkioon rinnastettava voittopalkkio. Työnantaja oli luvannut maksaa mainitun palkkion kolmen muun liiton jäsenille, joiden osalta kysymyksessä olevat liitot olivat sopineet vuosilomapäivien määrän vähentämisestä. Toimeenpantu lakko oli kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimusten palkkausta koskeviin määräyksiin.

Työntekijäliitto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.(Ään.)

Kanteen tutkimista vastaan kanteen puuttellisen yksilöinnin perusteella esitetty väite hylätty.

Kantaja PT:n Työnantajaliitto ry Vastaaja Postiliitto ry

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUSTEN MÄÄRÄYKSET

PT:n Työnantajayhdistys ry:n, nykyisen PT:n Työnantajaliiton, ja Postiliiton välillä 25.3.1994 solmitussa kuljetus, käsittely ja jakelutehtäviä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Palkat ja palkkaperusteet

Palkat ja palkkaperusteet määräytyvät tämän sopimuksen palkkaliitteen perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Vuosiloma

1. Työntekijän vuosiloma määräytyy vuosilomalain sekä jäljempänä tässä pykälässä sovitun mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Posti- ja telelaitoksesta osakeyhtiön palvelukseen 1.1.1994 lukien siirtyneen työntekijän vuosiloma ja lomaraha

10. Työntekijän, joka on ollut Posti- ja telelaitoksen palveluksessa 31.12.1993 ja joka on tämän jälkeen enintään 30 päivän kuluessa siirtynyt 1.1.1994 lukien Posti- ja telelaitoksesta muodostetun osakeyhtiön palvelukseen, vuosilomaan ja lomarahaan noudatetaan lisäksi seuraavaa:

Vuosiloman pituus Työntekijä saa vuosilomaa:

1. kaksi arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta ja

2. kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta, jos hänen työsuhteensa on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään yhden vuoden ja

3. kolme arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta, jos hänellä on ennen loman alkamista vuosilomaan oikeuttavaa palvelusaikaa yhteensä vähintään 15 vuotta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

19 § Työrauha

Tähän sopimukseen sidottu ei saa sopimuksen voimassaoloaikana ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin sopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta tai oikeasta sisällöstä taikka sopimukseen perustuvasta vaatimuksesta syntyneen riidan ratkaisemiseksi, voimassaolevan sopimuksen muuttamiseksi tai uuden sopimuksen aikaansaamiseksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen asianosaisten välillä 21.4.1994 tehdyssä suunnittelijoita ja tutkijoita koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

25 § Palkkaperusteet

1. Toimihenkilöiden palkat määräytyvät tähän työehtosopimukseen liittyvän palkkaliitteen mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen asianosaisten välillä 21.4.1994 tehdyssä korjaamoiden ja kiinteistöhuoltoalan tehtäviä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

26 § Palkkaperusteet

1. Työpalkka määrätään joko ajan perusteella laskettavana aikapalkkana tahi kokonaan tai osaksi työsuorituksen perusteella laskettavana suorituspalkkana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen asianosaisten välillä ajaksi 1.1.1994 - 31.10.199 5 tehdyssä sanomalehdenjakajia koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § Palkka ja palkanmaksu

1. Palkka, joka on kuukausipalkka, määräytyy jakelureittien työaikojen ja jakelupäivien lukumäärän mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen asianosaisten välillä 27.5.1994 tehdyssä postilinjojen autohenkilöstöä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III TYÖPALKAT

14 § Palkkaperusteet

1. Kokopäivätyötä tekevien autonkuljettajien palkat määräytyvät takuupalkkana maksettavan kuukausipalkan, joka vastaa kaksiviikkoisjaksossa 73 tuntia, sekä kuukausipalkan lisäksi kaksiviikkoisjaksossa 73 työtuntia ylittäviltä tehdyiltä työtunneilta maksettavan yksinkertaisen tuntipalkan mukaan. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suunnittelijoita ja tutkijoita koskevan työehtosopimuksen 29 ja 43 §, korjaamoiden ja kiinteistöhuoltoalan tehtäviä koskevan työehtosopimuksen 33 ja 49 §, sanomalehdenjakajia koskevan työehtosopimuksen 14 ja 27 § ja postilinjojen autohenkilöstöä koskevan työehtosopimuksen 18 ja 29 § sisältävät samansisältöiset vuosilomaa ja työrauhaa koskevat määräykset kuin edelle jäljennetyt kuljetus-, käsittely- ja jakelutehtäviä koskevan työehtosopimuksen 8 ja 19 §:t.

Samojen asianosaisten välillä 21.12.1994 laaditussa työehtosopimusneuvottelupöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § (vuosiloman pituus)

Sovittiin, että sopijaosapuolten välisten työehtosopimusten vuosiloman pituutta koskevista sopimusmääräyksistä poiketen työntekijä, joka on siirtynyt yhtiön palvelukseen 1.1.1994 ja jolla on ennen vuosiloman alkamista 15 vuotta vuosilomaan oikeuttavaa palvelusaikaa, saa täydeltä lomanmääräytymisvuodelta (1.4.1994 - 31.3.1995) vuosilomaa 36 + 9 arkipäivää. Lomakautena pidettyjen vuosilomapäivien määrä ei vaikuta täydeltä lomanmääräytymisvuodelta ansaittavan vuosiloman pituuteen. Lomaraha maksetaan kuitenkin enintään 36 päivältä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

PT:n Työnantajaliitto on vaatinut Postiliiton tuomitsemista maksamaan työehtosopimuslain nojalla PT:n Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työehtosopimusten ja työehtosopimuslain mukaisten velvoitteiden rikkomisesta.

PT:n Työnantajaliitto on vaatinut lisäksi Postiliiton velvoittamista korvaamaan PT:n Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Postiliitto oli lähettänyt PT:n Työnantajaliiton hallituksen puheenjohtajalle 10.3.1995 päivätyn kirjeen, jonka mukaan Postiliitto ei hyväksynyt Suomen PT-konsernin omaksumaa Postiliiton jäsenistöä syrjivää linjaa. Kirjeessä oli katsottu työnantajan syyllistyvän Postiliiton jäsenten syrjintään, koska heille ei aiottu maksaa muille työntekijöille maksettavaa voittopalkkiota. Kirjeessä oli todettu Postiliiton jäsenten poistuvan vastalauseeksi työpaikoiltaan 28.3.1995 kello 00 vuorokauden ajaksi. Kirjeessä oli myös ilmoitettu mielenilmaisujen tulevan jatkumaan tämän jälkeenkin.

Työtuomioistuin oli 24.3.1995 julistamallaan tuomiolla n:o 15 katsonut Postiliiton edellä mainitussa kirjeessä esittämän uhkauksen kohdistuneen työtaistelutoimenpiteenä asian-osaisliittojen välillä solmittujen kuljetus-, käsittely- ja jakelutehtäviä koskevan työehtosopimuksen, suunnittelijoita ja tutkijoita koskevan työehtosopimuksen, korjaamoiden ja kiinteistöhuoltoalan tehtäviä koskevan työehtosopimuksen, sanomalehdenjakajia koskevan työehtosopimuksen ja postilinjojen autohenkilöstöä koskevan työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin ja tuominnut Postiliiton hyvityssakkoon työehtosopimuslain vastaisesta menettelystä.

Postiliiton edustaja oli ollut kuulemassa työtuomioistuimen tuomion julistamista ja liiton jäsenet olivat saaneet tuomiosta tiedon useista eri tiedotusvälineistä sekä työnantajalta. Työnantaja oli edellyttänyt Postiliitolta, että se peruisi työtaistelu-uhkauksensa. Tästä huolimatta Postiliiton liittohallitus oli 27.3.1995 iltapäivällä päättänyt toteuttaa työtaistelun.

Työtaistelu oli alkanut Postiliiton liittohallituksen päätöksen mukaisesti 28.3.1995 kello 00. Työtaisteluun oli osallistunut yhteensä noin 11 000 työntekijää, jotka olivat Postiliiton jäseniä. Lähes kaikki Postiliittoon kuuluvien ammattiosastojen puheenjohtajat ja luottamusmiehet olivat olleet mukana lakossa. Lakko oli kestänyt vuorokauden ja pysäyttänyt koko Suomen postin kulun.

Työtaistelun tavoitteena oli ollut painostaa työnantajaa maksamaan Postiliiton jäsenille 2 000 markan suuruinen rahapalkkio. Tästä olisi aiheutunut työnantajalle sivukuluineen noin 40 miljoonan markan menoerä. Toteuttamalla uhkaamansa työtaistelun Postiliitto oli rikkonut tahallaan työehtosopimusten sekä työehtosopimuslain mukaista työrauhavelvoitetta.

Työnantajapuolen ja Postiliiton edustajien välillä oli 21.12.1994 neuvoteltu 14.3.1994 tehdyn työehtosopimusneuvottelupöytäkirjan edellyttämin tavoin vuosilomajärjestelyistä. Neuvotteluissa Postiliitolle oli tarjottu mahdollisuutta sopia vuosilomapäivien määrän vähentämisestä. Hyvityksenä tästä työnantaja olisi maksanut keväällä 1995 2 000 markan rahapalkkion jokaiselle sellaiselle Postiliiton jäsenelle, joka olisi kuulunut vuosilomia sopeuttavan työehtosopimuksen piiriin. Muut PT:n Työnantajaliiton kanssa samasta asiasta neuvotelleet järjestöt olivat sopineet valtion liikelaitos-ajalta periytyvien lomapäivien vähentämisestä. Heille oli tässä yhteydessä luvattu maksaa 2 000 markan suuruinen rahapalkkio.

Postiliitto oli 21.12.1994 käydyissä neuvotteluissa hylännyt työnantajapuolen esityksen vuosilomien lyhentämisestä ja 2 000 markan rahapalkkion maksamisesta. Sen sijaan Postiliitto oli sopinut pidemmistä vuosilomista.

Kun lakia Posti- ja telelaitoksen muuttamisesta osakeyhtiöksi oli valmisteltu, työnantajan ja laitoksen henkilöstöä edustavien järjestöjen välillä oli neuvoteltu aiesopimus palvelussuhteen ehdoista Posti- ja telelaitoksesta muodostettavassa osakeyhtiössä. Tässä aiesopimuksessa oli mainittu muun muassa voittopalkkiojärjestelmä. Postiliitto ei ollut allekirjoittanut aiesopimusta. Työnantaja ei tässä aiesopimuksessa eikä muussakaan yhteydessä ollut luvannut henkilöstölleen yleistä voittopalkkiojärjestelmää ilman vuosilomajärjestelyjä. Voittopalkkiojärjestelmää ei ollut voitu ottaa käyttöön juuri siitä syystä, että suurin henkilöstöjärjestö eli Postiliitto ei ollut sitä hyväksynyt. Aiesopimuksesta ilmeni, että vuosilomat ja voittopalkkio oli kytketty yhteen eli ne oli mainittu samassa sopimuksessa.

Postiliiton toimeenpanema työtaistelu oli kohdistunut jo edellä mainittujen Postiliiton solmimien viiden eri työehtosopimuksen palkkaus- ja vuosilomamääräyksiin ja rikkonut kaikkien näiden työehtosopimusten työrauha- ja valvontavelvollisuutta koskevia määräyksiä. Työtaistelu oli kohdistunut myös 21.12.1994 allekirjoitetun työehtosopimusneuvottelupöytäkirjan vuosilomaa koskeviin määräyksiin.

Postiliitto oli tahallaan rikkonut valvontavelvollisuutta, sillä se ei ollut pyrkinyt millään tavoin estämään ammattiosastojensa ja jäsentensä ryhtymistä laittomaan lakkoon. Päinvastoin Postiliitto oli kehottanut jäseniään toteuttamaan suunnitellun työtaistelun. Liittohallitus oli 27.3.1995 tehnyt nimenomaisen päätöksen, että työtaistelua ei peruta. Postiliitto oli myös lähettänyt ammattiosastoilleen ohjeet työtaistelun järjestämisestä.

Hyvityssakon määrää harkittaessa tulisi ottaa huomioon se, että työtuomioistuimen tuomiosta huolimatta Postiliiton liittohallitus oli tehnyt nimenomaisen päätöksen laittoman työtaistelun toimeenpanosta. Hyvityssakon määrässä tulisi ottaa huomioon myös lakkoon osallistuneiden henkilöiden lukumäärä ja se, että joukossa oli ollut paikallisten ammattiosastojen puheenjohtajia, toimikuntien jäseniä ja luottamusmiehiä. Työtaistelutoimenpide oli lisäksi estänyt postin kulun koko maassa. Postin maine luotettavana postin perille kuljettajana oli vaarantunut työtaistelutoimenpiteen johdosta. Tällaiset toimenpiteet heikensivät Postin mahdollisuuksia kilpailla jakelumarkkinoista ja töistä muiden kilpailevien yritysten kanssa.

Työtaistelusta oli aiheutunut suoranaista rahallista vahinkoa muun muassa siten, että Suomen PT-konsernin ajoneuvopalveluista huolehtiva 600 työntekijän PT-Autopalvelut Oy:n kohdalla menetykset koostuivat sen 31 korjaamon lakon vuoksi menettämistä työtuloista ja polttoaineen jakelupalkkioiden menetyksistä. Tälle yhtiölle lakko oli aiheuttanut vahinkoja tulon menetyksinä arviolta noin 319 000 markkaa. Postin linja-autoliikenteestä huolehtivalle Postilinjat-yksikölle oli myös aiheutunut vahinkoa tuhansien markkojen edestä, koska työnantaja oli joutunut ostamaan lupaamilleen reiteille ulkopuolisia liikennöitsijöitä huolehtimaan linja-autoajoista.

Postille vuokrattuja kuljetusajoneuvoja ei ollut voitu käyttää lakkopäivänä, vaikka vuokrat niistä oli jouduttu maksamaan tältäkin päivältä. Tällaisia tarpeettomia vuokria oli jouduttu maksamaan 185 000 markkaa. Muista vahingoista voitiin todeta muun muassa, että lakon vuoksi ruuhkautunutta postia oli jouduttu purkamaan osin ylitöin, mistä oli aiheutunut lisäkustannuksia työnantajalle. Työaikamenetysten ja ylityökustannusten ynnä muiden vastaavien menojen määrä nousi työnantajan arvion mukaan useisiin miljooniin markkoihin.

VASTAUS

Vaatimukset

Postiliitto on vaatinut esitetyn hyvityssakkovaatimuksen osalta kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta liian yksilöimättömänä. Postiliitto on muutoin vaatinut kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan tai ainakin hyvityssakon tuomitsematta jättämistä tai sen alentamista.

Postiliitto on lisäksi vaatinut PT:n Työnantajaliiton velvoittamista korvaamaan Postiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Kanteessa esitetty vaatimus, joka koski Postiliiton tuomitsemista maksamaan työehtosopimuslain perusteella hyvityssakkoa työehtosopimusten ja työehtosopimuslain velvoitteiden rikkomisesta, oli liian ylimalkainen. Näin ollen se tulisi jättää tutkittavaksi ottamatta.

Postityönantajan toiminta oli viime tilikaudella tuottanut noin miljardin markan suuruisen voiton, jonka syntymiseen oli vaikuttanut nimenomaan Postiliiton jäsenten työpanos. Voitollinen tulos oli perustunut myös siihen, että työnantaja oli eri tavoin heikentänyt henkilöstönsä työsuhde-etuuksia ja jarruttanut palkkakehitystä.

Voittopalkkion maksamisessa ei ollut kysymys tietyn suuruisen markkamäärän tarjoamisesta hyvityksenä vuosilomapäivien vähentämisestä, vaan kysymys oli ollut aiesopimuksessa ja julkisuudessa koko henkilöstölle luvatun voittopalkkiojärjestelmän käyttöön ottamisesta ja sen soveltamisesta koko henkilöstöön. Voittopalkkiojärjestelmän luonne koko henkilöstöä koskevana järjestelynä merkitsi sitä, että voittopalkkiojärjestelmän käyttöönotosta ja voittopalkkion maksamisesta oli tullut koko henkilöstön oikeus ja koko henkilöstön työsuhteiden sitova ehto, josta työnantaja ei saanut yksipuolisesti poiketa ja josta poikkeaminen merkitsi perusteetonta työntekijöiden eriarvoiseen asemaan asettamista.

Kun kysymys oli ollut vain siitä periaatteesta, sovellettiinko voittopalkkiojärjestelmää koko henkilöstöön, kuten henkilöstö oli asian aikanaan käsittänyt, ei kysymys ollut missään vaiheessa ollut siitä, että Postiliitto vaatisi palkankorotusta tai palkanlisää. Kysymys oli ollut isosta henkilöstöpoliittisesta periaatteesta.

Postiliitto ei ollut kanteessa tarkoitetuilla toimenpiteillään pyrkinyt muuttamaan työehtosopimusten vuosiloman pituutta koskevia määräyksiä. Päinvastoin työnantajapuoli oli itse halunnut muutoksia näihin määräyksiin. Työnantajapuoli ei ollut halunnut tehdä työehtosopimusta voittopalkkiojärjestelmästä eikä myöskään pitää sitä ylipäätään työehtosopimusasiana. Työtaistelu ei siten voinut näilläkään perusteilla kohdistua työehtosopimusten määräyksiin.

Koko henkilöstöä koskevan voittopalkkiojärjestelmän käyttöönottoa koskeva periaateratkaisu ei ollut palkkakysymys. Voimassa olevissa työehtosopimuksissa ei ollut määräyksiä, jotka tekisivät mistä tahansa taloudellisesti mitattavissa olevasta muutoksesta palkankorotusasian.

Postiliitto ei ollut vaatinut työnantajaa tekemään työehtosopimusta voittopalkkiojärjestelmän käyttöönotosta, vaan Postiliitto oli ainoastaan vaatinut työsopimuslain 17 §:n 3 momenttiin viitaten työnantajaa täyttämään lakimääräiset velvoitteensa tämän työehtosopimuksen ulkopuolelle jätetyn asian osalta. Näin ollen työehtosopimusten työrauhaa ja valvontavelvollisuutta koskevat lausekkeet eivät voineet tulla sovellettaviksi.

Koska kysymys oli ollut nimenomaan Postiliiton päättämästä toimenpiteestä eli passiivisen työrauhavelvollisuuden piiriin kuuluvasta asiasta, ei samalla teolla voitu rikkoa myös aktiivista työrauhavelvollisuutta. Hyvityssakkoon tuomitseminen kahteen kertaan samasta asiasta ei voinut olla mahdollista siten kuin kanteessa oli vaadittu.

Työnseisauksesta ei myöskään ollut aiheutunut työnantajalle sen ilmoittamia taloudellisia menetyksiä. Työnseisauksesta oli aiheutunut työnantajalle palkkakustannusten huomattava säästö. Työnseisauksen vuoksi tekemättä jääneet työt oli teetetty työntekijöillä seuraavana päivänä ilman, että työstä olisi maksettu työntekijöille ylimääräistä palkkaa. Työnantaja ei myöskään ollut esittänyt näyttöä siitä, että työnseisauksen vuoksi siltä olisi jäänyt saamatta tuloja tai että se olisi joutunut maksamaan ylimääräisiä vuokra- tai muita menoja.

Kun Postiliiton esittämää työtaistelu-uhkausta oli aikaisemmin käsitelty työtuomioistuimessa, kantaja oli perustellut hyvityssakon määrää työtaistelun aiheuttamilla vahingoilla. Tuomittu hyvityssakko oli ollut huomattavan korkea. Jos Postiliitto tässä jutussa tuomittaisiin hyvityssakkoon, tulisi vähentävänä seikkana ottaa huomioon jo itse asiassa samasta syystä tuomitun hyvityssakon suuruus, johon osaltaan oli ilmeisesti vaikuttanut työnantajapuolen väittämä työtaistelusta aiheutuvan vahingon suuruus ja laajuus.

Edellä esitetty työnantajan oma menettely tuli ottaa huomioon mahdollista hyvityssakkoa määrättäessä ja työtuomioistuimen tulisi myös perusteluissaan todeta tämä seikka.

Työtuomioistuimen 24.3.1995 julistama tuomio oli virheellinen siinä, että työtaistelutoimenpiteen oli katsottu kohdistuvan työehtosopimusten määräyksiin. Tuomiossa ei myöskään ollut kiinnitetty riittävästi huomioon Postiliiton esittämiin erinäisiin oikeustoimilain pätemättömyys- ja kohtuullistuttamissäännöksiin perustuneisiin vaatimuksiin. Tuomiossa ei myöskään ollut otettu huomioon työnantajan omaa menettelyä. Näiden seikkojen vuoksi Postiliitto oli päättänyt hakea tuomion purkamista korkeimmasta oikeudesta. Myös tämä seikka tulisi ottaa huomioon mahdollisesti tuomittavan hyvityssakon määrää alentavana tekijänä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Haastehakemuksessa on viitaten työtuomioistuimen 24.3.1995 julistamaan tuomioon n:o 15 todettu Postiliiton toimeenpanneen tuomiossa kysymyksessä olleessa uhkauksessa tarkoitetun työnseisauksen. Kun haastehakemuksessa on myös todettu työtuomioistuimen katsoneen uhkauksen kohdistuneen työtaistelutoimenpiteenä tuomiossa mainitun viiden eri työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin ja kun kannetta kohdistumisen osalta on vielä valmistelun aikana täsmennetty, on kanne hyvityssakkoon tuomitsemista koskevan vaatimuksen osalta riittävästi yksilöity. Tämän vuoksi työtuomioistuin hylkää kanteen tutkimista vastaan esitetyn väitteen.

Perustelut

Työtuomioistuimen 24.3.1995 julistamassa tuomiossa esitetyin tavoin on Postiliiton ja työnantajapuolen välillä joulukuussa 1994 neuvoteltu vuosilomapäivien vähentämisestä. Hyvityksenä tästä työnantajapuoli on esittänyt Postiliiton jäsenille maksettavaksi rahapalkkiota, jonka määrä on sittemmin täsmentynyt 2 000 markaksi. Ne kolme muuta liittoa, joille työnantajapuoli on esittänyt samanlaisen sopimuksen tekemistä, ovat hyväksyneet työnantajapuolen esityksen vuosilomapäivien vähentämisestä ja rahapalkkion maksamisesta. Postiliitto on kuitenkin kieltäytynyt hyväksymästä työnantajapuolen esitystä ja 21.12.1994 käydyissä neuvotteluissa on Postiliiton ja työnantajaliiton välillä sovittu työehtosopimusneuvottelupöytäkirjasta ilmenevin tavoin vuosilomapäivien säilymisestä entisen määräisinä. Työtuomioistuimen tuomiossa todetuin tavoin Postiliiton edustajille on ollut tuolloin selvää, että tämän ratkaisun hyväksyminen merkitsee Postiliiton jäsenten jäämistä rahapalkkion maksamisen ulkopuolelle.

Postiliitto on 10.3.1995 päivätyllä Suomen Posti Oy:n hallituksen puheenjohtajalle, joka myös on PT:n Työnantajaliiton hallituksen puheenjohtaja, toimittamallaan kirjeellä ilmoittanut, ettei Postiliitto voi hyväksyä Suomen PT-konsernin omaksumaa Postiliiton jäsenistöä syrjivää linjaa, jonka mukaan Postiliiton jäsenet aiotaan jättää henkilöstölle jaettavan voittopalkkion ulkopuolelle. Kirjeessä on todettu, että mikäli henkilöstön tasapuolista kohtelua ei taata, Postiliiton jäsenet poistuvat vastalauseeksi työpaikoiltaan 28.3.1995 kello 00.00 alkaen vuorokauden ajaksi ja mielenilmaisut tulevat jatkumaan myös sen jälkeen.

Työtuomioistuin on edellä mainitussa tuomiossaan katsonut Postiliiton kirjeessä esitettyjen työstä poistumista ja muiden mielenilmaisujen toimeenpanoa koskevien uhkausten tarkoituksena olleen painostaa työnantajaa suostumaan vaatimukseen 2 000 markan suuruisen, ylimääräisen lisäpalkkioon rinnastettavan voittopalkkion maksamisesta Postiliiton jäsenille. Työtuomioistuin on katsonut esitettyjen uhkausten, jotka olivat perustuneet Postiliiton hallituksen päätökseen, kohdistuneen työtaistelutoimenpiteinä kuljetus-, käsittely- ja jakelutehtäviä koskevan työehtosopimuksen, suunnittelijoita ja tutkijoita koskevan työehtosopimuksen, korjaamoiden ja kiinteistöhuoltoalan tehtäviä koskevan työehtosopimuksen, sanomalehdenjakajia koskevan työehtosopimuksen ja postilinjojen autohenkilöstöä koskevan työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin ja tuominnut Postiliiton tämän vuoksi työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työtuomioistuimen tuomiosta huolimatta Postiliiton liittohallitus on 27.3.1995 tekemällään päätöksellä päättänyt toteuttaa 10.3.1995 päivätyssä kirjeessä esitetyn työnseisauksen 28.3.1995. Viimeksi mainittuna päivänä suurin osa Postiliiton jäsenistä on ollut poissa työstä. Toimeenpannun lakon tarkoituksena on edelleen ollut painostaa työnantajaa maksamaan Postiliiton jäsenille työtuomioistuimen aikaisemmassa tuomiossa tarkoitettu 2 000 markan suuruinen rahapalkkio. Lakko on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä edellä mainittujen työehtosopimusten palkkausta koskeviin määräyksiin.

Näyttämättä on jäänyt, että lakolla olisi haluttu painostaa työnantajaa työehtosopimusten vuosilomamääräysten soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä ja että lakko siten olisi kohdistunut työehtosopimusten vuosilomamääräyksiin.

Postiliitto, jonka olisi työehtosopimuslain 8 §:n nojalla tullut osaltaan huolehtia siitä, että sen jäsenet noudattavat työehtosopimusten määräyksiä, on lakon toimeenpannessaan syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen.

Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että työn-antajapuoli olisi menettelyllään antanut aihetta työrauhavelvollisuuden rikkomiseen siten, että Postiliitto tällä perusteella tulisi jättää hyvityssakkoon tuomitsematta tai hyvityssakon määrää tällä perusteella tulisi alentaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Postiliiton maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta PT:n Työnantajaliitolle 60 000 markkaa.

Postiliitto velvoitetaan suorittamaan PT:n Työnantajaliitolle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 8 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Saloheimo, Rautiainen, Mäkilä, Leivo ja Korpela jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Eri mieltä olevan jäsen Korpelan lausunto, johon jäsen Leivo yhtyi:

Yhdyn tuomioon muilta osin, mutta tuomitsen Postiliiton maksamaan hyvityssakko työrauhavelvollisuuden rikkomisesta PT:n Työnantajaliitolle 50 000 markkaa.