Travel allowance denied when client visits are integral to normal job duties under collective agreement.

Kun asiakkaiden luona annettava koulutus ja muut asiakkaiden luona käynnit olivat muodostaneet merkittävän osan atk-palvelualan yrityksen palveluksessa olevien sovellusneuvojien työtehtävistä, voitiin sovellusneuvojien normaalien työtehtävien katsoa edellyttäneen työehtosopimuksessa tarkoitetuin tavoin toistuvaa matkustamista. Sovellusneuvojalla ei siten ollut oikeutta kanteessa vaadittuun korvaukseen matkustamiseen käytetyltä ajalta.

Työnantaja ei ollut korvauksen maksamisesta kieltäytyessään tietensä rikkonut työehtosopimusta. Myöskään työnantajaliitto ei ollut asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kantaja Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO r.y. Vastaajat LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y. Tietotehdas Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 31.10.1990 solmitussa atkpalveluyrityksiä koskevassa työehtosopimuksessa, jonka voimassaoloa on sittemmin jatkettu 31.10.1993 saakka, on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

26 § Matkakustannukset ja päivärahat sekä työmatkakorvaus

1. Matkakustannusten korvaamisessa ja päivärahojen maksamisessa noudatetaan soveltuvin osin valtion virkaehtosopimuksen vastaavia määräyksiä.

2. Milloin työntekijä matkustaa työnantajan määräyksestä työtuntijärjestelmän mukaisena vapaa-aikanaan, maksetaan matkustamiseen käytetyltä ajalta korvauksena peruspalkka kuitenkin enintään 8 tunnilta työpäivänä ja 16 tunnilta vapaapäivänä. Matka-aikaan luetaan täydet puolet tunnit. Matka-aikaa ei lueta työajaksi. Tämä etuus voidaan toteuttaa myös siten, että paikallisesti sovitaan erillisestä kiinteästä kuukausikorvauksesta.

Milloin työnantaja kustantaa työntekijälle makuupaikan, ei kello 21 - 07 väliseltä ajalta makseta korvausta matkustamiseen käytetyltä ajalta.

Laskettaessa säännöllisen viikkotyöajan täyttämistä viikkoylityön laskemisen perusteeksi otetaan huomioon myös matkustamiseen käytetyt tunnit työtuntijärjestelmän mukaisen vuorokautisen säännöllisen työajan enimmäismäärään saakka sellaisina matkustamispäivinä, jolloin säännöllinen vuorokautinen työaika ei muuten täyty. Näitä tunteja ei kuitenkaan lueta varsinaisiksi työtunneiksi.

Milloin työntekijän normaalit työtehtävät edellyttävät toistuvaa matkustamista tai milloin työntekijä tehtäviensä luonteen vuoksi itse päättää matkojensa suorittamisesta ja työaikansa käytöstä, ei korvausta matkustamiseen käytetyltä ajalta makseta. Korvausta ei myöskään makseta ulkomaanmatkoilta eikä koulutustilaisuuksiin osallistumisesta. Tämä määräys koskee yleensä palkkaryhmään 7 kuuluvia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on LTK:n Erityisalojen Työnantajaliittoa ja Tietotehdas Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Kari Hakuli oli ollut Tietotehdas Oy:n palveluksessa sovellusneuvojana 29.2.1988 - 31.3.1993. Hakulin palkkaryhmä oli koko hänen työsuhteensa ajan ollut 5. Hänelle ei ollut maksettu erillistä kiinteää korvausta matkustamiseen käytetyltä ajalta.

Sovellusneuvojan työtehtävät olivat käsittäneet puhelinneuvontaa, asiakkaiden luona tapahtuvaa koulutusta, Tietotehdas Oy:ssä pidettyjen kurssien suunnittelua ja toteuttamista sekä ohjelmistoversioiden testaamista ja niiden ohjeistuksen laadintaa.

Hakuli oli työnantajansa määräyksestä silloin tällöin joutunut käymään pääkaupunkiseudun ulkopuolella toimivien asiakkaiden luona. Tällaisia käyntejä Hakulilla oli ollut ajalla 12.6.1991 - 31.12.1992 yhteensä 36 eli keskimäärin kaksi kertaa kuukaudessa. Asiakaskäynnit eivät siten olleet kuuluneet Hakulin normaaleihin työtehtäviin. Hakuli itse ei ollut voinut suurestikaan vaikuttaa siihen, kuinka hän oli joutunut tekemään matkoja asiakkaiden luo. Yleensä matkan ajankohdan määräytyminen oli riippunut työnantajasta sekä asiakkaan toiveista. Hakuli ei ollut voinut käytännössä välttyä tekemästä joitakin ylipitkiä päiviä matkustaminen mukaan lukien.

Hakuli oli ajalla 12.6.1991 - 31.12.1992 käyttänyt 36 eri kertana työtuntijärjestelmän mukaista vapaa-aikaansa matkustamiseen yhteensä 184,5 tuntia.

Tietotehdas Oy oli kieltäytynyt maksamasta Hakulille työmatkakorvauksia edellä tarkoitetuilta matkustamiseen käytetyiltä tunneilta. Paikallisissa erimielisyysneuvotteluissa yhtiö oli perustellut kantaansa sillä, että Tietotehdas Oy:n matkustussäännön mukaan korvauksia ei maksettu, milloin työntekijän normaalit työtehtävät edellyttivät toistuvaa matkustamista tai milloin työntekijä tehtäviensä luonteen vuoksi itse päätti matkojensa suorittamisesta tai työaikansa käytöstä. Työnantaja oli viitannut pysyväisohjeena annettuun yhtiön matkustussääntöön, jossa ei ollut mitään palkkaryhmää koskevaa rajausta. Erimielisyysneuvotteluissa Tietotehdas Oy:n kielteistä kantaa oli perusteltu sovellusneuvojien ja sovellusasiantuntijoiden työtehtävillä yleensä ja niiden edellyttämällä matkustamisella sekä sillä, että jokaisen sovellusneuvojan kanssa oli työsuhdetta solmittaessa käyty tarkkaan läpi työn sisältö.

Paikallisissa neuvotteluissa työntekijäpuolelta oli viitattu työehtosopimuksen määräyksiin ja todettu, että Hakulin palkkauksessa ei ollut erikseen otettu huomioon matkustamista. Lisäperusteluina oli esitetty, ettei Hakuli ollut voinut vaikuttaa pitkien työpäivien ajankohtaan matkan suunnittelussa.

Liittojen välillä 22.2.1994 käydyissä neuvotteluissa Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:n edustaja oli katsonut, että Hakulille olisi tullut maksaa matkakorvauksia, koska työ oli edellyttänyt työajan ulkopuolella tapahtuvaa matkustamista vain muutaman kerran kuukaudessa ja koska Hakulin työsopimuksessa oli nimenomaan sovittu, että työsuhteessa noudatettiin työehtosopimusta. LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto oli katsonut Tietotehdas Oy:n menetelleen työehtosopimuksen mukaisesti, koska Hakulin työtehtäviin oli kuulunut olennaisena osana matkustaminen. Työnantajaliiton edustaja oli myös todennut menettelyn perustuneen vuosia jatkuneeseen yhdenmukaiseen käytäntöön.

Työehtosopimuksen 26 §:n 2 kohdassa oli sovittu siitä, että jos työntekijä joutui matkustamaan työnantajan määräyksestä työtuntijärjestelmänsä mukaisena vapaa-aikana, maksettiin matkustamiseen käytetyltä ajalta korvauksena peruspalkkaa vastaava määrä tiettyyn ylärajaan asti. Tämä etuus voitiin määräyksen mukaan toteuttaa paikallisesti sopien myös siten, että matkustamiseen käytetyltä ajalta maksettiin erillinen kiinteä kuukausikorvaus. Työehtosopimuksessa oli edelleen sovittu siitä, että korvausta ei maksettu, jos työntekijän normaalit työtehtävät edellyttivät toistuvaa matkustamista tai työntekijä tehtäviensä luonteen vuoksi itse päätti matkojensa suorittamisesta ja työaikansa käytöstä. Tämä toissijainen määräys koski työehtosopimuksen mukaan yleensä palkkaryhmään 7 kuuluvia.

Hakulin ja Tietotehdas Oy:n välinen työsopimus oli solmittu 29.2.1988 eli ennen työnantajan 8.3.1989 antamaa matkustussääntöä. Työnantaja ei voinut vedota yksipuolisesti antamaansa matkustussääntöön, josta työehtosopimuksen määräyksestä poiketen oli poistettu palkkaryhmärajoitus. Jo vuonna 1988 voimassa olleeseen työehtosopimukseen oli sisältynyt riidanalainen määräys. Työsopimuksessa oli viitattu sovellettavan työehtosopimuksen noudattamiseen. Työnantaja ei ollut voinut yksipuolisesti huonontaa työntekijän työsuhteen ehtoja työehtosopimuksella sovittuja huonommiksi. Työnantaja ei voinut kantansa tueksi vedota työehtosopimuksen kanssa ristiriidassa oleviin matkustussäännön määräyksiin eikä myöskään yhtiössä noudatettuun mahdollisesti työehtosopimuksen vastaiseen käytäntöön.

Työsopimusta solmittaessa Hakulille ei ollut ilmoitettu, että kuukausipalkka sisältäisi korvauksia matka-ajasta. Hakulia palkattaessa ja työehdoista sovittaessa ei ollut ollut puhetta siitä, että matkustaminen asiakkaiden luo tapahtuisi vapaa-ajalla ilman minkäänlaista korvausta. Vaikka Hakulin kuukausipalkka oli työsuhteen alussa ylittänyt työehtosopimuksen mukaisen taulukkopalkan, niin sittemmin taulukkopalkkojen korotukset ja palvelusvuosilisät olivat "syöneet" yli taulukkopalkan menevän henkilökohtaisen osan palkasta. Ainakin 1.11.1991 lähtien Hakuli oli työskennellyt pelkällä taulukkopalkalla.

Hakulin oikeus korvauksiin matkustamiseen käytetyltä ajalta oli ratkaistava sen mukaan, olivatko Hakulin normaalit työtehtävät edellyttäneet toistuvaa matkustamista tai oliko Hakulilla työtehtäviensä luonteen vuoksi ollut oikeus itse päättää matkojensa suorittamisesta ja työaikansa käytöstä. Hakulin asema ei ollut ollut sellainen, että hän olisi voinut itse päättää työaikansa käytöstä. Tätä käsitystä tuki työehtosopimuksen kysymyksessä olevaan määräykseen otettu palkkaryhmään 7 kuuluvaa työntekijää koskeva rajoitus. Samalla se osoitti selvästi sopijapuolten tarkoittaneen, että kysymyksessä oleva määräys oli toissijainen ja että sitä sovellettiin varsin valikoidusti.

Hakulin normaalit työtehtävät olivat edellyttäneet hänen matkustamistaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle noin kaksi kertaa kuukaudessa. Tällaista matkustamista ei voitu pitää siinä määrin toistuvana, että Hakulin työsuhteessa ei tällä perusteella tulisi soveltaa oikeutta matkakorvauksiin koskevaa työehtosopimuksen ensisijaista määräystä. Hakulilla oli työsuhteensa aikana ollut kuukausia, jolloin hän oli ollut ainoastaan kerran tai ei yhtään kertaa matkoilla. Yhteen kuukauteen oli sisältynyt enimmilläänkin vain kuusi matkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Hakulilla oli työehtosopimuksen 26 §:n mukaan oikeus työmatkakorvauksiin ajalta 12.6.1991 - 31.12.1992 yhteensä 184,5 tunnilta.

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on lisäksi vaatinut Tietotehdas Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, koska yhtiö oli jättänyt maksamatta Hakulille edellä mainitut työmatkakorvaukset.

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on vielä vaatinut LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, koska se ei ollut ryhtynyt asianmukaisiin toimenpiteisiin valvontavelvollisuuden täyttämiseksi työnantajan menettelyn tultua sen tietoon.

VASTAUS

Vastauksen perustelut

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Tietotehdas Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Hakuli oli toiminut Tietotehdas Oy:n palveluksessa yleisjärjestelmät-yksikön tilitoimisto-osaston sovellusneuvojana. Vuonna 1988, jolloin Hakulin työsuhde oli alkanut, Tietotehdas Oy:llä oli ollut 300 - 400 eri puolilla Suomea toimivaa asiakasta. Tietotehdas oli myynyt tilitoimistoille yleisjärjestelmät-yksikön kehittämiä Terttu-valmisohjelmia ja niiden käyttämiseen tarvittavia tietokoneita. Näitä järjestelmiä oli myyty tili- ja isännöintitoimistoille vuosittain 30 - 50 kappaletta. Tietotehdas Oy oli lisäksi myynyt vuosittain useille kymmenille vanhoille asiakkailleen lisäohjelmia.

Merkittävä osa järjestelmien ja lisäohjelmien myynnissä oli käyttäjien koulutuksella. Lähes kaikki koulutus oli tapahtunut asiakkaiden luona asiakkaiden ostamilla laitteilla ja ohjelmilla. Matkustaminen asiakkaiden luokse oli muodostanut huomattavan osan sovellusneuvojien työtehtävistä.

Tilitoimisto-osastolla oli vuosina 1988 - 1990 ollut kaikkiaan viisi sovellusneuvojaa, joiden kesken koulutus- ynnä muut tehtävät oli jaettu. Asiakkaan luona tapahtuvasta koulutuksesta sovittiin aina asiakkaan ja sovellusneuvojan kesken. Sovellusneuvojat pystyivät vaikuttamaan matkojen määrään ja ajankohtaan.

Tietotehdas Oy:n matkustussäännössä oli todettu muun muassa, että luvan työmatkan suorittamiseen kotimaassa antoi jaospäällikkö. Jos työmatkalle lähtijän asema oli itsenäinen, ei esimiehen lupaa matkustamiseen tarvittu, vaan kontrolli tapahtui matkalaskun hyväksymisen yhteydessä. Hakulin asema oli ollut matkustamisen suhteen itsenäinen ja hän oli voinut itse sopia matkoistaan yhdessä asiakkaan kanssa.

Tietotehdas Oy:n oma matkustussääntö oli samansisältöinen kuin työehtosopimuksen työmatkakorvausta koskevat määräykset palkkaryhmärajausta lukuun ottamatta. Asiallisesti Tietotehdas Oy:n matkustussääntö vastasi työehtosopimuksen määräyksiä. Yhtiö ei ollut matkustussäännöllä heikentänyt työntekijöille työehtosopimuksen mukaan tulevia etuja. Määräykset olivat olleet yhtiössä voimassa jo 1970-luvulta saakka, eikä niiden soveltamisessa ollut aikaisemmin syntynyt epäselvyyksiä.

Työehtosopimuksen määräyksen tulkinnan kannalta olennaista merkitystä ei ollut sillä, tapahtuiko matkustaminen pääkaupunkiseudulla vai muualla Suomessa. Erimielisyysneuvotteluissa työntekijäpuolelta oli todettu Hakulin matkustamisen tapahtuneen pääasiassa pääkaupunkiseudulla tai olleen muutoin sellaista, joka oli voitu suorittaa normaalin työajan puitteissa. Tämäkin osoitti, että Hakulin normaalit työtehtävät olivat edellyttäneet asiakaskäyntejä.

Hakulin palkaksi oli 29.2.1988 tehdyllä työsopimuksella sovittu 7 500 markkaa, joka oli ollut noin 500 markkaa enemmän kuin taulukkopalkka. Palkka oli ollut kiinteä kuukausipalkka riippumatta siitä, kuinka paljon Hakuli oli mahdollisesti kunakin kuukautena matkustanut. Hakulille oli kuukausipalkan lisäksi maksettu kilometrikorvaukset ja päivärahat työehtosopimuksen mukaisesti.

Matkakustannuksia, päivärahoja sekä työmatkakorvauksia koskevat työehtosopimuksen määräykset olivat olleet voimassa vuodesta 1977 lukien samassa muodossa kuin nykyään lukuun ottamatta palkkaryhmään 7 kuuluvia henkilöitä koskevaa mainintaa. Mainittu määräys oli tullut työehtosopimukseen 1980-luvun puolivälissä. Määräyksiä oli vuosien aikana sovellettu eri yrityksissä toisistaan poikkeavasti, koska työt eri yrityksissä poikkesivat luonteeltaan toisistaan. Työehtosopimuksen määräykset oli vuonna 1977 sovittu nimenomaan Tietotehdas Oy:n matkustusstandardia mallina käyttäen.

Työehtosopimuksen 26 §:n 2 kohdan määräyksiä oli tulkittava siten, että työnantajan määräyksestä vapaa-aikana tapahtuva työmatka korvattiin, jos työntekijän normaaleihin työtehtäviin ei kuulunut toistuvaa matkustamista tai jos työntekijän asema yrityksessä oli sellainen, että hän ei voinut itse päättää työaikansa käytöstä. Kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakikin lähti siitä, ettei työmatkaan käytettävää aikaa luettu työaikaan. Työehtosopimuksen 26 §:n 2 kohdan palkkaryhmään 7 kuuluvia koskevalla määräyksellä oli tarkoitettu sitä, että ainakin tässä palkkaryhmässä olevat työntekijät olivat yleensä sellaisessa asemassa tai heillä oli sen kaltaiset työtehtävät, että erillisiä työmatkakorvauksia ei suoritettu. Määräyksen tulkinnan kannalta ratkaisevaa merkitystä ei ollut sillä, mihin palkkaryhmään henkilö kuului, vaan ratkaiseva merkitys oli työntekijän työtehtävien todellisella sisällöllä.

Työehtosopimuksen liitteenä olevassa palkkaryhmittelyssä oli sovellusneuvojan/asiakasvastuutoimihenkilön toimenkuva määritelty seuraavasti: "Valvoo installointeja ja osallistuu installointityöhön ja asiakkaiden neuvontaan. Vastaa systeemien tuotannon sujumisesta ja systeemien ylläpidosta. Osallistuu tuotesuunnitteluun. Voi tukea palvelusten markkinointia ja osallistua asiakassuhteiden ylläpitämiseen. Voi vastata myös laskutusperusteista." Sovellusneuvojan toimenkuvaan sisältyi olennaisena osana asiakasvastuu. Tämä puolestaan edellytti asiakkaiden luona käymistä. Palkkaryhmään 5 kuului myös sellaisia tehtäviä, jotka eivät edellyttäneet toistuvaa matkustamista. Tietotehdas Oy:ssä ei matkustamiskorvausten maksamisen kannalta merkitystä ollut ollut tehtävänimikkeellä vaan tehtävien todellisella sisällöllä.

Työehtosopimusneuvotteluissa ei ollut keskusteltu siitä, mitä tarkoitetaan toistuvalla matkustamisella. Useita kertoja kuukaudessa tapahtuvat asiakaskäynnit kuitenkin riittivät täyttämään tämän edellytyksen. Hakulilla oli vuonna 1991 ollut matkalaskujen mukaan asiakkaiden luona tapahtuneita koulutustilaisuuksia yhteensä 77 kappaletta. Lisäksi hänellä oli ollut asiakaskäyntejä niin lähellä työ- ja kotipaikkaa, ettei matkalaskua ollut tarvinnut laatia. Koko 1980-luvun ja 1990-luvun alkuvuosina sovellusneuvojilla oli ollut matkoja edellä mainitussa laajuudessa. Yleinen taloudellisen tilanteen heikkeneminen oli vähentänyt sovellusneuvojien töiden määrää. Hakulin työsuhde olikin jouduttu töiden vähentymisen johdosta irtisanomaan.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Tietotehdas Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen siitä päivästä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kari Hakuli on ollut Tietotehdas Oy:n palveluksessa sovellusneuvojana 29.2.1988 - 31.3.1993. Hänen työsuhteessaan on sovittu palkka- ja muiden työehtojen osalta noudatettavaksi muun ohella työnantajaa velvoittavaa työehtosopimusta sekä yrityksen standardeja ja sääntöjä. Työsopimuksessa Hakulin palkaksi on sovittu 7 500 markkaa kuukaudessa ja palkkaryhmäksi 5. Hakulin työsuhde on päättynyt työnantajan taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä toimittaman irtisanomisen johdosta.

Kanteessa on kysymys Hakulin oikeudesta työsuhteessa noudatetun atk-palveluyrityksiä koskevan työehtosopimuksen 26 §:n 2 kohdan mukaisiin työmatkakorvauksiin 12.6.1991 ja 31.12.1992 väliseltä ajalta yhteensä 184,5 tunnilta.

Työehtosopimuksen 26 §:n 2 kohdan ensimmäisessä kappaleessa on sovittu siitä, että milloin työntekijä matkustaa työnantajan määräyksestä työtuntijärjestelmän mukaisena vapaa-aikanaan, maksetaan matkustamiseen käytetyltä ajalta korvauksena peruspalkka kuitenkin enintään 8 tunnilta työpäivänä ja 16 tunnilta vapaapäivänä. Edellä mainittu etuus voidaan työehtosopimuksen mukaan toteuttaa myös siten, että paikallisesti sovitaan erillisestä kiinteästä kuukausikorvauksesta.

Työehtosopimuksen 26 §:n 2 kohdan viimeisessä kappaleessa on sovittu siitä, että korvausta matkustamiseen käytetyltä ajalta ei makseta, milloin työntekijän normaalit työtehtävät edellyttävät toistuvaa matkustamista tai milloin työntekijä tehtäviensä luonteen mukaisesti itse päättää matkojensa suorittamisesta ja työaikansa käytöstä. Korvausta ei työehtosopimuksen mukaan makseta myöskään ulkomaanmatkoilta eikä koulutustilaisuuksiin osallistumisesta. Mainitun työehtosopimuskohdan viimeisessä virkkeessä on vielä todettu, että tämä määräys koskee yleensä palkkaryhmään 7 kuuluvia.

Edellä mainitut työehtosopimuksen määräykset lukuun ottamatta viimeksi mainittua palkkaryhmään 7 kuuluvia koskevaa mainintaa ovat sisältyneet työehtosopimukseen vuodesta 1977 alkaen. Palkkaryhmään 7 kuuluvia koskeva määräys on otettu työehtosopimukseen 1980-luvun puolivälissä. Todistajana kuullun Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:n järjestösihteerin kertoman mukaan määräyksellä on haluttu selventää sitä, missä tapauksissa työntekijää ainakin voidaan pitää sellaisena määräyksessä tarkoitettuna itsenäisessä asemassa olevana työntekijänä, jolla ei ole oikeutta työehtosopimuksen mukaisiin korvauksiin matkustamiseen käytetyltä ajalta. Työehtosopimukseen osallisten välillä ei ole työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä keskusteltu siitä, mitä tarkoitetaan määräyksessä mainitulla matkustamisella.

Tietotehdas Oy:ssä on noudatettu pysyväisohjeena 8.3.1989 annettua matkustussääntöä, jonka 4.3. kohtaan sisältyvät edellä mainitut työehtosopimuksen 26 §:n 2 kohdan määräykset lukuun ottamatta mainintaa 7 palkkaryhmään kuuluvista työntekijöistä.

Tietotehdas Oy on kieltäytynyt maksamasta Hakulille korvauksia matkustamisajalta sillä perusteella, että Hakulin sovellusneuvojan työ on ollut sellaista työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä, jossa työntekijän normaalit työtehtävät edellyttävät toistuvaa matkustamista. Työnantajapuolen ilmoituksen mukaan yhtiössä on vakiintuneesti noudatettu käytäntöä, jonka mukaan sovellusneuvojille ei ole maksettu korvauksia matkustamiseen käytetyltä ajalta.

Työnantajapuoli on lisäksi katsonut, että Hakuli on sovellusneuvojana voinut ainakin jossakin määrin vaikuttaa matkojensa suorittamiseen ja työaikansa käyttöön. Työnantajapuolelta on lisäksi todettu, että työsopimusta tehtäessä Hakulille ja myös muille yhtiön palvelukseen otetuille sovellusneuvojille on tehty selväksi, että kuukausipalkka sisältää korvauksen matkoihin käytetyltä ajalta. Muun muassa tästä johtuen sovellusneuvojien palkat ovat työnantajapuolen mukaan olleet taulukkopalkkoja suuremmat. Työnantajapuolelta ei kuitenkaan ole edes väitetty, että Hakulin kanssa olisi sovittu työehtosopimuksen 26 §:n 2 kohdassa tarkoitetusta erillisestä kiinteästä kuukausikorvauksesta, jolla oikeus matkustamisajan korvauksiin olisi tarkoitettu korvattavaksi.

Hakuli on työsuhteensa aikana työskennellyt Tietotehdas Oy:n yleisjärjestelmät-yksikön sovellusneuvojana. Hakulin ja muiden sovellusneuvojien työtehtäviin on kuulunut asiakkaiden luona tapahtuvaa koulutusta, Tietotehdas Oy:ssä pidettävien kurssien suunnittelua ja toteuttamista, puhelinneuvontaa, uusien ohjelmistoversioiden testaamista ja niiden ohjeistuksen laatimista sekä ohjelmistojen kehittämistä.

Hakuli on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että työsopimusta tehtäessä hänelle on ilmoitettu työn sisältävän asiakaskäyntejä. Todistajana kuultu Tietotehdas Oy:n yleisjärjestelmät-tulosyksikön johtaja on kertonut, että työhönottovaiheessa henkilöille selvitetään heidän tulevat työtehtävänsä. Todistajan mukaan vuoden 1991 loppuun asti suuri osa sovellusneuvojan työstä on ollut asiakkaiden luona tapahtuvaa koulutusta. Mainitun ajankohdan jälkeen yleinen taloudellinen tilanne on aiheuttanut myös yhtiön liikevaihdon alentumisen. Yhtiön myymä koulutus on myös mainitun ajankohdan jälkeen supistunut huomattavasti.

Sovellusneuvojien asiakkaille antama koulutus on laitteiden ja ohjelmistojen kaupan yhteydessä annettavaa koulutusta tai lisäkoulutusta. Asiakkaan luona annettavan koulutuksen ajankohdasta on saatettu sopia jo toimitusten yhteydessä. Tällöin sovellusneuvojalle on voitu antaa määräys matkan tekemisestä asiakkaan luo tiettynä päivänä. Usein koulutuksen ajankohta on kuitenkin jäänyt sovellusneuvojan ja asiakkaan välillä sovittavaksi. Edellä mainitun johtajan kertoman mukaan asiakas ei aina kaupan yhteydessä sovi tarvittavan koulutuksen hankkimisesta kokonaisuutena. Sovellusneuvojan työhön kuuluu oma-aloitteinen laitteiden ja ohjelmistojen asianmukaiseen käyttöön tarvittavan lisäkoulutuksen myynti asiakkaille. Näissä tapauksissa koulutuksen antamisajankohdasta päätetään sovellusneuvojan ja asiakkaan välillä. Työtuomioistuimen mielestä sovellusneuvojilla ei esitetyn selvityksen mukaan ole täysin itsenäistä päätösvaltaa sen suhteen, milloin ja kenen asiakkaan luo he menevät koulutusta antamaan.

Tietotehdas Oy:n esittämän selvityksen mukaan Hakulilla on matkalaskujen mukaan ollut vuonna 1991 77 koulutustilaisuutta, jotka on pidetty asiakkaan luona. Vuonna 1992 vastaavia tilaisuuksia Hakulilla on työnantajan ilmoituksen mukaan ollut 35. Hakulin oman selvityksen mukaan hänellä on 12.6. - 31.12.1991 ollut asiakkaan luokse suoritettuja matkoja 20 ja vuonna 1992 16. Hakulin omaan selvitykseen ei sisälly pääkaupunkiseudulla tapahtuneita asiakaskäyntejä, koska tällaisia pääkaupunkiseudulla tapahtuneita matkoja ei kantajan käsityksen mukaan voitu pitää työehtosopimuksessa tarkoitettuna matkustamisena.

Kun asiakkaiden luona annettava koulutus ja muut asiakkaiden luona käynnit ovat muodostaneet merkittävän osan Tietotehdas Oy:n palveluksessa olevien sovellusneuvojien työtehtävistä, voidaan sovellusneuvojien normaalien työtehtävien katsoa edellyttäneen työehtosopimuksessa tarkoitetuin tavoin toistuvaa matkustamista. Ratkaisevaa merkitystä ei tässä suhteessa voida työtuomioistuimen mielestä antaa sille, kuinka paljon tällaisia matkoja sovellusneuvoja on kunakin ajankohtana joutunut tekemään. Työehtosopimuksen 26 §:n 2 kohdan viimeisen kappaleen määräyksiä siitä, missä tapauksissa korvauksia matkustamiseen käytetyltä ajalta ei suoriteta, ei työehtosopimuksen määräyksen sanamuodon mukaan ole myöskään rajattu koskemaan vain palkkaryhmään 7 kuuluvia työntekijöitä.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Hakulilla ei ole oikeutta kanteessa vaadittuihin korvauksiin matkustamiseen käytetyltä ajalta, eikä Tietotehdas Oy siten korvausten maksamisesta kieltäytyessään ole tietensä rikkonut työehtosopimusta. Näin ollen ei myöskään LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Tietotehdas Oy saavat kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kitunen, Äimälä, Tuulensuu, Leivo ja Palanko-Laaka jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.