Labor court dismisses union claim that external labor rules remain valid after competition law invalidates them.

Työtuomioistuin oli 8.10.1993 antamallaan tuomiolla n:o 95 vahvistanut, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat määräykset olivat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia säännöstämiskompetenssin puitteissa sovittuja työehtosopimusmääräyksiä.

Kilpailuneuvoston määrättyä 16.6.1994 antamallaan päätöksellä, että työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohtaan sisältyvien ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevien määräysten 2 kohtaa ja 3 kohdan toista kappaletta siltä osin kuin ne estivät paperitehtaita käyttämästä ulkopuolisia palveluyrityksiä siivous- ja vartiointitehtävissä sekä muissa niihin verrattavissa tuotannon palvelutehtävissä ei saanut soveltaa, Korkein hallinto-oikeus oli 11.4.1995 antamassaan päätöksessä pysyttänyt kilpailuneuvoston päätöksen sanotuilta osin.

Paperiliitto vaati uudessa kanteessaan vahvistettavaksi, että paperiteollisuuden 4.1.1995 allekirjoitetun työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat määräykset olivat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisen säännöstämiskompetenssin puitteissa sovittuja päteviä työehtosopimusmääräyksiä, joita tuli edelleen noudattaa asianosaisten välisen työehtosopimuksen osana.

Kilpailuneuvoston ja Korkeimman hallinto-oikeuden otettua kantaa työehtosopimusmääräysten ja kilpailunrajoituksista annetun lain suhteeseen, ei kysymyksessä olevia pakottavan lainsäädännön vastaisiksi todettuja soveltamisohjeen 2 kohdan ja 3 kohdan toisen kappaleen määräyksiä voitu enää pitää sellaisina työehtosopimusmääräyksinä, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muutoin olisi paperiteollisuudessa työehtosopimuvaikutuksin noudatettava.

Kanne jätetty tutkimatta muilta osin oikeudellisen edun puuttumisen vuoksi. (Ään.)

Kantaja Paperiliitto ry Vastaaja Metsäteollisuus ry, Helsinki

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliiton välillä 23.12.1994 voimaan tulleessa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § SOVELTAMISALA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Ulkopuolisen työvoiman käytössä sovelletaan liittojen sopimia soveltamisohjeita.

SOV. ULKOPUOLISEN TYÖVOIMAN KÄYTTÖ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat määräykset ovat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia säännöstämiskompetenssin puitteissa sovittuja päteviä työehtosopimusmääräyksiä, joita tulee edelleen noudattaa asianosaisten välisen työehtosopimuksen osana. Lisäksi Paperiliitto on vaatinut Metsäteollisuus ry:n velvoittamista korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Paperiliitto on lausunut, että kilpailuvirasto oli syksyllä 1992 käynnistänyt tutkimukset paperiteollisuuden työehtosopimuksen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevien määräysten ja kilpailunrajoituksista annetun lain säännösten keskinäisistä suhteista. Tutkimustensa tuloksena kilpailuvirasto oli tehnyt kilpailuneuvostolle esityksen työehtosopimuksessa olevien ulkopuolisten yritysten käyttöä koskevien rajoitusten soveltamisen ja toimeenpanemisen kieltämiseksi. Paperiliitto oli tuolloin nostanut kanteen työtuomioistuimessa ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevien määräysten pätevyydestä. Työtuomioistuin ratkaisi asian 8.10.1993 tuomiollaan n:o 95. Tuomion mukaan ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat määräykset olivat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia säännöstämiskompetenssin puitteissa sovittuja työehtosopimusmääräyksiä.

Metsäteollisuus ry ja Paperiliitto olivat 23.12.1994 hyväksyneet valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen, jonka mukaan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sovittiin neuvotteluista, mikäli Korkeimman hallinto-oikeuden päätös antoi aihetta tarkastella työehtosopimuskokonaisuutta. Paperiliitto oli esittänyt käsityksenään, että ko. määräykset olivat työehtosopimusmääräyksinä edelleen päteviä ja niitä tuli osapuolten välillä noudattaa. Metsäteollisuus ry oli kiistänyt tämän käsityksen, minkä seurauksena osapuolet olivat laatineet erimielisyyspöytäkirjan.

Työtuomioistuin käsittelee työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan erikoistuomioistuimena työntekijöiden työehtosopimuksia koskevat sekä työehtosopimuslakiin perustuvat riita-asiat, kun kysymys oli muun muassa työehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyksestä ja laajuudesta. Työtuomioistuin oli useissa tuomioissaan sanotun tuomion nro 95/1993 lisäksi käsitellyt paperiteollisuuden työehtosopimuksen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevia määräyksiä. Ennen vuoden 1993 käsittelyä ei ollut edes esitetty väitettä, etteivät ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat määräykset olisi työehtosopimuslain mukaisia työehtoja, joita työsopimuksessa tai työsuhteessa muuten on noudatettava. Työtuomioistuin oli välipäätöksellään sanotun jutun käsittelyn yhteydessä hylännyt Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntiväitteen.

Paperiliitolla oli intressi saada työtuomioistuimen vahvistustuomio asiassa, koska työehtosopimuksen määräysten pätevyys työehtosopimusmääräyksinä oli asetettu kyseenalaiseksi.

VASTAUS

Vaatimukset

Metsäteollisuus ry on vaatinut kanteen hylkäämistä ja Paperiliiton velvoittamista korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Metsäteollisuus ry on lausunut, että tulkittavat työehtosopimusmääräykset olivat olleet työehtosopimuksessa saman sisältöisinä vuoden 1970 alusta lukien. Työehtosopimuksen kilpailulain mukaisuutta selvittävät kilpailuviranomaisten ja työtuomioistuimen päätökset eriaikaisuudestaan huolimatta olivat sovellettavissa tästä johtuen myös 23.12.1994 alkaen voimassa olleeseen työehtosopimukseen.

Tämän asian kannalta Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen seuraava kohta oli keskeinen:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kilpailunrajoituksista annetun lain 18 §:n mukaan sanotun lain 4 - 7 §:n vastaisella menettelyllä on suoraan lain nojalla siihen puuttumiseen velvoittava vaikutus. Sen sijaan muissa 18 §:ssä eritellyissä tilanteissa edellytyksenä niissä tarkoitettujen ehtojen soveltamatta jättämiselle on, että kilpailuviranomaiset ovat päätöksellään todenneet näiden ehtojen lainvastaisuuden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös ratkaisi näin työehtosopimuslaista ja kilpailunrajoituksista annetusta laista mahdollisesti aiheutuvien lakien kolliision asettamalla kilpailunrajoituksista annetun lain ensisijaiseksi. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä katsottiin paperiteollisuuden työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeen 2 kohdan ja 3 kohdan toisen kappaleen määräykset kilpailunrajoituksista annetun lain 9 §:ssä tarkoitetuiksi vahingollisiksi kilpailunrajoituksiksi eikä niitä saanut soveltaa. Kyseisestä päätöksestä ja kilpailunrajoituksista annetun lain 18 §:stä seurasi edelleen muun muassa, ettei työehtosopimukseen osallisena sidottu tai viranomainen ollut oikeutettu soveltamaan jonkin sopimuksen vahingolliseksi kilpailunrajoitukseksi todettua ehtoa. Metsäteollisuus ry oli edellä todetusta johtuen ehdottanut Paperiliitolle 5.5.1995 muutosta paperiteollisuuden työehtosopimukseen. Paperiliitto ei ollut sitä kuitenkaan hyväksynyt.

Työtuomioistuin oli kilpailunrajoituksista annetun lain 18 §:n perusteella sidottu Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen. Se ei saanut päätöksestä johtuen enää soveltaa kanteessa tarkoitettuja työehtosopimusmääräyksiä, koska ne eivät olleet päteviä. Tästä seurasi edelleen, ettei työtuomioistuin voinut vahvistaa kanteessa tarkoitettuja työehtosopimuksen kohtia työehtosopimuslain 1 §:n mukaisen säännöstämiskompetenssin puitteissa sovituiksi työehtosopimusmääräyksiksi.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Paperiliitto on kanteessaan vaatinut vahvistettavaksi, että paperiteollisuuden 4.1.1995 allekirjoitetun työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat määräykset ovat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia säännöstämiskompetenssin puitteissa sovittuja päteviä työehtosopimusmääräyksiä, joita tulee edelleen noudattaa asianosaisten välisen työehtosopimuksen osana.

Paperiliitto on myöntänyt, että vahvistusvaatimuksessa on kysymys samansisältöisestä vaatimuksesta, jonka liitto on esittänyt 24.5.1993 päivätyssä haastehakemuksessaan tuolloin voimassa olleiden, nyt kysymyksessä olevan työehtosopimuksen kanssa samansanaisten työehtosopimusmääräysten osalta. Työtuomioistuin on ratkaistessaan asian tuomiolla nro 95/1993 vahvistanut, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat määräykset ovat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia säännöstämiskompetenssin puitteissa sovittuja työehtosopimusmääräyksiä.

Korkein hallinto-oikeus on 11.4.1995 antamallaan päätöksellä katsonut edellä tarkoitettujen soveltamisohjeiden 2 kohdasta ja 3 kohdan toisesta kappaleesta aiheutuvat sopimusehdot kilpailunrajoituksista annetun lain 9 §:ssä tarkoitetuiksi vahingollisiksi kilpailunrajoituksiksi sekä sanotun lain 16 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla määrännyt, ettei niitä saa soveltaa siltä osin kuin ne estävät alan elinkeinonharjoittajia käyttämästä ulkopuolisia palveluyrityksiä siivous-, vartiointi- ja muissa niihin verrattavissa tuotannon palvelutehtävissä. Paperiliitto on katsonut, että Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen määräysten pätevyys työehtosopimusmääräyksinä on tullut kyseenalaiseksi ja Paperiliitolla sen vuoksi on oikeudellinen tarve saada asia ratkaistuksi uudelleen työtuomioistuimen tuomiolla.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on edellä todetulla tavalla koskenut soveltamisohjeen 2 kohtaa ja 3 kohdan toista kappaletta. Päätöksestä ei siten ainakaan tätä laajemmalti ole johdettavissa perustetta arvioida uudelleen määräysten pätevyyttä työehtosopimusmääräyksinä. Kanteessa on sinänsä kysymys eri työehtosopimuksesta kuin mitä työtuomioistuimen tuomio nro 95/1993 on koskenut. Kysymyksessä olevat määräykset ovat kuitenkin sanamuodoltaan ja asialliselta sisällöltään olleet jo pitempään samanlaisina voimassa eikä niitä ole muutettu myöskään 4.1.1995 solmitussa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa. Kun työtuomioistuin siten on jo ratkaissut samojen määräysten pätevyyden työehtosopimusmääräyksinä, työtuomioistuin katsoo, ettei Paperiliitolla ole oikeudellista tarvetta saada asiaa uudelleen ratkaistuksi siltä osalta kuin kanteessa on kysymys muista kuin ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan soveltamisohjeen 2 kohdan ja 3 kohdan toisen kappaleen määräyksistä.

Tämän vuoksi työtuomioistuin jättää kanteen muilta kuin mainittujen työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeen 2 kohdan ja 3 kohdan toisen kappaleen määräysten osalta tutkimatta.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Työehtosopimuslain 1 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimuksella lain tarkoittamassa mielessä tarkoitetaan sopimusta ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava. Sen jälkeen, kun kilpailuneuvosto ja sittemmin Korkein hallinto-oikeus ovat katsoneet, että kysymyksessä olevat soveltamisohjeen 2 kohdan ja 3 kohdan toisen kappaleen määräyksistä aiheutuvat sopimusehdot ovat kilpailunrajoituksista annetun lain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia kilpailunrajoituksia sekä sanotun lain 16 §:n nojalla määränneet, ettei niitä saa soveltaa koko paperiteollisuuden työehtosopimuksen 1 §:n 1 kohdassa määritellyllä sopimuksen soveltamisalalla, ei kyseisiä pakottavan lainsäädännön vastaisiksi todettuja määräyksiä voida enää pitää sellaisina työehtosopimusmääräyksinä, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muutoin olisi paperiteollisuudessa työehtosopimusvaikutuksin noudatettava.

Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo, ettei kysymyksessä olevien määräysten osalta ole perusteita antaa kanteessa vaadittua vahvistustuomiota.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään siltä osalta kuin sitä ei ole jätetty tutkimatta, eli paperiteollisuuden työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeen 2 kohdan ja 3 kohdan toisen kappaleen osalta.

Paperiliitto velvoitetaan korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuu-kausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Mäkilä, Vänttinen, Pystynen ja Palanko-Laaka jäseninä. Esittelijä on ollut Silvola.

Eri mieltä olevan jäsen Palanko-Laakan lausunto, johon jäsen Pystynen yhtyi:

Katson, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen määräyksien pätevyyttä myös siltä osin, kuin on kyse Korkeimman hallinto-oikeuden kieltämistä soveltamisohjeiden 2 kohdasta ja 3 kohdan toisesta kappaleesta, on arvioitava samoin kuin niitä ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevia määräyksiä, joiden osalta työtuomioistuin on jättänyt paperiliiton kanteen tutkimatta. Vaikka uuden työehtosopimuksen solmimisen jälkeen kyse on muodollisesti eri työehtosopimuksista, on niiden sisältö riidanalaisten määräyksien osalta säilynyt samana, vaikka sopijaosapuolten tiedossa on ollut kilpailuneuvoston päätös ja sen perustelut. Lisäksi oikeusjärjestyksemme ei ole sitovasti ratkaissut kilpailunrajoituslain ja työehtosopimuslain välistä hierarkista normiristiriitaa eikä Korkeimman hallinto-oikeuden ja työtuomioistuimen välistä toimivaltaristiriitaa. Tämän vuoksi ei ole syytä arvioida uudelleen kiistanalaisten määräyksien pätevyyttä työehtosopimusmääräyksinä.

Vielä katson, että Korkeimman hallinto-oikeuden perustelut ovat olleet työoikeudellisesti kestämättömät siltä osin kuin se on arvioinut kilpailunrajoituslain 2 §:n 1 momentin soveltamisalaa työehtosopimusmääräyksien välittömien vaikutuksien kannalta asianomaisella työehtosopimusalalla työskentelevien työntekijöiden työsuhteisiin ja niiden ehtoihin. Edellä sanotun vuoksi jätän kanteen tutkimatta kaikilta osin.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan oikeudenkäyntikulujen korvaamisvaatimuksesta katson, että asian-osaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.