TT:1995-38 · Työtuomioistuin

Työnantajalla oli Posti- ja telelaitoksen yhtiöittämisen yhteydessä ollut työehtosopimuksen mukaiset yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvät perustellut syyt määräaikaisten työsopimusten solmimiseen sellaisten työntekijöiden kanssa, jotka olivat olleet Postija telelaitoksen palveluksessa tilapäisinä tai virkaatoimittavina virkamiehinä. Näin ollen kysymyksessä olevilla työntekijöillä ei ollut työsuhteen päättymisen yhteydessä oikeutta irtisanomisajan palkkaan eikä myöskään vaadittuihin korvauksiin irtisanomissuojasopimuksen vastaisen työsuhteen päättämisen johdosta.

Myöskään luottamusmiehellä, jonka kanssa työnantajalla oli ollut perusteet solmia määräaikainen työsopimus, ei ollut oikeutta irtisanomisajan palkkaan eikä luottamusmiessopimuksen mukaiseen korvaukseen sopimuksen vastaisen työsuhteen päättämisen johdosta.

Hylätty väite kanteen jättämisestä tutkimatta sillä perusteella, että asiasta olisi paikallisesti sovittu.

Kantaja Postiliitto ry Vastaaja PT:n Työnantajaliitto ry Kuultava Suomen Posti Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Postiliiton ja PT:n Työnantajayhdistys ry:n, nykyisen PT:n Työnantajaliiton, välillä 25.3.1994 ajaksi 1.1.1994 31.10.1995 tehdyssä kuljetus, käsittely ja jakelutehtäviä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työnjohto sekä työsuhteen alkaminen ja päättyminen

Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa työhön ja erottaa työntekijöitä.

Työsopimus on tehtävä kirjallisesti ennen työsuhteen alkamista. Siitä tulee ilmetä, onko työsopimus tarkoitettu olemaan voimassa toistaiseksi vai määräajan. Milloin työsopimus on tarkoitettu olemaan voimassa määräajan, on siitä käytävä selville määräajan pituus ja peruste.

Määräaikainen työsopimus voidaan tehdä, jos työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastettava määräaikaista sopimusta edellyttävä seikka on siihen syynä tahi jos työnantajalla on muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä, perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen. Jos määräaikainen työsopimus on tehty muussa kuin edellä mainituissa tapauksissa tai jos määräaikaisia työsopimuksia on ilman pätevää syytä toistuvasti solmittu peräkkäin, pidetään sopimusta toistaiseksi voimassa olevana työsopimuksena.

Milloin työntekijän yksi tai useampi määräaikainen työsuhde on kestänyt keskeytyksettä vähintään 12 kuukautta ja hänet otetaan välittömästi viimeisen työsopimuksen päättymisen jälkeen uudelleen työhön, työsopimus katsotaan toistaiseksi voimassa olevaksi, paitsi milloin on sovittu työsopimuksen päättymisestä määrättynä päivänä edellisen momentin mukaisesta syystä tai määrätyn työn tultua suoritetuksi. Pitkissä sijaisuustapauksissa voidaan kuitenkin 12 kuukautta pitemmistä määräaikaisista työsuhteista sopia erikseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen liitteenä olevassa irtisanomissuojapöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä, työntekijäin irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta toistuvaa poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

3 § Irtisanomisajat

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen liitteenä olevassa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Luottamusmiehen työsuhde

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa alue- tai pääluottamusmieheen, paitsi jos yhteisesti todetaan, ettei alue- tai pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä. Sovittuun työpiiriin tai työpisteeseen valitun luottamusmiehen työsopimus voidaan työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaisesti irtisanoa vain, kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan.

Luottamusmiehestä johtuvasta syystä ei luottamusmiestä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin työsopimuslain 47 f §:n 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Postiliitto on vaatinut

1. vahvistettavaksi, että Postiliiton ja PT:n Työnantajaliiton välisen kuljetus-, käsittely- ja jakelutehtäviä koskevan työehtosopimuksen irtisanomissuojapöytäkirjan 3 §:n mukaan työnantajan olisi tullut noudattaa työehtosopimuksen mukaisia irtisanomisaikoja päättäessään Jukka Harstelan, Antonakis Konstantinoksen, Sirpa Pesosen, Nina Mustosen, Irja Snellmanin, Mirja Känsäkankaan, Taija Pietilän, Marja Helanderin, Sirpa Merikukan, Irja Harstelan, Ritva Jurvelinin, Sirpa Tiikkaisen, Anna Wiklundin, Jyri Vartiaisen, Marja-Liisa Telkkisen, Raimo Karlssonin, Janne Kohosen, Seppo Sulosen ja Sari Kekkosen palvelussuhteet.

2. Suomen Posti Oy:n velvoittamista suorittamaan saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana:

Jukka Harstelalle (3 x 7 159 mk) 21 477 markkaa Konstantinokselle (2 x 6 550 mk) 13 100 markkaa Pesoselle (2 x 6 550 mk) 13 100 markkaa Mustoselle (2 x 6 550 mk) 13 100 markkaa Snellmanille (3 x 3 298,30 mk) 9 894,90 markkaa Känsäkankaalle (3 x 6 492 mk) 19 476 markkaa Pietilälle (3 x 5 182 mk) 15 546 markkaa Helanderille (2 x 4 058 mk) 8 116 markkaa Merikukalle (4 x 3 418,45 mk) 13 673,80 markkaa Irja Harstelalle (3 x 7 680 mk) 23 040 markkaa Jurvelinille (3 x 6 057,76 mk) 18 173,28 markkaa Tiikkaiselle (3 x 7 811 mk) 23 433 markkaa Wiklundille (3 x 4 437 mk) 13 311 markkaa Vartiaiselle (2 x 6 878 mk) 13 756 markkaa Telkkiselle (3 x 2 639,04 mk) 7 917,12 markkaa Karlssonille (3 x 4 288,19 mk) 12 866,57 markkaa Kohoselle (3 x 6 886 mk) 20 658 markkaa Suloselle (3 x 7 021 mk) 21 063 markkaa Kekkoselle (3 x 6 878 mk) 20 634 markkaa

3. vahvistettavaksi, että kuljetus-, käsittely- ja jakelutehtäviä koskevan työehtosopimuksen irtisanomissuojapöytäkirjan 3 §:n mukaan työnantajan olisi tullut noudattaa työehtosopimuksen mukaisia irtisanomisaikoja päättäessään Abdelmadjib Mesbahin, Brahim Arbibin, El Mahjoub Marzoukin, Mika Korhosen, Eila Reinin, Arto-Pekka Lavennon, Anne-Marja Eerolan, Jose Martinez Rodriquezin, Ali Mehdipourin, Mohamed Leghouitin, Van Trung Nguyen, Ali Bouchian, Nina Mätön, Aku Korhosen, Gulnara TahtahunovaWrightin, Hannu Aaltosen, Sirkka Rezguin, Juan Lutjosen, Petri Pajusen, Risto Sorsan, Marja Suomisen, Abdelhak AlBouzidin, Juhani Lohikosken, Balwinder Singhin ja Jari Toivosen palvelussuhteet.

4. vahvistettavaksi, että 3. kohdassa mainittujen työntekijöiden palvelussuhteet on päätetty vastoin mainitun työehtosopimuksen irtisanomissuojapöytäkirjan 2 §:n mukaisia perusteita.

5. Suomen Posti Oy:n velvoittamista suorittamaan saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana:

6. Suomen Posti Oy:n velvoittamista suorittamaan 3. kohdassa mainituille työntekijöille (lukuunottamatta ArtoPekka Laventoa) perusteettomasta irtisanomisesta kullekin 5. kohdan mukaisen markkamäärän lisäksi 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus 5. kohdan mukaisilla kuukausipalkoilla laskettuna.

7. vahvistettavaksi, että työnantaja on päättänyt luottamusmies Lavennon työsuhteen vastoin luottamusmiessopimuksen 4 §:n 14 momentin määräyksiä ja että Suomen Posti Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle luottamusmiessopimuksen mukaisesti 30 kuukauden palkkaa vastaava korvaus laskettuna 5. kohdan mukaisella kuukausipalkalla.

8. PT Työnantajaliiton velvoittamista korvaamaan Postiliiton oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen.

Perustelut

Posti- ja telelaitos oli muuttunut 1.1.1994 valtion yhtiöksi. Yhtiöittämislain 5 §:ssä todettiin seuraavaa: "Posti- ja telelaitoksen virat lakkaavat tämän lain tullessa voimaan. Kunkin virkamiehen virkasuhde päättyy ilman eri toimenpidettä. Virkamies siirtyy yhtiön palvelukseen työsopimussuhteeseen vastaaviin tehtäviin kuin lakkautetussa virassa, jollei hän siitä kieltäydy kuukautta ennen yhtiön palvelukseen siirtymistä."

Posti- ja telelaitos oli tulkinnut edellä mainittua 5 §:n säännöstä siten, että se koski vain vakinaisia virkamiehiä, mutta ei tilapäisiä ja virkaatoimittavia virkamiehiä. Jos laissa olisi haluttu rajata pykälän soveltaminen vain vakinaisiin virkamiehiin, olisi se tullut myös selvästi mainita. Valtion virkamieslain yleisenä periaatteena oli, että virkamieslain säännökset koskivat myös tilapäisiä ja virkaatoimittavia virkamiehiä, ellei erikseen ollut toisin mainittu.

Valtion viraston ja laitoksen yhtiöittämistä oli oikeustieteessä pidetty organisaatiomuutoksena, joka ei ollut edes liikkeen luovutus. Eduskunta oli kuitenkin rakennushallituksen yhtiöittämisen yhteydessä ottanut sen kannan, että yhtiöittäminen oli liikkeen luovutus. Nyt esillä oleva tilanne oli ollut henkilöstön kannalta edullisempi kuin liikkeen luovutus. Jo EU/ETA liikkeenluovutusdirektiivi edellytti, että henkilöstön asema ei heikentynyt liikkeen luovutuksen yhteydessä. Toisin kuin Suomen lainsäädäntö mainittu direktiivi koski myös yhtiöittämisiä.

Suomen PT Oy ja sen tytäryhtiö Suomen Posti Oy olivat lähteneet siitä, että Posti- ja telelaitokseen tilapäisessä tai virkaatoimittavassa virkasuhteessa olleiden henkilöiden palvelussuhde päättyi 31.12.1993 ja että 1.1.1994 alkaen oli solmittu uusi työsuhde. Työnantaja ei ollut ottanut millään tavoin huomioon henkilöiden vuosia kestänyttä palvelusta virkasuhteessa. Työnantaja oli katsonut yhtiöittämisen luoneen tilanteen, jossa tiettyä osaa vanhasta henkilöstöstä voitiin kohdella uusina työntekijöinä. Tässä tarkoituksessa työnantaja oli painostanut vuoden 1993 lopulla noin 3 000 tilapäisessä tai virkaatoimittavassa virkasuhteessa olevaa henkilöä tekemään määräaikaisen työsopimuksen, joka useimpien kohdalla oli kuitenkin myöhemmin muutettu toistaiseksi voimassa olevaksi.

Työsuhteen päättämisperustetta ja menettelytapoja arvioitaessa tuli kuitenkin virka- ja työsuhteinen aika ottaa kokonaisuudessaan huomioon, koska yhtiöittämisen yhteydessä työntekijöiden tehtävät eivät olleet millään tavalla muuttuneet.

Edellä esitettyä kantaa tukivat Posti- ja telelaitoksen yhtiöittämislain 5 §:n säännökset ja toisaalta liikkeen luovutusperiaatteet. Myös hallitusmuodon yhdenvertaisuusperiaate edellytti, että tilapäisessä ja virkaatoimittavassa palvelussuhteessa olevia henkilöitä ei kohdeltu toisin kuin työntekijöitä ja muita virkamiehiä. Näin ollen yhtiöittämisestä huolimatta virkasuhteista ja työsuhteista aikaa tuli tarkastella kokonaisuutena ja tämän kokonaisuuden perusteella tuli määrittää, oliko edellä mainittujen työntekijöiden kohdalla ollut kysymys vuoden 1994 aikana jatkuneesta määräaikaisesta vai toistaiseksi voimassa olevasta työsuhteesta. Kun otettiin huomioon virkasuhteessa palveltu aika, kysymys oli ollut toistaiseksi voimassa olleista työsuhteista.

Kanteen vaatimuskohdassa 1 mainittujen työntekijöiden työsuhteet olivat päättyneet viimeistään 31.3.1994. Kaikilla työntekijöillä oli ollut ennen yhtiöittämistä useiden vuosien yhdenjaksoinen virkasuhteessa palveltu aika. Vaikka virkasuhteinen aika oli muodollisesti ollut tilapäinen tai virkaatoimittava virkasuhde, olivat kysymyksessä olleet henkilöt olleet asiallisesti pysyvässä palvelussuhteessa. Ainoastaan uusi mitoitusjärjestelmä oli vähentänyt työn määrää tai paremminkin työntekijöiden määrää. Tämän vuoksi joidenkin henkilöiden kohdalla työt oli jaettu uudelleen. Työnantaja oli muodollisesti perustanut määräaikaisia työsopimuksia uudella mitoitusjärjestelmällä, joka oli aiheuttanut arviolta noin 20 prosentin työvoiman vähennystarpeen.

Virka- ja työsuhteinen aika olivat kysymyksessä olleiden henkilöiden kohdalla muodostaneet niin pitkän ajanjakson, että palvelussuhdetta oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Tilapäiset ja virkaatoimittavat virkamiehet olivat tosiasiassa tehneet pysyvää tehtävää, jota varten olisi tullut perustaa virkamieslain periaatteiden mukaan vakinaiset virat. Jos palvelussuhteen lajina olisi alunperin ollut työsuhde, olisivat palvelussuhteet olleet kiistatta toistaiseksi voimassa olevia. Työnantaja oli päättänyt useiden vuosien yhdenjaksoisen palvelun ilman irtisanomismenettelyä noudattamatta irtisanomisaikaa. Palvelussuhteiden päättämisen yhteydessä olisi kuitenkin tullut ottaa huomioon sekä virka- että työsuhteessa palveltu aika ja noudattaa sen mukaista irtisanomisaikaa.

Vaatimuskohdassa 1 mainitut työntekijät eivät olleet saaneet hyväkseen irtisanomissuojapöytäkirjan mukaista 2-6 kuukauden irtisanomisaikaa ja mainitun pöytäkirjan mukaan heille tuli siten maksaa irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus.

Erimielisyyden kohteena olevaa asiaa oli yritetty sopia Postiliiton ja PT:n Työnantajaliiton asettamassa selvityslautakunnassa. Kesäkuun 8 päivänä 1994 pidetyssä kokouksessa oli sovittu alustavasti sopimusluonnoksesta, jonka mukaan työnantaja olisi korvannut työntekijöille vähintään kahden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Työnantaja oli siten tavallaan myöntänyt oman virheensä ja ollut valmis sopimaan asian.

Vaatimuskohdassa 3 mainitut henkilöt olivat olleet Tuotantoalue pääkaupunkiseudun palveluksessa. Työnantaja oli myös heidän kohdallaan jättänyt noudattamasta irtisanomissuojapöytäkirjan mukaista irtisanomisaikaa ja rikkonut lisäksi työehtosopimuksen mukaista yksilöllistä irtisanomisperustetta ja irtisanonut myös luottamusmiehen. Kysymyksessä olevien työntekijöiden kohdalla oli tehty vuoden 1993 lopussa määräaikaiset työsopimukset, jotka olivat päättyneet 30.6.1994. Työsopimusta tehtäessä määräaikaisuuden peruste oli ollut varsin epämääräinen, eikä määräaikaisuudelle ollut ollut työsopimuslain 2 §:n mukaista perustetta. Kysymyksessä olevia työsuhteita tuli siten pitää toistaiseksi voimassa olevina ja irtisanomista edellyttävinä. Ennen yhtiöittämistä työntekijät olivat olleet toistaiseksi voimassa olleessa tilapäisessä virkasuhteessa.

Tuotantoalue pääkaupunkiseudulla oli kevään 1994 aikana muutettu yli 200 työntekijän työsuhteet muodollisesti määräaikaisista toistaiseksi voimassa oleviksi. Muodollisesti määräaikaiseen työsuhteeseen olivat jääneet ne työntekijät, joista työnantaja oli halunnut päästä eroon. Työnantajan menettelyä oli pidettävä työsuhteen tosiasiallisena irtisanomisena. Työnantaja oli yksilöperustein valinnut ne työntekijät, joiden palvelussuhde oli päättynyt 30.6.1994. Muodollisen määräaikaisen työsuhteen päättymisen kautta työttömiksi olivat jääneet useat syntyperäiset ulkomaan kansalaiset ja ammattiyhdistysaktiivit. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi määräaikaisten työsuhteiden solmimiseen oli saattanut vaikuttaa eräiden työntekijöiden kohdalla sairaus tai se, että työnantaja oli pitänyt työntekijöitä jostakin syystä huonoina työntekijöinä. Valintaperusteet olivat olleet työehtosopimuksen määräyksen vastaisia.

Laillisen irtisanomisperusteen puuttumista edellä tarkoitettujen henkilöiden kohdalla kuvasti se, että työnantaja oli ottanut kesän 1994 ajaksi 119 kesätyöntekijää. Heidän työpanoksensa oli ollut suurempi kuin niiden työntekijöiden, joiden työsuhde oli päättynyt 30.6.1994. Kesätyöntekijöitä oli käytetty vielä syyskuussa. Tälläkin hetkellä Tuotantoalue pääkaupunkiseudulla oli työssä 36 uutta tuntipalkkaista työntekijää. Työntekijöillä oli myös teetetty jatkuvasti ylitöitä määrä, joka vastasi yli 20 työntekijän henkilötyövuotta. Työnantajalla oli siten ollut tarvetta lisätyövoiman hankkimiseen. Edellä mainittujen työntekijöiden työsuhteiden päättäminen 30.6.1994 oli siten johtunut vain siitä, että työnantaja oli halunnut päästä eroon tietyistä työntekijöistä. Kysymyksessä olevien työntekijöiden työsopimuksiin kirjattu muodollinen määräaikaisuuden peruste oli pätemätön. Vasta ehkä vuoden 1995 puolella lajittelukeskukseen oli tarkoitus hankkia uusia koneita, joilla saattoi olla henkilöstövaikutuksia.

Selvittelylautakunnassa työnantajan edustaja oli myös tehnyt tarjouksen, jonka mukaan vaatimuskohdassa 3 mainituille työntekijöille korvattaisiin kahden kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Korvauksen taso ei kuitenkaan ollut tyydyttänyt Postiliittoa.

Luottamusmies Lavennon kohdalla työnantaja oli jättänyt noudattamatta irtisanomissuojapöytäkirjan 3 §:n mukaista irtisanomisaikaa, minkä lisäksi hänen palvelusuhteensa oli päätetty vastoin luottamusmiessopimuksen 4 §:n 14 momentin määräyksiä. Tämän vuoksi työnantaja oli velvollinen suorittamaan Lavennolle irtisanomisajan palkan ja luottamusmiessopimuksen vastaisen työsopimuksen päättämisen johdosta 30 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen.

Vaatimuskohdassa 3 mainittujen työntekijöiden palvelussuhteiden päättämistä oli pidettävä tosiasiallisena irtisanomisena, jonka yhteydessä oli rikottu irtisanomispöytäkirjan 2 §:n mukaisia perusteita ja jätetty noudattamatta 3 §:n mukaisia irtisanomisaikoja. Tämän vuoksi työntekijöille tuli maksaa yhdenjaksoisen palvelusajan pituuden mukainen irtisanomisajan palkka ja korvausta laittomasta yksilöperusteisesta irtisanomisesta kullekin työntekijälle 24 kuukauden palkkaa vastaava määrä.

VASTAUS

Vaatimukset

PT:n Työnantajaliitto on vastauksessaan, johon Suomen Posti Oy on yhtynyt, vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta siltä osin kuin asiasta oli paikallisesti päästy sopimukseen.

PT:n Työnantajaliitto on lisäksi kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

PT:n Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen.

Perustelut

Kanteen tutkimatta jättäminen

Kanteen vaatimuskohdassa 1 mainituista tapauksista Wiklundin, Jukka Harstelan ja Karlssonin asioista oli vallinnut yhteisymmärrys luottamusmiehen ja esimiehen välillä. Vaatimuskohdassa 3 mainitut tapaukset oli pääluottamusmiehen kanssa sovittu loppuun käsitellyiksi. Pääluottamusmies oli edustanut Postiliittoa ja kysymyksessä olevia työntekijöitä erimielisyysneuvottelussa ja hänellä oli myös ollut oikeus sopia asia. Pääluottamusmiehen ja työnantajan välillä 10.8.1994 käydyssä neuvottelussa työnantaja oli tehnyt pääluottamusmiehelle myönnytyksiä työsuhteiden jatkamispäätöksinä ja pääluottamusmies oli puolestaan sopinut 30.6.1994 päättyneet työsuhteet erimielisyytenä loppuun käsitellyiksi, jolloin yhteisymmärrys oli syntynyt ja sopimus allekirjoitettu. Kun asia jo oli paikallisesti sovittu, ei Postiliitolla ollut enää oikeutta riitauttaa asiaa. Postiliitolla ei ollut sellaista oikeussuojan tarvetta, jota vahvistuskanteelta edellytettiin.

Kanteen kiistämisen perusteet

Suomen Posti Oy toimi normaalin osakeyhtiön tavoin ja liiketaloudellisin periaattein. Yhtenä sen tavoitteena oli mahdollisimman hyvä liiketaloudellinen tulos ja toiminnan tehokkuus. Tästä syystä Suomen Posti Oy rationalisoi ja kehitti koko ajan toimintaansa ja pyrki alentamaan toimintakulujaan. Kaikista Suomen Posti Oy:n kuluista 70 prosenttia oli erilaisia henkilöstömenoja, koska toiminta oli hyvin työvoimavaltaista. Näin ollen suurimmat säästöt olivat saatavissa henkilömäärää vähentämällä. Henkilömäärä oli vuonna 1990 ollut 31 354 kun se vuoden 1994 lopussa oli ollut 24 481. Henkilömäärän vähentämisen yhteydessä oli pyritty turvaamaan vakituisten työntekijöiden työpaikat sijoittamalla heitä uusiin tehtäviin ja yksiköihin entisten töiden loppuessa. Tämä oli vaikuttanut siihen, että monin paikoin määräaikaisten työsuhdetta ei ollut voitu enää jatkaa tai vakinaistaa.

Eduskunnan hyväksyttyä lain Posti- ja telelaitoksen muuttamisesta osakeyhtiöksi työnantajan oli pitänyt antaa yksiköilleen ohjeet tilanteessa, jossa kymmenet tuhannet virkamieslain mukaiset virkamiehet muuttuivat työsopimuslaissa tarkoitetuiksi työsuhteisiksi työntekijöiksi. Tähän liittyen Posti-Tele oli lähettänyt yksiköilleen 17.12.1993 ohjeet, miten muun muassa ei-vakinaisille virkamiehille tehtiin pääasiassa määräaikaiset työsopimukset 1.1.1994 lukien.

Kanteen vaatimuskohdassa 1 mainitut työntekijät olivat kaikki tehneet postinjakelutyötä. Kuten heidän kanssaan tehdyistä kirjallisista työsopimuksista ilmeni, työsuhde oli ollut määräaikainen ja voimassa jakelun uuden mitoitusjärjestelmän käyttöönottoon saakka. Asian käsittelyn eri vaiheissa Postiliiton edustajat eivät olleet kiistäneet työmäärän vähentymistä jakelutyössä ja tästä johtuvaa määräaikaisuuden perustetta.

Suomen Posti Oy:llä oli ollut työsopimuslain 2 §:n mukaiset perusteet solmia kanteen vaatimuskohdassa 3 mainittujen henkilöiden kanssa määräaikainen työsopimus. Kysymyksessä olevien henkilöiden kanssa oli ennen työsuhteen alkua tehty kirjalliset määräaikaiset työsopimukset, joihin oli merkitty näkyviin työsuhteen määräaikaisuuden peruste: "Työsuhde päättyy kunnes tuotannon ja toiminnan muutoshankkeet on toiminnallistettu kuitenkin viimeistään 30.6.1994."

Kevään 1994 aikana oli varmistunut edellä mainittujen muutoshankkeiden työvoimavaikutus ja vakinaisen työvoiman tarpeen määrä. Tämän vuoksi useille määräaikaisille oli voitu tarjota vakituista työsopimusta.

Se, että työnantaja oli joutunut keväällä 1994 valitsemaan useista määräaikaisista ne, joille tarjottiin vakituista työsuhdetta, ei tehnyt tätä valintatilannetta irtisanomiseksi. Kysymyksessä oli normaali työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin kuuluva asia. Työehtosopimuksessa ei ollut mainittu perusteita, millä työnantajan piti valita työntekijöitä työhön. Postiliiton alainen Pasilan osasto itse oli edellyttänyt työsopimuslain vastaisia valintakriteerejä edellyttäessään, että vakinaistamisen perusteena saatiin ainoana valintakriteerinä käyttää osaston jäsenyyttä.

Tuotantoalue pääkaupunkiseudulla oli keväällä 1994 ollut töissä ainakin 14:ää eri kansallista syntyperää olevia henkilöitä. Tässä yksikössä oli perinteisesti ollut muita Postin yksikköjä enemmän syntyperältään muita kuin Suomen kansalaisia ja oli edelleenkin. Keväällä 1994 vakituiseksi muutetuiksi määräaikaisista ulkomaista syntyperää olleita oli 17,8 prosenttia. Kaikista vakinaistamatta jääneistä sen sijaan ulkomaista syntyperää olleita oli 15 prosenttia.

Osapuolten välistä työehtosopimusta ei ollut ollut olemassa vielä joulukuussa 1993, jolloin kanteessa mainittujen henkilöiden määräaikaiset työsopimukset oli tehty. Tämän vuoksi työnantaja ei ollut voinut ottaa huomioon työehtosopimuksen määräyksiä tai rikkoa niitä. Vaikka kanteessa mainittuihin henkilöihin sovellettaisiin osapuolten välistä työehtosopimusta, olivat työsopimukset työehtosopimuksen 2 §:nkin määräykset huomioon ottaen olleet määräaikaisia.

Osapuolten välillä voimassa olevan irtisanomissuojapöytäkirjan 1 §:n mukaan pöytäkirjan määräyksiä sovellettiin vain toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin. Koska kanteessa mainittuihin työntekijöihin ei sovellettu tätä irtisanomissuojapöytäkirjaa, ei työnantajan ollut tarvinnut noudattaa työntekijöihin irtisanomisaikoja heidän saadessaan tiedon määräaikaisen työsuhteensa viimeisestä voimassaolopäivästä joulukuussa 1993. Koska työntekijöitä ei ollut irtisanottu heistä itsestään johtuvista syistä, ei heillä myöskään ollut oikeutta kanteessa vaadittuihin korvauksiin irtisanomisten johdosta.

Myöskään määräaikaisessa työsuhteessa olleen luottamusmies Lavennon kohdalla työnantaja ei ollut rikkonut irtisanomissuojapöytäkirjaa eikä luottamusmiessopimusta. Luottamusmiessopimuksen mukaan luottamusmiehen työsuhteen päättäminen tuli arvioitavaksi vain, jos työnantaja irtisanoi luottamusmiehen. Työnantaja ei ollut irtisanonut Lavennon työsuhdetta, vaan se oli päättynyt määräajan umpeenkulumisen johdosta. Työtuomioistuin oli todennut 27.10.1994 antamassaan tuomiossa, että luottamusmiehenä toimineen tilapäisen virkamiehen palvelussuhteen uusimatta jättäminen ei ollut luottamusmiessopimuksen vastaista. Tilapäinen virkamies vastasi työsopimuslain mukaista määräaikaisessa työsuhteessa olevaa työntekijää. Lavento oli ennen vuoden 1994 määräaikaista työsuhdetta ollut tilapäinen virkamies.

Yli puolet kanteessa mainittujen henkilöiden työsuhteiden määräaikaisuudesta syntyneistä kiistoista oli jo ennen Postiliiton 26.9.1994 tekemää riitautusilmoitusta edellä esitetyin tavoin paikallisesti loppuun käsiteltyjä, joten kanne oli aiheeton myös tästä syystä. Lisäksi kanteen vaatimuskohdassa 1 mainitun Oulussa työskennelleen Jurvelinin kohdalla oli otettava huomioon, että hänelle oli tarjottu työtä Kemistä ennen työsuhteen päättymistä, mutta hän oli kieltäytynyt työtarjouksesta.

Kanteessa mainitut henkilöt olivat ennen vuotta 1994 olleet virkamieslain alaisia tilapäisiä virkamiehiä tai virkaa toimittavia. Tilapäiset virkamiehet ja viransijaiset vastasivat asemaltaan työsopimussuhteisia määräaikaisia työntekijöitä. Virkamieslaki ei edellyttänyt tilapäisen virkamiehen ja virkaatoimittavan määräyksellä olevan henkilön palvelussuhteen määräaikaisuuden olemassaololle samanlaisia kriteerejä kuin työsopimuslain 2 §:ssä oli mainittu. Työsopimuslakia ei kysymyksessä oleviin henkilöihin voitu soveltaa taannehtivasti vaan ainoastaan siitä alkaen, kun he olivat olleet työsuhteessa. Virkamieslain mukaisen ei-vakinaisen virkasuhteen mahdollisesti pitkällä kestolla ei ollut merkitystä tässä asiassa.

Posti-Telen eräillä ammattijärjestöillä oli ollut edunvalvonnan tavoitteena lisätä vakinaisten virkamiesten määrää. Tähän liittyen eräs ammattijärjestö oli kannellut ei-vakinaisten virkamiesten käyttämisestä eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamies oli päätöksessään 9.11.1993 todennut muun muassa, että Posti- ja telelaitos ei ollut menetellyt lainvastaisesti. Oikeusasiamies oli päätöksessään todennut, että virkojen perustaminen oli riippuvainen viraston toimenpiteistä. Ottaen huomioon virastolle kuuluvan harkintavallan, oikeusasiamies ei ollut katsonut asiassa tulleen esille sellaista virheellistä menettelyä, että oikeusasiamies olisi voinut puuttua asiaan. Oikeusasiamies oli päätöksessään lisäksi todennut, että vakinaiset ja tilapäiset virkamiehet olivat irtisanomistilanteessa valtion virkamieslain nojalla erilaisessa asemassa ja että tosiasiallinen pitkäaikainenkaan palvelu ei muuttanut tätä muodollista lähtökohtaa.

Kanteessa tarkoitettujen ei-vakinaisten virkamiesten virkasuhde oli päättynyt yhtiöittämislain 5 §:n 1 momentin toisen virkkeen nojalla 31.12.1993 ilman eri toimenpiteitä. Saman 5 §:n 1 momentin 3 virkkeessä oli todettu virkamiesten siirtyvän vastaaviin tehtäviin kuin lakkautetussa virassa. Tämä oli koskenut vakinaisia virkamiehiä. Lain 5 §:ssä ei sen sijaan ollut säädetty, että myös eivakinaiset virkamiehet muutettaisiin vakituiseen työsuhteeseen. Palvelussuhteen ehdot oli lain 5 §:n 2 momentin mukaan jätetty sen varaan, mitä yhtiön hyväksymässä työehtosopimuksessa ja työsopimuksessa sovittiin. Yhtiö oli tarjonnut useimmille ei-vakinaisille virkamiehille määräaikaista työsuhdetta. Työsuhteen keston aika oli yksi 5 §:n 2 momentin tarkoittama palvelussuhteen ehto, joka lainkohdan mukaan oli jätetty työsopimuksin sovittaviksi. Osakeyhtiöksi muuttamislailla ei ollut poistettu yhtiöltä oikeutta määritellä edelleenkin palvelussuhteiden kesto.

Vaatimus irtisanomisaikojen palkkojen maksamisesta määräaikaisuuden perusteella päättyneiden työsopimusten johdosta ei perustunut lakiin. Työsopimuslain 38 §:n ja irtisanomissuojapöytäkirjan 3 §:n mukaan irtisanomisaikaa noudatettiin vain työnantajan irtisanoessa työsopimuksen. Työnantaja ei ollut kanteessa tarkoitetuissa tapauksissa irtisanonut työsopimuksia, vaan ne olivat päättyneet työsuhteen määräaikaisuuden perusteella.

Esitetyt korvausvaatimukset olivat myös perustelemattomia, koska ainakin osa kanteen kohdassa 3 mainituista henkilöistä oli kesäkuussa 1994 ollut pitkäaikaisella sairaslomalla ja yksi työntekijöistä jatkuvalla työkyvyttömyyseläkkeellä. Lisäksi tässä kohdassa mainituista työntekijöistä osa oli saattanut olla jo työssä muualla.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

PT:n Työnantajaliitto on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta kanteen vaatimuskohdassa 1 mainittujen Jukka Harstelan, Raimo Karlssonin ja Anna Wiklundin sekä kaikkien kanteen vaatimuskohdassa 3 mainittujen henkilöiden osalta, koska asia kyseisten kolmen työntekijän osalta oli sovittu paikallisesti luottamusmiehen ja työnantajan välillä ja kaikkien kanteen vaatimuskohdassa 3 mainittujen henkilöiden osalta pääluottamusmiehen ja työnantajan välillä.

Väite siitä, että kanteen perusteena oleva riitakysymys olisi osapuolia sitovalla tavalla sovittu ilman että sovintoa kuitenkaan olisi vahvistettu oikeudessa, on kannetta koskeva asiaväite. Tällaisen väitteen oikeaksi toteaminen johtaa kanteen hylkäämiseen eikä sen tutkimatta jättämiseen. Kun lisäksi asianosaisliittojen välillä on eri näkemykset sopimusten syntymisestä, Postiliitolla on oikeudellinen tarve saada asia ratkaistuksi työtuomioistuimen tuomiolla. Tämän vuoksi työtuomioistuin hylkää PT:n Työnantajaliiton oikeudenkäyntiväitteen.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Posti- ja telelaitos on 22.10.1993 annetulla lailla muutettu osakeyhtiöksi 1.1.1994 alkaen. Muodostettu osakeyhtiö eli Suomen Posti Oy on joulukuun lopussa 1993 solminut määräaikaiset työsopimukset kanteen vaatimuskohdassa 1 mainittujen eri lehti- ja jakelupalvelut-alueyksiköiden palveluksessa olleiden henkilöiden kanssa. Kaikkien määräaikaisten työsuhteiden alkamisajankohdaksi on merkitty 1.1.1994 ja päättymispäiväksi päivä, jolloin jakelun uusi mitoitusjärjestelmä on työsopimusten mukaan otettu käyttöön. Määräaikaiset työsopimukset ovat päättyneet viimeistään 31.3.1994.

Suomen Posti Oy on joulukuun lopussa 1993 solminut myös kanteen vaatimuskohdassa 3 mainittujen Tuotantoalue pääkaupunkiseudulla postinkäsittelytehtävissä työskennelleiden henkilöiden kanssa määräaikaiset työsopimukset ajaksi 1.1.1994 - 30.6.1994. Työsopimuksiin on merkitty työsuhteiden päättyvän kunnes tuotannon ja organisaation muutoshankkeet on toiminnallistettu, kuitenkin viimeistään 30.6.1994.

Kaikki kanteessa tarkoitetut henkilöt ovat ennen tammikuun 1. päivää 1994 olleet Posti- ja telelaitoksen palveluksessa tilapäisinä tai virkaatoimittavina virkamiehinä.

Postiliitto on katsonut, että koska kaikkien kysymyksessä olevien henkilöiden kohdalla virkasuhteinen ja työsuhteinen aika yhteen laskettuna olivat muodostaneet pitkän ajanjakson, olisi heidän palvelussuhteitaan tullut pitää toistaiseksi voimassa olevina. Tämän vuoksi heidän työsuhteidensa lakkauttamisen olisi tullut tapahtua noudattaen työehtosopimuksen mukaista irtisanomismenettelyä ja työsuhteiden päättämisiin olisi siten tullut noudattaa yhteenlasketun virka- ja työsuhteessa palvellun ajan pituuden perusteella määräytyvää irtisanomisaikaa.

Ennen tammikuun 1. päivää 1994 kaikkien kysymyksessä olevien henkilöiden oikeusasema on määräytynyt tuolloin voimassa olleiden valtion virkamieslain (755/1986) ja valtion virkamiesasetuksen (723/1987) säännösten perusteella.

Valtion virkamiesasetuksen 22 §:n 1 momentin mukaan virasto voi käytettävissä olevien määrärahojen rajoissa ottaa tilapäisiä virkamiehiä. Tilapäisten virkamiesten hoitamia tehtäviä ei siten perustettu erityisellä säädöksellä tai päätöksellä. Tehtävä perustettiin samalla kun henkilö otettiin sitä hoitamaan. Valtion virkamiesasetuksen 22 §:n 3 momentin mukaan tilapäinen virkamies otettiin määräajaksi. Asetuksen mukaan tilapäistä virkamiestä pidettiin määräajaksi otettuna silloinkin, kun virkamies oli otettu määrättyä työtä tai tehtävää varten tai muulla tavoin rajoitetuksi ajaksi. Valtion virkamiesasetuksen 23 §:n 1 momentin mukaan tilapäisen virkamiehen virkasuhde voitiin viranomaisen ja virkamiehen puolelta irtisanoa päättymään tietyn irtisanomisajan kuluttua. Viranomainen sai irtisanoa tilapäisen virkamiehen, kun siihen oli syytä. Irtisanominen ei kuitenkaan saanut perustua valtion virkamieslain 17 §:ssä tarkoitettuun seikkaan tai muuhun epäasialliseen syyhyn.

Valtion virkamieslain 2 §:n mukaan virkaatoimittavana virkamiehenä pidettiin virkamiestä, joka oli otettu viran väliaikaiseksi hoitajaksi tai viransijaiseksi. Valtion virkamies-asetuksen 6 §:n 3 momentin mukaan viran väliaikainen hoitaja ja viransijainen otettiin määräajaksi tai muutoin rajoitetuksi ajaksi. Tällaisen virkaatoimittavan viranhaltijan virkasuhteen päättyminen saatettiin kiinteän määräajan ohella sitoa viran täyttämiseen vakinaisesti tai koeajaksi tai vakinaisen virkamiehen virkavapauden päättymiseen. Valtion virkamieslain 48 §:n 1 momentin mukaan virkaatoimittavan virkamiehen virkasuhde voitiin viranomaisen ja virkaatoimittavan virkamiehen puolelta irtisanoa päättymään ilman irtisanomisaikaa. Saman pykälän 2 momentin mukaan viranomainen sai irtisanoa virkaatoimittavan virkamiehen sen estämättä, mitä irtisanomisen perusteista oli tässä laissa säädetty.

Posti- ja telelaitoksen muuttamisesta osakeyhtiöksi annetun lain 5 §:n mukaan Posti- ja telelaitoksen virat lakkasivat lain tullessa voimaan ja kunkin virkamiehen virkasuhde päättyi ilman eri toimenpiteitä. Lain mukaan virkamies siirtyi yhtiön palvelukseen työsopimussuhteeseen vastaaviin tehtäviin kuin lakkautetussa virassa, jollei hän siitä kieltäytynyt kuukautta ennen yhtiön palvelukseen siirtymistä.

Suomen Posti Oy on viimeksi mainitun lainkohdan mukaan solminut toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset sellaisten Posti- ja telelaitoksen palveluksessa olleiden vakinaisten virkamiesten kanssa, jotka oli nimetty hoitamaan lailla lakkautettuja virkoja. Sen sijaan Suomen Posti Oy on solminut määräaikaiset työsopimukset kaikkien sellaisten virkamiesten kanssa, jotka olivat olleet Posti- ja telelaitoksen palveluksessa tilapäisen virkamiehen tai virkaatoimittavan virkamiehen asemassa.

Kun valtion virkamieslain ja valtion virkamiesasetuksen säännösten perusteella viimeksi mainitut virkamiehet edellä todetuin tavoin otettiin määräajaksi tai muulla tavoin rajoitetuksi ajaksi, ei työtuomioistuimen mielestä Posti- ja telelaitoksen muuttamisesta osakeyhtiöksi annetun lain 5 §:stä myöskään voi johtua, että Suomen Posti Oy olisi ollut velvollinen solmimaan näiden virkamiesten kanssa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Koska tilapäisten ja virkaatoimittavien virkamiesten oikeusasema jo ennen yhtiöittämistä on poikennut vakinaisten virkamiesten asemasta, ei työnantajan voida katsoa menetelleen yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti asettaessaan heidät työsopimusten solmimisen yhteydessä eri asemaan kuin vakinaiset virkamiehet eikä yhtiöittämisen voida työtuomioistuimen mielestä myöskään katsoa huonontaneen heidän oikeusasemaansa.

Kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden työsuhteisiin 1.1.1994 alkaen sovellettavan kuljetus-, käsittely- ja jakelutehtävissä toimivia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 2 § sisältää muun muassa määräaikaista työsopimusta koskevat määräykset. Pykälän kolmannen kappaleen mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä, jos työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastettava määräaikaista sopimusta edellyttävä seikka on siihen syynä tahi jos työn-antajalla on muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä, perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen.

Koska työnantajalla ei vielä loppuvuodesta 1993 ole ollut varmuutta jakelutyössä tarvittavien työntekijöiden lukumäärästä, on työnantajalla työtuomioistuimen mielestä ollut työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitettu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä, perusteltu syy määräaikaisten työsopimusten solmimiseen.

Koska työnantaja vielä vuoden 1994 aikana on tarvinnut muutos- ja uudistustöiden toteuttamiseen ylimääräisiä työntekijöitä ja koska lopullisen työvoiman tarve on selvinnyt vasta näiden uudistus- ja muutostöiden toteutumisen jälkeen, on työnantajalla työtuomioistuimen mielestä myös Tuotantoalue pääkaupunkiseudulla ollut työehtosopimuksen 2 §:n kolmannessa kappaleessa tarkoitettu yrityksen toimintaan ja suoritettavaan työhön liittyvä perusteltu syy määräaikaisten työsopimusten solmimiseen kanteen vaatimuskohdassa 3 tarkoitettujen työntekijöiden kanssa.

Kun kaikkien kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden kohdalla on siten ollut kysymys määräaikaisista työsopimuksista, jotka lakkaavat sovitun työkauden päättyessä ilman irtisanomista, ei työnantajalla ole ollut velvollisuutta noudattaa työntekijöiden työsuhteiden lakkaamisen yhteydessä työehtosopimuksen mukaisia irtisanomisaikoja.

Työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojapöytäkirjan 1 §:n mukaan pöytäkirja koskee vain toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia. Tämän vuoksi pöytäkirjan määräykset eivät tule sovellettaviksi kanteessa tarkoitettuihin työsopimuksiin eikä työntekijöillä siten ole oikeutta saada tämän sopimuksen määräysten perusteella korvauksia työsuhteen päättymisen johdosta.

Luottamusmies Lavento on ollut Posti- ja telelaitoksen palveluksessa huhtikuusta 1989 lukien tilapäisenä virkamiehenä tai virkaatoimittavana virkamiehenä. Työnantaja on solminut hänen kanssaan samanlaisen määräaikaisen työsopimuksen kuin muiden Tuotantoalue pääkaupunkiseudun työntekijöiden kanssa, jotka eivät ole olleet Posti- ja telelaitoksen palveluksessa vakinaisina virkamiehinä. Lavennon työsuhde on päättynyt työsopimuksessa sovitun tavoin määräajan umpeenkulumisen johdosta.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Postiliitto velvoitetaan suorittamaan PT:n Työnantajaliitolle korvauksena oikeudenkäyntikuluista 5 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Rautiainen, Virtanen, Pystynen ja Porttila jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.