Labour court dismissed overtime claim for mail carriers, ruling old special principles still apply unless specific conditions met.

Postinkantotehtävissä toimivien virkamiesten ylitöiden korvaamisessa oli vuodesta 1985 lähtien noudatettu periaatteita, joiden mukaan postinkantotyössä voi muodostua ylityötä vain erityisissä tapauksissa kuten vaikeiden sääolosuhteiden, poikkeuksellisen suuren postimäärän tms. syyn vuoksi taikka muun kuin normaalin postimäärän vaihtelusta johtuneen työmäärän poikkeuksellisen lisäyksen johdosta.

Postin jakeluhenkilöstön tultua vuoden 1994 alusta lukien siirretyksi toimintojen yhtiöittämisen myötä työsuhteisina työntekijöinä Suomen Posti Oy:n palvelukseen, mistä lukien työsuhteissa oli sovellettu asianosaisten välistä työehtosopimusta, erimielisyyttä oli syntynyt siitä, noudatettiinko jakeluhenkilöstöön edelleen sanottuja periaatteita vai määräytyikö oikeus korvaukseen ylityöstä yksinomaan työehtosopimuksen mukaan.

Toissijaisesti erimielisyys koski sitä, oliko kanteen tarkoittamissa tilanteissa kertynyt korvattavaa ylityötä.

Ottaen huomioon esitetyn selvityksen jakelutyön erityisluonteesta aikaurakkatyönä, sopimusmääräyksen ja soveltamiskäytännön ennen ja jälkeen 1.1.1994, työehtosopimusneuvotteluista esitetyn selvityksen samoin kuin erityisesti Postiliiton omat kannanotot asiaa koskeneissa erimielisyysneuvotteluissa sopimusosapuolten tarkoitusta parhaiten katsottu vastaavan tulkinnan, jonka mukaan työaikapöytäkirjan ylityökorvausmääräyksiä sovellettaessa oli edelleen otettava huomioon ne periaatteet, joita jakeluhenkilöstön ylitöiden korvaamisessa on sovellettu vuodesta 1985 lähtien.

Kantaja Postiliitto ry Vastaaja PT:n Työnantajayhdistys ry Kuultava Suomen Posti Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä voimassa olevassa kuljetus, käsittely ja jakelutehtäviä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Säännöllinen työaika työaikalain 5 §:n alaisessa työssä

Säännöllinen työaika on enintään 7 tuntia 39 minuuttia vuorokaudessa ja 38 tuntia 15 minuuttia viikossa.

13 § Ylityökorvaukset työaikalain 5 §:n alaisessa työssä

Työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä maksetaan - vuorokautisen säännöllisen työajan (7 t 39 min) ylittäviltä 2 ensimmäiseltä työtunnilta ylityökorvauksena 50 %:lla ja seuraavilta työtunneilta 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka

- viikottaisen säännöllisen työajan (38 t 15 min) ylittäviltä 8 ensimmäiseltä työtunnilta ylityökorvauksena 50 %:lla ja viikon kaikilta seuraavilta työtunneilta riippumatta siitä, ovatko ne vuorokautista vai viikottaista ylityötä, 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka.

Vuorokautisen säännöllisen työajan ylittäviä työtunteja ei oteta mukaan laskettaessa tässä tarkoitettua viikkoylityökorvausta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 § Eräiden jakelureittien työajat

Mikäli haja-asutusalueella olevalla jakelureitillä (ent. ves-postinjakajanlinja) työskentelevän työntekijän mitoituksenmukainen työaika ylittää 7 tuntia 39 minuuttia päivässä, ylittävältä työajalta maksetaan yksinkertainen tuntipalkka. Edellä mainitulta työajan ylitykseltä maksetaan myös sairaus-, vuosiloman yms. poissaolon ajalta palkka. Edellä mainitun ylityksen katsotaan sisältyvän 7 tunnin 39 minuutin pituiseen todelliseen työaikaan.

Mikäli työntekijän työaika poikkeuksellisesti ylittää 7 tuntia 39 minuuttia, ylimenevältä työajalta maksetaan työehtosopimuksen mukainen ylityökorvaus.

Edellä mainittu ylityökorvaus maksetaan silloin, kun työajan ylittyminen johtuu postinkuljetuksessa tapahtuneesta oleellisesta häiriöstä taikka muun kuin normaalin postimäärän vaihtelusta johtuvan työmäärän poikkeuksellisesta lisäyksestä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Postiliitto on vaatinut vahvistettavaksi, että asianosaisten välisen työaikapöytäkirjan 13 §:n mukaan työnantaja on esillä olevassa tapauksessa velvollinen maksamaan työehtosopimuksen mukaiset ylityökorvaukset todellisten ylitöiden mukaan ja ettei työajan laskennassa voida noudattaa keskimääräistä työajan laskentaa, jossa työajan ylityksiä kompensoidaan säännöllisen työajan alituksilla.

Toiseksi Postiliitto on vaatinut, että Suomen Posti Oy velvoitetaan suorittamaan sanotun 13 §:n nojalla ylityökorvauksia seuraavasti:

Mikko Pölläselle 380,79 markkaa Eero Herraselle 1 411,13 markkaa Kari Ojalehdolle 312,30 markkaa Teuvo Nikkiselle 447,66 markkaa Olli Elorannalle 468,45 markkaa Vilho Marinille 159,76 markkaa Timo Kouvalaiselle 298,44 markkaa Matti Tapaniselle 596,88 markkaa Juha Siljanderille 298,44 markkaa Rauno Moisiolle 214,83 markkaa Jonny Johanssonille 671,38 markkaa Osmo Luhtasaarelle 373,05 markkaa Samuli Dahlmanille 139,20 markkaa Reijo Savimäelle 76,16 markkaa Jorma Jokiselle 38,66 markkaa Mikko Mäntyselle 38,66 markkaa

Postiliitto on vielä vaatinut, että Suomen Posti Oy tuomitaan työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

Lisäksi Postiliitto on vaatinut vastaajaliiton velvoittamista korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen.

Perustelut

Postiliitto on lausunut, että kanteessa tarkoitetuille työntekijöille oli syntynyt 9.5. - 9.6.1994 säännöllisen työajan ylitystä. Työnantaja oli kiistänyt sen, että kysymyksessä olisi työehtosopimuksen mukaan korvattava ylityö.

Työnantaja oli perustellut kantaansa 16.5.1985 hyväksytyillä periaatteilla, joista oli sovittu siirrettäessä jakeluhenkilöstö työaikalain 6 §:n mukaisesta työaikajärjestelmästä 5 §:n mukaiseen työaikajärjestelmään. Postija telehallituksen tuolloin antamissa ohjeissa, jotka oli annettu valtiovarainministeriön ja ao. järjestöjen edustajien kanssa, oli todettu muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Sen johdosta, että postinkantotyö ja sen mitoitusjärjestelmä perustuu keskimääräiseen työaikaan ja laskennallisiin tekijöihin, on katsottava ylityön muodostumisen edellyttävän aina poikkeuksellisen tilanteen tai tapahtuman olemassaoloa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Postinkantotyön luonteeseen kuuluu se, että postimäärät vaihtelevat eri työpäivien välillä. Tällaiset päivittäisten normaalien työmäärien vaihtelut (mukaan luettuina ryhmäristisiteet ja ryhmäjulkaisut) samoin kuin erilaiset sääolosuhteet on otettu huomioon kantopiirin mitoituksessa ja sen perusteella laadituissa virantekotaulukoissa. Edellä mainituista seikoista johtuu, että korvattavan ylityön tulee postinkantotyössä perustua poikkeuksellisiin tilanteisiin eivätkä edellä mainitut postimäärien normaalit vaihtelut voi olla perustana ylityön syntymiselle.

Postinkantotyössä voi muodostua ylityötä vain erityisissä tapauksissa, kuten postinkuljetuksissa tapahtuneen oleellisen häiriön, vaikeiden sääolosuhteiden, poikkeuksellisen suuren postimäärän (esim. vero-, vaali- ja jouluposti), sijaisen puuttuessa suoritettavan toisen kantopiirin tehtävien hoidon taikka muun kuin normaalin postimäärän vaihtelusta johtuvan työmäärän poikkeuksellisen lisäyksen johdosta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Postin jakelutyö koostui sekä lajittelusta että varsinaisesta jakelusta. Jakelupiirien suuruus perustui mitoitusjärjestelmään, jota kiristettiin 1.11.1993 käyttöönotetulla mitoitusjärjestelmällä. Nyt esillä oleva ylityökiista koski Helsinki 10 jakelutoimipaikkaa, jossa uusi kiristynyt mitoitusjärjestelmä ja uudet piirit oli otettu käyttöön 25.4.1994. Tässä yhteydessä myös kaikki jakelupiirit oli määritelty uudestaan, joten jakelupiirit olivat työntekijöille uusia ja outoja.

Jakelutyötä tekevien työ oli puolittain urakkaluonteista. Työaikaan oli sisällytetty normien mukaiset tauot, mutta näitä ei ollut pakko noudattaa. Jos työntekijä suoriutui tehtävistään alle säännöllisen työajan, niin hän vapautui työstä eikä hänen tarvinnut olla työpaikalla 7 tuntia 39 minuuttia. Toisaalta jos postinjakaja esimerkiksi toisen jakajan sairauden johdosta jakoi kaksi piiriä, sai hän tällöin ylityökorvaukset, vaikka hän olisi selviytynytkin molemmista piireistä 7 tunnissa 39 minuutissa. Työajan ja piirien mitoitus oli tehty siten, että työ voitiin tehdä normaalia joutuisuutta käyttäen, mutta käytännössä työ tehtiin usein urakkaluonteisesti. Aikaisemmin postimäärien vaihtelut eivät aiheuttaneet ylityötä, koska mitoitusjärjestelmä oli löysempi. Nyt kun mitoitusjärjestelmää oli kiristetty, ylityön syntymisen todennäköisyys oli lisääntynyt.

Työehtosopimuksen työaikamääräyksiä sovellettaessa todelliset ylityöt oli aikaisemmin korvattu. Vasta uuden mitoitusjärjestelmän käyttöönoton jälkeen työnantaja oli muuttanut soveltamiskäytäntöään ja lopettanut ylitöistä maksamisen tai kiristänyt soveltamiskäytäntöä.

Ylitöiden syntymisen perusteena kanteessa tarkoitetuissa tapauksissa oli ollut lisääntynyt työmäärä. Päivittäisiä ja jakelupiirikohtaisia lähetysmääriä ei tilastoida. Eri piireillä voi olla hyvin erilainen määrä jaettavaa ja jaettavan määrä vaihteli päivittäin. Postimäärä saattoi vaihdella jopa 50 prosenttia. Normaalia vaihteluväliä ei ollut missään määritelty. Yksityistalouksia käsittävän piirin esikäsittely ja jakelu kesti kauemmin kuin yrityksiä käsittävän piirin.

Työnantaja oli väittänyt, että työtä oli tehty ajoittain korostetun rauhallisesti. Tämä ei pitänyt paikkaansa, vaan työtä tehtiin aivan normaalisti. Luonnollisesti uudet ja oudot piirit aiheuttivat sen, että työtä joutui tekemään huolellisemmin kuin sellaisella jakelureitillä, jota oli jaettu usean vuoden ajan. Työnantaja oli myös väittänyt, että uuden piirin oppi 1 - 3 päivässä. Kuitenkin uuden piirin täydellisen hallinnan oppimiseen voi mennä viikkoja.

Esillä olevassa tilanteessa oli alkuvaiheessa muutettu myös työmenetelmiä. Ns. ryhmälajittelu oli purettu ja tätä kautta lisätty jakelumääriä. Myöhemmin syksyllä työmenetelmiä oli korjattu. Ns. piirilajittelu oli luvattu työnantajan toimesta hoitaa kello 7.30 mennessä, mutta usein lajittelu oli valmis vasta kello 9.00, mikä hidasti postin kantokuntoon laittamista ja merkitsi ylityön syntymisen todennäköisyyttä.

Ylityön syntyminen oli todellista. Työntekijän on pakko käytännössä jakaa piirinsä loppuun. Hän ei voinut keskeyttää jakelua silloin, kun 7 tuntia 39 minuuttia tuli täyteen. Hän ei myöskään voinut tässä vaiheessa kysyä työnantajalta ylityölupaa.

VASTAUS

Vaatimukset

Vastaaja on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Vastaaja on lisäksi vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen.

Perustelut

PT:n Työnantajayhdistys, jonka esittämään jutussa kuultu Suomen Posti Oy osaltaan on yhtynyt, on lausunut, että Suomen Posti Oy:n perusjakeluhenkilöstö suoritti postilähetysten perille toimittamista taajamissa ja haja-asutusalueilla. Postinjakelutyö oli järjestetty jakelureiteittäin tapahtuvaksi jakelureittien määrän ollessa koko maassa noin 7 100 ja postinjakajien lukumäärän noin 8 800. Postinjakelutyötä pidettiin perinteisesti niin sanottuna aikaurakkaluonteisena työnä.

Postimäärien päivittäisestä vaihtelusta johtuen postinjakelutyössä käytetään perinteisesti työmäärän ja työajan määrittelemiseksi erityistä keskimääräiseen päivittäiseen työmäärään perustuvaa työajanlaskentajärjestelmää. Tällaiset postimäärien päivittäiset vaihtelut oli otettu huomioon laaditussa työvuoroluettelossa. Sen mukaisesti kokoaikatyössä olevan postijakajan keskimääräinen työaika oli enintään 7 tuntia 39 minuuttia päivässä. Viikon työaika, joka oli suoraan johdettu työmäärästä, oli kunakin viikkona päivittäisistä työajan vaihteluista huolimatta enintään 38 tuntia 15 minuuttia.

Jakelutyön luonteesta johtuen työnantajalla ei ollut käytännössä työntekoa seuraamalla mahdollisuutta valvoa, millä nopeudella postinjakaja jakelutyöosuutensa tekee. Näin ollen lähes ainoita kontrollimahdollisuuksia olivat jaettavien lähetysmäärien ja olosuhteiden seuranta.

Keskimääräisestä päivittäisestä työajasta, aikaurakkatyön luonteesta sekä jakeluosan työnteon seuraamisen valvonnan vaikeudesta johtuen ylityökorvauksen maksaminen rajoittui postinjakelutyössä vain tiettyihin erityistapauksiin ja poikkeustilanteisiin. Työnantajan ja Postiliiton kanssa oli sovittu vuonna 1985 niistä erityisedellytyksistä, joiden vallitessa maksetaan jakelutyössä ylityökorvausta. Siten kantajatahon kanssa oli yhteisymmärrys niistä perusteista, joiden täyttyessä ylityökorvauksia voitiin maksaa. Ylityökorvauksen maksamisen perusteeksi ei tässä yhteisymmärryksessä kelpuutettu pelkästään ajan kulumista tai työntekijän omaa ilmoitusta.

Työehtosopimuksen työaikapöytäkirjan 13 §:ssä oli yleismääräykset ylityön korvaamisesta. Lisäksi saman pöytäkirjan 16 § (eräiden jakelureittien työajat) sisälsi jakelutyössä sovellettavia ylityökorvauksen maksamista koskevia erityismääräyksiä.

Työnantajan ja Postiliiton yhteisesti 16.5.1985 hyväksymien periaatteiden mukaan ylityö korvattiin postinjakelutyössä vain näiden erityisedellytysten mukaisissa tapauksissa eikä työntekijän oman ilmoituksen eikä pelkän ajan kulumisen mukaan.

Nämä samat periaatteet oli vahvistettu 3.1.1990 valtiovarainministeriön päätöksellä, joka perustui valtion virkaehtosopimuslain 5 §:n 3 momentin säännöksiin. Kyseisellä ministeriön päätöksellä silloinen posti- ja telelaitos oikeutettiin postinjakelutyössä (postinkantotyössä) käyttämään jakelutyön mitoitukseen perustuvaa niin sanottua aikaurakkaa, jolloin työaika lasketaan ja ylityökorvaus maksetaan työaikalain alaisten virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen määräyksistä poiketen eli kyseisillä periaatteilla on virkaehtosopimukseen rinnasteinen oikeusvoima. Nämä periaatteet olivat edelleen myöskin Postiliiton hyväksyminä voimassa.

Työaikapöytäkirjan 16 § ilmaisi yksiselitteisen selkeästi myös työehtosopimustasolla sopijaosapuolten yhteisen kannan ja osapuolten tarkoituksena olleen ylityön syntymisen (ylityökorvauksen maksamisen) erityisluonteen toteamisen postinjakelutyössä, sillä pöytäkirjan 13 §:n määräykset ovat yleismääräyksiä koskien yleisesti työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä ylityön korvaamista.

PT:n Työnantajayhdistyksen ja Postiliiton välillä käydyistä erimielisyysneuvotteluista laaditussa pöytäkirjassa Postiliiton edustajat totesivat, että "käytävissä neuvotteluissa ei ole kyse vuonna 1985 yhteisesti hyväksyttyjen periaatteiden riitauttamisesta". Näin ollen liitto oli sitoutunut edelleen siihen, että ylityökorvauksen maksaminen postinjakelutyössä edellytti aina vuonna 1985 yhteisesti hyväksyttyjen erityisedellytysten olemassaoloa.

Työnantaja esitti asiasta käydyissä työehtosopimuksen tulkintaerimielisyysneuvotteluissa, että yhdessä selvitettäisiin, mitkä kiistanalaisista tapauksista olivat sellaisia, joissa ylityökorvaukset oli vuoden 1985 periaatteiden mukaan maksettava ja mitkä sellaisia tapauksia, joissa ylityökorvauksen maksamiselle ei ollut edellä mainittujen periaatteiden mukaista perustetta. Postiliitto ei ole kuitenkaan suostunut yhteiseen selvitystyöhön ja on näin käytännössä estänyt asian selvittämisen ja ratkaisemisen neuvotteluteitse.

Kantaja väitti kanteessaan, että Postiliittoa oli vain kuultu uutta mitoitusjärjestelmää valmisteltaessa. Tämä kantajan väite ei pitänyt paikkaansa, sillä uusi järjestelmä valmisteltiin työryhmässä, jossa oli sekä työnantajan että liiton edustus. Työryhmä teki asiassa yksimielisen esityksen, joten oli kiistatonta, että liitto oli osaltaan hyväksynyt jakelun uuden työajan laskentajärjestelmän, vaikka päätöksen järjestelmän käyttöönottamisesta tekikin työnantaja.

Vuonna 1985 hyväksyttyjen periaatteiden mukaan laskentajärjestelmän osoittama työaika merkittiin edelleen työajan laskentajärjestelmän mukaisena keskimääräisenä työaikana työvuorotaulukkoon kullekin työpäivälle. Henkilön joutuessa sijaisen puuttuessa kantamaan oman reittinsä eli kantopiirinsä lisäksi toista reittiä hänen työajakseen merkitään toisen reitin osalta työhön tarvittava työaika, joka myös johdetaan suoraan työajan laskentajärjestelmän mukaisesta työmäärästä eikä lainkaan otettu huomioon työhön käytettyä aikaa.

Erimielisyyden kohteena olevilla Helsingin keskustan jakelureiteillä uuden järjestelmän aiheuttama työmäärän kasvu oli vain noin 14 prosenttia. Mitoitusuudistus aiheutti käytännössä sen, että entisiin jakelureitteihin tuli yleensä alkupäähän tai loppupäähän jonkin verran lisää postinsaajatalouksia. Väite uusista ja oudoista jakelureiteistä ei pitänyt paikkaansa, vaan vanha jakelureitti muodosti aina pääasiallisen rungon myös uudessa tilanteessa.

Väite siitä, että työnantaja olisi muuttanut korvaamiskäytäntöä uuden järjestelmän käyttöönoton jälkeen, ei pitänyt paikkaansa. Työnantaja oli nimittäin noudattanut sekä ennen uuden mitoitusjärjestelmän käyttöönottoa että sen jälkeen samoja vuonna 1985 hyväksyttyjä jakelutyön erityisiä ylityön korvaamisperiaatteita, joten ylityökorvauksia oli maksettu vain sanottujen erityisedellytysten vallitessa. Sen sijaan sellaisia tilanteita, jolloin todellinen työaika oli lähempänä 7 tuntia 39 minuuttia kuin aikaisemmin, oli uuden järjestelmän aikana ollut enemmän.

Postimäärien vaihtelut viikon eri päivien välillä voivat olla joskus jopa 50 prosenttia. Väite siitä, että lähetysmääristä ei olisi niin sanotun jatkuvan päivittäisen tilastoinnin myötä käytettävissä ajan tasalla olevia lähetysmäärälukuja, ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa.

Kantajan keskeisin peruste ylityökorvausten maksamiselle oli ollut työn määrä. Tämä peruste oli mainittu ylityölaskun esittäneiden työntekijöiden ylityötunti-ilmoituksissa. Lisäksi kantaja oli erimielisyysneuvotteluissa perustellut ylitöiden maksamista työmäärällä. Kuitenkin sekä postimäärät että työmäärä niinä päivinä, joilta ylityökorvausvaatimuksia oli esitetty, olivat jääneet runsaasti alle sen työmäärän, jonka suorittaminen normaalityöajassa oli ollut työntekijän velvollisuutena. Tästä syystä kantajalla ei ollut perusteita ylityölaskuilleen.

Vielä oli todettava, että samanaikaisesti uuden työajan laskentajärjestelmän kanssa oli otettu käyttöön myöskin uusi tehtävien vaativuuden arviointiin ja henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuva palkkausjärjestelmä. Palkkausuudistuksen johdosta noin puolet koko maan postinjakajista oli saanut palkankorotuksen ja muille jakajille oli taattu entinen palkka maksamalla erityisenä siirtolisänä vanhan ja uuden palkan erotus. Nämä seikat oli myös otettava huomioon arvioitaessa työajan laskentauudistuksen aiheuttamaa työmäärän lisääntymistä. Huomion arvoista oli, että Postiliitto oli hyväksynyt työajan laskentajärjestelmäuudistuksen nimenomaan kytkettynä palkkausuudistukseen eli työmäärän lisäys oli kompensoitu laajalla palkankorotuksella.

Vielä oli huomattava, että kysymyksessä olevat postinjakajat olivat vuoden 1993 loppuun saakka olleet virkasuhteisia postimiehiä joihin oli sovellettu työaikalain alaisia virkamiehiä koskevaa virkaehtosopimusta. Sen 18 §:n 1 ja 2 momentin ylityökorvauksia koskevat määräykset olivat täysin samanlaiset kuin kanteessa tarkoitetut työaikapöytäkirjan 13 §:n 1 ja 2 momentin määräykset. Virkaehtosopimuksen ja työehtosopimuksen kyseessä olevia ylityökorvausmääräyksiä oli sanamuodosta poiketen sovellettu lähes 10 vuoden ajan vuoden 1985 sopimuksen sekä valtiovarainministeriön päätöksen periaatteiden mukaisesti.

Esitetyt ylityökorvausvaatimukset olivat edellä olevan perusteella perusteettomia. Niiden määrissä sinänsä ei ollut huomauttamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Postin jakeluhenkilöstö on 1.1.1994 lukien siirretty toimintojen yhtiöittämisen myötä työsuhteisina työntekijöinä Suomen Posti Oy:n palvelukseen, mistä lukien heihin on sovellettu PT:n Työnantajaliiton ja Postiliiton välistä kuljetus-, käsittely- ja jakelutehtäviä koskevaa työehtosopimusta siihen liittyvine työaikapöytäkirjoineen. Erimielisyydessä on ensisijaisesti kysymys siitä, noudatetaanko jakeluhenkilöstöön edelleen edellä todettuja vuodelta 1985 peräisin olevia periaatteita vai määräytyykö oikeus korvaukseen ylitöistä yksinomaan työaikapöytäkirjan 13 §:n perusteella. Toissijaisesti erimielisyydessä on kysymys siitä, onko kanteen tarkoittamissa tilanteissa kertynyt korvattavaa ylityötä.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan postinjakelutehtäviin on sovellettu mitoitusjärjestelmää, jonka määrittelyssä on lähdetty siitä, että lähetysmäärien normaalit vaihtelut ja vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen työ pääsääntöisesti kyetään tekemään säännöllisenä työaikana. Sovellettu mitoitusjärjestelmä on uusittu 1.11.1993 lukien. Uuden mitoitusjärjestelmän käyttöönoton myötä jakelupiirien määrää on vähennetty ja jakajien työmäärät ovat vastaavasti lisääntyneet arviolta 14 - 20 prosenttia. Tämän seurauksena päivittäinen säännöllinen työaika entistä useammin voi ylittyä ja työntekijöille aikaurakkatyöstä koituva hyöty vastaavasti vähentyä.

Työaikapöytäkirjan 13 §:n määräykseen ei sisälly nimenomaisia poikkeuksia postinjakeluhenkilöstön ylitöiden korvaamisesta. Toisaalta määräys on esitetyn selvityksen mukaan samasanainen 31.12.1993 saakka sovelletun työaikalain alaisia virkamiehiä koskevan virkaehtosopimuksen 18 §:n 1 ja 2 momentin ylityökorvauksia koskevien sopimusmääräysten kanssa.

Työehtosopimusneuvotteluissa Postiliitto on esittänyt uuden mitoitusjärjestelmän sekä vuonna 1985 sovittujen ylitöiden korvaamisperiaatteiden ottamista työehtosopimukseen, viimeksi mainittujen ainakin siltä osin kuin ne koskevat tilannetta, jolloin jakaja joutuu oman työnsä ohella hoitamaan myös toisen jakelureitin tehtävät. Vaikka kyseisiä ylitöiden korvaamisperiaatteita ei ole otettu työehtosopimukseen, on työtuomioistuimessa kuultujen neuvotteluedustajien kertoman mukaan ollut kuitenkin selvää, että tarkoitus ei ole ollut muuttaa aiempaa käytäntöä.

Edellä todettua käsitystä tukevat myös kannanotot PT:n Työnantajayhdistyksen ja Postiliiton välillä käydyissä tätä asiaa koskevissa erimielisyysneuvotteluissa. Niistä laaditun pöytäkirjan mukaan Postiliiton tarkoituksena ei ole ollut vuonna 1985 yhteisesti hyväksyttyjen periaatteiden riitauttaminen, vaan kyse on ollut siitä, että pääkaupunkiseudun alueyksiköissä on kokonaan kieltäydytty maksamasta erimielisyyden kohteena olevissa tapauksissa ylityökorvausta, vaikka säännöllisen työajan todellinen ylittyminen on perustunut suureen postimäärään, eikä kyse ole ollut normaalien postimäärien vaihtelusta johtuvasta työmäärän lisääntymisestä. Postiliiton sihteeri on työtuomioistuimessa todistajana kuultuna vahvistanut kirjauksen vastaavan Postiliiton kantaa asiassa.

Esitetyn selvityksen mukaan soveltamiskäytäntö on vastannut vuosina 1985 ja 1990 kirjattuja periaatteita; ylityöt on korvattu niissä tapauksissa, joissa ylitöiden tekeminen on aiheutunut esimerkiksi sääolosuhteista, postinkuljetuksen myöhästymisestä, poikkeuksellisen suurista lähetysmääristä tai siitä, että jakaja on oman piirinsä ohella jakanut myös toisen piirin postin. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä, joka osoittaisi tämän ylityökorvausten maksukäytännön muuttuneen.

Työaikapöytäkirjan 13 §:n sanamuoto tukee Postiliiton kanteessa omaksuttua tulkintaa. Ottaen kuitenkin huomioon edellä todetun selvityksen jakelutyön erityisluonteesta aikaurakkatyönä, sopimusmääräykset ja soveltamiskäytännön ennen ja jälkeen 1.1.1994, työehtosopimusneuvotteluista esitetyn selvityksen samoin kuin erityisesti Postiliiton omat kannanotot asiaa koskevissa erimielisyysneuvotteluissa työtuomioistuin katsoo sopimusosapuolten tarkoitusta parhaiten vastaavan tulkinnan, jonka mukaan työaikapöytäkirjan 13 §:n määräyksiä sovellettaessa on edelleen otettava huomioon ne periaatteet, joita jakeluhenkilöstön ylitöiden korvaamisesta on sovellettu vuodesta 1985 lähtien.

Uusi mitoitusjärjestelmä on postitoimipaikka Helsinki 10:n alueella, jossa kanteessa mainitut henkilöt ovat työskennelleet, otettu käyttöön 25.4.1994. Tuossa yhteydessä jakelureitit ovat jossain määrin muuttuneet, minkä vuoksi työntekijöille on varattu kaksi viikkoa aikaa tutustua uusiin reitteihin. Tuolta ajalta on maksettu ylityökorvaukset työaikapöytäkirjan 13 §:n mukaisesti. Kun työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan uutteen reittiin tutustuminen vaatii yleensä 1 - 3 päivän harjoitteluajan, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että jakelureittimuutosten perusteella olisi enää kanteessa tarkoitettuna ajankohtana 9.5. - 9.6.1994 ollut perusteita ylityökorvausten maksamiseen normaalista poikkeavalla tavalla.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että lähetysmäärät kyseisenä aikana ovat olleet keskimäärin noin 75 prosenttia mitoitustilaston mukaisista määristä. Lähetysmäärät ovat huomattavasti vaihdelleet, mutta ne eivät ole yhtenäkään päivänä ylittäneet mitoitustilaston mukaisia määriä. Kantajan taholta ei ole edes väitetty, että työmäärien mitoitukset sinänsä olisivat olleet virheelliset, joskin jakelureittejä on sittemmin jossakin määrin jakelun joutuisuuden varmistamiseksi tarkistettu. Liioin ei ole väitetty, että jakelukuljetuksissa olisi tapahtunut myöhästymisiä, tai että poikkeukselliset sää- tai muut vastaavat olosuhteet olisivat aiheuttaneet tarvetta tehdä ylityötä.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei esitetyn selvityksen valossa ole perusteita vahvistaa työaikapöytäkirjan 13 §:lle vaadittua sisältöä. Näyttämättä on myös jäänyt, että kanteessa mainitut työntekijät olisivat esitetyillä perusteilla oikeutettuja vaadittuihin ylityökorvauksiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Postiliitto velvoitetaan suorittamaan PT:n Työnantajaliitolle korvauksena 4 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kallio, Rautiainen, Juvonen, Sulkunen ja Kolula jäseninä. Esittelijä on ollut Silvola.

Tuomio on yksimielinen.