Labor court dismisses union claim regarding severance pay reduction but orders employer to pay damages for refusing union rep salary data.

Työnantaja oli kesäkuun lopussa annetulla lomautusilmoituksella ilmoittanut työntekijöille marraskuun alussa alkavasta lomautuksesta. Elokuussa antamallaan ilmoituksella työnantaja oli ilmoittanut lyhennettyyn työviikkoon siirtymisestä siten, että lyhennettyä työviikkoa tehtäisiin marraskuun alkuun asti. Ennen lomautusilmoituksen mukaisen lomautuksen alkamista oli työnantajan sekä pääluottamusmiehen ja työntekijöiden kanssa sovittu vielä pitämättömien pekkaspäivien pitämisestä ennen lomautuksen alkamista.

Kun kesäkuussa annetun lomautusilmoituksen jälkeisillä toimenpiteillä ei ollut peruutettu annettua lomautusilmoitusta eikä lomautusilmoitusta voitu muutoinkaan pitää pätemättömänä tai rauenneena, ei työnantaja ollut menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti vähentäessään sittemmin irtisanottujen työntekijöiden irtisanomisajan palkasta lomautusilmoitusajan palkan kesäkuussa annetusta lomautusilmoituksesta lähtien.

Työnantaja oli tietensä rikkonut työehtosopimusta kieltäytyessään antamasta pääluottamusmiehelle työntekijöiden palkkatietoja, joita pääluottamusmies oli pyytänyt irtisanomisajan palkoista syntyneen erimielisyyden selvittämistä varten.

Kanteen tutkimista vastaan neuvotteluvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetty väite hylätty.

Kantaja Puu- ja erityisalojen liitto ry Vastaajat Puusepänteollisuuden Liitto ry Fenestra Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Puusepänteollisuuden Liiton ja Puutyöväen liitto ry:n, nykyisen Puu ja erityisalojen liiton, välillä 3.4.1990 allekirjoitetun puusepänteollisuuden työehtosopimuksen, jonka voimassaoloa on 28.12.1991 jatkettu 31.10.1993 saakka, osana noudatettavassa keskusjärjestöjen välillä 14.6.1991 tehdyssä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa (jäljempänä irtisanomissuojasopimus) soveltamisohjeineen on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 §

Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä.= = = = = = = = = = =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §

Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mikäli irtisanomisajan noudattamatta jättäminen puolin tai toisin koskee vain osaa irtisanomisajasta, suoritusvelvollisuus koskee vastaavaa osaa irtisanomisajan palkasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LOMAUTUS

16 §

Lomauttaminen

Työntekijän lomauttamisessa on noudatettava vähintään 14 päivän ilmoitusaikaa ja lomautus voi tapahtua määräajaksi tai toistaiseksi. Työsopimuksella tai työsuhteen kestäessä muutenkin voidaan työntekijän tai työnantajan aloitteesta sopia työntekijän lomauttamisesta. Lomauttamisoikeutta voidaan laajentaa työehtosopimuksella tai sopimuksella, jota tarkoitetaan yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (725/78) 8 §:ssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

17 §

Lomautuksen ennakkoilmoitus

Milloin lomautuksen perusteena on taloudellisista tai tuotannollisista syistä johtuva työn vähentyminen, on työnantajan, lomautuksen välttämättömyyden tultua hänen tietoonsa, annettava lomautuksesta välittömästi, ja mikäli mahdollista viimeistään kolme kuukautta ennen lomautuksen alkamista ennakkoilmoitus asianomaiselle luottamusmiehelle ja lomautuksen kohdistuessa vähintään kymmeneen työntekijään myös työvoimaviranomaiselle. Ennakkoilmoituksessa tulee mainita lomautuksen syy, arvioitu alkamisaika ja kesto sekä lomautettavien työntekijöiden arvioitu lukumäärä ammattiryhmittäin.

18 §

Lomautusilmoitus

Ilmoitus lomautuksesta annetaan työntekijälle henkilökohtaisesti, ellei työnantajan ja asianomaisen luottamusmiehen kesken toisin sovita. Ilmoituksessa tulee mainita lomautuksen syy, sen alkamisaika ja määräaikaisen lomautuksen kesto sekä toistaiseksi tapahtuvan lomautuksen osalta sen arvioitu kesto. Työnantajan on työntekijän pyynnöstä annettava lomautuksesta kirjallinen todistus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa

Sopimuksen mukaan lomautus voi tapahtua joko toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen säilyessä muutoin voimassa.

Lomautuksen tapahduttua toistaiseksi sen kestolle ei ole asetettu enimmäisaikaa. Työntekijällä on lomautusaikana oikeus purkaa työsopimus irtisanomis-ajasta riippumatta.

Milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, on työn-tekijällä TSL 42 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutuvasta vahingosta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Poikkeukselliset lomautustilanteet

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Lomautuksen siirtäminen

Lomautusilmoitusaikana ilmaantuva työ voi kuitenkin olla luonteeltaan tilapäistä. Tällöin lomauttamisen peruuttaminen kokonaan ei ole mahdollista vaan lomautuksen alkamisajankohtaa voidaan siirtää myöhempään ajankohtaan. Lomautusta voidaan tällä perusteella siirtää vain kerran uutta lomautusilmoitusta antamatta ja enintään sillä määrällä, jonka lomautusilmoitusaikana ilmaantunut työ kestää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitun työehtosopimuksen osana noudatettavassa keskusjärjestöjen välillä 15.1.1990 solmitussa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 §

Luottamusmiehen tehtävät

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos syntyy epäselvyyttä tai erimielisyyttä työntekijän palkasta tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamisesta, on luottamusmiehelle annettava kaikki tapauksen selvittämiseen vaikuttavat tiedot.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 §

Pääluottamusmiehelle annettavat ansio-, yms. tiedot

7.1. Tilastotiedot

Pääluottamusmiehellä on oikeus tehtäviensä hoitoa varten saada seuraavat toimialueensa työntekijöiden ansiotasoa ja rakennetta koskevat tilastotiedot

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Pääluottamusmies on oikeutettu saamaan edellä mainitut tiedot työehtosopimuksen mukaista ryhmittelyä noudattaen neljä kertaa vuodessa välittömästi STK:n palkkatilaston valmistuttua. Tiedot koskevat samaa ajanjaksoa ja yksikköä, jolta tiedot edellytetään annettavaksi alan työntekijäpalkkatilastoa varten. Edellä mainitut tiedot annetaan erikseen mies- ja naistyöntekijäkunnasta. Tuntiansiotietoja, jotka koskevat kuutta henkilöä pienempiä työntekijäryhmiä, ei anneta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan,

1. että Fenestra Oy oli menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 3, 4 ja 18 §:n sekä viimeksi mainitun pykälän soveltamisohjeen vastaisesti vähentäessään irtisanomisajan palkasta lomautusilmoitusajan palkan 26.6.1992 lähtien ja

2. että Fenestra Oy oli menetellyt luottamusmiessopimuksen 6 §:n vastaisesti kieltäytyessään antamasta luottamusmiehelle palkkatietoja.

Puu- ja erityisalojen liitto on vielä vaatinut, että

3. Fenestra Oy tuomittaisiin työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon.

Puu- ja erityisalojen liitto on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

Parma Oy, joka oli ollut Puusepänteollisuuden Liiton jäsen ja siten sidottu puusepänteollisuuden työehtosopimukseen, oli luovuttanut ikkunatuotantonsa Fenestra Oy:lle 1.1.1993. Fenestra Oy oli siten työehtosopimuslain 5 §:n nojalla ollut velvollinen noudattamaan puusepänteollisuuden työehtosopimusta. Fenestra Oy oli liittynyt Puusepänteollisuuden Liiton jäseneksi 1.9.1993.

Parma Oy oli 26.6.1992 ilmoittanut lomauttavansa työntekijät 1.11.1992 alkaen. Parma Oy oli kuitenkin 13.8.1992 ilmoittanut, että työntekijät siirtyisivät kolmipäiväiseen työviikkoon 27.8.1992 alkaen. Työntekijät olivat tehneet lyhennettyä työviikkoa 1.11.1992 saakka. Parma Oy oli 28.10.1992 ilmoittanut siirtävänsä 26.6.1992 ilmoitettua lomautusta siten, että lomautukset alkaisivat 2.11. ja 13.11.1992 välisenä aikana riippuen kullekin työntekijälle tulevien pekkaspäivien määrästä.

Fenestra Oy oli 18.2.1993 irtisanonut 48 työntekijää taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä. Yhtiö oli katsonut, että koska työntekijöille oli annettu lomautusilmoitus 1.11.1992 alkavista lomautuksista jo 26.6.1992, työnantaja voi vähentää irtisanomisajan palkasta 26.6.1992 alkaneen lomautusilmoitusajan palkan. Koska lomautus ei kuitenkaan ollut alkanut mainitun ilmoituksen mukaisesti, ei työnantaja olisi saanut vähentää lomautusilmoitusajan palkkaa 26.6.1992 lähtien. Työnantaja oli jo 13.8.1992 tekemällään lyhennettyyn työviikkoon siirtymistä koskevalla ilmoituksella ensimmäisen kerran muuttanut 26.6.1992 antamaansa lomautusilmoitusta.

Työnantajalla olisi ollut oikeus vähentää lomautusilmoitus-ajan palkka vasta 28.10.1992 annetusta lomautusilmoituksesta lukien. Kun työnantaja oli 28.10.1992 antanut uuden lomautusilmoituksen, ei kysymys ollut ollut työehtosopimuksessa tarkoitetusta lomautuksen siirtämisestä, koska siirto ei ollut johtunut siitä, että työnantajalle olisi ilmaantunut työtä.

Keskusjärjestöjen kannan mukaan työnantaja sai vähentää lomautusilmoitusajan palkan vain kerran ja silloinkin ottaa huomioon vain sen lomautusilmoitusajan, joka viimeksi oli edeltänyt lomautusta. Kun 2.11. ja 13.11.1992 välisenä aikana alkaneita lomautuksia oli edeltänyt 13.8.1992 ilmoitettu lyhennettyyn työviikkoon siirtyminen, vähennyksenä tuli ottaa huomioon vain tämän lyhennetyn työviikon lomautusilmoitusaika. Tämä oli ollut viimeinen ennen 2.11. ja 13.11.1992 välisenä aikana alkaneita lomautuksia edeltänyt lomautusilmoitus. Korvausvelvollisuusmääräystä oli sovellettava tällä tavoin keskusjärjestöjen yhteisen kannan mukaisesti siinä tapauksessa, ettei 28.10.1992 päivättyä lomautuksen siirtämisilmoitusta pidettäisi lomautusilmoituksena.

Sopimalla pekkaspäivät pidettäviksi 2.11. ja 3.11.1992 välisenä aikana työntekijät olivat korkeintaan luopuneet osasta lomautusilmoitusaikaa. Vaikka työntekijät voivat sopimuksen perusteella luopua osasta lomautusilmoitusaikaa, he eivät voineet sopia lomautuksen siirtämisperusteesta.

Työnantaja oli antanut kesällä 1992 lomautusilmoituksen kaikille työntekijöille, koska työnantaja oli pelännyt Novera Oy:n konkurssin aiheuttavan katkoksia myös Parma Oy:n toiminnassa. Tämä pelko oli kuitenkin pian osoittautunut aiheettomaksi ja työntekijät olivat jo ennen elokuussa 1992 tehtyä lyhennettyyn työviikkoon siirtymistä koskevaa ilmoitusta ymmärtäneet kesäkuussa annetun lomautusilmoituksen tarpeen poistuneen ja ilmoituksen rauenneen. Tämä lomautusilmoituksen raukeaminen kävi ilmi myös siitä, että pääosaa henkilöstöstä ei ollut marraskuussa 1992 lomautettu.

Työnantaja oli lokakuun lopussa antanut työntekijöille ilmoitukset lomautuksien alkamisesta pitämättömien pekkaspäivien jälkeen. Työnantaja oli tuolloin pyytänyt työntekijöiltä allekirjoituksen asiaa koskevaan paperiin. Työntekijät olivat ymmärtäneet, että allekirjoitusta oli pyydetty vain todisteeksi tiedoksiannosta.

Kaksi erilaista lomautusta ei voinut olla voimassa päällekkäin. Kun työnantaja oli elokuussa 1992 ilmoittanut siirtymisestä lyhennettyyn työviikkoon, työnantaja oli muuttanut entisen ilmoituksen mukaisen kokoaikaisen lomautuksen viikottaisen työajan lyhentämistä merkitseväksi toistaiseksi voimassa olevaksi lomautukseksi eli tehnyt uuden lomautusilmoituksen.

Irtisanomisajan palkan maksua ajatellen ei sitä aikaa, jolloin työntekijät olivat tehneet lyhennettyä työviikkoa eivätkä olleet saaneet täyttä viikkopalkkaansa, voitu rinnastaa sellaiseen irtisanomisaikaan, joka kului kokopäivätoimisessa työskentelyssä ja jolta saatiin täysi palkka.

Kun työnantaja oli lokakuussa 1992 ryhtynyt vähentämään työvoimaa, työnantajan tiedossa oli ollut, että useiden työntekijöiden irtisanomisaika oli kuusi kuukautta. Tämä olisi merkinnyt työnantajalle suurta menoerää irtisanomisajan palkkoina. Työnantaja oli ilmeisesti tämän vuoksi päättänyt käyttää hyväkseen kesällä 1992 tehtyä lomautusilmoitusta.

Lomautuksen siirtoa tarkoittavan toimenpiteen yhteydessä työnantaja oli edustanut itselleen irtisanomisajan palkan suhteen sellaista aineellista etua, joka oli ollut ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä työnantaja oli antanut. Näin ollen lomautuksen siirtoa koskeviin papereihin tehty hyväksymismerkintä ei sitonut työntekijöitä myöskään varallisuus-oikeudellisista oikeustoimista annetun lain 31 §:n perusteella. Kyseessä oli selvästi sellainen tilanne, jota normaalisti arvosteltiin kunnianvastaisena ja hyvän tavan vastaisena menettelynä tai kohtuuttomana tai kohtuuttomuuteen johtavana oikeustoimena. Kun työntekijät olivat lisäksi erehtyneet pitämään lokakuussa annettuihin lomautusilmoituksiin otettuja allekirjoituksia vain tiedoksiannon todisteena, eivät allekirjoitukset edellä mainitun lain 32 §:n perusteella sitoneet työntekijöitä.

Lomautusta voitiin käyttää vain silloin, kun lomautuksen edellytykset olivat olemassa. Lomautuskäsitteeseen kuului, että lomautus oli jollakin tavoin määräaikainen ja että sen jälkeen työntekijä oli tarkoitus ottaa takaisin työhön. Jos jo lomautusilmoitusta annettaessa tiedossa oli, että lomautus päättyy irtisanomiseen, ei kysymys ollut lomautuksesta. Näin oli asianlaita kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden kohdalla. Työnantajan 26.6.1992 antamaa ilmoitusta ei voitu pitää pätevänä lomautusilmoituksena, vaan kysymys oli simuloidusta oikeustoimesta.

Työnantaja ei myöskään vielä 26.6.1992 ollut tehnyt päätöstä siitä, että ilmoituksessa mainittu lomautus toteutettaisiin. Annettua lomautusilmoitusta voitiin pitää siten korkeintaan lomautuksen ennakkoilmoituksena. Varsinaista lomautusilmoitusta annettaessa ei voitu myöskään käyttää niin pitkää ilmoitusaikaa, kuin työnantaja nyt oli käyttänyt.

Siinä yhteydessä kun työnantajan korvattavan irtisanomisajan palkasta oli syntynyt erimielisyyttä, työnantaja oli kieltäytynyt antamasta luottamusmiehelle tapauksen selvittämiseksi vaadittavia tietoja. Menettelyllään työnantaja oli tietensä rikkonut luottamusmiessopimuksen 6 §:n määräystä.

VASTAUS

Vaatimukset

Puusepänteollisuuden Liitto ja Fenestra Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Puusepänteollisuuden Liitto ja Fenestra Oy ovat lisäksi vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen siitä, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perustelut

Talonrakennustoiminnan romahdus vuosina 1991 - 1992 oli vaikuttanut myös ikkunoita valmistaneen Parma Oy:n tuotannolliseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Yhtiön tulos oli vuonna 1992 ollut raskaasti tappiollinen ikkunoiden tuotantomäärän pudottua Forssan tehtailla vuoden 1990 76 000 kappaleesta 55 000 kappaleeseen. Yhteistoimintamenettelyssä oli ollut esillä lähes kaikkia tehtaan palveluksessa olevia koskevat lomautukset joko määräaikaisina tai toistaiseksi, henkilöstön irtisanominen tilanteen edellyttämässä laajuudessa tai tuotannon lopettamisesta johtuva kaikkien irtisanominen.

Kanteessa tarkoitetuille Parma Oy:n työntekijälle oli annettu 26.6.1992 tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin perustuva lomautusilmoitus, jonka mukaan heitä koskeva ja toistaiseksi voimassa oleva lomautus alkaisi 1.11.1992. Tämän lomautusilmoituksen antamisen jälkeen työntekijät olivat ryhtyneet tekemään lyhennettyä työviikkoa 27.8.1992 lukien lomautusten alkuun saakka. Lyhennettyyn työviikkoon siirtyminen oli perustunut pääluottamusmiehen ja työnantajan väliseen sopimukseen. Sopimuksen syynä oli ollut vajaakuormitustilanne eli yhteisesti todettu tuotannollinen ja taloudellinen peruste. Tällaisia sopimuksia oli työpaikalla tehty lukuisia vuosina 1992 - 1993.

Lyhennettyyn työviikkoon siirtyminen ei sellaisenaan ollut rinnastettavissa lomautukseen. Lyhennettyyn työviikkoon ei voitu esimerkiksi soveltaa kaikilta osin lomautusta koskevia työehtosopimuksen määräyksiä. Tämä kävi ilmi muun muassa työtuomioistuimen tuomiosta n:o 1985-55, jossa oli katsottu, että irtisanomissuojasopimuksen työnantajan korvausvelvollisuutta eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa koskevassa kohdassa oli tarkoitettu varsinaista lomautusta eikä sitä voitu soveltaa lyhennettyyn työviikkoon siirtymiseen.

Oikeuskäytännön valossa oli selvää, että työnantajalla oli ollut oikeus vähentää irtisanotun työntekijän palkasta lomautusilmoitusajan palkka silloinkin kun lomautusilmoitusaika oli ollut esimerkiksi irtisanomisajan pituinen. Työnantaja ei ollut menettelyllään pyrkinyt kiertämään irtisanomis-ajan palkanmaksuvelvollisuutta.

Vaikka katsottaisiin, että työnantaja olisi virheellisesti siirtänyt lomautuksen alkua, ei tästä voinut olla seurauksena se, että lomautusilmoitusajan palkkaa ei voitaisi vähentää irtisanomisajan palkasta. Teoriassa voisi olla kysymys vain työehtosopimuksen rikkomisesta siihen liittyvine seuraamuksineen, mutta tämä ei kuitenkaan mitätöinyt sitä lomautusilmoitusaikaa, jonka jokainen työntekijä oli saanut hyväkseen. Mitään estettä ei ollut sille, että katsottaisiin pekkaspäivien ja lomautuksen kuluneen yhtä aikaa. Kummassakaan tilanteessa työntekijällä ei ollut työntekovelvoitetta. Sen sijaan pekkaspäivien osalta työnantajalla oli työehtosopimuksen määräysten perusteella velvollisuus maksaa palkkaa.

Se seikka, että lomautusilmoitusaikana oli sovittu kolmipäiväiseen työviikkoon siirtymisestä, ei vaikuttanut lomautusilmoitusajan palkan vähentämisoikeuteen. Kuten jo edellä oli todettu, kysymys ei tältä osin ollut edes työehtosopimuksen tarkoittamasta lomautuksesta, mikä ilmeni työtuomioistuimen mainitusta tuomiosta. Varsinaista lomauttamista koskevan lomautusilmoitusajan sisällä voitiin työtä teettää lyhennettyä työviikkoa käyttäen ilman, että se vaikuttaisi varsinaiseen työehtosopimuksessa tarkoitettuun lomauttamiseen mitenkään. Lyhennetty työviikko ei myöskään vaikuttanut työnantajan oikeuteen vähentää suoritettua lomautusilmoitusajan palkkaa irtisanomisajan palkasta.

Työnantajan edustaja ei ollut kieltäytynyt antamasta luottamusmiehelle luottamusmiessopimuksessa tarkoitettuja tietoja.

Liittojen välisissä neuvotteluissa eivät työntekijäliiton edustajat olleet irtisanomisajan palkan maksamista koskevan vaatimuksen perusteiksi esittäneet, että lomautusilmoituksia olisi pidettävä pätemättöminä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain säännösten tai muillakaan kanteessa esitetyillä perusteilla. Kun liittoneuvottelut eivät olleet koskeneet näitä perusteita, ei työtuomioistuin voinut asiaa myöskään näiltä osin tutkia.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Puusepänteollisuuden Liitto ja Fenestra Oy ovat vaatineet kanteen jättämistä tutkimatta siltä osin kuin kanne on perustettu siihen, että työnantajan antamia lomautusilmoituksia olisi pidettävä pätemättöminä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain säännösten perusteella tai muilla kanteessa ilmoitetuilla perusteilla. Koska liittoneuvottelut eivät olleet koskeneet näitä perusteita, ei työtuomioistuin Puusepänteollisuuden Liiton ja Fenestra Oy:n mukaan voinut tutkia asiaa näiltä osin.

Kanteessa tarkoitettu erimielisyys on ollut esillä liittojen välillä 2.2.1994, jolloin Puusepänteollisuuden Liitto on todennut, ettei se voinut neuvotella yhtiön toimenpiteistä, jotka koskivat aikaa ennen 1.9.1993, koska Fenestra Oy vasta mainitusta ajankohdasta lukien on ollut Puusepänteollisuuden Liiton jäsen. Kun neuvottelujen käymättä jääminen ei siten ole johtunut Puu- ja erityisalojen liitosta, eivät vastaajat voi vedota siihen, etteivät liittoneuvottelut ole koskeneet Puu- ja erityisalojen liiton esittämiä pätemättömyysperusteita. Tämän vuoksi työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin säännöksen huomioon ottaen hylkää kanteen tutkimista vastaan esitetyn väitteen.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Irtisanomissuojasopimuksen vastainen menettely

Parma Oy, joka on 1.1.1993 luovuttanut ikkunatuotantonsa Fenestra Oy:lle, on 26.6.1992 antanut yhtiön Forssan tehtaiden koko henkilökunnalle lomautusilmoituksen, jonka mukaan lomautus alkaa 1.11.1992 ja jatkuu toistaiseksi. Annetuissa lomautusilmoituksissa on todettu, että mikäli yrityksen taloudellisessa ja tuotannollisessa tilanteessa ei lomautuksen kestäessä tapahdu oleellista muutosta parempaan suuntaan, lomautus saattaa johtaa irtisanomiseen.

Työnantaja on 13.8.1992 antanut työntekijöille lomautusilmoituksen, jonka mukaan työntekijät lomautetaan heikosta työtilanteesta johtuen siten, että työntekijät siirtyvät kolmipäiväiseen työviikkoon 27.8.1992.

Työnantaja on 28.10.1992 työntekijöille tiedoksi annetuilla lomautuksen siirroksi otsikoiduilla kirjallisilla ilmoituksilla ilmoittanut, että pitämättömistä pekkaspäivistä johtuen 1.11.1992 alkava lomautus siirtyy alkavaksi sen jälkeen, kun kunkin työntekijän kohdalla ilmoituksessa mainitut pitämättömät pekkaspäivät ovat tulleet pidetyiksi. Pitämättömien pekkaspäivien lukumäärästä riippuen työntekijöiden lomautukset ovat alkaneet 2.11.1992 ja 13.11.1992 välisenä aikana.

Fenestra Oy on 18.2.1993 irtisanonut 48 sellaista työntekijää, joiden lomautukset ovat edellä esitetyin tavoin alkaneet marraskuun alkupuolella 1992.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko Fenestra Oy:llä ollut oikeus vähentää irtisanottujen työntekijöiden irtisanomisajan palkasta lomautusilmoitusajan palkka 26.6.1992 lukien, kuten yhtiö on tehnyt.

Kysymyksessä olevalla tehtaalla on heikentyneestä työtilanteesta johtuen kevättalvesta 1991 alkaen tehty ajoittain lyhennettyä työviikkoa ja vuodenvaihteessa 1991 1992 osa työntekijöistä on lomautettu ja myös irtisanomisia on toimitettu. Syksystä 1991 alkaen käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa esillä ovat olleet erilaiset lomautusvaihtoehdot, mahdolliset irtisanomiset sekä tehtaan toiminnan lopettaminen ja tästä johtuva kaikkien työntekijöiden irtisanominen. Nämä vaihtoehdot ovat olleet esillä myös 18.6.1992 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelussa, jossa on tehty päätös koko henkilöstölle annettavasta lomautusilmoituksesta toistaiseksi 1.11.1992 alkaen.

Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on katsottu, että lomautusilmoitus voidaan antaa ennen työn vähenemistä, jos työnantaja tietää työn vähentymisen alkamisajankohdan tai työnantajan tiedossa olevien seikkojen perusteella työn vähentymisen alkamishetki on arvioitavissa olennaisella todennäköisyydellä.

Irtisanomissuojasopimuksen 16 §:n mukaan lomauttamisessa on noudatettava vähintään 14 päivän irtisanomisaikaa. Sen sijaan sopimuksessa ei ole määräyksiä siitä, kuinka pitkä lomautusilmoitusaika enintään saa olla. Oikeuskäytännössä on katsottu, että lomautusilmoitusaika voi olla yhtä pitkä kuin työntekijän kohdalla noudatettava irtisanomisaika.

Työsopimuslain 30 §:n mukaan työnantaja voi lomauttaa työntekijän sellaisessa tilanteessa, jossa työnantaja voisi irtisanoa tai purkaa työsopimuksen. Työnantajan ei siten tarvitse välttämättä lomauttamisen asemesta irtisanoa työntekijää sellaisessakaan tilanteessa, jossa työnantajalla olisi lain mukaiset taloudelliset ja tuotannolliset syyt työntekijän irtisanomiseen, joskin lomautuksen jatkuessa pitkään työntekijälle voi syntyä oikeus irtisanoa työsopimus päättymään välittömästi ja saada mahdollisesti maksamatta oleva irtisanomisajan palkka. Tästä ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole kysymys.

Antaessaan lomautusilmoituksen 26.6.1992 työnantaja on yhtiön taloudellisesta ja tuotannollisesta tilanteesta esitetyn selvityksen perusteella voinut perustellusti lähteä siitä, että työn vähenemisestä johtuen edellytykset työntekijöiden lomauttamiselle 1.11.1992 alkaen ovat olemassa. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että työnantaja olisi lomautusilmoituksen 26.6.1992 antaessaan pyrkinyt kiertämään irtisanomissuojasopimuksen irtisanomisajan palkan maksuvelvollisuutta koskevia määräyksiä tai että annettua lomautusilmoitusta ei muutoin voitaisi pitää pätevänä lomautusilmoituksena. Lomautusilmoituksen pätevyyteen ei vaikuta se, että siinä ei ole mainittu lomautuksen arvioitua kestoaikaa.

Yhtiön taloudellisessa ja tuotannollisessa tilanteessa ei edellä mainitun lomautusilmoituksen antamisen jälkeen ole kesän 1992 aikana myöskään tapahtunut mitään sellaisia muutoksia, että työntekijät olisivat perustellusti voineet saada sen käsityksen, että annettu lomautusilmoitus olisi rauennut.

Puu- ja erityisalojen liitto on katsonut 26.6.1992 annetun lomautusilmoituksen menettäneen merkityksensä myös siitä syystä, että työnantaja oli 13.8.1992 annetulla lyhennettyyn työviikkoon siirtymistä koskevalla uudella lomautusilmoituksella muuttanut aikaisempaa lomautusilmoitustaan. Ennen lyhennettyyn työviikkoon siirtymistä on asiasta neuvoteltu työnantajan ja työntekijäpuolen edustajien välillä. Lyhennettyyn työviikkoon siirtymisestä ja sen toteuttamistavoista on pääluottamusmiehen ja työnantajan edustajan välillä tehty sopimus 12.8.1992. Sopimus on koskenut lomautuskäytäntöä ajalla 26.8. - 1.11.1992. Sopimuksen mukaan lyhennettyä työviikkoa on siten ollut tarkoitus noudattaa 1.11.1992 alkavaksi ilmoitettuihin lomauttamisiin asti.

Työntekijöille 13.8.1992 annetuissa lomautusilmoituksissa on todettu, että lyhennettyyn työviikkoon siirrytään 27.8.1992 alkaen, ja ilmoitettu, että lomautus toteutetaan ilmoituksessa esitetyin tavoin niin sanottuna joustavana lomautuksena. Ilmoituksessa on edelleen mainittu, että joustavan lomautuksen pelisäännöistä on erillinen tiedote. Tiedotteen sisällöstä ei ole esitetty selvitystä.

Työntekijöille 13.8.1992 annetuissa lomautusilmoituksissa ei ole nimenomaisesti todettu sitä työnantajan ja pääluottamusmiehen välisestä sopimuksesta ilmenevää seikkaa, että lyhennettyä työviikkoa oli tarkoitus tehdä 1.11.1992 saakka. Puu- ja erityisalojen liitto ei ole kuitenkaan väittänyt, etteikö mainittu seikka, josta oli sovittu työnantajan ja pääluottamusmiehen välillä, olisi ollut myös työntekijöiden tiedossa. Kun 13.8.1992 annettu lomautusilmoitus on koskenut ajanjaksoa ennen 1.11.1992, ei työnantaja tällä ilmoituksellaan ollut muuttanut tai peruuttanut 26.6.1992 antamaansa lomautusilmoitusta eivätkä työntekijät työtuomioistuimen mielestä myöskään olleet voineet perustellusti ymmärtää asiaa siten, että työnantajan tarkoituksena olisi ollut näin menetellä.

Puu- ja erityisalojen liitto on edelleen katsonut, että työnantajan 28.10.1992 tekemä lomautuksen siirtoa koskeva ilmoitus on muodostanut uuden lomautusilmoituksen ja ainoastaan tämän viimeisen lomautusilmoituksen antamisen kohdalla noudatettu lomautusilmoitusaika voitiin ottaa huomioon vähennettäessä lomautusilmoitusajan palkkaa irtisanomisajan palkasta.

Ennen kuin työnantaja oli antanut ilmoituksen lomautuksen siirrosta, oli työpaikalla keskusteltu pitämättömien pekkaspäivien pitämisestä ennen 1.11.1992 alkavaksi ilmoitettua lomautusta. Todistajana kuullun pääluottamusmiehen kertoman mukaan asia oli tullut esille työntekijöiden tekemien kyselyjen johdosta. Pääluottamusmiehen mukaan pekkasvapaat oli haluttu pidettäviksi ennen lomautusta, koska työntekijäpuolen käsityksen mukaan alkavaksi ilmoitettu lomautus saattoi kestää pitkään. Pääluottamusmiehen ja työnantajan edustajan välillä on vallinnut yhteisymmärrys siitä, että pitämättömät pekkasvapaat pidetään ennen marraskuussa alkavaksi ilmoitettua lomautusta.

Työnantajan edustajan laatimissa lomautuksen siirtoa koskevissa kirjallisissa ilmoituksissa on todettu pekkaspäivien lukumäärästä riippuva lomautuksen uusi alkamispäivä. Näihin kirjallisiin ilmoituksiin työnantaja on hankkinut kultakin työntekijältä allekirjoituksen. Allekirjoituskohdan edellä on ilmoituksessa todettu, että "Olen saanut tiedon lomautuksen siirrosta ja hyväksyn sen sellaisenaan".

Edellä mainitun toimenpiteen kohdalla ei työtuomioistuimen mielestä ole ollut kysymys sellaisesta varsinaisesta lomautuksen siirrosta, jota tarkoitetaan irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n soveltamisohjeiden lomautuksen siirtämistä koskevassa kohdassa. Mainitussa kohdassa on nimittäin sovittu siitä, millä edellytyksillä työnantaja voi yksipuolisella ilmoituksellaan lomautusilmoitusaikana ilmaantuvan tilapäisen työn johdosta siirtää aikaisemmin ilmoitetun lomautuksen alkamisajankohtaa.

Irtisanomissuojasopimuksen 16 §:n mukaan työnantaja ja työntekijä voivat työsuhteen kestäessä jommankumman aloitteesta sopia työntekijän lomauttamisesta. Oikeuskäytännössä ja oikeustieteellisessä kirjallisuudessa on katsottu, että mahdollisuus sopia lomauttamisesta sisältää myös sen, että työsuhteen osapuolet voivat sopimuksella poiketa muun muassa työehtosopimuksen mukaisesta lomautusilmoitusajasta. Kun työnantajalla ja työntekijällä siten irtisanomissuojasopimuksen mukaan on mahdollisuus sopia lomautukseen liittyvistä seikoista, sisältää tämä mahdollisuus työtuomioistuimen mielestä myös sen, että osapuolet voivat sopia lomautuksen alkamisajankohdasta alkuperäisestä lomautusilmoituksesta poiketen ilman, että tämän uuden lomautuksen alkamisajankohdan tulisi katsoa perustuneen uuteen lomautusilmoitukseen.

Lomautuksen alun siirtämistä koskevat kirjalliset ilmoitukset on annettu työntekijöille tiedoksi 28.10.1992 vähän ennen työajan päättymistä, ja työntekijät ovat hyväksyneet ilmoitukset allekirjoituksillaan. Vaikka ilmoitukset on annettu työntekijöille tiedoksi ja hyväksyttäviksi hieman ennen työajan päättymistä, on työntekijöillä asiakirjan lyhyen ja selkeän sisällön huomioon ottaen ollut riittävä mahdollisuus tutustua sen sisältöön. Työntekijöiden on työtuomioistuimen mielestä ilmoitukset allekirjoittaessaan täytynyt myös ymmärtää, mistä asiakirjassa on kysymys.

Kun työntekijöiden lomautus ilman 28.10.1992 tapahtuneita lomautuksen alun siirtämisiä olisi 26.6.1992 annetun lomautusilmoituksen perusteella joka tapauksessa tapahtunut 1.11.1992, ei työnantaja pyytäessään työntekijöiltä allekirjoitukset 28.10.1992 lomautuksen siirtoa koskeviin ilmoituksiin ole hankkinut itselleen mitään sellaista etua, joka olisi loukannut lomautettujen työntekijöiden oikeutta irti-sanomisajan palkkaan.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Fenestra Oy ole menetellyt irtisanomissuojasopimuksen määräysten vastaisesti vähentäessään työntekijöiden irtisanomisajan palkasta lomautusilmoitusajan palkan 26.6.1992 lähtien.

Luottamusmiessopimuksen vastainen menettely

Luottamusmiessopimuksen 6 §:n kolmannen kappaleen mukaan luottamusmiehelle on annettava kaikki tapauksen selvittämiseen vaikuttavat tiedot, jos syntyy epäselvyyttä tai erimielisyyttä työntekijän palkasta tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamisesta. Luottamusmiessopimuksen 7 §:n sisältää määräykset, jotka koskevat pääluottamusmiehelle annettavia ansio- yms. tietoja, joita pääluottamusmiehellä on oikeus saada tehtäviensä hoitoa varten. Pykälän toisessa kappaleessa on todettu muun muassa, että tuntiansiotietoja, jotka koskevat kuutta henkilöä pienempiä työntekijäryhmiä, ei anneta. Tämän luottamusmiessopimuksen määräys ei rajoita kuitenkaan luottamusmiehen oikeutta saada työntekijän ansiotietoja, mikäli on kysymys luottamusmiessopimuksen 6 §:n kolmannessa kappaleessa tarkoitetusta tilanteesta.

Sen jälkeen kun asianosaisten välillä oli syntynyt erimielisyyttä siitä, oliko työnantajalla oikeus vähentää helmikuussa 1993 irtisanottujen työntekijöiden irtisanomisajan palkasta lomautusilmoitusajan palkka jo 26.6.1992 lukien, pääluottamusmies on kertonut pyytäneensä työnantajan edustajalta tietoja irtisanottujen työntekijöiden lomautuksen alkamista edeltäneestä keskituntiansiosta työntekijöiden irtisanomisajan palkkojen laskemiseksi. Tästä työnantajan edustaja on kuitenkin kieltäytynyt ilmoittaen perusteeksi sen, että kuutta henkilöä pienempien työntekijäryhmien tuntiansioista ei tarvitse antaa tietoja.

Kun pääluottamusmiehen pyytämiä ansiotietoja on tarvittu luottamusmiessopimuksen 6 §:n kolmannessa kappaleessa tarkoitetun työehtosopimuksen soveltamisesta syntyneen erimielisyyden selvittämistä varten, on työnantajan tietojen antamisesta kieltäytyessään ja vedotessaan luottamusmiessopimuksen tilastotietojen antamista koskevan 7 §:n määräykseen perustellusti pitänyt tietää rikkovansa luottamusmiessopimuksen määräyksiä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa Fenestra Oy:n menetelleen luottamusmiessopimuksen 6 §:n vastaisesti kieltäytyessään antamasta luottamusmiehelle palkkatietoja ja tuomitsee Fenestra Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan Puu- ja erityisalojen liitolle työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa 11 000 markkaa.

Kanne enemmälti hylätään.

Fenestra Oy velvoitetaan suorittamaan Puu- ja erityisalojen liitolle korvauksena oikeudenkäyntikuluista 4 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saa Puusepänteollisuuden Liitto pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Koski, Virtanen, Mäkilä, Pystynen ja Porttila jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.