Labor court rules collective agreement on dismissal does not override Employment Act provisions for agricultural workers.

Kysymys kunnan oikeudesta lomauttaa työsuhteessa oleva maatalouslomittaja.

Kysymys myös työtuomioistuimen toimivallasta lausuntoasiassa.

Kuultavat Kunnallinen työmarkkinalaitos AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS ry Kunta-alan unioni ry Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, Akava ry:n, Kuntaalan unioni ry:n, STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTKJ ry:n ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVKV ry:n välillä 19.2.1992 allekirjoitetussa kunnallisessa yleisessä virka ja työehtosopimuksessa 1992 1993 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I LUKU YLEINEN OSA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Sopimuksen voimassaolo ja suhde aikaisempiin palvelussuhteen ehtoihin

1 mom. Tämä sopimus on voimassa 31.10.1993 saakka. Tämä sopimus voidaan kuitenkin 31.12.1992 mennessä irtisanoa palkkamääräysten osalta päättymään 31.1.1993. Sopimuksen voimassaolo jatkuu 31.10.1993 jälkeen vuoden kerrallaan, jollei sitä jommaltakummalta puolelta kirjallisesti irtisanota vähintään kuusi viikkoa ennen sopimuskauden päättymistä. Irtisanomisesta huolimatta tämän sopimuksen määräykset ovat voimassa, kunnes yhteisesti todetaan neuvottelujen uudesta sopimuksesta päättyneen tai joku osapuoli kirjallisesti ilmoittaa katsovansa neuvottelut päättyneiksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IX LUKU TYÖNTEKIJÄN LOMAUTTAMINEN JA TYÖSUHTEEN PÄÄTTYMINEN

138 § Työntekijän lomauttaminen

Työntekijät

1 mom. Työntekijän lomauttaminen määräytyy työsopimuslain asianomaisten säännösten mukaisesti, kuitenkin ottaen huomioon, mitä jäljempänä 2-5 momenteissa ja 141 §:ssä on asiasta määrätty.

Soveltamisohje:

Lomauttamista koskevia työsopimuslain säännöksiä (TSL 30-30 b §:t) ei ole otettu tämän sopimuksen osaksi, mutta ne on tämän sopimuksen käyttämisen helpottamiseksi kopioitu sopimuksen loppuun. Säännösten sisältöä on myös lyhyesti selostettu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeessä A 2/1992.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, Akavan, Kunta-alan unionin, Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:n ja Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry:n välillä 9.12.1993 allekirjoitetussa ja 1.12.1993 voimaantulleessa kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa 1994 on samansisältöinen 138 §:n määräys kuin edelle on jäljennetty.

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Maatalouslomittaja Jaana Maria Koskiniemi on Karstulan kuntaa vastaan Saarijärven käräjäoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut, että Karstulan kunnanvaltuusto oli 8.3.1993 päättänyt lomauttaa kunnan palveluksessa olevan henkilöstön kahdeksi viikoksi kunnan vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi. Karstulan kunnanhallitus oli katsonut 30.8.1993, ettei kunnanvaltuuston edellä mainittua päätöstä voitu muotoseikkojen vuoksi toteuttaa maatalouslomittajien kohdalla kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 143 §:n nojalla. Kunnanhallitus oli kuitenkin katsonut, että maatalouslomittajia ei voitu asettaa eriarvoiseen asemaan lomautuksen suhteen kuin muu kunnan palveluksessa oleva henkilöstö. Tämän vuoksi kunnanhallitus oli päättänyt, että maatalouslomittajat määrätään kahdeksi viikoksi palkattomalle lomalle vuoden 1993 aikana kunnan ja kuntainliiton viranhaltijoiden virantoimituksen ja työntekijöiden työnteon palkattomasta keskeyttämisestä määräajaksi annetun lain (1239/1992) nojalla.

Koskiniemi oli ollut lomautettuna 25.-31.10., 8.12., 19.12. ja 27.-31.12.1993 eli yhteensä 14 päivää. Koskiniemen lomauttaminen oli ollut kuitenkin lainvastainen. Edellä mainitun lain (1239/1992) 1 §:n mukaan kunnan palveluksessa olevan työntekijän työnteko voidaan keskeyttää enintään kolmeksi viikoksi kalenterivuoden aikana päättämällä työnteon palkattomasta keskeyttämisestä (palkaton loma), jos siihen on kunnan taloudelliseen asemaan liittyvä syy. Lain 7 §:n 2 momentissa kuitenkin säädetään, että mikäli laki on ristiriidassa ennen lain voimaantuloa tehdyn työ- tai virkaehtosopimuksen kanssa, ovat työ- tai virkaehtosopimuksen määräykset noudatettavina sopimuksen voimassaoloaikana lainsäännösten estämättä. Laki oli tullut voimaan 15.12.1992. Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1992 - 1993 138 §:n mukaan työntekijän lomauttaminen määräytyy työsopimuslain asianomaisten säännösten mukaisesti.

Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 1994-28 tuonut julki periaatteen, että työ- ja virkaehtosopimuksen lomautusmääräykset syrjäyttivät lain 1239/1992 säännökset.

Työsopimuslain 30 §:n mukaan työnantajalla oli oikeus lomauttaa työntekijä tilanteessa, jossa työnantaja voi irtisanoa tai purkaa työsopimuksen. Karstulan kunnalla ei ollut ollut työsopimuslain 37 §:n mukaisia irtisanomisperusteita lomautukselle. Myöskään työsopimuslain 37 a §:n mukaiset perusteet eivät tulleet kysymykseen. Maatalouslomittajien työ ei ollut Karstulan kunnassa vähentynyt, vaan lomautettujen työntekijöiden työt oli teetetty lomautusaikana sijaisilla. Lisäksi Karstulan kunta oli vuonna 1993 jatkanut erään maatalouslomittajan määräaikaista työsuhdetta vuodella ja lisännyt erään osa-aikaisen maatalouslomittajan työaikaa 60 prosentista 70 prosenttiin.

Koskiniemen lomautuksesta ei kunnalle ollut syntynyt myöskään kustannussäästöä, koska maatalousyrittäjien lomituspalveluista annetun lain 23 §:n mukaan lomituspalvelusta aiheutuvat tarpeelliset käyttökustannukset maksettiin kunnalle valtion varoista. Kunnalta oli jäänyt siten saamatta lomautusajalta valtionapu ja verotulo lomautusajan palkasta. Koskiniemelle oli aiheutunut lomautuksesta kahden viikon saamatta jäänyttä palkkaa vastaava 3 800 markan suuruinen vahinko.

Koskiniemi on vaatinut kunnan velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena laittomasta lomauttamisesta 3 800 markkaa korkoineen.

VASTAUS

Karstulan kunta on vastauksessaan kiistänyt kanteen ja katsonut, että laki 1239/1992 oli erityislaki, jonka nojalla se oli ollut oikeutettu työsopimuslain lomautusmääräysten sijasta määräämään Koskiniemen palkattomalle lomalle. Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 1 momenttia ei voitu pitää sellaisena työehtosopimuksen määräyksenä, jota edellä mainitun lain 7 §:n 2 momentin mukaisesti tulisi soveltaa Koskiniemen lomauttamiseen. Mikäli olisi olemassa kuntien työntekijöiden lomautusta koskeva työehtosopimus, joka estäisi mainitun erityislain soveltamisen, kuuluisi juttu siinä tapauksessa työtuomioistuimen ratkaistavaksi ja se olisi jätettävä käräjäoikeudessa sen toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Saarijärven käräjäoikeus on 18.11.1994 päivätyssä kirjallisessa lausuntopyynnössään pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, onko esillä olevassa tapauksessa asianosaisten väliseen riitaan sovellettava kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentin määräystä, mitä tarkoitetaan mainitun 1 momentin lauseella "lomauttaminen määräytyy työsopimuslain asianomaisten säännösten mukaisesti" ja syrjäyttääkö mainittu 1 momentti lain 1239/1992 soveltamisen lain 7 §:n 2 momentin mukaisesti. Käräjäoikeus on edelleen pyytänyt lausuntoa siitä, onko Karstulan kunnalla ollut oikeus lain 1239/1992 nojalla määrätä Koskiniemi palkattomalle lomalle ja kuuluuko juttu mahdollisesti työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvana sen ratkaistavaksi.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen osallisille tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on työtuomioistuimelle antamassaan lausunnossa todennut seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentin tulkinta

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1992-1993 (KVTES) 138 §:n 1 momentti on seuraavan sisältöinen:

"Työntekijän lomauttaminen määräytyy työsopimuslain asianomaisten säännösten mukaisesti, kuitenkin ottaen huomioon, mitä jäljempänä 2-5 momenteissa ja 141 §:ssä on asiasta määrätty."

Tämän määräyksen soveltamisohjeen mukaan lomauttamista koskevia työsopimuslain säännöksiä (TSL 30-30 b §:t) ei ole otettu tämän sopimuksen (KVTES:n) osaksi. KVTES 138 §:n 2-5 momentit koskevat lomautuksen ennakkoilmoitusta, selvittelymenettelyä, lomautusilmoitusta ja lomautuksen siirtämistä. KVTES 141 § koskee työvoiman vähentämisjärjestystä. KVTES 138 §:n 1 momentin määräyksellä tarkoitetaan näin ollen sitä, että lomautusperusteet määräytyvät työsopimuslain mukaan. Lomautusperusteista ei siten ole KVTES:ssa määräyksiä, vaan sen 138 §:n 1 momentin ensimmäinen lause on pelkkä tiedotus.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on yleiskirjeessään A 1/1993 todennut sopijapuolten olevan yhtä mieltä siitä, että lomauttamista koskevia kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksiä käytetään edellä mainittuun kunnan ja kuntainliiton viranhaltijoiden virantoimituksen ja työntekijöiden työnteon palkattomasta keskeyttämisestä määräajaksi annettuun lakiin nähden ensisijaisesti, mikäli tällaisiin keinoihin joudutaan turvautumaan kustannussäästöjen aikaansaamiseksi. KVTES 138 §:n määräyksiä sovelletaan näin ollen lakiin 1239/92 nähden ensisijaisesti. Tämä ensisijaisuus ei koske työntekijän lomautusperusteiden soveltamista, koska KVTES 138 §:ssä ei ole määräyksiä työntekijän lomautusperusteista, joita voitaisiin soveltaa lakiin 1239/92 nähden ensisijaisesti. Esillä olevassa lausuntoasiassa on KVTES:n tulkinnan kannalta kysymys lomautusperusteiden olemassaolosta. KVTES:ssa ei ole määräyksiä työntekijän lomautusperusteista.

Työtuomioistuimen tuomio TT 28/1994 koski KVTES 143 §:n tulkintaa. KVTES 143 §:ssä oli määräykset viranhaltijan lomauttamisesta lomautusperusteineen ja -menettelyineen, mistä esillä olevassa lausuntoasiassa ei ole kysymys.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS, jolle Akavan kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen perustuvat oikeudet ja velvollisuudet ovat siirtyneet, Kunta-alan unioni, Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN, jolle STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen perustuvat oikeudet ja velvollisuudet ovat siirtyneet, sekä kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen osapuoleksi tullut Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ovat lausunnossaan todenneet seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lausuntopyyntöön liitetyissä asiakirjoissa ei ole aivan tarkkaan yksilöity kantajan Jaana Maria Koskiniemen ja Karstulan kunnan välisen palvelussuhteen luonnetta. Lausuntomme perustuu olettamukseen, että Jaana Maria Koskiniemi on ollut lomauttamisen tapahtuessa toistaiseksi voimassa olevassa työsopimussuhteessa Karstulan kuntaan (määräaikaisen työsopimuksen lomauttamiseen liittyy eräitä erityisongelmia).

Voimassa olleet työehtosopimukset

Kunta-alalla on ollut voimassa yleinen valtakunnallinen työehtosopimus 1.3.1990 29.2.1992 välisenä aikana. Tämän työehtosopimuksen voimassaoloa jatkettiin 10.12.1992 allekirjoitetulla työehtosopimuksella siten, että työehtosopimuksen voimassaolo päättyi 31.10.1993.

Virka- ja työehtosopimuksen voimassaoloa koskevan 5 §:n mukaan irtisanomisesta huolimatta tämän sopimuksen määräykset ovat voimassa, kunnes yhteisesti todetaan neuvottelujen uudesta sopimuksesta päättyneen tai joku osapuoli kirjallisesti ilmoittaa katsovansa neuvottelut päättyneiksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tämän sopimusmääräyksen mukaisesti 1.3.1990 voimaantulleen sopimuksen määräykset ovat olleet voimassa 31.10.1993 jälkeenkin ainakin 31.11.1993 saakka, koska uusi sopimus astui voimaan 1.12.1993

9.12.1993 allekirjoitettiin seuraava kuntaalan virka- ja työehtosopimus, joka oli voimassa 1.12.1993 - 31.11.1994 välisenä aikana kuitenkin siten, että sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2 ja 3 §:ien määräyksiä oli määrä noudattaa 31.12.1995 saakka. Mainitut allekirjoituspöytäkirjan määräykset koskivat kunta-alan säästötavoitetta ja lomarahan maksamista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1.12.1993 voimaan tulleeseen virka- ja työehtosopimukseen sisältyi jälleen määräys, joka asiallisesti tarkoitti, että vuoden 1992 - 1993 sopimuksen voimassaoloa jatkettiin. 1.12.1993 voimaan tulleessa sopimuksessa oli määräys, jonka mukaan

"Noudatetaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1992 - 1993 30.11.1993 voimassa olleita määräyksiä työrauhavelvoitteineen, jollei tämän sopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa tai jäljempänä ole erikseen toisin määrätty. Muuttuneita määräyksiä sovelletaan 1.1.1994 lukien, jollei toisin ole erikseen määrätty."

Huolimatta siitä, että viime mainitun sopimusmääräyksen perusteella tosiasiallisesti työntekijöiden ja viranhaltijoiden palvelussuhteen ehdot määräytyivät 1.3.1990 31.11.1993 voimassa olleen virka- ja työehtosopimuksen mukaan lienee katsottava, että 1.12.1993 voimaan tulleessa sopimuksessa oli kysymys uudesta virka- ja työehtosopimuksesta eikä vanhan sopimuksen voimassaolon jatkamisesta.

Maatalouslomittajia koskevan erillisen tesliitteen nro 20 mukaan maatalouslomittajien lomauttamiseen sovelletaan yleisen työehtosopimuksen lomauttamista koskevia IX luvun (138 - 142 §:ien) määräyksiä.

1.12.1993 voimaan tulleeseen virka- ja työehtosopimukseen liittyi uuden 143 §:n ottaminen IX lukuun, mutta koska tämä sopimusmääräys tuli em. perusteella voimaan vasta 1.1.1994 ja koska määräys koskee yksinomaan viranhaltijan lomauttamisen perusteita, ei sillä ole merkitystä Jaana Koskiniemen lomauttamisen laillisuutta arvioitaessa.

Työsopimussuhteessa olevan työntekijän lomauttamista koskevat kunta-alan työehtosopimuksen määräykset

Jaana Koskiniemen lomautus osuu kahden kunta-alan työehtosopimuksen voimassaoloaikaan.

25.10. - 31.10.1993 toteutetun lomautuksen aikana on ollut voimassa 1.3.1990 31.10.1993 väliseksi ajaksi sovittu työehtosopimus, jonka voimassaolo on jatkunut 31.11.1993 saakka.

8.12., 19.12. ja 27.12. - 31.12.1993 välisenä aikana toimeenpantu lomautus on tapahtunut kunta-alan 1.12.1993 - 30.10.1994 voimassa olleen virka- ja työehtosopimuksen aikana.

Sekä 1.3.1990 - 31.11.1993 että 1.12.1993 31.11.1994 välisenä aikana voimassa olleisiin virka- ja työehtosopimuksiin sisältyi työsopimussuhteessa olevan työntekijän lomauttamista koskeva määräys (138 §). Tässä määräyksessä on sekä viittaus lomauttamisperusteisiin että lomauttamismenettelyä koskevat säännökset.

Työnantajan oikeudesta lomauttaa kunnan/kuntayhtymän palveluksessa oleva työsopimussuhteinen työntekijä todetaan 138 §:n 1 momentissa seuraavaa:

"Työntekijän lomauttaminen määräytyy työsopimuslain asianomaisten säännösten mukaisesti, kuitenkin ottaen huomioon, mitä jäljempänä 2 - 5 momenteissa ja 141 §:ssä on asiasta määrätty."

Tässä 138 §:n 1 momentissa oleva viittaus työsopimuslain lomautusperusteita koskeviin määräyksiin tarkoittaa sitä, että kunnan/kuntayhtymän palveluksessa olevan työsopimussuhteisen työntekijän lomautusperusteet määräytyvät työsopimuslain, ei työehtosopimusmääräysten mukaan. Tes:n 138 §:n 1 momentissa oleva viittaus työsopimuslakiin ei tarkoita sitä, että tällä viittauksella työsopimuslain 30 § olisi tullut kunta-alan virka- ja työehtosopimuksen osaksi.

Edellä oleva sopijaosapuolten tarkoitus ilmenee selvästi 138 §:n 1 momentin soveltamisohjeessa, jossa todetaan, että

"Lomauttamista koskevia työsopimuslain säännöksiä (TSL 30 - 30b §:t) ei ole otettu tämän sopimuksen osaksi, mutta ne on tämän sopimuksen käyttämisen helpottamiseksi kopioitu sopimuksen loppuun. Säännösten sisältöä on myös lyhyesti selostettu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeessä A 2/1992)."

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yllä mainitussa yleiskirjeessä todetaan lomauttamisen perusteista, että

"Työehtosopimuksen 2 §:ssä ei ole enää myöskään lomauttamisperusteita koskevia määräyksiä eikä edelleenkään määräystä taloudelliseen tai tuotannolliseen syyhyn liittyvistä irtisanomisperusteista. Näiltä osin noudatetaan työsopimuslain asianomaisia määräyksiä"

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lomautusperusteita koskevan 138 §:n 1 momentin historia

Kunta-alan työehtosopimuksiin on 1.2.1992 saakka liittynyt erillinen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva työehtosopimus, joka on ollut työehtosopimuksen liitteenä. Siten myös 1.3.1990 voimaan tulleeseen työehtosopimukseen sisältyi liitteenä 20 erillinen irtisanomissuojasopimus.

Tässä erillisessä irtisanomista ja lomautusta koskevassa työehtosopimuksessa työsopimuslain lomautusperusteita koskevat määräykset oli otettu osaksi työehtosopimusta. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva työehtosopimuksen 20 § kuului seuraavasti:

"Työsuhteen kestäessä voidaan sopia, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen pysyessä muutoin ennallaan.

Niillä edellytyksillä, joilla työnantaja saisi irtisanoa tai purkaa työsopimuksen, hän voi irtisanomisen tai purkamisen sijasta määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi. Jos työ on tilapäisesti vähentynyt eikä työnantaja voi kohtuudella järjestää muuta työtä tai työnantajan tarpeisiin sopivaa koulutusta, työntekijä voidaan lomauttaa enintään 90 päivän ajaksi. Työntekijän lomauttamisessa on noudatettava vähintään yhden kuukauden ilmoitusaikaa.

Kunta-alan työehtosopimuksen erillinen irtisanomista ja lomauttamista koskeva työehtosopimus oli käytännössä muotoutunut toisaalta SAK:n ja STK:n välisen irtisanomissuojasopimuksen mukaiseksi ja toisaalta se vastasi irtisanomismenettelylaissa olevia määräyksiä. Kun irtisanomismenettelylaki kumottiin 27.3.1991 annetulla lailla ja irtisanomista koskevat säännökset sisällytettiin kokonaisuudessaan työsopimuslakiin, syntyi kunta-alallakin jälleen tarve muuttaa edellä mainittua irtisanomista ja lomautusta koskevaa erillissopimusta.

Muutos toteutettiin 1.2.1992 lukien siten, että erillinen irtisanomista ja lomautusta koskeva työehtosopimus kumottiin ja irtisanomista ja lomautusta koskevat säännökset sisällytettiin yleiseen virka- ja työehtosopimukseen. Samassa yhteydessä säännöksiä valitettavasti muutettiin myös siten, että lomautusperusteita koskeva sopimuskohta poistettiin ja työehtosopimukseen sisällytettiin tässä asiassa ainoastaan viittaus työsopimuslakiin.= = = = = = = = = = = = =

Kunnallinen yleinen virkaehtosopimus ja kunnallinen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskeva työehtosopimus yhdistettiin kunnalliseksi yleiseksi virka- ja työehtosopimukseksi 19.2.1992 allekirjoitetulla sopimuksella, joka astui voimaan viimeistään 1.4.1992. Tätä yhdistämistä ei tarkoitettu varsinaiseksi uudeksi sopimukseksi, vaan kysymys oli eräänlaisesta "teknisestä uudelleenjärjestelystä" sopimusten selkeyttämiseksi.

Tässä yhteydessä lomautusta koskeva työehtosopimuksen 2 § 5 momentti siirrettiin 138 §:n 1 momentiksi.

1.2.1992 jälkeen kunnan ja kuntayhtymän palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsopimussuhteessa olevan työntekijän lomauttamisperusteet ovat näin työehtosopimuksen 138 §:n perusteella määräytyneet yksinomaan työsopimuslain lomautussäännösten mukaisesti.

Kunta-alan virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentin ja ns. poikkeuslain välinen suhde

Laki kunnan ja kuntainliiton viranhaltijoiden virantoimituksen ja työntekijöiden työnteon keskeyttämisestä määräajaksi tuli voimaan 15.12.1992. Käytämme selvyyden vuoksi tästä laista jäljempänä nimitystä poikkeuslaki.

Tämän poikkeuslain voimaantuloa koskevaan 7 §:n 2 momenttiin sisältyy määräys, jonka mukaan

"Mikäli tämä laki on ristiriidassa ennen tämän lain voimaantuloa tehdyn työ- tai virkaehtosopimuksen kanssa, ovat työ- tai virkaehtosopimuksen määräykset noudatettavina sopimuksen voimassaoloaikana tämän lain säännösten estämättä."

Kieltämättä säännöksen sisältö on osittain epäselvä erityisesti kun otetaan huomioon työsopimussuhteisten lomautusta koskeva jossain määrin erikoinen sääntelytapa kunta-alan virka- ja työehtosopimuksessa ja ehkä myös sen osalta, mitä tässä tapauksessa tarkoitettiin viittauksella "sopimuksen voimassaoloaikaan".

Hallituksen esityksessä laiksi kunnan ja kuntainliiton viranhaltijoiden virantoimituksen ja työntekijöiden työnteon palkattomasta keskeytyksestä määräajaksi ei ollut 7 §:n 2 momenttia, vaan tämä säännös tuli lakitekstiin eduskunnan hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta.

Hallintovaliokunnan mietinnössä on lain 7 §:n 2 momenttia perusteltu melko niukasti. Mietinnössä todetaan, että

"Kun valiokunnan tarkoituksena ei ole, että säädettävällä lailla olisi vaikutusta voimassa oleviin työehtosopimuksiin, valiokunta ehdottaa voimaantulosäännöksen täsmentämistä siten, että mikäli palkatonta lomaa koskeva laki on ristiriidassa ennen lain voimaantuloa tehdyn työehtosopimuksen kanssa, ovat työehtosopimuksen määräykset noudatettavina tämän lain säännösten estämättä. Valiokunta ehdottaa lisäyksen ottamista 7 §:n uudeksi 2 momentiksi, jolloin hallituksen esityksen mukainen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi."

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Hallintovaliokunnan tiedossa on ollut, että kunnalliseen työehtosopimukseen sisältyy työsopimussuhteisten työntekijöiden sekä lomautusperusteita koskeva viittausmääräys että lomautusmenettelyä koskevat määräykset.

Poikkeuslaki on ollut 7 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla ristiriidassa kunta-alan työehtosopimuksen lomautusperusteita koskevan määräyksen kanssa, koska työehtosopimuksen mukaan lomautusperusteet määräytyvät työsopimuslain 30 §:n mukaisesti ja poikkeuslain 1 § olisi merkinnyt laajennusta työehtosopimuksen mukaiseen työsuhteisten lomautusoikeuteen.

Mielestämme edellä kuvattu ajattelu ilmenee myös perustuslakivaliokunnan poikkeuslakia koskevasta mietinnöstä. Perustuslakivaliokunta katsoo, että

"..kunnallisten työntekijöiden lomauttamisperusteet ovat tulleet voimassa olevassa työehtosopimuksessa sovituiksi sellaisiksi kuin työsopimuslaissa on säädetty. Lomauttamisperusteet on sidottu työsopimuslain 30 §:ssä työsopimuksen irtisanomis- ja purkamisperusteisiin. Ne on rajattu sillä tavoin, että lakiehdotuksen mukainen lomauttamisperuste, joka koskee yleisesti "kunnan ja kuntainliiton taloudelliseen asemaan liittyvää syytä" antaa mahdollisuuden lomauttamiseen laveammin. Lakiehdotus on näin ollen ristiriidassa voimassa olevan työehtosopimuksen kanssa (alleviivaus lausunnonantajan)."

Perustuslakivaliokunta on siten katsonut, että poikkeuslaki olisi ristiriidassa voimassa olleen kunnallisen työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentin kanssa. Hallintovaliokunnan esityksestä eduskunta on sittemmin hyväksynyt lain, jonka mukaan tes:iä sovelletaan, mikäli tes ja poikkeuslaki ovat ristiriidassa keskenään. Johtopäätöksenä ei siten voi olla muu kuin, että kunnan tai kuntainliiton palveluksessa olleiden työehtosopimussuhteisten työntekijöiden lomautusoikeus määräytyy 15.12.1992 jälkeenkin kunnallisen työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentin perusteella eli lomauttaminen on ollut mahdollista työsopimuslain 30 §:n mukaisten lomautusperusteiden nojalla.

Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus on tullut voimaan 1.3.1990 (tai ainakin 10.12.1992) ja tämän sopimuksen voimassaolo on päättynyt 31.11.1993. Koska poikkeuslaki on tullut voimaan 15.12.1992 eli tes:n voimaantulon jälkeen on mainitun työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentin määräystä sovellettava 15.12.1992 jälkeenkin toimeenpantuihin kunnan työsopimussuhteisten työntekijöiden lomautuksiin.

Siten Karstulan kunnan oikeus lomauttaa maatalouslomittaja Jaana Koskenniemi 25. - 31.10.199 3 väliseksi ajaksi on määräytynyt kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentin ja työsopimuslain 30 §:n mukaan.

Lausunnon antajat toteavat vielä, että kunnanvaltuusto on tehnyt lomautuspäätöksen 8.3.1993. Työtuomioistuin on kuitenkin 30.4.1993 antamassaan tuomiossa, joka koski Taivalkosken kunnan toimeenpanemien tuntipalkkaisten työntekijöiden lomautuksen laillisuutta todennut, että lomautusperusteen laillisuus määräytyy tosiasiallisen lomautusajankohdan, eikä esimerkiksi lomautusilmoituksen ajankohdan, voimassaolevan työehtosopimuksen tai lainsäädännön mukaan. Asiassa ei siten ole merkitystä sillä, milloin lomautuspäätös on kunnassa tehty.

Sen sijaan lomautusoikeuden määräytyminen 8.12.1993 ja tämän jälkeen on tulkinnanvaraisempi kysymys. Poikkeuslain 7 §:n 2 momentin sanamuodon mukaan ennen lain voimaantuloa hyväksytyn työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan työntekijän lomauttamiseen "sopimuksen voimassaoloaikana". Hallintovaliokunnan perusteluista eikä muustakaan lainvalmistelusta käy ilmi, mitä tällä viittauksella sopimuksen voimassaoloon on käytännössä tarkoitettu. Syrjäyttääkö poikkeuslaki työehtosopimusmääräyksen siinäkin tapauksessa, että lain voimassaoloaikana sovitaan uudesta työehtosopimuksesta ja uusi työehtosopimus astuu voimaan välittömästi edellisen työehtosopimuksen voimassaolon päätyttyä ja uuden työehtosopimuksen lomauttamista koskevat määräykset ovat täsmälleen samat kuin edellisen ennen poikkeuslakia voimaantulleen työehtosopimuksen asianomaiset määräykset?

Koska muutakaan selvitystä edellä mainittuun kysymykseen ei ole saatavissa lienee poikkeuslain 7 §:n 2 momenttia tulkittava lain sanamuodon edellyttämällä tavalla. Kun 7 §:n 2 momentti viittaa työehtosopimuksen soveltamisen osalta selvästi tietyn työehtosopimuksen voimassaoloon lienee katsottava, että lainsäätäjä on tarkoittanut, että työsuhteessa olevienkin osalta poikkeuslaki tulee noudatettavaksi, mikäli poikkeuslain voimassaoloaikana solmitaan uusi tes ja tässä uudessa työehtosopimuksessa ei nimenomaisesti ole sovittu siitä, että työehtosopimuksella on tarkoitus sopia poikkeuslaista tiukemmista lomautusedellytyksistä.

Kunta-alalla on poikkeuslain voimassa ollessa tehty myös lomauttamista koskeva virka- ja työehtosopimus, jolla on tarkoitettu syrjäyttää poikkeuslain säännökset työnteon ja virantoimituksen palkattoman keskeytyksen osalta.

Tämän 1.12.1993 voimaantulleen sopimuksen suhdetta poikkeuslakiin on jouduttu tutkimaan työtuomioistuimen tuomiossa 28/1994, jossa oli kysymys Inarin kunnan toteuttamien opettajien lomautuksen laillisuudesta.

Tässä ratkaisussaan työtuomioistuin katsoi, että kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen sopija-osapuolten tarkoituksena on ollut, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen lomauttamista koskevat säännökset syrjäyttävät 1239/1992 poikkeuslain määräykset.

Vaikka lomauttamisoikeutta koskeva asia nousi vuoden 1993 alkupuolella kunta-alan sopijajärjestöjen väliseen keskusteluun erityisesti opettajien eli viranhaltijoiden lomautuksesta syntyneiden erimielisyyksien vuoksi, eivät sopijaosapuolet ole virka- ja työehtosopimuksen sisältöä ja soveltamista koskevassa 13.1.1993 päivätyssä lausumassaan tehneet eroa viranhaltijoiden ja työntekijöiden lomautusmenettelyn välillä. Osapuolten lausumassa todetaan, että sopimus syrjäyttää poikkeuslain sekä virkaehtosopimuksen että työehtosopimuksen osalta. Siten pääsopijajärjestöt ja kunnallinen työmarkkinalaitos ovat tarkoittaneet, että työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentti syrjäyttää 1.12.1992 jälkeenkin poikkeuslain määräykset työnteon palkattomasta keskeyttämisestä.

Tulkinta, jonka mukaan 1.12.1992 voimaantulleen virka- ja työehtosopimuksen lomautussäännöksiä sovellettaisiin vain viranhaltijoiden lomauttamisiin, mutta työsuhteisten lomauttamiset sen sijaan olisi mahdollista toteuttaa poikkeuslain mukaisesti ei olisi johdonmukainen. Kuten alussa on todettu, poikkeuslain valmistelu käynnistyi nimenomaan virkasuhteisten lomauttamisiin liittyvistä ongelmista ja siitä, ettei voimassa oleviin palvelussuhteen ehtoja koskeviin normeihin sisältynyt viranhaltijoiden lomauttamisoikeutta koskevia säännöksiä. Olisi epäloogista, jos tilanne olisi kääntynyt siihen, että viranhaltijoiden lomautus tapahtuisi virkaehtosopimuksen mukaisesti, mutta työsuhteiset olisi mahdollista lomauttaa poikkeuslain väljempien edellytysten mukaisesti.

Neuvoteltaessa 1.12.1992 voimaantulleen virka- ja työehtosopimuksen lomauttamismääräyksistä myös työsuhteisten lomauttamista koskeva 138 §:n 1 momentti oli käsittelyssä. Työnantaja esitti neuvotteluissa 138 §:n 1 momenttiin muutoksia, jotka olisivat merkinneet työsuhteisten lomauttamisoikeuden väljentämistä siitä, mitä se on työsopimuslain mukaan.= = = = = = = = = = Työntekijäjärjestöt eivät hyväksyneet heikennyksiä 138 §:ään, joka sitten jäikin aikaisempaan muotoonsa. Työsuhteisten lomauttamista koskeva työehtosopimusmääräys on siten erikseen ollut esillä työehtosopimusneuvotteluissa eli lomautusoikeudesta on tässä mielessä nimenomaisesti tarkoitettu sopia tavalla, joka poikkeaa poikkeuslain määräyksistä. Työehtosopimuksella on tarkoitettu syrjäyttää poikkeuslain säännökset myös työsuhteisten lomauttamisen osalta.

Edellä olevan perusteella katsomme, että maatalouslomittaja Jaana Koskiniemen lomauttaminen 8.12.1993 ja sen jälkeen olisi tullut tapahtua kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentin mukaisesti.

Työtuomioistuimen toimivallasta

Vaikka kunnallisessa virka- ja työehtosopimuksessa on määräys työsopimussuhteisten lomauttamisperusteen määräytymisestä, ei lomautusperusteen laillisuuden tutkiminen kuulu tässä tapauksessa työtuomioistuimen toimivaltaan. Virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentissa on viittaus työsopimuslaissa säädettyihin lomauttamisperusteisiin ja sopijaosapuolet ovat tarkoittaneet, etteivät työsopimuslain lomautusperusteet tule kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen osaksi eikä työsopimussuhteisen työntekijän lomauttamisen laillisuuden tutkiminen siten tule työtuomioistuimen toimivallan piiriin.

Yhteenveto työtuomioistuimen esittämistä kysymyksistä

1) Onko esillä olevassa tapauksessa asianosaisten väliseen riitaan sovellettava kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentin määräystä?

Lausunnon antajat katsovat, että (edellyttäen, että Jaana Koskiniemen ja Karstulan kunnan välillä on ollut toistaiseksi voimassa oleva työsopimus) asianomaisten väliseen riitaan tulee soveltaa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentin määräystä.

2) Mitä tarkoitetaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentin lauseella "lomauttaminen määräytyy työsopimuslain asianomaisten säännösten mukaisesti"?

Mainittu sopimuskohta tarkoittaa sitä, että työsopimussuhteisten lomauttamisen perusteet määräytyvät työsopimuslain 30 §:n mukaan eikä työsopimuslain lomauttamisperusteita koskevaa määräystä ole otettu kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen osaksi.

3) Syrjäyttääkö virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentti kunnan ja kuntainliiton viranhaltijoiden ja työntekijöiden työnteon palkattomasta keskeyttämisestä annetun lain soveltamisen lain 7 §:n 2 momentin mukaan?

Lausunnon antajat katsovat, että virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentti syrjäyttää ns poikkeuslain 1 §:n soveltamisen. Eli 15.12.1992 jälkeenkin kunnan tai kuntainliiton palveluksessa olevan työsopimussuhteisen työntekijän lomauttamisoikeus määräytyy virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentin perusteella työsopimuslaissa säädettyjen lomauttamisperusteiden mukaisesti.

Ennen virka- ja työehtosopimuksen 1.12.1993 tapahtunutta voimaantuloa lomautuksiin tuli poikkeuslain 7 §:n 2 momentin perusteella soveltaa 1.3.1990 - 31.11.1993 voimassa ollutta kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta.

1.12.1993 jälkeen virka- ja työehtosopimuksen lomauttamismääräyksiä tuli soveltaa sen vuoksi, että virka- ja työehtosopimuksissa oli sovittu lomauttamisoikeudesta siten, että sopimusmääräysten oli tarkoitus syrjäyttää poikkeuslain säännökset virantoimituksen ja työnteon palkattomasta keskeyttämisestä.

4) Onko Karstulan kunnalla ollut oikeus lain 1239/1992 nojalla määrätä Koskiniemi palkattomalle lomalle?

Lausunnon antajat katsovat edelliseen kysymykseen antamaamme vastaukseen viitaten, ettei Karstulan kunta ole voinut määrätä maatalouslomittaja Jaana Koskiniemeä palkattomalle.

Lomautus 25.10 - 31.10.1993 olisi tullut toteuttaa työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentin mukaisesti sen vuoksi, että poikkeuslain 7 §:n 2 momentin mukaan työnantaja on ollut velvollinen soveltamaan 1.3.1990 - 31.11.1993 voimassa ollutta virka- ja työehtosopimusta.

8.12., 19.12. ja 27. - 31.12.1993 toimeenpannut lomautukset oli mahdollista toteuttaa ainoastaan työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentissa mainituin edellytyksin sen vuoksi, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1.12.1993 voimaan tulleita lomautussäännöksiä oli tarkoitettu sovellettavaksi siten, että ne syrjäyttivät poikkeuslain määräykset.

5) Kuuluuko juttu mahdollisesti työtuomioistuimen toimivaltaan?

Lausunnon antajat katsovat, että sen seikan tutkiminen, onko Karstulan kunnalla ollut laillinen eli työsopimuslain 30 §:n mukainen peruste lomauttaa maatalouslomittaja Jaana Koskiniemi 25.10.1993 ja 31.12.1993 välisenä aikana ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan, vaan Saarijärven käräjäoikeuden tulee ratkaista kysymys työsopimuslain noudattamisesta tämän lomautuksen osalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Saarijärven käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa muun muassa siitä, onko Karstulan kunnalla ollut oikeus kunnan ja kuntainliiton viranhaltijoiden virantoimituksen ja työntekijöiden työnteon palkattomasta keskeyttämisestä määräajaksi annetun lain (1239/1992) nojalla määrätä maatalouslomittaja Jaana Koskiniemi palkattomalle lomalle. Tältä osin asia koskee lain 1239/1992 tulkintaa, eikä tämän lain tulkinta kuulu sellaisiin erityistä työ- ja virkaehtosopimusolojen tuntemusta edellyttäviin asioihin, joista työtuomioistuin voi työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaan antaa lausuntoja.

Käräjäoikeus on edelleen pyytänyt lausuntoa siitä, kuuluuko lausuntopyynnössä tarkoitettu lomauttamista koskeva juttu mahdollisesti työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvana sen ratkaistavaksi. Myöskään se kysymys, kuuluuko jokin riitajuttu yleisen tuomioistuimen vai työtuomioistuimen toimivaltaan, ei kuulu niihin erityistä työehto- ja virkaehtosopimusolojen tuntemusta edellyttäviin asioihin, joista työtuomioistuin voi edellä mainitun lainsäännöksen mukaan antaa lausuntoja.

Käräjäoikeus on pyytänyt edelleen lausuntoa siitä, onko käräjäoikeudessa vireillä olevaan lomauttamista koskevaan riitaan sovellettava kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentin määräystä ja mitä tarkoitetaan mainitun 1 momentin lauseella "lomauttaminen määräytyy työsopimuslain asianomaisten säännösten mukaisesti".

Otsikkonsa mukaisesti edellä mainittu kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n määräys koskee työntekijän lomauttamista. Määräyksen 1 momentin mukaan työntekijän lomauttaminen määräytyy työsopimuslain asianomaisten säännösten mukaisesti kuitenkin ottaen huomioon, mitä jäljempänä 2-5 momenteissa ja 141 §:ssä on asiasta määrätty. Määräyksen soveltamisohjeessa on todettu, että lomauttamista koskevia työsopimuslain säännöksiä (TSL 30-30 b §:t) ei ole otettu tämän sopimuksen osaksi.

Kun asiakirjoista ilmenevien tietojen perusteella on pääteltävissä, että Koskiniemi on ollut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Karstulan kuntaan, tulee työsuhteeseen soveltaa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentin määräystä.

Edellä mainitun määräyksen sanonnalla "lomauttaminen määräytyy työsopimuslain asianomaisten säännösten mukaisesti" on sopimukseen osallisten yksimielisen kannanoton mukaan tarkoitettu sitä, että työntekijän lomautusperusteet määräytyvät työsopimuslain asianomaisten säännösten mukaan eikä kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus sisällä työntekijän lomautusperusteita koskevia määräyksiä. Se seikka, ettei kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus sisällä työntekijöiden lomautusperusteita koskevia määräyksiä käy ilmi muun muassa työtuomioistuimen tuomiosta n:o 1993-45. Tässä tuomiossa, joka on koskenut kunnan palveluksessa olevien työntekijöiden lomautuksia, työtuomioistuin on todennut, että kun lomautuksiin, jotka toimeenpannaan 1.2.1992 jälkeen, ei ole sovellettava työehtosopimuksen määräyksiä, työtuomioistuin ei työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n säännökset huomioon ottaen ole toimivaltainen tutkimaan näiden lomautusten edellytyksiä.

Työtuomioistuin katsoo siten tältä osin lausuntonaan, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentin lauseilla "lomauttaminen määräytyy työsopimuslain asianomaisten säännösten mukaisesti" on tarkoitettu sitä, että työntekijän lomautusperusteet määräytyvät työsopimuslain säännösten mukaisesti eikä lomautusperusteita koskevia määräyksiä ole kysymyksessä olevassa virka- ja työehtosopimuksessa.

Käräjäoikeus on pyytänyt vielä lausuntoa siitä, syrjäyttääkö kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 1 momentti lain 1239/1992 soveltamisen lain 7 §:n 2 momentin nojalla.

Edellä tarkoitetussa lain 7 §:n 2 momentissa on todettu, että mikäli tämä laki on ristiriidassa ennen tämän lain voimaantuloa tehdyn työ- ja virkaehtosopimuksen kanssa, ovat työ- ja virkaehtosopimuksen määräykset noudatettavina sopimuksen voimassaoloaikana tämän lain säännöksen estämättä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Tiitinen, Rautiainen, Uoti, Leivo ja Sulkunen jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Lausunto on yksimielinen.