Labor court dismisses collective agreement break time clause as invalid when daily work exceeds seven hours. The 20-minute break rule fails against the national law's mandatory eight-hour break. The court prioritizes statutory minimums over collective bargaining terms. The plaintiff wins the case and receives compensation for legal costs.

Pankkialan työehtosopimuksen ruokatauon vähimmäispituutta koskevien määräysten vahvistettu olevan kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain vastaiset työajan ylittäessä seitsemän tuntia vuorokaudessa. Näin ollen toimihenkilöllä, jonka työaika oli ollut 7 tuntia 24 minuuttia, olisi kuulunut 20 minuutin ruokatauon asemesta saada sanotun lain 8 §:n mukaan määräytyvä ruokatauko.

Toimihenkilöliiton jäsenjärjestön jäsenen kanne toimihenkilöliittoa vastaan jätetty tutkimatta.

Samoin jätetty tutkimatta työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomina vaatimukset, jotka perustuivat taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen sopimukseen sekä Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

Työnantajaliiton ja työnantajapankin oikeudenkäyntiväitteet hylätty.

Kantaja Pankkitoimihenkilö Terttu Pesonen Vastaajat Pankkialan Työnantajaliitto ry Pankkitoimihenkilöliitto ry Kuultava Kansallis-Osake-Pankki

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.1.1994 allekirjoitetussa pankkialan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 TYÖAIKA

3.1. Yleiset määräykset

6 § SÄÄNNÖLLINEN VUOROKAUTINEN TYÖAIKA

1. Toimihenkilön säännöllinen työaika on arkipäivisin 7 tuntia - 7 tuntia 40 minuuttia vuorokaudessa siten, että se on 37 tuntia viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § YKSILÖLLINEN TYÖAIKA

1. Pankki ja toimihenkilö voivat sopia yksilöllisestä työajasta.

2. Sovittava keskimääräinen työaika on enintään 40 tuntia viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3.2. Lepoajat

10 § RUOKAILU

1. Työnantaja järjestää toimihenkilöille mahdollisuuden lounasruokailuun, joka tapahtuu työajan ulkopuolella siten, että vuorokautisen työajan ollessa vähintään 6 tuntia on toimihenkilöllä ruokailua varten 20 minuuttia kestävä ruokatauko, ellei paikallisesti muuta sovita.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

LIITE 1

Pankkialan toimihenkilöitä koskeva TUNTIPALKKAPÖYTÄKIRJA

1 § SOPIMUKSEN ULOTTUVUUS

1. Toimihenkilöllä tarkoitetaan tässä sopimuksessa toimihenkilöä, jonka säännöllinen työaika on alle 32 tuntia viikossa tai vastaava tuntimäärä kuukaudessa, ja joka pankkialan työehtosopimuksen 1 §:n mukaan kuuluu sopimuksen soveltamisalan piiriin.

2. Tuntipalkkaisen toimihenkilön työ- ja palkkaehtoihin noudatetaan pankkialan toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta, ellei tästä sopimuksesta muuta johdu.

2 § TYÖAIKA

1. Toimihenkilön säännöllinen työaika on enintään 7 tuntia 40 minuuttia vuorokaudessa siten, että se on enintään 37 tuntia viikossa. 2. Säännöllisestä työajasta sovitaan työsopimuksella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Työnantaja järjestää toimihenkilölle mahdollisuuden lounasruokailuun, joka tapahtuu työajan ulkopuolella siten, että vuorokautisen työajan ollessa vähintään 6 tuntia on toimihenkilöllä ruokailua varten 20 minuuttia kestävä ruokatauko, ellei paikallisesti muuta sovita.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kanteessa on lisäksi viitattu muun muassa seuraaviin sopimusmääräyksiin:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1.3 TALOUDELLISIA, SOSIAALISIA JA SIVISTYKSELLISIÄ OIKEUKSIA KOSKEVA KANSAINVÄLINEN SOPIMUS

Hyväksytty YK:n yleiskokouksessa: 16.12.1966 Kansainvälinen voimaantulo: 3.1.1976 Voimaantulo Suomen osalta: 3.1.1976 Osapuolia: 126

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

B. EUROOPAN NEUVOSTO

1.6. YLEISSOPIMUS IHMISOIKEUKSIEN JA PERUSVAPAUKSIEN SUOJAAMISEKSI

(niin kuin se on muutettuna 3, 5 ja 8 lisäpöytäkirjalla) SioS 18-19/1990;HE 22/90

Avattu allekirjoittamista varten Roomassa:

4.11.1950

Kansainvälinen voimaantulo: 3.9.1953 Voimaantulo Suomen osalta: 10.5.1990 Osapuolia: 28

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I OSA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 artikla

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä tai muuta pakollista työtä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 artikla

1. Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 artikla

Jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

17 artikla

Minkään tässä yleissopimuksessa ei saa tulkita suovan millekään valtiolle, ryhmälle tai henkilölle oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai tehdä sellaista tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin tässä yleissopimuksessa tunnustettu oikeus tai rajoittaa niitä enemmän kuin tässä yleissopimuksessa on sallittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I.7 EUROOPAN SOSIAALINEN PERUSKIRJA 43-44/1991;HE 266/1990

Avattu allekirjoittamista varten Torinossa:

18.10.1961

Kansainvälinen voimaantulo: 26.2.1965 Voimaantulo Suomen osalta: 29.5.1991 Osapuolia: 20

Hyväksymiskirjan tallentamisen yhteydessä Suomi on antanut seuraavan selityksen: Peruskirjan 20 artiklan mukaisesti Suomi sitoutuu noudattamaan peruskirjan seuraavia määräyksiä: 1 artikla, 2 artikla, 3 artiklan 3 kohta, 5 artikla, 6 artikla, 7 artiklan 1, 2, 3, 4, 5, 7, 8 ja 10 kohta, 8 artiklan 2 kohta, 9-18 artikla ja 19 artiklan 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8 ja 9 kohta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Pesonen on kanteessaan Pankkialan Työnantajaliittoa ja Pankkitoimihenkilöliittoa vastaan vaatinut työtuomioistuinta ratkaisemaan, ovatko pankkialan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen ja tuntipalkkapöytäkirjan ruokatauon vähimmäispituutta koskevat kohdat verrattuina työehtosopimuksen ja tuntipalkkapöytäkirjan mahdollistamiin työpäivien enimmäispituuksiin sisällöltään kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 8 §:n vastaiset työpäivän ylittäessä seitsemän tuntia, ja ovatko nämä ruokataukomääräykset siten tahi siltä osin kuin työpäivä ylittää seitsemän tuntia lainvastaiset ja näin ollen pätemättömät, ja ovatko sopimuspuolet ylittäneet sanotun 8 §:n pakottavuuden vuoksi työehtosopimuslain mukaisen säännöstämiskompetenssinsa rajat, sekä onko hänen kohdallaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4 artiklan 2 kappaleen pakollisen työn kieltoa rikottu lainvastaisella työehtosopimuksella.

Pesonen on lisäksi vaatinut työtuomioistuinta ratkaisemaan, onko Pankkitoimihenkilöliiton toiminta kokonaisuudessaan muodostanut ammattiliiton hallitsevan aseman väärinkäytön suhteessa kanneoikeuden kohtuulliseen aikaan työnantajaliittoa vastaan.

Kansallis-Osake-Pankkia vastaan esittämässään vaatimuksessa Pesonen on vaatinut työtuomioistuinta ratkaisemaan, onko hänellä ollut 5.4.1994 lukien 5.2.1995 saakka kauppatyöaikalain 8 §:n vastainen ruokatauko.

Lisäksi Pesonen on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen.

Kanteen perustelut

Kantaja toimi tuntipalkkaisena pankkitoimihenkilönä KOPRuoholahdenkadun konttorissa Helsingissä. Hänen työaikansa oli ollut 5.4.1994 lukien kello 8.50 - 16.34, josta palkallinen työaika 7 tuntia 24 minuuttia ja ruokatauko 20 minuuttia omalla ajalla.

Liitot olivat ruokailutauon pituudesta sopiessaan ylittäneet kauppaliikkeiden ja toimistojen työajasta annetun lain 8 §:n säännöksen pakottavuuden vuoksi säännöstämiskompetenssinsa rajat. Ne eivät olisi saaneet mennä sopimaan ruokatauon lepoaikaminimiä alle puoleksi tunniksi, koska työpäivä työehtosopimuksen mukaan voi ylittää 7 tuntia eikä pankkityö ollut periodityötä.

Ruokatauon pituus vaihteli paikallisesta sopimismahdollisuudesta johtuen pankkiryhmittäin ja myös pankkiryhmien sisällä.

Kun uudesta työehtosopimuksesta oli saatu luottamusmiestiedote 22.11.1993, oli kantaja heti joulukuun alussa soittanut Pankkitoimihenkilöliittoon puhuen siitä ristiriidasta, mikä ruokatauon suhteen vallitsi kauppaliikkeiden ja toimistojen työajasta annetun lain 8 §:n 5 momentin ja työehtosopimuksen välillä. Tämän jälkeen kantaja oli jatkuvasti ollut yhteydessä liittoonsa kysellen asiaa. Tammikuun puolivälissä 1994 oli kantajan työpaikalla uusi pankinjohtaja ottanut sen kannan, että ruokatauko pankin konttorissa oli virallisesti 20 minuuttia. Kantaja oli yrittänyt saada asiaansa eteenpäin pankin sisällä neuvottelutietä. Hän oli esittänyt neuvottelupyynnön 3.3.1994. Kantajan yritettyä saada Pankkitoimihenkilöliittoa saattamaan asian työtuomioistuimeen liitto oli 21.6.1994 toimittanut kieltäytymistodistuksen telefaxilla. Kesäkuun lopulla kantaja oli saanut kirjallisen vahvistuksen kieltäytymisestä.

Työntekijällä ei työtuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ollut katsottu olleen oikeutta kohdistaa kannettaan työntekijäliittoa vastaan edes silloin, kun hänellä oli osallisena sidotun liiton kieltäytymisen johdosta oikeus kanteen nostamiseen. Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräysten mukaan työntekijällä on oikeus oikeudenkäyntiin työntekijäliittoa vastaan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulisi syrjäyttää vanhempi laki. Pankkitoimihenkilöliitto oli loukannut oikeutta saada kanne vireille kohtuullisessa ajassa ja käyttänyt hallitsevaa asemaansa väärin suhteessa kanneoikeuteen työnantajaliittoa vastaan.

Yksilön kanneoikeus työnantajaliittoa vastaan oli työtuomioistuimesta annetussa laissa vajavaisesti turvattu, ja kanneoikeuden kohtuullinen aika oli jäänyt tyystin työtuomioistuimesta annetussa laissa toteutumatta. Pankkitoimihenkilöliiton vastahakoisuus ja passiivisuus olivat viivästyttäneet kohtuuttomasti asian vireille saamista.

Liitolla oli hallitseva asema jäsenen kanneoikeuden alkamisen kannalta, sillä oikeusturvan alkamisen ajankohta työnantajaliittoa vastaan oli riippuvainen oman liiton myötävaikutuksesta.

Yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappale sisälsi vaatimuksen kohtuullisen ajan kuluessa tapahtuvasta oikeudenkäynnistä. Työntekijän kanneoikeuden täydellinen puuttuminen omaa liittoa vastaan työehtosopimusriidassa työtuomioistuimesta annetussa laissa sinänsä jo muodosti itsessään välittömän loukkauksen perustavan laatuiseen ihmisoikeuteen, oikeuteen oikeudenkäyntiin. Itsenäistä kanneoikeutta ei ollut myöskään työnantajaliittoa vastaan, koska työntekijä astui työntekijäliiton sijaan vain tietyin edellytyksin.

Työehtosopimuksen neuvottelulauseke edellytti, että edeltävät neuvottelut oli käyty tahi ellei niitä käydä, että neuvottelujen käymättä jääminen tuli työntekijän tietoisuuteen, jotta työntekijä voisi käyttää hyväkseen työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin säätämää mahdollisuutta.

Lepoajasta sopiminen kuului sinänsä työmarkkinaosapuolten säännöstämiskompetenssiin. Koska kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 8 § oli pakottava työaikasuojelunormi, lepoajasta sai sopia alaspäin vain asianomaisen lain rajoihin saakka. Lain lepoaikaminimeistä voitiin poiketa vain työntekijän eduksi työehtosopimuksella. Työnantajalla oli työsopimuslain mukaan velvollisuus järjestää työ niin, että työntekijä saa tarpeeksi aikaa lepoa ja virkistystä ja kehitystä varten sekä kansalaisvelvollisuuksien täyttämiseen. Työnantajaliitto ei voi työehtosopimuksella vapauttaa jäseniään lain velvollisuuksista työntekijää kohtaan työntekijäliiton tai työntekijän suostumuksellakaan.

Lain tulkinnan perusteet lähtivät lain syntyhistoriasta. Hallituksen esityksestä kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 8 §:n muuttamiseksi (63/1987/250) samoin kuin esityksestä työaikalain 16 §:n muuttamiseksi (63/1987/249) selvisi, että lain muutoksella tehtiin mahdolliseksi poiketa vuorokautisesta lepoajasta paikallisin työehtosopimuksin. Asiasta ei voitaisi esityksen mukaan kuitenkaan sopia paikallisesti vastoin valtakunnallisen työehtosopimuksen määräyksiä. Lepoaikaa ei missään tapauksessa voitaisi sopia puolta tuntia lyhyemmäksi.

VASTAUKSET

Pankkitoimihenkilöliiton vastaus

Pankkitoimihenkilöliitto on työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 1 momenttiin viitaten katsonut, että liitto ei voinut esiintyä oikeudenkäynnissä vastaajana.

Liitto on vaatinut, että työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomat kannevaatimukset, joissa on kysymys oikeudesta kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenkäyntiin, ammattiliiton hallitsevan aseman väärinkäytöstä, pakkotyön ja muun pakollisen työn kiellosta sekä oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon jätettäisiin tutkimatta. Jollei kannetta jätetä tutkimatta, se olisi hylättävä.

Perustelut

Työnantajaliiton eräs keskeinen vaatimus syksyn 1993 neuvotteluissa oli työajan pidentäminen. Tämä toteutui eräiltä osin, muun muassa päivittäistä työhön sidonnaisuusaikaa pidentämällä. Sopimusratkaisun myötä laadittiin työajan ja ruokatauon osalta osin uudet tekstit.

Työtuomioistuimen tulisi ottaa kantaa määräyksiin kokonaisuutena, eli siihen, ovatko normit kokonaisuudessaan kauppatyöaikalain mukaisia. Kanteen hyväksyminen rajoittaisi liittojen mahdollisuutta sopia yritysten ja toimihenkilöiden tarpeiden mukaan.

Liittojen pyrkimyksenä oli työhön sidonnaisuusajan mahdollisimman pieni piteneminen ja ruokailumahdollisuuden säilyminen ennallaan. Kummankaan sopijaosapuolen tavoitteena ei ollut sopimuksen kirjoittaminen niin, että työhön sidonnaisuusaika jatkossa pitenisi.

Ruokailumahdollisuus kirjattiin tavalla, joka ehkä voidaan periaatteessa kyseenalaistaa, kuten kantaja on tehnyt. Kauppatyöaikalain 8 § on ristiriitainen. Alkuperäiseen tekstiin on tehty lisäys (250/1987), jolloin ei ole tarkkaan harkittu sen yhteensopivuutta aikaisempiin säännöksiin. Laki mahdollistaa useampia lainmukaisia työehtosopimuksen kirjoittamistapoja.

Kauppatyöaikalain 8 §:n 7 momentin mukaan oli mahdollista sopia siitä, että ruokataukoa ei lueta työaikaan. Pankkialan työehtosopimus ei myöskään voi olla ristiriidassa kauppatyöaikalain 8 §:n 5 momentin kanssa, koska ruokailusta on sovittu kauppatyöaikalain 5 §:n mukaisella työehtosopimuksella.

Liitot olivat solmineet työehtosopimuksen vilpittömässä mielessä valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen pohjalta. Sovintoehdotus ja tältä pohjalta solmittu työehtosopimus eivät olleet liittojen kannan mukaan kauppatyöaikalain vastaiset. Pankkitoimihenkilöliitto ei ollut syyllistynyt säännöstämiskompetenssin ylittämiseen.

Kun Pesonen oli saanut vaatimansa pituisen ruokatauon, ei hänellä omalta osaltaan ollut asiassa oikeussuojan tarvetta.

Pankkialan Työnantajaliiton ja Kansallis-Osake-Pankin vastaus

Pankkialan Työnantajaliitto, jonka esittämään jutussa kuultu Kansallis-Osake-Pankki osaltaan on yhtynyt, on vaatinut, että kanne siltä osalta kuin se koski kysymystä oikeudesta kohtuullisen ajan kuluttua oikeudenkäyntiin, pakkotyön ja muun pakollisen työn kieltoa sekä oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon oli työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomina jätettävä tutkimatta.

Muilta osin liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkoineen.

Perustelut

Työehtosopimuksen osapuolet ovat olleet pankkialan työehtosopimuksen 10 §:n ja tuntipalkkapöytäkirjan 2 §:n 5. kohdan työehtosopimusmääräyksistä yksimieliset. Sopimusosapuolet olivat vakiintuneesti tulkinneet kauppatyöaikalakia siten, että valtakunnallisilla työmarkkinajärjestöillä oli oikeus sopia työehtosopimuksella ruokailusta ja lepotauoista. Marraskuussa 1993 solmitun työehtosopimuksen mukaan ruokatauon pituus oli paikallinen sopimuskysymys, jolloin sopimusosapuolina olivat työnantaja ja luottamusmies tai esimies ja alainen.

Pesonen voinee työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n nojalla ajaa kannetta työtuomioistuimessa vain omasta puolestaan, varsinkin kun osallisliittojen välillä asiasta ei ole erimielisyyttä. Tällöin kantajalla tulee olla asiassa myös henkilökohtainen oikeudellinen intressi.

Pesonen työskentelee Kansallis-Osake-Pankin Ruoholahden konttorissa osa-aikaisena pankkitoimihenkilönä. Paikallisen sopimuksen mukaan konttorissa oli ruokatauon pituudeksi sovittu 20 minuuttia. Saadun tiedon mukaan kantaja ei käy ollenkaan syömässä pankin tarjoamaa lounasta, jolloin työehtosopimuksen ja paikallisen sopimuksen mukaisesti hänellä oli joka tapauksessa 20 minuutin lepotauko, jota ei lueta työaikaan. Lepotauon aikana hänellä on oikeus poistua työpaikalta. Kantajan työaika on 7 tuntia 24 minuuttia ja työhön sidonnaisuusaika on siten 7 tuntia 44 minuuttia. Mitään työaikavalvontaa ei ruokatauon suhteen ollut järjestetty, joten käytännössä ruokailu on voinut kestää yli 20 minuuttia. Mikäli ruokataukoa kanteessa tarkoitetulla tavalla pidennetään 10 minuuttia, kantajan työhönsidonnaisuusaika pitenee vastaavasti. Helmikuun 6 päivästä 1995 lähtien Pesosella oli ollut 30 minuutin mittainen ruokailutauko.

Kansallis-Osake-Pankissa ruokatauko sovitaan työehtosopimuksen mukaisesti työpaikkakohtaisesti, jolloin monissa konttoreissa oli sovittu myös 30 minuutin mahdollisuudesta ruokailuun. Edelleen työnantajan ilmoituksen mukaan ruokailumahdollisuudesta voitiin eräissä tapauksissa sopia myös yksilökohtaisesti. Mitään työaikavalvontaa ei konttoreissa ollut järjestetty 20 minuutin ruokatauonkaan noudattamisen osalta, vaan kysymys oli lähinnä vain laskennallisesta ajasta.

Edellä esitetyn perusteella kantajalla ei ollut tässä asiassa oikeudellista intressiä, joten kanne tulisi jo tällä perusteella hylätä.

Pankkialan voimassa oleva työehtosopimus oli solmittu 22.11.1993 valtakunnansovittelijan 18.11.1993 tekemän sovintoesityksen pohjalta.

Marraskuussa 1993 solmitun työehtosopimuksen mukaan toimihenkilön säännöllinen työaika on arkipäivisin 7 tuntia - 7 tuntia 40 minuuttia vuorokaudessa siten, että se on 37 tuntia viikossa. Tasan jaettuna työaika on 7 tuntia 24 minuuttia vuorokaudessa. Ruokatauon pituus oli työehtosopimuksen mukaan paikallinen sopimuskysymys. Sopimusmuutos koski vain vallitsevan ruokailukäytännön muuttamista siinä suhteessa, että aiemmin säännöllisesti toistuvat eripituiset tauot ruokailun vuoksi luetaan nyt työehtosopimusmääräyksen perusteella työajan ulkopuolelle 20 minuutin pituisena ajanjaksona. Muutos perustui nimenomaisesti kauppatyöaikalain 8 §:n 7 momenttiin. Sopimusmääräyksellä ei siis ollut vaikutusta pankkialan ruokataukokäytäntöön muutoin kuin työajaksi laskemisen osalta. Esimerkiksi Kansallis-Osake-Pankissa työajan ulkopuolista aikaa lasketaan, ellei paikallisesti muuta ole sovittu, ruokataukoa varten 20 minuuttia riippumatta siitä, miten kauan toimihenkilö syö.

Marraskuun 22 päivänä 1993 voimaan tulleen työehtosopimuksen mukaan ruokataukoa ei lueta työaikaan. Edellä esitetyn mukaisesti tästä voitiin kiistatta sopia kauppatyöaikalain 8 §:n 7 momentin perusteella. Työehtosopimusmääräys ei myöskään ollut ristiriidassa kauppatyöaikalain 8 §:n 1 tai 5 momentin kanssa, koska määräyksestä oli sovittu kauppatyöaikalain 5 §:n mukaisessa työehtosopimuksessa, ja pankkialan työehtosopimus on sanotussa lainkohdassa tarkoitettu alan valtakunnallinen työehtosopimus.

Vastaavanlaisia työehtosopimusmääräyksiä työaikaan luettavista alle puolen tunnin ruokatauoista on ollut myös muilla sopimusaloilla. Esimerkiksi apteekkialalla on farmaseuttista henkilöstöä koskevan työehtosopimuksen 28 §:ssä asiasta määräys. Myös majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 5 §:ssä on lepoaikoja ja aterioita työn aikana koskeva määräys.

Kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 8 §:n 1 momentin mukaan vuorokautinen lepoaika on yksi tunti, milloin työaika on vuorokaudessa seitsemää tuntia pitempi. Lain 8 §:n 5 momentin mukaan tunnin mittaisesta lepoajasta voidaan poiketa työsuojelupiirin poikkeuslupajaoston luvalla tai työehtosopimuksella. Lepoaikaa ei saada sopia puolta tuntia lyhyemmäksi eikä 5 §:ssä tarkoitetusta työehtosopimuksesta poiketen.

Lainsäännös oli sinänsä tulkinnanvarainen, koska alkuperäiseen tekstiin oli lisätty uusia momentteja. Säännös kuitenkin mahdollisti useampia lainmukaisia työehtosopimuksen kirjoittamistapoja. Edellä esitetyn mukaisesti sanotun säännöksen nojalla oli myös mahdollista sopia tai saada poikkeuslupa sille, ettei työntekijälle anneta lepoaikaa lainkaan, vaan hänelle annetaan mahdollisuus aterioida työn aikana. Tässäkin suhteessa kantajan käsitys puolen tunnin ehdottomasta rajasta oli ristiriitainen.

Muutettaessa kauppatyöaikalain 8 §:n 5 momenttia 6.3.1987 annetulla lailla (250/87) haluttiin sallia mahdollisuus poiketa myös paikallisella työehtosopimuksella yhden tunnin mittaisen vuorokautisen lepoajan antamisesta. Sitä vastoin lainmuutoksella ei ollut tarkoitus puuttua valtakunnallisten työehtosopimusten sisältöön, jollainen muun muassa pankki-alan työehtosopimus on. Tämä ilmenee myös kauppatyöaikalain 8 §:n 5 momentin sanamuodosta..."eikä 5 §:ssä tarkoitetusta työehtosopimuksesta poiketen".

Ennen vuoden 1987 lainmuutosta kauppatyöaikalaissa ei ollut sopimismahdollisuuden osalta puolen tunnin rajoitusta, joten valtakunnallisella työehtosopimuksella oli mahdollista sopia alle puolen tunnin ruokatauoista. Myöskään kansainväliset sopimukset eivät ole rajoittaneet ko. sopimusmahdollisuutta. Kun puolen tunnin rajoitus otettiin lakiin, sillä oli selvästikin tarkoitus rajoittaa vain paikallisella työehtosopimuksella solmimista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Pankkitoimihenkilöliitto, joka Pesosen vaatimuksesta on haastettu juttuun vastaajaksi, on vedoten työtuomioistuimesta annetun lain säännöksiin katsonut, että se ei voi olla työehtosopimuksen pätevyyttä koskevassa oikeudenkäynnissä vastaajana, vaan ainoastaan kuultavana. Edelleen liitto on katsonut, ettei työtuomioistuin ole toimivaltainen käsittelemään vaatimuksia, jotka on perustettu Euroopan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen määräyksiin oikeudesta kohtuullisen ajan kuluessa tapahtuvaan oikeudenkäyntiin ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa mainittujen oikeuksien suojaan ammattiliiton hallitsevan aseman väärinkäytöltä samoin kuin määräyksiin oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon, koska kysymys näiltä osin on vaatimuksista, jotka kohdistuvat liiton sisäiseen toimintaan.

Työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n asianosaiskelpoisuutta koskevat säännökset huomioon ottaen työtuomioistuin - tuomiossaan nro 57 vuodelta 1972 omaksumansa tulkinnan mukaisesti - katsoo, ettei työehtosopimuksen pätevyyttä koskevaa riitaa voida työtuomioistuimessa ajettavalla kanteella ratkaista työehtosopimukseen toimihenkilöpuolella osallisen Pankkitoimihenkilöliiton ja tähän sopimukseen sidotun Pankkitoimihenkilöliiton jäsenjärjestön jäsenen välisessä oikeudenkäynnissä. Tämän vuoksi työtuomioistuin jättää Pesosen Pankkitoimihenkilöliittoon kohdistamat, työehtosopimuksen pätemättömyyteen perustetut vaatimukset tutkimatta. Samalla työtuomioistuin toteaa, että Pankkitoimihenkilöliittoa on kuultu asiassa.

Mitä tulee kanteessa esitettyihin, Pankkitoimihenkilöliiton epäasialliseen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen sopimuksen sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräysten vastaiseen menettelyyn perustuviin vaatimuksiin, niin työtuomioistuin toteaa, että niiltä osin kysymys ei ole työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:ssä tarkoitetusta työtuomioistuimen käsiteltävästä ja ratkaistavasta riita-asiasta. Tämän vuoksi työtuomioistuin jättää myös nämä vaatimukset toimivaltaansa kuulumattomina tutkimatta.

Pankkialan Työnantajaliitto ja Kansallis-Osake-Pankki ovat puolestaan väittäneet, että työtuomioistuin ei ole toimivaltainen tutkimaan kannetta siltä osin, kuin vaatimukset on perustettu siihen, että puheena oleva työehtosopimusmääräys on Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisena pätemätön katsoen lisäksi, että Pesosella ei ole oikeudellista tarvetta ajaa kannetta tässä asiassa.

Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena muun muassa työntekijöiden työehtosopimuksia koskevat riita-asiat, kun kysymys on työehtosopimuksen pätevyydestä. Onko työehtosopimus pätemätön sen vuoksi, että se on Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen - vastaavasti kuin kysymys siitä, onko työehtosopimus kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain vastainen, mihin kanteessa myös on vedottu - , on kanteen hyväksymistä tai hylkäämistä koskeva asiakysymys eikä oikeudenkäynnin edellytyksiä koskeva kysymys. Pätemättömäksi väittämäänsä työehtosopimukseen sidottuna Pesosella on oikeudellinen tarve saada asia ratkaistuksi työtuomioistuimessa siitä huolimatta, että Kansallis-Osake-Pankki on sittemmin oikeudenkäynnin aikana muuttanut ruokataukojärjestelyjä Pesosen vaatimalla tavalla. Näin ollen työtuomioistuin hylkää Pankkialan Työnantajaliiton ja Kansallis-Osake-Pankin oikeudenkäyntiväitteet.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 8 §:n 1 ja 5 momentti, sellaisena kuin viimeksimainittu lainkohta on 6.3.1987 annetussa laissa, kuuluvat seuraavasti:

1 momentti: Vuorokautiset lepoajat. Työajan ollessa vuorokaudessa seitsemää tuntia pitempi on työntekijälle, jäljempänä tässä pykälässä mainituin poikkeuksin, annettava työn aikana ainakin yksi säännöllinen, vähintään tunnin kestävä lepoaika, jonka aikana hän saa esteettömästi poistua työpaikalta.

5 momentti: Edellä 1, 3 ja 4 momentissa mainituista säännöksistä voidaan poiketa työsuojelupiirin työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaoston luvalla tai työehtosopimuksella. Lepoaikaa ei saa kuitenkaan sopia 1 momentissa tarkoitetussa työssä puolta tuntia lyhyemmäksi eikä 5 §:ssä tarkoitetusta työehtosopimuksesta poiketen.

Vuoden 1987 lainmuutoksella mahdollistettiin lakisääteisestä tunnin lepoajasta poikkeaminen myös paikallisella työehtosopimuksella. Hallituksen esityksen (HE n:o 178/1986) mukaan lakisääteinen vuorokautinen lepoaika on paitsi ruokailu- myös virkistäytymistauko ja varsinkin raskaissa ja kuluttavissa töissä riittävän pitkä lepoaika on työsuojelullisesti tärkeä. Tämän vuoksi lepoaikaa ei voitaisi ehdotuksen mukaan sopia puolta tuntia lyhyemmäksi.

Vaikka lain 8 §:n 5 momentin sanamuotoa voidaan pitää jossain määrin tulkinnanvaraisena, säännöstä on työtuomioistuimen mielestä erityisesti lain esitöiden valossa tulkittava niin, että säännöksessä tarkoitettua lyhyemmistä lepoajoista ei voida sopia myöskään valtakunnallisella työehtosopimuksella.

Kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 8 §:n 7 momentin mukaan jos säännöllisesti toistuvista tauoista on sovittu valtakunnallisessa työehtosopimuksessa, luetaan tällainen tauko, jollei työehtosopimuksessa toisin määrätä, työaikaan, jos työntekijä ei sinä aikana saa esteettömästi poistua työpaikalta. Tästä taukoja koskevasta säännöksestä, johon työehtosopimuksen solmineet liitot ovat kantansa tueksi vedonneet, ei kuitenkaan ole johdettavissa lain 8 §:n 5 momentissa säädettyä laajempaa oikeutta sopia lain 8 §:n 1 momentin tarkoittamasta vuorokautisesta lepoajasta.

Pankkialan toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa tai tuntipalkkapöytäkirjassa ei ole sovittu ruokailua koskevan tauon lisäksi muusta tauosta siltä varalta, että vuorokautinen työaika on seitsemää tuntia pitempi. Kun sopijaosapuolten on katsottava tarkoittaneen sopia työehtosopimuksessa kattavasti lepoajoista työajan pituudesta riippumatta, työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksen kyseinen määräys 20 minuutin ruokailutauosta kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 8 §:n 1 ja 5 momentin säännökset huomioon ottaen ei ole pätevänä työehtosopimusmääräyksenä sovellettavissa, jos toimihenkilön työaika on vuorokaudessa pitempi kuin seitsemän tuntia.

Pesonen ei ole oikeudenkäynnissä väittänyt, että kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain säännökset olisivat ristiriidassa niiden Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräysten kanssa, joihin hän on Pankkialan Työnantajaliittoa ja Kansallis-Osake-Pankkia kohtaan esittämiensä vaatimusten perusteeksi viitannut. Todetessaan edellä esitetyllä tavalla pankkialan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 10 §:n ja tuntipalkkapöytäkirjan sitä vastaavan 2 §:n 5 kohdan määräyksen kanteen tarkoittamassa tilanteessa lain pakottavan säännöksen vastaisena pätemättömäksi työtuomioistuin toteaa, että asiassa ei ole tarvetta ottaa erikseen kantaa siihen, olisiko kyseinen määräys pätemätön myös viitattujen Euroopan ihmisoikeussopimuksen tai muiden kanteessa mainittujen kansainvälisten sopimusten määräysten vastaisena.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että pankkialan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen ja tuntipalkkapöytäkirjan ruokatauon vähimmäispituutta koskevat määräykset ovat kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 8 §:n 1 ja 5 momentin vastaiset työajan ylittäessä seitsemän tuntia vuorokaudessa. Näin ollen Pesosella, jonka työaika 5.4.1994 ja 5.2.1995 välisenä aikana on ollut 7 tuntia 24 minuuttia on ollut oikeus työehtosopimuksen mukaisen 20 minuutin ruokatauon asemesta saada kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 8 §:n mukaan määräytyvä ruokatauko.

Pankkialan Työnantajaliitto ja Kansallis-Osake-Pankki velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Pesosen oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Rautiainen, Mäkilä, Pystynen ja Ahokas-Kelotie jäseninä. Esittelijä on ollut Silvola.

Tuomio on yksimielinen.